PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Osa 9. Katinkullan suunnitteleminen ja rakentaminen 1988-91

Uusi lukija aloita blogin eka sivulta, niin tiedät, että miksi tässä historiaani kirjoitan. Tämä on jatkokertomus. Suosittelen blogini tulostamista, niin on mukavampi sitä lukea.

Huom! Kirjoitan näitä tekstejä ilman aineistoani, joka on kahdessa muussa maassa kuin missä tätä nyt kirjoitan. Jotain muistiinpanoja minulla on tukenani tietokoneen tiedostoissa sekä bittiavaruudessa. Ehkä, hyvä niin, etten liikaa takerru yksityiskohtiin ja päivämääriin.

Yritän tätä kirjoittaessani myös unohtaa välillä tarinassani esiintyvien henkilöiden huonoja puolia, jos asioiden julkituominen ei ole mielestäni Katinkullan historian kannalta erittäin oleellista. En halua aiheuttaa heille sitä kärsimystä, jonka he ovat aiheuttaneet minulle, äidilleni ja veljieni perheille.

Tämän kirjoittaminen vaatii minulta tarinan edetessä enemmän ja enemmän henkistä kestävyyttä, jolloin joudun tarkkailemaan myös tekstini tasoa, etten menisi populismin puolelle.

Ja tarina jatkuu...

Katinkullan suunnittelu

Olimme Seppo Juurikon kanssa jakaneet työt yhtiössämme. Seppo hoiti rahoituksen, juridiikan, urakkasopimukset ja Katinkullan eri yhtiöiden perustamiset.

Minä vastasin ideoinnista, ATK:sta, suunnittelusta, paikallisista suhteista (Sotkamon ja Kainuun virkamiehet, jotka jo aiemmin hyvin tunsin) sekä myöhemmin rakentamisen valvonnasta ja kaikista hallintotehtävistä sis. viikko-osake myynnin järjestämisen.

Yhdessä hoidimme valtakunnalliset liike- ja viranomaissuhteet, urakkaneuvottelut ja markkinoinnin.

Valitettavasti myöhemmin meidän työnjakomme hämärtyi ja tuli liikaa päällekkäisyyksiä...

Eli jaoimme tehtävät luontaisten kykyjemme ja ammattitaitojemme mukaan. Sen voi esim. todeta meidän lehdistötilaisuuksien ja tärkeimpien julkisten tilaisuuksien sen aikaisista lehtijutuista sekä videoista. Seppo oli loistava esiintyjä ja puhuja, joten itse jättäydyin aina mielelläni taka-alalle julkisissa esiintymissä vaikkakin kaiken takana me olimme aina yhdessä ja myös yhdessä laatineet lehdistötiedotteet ja muun materiaalin.

Tiedän hyvin, että Katinkullan osakkeenomistajille ja monelle muulle on syntynyt minusta mielikuva, että olin ”vain” bittinikkari, joka hallitsi tietokoneet ja tietojen käsittelyn, vaikka se oli hyvin pieni osa ja kylläkin Katinkullan kannalta erittäin tärkeä osa, todellisesta työstäni.

Yhteispelimme oli saumatonta ja todella tehokasta. Päivittäisten keskinäisten puhelujen määrä ei ollut vain useita vaan useita kymmeniä. Minä Vuokatissa ja Seppo Helsingissä. Lensin melkein joka viikko myös yhteiseen palaveriin Helsinkiin Sepon luokse ja Seppo tuli välillä Kainuuseen. Myöhemmin olin myös Ylläs Ski:n ja Äkäshotellin hallituksen jäsenenä ja tapasimme niissä asioissa myös Ylläksellä. Seppo omisti molemmat yhtiöt. Asuin Helsingissä ensin vanhassa tutussa Hotelli Vaakunassa. Vastaanotto järjesti minulle aina sviitin, josta maksoin yleensä yhdenhengen huoneen puolikkaan hinnan, sopimuksemme mukaan. Joulukuussa 1989 ostin Katajanokalta oman asunnon, sillä jouduin olemaan Helsingissä yli 100 vrk vuodessa.

Tähän väliin yksi muisto Hotelli Vaakunasta. Olin tullut juuri palaverista hotelliin, kun tapasin siellä Sotkamon kunnanjohtaja Leevi Rentolan, joka oli majoittautuneena samaisen hotelliin Hilkkansa kanssa. Olin sopinut Sepon kanssa yhteisestä illallisesta, joten pyysin myös Leevin ja Hilkan mukaani. Heidän täytyi hakea huoneesta takkinsa ja minun piti viedä sviittiini asiakirjasalkku. Kävimme ensin minun sviitissäni, johon Leevi totesi, että näin ne yrittäjät asuvat, kun kunnanjohtaja asuu pienessä kahden hengen huoneessa. En voinut silloin Leevillä sanoa, että maksan sviitistäni huomattavasti vähemmän kuin kunnanjohtaja kahden hengen huoneestaan.

Näin jälkikäteen muistellessani Katinkullan suunnitteluaikaa, vuotta 1988, niin se oli jopa mukavaa ja hauskaa, mutta erittäin haastavaa. Vuodet 1989-91 olivat rankkoja rakentamisen vuosia, ja ei niin mukavia vaan erittäin stressaavia meille molemmille.

 

Loma-asuntoalue ja loma-asunnot.

Aluesuunnittelijaksi valitsimme Arkkitehtitoimisto Juha Paldaniuksen Oulusta. Työ oli haastava sillä loma-asuntoalueesta piti saada toimiva ja näyttävä. Vanha mäntykangas sai poistua (josta äitini oli todella harmissaan), joten lisänä tarvittiin viheraluesuunnittelija. Halusimme tarjota viikko-osakkeen omistajille aivan erityyppisen loma-asuntoalueen kuin ne Pohjois-Suomessa perinteisesti olivat. Paratiisimaisen keitaan keskellä Kainuun korpimaisemaa. Alueesta tulisi puistotyyppinen koristepuineen ja pensaineen. Kävelypolut, suihkulähteet ja puro tulisivat jakamaan alueen yksilöllisiksi. Vastaavaa loma-asuntoalueen suunnittelua ja rakentamista ei ollut aiemmin missään Suomessa toteutettu. Loma-asuntoalueen vihertyöt ”Turhapuron” (loma-asuntoalueen jakava rakennettu joki) kanssa tulivat maksamaan lähes 20milj.markkaa (3,4milj.euroa).

Olin ollut matkailuyrittäjänä ja matkailussa mukana melkein kokoikäni sekä matkustanut ympäri maailmaa tutustuen tasokkaisiin hotelleihin ja loma-asuntoihin. Tiesin, että miten tylsiä hirsimökit voivat olla varsinkin jos rakennetaan miljoona seinät ja sisustukseen satsataan vain muutama kymmenentuhatta markkaa ja tuskin sitäkään. Olin nähnyt riittävästi lapin kelohuviloita, joiden hinnat olivat hirveät, mutta sisustus kuin vanhasta erämaakämpästä. Tiesin hyvin, että loma-asunnot, varsinkin viikko-osakkeet myydään sisutuksella ja mielikuvilla, ei seinillä.

Katinkullan loma-asuntojen sisustussuunnitellusta otimme vastamaan Kirsi Valanti-Huttusen Avotakka lehdestä. Päätös ottaa Kirsi suunnittelijaksi oli ehkä niitä tärkeimpiä Katinkullan onnistumisen kannalta. Kirsi Valanti-Huttunen sai täysin vapaat kädet suunnitteluun ja aivan uudenlaisten loma-asuntojen luomiseen. Tähtäimessä oli tarjota viikko-osakkeen omistajille, jopa paremmat puitteet lomallaan kuin heillä usealla on kotonaan.

Kun ensimmäiset loma-asunnot alkoivat valmistumaan, niin aloitin neuvottelut niiden siivouksesta. Pyysin eri yrityksiltä tarjouksia ja valitsin vanhan tuttavani Pekka Tuomaisen yrityksen. Pekalla oli vaimonsa Leenan kanssa myös pesula Vuokatissa. Muistan kun menin Pekan kanssa ensimmäistä kertaa jo lähes valmiiksi sisustettuun loma-asuntoon, niin Pekka alkoi kertomaan minulle heti, että kuinka asunnot on väärin suunniteltu ja sisustettu siivouksen kannata. Ymmärsin Pekan sanat ja olin jo niitä melkein odottanut. Minulta vaati paljon, että sain Pekan ymmärtämään, että loma-asuntoja ei ole suunniteltu siivousyritystä varten vaan lomalasia varten, joten teillä on nyt tässä loma-asunto ja alatte harjoittelemaan sen siivoamista ja sen jälkeen teet minulle tarjouksen loma-asuntojen siivouksesta! Sisutusta ei muuteta!

Katinkullasta tuli näin edelläkävijä loma-asuntojen sisutuksen viihtyvyydessä ja tasossa. Sen jälkeen tapahtui Suomeen rakennettavien loma-asuntojen tasossa huomattava parannus.

Katinkullan loma-asuntoihin sisutus hankittiin ympäri maailmaa. Verhokankaat muistaakseni Englannista huonekaluja Aasiasta jne. Siitä pidin huolen, että kodinkonetoimitukset tulivat sotkamolaisen Paikallis-Sähkön kautta, sillä jos joku kone ei toimi, niin apua on lähellä. Loma-asuntoihin valitsin sotkamolaissyntyisen Tapani Hyvösen muotoilemat puhelimet.

Golfkenttä

Suomessa oli alkanut golf-buumi, joten mekin aloimme kaipaamaan Katinkullan yhteyteen golfkenttää. Ongelmana oli vain maa-alueen rajat. Meillä oli käytettävissä silloin 26ha maata, mutta golfkenttä vaatisi lähes 100ha lisää. Soitto Sotkamon kunnanjohtaja Leevi Rentolalle ja kunnanjohtaja töihin hankkimaan maata. Leevi Rentola teki mahdottomasta mahdollisen. Kunta aloitti neuvottelut lisämaa-alueiden hankkimisesta Katinkullan käyttöön. Jos minulla olisi nyt hattu, niin vieläkin nostaisin hattua Leeville, sillä hänen ammattitaidollaan ja paikallisten ihmisten tuntemuksella hän sai ostettua kunnalle 100 ha lisää maata, jonka kunta edelleen vuokrasi meille. Jos me olisimme lähteneet maita ostamaan, niin hinta olisi kohonnut saavuttamattomiin suunnitelmiemme vuoksi, jotka nyt saimme pidettyä salassa. Aiemmat pelto- ja metsämaat kun muuttuvat golfkenttä alueeksi, niin maanhinta moninkertaistuu, joka olisi estänyt suunnitelmamme etenemisen. Tässä vaiheessa täytyy todeta se, että kunta osti maat silloiseen käypään hintaan, mikä maan hinta oli silloin ennen Katinkultaa. Ilman Katinkultaa maan hinta ei olisi kohonnut.

Seppo Juurikko ihmetteli, että ei ole vastaavaa tehokkuutta nähnyt missään muussa kunnassa virkamiesten taholta. Asioiden etenemistä ehkä helpotti myös se, että minulla oli henkilökohtaiset hyvät suhteet kunnan virkamiehiin, niin kuin oli ollut myös isälläni.

Se oli  myös merkille pantavaa, että alusta lähtien kunta luotti meihin ja meidän jopa suuruuden hulluihin ideoihimme.

Golfkentän suunnittelijaksi valittiin Jan Sederholm. Kun Sederholm tuli ensimmäistä kertaa käymään Vuokatissa niin varasin käyttöömme yksityisen lentokoneen, jolla sitten tarkastelimme tulevan golfkentän maa-aluetta ilmasta käsin. Siitä hetkestä alkoi golfkentän suunnittelu. Katinkullan 18 reikäinen golfkenttä valmistui1990.

Katinkulta klubi - Kiinteistöosakeyhtiö Katinkullan Pallohalli Oy

Idea Katinkulta klubista oli siis syntynyt keväällä 1988 (blogini Osa 8.)

Idea ei yksin riitä vaan se täytyy saada toteutettua. Arkkitehtisuunnittelu ja rakentaminen osataan, mutta miten jakaa harrasteet ja kylpylä osakkeiksi, miten määritellä yhtiövastikkeet, yhtiöjärjestykset ja järjestää hallinto?

Kevään 1988 istuin tiukasti kotona Kajaanissa omassa työhuoneessani vääntäen tietokoneella laskentaohjelmia, joilla pystyisi hallitsemaan koko puolen miljardin markan investoinnin ja kymmenettuhannet osakkeet. Aloitin ohjelman rakentamisen yleensä kymmenen aikaan aamulla ja jatkoin jopa kahteen kolmeen yöllä. Paikallinen ravintola toi minulle ruoat kotiin ja itse olin kylpytakissa koko päivän. Laskentaohjelma sisälsi tuhansia matemaattisia kaavoja, jotka olivat toisiinsa sidoksissa ja riippuvaisia toisistaan. En voinut keskeyttää työskentelyä noin vain, sillä olisin joutunut tekemään tunteja ylimääräistä työtä, että olisin saanut jälleen langan päästä kiinni. Vähitellen sain ohjelman valmiiksi, jolla pystyi hallitsemaan matemaattisesti Katinkullan investoinnin. Ohjelmaa tein intensiivisesti useita viikkoja ja saman aikaisesti Seppo Juurikko laati Helsingin toimistollaan uusien osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä, kun sain osakkeitten numeroinnit ja yhtiövastikejakaumat valmiiksi. Yhtiöjärjestykset olivat aivan ainutlaatuisia, jollaisia ei ollut aiemmin lähetetty rekisteröitäväksi. Onneksi Seppo Juurikko oli myös luova juristi, joten hän pystyi ne tekemään. Tekemäni tietokoneohjelma oli käytössä 1992 konkurssiin saakka, päivitin sitä jatkuvasti, ja 465 milj.mk investoinnissa oli vain 300.000mk heitto laskentaohjelmassani. Laskentaohjelman tarkkuuden ovat todistaneet oikeudessa niin KHT tilintarkastajamme sekä SKOP:n pankinjohtaja.

Muistan yhden aamun, silloin kun laskentaohjelmaa tein, kun kunnanjohtaja Rentola soitti aamulla kahdeksan aikaan ja ihmetteli, että yrittäjä nukkuu vielä. Myöhemmin olisi tehnyt mieli soittaa Leeville kolmen aikaan yöllä, kun työskentelin, ja ihmetellä miksi kunnanjohtaja on jo nukkumassa?

Samaan aikaan opetin Juuurikon Sepolle tietokoneen laskentaohjelman käyttöä ja siirtelin hänelle Helsinkiin tiedostoja puhelinlinjoja pitkin, joka oli varmaan vielä siihen aikaan harvinaista, vuonna 1988.

Katinkulta klubin rahoitusanomus SKOP:lle

Katinkullan klubirakennuksen rahoitusanomuksen laatiminen SKOP:lle oli tärkeimpiä tapahtumia Katinkullan historiassa. Muistaakseni Klubin investoinnin arvo oli silloin jossain 100milj.markan (17milj.euroa) luokkaa. Istuimme Sepon Pitkänsillanrannan toimistolla, joka oli myös hänen kotinsa. Hyvin vaatimattomat puitteet arvostetulle asianajajalle ja liikemiehelle. Asunnossa oli 86m2, makuuhuone, olohuone, keittiö ja työhuone. Seppo eli myös todellista askeettista yrittäjän elämää. Elämä oli kokonaisuudessaan työtä ja yrittämistä 24/7. Kun laadimme Klubin rahoitusanomusta, niin tarjoilut Sepon luona olivat ”luxusta”. Hänellä oli jääkaapissaan valon lisäksi, etikkavettä, suolakurkkuja ja näkkileipää. Niin ruhtinaallisesti nautimme välipalaa 100milj.markan rahoitusanomusta laatiessamme. Muistan sen illan ja yön vieläkin elävästi mielessäni kun Seppo kiikkui omalla työtuolillaan työpöytänsä edessä ja minä paperikasoja täynnä olevan pyöreän pöydän ympärillä tietokoneeni kanssa ja narskutimme näkkileipää ;-) Saimme rahoitusanomuksen valmiiksi ja myöhemmin siihen positiivisen rahoituspäätöksen.

Rakennuksen suunnittelu voitiin aloittaa.

Ensimmäinen tiedotustilaisuus

Syksyllä 1988, kun Katinkullan ensimmäiset loma-asunnot valmistuivat, niin pidimme ensimmäisen lehdistötilaisuuden. Lehdistötilaisuuden vetäjäksi lähdimme pyytämään Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön Bror Wahlroosin.  Hän oli erittäin iloinen, että yrittäjät tulevat pyytämään vain puhetta - ei rahaa. Wahlroos suostui tiedotustilaisuuden avaajaksi ja piti siellä hienon puheen.

Tiedotusvälineet

Katinkultaa aloitettiin rakentamaan, vaikka epäuskoa hankkeen onnistumiselle oli joka puolella. Jouduimme Sepon kanssa todella taistelemaan konkurssihuhuja vastaan jo ensimmäisestä tiedotustilaisuudesta lähtien 1988 syksyllä. Tiedotusvälineet olivat aina kimpussa negatiivissa asioissa, mutta positiiviset viestit eivät ottaneet tuulta. Se kulutti meitä molempia henkisesti sekä vei arvokasta työaikaamme. Samaan aikaan meidän oli  ideoitava, luotava, rakennettava, myytävä, vuokrattava ja hallittava koko Suomen mittasuhteissa suurinta yksittäistä matkailuinvestointia.

Jouduimme todistelemaan tilintarkastajan ja pankin kanssa, että Katinkulta ei voi mennä konkurssiin! Katinkullan kaikki yhtiöt ovat velattomia ja turvallinen sijoitus ostajalle. Myöhemmin kaikki ovat voineet todeta, että vakuuttelumme Katinkultayhtiöiden velattomuudesta ja sijoituksien turvallisuudesta piti paikkansa.

Merkille pantavaa oli se, että kun Katinkullan omistus siirtyi Holiday Clubille, niin lehdistön suhtautuminen muuttui, varsinkin Kainuussa, kuin taikaiskusta. Sen jälkeen alkoi ilmestymään tiedotusvälineissä vain positiivisia juttuja? Asia voin helposti todeta leikekirjoistani 1987-2000, jossa minulla on kaikki Katinkultaa koskevat artikkelit säilöttynä siististi kansioihin. Leikekirjoja on 13 kpl A3-kokoa, joissa on varovaisesti arvioiden yli tuhat juttua, ehkä yli kaksi tuhatta?

Minulle on ollut myös kiusallista seurata kainuulaisten toimittajien juttuja esim. Katinkulta klubin yhtiökokouksesta ja siitä kuinka he asiantuntemuksella ovat kirjoittaneet, että Katinkulta klubi tuotti voittoa? Toimittajat eivät ymmärtäneet, että Katinkulta klubi on velaton kiinteistöosakeyhtiö. Jonka toiminnan kulut käsittävät kiinteistön hoidon, huollon ja yhtiön palveluksessa olevan henkilökunnan palkat. Tulopuolella on jonkun verran välityspalkkioita, mutta klubin pääasialliset tulot muodostuvat osakkeenomistajien maksamista yhtiövastikkeista eli juuri samalla tavoin kuin missä tahansa asunto-osakeyhtiössä. Klubilla itsellään ei ole juurikaan liiketoimintaa. Katinkulta klubin toimitusjohtajan työ vastaa isännöitsijän työtä asunto-osakeyhtiössä. Eli klubin toimitusjohtajan tehtäviin ei kuulunut tulojen hankkiminen, myynti ja markkinointi vaan pitää vain talosta huolta, että se toimii. Osakkeenomistajat nostavat tai laskevat perittävien yhtiövastikkeiden määrää, yhtiökokouksessaan, arvioitujen kulujen suhteessa. Jos kyseessä olisi ollut tavanomainen liiketoimintaperiaatteella toimiva kylpylä/ravintola/harrasterakennus, niin tilanne olisi ollut toinen. Silloin klubirakennuksen toimitusjohtaja olisi joutunut vastamaan koko rakennuksen liiketoiminnasta ja tuloista, jolloin toiminnan tuloksella olisi ollut uutisarvoa. Eli toimitusjohtaja olisi ollut vastuussa tulojen hankkimisesta klubi-rakennuksen kulujen katteeksi – mutta Katinkulta klubin tapauksessa asia ei ole niin!

Katinkulta klubi...

Olin itse Katinkulta klubin ensimmäinen toimitusjohtaja, niin kuin myös kaikkien muiden Katinkullan 12 yhtiön toimitusjohtaja, mutta luovuin klubin toimitusjohtajuudesta, kun sitä alettiin rakentamaan. Oli tärkeätä saada kiinteistöyhtiölle uusi toimitusjohtaja, jolla olisi aikaa paneutua rakentamisen valvontaan ja tarvittaviin hankintoihin. Seppo Juurikko soitti minulle ja ehdotti Pekka Vihmaa, Katinkululta klubin toimitusjohtajaksi, jonka hän aiemmin tunsi. Seppo luotti Pekan ammattitaitoon ja järjestelmällisyyteen, jota vaadittiin kiinteistöyhtiön toimitusjohtajalta. Hyväksyin Pekan valinnan ja hän aloitti työnsä. Olin tyytyväinen Pekan työpanokseen syksyyn 1992 saakka, kunnes sitten suhtautumiseni muuttui saamieni tietojen takia.  Siitä ehkä myöhemmin lisää?

Katinkullan sisustussuunnittelusta vastasi Studio Kaisa Blomstedtin sisustusarkkitehtitoimisto.

Rakennusmiehiä 13.000m2 talolla oli satoja, alansa ammattimiehiä. Nyt vielä yli 20 vuoden jälkeen sen voi hyvin todeta, että miten hienosti ja laadukkaasti klubi-rakennus on tehty. Kiitos siitä kaikille rakennusmiehille.

Rakentamisaikaan pyrin olemaan aina askeleen edelle viranomaisia, eli otin itse yhteyttä eri valvoviin viranomaisiin ja pyysin heiltä apua rakentamisen valvontaan. Viranomaiset olivat hämmästyneitä, että yrittäjä itse ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Se oli minun tapani toimia, että he jotka tulevat tarkastamaan ja antavat rakennuksen avaamisluvan voivat olla jo aiemmin mukana, kuin sitten vasta lopputarkastuksessa. Eli niin pystymme yhteistuumin ennakoimaan mahdolliset virheet ennen lopputarkastusta. Jo rakentamisvaiheessa aloitteestani tehtiin työsuojeluviranomaisten kanssa työsuojelusuunnitelma.

Katinkulta ja ympäristö.

Yksi vaikeimmin ratkaistavista oli klubi-rakennuksen lämmitys. Sähkö vai oma lämmitysvoimala. Kävin ensin Kainuun Sähkössä neuvotteluja, mutta valitettavasti Kainuun Sähkön työntekijän hyvin ylimielinen suhtautuminen neuvotteluissamme sai minut unohtamaan sähkön käytön lämmityksessä. Aloin selvittämään toista vaihtoehtoa eli oman lämpövoimalan rakentamista. Jouduin sen takia ostamaan maata lämpövoimalaa varten, erittäin kalliiseen hintaan. Kun sitten valitsin käytettävän polttoaineen laatua lämpövoimalaan, niin päädyin kaikista kalleimpaan, mutta myös kaikista puhtaimpaan lämmitysöljyyn ja puhdistusjärjestelmään. Halusin tehdä sellaisen valinnan luonnon ja ympäristön vuoksi, sillä makailu on riippuvainen puhtaasta luonnosta!

Katinkulta klubin perustustyöt olivat vaativat, sillä olimme valinneet sille paikan, jonka maaperä oli soinen ja savinen, klubi-rakennukselle oli ensin suunniteltu toinen kohta, joka on Katinkultaan tulevan tien oikealla puolella. Koko rakennuksen alue piti paaluttaa. Paalutus on työ, joka saattaa vahingoitta lähellä olevia rakennuksia, joten pyysin tekemään ennen paalutuksen aloittamista naapuritalon kunnosta ja paalutuksen jälkeen tarkastuksen mahdollisista vahingoista. Näin teimme ja maksoin myös naapurille korvaukset. Sen lisäksi maalautin ja kunnostutin meidän laskuun naapurimme talon, että se olisi mukavan näköinen tulevan klubi-rakennuksen vieressä. Minulle oli tärkeätä pitää hyvä suhteet naapureihin ja kuunnella heitä sekä ottaa heidän toivomuksensa huomioon.

Katinkulta klubin valmistuminen ja avajaiset

Katinkulta klubi valmistui viimein marraskuussa 1991. Avajaisia vietettiin kolme päivää ja kutsuvieraita oli niin ulkomailta kuin Suomesta. Muistamani mukaan lähes 1.500 henkeä. Kutsuja oli lähtenyt lähes 5.000, joiden hallitseminen oli melkein toivoton tehtävä, eli ketä oli jäänyt kutsumatta?

Kävin itse vastaanottamassa muutaman VIP:n Kajaanin lentokentällä esim. RCI presidentin, Miami Vice:n Phillip Michael Thomasin, Erkki Toivasen jne. Parhaiten jäi mieleeni Erkki Toivanen, jonka laukkuja kantelin räntäsateessa Katinkullan loma-asuntoalueella avajaisia edeltävänä iltana.

Yleensä annoin Klubin toimitusjohtaja Pekka Vihman sekä Katinkullan isäntäpariskunnan Tapani ja Lea Närhen, hoitaa Katinkullan VIP-vieraat, sillä itselläni oli niin paljon tekemistä varsinaisen liiketoiminnan kanssa, että seurusteluun ei juurikaan aikaa jäänyt.

Tapani ja Lea Närhi valittiin minun suosituksestani Sepon kanssa Katinkullan isäntäpariskunnaksi pitämään huolta osakkeenomistajien viikko-ohjelmasta ja viihtyvyydestä, sillä minulla ei valitettavasti ollut aikaa juurikaan keskustella osakkeenomistajien kanssa. Valitettavasti Tapani ja Lea ymmärsivät tehtävänsä väärin, eli he alkoivat pitämään liian hyvää huolta vanhoista osakkeenomistajista, jolloin se alkoi olla jo viikko-osake myynnin este, eli he eivät ymmärtäneet sitä, että me tarvitsemme vielä paljon uusia viikko-osakkeen ostajia ja omistajia. Heidän mielestään osakemyynti häiritsi viikko-osakkeen omistajia? Se oli tietenkin liiketoiminnan kannalta vahingollisen ristiriitaista. Muuten he hoitivat työnsä ansiokkaasti ja olivat hyvin pidettyjä Katinkullan osakkeenomistajien keskuudessa.

Katinkulta klubin avasi ja avausnauhan leikkasi Kalevi Sorsa. Avausnauhan leikkaamiseen liittyy kohdaltani yksi erittäin ikävä muisto, ehkä kirjoitan siitä vielä myöhemmin?

Näin siis olimme saaneet valmiiksi Katinkullan suurimman projektin, Katinkulta klubin rakentamisen ja se oli nyt avattu. Katinkulta klubin kokonaisinvestointi oli 120 miljoonaa markkaa (20 miljoona euroa). Katinkulta klubi oli kokonaisuudessaan velaton kiinteistöyhtiö. Rakentamiskustannukset oli maksanut omistamamme Rantakatin Lomakylä Oy ja me omistimme sen viikko-osakkeet, kausiosakkeet sekä liikehuoneistot. Katinkulta Klubin viikko- ja kausiosakkeita oli jo avajaisiin mennessä myyty kymmenillä miljoonilla markoilla.

Mainonta ja markkinointi

Ensimmäinen mainostoimistomme oli Oulussa Tapani Hautamäen omistama Mediamix. Katinkulta nimen keksi Mainostoimisto Mediamixin omistaja Tapani Hautamäki, joka esitti sitä minulle Oulussa omassa toimistossaan. Ensin säikähdin nimeä, sillä se vaikutti negatiiviselta. Tapani kuitenkin perusteli asian hyvin, että katinkulta tuo yleensä mieleen suloisen lapsuuden, jolloin sitä löytää rantakivistä. Negatiiville nimelle voidaan luoda positiivinen mielikuva, jolloin brändi jää paremmin mieleen kuin tavanomainen nimi. Siinä sen nimen sitten hyväksyin ja ilmoitin Sepolle. Valinta oli varmasti paras mahdollinen.

Toimintamme alkoi laajeta valtakunnalliseksi, joten tarvitsimme isomman mainostoimiston. Vanha tuttavani Kajaanista Olli Santala oli osakkaana Helsinkiläisessä mainostoimistossa Paltemaa Huttunen Santala, jonne Sepon vein neuvotteluun ja siitä alkoi yhteistyömme. Mainostoimisto oli jo silloin alansa huippu Suomessa. Myöhemmin samainen toimisto hoiti myös Vuokatin Matkailukeskus Oy:n mainontaa. Toimisto oli todella kallis, mutta ammattitaitoinen.

Myöhemmin houkuttelin Sepon hyväksymään Kainuulaisen Akke Virtasen mainostoimiston yhdeksi kumppaniksemme.

Mainontaan ja Katinkullan tunnetuksi tekemiseen käytimme 1988-1992 noin 20milj.mk (3,4milj.euroa) Se kannatti, sillä Katinkullasta tuli käsite ja tunnettavuus oli jo silloin valtava. Kuvaavaa on, että Katinkullan tuotemerkin hinta konkurssiluettelossa oli 2.000mk ???

Verottaja

Meillä ei ollut koko aikana minkäänlaista ongelmaa verojen kanssa, mutta ongelmaksi meinasi muodostua verohallinnon kanta viikko-osakkeiden omistajien verotuksesta, Se verottajan päätös pysäytti totaalisesti osakemyynnin. Olimme jälleen negatiivisesti lehtien lööpeissä, kylläkin tarkoituksella. Oli parempi nostaa kissa pöydälle kuin pitää se piilossa. Kävimme Sepon kanssa vastahyökkäykseen ja lobbaukseen. Verottajan päätöksen mitätöiminen vaati ison työmäärän. Lopuksi pääsimme Verohallituksen pääjohtajan Jukka Tammen puheille. Päivällä emme saaneet Tammen päätä käännettyä, mutta ilmoitimme, ettemme poistu ennen kuin verotuspäätös muutetaan. Istuimme vielä illallakin käytävässä ja Tammi taisi käydä välillä pelaamassa tennistä ja tuli toimistolle vielä illalla takaisin kiertäen siivoojan. Silloin iltamyöhällä saimme verotuspäätöksen, jolla muutettiin  viikko-osakkeen omistajien verotusta.

Yhteistoiminta Sotkamossa ja Kainuussa

Olin yhden Kainuun suurimman yhtiön toimitusjohtaja ja toiseksi suurin omistaja, joten minulle soitettiin jatkuvasti ja haluttiin mainoksia erilaisiin julkaisuihin ja tukea milloin urheiluun milloin kulttuuriin. Ne soitot ja pyynnöt alkoivat viemään liikaa kallista työajastani, joten päädyin seuraavaan ratkaisuun. Valitsin Sotkamon Jymyn urheilupuolelta ja Kainuun Jazz-kevään kulttuurin puolelta ja esitin Sepolle, että tuetaan kunnolla näitä kahta paikallisten suhteiden takia ja minä saan myös työrauhan rahanpyytäjiltä. Näitä kahta me sitten tuimme rahallisesti jopa yli 100.000mk:lla vuodessa.

 ”Kainuun kerma ja poliitikot”

Yrittäjä joutuu uhraamaan työajastaan paljon paikallisten vaikuttajien suhdetoiminnan ylläpitämiseen, mutta minulla ei siihen todellakaan ollut mahdollisuutta työmääräni takia. En ehtinyt järjestää saunailtoja, en illallisia, en kokkareita jne. Se saattoi olla myös yksi syy siihen, kun meidät oli ryöstetty, niin mistään apua emme Kainuussa saaneet. Onneksi olin kuitenkin pitänyt hyvää huolta oikeista ystävistäni, jotka olivat sitten suurena ja korvaamattomana tukenani konkurssin jälkeen ja heidän ansiotaan on se, että tätä tarinaa yleensä vielä kirjoitan.

Minulla oli selkeä jako henkilösuhteissa: työsuhteet ja ystävyyssuhteet. Vapaa ajallani vaihdoin heti puvun, valkoisen paidan ja solmioni farkkuihin ja puseroon. Olin jatkuvasti tiedotusvälineissä, joten minut yleensä kaupungin iltaelämässäkin tunnettiin. Jos, joku minua ei tuntenut ja kysyi, että missä olen töissä, niin kerroin olevani myyjänä Sokoksen rautaosastolla ja sen jälkeen sain jutella aivan tavallisia asioita. Vierastin julkisuutta, sillä vei yksityisyyden! Kieltäydyin aina henkilöhaastatteluista ja suostuin vain yritystoimintaa koskeviin haastatteluihin. Onneksi näin, sillä työhöni liittyvät suhteet katosivat konkurssipäivänä. Muistan hyvin, kun konkurssin jälkeen menin Kajaanin Pöllyvaaraan lenkille, niin vastaani juoksi Kajaanin kaupunginjohtaja, jonka kanssa olin ollut viimeksi palaverissa muutama viikkoa aiemmin, hän ei vastannut enää tervehdykseeni?

 

Että pysyisit blogini mukana pyytäisin sinua tilaamaan netistä tai lainaamaan kirjastosta kirjan ”Katinkullan kaappaus”, josta selviää paljon yrityksemme konkurssin johtaneista tapahtumista. Tulen sitä myös itse käsittelemään blogissani 26.11 ja 3.12. ja valaisemaan sitä vielä eri kannoilta. ”Katinkullan kaappaus” kirjassa esitetyt SKOP:n dokumentit on myöhemmin Keskusrikospoliisi takavarikoinut SKOP:n tilitoimistosta, joten ne ovat aitoja. Kirjassa julkaistu puhelunauhoite on esitetty kokonaisuudessaan äänitteenä YLE:n Kotimaan Katsaus ohjelmassa keväällä 1993.

 Erkki Aho on omassa blogissaan ansiokkaasti referoinut ko.kirjaa.

 http://suomenhistoriaa.blogspot.com.es/2012/04/laillistettua-rosvousta.html

 

 SEURAAVASSA OSASSA OSA 10, PÄÄRAHOITTAJAMME SKOP JA SALAINEN VAIHTOVELKAKIRJALAINA  JA JATKORAHOITUSSOPIMUS.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Markku Gröndahl

Hieno selvitys ja pitkä koko sopasta.
Katinkulta on ja on aina mielestäni ollut edelläkävijä suomalaisessa loma-osakebusineksessa.
Se mitä kaikkea siihen on liittynyt on vaikeaa sanoa kun vaan on tehnyt tunnetuksi sinun jälkeesi konkurssiin mennyttä ja kallista valtion syliin kaatunutta yritystä.
Kysyit eilen kuka olen; olen ollut rakentamassa mainonnallisin keinoin ja nostamassa vaatimattomasti niin Katinkultaa kun sen jälkeen Pöyrylle siirtynyttä Lomapörssiä,joka nykyiseltä nimeltään, kuten tiedät on Holiday Club Finland.
Lähes kymmenen vuoden ajan olin hyvin lähellä yritystä aina siitä lähtien kun Pekka Kivinen valittiin jatkamaan tj. hommia.
Kuullut olen monenmoista,selvyyttä asioihin ei kait ole vieläkään saatu.
Katinkulta on loistava esimerkki upeasta lomakohteesta.
Onhan sinne meilläkin, koko perheellä mahdollisuus nauttia hyvin hoidetusta ja viihtyisästä loma-asumisesta, edelleen!

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos kommentistasi. Anteeksi, että edelliset katosivat, sillä edellinen oli vain ennakoilmoitus. Mukavaa joulun odotusta ;-)

Markku Gröndahl

Mutkikkaita ovat tiet kuten tiedät, Vuokatissakin.
Samoin, hyvää joulunodotusta.
Ja tsemppiä jatkossa, missä lienetkin?

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos toivotuksista, tsemppiä todella tarvitsen, kun etenen blogissani.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset