PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Osa 20. Hävetkää poliisit - Hävetkää syyttäjät - Hävetkää tuomarit.

Jos luet nyt ensimmäistä kertaa blogiani, niin pyydän sinua lukemaan seuraavista linkeistä ja tässä järjestyksessä aiemmat tarinani, niin tiedät, että miksi tätä kirjoitan.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125181-katinkullan-koko-tarina-osa-1-13

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/126796-katinkullan-historia-johdatusosa-osasta-14-eteenpain

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/126961-osa-14-katinkullasta-vankilaanpesaluettelon-vannominen

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127140-osa-15-elamaa-konkurssi...

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127237-osa-16-kotini-pankille-...

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127311-osa-17-isanmaan-synnyin...

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127389-osa-18-koditon-asunnoto...

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127570-osa-19-elakkeella-espan...

 

Tämä on kaikista vastenmielisin osa, jonka kirjoittamista olen lykännyt joka päivä seuraavaan päivään.

Tämä on myös se osa, jossa joudun pidättelemään ylilyöntejä ja populismia, sillä kaiken tämän kokeneena pannu tahtoo väkiselläkin kiehua yli.

Ikävintä tässä osassa on myös se, että tiedän vieväni tällä itseltäni uskottavuutta, sillä useimmilla lukijoilla on aivan eri käsitys Suomen oikeusjärjestelmästä ja sen luotettavuudesta ja puoluettomuudesta. Tiedän, että osalle tämä avaa silmät ja osa pitää silmät suljettuina, ja heille tämä on vain sanan helinää ja laitetaan katkeruuden piikkiin.

Suomi – isänmaani. Maassa ja kansassa ei ole pienintäkään vikaa.  Valitettavasti, ainakin silloin 90-luvun laman jälkeen,  maa oli koijareiden ja ahneitten tahojen vallassa.

Silloinen oikeusministeri Hannele Pokka, joka oli siirretty Lapinläänin Maaherraksi, oli todennut Kotimaan Katsauksen toimittaja Tenho Tornbergille kameroiden takana, että Katinkullan tapaus oli oikeusmurha. Samaa sanaa käytti Katinkullan tapauksesta myös syyttäjä Ritva Santavuori Eeva lehden haastattelussa. 

Oikeudenkäynneissä Seppo Juurikko ja minä emme voineet koskaan puhua niin vakuuttavasti totta kuin SKOP:n miehet ja myötäpuolet valehtelivat. Heitä uskoivat syyttäjät ja tuomarit, meitä ei kukaan vaikka oli selkeä todistusaineisto.

Niiden kahdeksan oikeudenkäynti vuoden aikana oli järkyttävintä todeta syyttäjien ja tuomareiden riittämätön ammattitaito ymmärtää ja käsitellä Katinkultaan liittyviä oikeudenkäyntejä. He eivät olisi saaneet ottaa käsiteltäväkseen sellaista asiaa, jota he eivät ymmärtäneet. Putkimieskin tietää, ettei ota tehtäväkseen sähkömiehen töitä.

Tulin tähän loppupäätelmään: On paljon vaarallisempaa luottaa Suomen lakeihin ja tuomioistuimiin kuin ns. banaanivaltion jo tiedossa oleviin lainsäädännön puutteisiin ja korruptoituneisiin tuomioistuimiin, sillä siellä sinä osaat varautua.

Varmempaa on tehdä sopimus rikollisjengin kanssa kuin arvostetun pankin kanssa. On mahdotonta varautua siihen, että kuinka pankki sopimuksen rikkoo ja oikeusjärjetelmämme sitä rikkomusta tukee.

Velkasaneeraus

Konkurssin jälkeen teimme töitä kuukauden ajan, että saimme velkasaneerausanomuksen valmiiksi. Lähdin heti ensimmäisenä aamuna, kun velkasaneerauksen sai oikeudelle jättää, kävellen kotoani Koivukoskenkadulta Kajaanin oikeustalolle 8.2.1993.

Velkasaneerauksen jättämisellä oli valtakunnallista uutisarvoa, sillä se oli varmaan ensimmäinen joka Suomessa jätettiin oikeudelle. Mukanani oli Kainuun Sanomien kuvaaja, joka räpsi kuvia oikeustalon edessä. Kun menin oikeustalon sisälle, niin minun ohjattiin tuomari Petra Nurmelan luokse. Nurmela ajoi ensimmäisenä toimittajan ulos ja otti velkasaneerausanomukseni erittäin pahantuulisena vastaan. Silloin jo ymmärsin, ettemme tule samaan puolueetonta oikeudenkäyntiä. Eli olisi aivan sama ollut ottaa anomus takaisin ja heittää se lähimpään roskakoriin.

Asiaa ymmärtämätön tuomari joutuu tekemään arvionsa toistajien lausuntojen perusteella. Katinkullan konsepti oli jopa liian vaikea taloustoimittajallekin ymmärtää vaikka oli sitä vuosia seurannut. Meitä yrittäjiä ei kukaan usko, se on selvä, joten tilintarkastaja on silloin avainasemassa. Meidän tilintarkastajamme oli kuitenkin ”kaksoisagentti”, joksi hän itseään nimitti. Tilintarkastaja laatiessaan kanssamme velkasaneerausanomusta oli välittömästi sen jälkeen soittanut SKOP:in miehille ja neuvonut, kuinka saadaan velkasaneeraus estettyä. Veljeni Eero kutsui tilintarkastaja Simpasta ”tuuliviiriksi”, joka kuvasi hyvin hänen toimintaansa.

KHT tilintarkastaja Simpasen lausunnon muuttuminen velkasaneerausmenettelyn edetessä. (Tarkemmin tapahtuvat löytyvät ”Katinkullan kaappaus” kirjasta, jota voi netistä tilata tai kirjastosta lainata)

1. (55) Simpasen lausunto Kajaanin Raastuvanoikeudelle RKL Oy:n velkasaneeraushakemuksen liitteeksi 26.01.93.

Ks. (sivu 59), ”Yhteenveto”, jossa KHT Simpanen toteaa seuraavaa: ”...Koska kyseessä on toisaalta jo valmiiksi rakennetun omaisuusmassan realisointiprosessi ja toisaalta olemassa olevan, varsin mittavan lomakeskuksen toimintojen hallittu jatkaminen, voidaan saneerausmenettelyn aikaansaamista pitää perusteltuna. (alleviivaus muistion laatijan).

  1. 2.   (61) Simpasen puhelu Luukkaiselle keväällä 1993 koskien RKL Oy:n velkasaneeraushakemusta.

Puhelusta selviää kuinka KHT Simpanen paljastaa RKL:n velkasaneeraushakemukseen liittyvät seikat ja neuvoo SKOP:a kuinka toimia saadakseen velkasaneeraushakemuksen hylättyä.  Simpasella oli myös tiedossa ettei Luukkainen ole enää RKL:n hallituksen jäsen ja mieltää toimintansa ”kaksoisagenttina” ja näin ollen oikeudettomasti ilmaisee tietoonsa saamia luottamuksellisia asioita RKL:n yrityssalaisuuden piiriin kuuluvista asioista ulkopuoliselle.  KHT Simpaselle Luukkainen lupaa ”ilmeisesti palkkiona tiedoista” Katinkulta Oy:n tilintarkastuksen (sivu 64, alalaita) (vrt liite 23)

  1. 3.    (67) Simpasen lausunto Kajaanin Raastuvanoikeudelle  8.4.1993  RKL Oy:n velkasaneeraushakemuksen käsittelyssä.

Ks. (sivu 76), viimeinen kappale ”...Toisella tavalla ilmaistuna liiketoiminnan jatkamisessa on asiallisesti kyseessä vain konkurssilikvidaation apukeino eikä realisaatioprosessi siitäkään syystä välttämättä edellyttäne yrityssaneerausmenettelyn aloittamista.”

  1. 4.    (77) Kajaanin Raastuvanoikeuden päätös RKL:n velkasaneeraushakemuksen hylkäämisestä.

KHT Simpanen oli ainut todistaja ja asiantuntija, jota oikeus kuuli ja päätöksestä on todettavissa Simpasen lausunnon ratkaiseva merkitys velkasaneeraushakemukseen hylkäämiselle.  Simpasen todistajan palkkion maksoi valtio.

Eli näin meitä huijattiin ja Simpanen laittoi ”jauhot suuhun” käräjätuomarille.

Tuomari Nurmela teki kielteisen velkasaneerauspäätöksen. Myöhemmin näin hänet Kainuun Sanomien kuvassa nostelevan shamppanjalasia Katinkullan hotellin avajaisissa. Ehkä hän silloin ymmärsi tehneensä väärän ratkaisun? Tai ei sittenkään - ei hän ymmärtänyt!

Tämä Holiday Clubin tiedote kertokoon puolestani ”Katinkulta konseptin” menestystarinan.

Ensin tekstiviesti: Holiday Clubin toimitusjohtaja Vesa Tengman lähetti minulle seuraavanlaisen tekstiviestin vuosia sitten, jonka kirjoitin silloin ylös: "Terve,Holiday club on todella kasvanut viime vuosina. Menestys on perustunut kylpylän ja viikko-osake konseptin yhdistämiseen. Tässä Katinkulta on ollut mallina. Terveisin Vesa"

 Sitten Holiday Clubin tiedotteen pohjalta lehtijuttu:

 “Lomafirmalle uusi luksuskohde Etelä-Euroopasta

» tiistai, 05 kesäkuuta 2012 05:33:40 GMT

Holiday Club Resorts Oy:n toiminta laajenee Espanjan aurinkorannikolle Benalmadenaan.

– Holiday Club Hydros tuo toivotun, ylellisen lisän valikoimaamme. Espanjalla on merkittävä rooli laajentumisstrategiassamme. Uusin kohteemme on suorien lentoyhteyksien päässä useimmista Euroopan kaupungeista, ja tavoittelemme sinne suomalaisten lisäksi pohjoismaalaisia, keskieurooppalaisia ja venäläisiä asiakkaita. Ensimmäiset asiakkaat pääsevät kohteeseen jo heinäkuun alussa, sanoo Holiday Club Resorts Oy:n toimitusjohtaja Vesa Tengman.

Holiday Clubista on sen 25 toimintavuoden aikana kehittynyt yksi johtavista vapaa-ajan yrityksistä Euroopassa. Yrityksellä on 45 000 viikko-osakasta ja 70 000 myytyä viikko-osaketta. 
 
Tilikaudella 2010–11 konsernin liikevaihto oli 93,4 miljoonaa euroa ja voitto ennen veroja 9,8 miljoonaa euroa. Tilikauden investoinnit olivat yhteensä 44,2 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa oli keskimäärin 588 henkilöä.”

Näin meidät sitten ryöstettiin KPMG Widerin tilintarkastajan avustuksella!

Konkurssipesän pesänhoitajan palkkio.

SKOP valitsi konkurssipesänhoitajaksi asianajaja Hannu Tuomaalan Oulusta. SKOP sopi hänen palkkiokseen 300.000mk. Veimme palkkioasian Kajaanin käräjäoikeuteen, sillä palkkio oli kohtuuton. Sen oikeudenkäynnin hoidin meidän puoleltamme yksin. Se olikin ainut oikeudenkäynti jonka voitimme. Sain pudotettua palkkion 100.000mk:aan, mutta SKOP maksoi kuitenkin koko summan.

Rikostutkintapyyntö mahdollisesta väärästä valasta Kajaanin käräjäoikeudessa.

Tein kesällä 1996 rikostutkintapyynnön Kajaanin rikospoliisille kahden henkilön mahdollisesta väärästä valasta oikeudenkäynnissä ja todistusaineistoni oli aukoton. Tutkintapyyntöni ei ollut edennyt vielä kesällä 2000 mihinkään, joten otin sen pois, koska huomasin, ettei se tule myöskään etenemään vaan sen annetaan vanhentua.

Yksi outo oikeudenkäynti

Juurikon Sepon piti tulla hoitamaan kantajana  Kajaanin käräjäoikeuteen yksi oikeudenkäynti, mutta hän ei päässyt paikalle vaan faxasi minulle kirjelmän, joka minun piti oikeudessa lukea. Aloin lukemaan kirjelmää oikeussalissa, niin tuomari keskeytti lukemiseni sekä keskeytti koko oikeudenkäynnin, en saanut lukea paperista vaan olisi pitänyt pystyä esittämään asiani suullisesti ilman paperia? Teimme valituksen tuomarin käytöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen. Tuomari sai käytöksestään varoituksen.

Se tärkein oikeudenkäynti, eli välimiesmenettely meidän ja SKOP:n välisen Vaihtovelkakirjalaina ja jatkorahoitussopimuksen tulkinta välimiesoikeudessa.

Koko oikeudenkäynti oli suuri farssi. Miltä minusta tuntuikaan istua oikeudenkännin aikana saman suuren pöydän ympärillä SKOP:n miesten ja heidän myötäpuoliensa kanssa, kun he valehtelivat. Kun he puhuivat valhetta, niin välimiestuomarit nyökkäilivät ja kun me Seppo Juurikon kanssa puhuimme totta, niin välimiestuomarit vain tuijottivat.

Oikeuden päätös oli tehty ennen oikeudenkäynnin aloittamista. Välimiesoikeus päätti, että Vaihtovelkakirjalaina ja jatkorahoitussopimus koski vain 2,5milj.mk:n vaihtovelkakirjalainaa eikä jatkorahoitusta. Maallikkokin ymmärtää, että päätös oli väärä. Jos sopimus koski vain 2,5milj.mk:n vaihtovelkakirjalainaa, niin miten samaisessa sopimuksessa oli 35milj.mk:n sopimussakko, joka jakautui sopimusosapuolten kesken? 35 milj.mk:n sopimussakon määrä ei ole missään järkevässä suhteessa 2,5milj.mk:n sopimukseen. Päätös oli ymmärrettävä, sillä tuomarit eivät olleet riippumattomia ja puolueettomia, niin kuin alla olevasta valituksestamme ilmenee.

Välimiesoikeuden päätös tuli myös yllättäen. Olin viikon koonnut Kajaanissa lisäaineistoa oikeudenkäyntiin, jossa oli myös mukavan Luukkaisen konkurssisuunnitelmat, jotka hän oli lähettänyt SKOP:n johtokunalle, niin sain Kajaanissa lentokoneeseen mennessäni tiedon, että välimiesoikeus on päätöksensä tehnyt. Siinä seisoin Kajaanin lentokentällä ratkaiseva todistusaineisto laukussani, jota ei oikeudenkäynnissä otettu käsittelyyn.

Liitän välimiesoikeutta koskevan valituksemme EN ihmisoikeustuomioistuimelle tämän osan loppuun. Jos joku sen jaksaa lukea, niin ymmärtää Suomen oikeusjärjestelmän mätäpaiseen – välimiesoikeuden. Valituksen on laatinut yhdessä meidän kanssamme professori Pertti Eilavaara ja yksi suuri asianajotoimisto Helsingistä.

Summa summarum – loppujen lopuksi tässä seuraavassa tapausmuistiossa tiivistyy kaikkien oikeudenkäyntiemme karseus ja puolueellisuus. Olin silloin ja olen vieläkin valmis vahvistamaan tapahtumien kulun, niin kuin sen olen tämän tapahtuman jälkeen muistiin kirjoittanut, valheenpaljastuskoneella tai hypnoosissa.

Poliisi kauppasi joka kuulustelukerralla Herlbalifen tuotteita, joita SKOP:ns kaverit ilmeisesti ostivat?

Ymmärrettävää on se, että ketään ei kiinnosta, sillä niin monet hyötyivät siitä, että ihmisiltä ryöstettiin omaisuus pilkkahinnalla!

Ohessa muistio tapahtuneesta, jos se olisi fiktiota, niin olisin varmaan kuuluisa kirjailija ;-)

Julkaisisin tässä myös rikospoliisin nimen, mutta arkistoni on toisessa maassa, jossa nyt olen, niin en voi nimeä tarkistaa.

MUISTIO - TAPAUS YHDESTÄ RIKOSTUTKINNASTA


Olimme tehneet keväällä 1994 rikostutkinta pyynnön SKOP:n johtajien madollisesta väärästä valasta Helsingin käräjäoikeudessa Helsingin poliisille. 



Vielä keväällä 1996 rikostutkinta oli kesken.
Vertailun vuoksi kun SKOP teki rikostutkintapyynnön Helsingin poliisilaitokselle niin jo samana päivänä Xxx Xxxx kutsuttiin kuulusteluihin ja poliisi oli välittömästi valmis tekemään asiapaperitakavarikon.

Toiset rikostutkintapyyntömme on jätetty jopa kokonaan tutkimatta. 


Meidän tekemässä rikostutkimuspyynnössä menin ensimmäisen kerran kuulusteluihin maaliskuussa 1996. Kuulustelu alkoi klo: 14.00 ja päättyi klo: 23.00 halusin itse käydä mahdollisimman nopeasti asiat läpi sillä jokainen kuulustelutilanne on minulle vaikea sillä joudun palauttamaan vanhoja ikäviä asioita mieleeni.



Sovin rikospoliisin kanssa että kaikki muut päivät käy jatko kuulusteluissa paitsi lauantait ja sunnuntait sillä niinä päivinä yritän rentoutua ja päästä Katinkullan asioista irti.



Maaliskuun 9 päivä 1996 oli lauantai kun noin kymmenen aikaan aamulla soi matkapuhelimeni ja rikospoliisi soittaa ja pyydellen anteeksi, että soittaa lauantaina vaikka olimme sopineet viikon muista päivistä. Hän kysyy minulta, että haluaisinko tulla kuitenkin näin lauantaina kuulusteluihin, vastasin hänelle myöntävästi sillä toivoin asioiden niin etenevän nopeammin. Sovimme, että olen poliisilaitoksella noin klo:11.00.



Poliisi soitti minulle uudelleen ja pyysi pientä palvelusta, johon vastasin että sopiihan se. Hän pyysi tuomaan mukanani pienen koskenkorvapullon kun Hakaniemen Alko on lähellä, joten hänen ei tarvitsisi mennä käymään Alkossa viikonloppupulloa ostamassa. Kävin ostamassa pienen taskumatti Koskenkorvapullon menomatkalla bussiin.

Hän soitti minulle vielä uudelleen, että voisinko tuoda hänelle myös Marlboro-askin, johon jouduin vastaamaan, että bussini nro: 23 tulee juuri pysäkille joten en ehdi, mutta minulla on itselläni tupakkaa, joten sovimme polttavamme minun savukkeita vaikkakin ne ovat mentholsavukkeita. Hän myös pyysi, että soittaisin kännykästä kun olen alhaalla ettei minun tarvitsisi tulla päivystyksen kautta, niin teinkin ja hän tuli hakemaan minut alhaalta.



Menimme poliisin huoneeseen ja aloitimme. Jouduin etsimään hänelle aiemmat kuulustelukertomukset hänen koneeltaan sillä hän kertoi, ettei ollut saanut kunnon koulutusta Atk-järjestelmän käyttöön. Sitten aloitimme kun olin löytänyt hänen koneeltaan oikeat tiedostot.



Hämmästyksekseni hän aukaisikin koskenkorvapullon ja alkoi ottamaan siitä ryyppyjä ja yritti kaataa viinaa myös minun kahviini, johon hän sai lorautettua noin korkillisen ennen kun sain sen estettyä Minä en tykkää juoda alkoholia päivällä ja en varsinkaan aamupäivällä ja aikomukseni oli mennä vielä lenkille sillä olin sopinut meneväni illalliselle tuttavieni luokse.



Rikospoliisi alkoi kirjoittaa kuulustelu kertomusta saneluni mukaan ja joi samalla Koskenkorvaa. Aloin huomata hänen päihtyvän joten sanoin hänelle, että oli sittenkin virhe tulla näin lauantaina kuulusteluihin sillä joudun ottamaan illalla alkoholia ja näiden ikävien asioiden mieleen palauttaminen masentaa minua ja kerroin, että masennus ja alkoholi on minulle vaarallinen yhdistelmä. Poliisi halusi kuitenkin jatkaa ja lukea ääneen aikaisempaa kuulustelukertomustani, että voin korjata virheet.

Tunsin oloni tuskastuneeksi sillä poliisin humalatilasta johtuen lukeminen kävi kangerrellen. Nyt pyysin jo voimakkaammin lopettamaan kuulustelun ja sanoin, että lopetetaan sillä haluan mennä nukkumaan ja lenkille ennen illallista. Poliisi suostui vihdoin ja viimein, mutta halusi lähteä asunnolleni juomaan loput koskenkorvapullosta, mutta vastustin sitä.

Hän lähti kuitenkin samalla raitiovaunulla rautatieasemalle, josta kävin ostamassa iltapäivälehdet. 

Hän halusi kuitenkin lähteä kävelemään samaa matkaa asunnolleni, sanoin hänelle että sisälle en päästä sillä minun on saatava levätä.

Kun olimme kävelleet asuntoni eteen niin hän pyysi, että jos sittenkin voisi juoda pullon loppuun asunnollani jo lopuksi suostuin, joten hän joi sen keittiössäni, jonka jälkeen sain hänet ulos.





Soittelin hänelle seuraavalla viikolla kuinka tutkinta etenee ja hän aikoi suorittaa mahdollisimman nopeasti loput kuulusteluista.

Soitin hänelle jälleen parin viikon kuluttua ja hän kertoi, että pöytäkirja alkaa olla valmis ja pyysi minua kaveriksi monistamaan sitä, että se saataisiin syyttäjälle. 

Menin poliisiasemalle monistamaan pöytäkirjaa ja sen liitteitä, mutta huomasin kauhukseni, että joitain tärkeitä liitteitä puuttui kokonaan, jotka pyysin hänet uudelleen sinne liittämään.


Lukija voinee vain saada tästä kalpean aavistuksen miltä oikeusturvamme tuntuu kun meidän tekemät rikostutkintapyynnöt ohjataan em. tapaiselle rikospoliisille.





Helsingissä 13 pnä. huhtikuuta 1996

Pertti Lindeman



Lopputuloksena tutkinnasta oli se, että ko. poliisi oli toimittanut puutteellisen ja erilaisen aineiston syyttäjälle, ilman tärkeintä todistusaineistoa ja me saimme erilaisen aineiston, jonka vuoksi syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksessä oli sellaisia lauseita, joita ei ollut kantajan esittämässä todistusaineistossa eikä myöskään kantajan saamissa vastineissa. 




Tässä on se aukko Suomen oikeuslaitoksessa, että lahjottu poliisi voi vaikuttaa siihen, että mitä aineistoa hän toimittaa syyttäjälle ja mitä asianomaisille.


Tässä jutussa ei ollut kyse miljoonan asunnosta, jonka halpana vuokralaisena olisi ollut joku valtion yhtiön tai säätiön johtohenkilö, kyse oli yli 100 miljoonan euron omaisuudesta, joka siirrettiin laman varjolla alle 20 miljoonan euron hinnasta toisille omistajille.



Tarina on valitettavasti tosi!



Tämä on muistio on kirjoitettu tapahtuman jälkeen 13.4.1996 ja tein kantelun oikeusasiamiehelle, mutta ketään ei siellä ko.tapaus kiinnostanut. Kerroin tapahtuneen myös KRP:n rikoskomisariolle.




Olenkin ymmärtänyt niin, että hovioikeus, korkeinoikeus ja oikeusasiamies ovat vain sen takia, että lannistetaan hänet, joka oikeutta hakee, sillä oikeutta jaetaan toisaalla!
 




Näin siis äitini, viisi veljenäni perheineen ja heidän 12 lastaan sekä minä menetimme kotimme, omaisuutemme, yrityksemme ja osa menetti myös terveytensä. Hävetkää virkavaltaa käyttäneet edes sitä epäoikeudenmukaisuutta mitä te meille virkatyöllänne teitte. Minä olen käyttänyt tässä blogissani sanoja ja nimiä, mutta minä en voi koskaan loukata sanoilla teitä niin paljon kuin te aiheutitte kärsimystä meille teoillanne.

                               ----------------------------------------------------

 

Valituksemme välimiesoikeuden tuomiosta ja tuomarin esteellisyydestä.

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin

Euroopan Neuvoston Ihmisoikeustoimikunta

 Euroopan neuvoston ministerineuvosto        

Euroopan Neuvoston Pääsihteeri

Secretary to the European Comission of Human Rights 

Council of Europe

67075 Strasbourg Cedex

France 

 Asia:    K a k s i   v  a  l  i  t  u  s  t  a  Suomen valtion ihmisoikeusrikkomuksista.

 1.  V a l i t u s   Suomen Keskuskauppakamarin välityslautakunnassa vireille panemamme välimiesten nimeämistä koskevan asian käsittelystä ja päätöksestä sen vuoksi, että välityslautakunta on nimennyt aivan ilmeisesti esteelliseksi tietämänsä välimiehen ratkaisemaan meidän ja Säästöpankkien-Keskus-Osakepankki Oy:n välistä riita-asiaa ja on näin loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määriteltyjä ihmisoikeuksiamme  

 j a

2.  V a l i t u s   Suomen Korkeimmassa oikeudessa vireille panemamme menetetyn määräajan palautusta koskevan hakemuksen käsittelystä ja päätöksestä sen vuoksi, että Korkein oikeus ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla ole ottanut päätöksenteossaan huomioon edellä tarkoitetun välimiehen esteellisyyttä eikä muita oikeuksiamme käsitellessään tämän esteellisyyden vuoksi vireille panemaamme menetetyn määräajan palautushakemusta ja antaessaan sille perustelemattoman, hylkäävän päätöksen  ja on näin loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määriteltyjä ihmisoikeuksiamme.

 Kantelijat:      1. Seppo Juurikko,

                        2. Pertti Lindeman,

                        3. Eero Lindeman,

                        4. Lassi Lindeman,

                        5. Jorma Lindeman,

                        6. Raimo Lindeman,

                        7. Veijo Lindeman, 

                       Kaikki valittajat ovat Suomen kansalaisia.

 Valituksen perusteena olevat päätökset:

 A . Keskuskauppakamarin välityslautakunnan päätös: 

      1.2.1993, 7§, liite  1.

 B. Korkeimman oikeuden päätös: 8.10.1996, H 95 / 226, liite 2.

      Sisällysluettelo:

1. Valituksen perusteena olevan asian taustan ja tosiseikko-       

    jen selostus.

 1.1. Osakas- ja rahoitussopimus SKOP:n kanssa. 

 1.2. Välimiesmenettelyn vireille paneminen, pyyntö  

          esteettömien välimiesten nimeämisestä.

 1.3. Välimiesten esteellisyydet.

 1.4. Asian käsittely välimiesoikeudessa.

 1.5. Tieto yhden välimiehen esteellisyydestä, menetetyn 

          määräajan palautushakemus Suomen Korkeimmalle   

          oikeudelle.

 1.6. Vaatimus saada tieto KKO:n päätöksen perusteluista.

 2. Ihmisoikeussopimusloukkausten yksilöinti.

2.1. Keskuskauppakamarin välityslautakunta.

 2.1.1. Pankeista riippumattomia, puolueettomia välimiehiä 

                  koskevan nimenomaisen vaatimuksemme huomiotta

                  jättäminen.

  2.1.2. AA Timo Korpiolan mahdollinen osallistuminen

                 omaan valintaansa.

  2.1.3. Välityslautakunnan jäsenten tietoisuus valittujen

                välimiesten esteellisyydestä.

 2.2. Suomen Korkein oikeus

  2.2.1. Hakemuksen käsittely vei kohtuuttoman pitkän ajan.

  2.2.2. Korkeimman oikeuden päätöstä ei ole perusteltu   

                millään asiallisilla perusteilla.

  2.2.3. Korkein oikeus on ilmeisesti katsonut 3 kk:n  

               prosessuaalisen määräajan soveltamisen kiistattomassa 

               esteellisyystapauksessakin esteellisyyttä vahvemmaksi

               oikeusnormiksi.

  2.2.4. Korkein oikeus ei ilmeisesti ole katsonut esteellisyyttä

               erittäin painavaksi perusteeksi menetetyn määräajan

               palauttamiselle.

  2.2.5. Korkein oikeus ei ole esittänyt ainoatakaan perustetta 

               sille, miksi olisimme voineet vedota  esteellisyyteen 

               määräajassa.

  2.2.6. Korkein oikeus ei ole ottanut huomioon, että sekä

               välimiesoikeus että se itse ovat olleet ensimmäisiä ja

               ainoita oikeusasteita eikä valitusoikeutta ole

               kummankaan päätöksistä ollut.

3. Sopimusloukkausten oikeudellinen arviointi

3.1. Yleistä Suomen voimassa olevista laeista ja niiden

           soveltamisesta.

 3.2. Ihmisoikeussopimuksen soveltamisesta tähän tapaukseen.

 3.3. Euroopan neuvoston Ministerikomitean suosituksen ( R 94 

          / 12 ) soveltaminen tähän tapaukseen.

 3.4.  Suomen Hallitusmuodon soveltaminen tähän tapaukseen.

 3.5. Välimiesmenettelystä annetun lain soveltaminen tähän

          tapaukseen.

 3.6.  Tuomioistuimen päätösten perustelemisesta.

4. Kansallisten oikeussuojakeinojen käyttäminen loppuun.

5. Asian vireillä olo muissa oikeudenkäynneissä.

6. Vaatimuksemme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

7. Anomus oikeudellisen avustajan määräämisestä ja talou

    dellisen avun saamisesta.

8. Vaatimus oikeudenkäyntikulujemme korvaamisesta. 

9. Käsittelyn ja päätöksen kiirehtiminen.

 10. LIITELUETTELO liitteet 1-38

1. Valituksen perusteena olevan asian taustan ja tosiseikkojen selostus.

1.1. Osakas- ja rahoitussopimus SKOP:n kanssa. 

             Me Rantakatin lomakylä Oy -nimisen yhtiön osakkaat solmimme 13.12.1991 ns. osakas- ja rahoitussopimuksen 19.9.1991 Suomen valtion, käytännössä Suomen Pankin haltuun ja määräysvaltaan otetun Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin ( jäljempänä SKOP ) kanssa. Sopimus liitteenä 3.

Sopimuksessa sovittiin mm. siitä, että pankki turvaa rakentamamme Katinkulta-nimisen lomakeskuksen rahoituksen niin pitkäksi aikaa, että yhtiön velat on maksettu. Me puolestamme annoimme pankille vakuudeksi tästä sitoutumisesta määräysvallan yhtiöömme.

SKOP kuitenkin rikkoi sopimuksen hakemalla yhtiömme 28.10.1992 konkurssiin em. sopimuksella yhtiömme hallituksessa saamansa määräysvallan nojalla, valitsemiensa kolmen hallituksen jäsenen päätöksellä ja meidän vastustuksestamme huolimatta.

Sopimuksemme sisälsi välimiesoikeusklausuulin, jonka mukaan osapuolten väliset riidat ratkaisee Suomen Keskuskauppakamarin  välityslautakunnan nimeämät välimiehet.

1.2. Välimiesmenettelyn vireille paneminen, pyyntö esteettömien välimiesten nimeämisestä.

Panimme välimiesmenettelyn vireille kirjeellä Keskuskauppakamarin välityslautakunnalle, liite 4,  pyytämällä sitä nimeämään välimiehiksi suomalaisista pankeista riippumattomia välimiehiä.  

Pyyntömme kuului näin: ” Välimiesten tulisi olla kaikessa suhteessa riippumattomia Säästöpankkien-Keskus-Osake-Pankista sekä myöskin muista pankeista, koska samantyyppisiä riita-asioita on nykyisin lähes kaikissa pankeissa.”

Suomessa on tämän vuosikymmenen alusta lukien käyty ja yhä lisääntyvässä määrin käydään pankki-velkojan ja yksityishenkilö/yrittäjä-velallisen välisiä velkomusoikeudenkäyntejä, joiden taustana yleensä on velallisesta ja yrittäjästä täysin ennalta arvaamaton ja poikkeuksellisen syvä lama, joka puolestaan johtui yli 20 %:n tasolle nousseista koroista, 30 %:n devalvaatiosta, deflatorisesta hintakehityksestä, konkurssiaallosta, lähes kaikkia investointihyödykkeitä koskeneesta omaisuusarvojen romahtamisesta, 20-24 %:n tasolle nousseesta todellisesta työttömyydestä ja sen seurauksena kulutuskysynnän romahduksesta jne. yhteisvaikutukseltaan koko kansantaloudelle aiheutuneine tuhoisine seuraamuksineen.

Kun  suomalaiset pankit yleensä enemmän tai vähemmän ja  SKOP ja säästöpankit myös muodollisesti täysin olivat ja ovat edelleen tosiasiallisesti Suomen Pankin ja Suomen valtion määräysvallassa ja niitä kaikkia koski samanlaiset ongelmat velallistensa suhteen, oli meille erityisen tärkeää, ettei valittavilla välimiehillä saisi olla minkäänlaista riippuvuussuhdetta mihinkään suomalaiseen pankkiin yleensä eikä ainakaan Suomen valtion haltuun otettuun, säästöpankkien keskuspankkina toimivaan  SKOP:n eikä sen johdon ja valvonnan alaisena toimineeseen säästöpankkiryhmään.

Välityslautakunta valitsi välimiesoikeuden jäseniksi Suomen Korkeimman oikeuden jäsenen Pirkko-Liisa Haarmanin,  suomalaisissa vakuutusyhtiöissä merkittävissä tehtävissä toimineen oikeustieteen tohtori Matti L. Ahon ja Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy:n omistajan ja toimitusjohtajan, asianajaja Timo Korpiolan, joista Korpiola on nyt kiistatta todettu tähän tehtävään esteelliseksi ja muidenkin välimiesten esteellisyys voidaan perustellusti asettaa kysymyksen alaiseksi.

1.3. Välimiesten esteellisyydet. 

Välitystuomion antamisen ja sen moittimiselle varatun 3 kuukauden määräajan päättymisen jälkeen on käynyt ilmi, että AA Timo Korpiolan omistama Asianajotoimisto  Heikki Haapaniemi, jonka toimitusjohtaja Korpiola on, hoiti välimiesmenettelyn aikana mm.: 

- Suomen Pankin toimeksiannosta SKOP:n haltuunottoon liittyviä asioita,

 - Suomen Pankin omistaman Sponda Oy:n toimeksiannosta SKOP:n kriisiomaisuuden Sponda Oy:n haltuunottoon ja hoitoon liittyviä asioita,

- Säästöpankkien kriisiomaisuuden hallintoa varten perustettujen, Suomen valtion omistamien Valtion Vakuusrahaston ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:n toimeksiannosta erinäisiä säästöpankkeihin liittyviä toimeksiantoja. Näiden omistusoikeus ja määräysvalta SKOP:ssa oli tuolloin ja on edelleen yli 95 %:a,

- Helsingin Suomalaisen Säästöpankin ja muiden Säästöpankkien entisiä johtajiaan ja hallitustensa jäseniä vastaan nostettuja vahingonkorvausoikeudenkäyntejä ja niiden valmisteluun liittyviä toimeksiantoja.

Haapaniemen toimiston laskutusta em. toimeksiannoista ei ole saatu selville eikä sitä kukaan ole pyynnöistämme huolimatta halunnut selvittää, mutta se on suurella varmuudella kymmeniä miljoonia markkoja, kun pelkästään yhdestä ainoasta Keski-Uudenmaan Säästöpankin vasta valmisteluvaiheessa olevasta jutusta laskutus on noussut jo n. 7,1 mmk:n, liite 5.

Asianajotoimisto Heikki Haapaniemen toinen pääosakas AA Martti Ikonen toimi lisäksi pitkään Helsingin Suomalaisen Säästöpankin hallituksen varapuheenjohtajana, liite 6.

HSSP:ssä ei vahingonkorvausoikeudenkäynteihin pankin johtoa vastaan ryhdytty, ilmeisesti juuri tästä syystä. Haapaniemen asianajotoimisto on antanut oikeudellisia lausuntoja vahingonkorvauskanteiden nostamisesta yhtiön johtoa vastaan ja luonnollisesti esittänyt, ettei kanteita nosteta.

Kun OTT Matti L. Aho kuoli 14.1.1996 saimme Lakimieslehden 1/1996 muistokirjoituksesta, liite 7,  lukea hänen lukuisista kytkennöistään suomalaisiin vakuutusyhtiöihin, joissa suomalaiset pankit notoorisesti käyttävät huomattavaa määräysvaltaa. Hän toimi myös Helsingin Suomalaisen Säästöpankin hallituksen jäsenenä.

Myös Aho toimi siis saman pankin hallituksen jäsenenä kuin Korpiolan omistaman asianajotoimiston toinen pääosakas, AA Martti Ikonen.

Olemme nyt saaneet myös tietää, että välimieheksi valittu Korkeimman oikeuden jäsen Pirkko Liisa Haarman on toiminut sivutoimisesti useissa sellaisissa välimiesoikeuksissa välimiehenä, joissa käsitellään pankkien ja niiden velallisten ja niiden johtajien välisiä velkomus- ja korvausasioita. Mikäli hän on useasti tai jatkuvasti ollut jonkin pankin nimeämä välimies, voidaan hänenkin esteellisyyttään ainakin epäillä.

Haarman on sivutoimisesti toiminut myös Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan puheenjohtajana. Koko keskuskauppakamarilaitos on käytännössä pankkien ja niiden rahoituksesta riippuvien muutaman suuren teollisuuden ja kaupan yrityksen määräysvallassa. 

Koska emme aiemmin ole tienneet myöskään Haarmanin ja Ahon mahdollisista esteellisyyksistä emmekä ennen Korpiolan esteellisyyden tietoomme tuloa olisi niitäkään osanneet edes epäillä emmekä todistaa, emme ole niihin aiemmin vedonneet. 

Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka jäsen mm. Aho myös on aiemmin ollut ja Korpiola oman välimieheksi valintansa aikaan oli, on kuitenkin aivan ilmeisesti ollut tai sen on ainakin pitänyt olla tietoinen kaikista edellä selostetuista, esteellisyyskysymysten harkinnassa huomioon otettavista asioista, mutta ei siitä huolimatta ole ottanut vaatimustamme välimieheksi valittavien erityisestä ja korostetusta riippumattomuudesta millään tavalla huomioon.

1.4. Asian käsittely välimiesoikeudessa. 

Välimiesoikeus käsitteli juttua sen vireille tulon 22.2.1993 ja päätöksen 2.4.1994 välisen ajan.

Menettelyn aikana pyysimme välimiesoikeudelta mm. seuraavia todistusaineiston hankkimiseksi välttämättömiä päätöksiä:

- editiovaatimus SKOP:n velvoittamiseksi antamaan välimiesoikeuden käyttöön kaikki sen liiketoimintaryhmän ja hallituksen Katinkultaa koskevat kokouspöytäkirjat liitetietoineen,

- lykkäyspyyntö SKOP:n toiminnan johdosta jo aloitetun rikostutkinnan tulosten saamiseksi välimiesoikeuden käyttöön.

Välimiesoikeus hylkäsi sekä editiovaatimuksemme että lykkäyspyyntömme ja odottamatta edes loppulausuntoamme, joka näin jäi oikeudelle kokonaan antamatta,  antoi asiassa meidän kannaltamme täydellisen kielteisen päätöksen 2.6.1994.

Vaatimuksemme 40 mmk:n sopimussakosta SKOP:n sopimusrikkomuksen perusteella hylättiin ja päin vastoin Seppo Juurikko tuomittiin maksamaan 500.000,- markan sopimussakon sen vuoksi, että hän oli rikkonut sopimuksen salassapitovelvoitetta kertomalla yhtiön konkurssin alkamisen jälkeen julkisuuteen osakas- ja rahoitussopimuksen olemassaolosta ja sen sisällöstä. Välimiesoikeuden päätös liitteenä 8.

Sittemmin, saatuamme päätöksen antamisen jälkeen poliisitutkinnan tuloksena mm. kaikki SKOP:n liiketoimintaryhmän ja hallituksen päätösasiakirjat ja kaikki niihin liittyvät liite- ja valmisteluasiakirjat, olemme voineet todeta, kuten ennalta jo tiesimme odottaakin, niistä saatavan näytön olevan sen laatuista, että se olisi varmuudella ja olennaisesti vaikuttanut välimiesoikeuden päätöksen lopputulokseen, ja aivan ilmeisesti johtanut kanteemme hyväksymiseen.

Katsomme välimiesoikeuden jäsenten esteellisyyden ja riippuvuuden SKOP:sta siis todella vaikuttaneen välimiesoikeuden toimintaan ja päätöksiin niin, ettemme koskaan saaneet tilaisuutta esittää kaikkea tuolloin saatavissa olevaa ja sittemmin tuomion antamisen jälkeen todella saatua näyttöä. Katsomme välimiesoikeuden jopa suorastaan estäneen tämän näytön oikeuden käyttöön saamisen tekemällä päätöksensä kiireellisesti, yllättäen ja saatavissa olevaan näyttöön nähden ennenaikaisesti. 

1.5. Tieto yhden välimiehen esteellisyydestä, menetetyn määräajan palautushakemus Suomen Korkeimmalle oikeudelle.

Saimme kesäkuussa 1995, siis noin vuosi välimiesoikeuden päätöksen antamisen jälkeen, eräältä suomalaiselta pankkitukea ja siihen liittyviä asioita tutkivalta lakimieheltä tietää, että Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy on välimiesmenettelyn aikana hoitanut lukuisia Suomen pankin, Sponda Oy:n, Valtion Vakuusrahaston, Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:n ja muun säästöpankkiryhmän toimeksiantoja.

Samana päivänä eli heti kun saimme asiasta ensimmäisen vihjeen, kirjoitimme kirjeen Valtion Vakuusrahastolle ja tiedustelimme asiaa. Vahvistuksen epäilykselle saimme Valtion Vakuusrahaston vastauskirjeestä 16.6.1995, liite 9.

Tämän vuoksi teimme 7.7.1995 Suomen Korkeimmalle oikeudelle hakemuksen menetetyn määräajan palauttamiseksi, jotta voisimme nostaa kanteen välitystuomion kumoamiseksi, liite 10.

Panimme samanaikaisesti vireille myös välitystuomion kumoamiskanteen Helsingin käräjäoikeudessa, liite 11,  ja kantelun Suomen Asianajajaliittoon AA Timo Korpiolan esteellisyyden johdosta, liite 12.  Kurinpitolautakunnan päätös oli yksimielinen. 

Suomen Asianajajaliiton kurinpitolautakunta antoi 16.10.96  AA Timo Korpiolalle varoituksen, liite 13, hyvän asianajajatavan vastaisesta toiminnasta sen vuoksi, että  ” Korpiola on ryhtyessään välimiehen tehtävään ja siinä toimiessaan menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti, koska hän ei ole välimiestehtävää vastaanottaessaan eikä missään muussakaan vaiheessa ilmoittanut välimiesoikeuden asianosaisille edellä ilmenevistä asianajotoimistonsa toimeksiannoista Suomen Pankilta ja sen tytäryhtiöiltä sekä Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:ltä.”

Suomen Korkein oikeus antoi päätöksensä 8.10.1996, liite 2,  eli siis vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua hakemuksestamme.

KKO:n päätöksen mukaan välimiesoikeuden päätöksen moittimiseen varattu moiteaika voidaan menetettyä määräaikaa koskevien säännösten nojalla kyllä palauttaa, mutta äänin 4-1 Korkein oikeus päätti hylätä hakemuksemme. Eri mieltä ollut jäsen olisi menetetyn määräajan palauttanut.

Korkein oikeus ei ole tosiseikaston osalta mitenkään perustellut päätöstään, joka lyhykäisyydessään, kolmen lauseen pituisena  on seuraava: ” Hakijat ”... eivät ole laillisen esteen vuoksi olleet estyneet nostamasta määräajassa kannetta välitystuomion kumoamisesta. Hakijat eivät ole muutoinkaan esittäneet sellaisia erittäin painavia syitä, joiden johdosta olisi perusteita palauttaa määräaikaa kanteen nostamiselle. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.”

1.6. Vaatimus saada tieto KKO:n päätöksen perusteluista. 

Kun emme itse päätöksestä mitenkään kyenneet saamaan  selville Korkeimman oikeuden päätöksen tosiasiallisia perusteluita, pyysimme saada haltuumme asian esitelleen esittelijän muistion.

Sitä emme kuitenkaan saaneet kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan Korkeimman oikeuden kansliapäällikön 15.10.1996 antamalla päätöksellä n:o 30 vain osittain eli asian taustoja ja käsittelyn prosessuaalista puolta koskevat sivut 0 ja 1 - 12, liite 14. 

Näistä tiedoista ei meille ole mitään hyötyä, tunsimmehan itse jutun taustat varsin hyvin ja prosessuaalinen puoli eli se, että välimiesoikeuden päätöksen moittimiselle varattu menetetty määräaika sinänsä voidaan palauttaa, oli myönteisesti ratkaistu. 

Tämän vuoksi vaadimme KKO:lle 17.10.1996 osoitetulla kirjeellä uudelleen saada tietää jutun perustelut kokonaisuudessaan esittelijän koko muistion ym. selvityksen avulla, liite 15. 

Kerroimme kirjelmässä tarvitsevamme päätöksen perustelut voidaksemme toimittaa ne sekä Helsingin käräjäoikeudelle välitystuomion moittimiskanteen käsittelyn 31.10.1996 asti myönnetyn lykkäyksen määräajan kuluessa sekä tämän valituksen liitteeksi.

Uusi Helsingin käräjäoikeudelle määräajassa annettu lykkäyspyyntö, jonka liitteenä on tämä valitus, on liitteenä 16.

Tämän kirjelmän päiväykseen mennessä emme kuitenkaan ole saaneet Korkeimmasta oikeudesta mitään tietoa suhtautumisesta em. vaatimukseemme. Alustavasti sieltä on suullisesti ilmoitettu, ettei myönteinen päätös ole todennäköinen, koska esittelymuistioita ei yleensä, vallitsevan käytännnön mukaan ole annettu edes asianosaisille.

Päätöksen tekoon osallistunut Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen on kuitenkin Katinkullan kotiseudulla Kainuussa ilmestyvälle Kainuun Sanomat -nimiselle lehdelle antanut 22.10.1996 julkaistun haastattelun, liite 17. 

Tässä haastattelijan kertoman mukaan hän on todennut jääviysongelman olleen mukana harkinnassa mitä osoittaa mm. hänen lauseensa ” Sillä perusteellahan sitä määräajan palauttamista haettiin”

Päätöksen perustelemattomuudesta Heinonen lausuu: ” Ne perustelut on kirjoitettu niin kuin on kirjoitettu, eikä kukaan voi sanoa sen enempää niistä. Voitaisiinhan me kirjoittaa niitä pitkiä perusteluja, mutta silloin me tukehtuisimme töihin.”

 

Kainuun Sanomien juttu sai myös valtakunnallisen Ilta-Sanomat -nimisen lehden kiinnittämään 23.10.1996 samaan asiaan huomiota ja siteeraamaan Heinosen aiemmin antamia lausuntoja päätösten perustelemisesta, liite 18.

Oletettavaa on, että julkinen keskustelu asiasta tulee jatkumaan. Mikäli Korkeimman  oikeuden presidentin kanta tuomioiden perustelemiseen on näin ylimielinen on sekin omiaan nakertamaan luottamusta oikeuslaitokseemme.

Kainuun Sanomista olemme siis saaneet tietää enemmän kuin KKO:n päätöksestä eli siis edes sen verran, että jääviys on ollut mukana harkinnassa.

Siitä voimme nyt vain päätellä, ettei jääviys ole ilmeisesti ollut riittävä syy menetetyn määräajan palauttamiselle eli että 3 kuukauden määräajan noudattaminen, täysin riippumatta siitä syystä miksi sitä ei ole voitu noudattaa, on ollut tärkeämpi peruste hakemuksen hylkäämiselle kuin jääviys tuomarintoimessa perusteena hakemuksen hyväksymiselle.

Toinen mahdollisuus tietysti on, että KKO ei ole katsonut jääviyttä olleen laisinkaan olemassa, mutta sitähän me emme ilmeisesti koskaan saa tietää.

Heinosen lausunto joutuu varsin kummalliseen valoon, kun sitä vertaa hänen lukuisia kertoja julkisuudessa antamiinsa lausuntoihin tuomioiden perustelemisesta. 

Liitämme tähän vain esimerkkinä hänen lausuntonsa Demokraattisten lakimiesten, johon järjestöön hän itsekin on kuulunut, ( ja ehkä kuuluu edelleen ) 25. kesäseminaarissa viime kesänä, liite 19.

Heinonen on aivan oikein huolestunut siitä, ettei kaikilla kansalaisilla Suomessa ole käytännössä mahdollisuutta saada asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaikka se on hallitusmuodossa taattu perusoikeus.

Seminaarissa Heinonen painotti: ” että tuomareiden riippumattomuuden vastapainona on tuomioistuinten perustelemisvastuu.” ja Ainoa realistinen tapa kontrolloida tuomioistuinten toimintaa tapahtuu perustelujen kautta.”   

2. Ihmisoikeussopimusloukkausten yksilöinti.

Katsomme Suomen valtion Korkeimman oikeuden ja Suomen lain nojalla perustetun ja sen mukaan virkavastuulla toimivan Keskuskauppakamarin välityslautakunnan loukanneen paitsi Suomen voimassa olevaa oikeutta niin myös Euroopan ihmisoikeussopimusta ja samalla meidän ihmisoikeuksiamme ainakin seuraavin toimin ja tavoin:

2.1. Keskuskauppakamarin välityslautakunta.

2.1.1.  Pankeista riippumattomia, puolueettomia välimiehiä koskevan nimenomaisen vaatimuksemme huomiotta jättäminen.

Kuten edellä jo on esitetty, teimme välityslautakunnalle nimenomaisen vaatimuksen siitä, että välimiehiksi tulisi nimetä kaikessa suhteessa SKOP:sta ja muista pankeista riippumattomia, puolueettomia välimiehiä. Lautakunta toimi, kuten vasta nyt olemme voineet todeta, aivan päin vastoin.

Olemme Korpiolaa koskevan esteellisyysasian selvityksen yhteydessä ryhtyneet selvittämään myös kahden muun välimiehiksi valitun henkilön taustoja ja heidän suhteitaan pankkeihin ja niiden todellisessa määräysvallassa oleviin kuten itse Keskuskauppakamariin ja vakuutusyhtiöihin.

Välityslautakunnan kokoonpano sellaisena kuin se välimiehiä 1.2.1993 valittaessa oli, ks. liite 20.

 Välityslautakunnan puheenjohtaja, Helsingin yliopiston professori Esko Hoppu kirjoitti Lakimies -lehden numeroon 1/96 jo edellä mainitun Personalia -kirjoituksen välimieheksi valitun, edesmenneen OTT Matti L. Ahon muistoksi, liite 7.

Kirjoituksesta käy  hyvin ilmi se, että ainakin Hoppu tiesi Ahon pitkäaikaiseen elämäntyöhön kuuluneen kiinteät suhteet vakuutusyhtiöihin, jotka notoorisesti tiedetään olevan pankkien määräysvallassa, ja ennen kaikkea sen, että Aho oli toiminut myös Helsingin Suomalaisen Säästöpankin hallituksen jäsenenä.

Ahoa voitiin siis pitää henkeen ja vereen vakuutus- ja pankkimiehenä, vaikka se ei tuolloin voimassa olleen esteellisyyssäännöstön ja -käytännön mukaan vielä sellaisenaan eikä yksittäistapauksena ja vain yhtä välimiestä koskevana olisi hänen saatika koko välimiesoikeuden esteellisyyttä muodostanutkaan.

Mutta yhdessä Korpiolan nimityksen ja hänen esteellisyytensä kanssa ja huomioon ottaen nimenomainen pyyntömme, voidaan heidän kummankin ja siten jo välimiesoikeuden enemmistön puolueettomuutta ja riippumattomuutta vakavasti epäillä.

Välimieheksi nimetty Korkeimman oikeuden jäsen, OTT Pirkko-Liisa Haarman puolestaan on myös varsin kiinteästi siteissä Keskuskauppakamariin ja sen taustayhteisöihin ja siis myös pankkeihin, toimiessaan sen Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan puheenjohtajana.

Kuten edellä olemme jo viitanneet, hän toimii julkisuudessa usein esiintyneiden tietojen mukaan myös välimiehenä useissa sellaisissa välimiesmenettelyissä, joissa pankit ovat osallisina.

Koska välimiesmenettely välimiesoikeuden kokoonpanoa, käsittelyä ja annettavia päätöksiä myöden Suomessa on salaista, emme kuitenkaan ole kyenneet selvittämään Haarmanin taustoja tältä osin enempää, eikä hän ole niitä meille missään vaiheessa selostanut. Pyysimme myös Korkeinta oikeutta selvittämään Haarmanin mahdollista esteellisyyttä tältä osin, mutta emme tiedä onko sitä selvitetty.

Yhdessä Korpiolan kiistattoman ja Ahon epäillyn esteellisyyden kanssa Haarmanin  mahdolliset yhteydet ja sidonnaisuudet pankkeihin tekevät välityslautakunnan jokaisen välimiesvalinnan varsin kummalliseksi, etenkin nimenomainen pyyntömme huomioon ottaen.

Suomesta olisi varmuudella löytynyt pankeista täysin riippumattomia välimiehiä, mutta epäiltävää on, että nyt haluttiin nimenomaan sellaisia välimiehiä joiden pankkiystävällisyys tiedetään ja tunnetaan, mutta jota ei suoranaisesti voitaisi esteellisiksi todistaa.

Katsomme Keskuskauppakamarin välityslautakunnan rikkoneen ihmisoikeussopimusta jättämällä huomioimatta nimenomaisen pyyntömme nimetä välimieheksi kaikessa suhteessa SKOP:sta ja muista pankeista riippumattomia välimiehiä.

2.1.2. AA Timo Korpiolan mahdollinen osallistuminen omaan valintaansa.

AA Timo Korpiola itse on Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsen, ks. liite 20.  

Välityslautakuntaan kuuluu myös kaksi Korkeimman oikeuden jäsentä, nimittäin oikeusneuvokset Gustaf Möller ja Erkki-Juhani  Taipale. 

Saatuamme tiedon Korpiolan esteellisyydestä, ihmettelimme miksi ja miten hänet on voitu valita välimieheksi. Samalla ryhdyimme epäilemään myös lautakunnan muiden jäsenten tietoisuutta Korpiolan kytkennöistä SKOP:n ja säästöpankkiryhmään.

Kirjoitimme välityslautakunnalle kirjeen 7.9.1995, liite 21,  jossa tiedustelimme miten Korpiolan valinta on tapahtunut ja onko Korpiola todellisuudessa pidättäytynyt asian käsittelystä ennen valintaansa, miten hän osasi pidättäytyä, jos hän ei  vielä tiennyt tulevansa valituksi vai pidättäytyikö hän käsittelystä vasta valituksi tulonsa jälkeen jne. eli onko Korpiola todellisuudessa osallistunut omaan valintaansa välimieheksi.

Saimme välityslautakunnan lausunnon  22.9.1995, liite 22.  Vastauksessa ilmoitetaan sihteeristön selvittäneen jo etukäteen, ennen kokousta Korpiolan ehdokkuuden, jolla perusteella Korpiola tiesi pidättäytyä asian käsittelystä.

Katsomme Keskuskauppakamarin välityslautakunnan mahdollisesti rikkoneen ihmisoikeussopimusta valitsemalla oman jäsenensä, jolla on ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan valintaansa, kaikessa suhteessa täydellistä puolueettomuutta ja riippumattomuutta edellyttävään ja sitä nimenomaisesti pyydettyyn välimiehen tehtävään.

2.1.3. Välityslautakunnan jäsenten tietoisuus valittujen välimiesten esteellisyydestä.

Kirjoitimme välityslautakunnalle 5.7.1995 kirjeen, liite 23, jossa vaadimme välimies Korpiolan julistamista esteelliseksi.

Asia käsiteltiin välityslautakunnan kokouksessa 8.8.1995, liite 24,  jossa päätettiin, olla ottamatta asiaamme edes käsiteltäväksi.

Välityslautakunta on siis hylännyt vaatimuksemme, eikä sen päätöksestä voi valittaa.

Edellä liitteenä 22 olevassa 22.9.1995 päivätyssä lausunnossa Keskuskauppakamarin välityslautakunta lausuu mm. seuraavaa: ” Välityslautakunnan sääntöjen  9 §:n mukaan sen, jonka suostumusta välimiehen tehtäviin on pyydetty, tulee heti ilmoittaa pyytäjälle, jollei hän kieltäydy tehtävästä, kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan välimiehenä tai aiheuttamaan näissä suhteissa perusteltuja epäilyksiä.

Tällaisia 9 §:än liittyviä seikkoja ei ole välityslautakunnan tietoon mikään taho saattanut asianajaja Timo Korpiolan osalta missään vaiheessa menettelyn aikana.”

Kirjoitimme välityslautakunnalle kirjeen 28.2.1996, liite 25.  

Kirjeessä kerroimme AA Timo Korpiolan, vastatessaan Asianajajaliitossa vireillä olevaan kanteluun, useita kertoja lausuneen, että hänellä ja/tai hänen toimistollaan on ollut toimeksiantosuhteita säästöpankkiryhmään ja, että nämä toimeksiannot olivat olleet notoorisesti tiedossa ja niistä oli kirjoitettu jopa lehdissä.

Otteita Korpiolan Suomen Asianajajaliitolle osoittamista kirjelmistä liite 26.

Tämän vuoksi pyysimme lautakuntaa tiedustelemaan kultakin jäseneltä erikseen hänen tietoisuuttaan Korpiolan jääviydestä neljällä ja lautakunnan sihteerille osoitetulla yhdellä kysymyksellä.

Lautakunta käsitteli asiaa kokouksessaan 7.3.1996, liite 27,   pöytäkirjan 9 §:n kohdalla: ”Käytiin keskustelu kirjeen johdosta. Lautakunta katsoi, ettei kirje anna lautakunnan taholta aihetta toimenpiteisiin.”

Emme siis välityslautakunnan kautta ole voineet Suomessa käytettävissä olevien oikeuskeinojen avulla päästä tämän pidemmälle.

Katsomme Keskuskauppakamarin välityslautakunnan rikkoneen ihmisoikeussopimusta valitessaan esteellisen välimiehen kaikissa suhteissa täyttä riippumattomuutta ja puolueettomuutta SKOP:sta ja pankeista yleensä edellyttävään ja tässä tapauksessa sitä myös nimenomaisesti vaadittuun välimiestehtävään aivan ilmeisesti tietoisena esteellisyysperusteiden olemassaolosta AA Timo Korpiolan osalta ja mahdollisesti myös OTT Matti L. Ahon ja OTT Pirkko-Liisa Haarmanin osalta. 

2.2. Suomen Korkein oikeus

2.2.1. Hakemuksen käsittely vei kohtuuttoman pitkän ajan. 

Toimitimme menetetyn määräajan palautusta koskevan hakemuksemme Korkeimmalle oikeudelle 7.7.1995. Korkein oikeus antoi päätöksensä 8.10.1996. Olimme koko käsittelyn ajan jatkuvassa yhteydessä  asian kulloiseenkin esittelijään ja kiirehdimme asian käsittelyä kertoen myös kiirehtimisen syyn, joka oli sama kuin tämänkin valituksen kiirehtimisen syy ja kuului näin: ” Hakijat pyytävät kunnioittaen hakemuksen käsittelyä erittäin kiireellisenä. Asiassa ovat kyseessä suuret taloudelliset intressit ja poliisitutkinta on paraikaa kesken. Seppo Juurikko on välitystuomion seurauksena asetettu konkurssiin ja perintätoimet ovat jatkuvasti käynnissä. Välitystuomio on johtanut hakijoiden osalta taloudelliseen katastrofiin, joka syvenee koko ajan. Asialla on erittäin suuri merkitys hakijoille ja hakemuksen pikainen käsittely lisävahinkojen välttämiseksi on tarpeen.”

Kiirehtimisperusteluissa tarkoitettu poliisitutkinta on todella laajaksi paisunut Keskusrikospoliisin tutkinta SKOP:n ja sen johtajien toimien mahdollisesta moitittavuudesta. Tutkinnan tuloksena syntyi yli 3000 sivuinen tutkintapöytäkirja. Osoitukseksi SKOP:n toiminnan luonteesta liitämme tähän keskusrikospoliisin tutkinnasta laaditun yhteenvedon, liite 28.

SKOP haki Seppo Juurikon henkilökohtaiseen konkurssiin heti kun se oli mahdollista sen ainoan riidattoman ja selvän saatavan perusteella joka SKOP:lla Juurikolta oli eli välimiesoikeuden tuomitseman 500.000,- markan sopimussakon perusteella. Jo ennen konkurssiasian vireilletuloa oikeudessa SKOP:n asiamies AA Tuomo Kare oli  kolme eri kertaa yhteydessä Suomen Asianajajaliittoon selvittääkseen miten tuolloin vielä asianajajana toiminut Juurikko saadaan konkurssin vuoksi erotetuksi Asianajajaliitosta.

Korkein oikeus ei kuitenkaan käsitellyt hakemustamme kiireellisenä, vaan käsittely päinvastoin vei mielestämme kohtuuttoman pitkän ja muihin hakemusasioihin verrattuna moninkertaisen ajan eli yhden vuoden ja kolme kuukautta.

Ottaen asian laadun ja selkeyden ja sen, että kaikki asiaan vaikuttava oli esitetty jo hakemuskirjelmässämme, käsittelyaika on kohtuuttoman pitkä.

Pyysimme tosin itse lokakuussa 1995 asian käsittelyn viivästyttämistä muutamalla viikolla sen vuoksi, että saamme mahdollisuuden toimittaa Korkeimmalle oikeudelle professori Pertti Eilavaaran välimiehen esteellisyyttä koskevan, 30.10.1995 päivätyn lausunnon, liite 29.

Katsomme kuitenkin, että lausunto oli tosiasiassa omiaan nopeuttamaan asian käsittelyä, koska siinä on varsin seikkaperäisesti valotettu esteellisyyteen liittyvää problematiikkaa, lain säännöksiä, oikeuskäytäntöä ja myös ihmisoikeussopimuksen soveltamista tapaukseen.

Huomioon on otettava myös se, ettei Korkeimman oikeuden aika ole kulunut ainakaan kolmen lauseen pituisen päätöksen perusteluiden laatimiseen.

Katsomme Korkeimman oikeuden rikkoneen Ihmisoikeussopimusta käsitellessään hakemustamme kohtuuttoman pitkän ajan.

2.2.2. Korkeimman oikeuden päätöstä ei ole perusteltu millään asiallisilla perusteilla. 

Viittaamme Korkeimman oikeuden päätöksen lyhyeen tekstiin, josta suoraan voidaan todeta perustelujen mahtuvan kahteen lauseeseen: ” ...eivät ole laillisen esteen vuoksi estyneet nostamasta määräajassa kannetta... ”   ja   ” ...eivät ole muutoinkaan esittäneet sellaisia erittäin painavia syitä, joiden johdosta olisi perusteita palauttaa määräaika kanteen nostamiselle. ”

Kun kysymyksessä on ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta tulee päätökseltä kohtuudella voida edellyttää edes vähäisiä tosiaperusteluja.

Nyt emme tiedä mihin Korkeimman oikeuden päätös perustuu.

Emme tiedä miten on vastattu mm. seuraaviin kysymyksiin:

- onko tietämättömyys välimiehen esteellisyydestä katsottava lailliseksi esteeksi nostaa kanne määräajassa vai eikö  ole,

- jos tietämättömyys ei ole laillinen este, niin miten tämä on perusteltavissa verrattuna välimiesmenettelylain mukaisen moiteajan laskeminen moiteperusteesta tiedon saannista ja moniin muihin määräaikoihin, jotka alkavat kulua nimenomaan tiedon saannista kuten asianomistajarikoksen vanhentumisaika, takaisinsaantia konkurssipesään koskeva määräaika, kiinteistön saannon ja testamentin moitteen määräaika ym.

- miksi välitystuomion moittimiselle säädetyn 3 kuukauden määräajan umpeen kuluminen kanneperusteena, kun esteellisyydestä ei sen aikana tiedetty, tässä tapauksessa oli hakemuksen hylkäysperusteena välimiesmenettelylain ja muiden tiedon saamisesta alkavaksi säädettyjen määräaikojen soveltamisesta voimassa oleasta oikeuskäytännöstä poiketen niin vahva, että se argumenttina voitti jopa yleismaailmallisten oikeusjärjestelmien kaikkein perustavanlaatuisimman kulmakiven eli tuomareiden puolueettomuus - ja riippumattomuus velvoitteen argumenttina hakemuksen hyväksymiselle,

- jos tietämättömyys olisikin katsottu lailliseksi esteeksi, onko Korkein oikeus katsonut meidän sitten olleen tietoisia Korpiolan esteellisyydestä valitusajan kuluessa esim. hänen väittämänsä notoorisuuden perusteella ja katsonut meidän näin menettäneen oikeutemme,

- jos meidän on katsottu olleen tietoisia, niin mistä tai keneltä, milloin ja minkälaisen tiedon olemme hänen esteellisyydestään saaneet,

- onko Timo Korpiola katsottu esteelliseksi vai ei, kun asia on lehtitietojen mukaan ollut KKO:n harkinnassa,

 - jos hänet on katsottu esteelliseksi, eikö tuomarin esteellisyys todellakaan ole sellainen erittäin painava syy määräajan palauttamiseen ja tuomion kumoamiseen, jota Suomen laki tällaisessa tapauksessa käsityksemme mukaan edellyttää,

 - jos esteellisyys ei ole riittävän painava syy, mikä muu syy voisi ylipäätään olla vielä painavampi. Me emme keksi mitään muuta syytä, joka voisi olla painavampi kuin puolueellinen ja riippuvainen tuomari, eihän länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan kukaan saa tuomita omassa asiassaan, joksi asianajajan toiminta päämiehensä hyväksi katsotaan.

- eikö Korkein oikeus katsonut AA Korpiolan samaistuvan Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy:n muihin asianajajiin siten kuin Asianajajaliitto on katsonut tapahtuneen, jolloin Korpiolan ei olisi katsottu toimineen sillä tavoin omassa asiassaan kuten hän asianajajana toimiessaan olisi katsottu toimineen.

Katsomme Korkeimman oikeuden suhtautuneen välinpitämättömästi ja vakavalla tavalla suorastaan loukanneen Ihmisoikeussopimuksen ja koko länsimaisen oikeusjärjestelmän erästä kaikkein tärkeintä perusperiaatetta eli tuomareiden puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevaa säännöstä ja estäneen tapahtuneen loukkauksen korjaantumisen.

Kun Suomen korkeimman oikeuden tuomarit varsin laajasti toimivat itse välimiesoikeuksien jäseninä ja saavat näistä toimistaan jatkuvasti sellaisia palkkioita, jotka ylittävät 2-5 kertaisesti heidän vuotuisen ansionsa päätoimestaan Korkeimman oikeuden oikeusneuvoksina ja kun he lisäksi  toimivat välimiehet valitsevan Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäseninä, on syytä asettaa Suomen korkeimman oikeuden oma puolueettomuus ja riippumattomuus välimiesmenettelyä koskevissa asioissa varsin laajalti kysymyksen alaiseksi erityisesti tämän jutun monet erityispiirteet ja sen saaman ratkaisun huomioon ottaen.

2.2.3. Korkein oikeus on ilmeisesti katsonut 3 kk:n prosessuaalisen määräajan soveltamisen kiistattomassa esteellisyystapauksessakin esteellisyyttä vahvemmaksi oikeusnormiksi.

Mikäli Korkein oikeus on katsonut välimiesmenettelylaissa säädetyn 3 kuukauden moiteajan olevan oikeussäännöksenä vahvempi kuin tuomareiden puolueettomuus ja riippumattomuusvaatimus ja koska Korkeimman oikeuden päätöksistä tulee ennakkotapauksina myöhempiä ja alempien oikeuksien ratkaisuita  ohjaavaa oikeutta, katsomme em. välimiesoikeuden päätöksen moitetta ja moiteaikaa koskevan lainkohdan, mikäli sitä voidaan soveltaa KKO:n soveltamalla tavalla niin, että se sulkee pois mahdollisuuden moittia päätöstä kaikkein painavimmallakin kuviteltavissa olevalla perusteella eli välimiehen esteellisyydellä, olevan Ihmisoikeussopimuksen vastainen ja tulee se kumota tai sitä muuttaa tai oikeuskäytäntöä muuttaa sen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseksi.

Katsomme siis Välimiesmenettelylain  41 §:n, mikäli sitä näin voidaan soveltaa, olevan Ihmisoikeusopimuksen vastainen ja loukkaavan sen periaatteita.

2.2.4. Korkein oikeus ei ilmeisesti ole katsonut esteellisyyttä erittäin painavaksi perusteeksi menetetyn määräajan palauttamiselle.

Ottaen huomioon esteellisen välimiehen AA Timo Korpiolan koulutuksen, kokemuksen, julkisoikeudellisen aseman itse välityslautakunnan jäsenenä ym. hänen esteellisyyttään selvitettäessä esille tulleet seikat ja sen, että sekä välityslautakunnan sihteeristö että sen jäsenet ovat aivan ilmeisesti tienneet tai heidän olisi Korpiolan itsensä kertoman mukaan tullut tietää hänen jääviydestään ”notoorisena” asiana ja erityisesti se, että tällaisesta notoorisesta asiasta olisi siten joka tapauksessa hänen välimieskollegojensa Pirkko-Liisa Haarmanin ja Matti L Ahon on myöskin tullut tietää ja siihen reagoida, voidaan tällaisen tilanteen syntymistä ja salassa pitämistä ja siihen reagoimatta jättämistä sekä Korpiolan itsensä että välityslautakunnan ja muiden välimiesten osalta pitää sopimattomana ja anteeksi antamattomana.

Huomioon tulee myös ottaa, että välityslautakunnan jäsenistä Korpiolan valintaan ovat osallistuneet mm. kaksi Korkeimman oikeuden jäsentä, nimittäin oikeusneuvokset Gustav Möller ( sekä 1.2.93 että 8.8.95 ) ja Erkki-Juhani Taipale ( 1.2.93 ). Korkeimman oikeuden jäsen Pirkko-Liisa Haarman oli välimiesoikeuden puheenjohtaja.

Korkeimman oikeuden hallintosäännön mukaan oikeusneuvosten sivutoimiluvat, mm. välimiestehtäviin ja välityslautakunnan jäsenyyteen myöntää Korkeimman oikeuden presidentti. Voidaan herättää myös kysymys siitä, onko  presidentti Olavi Heinonenkin ollut jäävi käsittelemään sellaisen välimiesoikeuden päätöksen moittimiseen liittyvää asiaa, jonka valitsijoille ja yhdelle välimiehelle hän on myöntänyt sivutoimiluvan.

Nämäkään taustat eivät liene aivan merkityksettömiä arvioitaessa Korkeimman oikeuden perustelemattoman kielteisen päätöksen todellisia motiiveja.

Kun Korkein oikeus ei ole katsonut välimiehen kiistatonta esteellisyyttä erittäin painavaksi syyksi menetetyn määräajan palauttamiselle on se loukannut Ihmisoikeussopimusta varsin vakavalla tavalla.

2.2.5. Korkein oikeus ei ole esittänyt ainoatakaan perustetta sille, miksi olisimme voineet vedota  esteellisyyteen määräajassa. 

Kun emme ole tienneet mitään eikä meillä ole ollut edes pienintäkään epäilystä tai edes aihetta epäillä Korpiolan esteellisyyttä eikä siten mitään syytä ryhtyä selvittämään sitä millään tavalla ennen kuin saimme siitä vihjeen ja heti sen jälkeen Valtion Vakuusrahastolta kirjallisen vahvistuksen, ei meillä kertakaikkiaan ole ollut eikä ole voinut olla pienintäkään mahdollisuutta esteellisyyteen määräajassa vedota.

Korkein oikeus on kuitenkin katsonut että meidän olisi silti tullut määräajassa esteellisyyteen vedota. Olisiko meidän tullut nostaa kanne varmuuden vuoksi vai miten olisimme voineet reagoida? Ilman Korkeimman oikeuden perusteluja emme tule koskaan tähän kysymykseen vastausta saamaan.

Viitaten edellä tietämättömyyden merkityksestä laillisena esteenä esittämäämme, katsomme Korkeimman oikeuden poikenneen voimassa olevasta, vastaavissa tapauksissa sovellettavasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä tietämättömyyden merkitystä ja vaikutusta ja tiedon saamista määräajan alkamishetkenä koskevilta osin.

Tätä perustelematonta poikkeamista laista ja oikeuskäytännöstä on, asian taustat huomioiden, pidettävä vakavana ihmisoikeuksien loukkauksena.

2.2.6. Korkein oikeus ei ole ottanut huomioon, että sekä välimiesoikeus että se itse ovat olleet ensimmäisiä ja ainoita oikeusasteita eikä valitusoikeutta ole kummankaan päätöksistä ollut.

Osakas- ja rahoitussopimuksemme 9 kohdan mukainen välimiesklausuuli kuuluu seuraavasti: ” Tästä sopimuksesta mahdollisesti aiheutuvat erimielisyydet ratkaistaan ensisijaisesti neuvotteluteitse. Mikäli neuvotteluteitse ei päästä yksimielisyyteen, annetaan riidan ratkaiseminen Keskuskauppakamarin nimeämälle välityslautakunnalle. Riidan ratkaiseminen voidaan antaa välityslautakunnalle sen jälkeen, kun jompi kumpi osapuoli on vaatinut neuvotteluja eikä neuvotteluteitse ole päästy 30 päivän kuluessa sopimukseen. Välityslautakuntaan kuuluu 1-3 jäsentä Keskuskauppakamarin harkinnan mukaan. Välimiesmenettelyssä sovelletaan muutoin välimiesmenettelystä Suomessa annettua lakia.”

Sopimuksemme mukaan riitoja ratkaisemaan asetetaan siis Keskuskauppakamarin välityslautakunnan toimesta, sen harkinnan mukaan 1-3 jäseninen välimiesoikeus ja sitä ratkaisemaan asetettiin 3 jäseninen välimiesoikeus. Ei siis 1 tai 2 jäsenistä vaan 3 jäseninen. Korpiola oli täysivaltainen jäsen ja kun hän oli jäävi, ei välimiesoikeus enää ollut laisinkaan toimi- eikä päätösvaltainen.

Emme siis ole saaneet asiaamme tähän mennessä laisinkaan käsitellyksi, emme edes ensimmäisessä oikeusasteessa, puolueettoman ja riippumattoman oikeusistuimen toimesta.

Samalla tavoin Korkein oikeus on ensimmäinen ja ainoa suomalainen oikeusaste, jossa välimiesoikeuden päätöstä voidaan ylimääräisin muutoksenhakukeinoin moittia eikä sen päätöksestä ole enää mahdollista kansallisin muutoksenhakukeinoin valittaa.

Korkein oikeus ei siten ole, antaessaan menetetyn määräajan palautushakemukseen kielteisen päätöksen, antanut meille ainuttakaan mahdollisuutta saattaa asiaamme puolueettoman ja riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Korkein oikeus on siten luokannut Ihmisoikeussopimuksessa säädettyä oikeuttamme saada asiamme käsitellyksi puolueettomassa ja riippumattomassa tuomioistuimessa fair trial periaatteiden mukaisesti. 

3. Sopimusloukkausten oikeudellinen arviointi

3.1. Yleistä Suomen voimassa olevista laeista ja niiden soveltamisesta.

Kuten jäljempänä tulemme osoittamaan, ovat Suomen voimassa olevat lait sinänsä jotakuinkin linjassa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden yleisen lainsäädännön kanssa, perustuvathan lakimme roomalaiseen oikeuteen ja esikuvina ja malleina on aina käytetty saksalaista ja ruotsalaista lainsäädäntöä ja viime vuosikymmeninä tutkittu kaikkien Euroopan valtioiden käytäntöä uusien lakien säätämisen ja vanhojen muuttamisen yhteydessä.

Suomessa on lisäksi voimassa Oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 §:n periaate eli että ”  Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan. Maan tapa, jos se ei ole kohtuuton, olkoon hänellä myös ohjeena tuomitessansa, kun säädettyä lakia ei ole.”

Suomen Lakikirja alkaa heti sisällysluettelon jälkeen ns. Tuomarinohjeilla eli sanatarkasti  ”Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin tulee tarkoin noudattaa.” Ne ovat tähän asiaan liittyvinä niin tärkeitä, että otamme ne kokonaisuudessaan liitteeksi 30.

 Erityisesti viittaamme Tuomarinohjeiden kohtiin 1, 3, 6, 7, 8, 9, 10, 12, 14, 16: 7, 13 ja 14,  20 ja 35.

Kun Tuomarinohjeet voidaan katsoa jo Ruotsin vallan ajalta periytyväksi maan tavaksi, jota tuomarin siis tulee OK 1:11 §:n mukaan ohjeenaan noudattaa, on Suomessa itse asiassa ollut Ihmisoikeussopimuksen hengen ja tarkoituksen mukainen kirjoitettu ja edelleen voimassa oleva lainsäädäntö jo vuodesta 1734 eikä Euroopan Ihmisoikeussopimuksen periaatteita, mikäli näitä periaatteita noudattaisiin, välttämättä tarvittaisi laisinkaan.

Ongelma onkin siinä, että em. periaatteet on säädetty Ruotsin vallan aikana. Sen jälkeen Suomi oli pitkään ensin Venäjän vallan alainen ja sitten Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. On notoorinen tosiasia, että suomalainen virkamieskoneisto ja tuomioistuinlaitos on, tieten tai tietämättään yhä edelleen enemmän itäisten vallanpitäjien asenteille ja vaikutuksille altis kuin länsimaiselle, alunperin Suomessakin toteutettavaksi tarkoitetulle oikeudelliselle ajattelulle.

Suomalainen virkamies ja tuomari on koetaan varsin usein ylimieliseksi, mielivaltaiseksi, enemmän itseään ja edustamaansa instituutiota ja sen arvovaltaa puolustavaksi ja suojelevaksi kuin kansalaisen ja hallintoalamaisen etua ja oikeutta suojelevaksi.

Suomessa edelleen vallitsevien itäisten asenteiden mukaisesti kansa on valtiota varten, muissa länsimaissa valtio on kansaa varten.

Tämä tapaus kokonaisuudessaan on oiva esimerkki oikeudellista valtaa käyttäneiden välinpitämättömyydestä edes aivan alkeellisimmista oikeudellisista perusoikeuksista eli tuomarin puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta, tuomion perustelemisesta ja tapahtuneiden virheiden oikaisuvelvollisuudesta.

Kuvaavaa tälle asenteelle on Korkeimman oikeuden presidentin, OTT Olavi Heinosen lausunto nyt kyseessä olevan tuomioin perustelemisesta: ” Ne perustelut on kirjoitettu niin kuin on kirjoitettu, eikä kukaan voi sanoa sen enempää niistä. Voitaisiinhan me kirjoittaa niitä pitkiä perusteluja, mutta silloin me tukehduttaisiin töihin.”

Kun Korkeimman oikeuden päätös ei tosiasillisesti sisällä mitään perusteluja eikä kukaan siis voi niistä sen enempää sanoa ja enemmän vaatiminen olisi Korkeimman oikeuden työmäärän lisääntymisen vuoksi ilmeisestikin kohtuutonta, kuvaa tämäkin  lausunto varsin hyvin itäistä mutta ei läntistä oikeuskäsitystä.

Tämän vuoksi odotamme ja toivomme, että Euroopan yhteisön oikeuskäytäntö mm. tähän juttuun annettavan päätöksen myötä vähitellen muuttaisi virkamiestemme ja tuomareidemme asenteita ja päätöksiä yleis-Eurooppalaiseen suuntaan - lait meillä ovat jo varsin hyvinä olemassa, niitä ei yleensä tarvitse muuttaa.

Kun Suomessa lisäksi julkinen ja tuomiovalta on keskittynyt varsin pienen ja toinen toisensa hyvin tuntevan ihmisjoukon käsiin, on tätä ns. ”hyvä veli” järjestelmää ilman ulkopuolisten asioihin puuttumista vaikea tai mahdoton purkaa.

3.2. Ihmisoikeussopimuksen soveltamisesta tähän tapaukseen.

Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 lause kuuluu seuraavasti: ”

Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.”

Suomessa omaksutun perustuslaillisen näkemyksen mukaan Euroopan ihmisoikeussopimus on kaikkia muita Suomen lakeja, myös perustuslakia ylempi säännös, jota on noudatettava, mikäli ne ovat ristiriidassa Ihmisoikeussopimuksen kanssa.

Me emme ole saaneet tämän lainkohdan mukaista ihmisoikeuttamme ja Suomen valtio on loukannut Ihmisoikeussopimusta seuraavin tavoin:

1. Asiaamme ei ole käsitelty kohtuullisessa ajassa.

2. Asiaamme ei ole käsitelty oikeuden mukaisessa järjestyksessä eikä oikeuden mukaisella tavalla.

3. Asiaamme ei siten ole käsitelty vielä ensimmäistäkään kertaa oikeuden mukaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä.

4. Asiaamme ei siis ole vielä laisinkaan käsitelty laillisesti perustetussa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun välimieheksi on Suomen valtion säätämän lain nojalle perustetun elimen toimesta, aivan ilmeisen tietoisesti, nimetty esteellinen välimies.

5. Emme ole saaneet hyväksemme edes perusoikeuttamme, oikeutta fair trial oikeudenkäyntiin.

Suomen Korkein oikeus on soveltanut Euroopan Ihmisoikeussopimusta mm. seuraavissa tapauksissa:

KKO:1995:185.  Käsiteltäessä alioikeudessa riita-asiaa, jossa oli kysymys kaupungin määräysvallassa olevan osakeyhtiön toimitusjohtajan sopimussuhteen purkamisesta, olivat lautamiehinä toimineet, ensimmäisessä käsittelyssä osakeyhtiön tilintarkastaja, joka samalla oli kaupunginvaltuuston jäsen, ja kaikissa käsittelyissä kaksi muuta kaupunginvaltuuston jäsentä. Alioikeuden kokoonpanon ei katsottu täyttäneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tuomioistuimen puolueettomuudelle asetettuja edellytyksiä.

Tilintarkastaja voitaneen rinnastaa sopimussuhteensa ja toimenkuvansa perusteella asianajajaan. Asianajotoimistoissa yhden asianajajan esteellisyys tekee kaikki toimiston asianajajat esteellisiksi.

 

Liitämme oheen myös KKO:n päätökset 1996:80, liite 31, 1996:81, liite 32 ja 1996:124, liite 33,  joissa kaikissa on sovellettu em. säännöstä.

 

3.3. Euroopan neuvoston Ministerikomitean suosituksen ( R 94 / 12 ) soveltaminen tähän tapaukseen.

Otsikossa tarkoitettu suositus on suomen kielisenä tämän hakemuksen liitteenä 34.

Olemme jo toista vuotta sitten ensimmäisen kerran ja nyt uudelleen pyrkineet Suomen oikeusministeriöstä saamaan selvitystä kyseisten suositusten sitovuudesta ja sovellettavuudesta Suomessa, mutta Oikeusministeriömme ei kummallakaan kerralla edes tuntenut suositusta eikä sieltä ollut saatavissa mitään tietoja siitä.

Suositustekstit sekä englanniksi että suomeksi olemme saaneet Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintalalta, jonka toimesta teksti on käännetty suomeksi.

Vaikka virallinen Suomi ei näytä tekstiä ja sen sisältöä tuntevankaan vetoamme myös sen arvokkaisiin ohjeisiin ja oikeusperiaatteisiin, joita ilman ei Suomessakaan voida enää pitkään tulla toimeen yhdentyvässä Euroopassa.

Katsomme tässä yhteydessä aiheelliseksi, koska se välillisesti liittyy nyt käsiteltävään asiaan, tuoda esiin 27.10.1996 Helsingin

Sanomien Vieraskynä -palstalla julkaistun, kahden Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarin Satu Seppäsen ja Eeva Tikan kirjoituksen, liite 35, jossa kerrotaan alioikeustuomareiden työsuhdeongelmista ja sanatarkasti lausutaan mm. näin:

” Sijaiskäytännöllä  on tehokkaasti vesitetty virassapysymisoikeutta koskevat perustuslaintasoiset määräykset, joilla tähdätään tuomarin riippumattomuuteen tuomitsemistoiminnassa. On olemassa vaara, että tuomarin tehtävän hoitaja joutuu ottamaan huomioon paitsi lain ja oikeudenmukaisuuden myös jatkomääräyksen antajan toiveita siitä, miten tehtävää tulisi hoitaa,” ja loppuhuipennukseksi:  ” Tilanne on oikeuslaitoksen julkisen kuvan ja asiakkaan oikeusturvan kannalta kestämätön. Ennen kaikkea se on kuitenkin työntekijän kannalta täysin kohtuuton. Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan - vai voiko?”

Kansalaisten oikeusturva Suomessa on näistä ja monista muista syistä johtuen varsin heikko. Se, että kaksi käräjätuomaria jälleen uskaltaa panna oman asemansa vaakalaudalle, osoittaa jo tilanteen epätoivoisuutta.

Kun heikon oikeusturvan maassa esim. rikoksesta syytetty ei edes syytteen hylkäystapauksessa saa minkäänlaista korvausta edes oikeudenkäyntikuluistaan valtiolta, on sekin vakava ihmisoikeuksien loukkaus, johon ja muihin edellä esitettyihin ihmisoikeuksien loukkauksiin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tai muun kansalaisten oikeusturvaa valvovan elimen tulisi mitä pikimmin ottaa kantaa jo viran puolesta.

3.4. Suomen Hallitusmuodon soveltaminen tähän tapaukseen.

Suomen Hallitusmuodon 16 §, (V:1.8.1995 A:17.7.1995, SK:969/1995),  kuuluu seuraavasti: ” Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.”

Emme siis ole saaneet hyväksemme edes Suomen Hallitusmuodossa turvattuja perusoikeuksiamme eli oikeuttamme saada ”asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa.”

Emme myöskään ole saaneet hyväksemme oikeutta saada ”oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi” kun meille ei menetettyä määräaikaa palautettu.

Emme myöskään ole saaneet hyväksemme lailla turvattua oikeuttamme ”saada perusteltu päätös ”, emme myöskään ole saaneet hyväksemme oikeutta ”hakea muutosta”.

Meiltä ovat muutoinkin puuttuneet jotakuinkin täydellisesti kaikki lailla turvatuiksi tarkoitetut ” muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet”

3.5. Välimiesmenettelystä annetun lain soveltaminen tähän tapaukseen.

Yksi niistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiksi säädetyistä laeista, jota hallitusmuodossa tarkoitetaan ja jota tulee tähän tapaukseen soveltaa on Välimiesmenettelystä annettu laki ( V:1.12.1992,  A:23.10.1992, SK:967/1992, HE:202/1991 ) erityisesti sen seuraavat pykälät:

9 §. Välimiehen tulee tehtävässään olla puolueeton ja riippumaton.

 

Sen, jonka suostumusta välimiehen tehtävään on pyydetty, tulee heti ilmoittaa, jollei hän kieltäydy tehtävästä, kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan välimiehenä taikka aiheuttamaan näissä suhteissa perusteltuja epäilyksiä.

Välimies on velvollinen välimiesmenettelyn päättymiseen asti ilmoittamaan kaikki edellä tarkoitetut seikat, joita ei ennestään ole saatettu asianosaisten tietoon.”

10 §. ”Välimies on asianosaisen vaatimuksesta julistettava esteelliseksi, jos hän olisi tuomarina ollut esteellinen käsittelemään asiaa, samoin kuin muunkin sellaisen seikan johdosta, joka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta tai riippumattomuutta.”

Hallituksen esityksessä ( HE 202/91 ) em. 9 §:n perusteluiksi todetaan mm. seuraavaa:

”Sellaisena seikkana, joka saattaa herättää perustellun epäilyn välimiehen puolueettomuudesta, voi olla esimerkiksi se, että hän on toistuvasti ja ilman että siihen olisi erityistä hyväksyttävää perustetta ottanut toimiakseen välimiehenä jonkun asianosaistahon pyynnöstä.

Samoin saattaa epäilyksiä puolueettomuuden ja riippumattomuuden osalta herätä tapauksissa, joissa havaitaan, että välimieheksi nimetyllä ja välimiesmenettelyn asianosaisen edustajalla tai avustajalla on tapana vastavuoroisesti toimia sellaisen asianosaisen nimeäminä välimiehinä, jota toinen heistä välimiesmenettelyssä edustaa.

Lainkohdan mukaan voitaisiin esteelliseksi julistaa myös välimies, joka toimii sellaisen yhteisön tai laitoksen johtoelimessä tai palveluksessa, jonka jäsenenä tai intresenttinä toinen asianosainen yksin on.

Tiettyjä epäilyksiä puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta saattaa herättää myös se seikka, että välimiesmenettelyssä asianosaisen edustajana tai avustajana olevan lakimiehen tai hänen toimistonsa useat eri päämiehet toistuvasti tai samanaikaisesti ovat nimenneet saman henkilön välimieheksi.”

Viittaamme vielä menetetyn määräajan palautusta koskeneessa hakemuksessamme esitettyihin,  esteellisyyttä koskeviin säännöksiin eli

- Keskuskauppakamarin välityslautakunnan säännöt, hakemuk-

  sen liite 10,

- Hyvää asianajotapaa koskevat ohjeet, hakemuksen liite 8,

- Kiinteistön välittäjän esteellisyyttä koskevat ohjeet, hakemuk- 

  sen liite 11.

AA Timo Korpiola, joka on ollut sekä Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsen että välimiesoikeuden jäsen on sekä välityslautakunnan jäsenen että välimiehen rooleissa laiminlyönyt heti ilmoittaa, jollei hän kieltäydy tehtävästä, kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan välimiehenä taikka aiheuttamaan näissä suhteissa perusteltuja epäilyksiä.

Asianajajana hänen laiminlyöntinsä tulee entistäkin vakavammaksi, mihin Asianajajaliiton kurinpitolautakuntakin on reagoinut asianmukaisella tavalla, vaikka Korkein Oikeus ei näytä näille asianhaaroille merkitystä antaneenkaan.

 

Kun Korpiola on Asianajajaliitolle osoittamissaan kirjelmissä useita kertoja ilmoittanut esteellisyytensä perusteena olevien asioiden olleen jopa notoorisesti kaikkien tiedossa, niin vaikka me emme niistä tienneet, on Korpiolan väite, ennen kaikkea hänen itsensä osalta, mutta myös, mikäli se muiden välityslautakunnan jäsenten ja hänen välimiesoikeuskollegojensa osalta pitää paikkansa, niin vakava, että olemme tehneet asiasta rikostutkintapyynnön, liite 36. 

Korpiolan väitteet huomioiden on myös välityslautakunnan ja välimiesoikeuden muiden korkea-arvoisten jäsenten henkilökohtaisen ja koko Keskuskauppakamarin välimiesoikeusmenettelyn uskottavuuden ja maineen kannalta ensiarvoisen tärkeää, että heidän tietoisuutensa tai tietämättömyytensä olemassaolo viranomaisten toimesta selvitetään ja, mikäli he eivät ole Korpiolan kytkennöistä ja esteellisyydestä olleet tietoisia, heidän maineensa näin puhdistetaan.

Tutkintapyynnössä olemme katsoneet sekä välityslautakunnan jäsenten että välimiesten toimineen julkisessa tehtävässä, virkavastuun alaisena. Hehän ovat tehneet päätöksiä asioissa, jotka johtavat lainvoimaiseen, täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon.

He ovat tehtävissään käyttäneet julkista valtaa ja ovat julkisen vallan käyttäjinä siitä myös julkisoikeudellisessa, virkavastuuseen verrattavassa vastuussa.

Tältä osin viittaamme Hallituksen esitykseen  ( HE 1991/202) välimiesmenettelylain perusteluiksi:

 

Välimiesten antama välitystuomio on lopullinen ja pantavissa heti lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöön. On sen vuoksi välimiesmenettelyn uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta tärkeää pyrkiä turvaamaan välimiesten puolueettomuus ja riippumattomuus eri tilanteissa.

Voimassa olevan lain 6 §:ssä välimiehen esteellisyysperusteet on luetteloitu kasuistiseen tapaan. Ne rakentuvat olennaisesti oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä säänneltyjen tuomarin esteellisyysperusteiden varaan.

Tuomarin esteellisyysperusteet ovat kuitenkin jonkin verran vanhentuneita eivätkä välimiesmenettelyä silmällä pitäen riitä torjumaan monia nimenomaan välimiesmenettelylle tyypillisiä esteellisyystilanteita. Välimiehen puolueettomuutta ja riippumattomuutta vaarantava seikka pohjautuu useimmiten asianosaisen ja välimiehen väliseen suhteeseen.

Lakiehdotuksen esteellisyyssäännös (9 §) sisältää viittauksen tuomarin esteellisyysperusteisiin. Välimiesmenettelyä koskevan esteellisyyssääntelyn erityistarpeet tulisivat otetuiksi huomioon tärkeällä lisämääräyksellä, jonka mukaan välimies voitaisiin julistaa esteelliseksi muunkin sellaisen seikan perusteella, joka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä välimiehen puolueettomuutta tai riippumattomuutta.

Eräiden uusien ulkomaisten välimiesmenettelylakien sekä UNCITRALin mallilain esikuvan mukaan ehdotetaan sille, jota on pyydetty välimieheksi, nimenomaista velvollisuutta ilmoittaa kaikki ne seikat, jotka ovat omiaan vaarantamaan hänen puolueettomuuttaan tai aiheuttamaan tässä suhteessa perusteltuja epäilyksiä. Vastaava velvollisuus olisi myös välimieheksi ryhtyneellä koko välimiesmenettelyn ajan (8 §).

Sekä välimiesmenettelylaki että sen perustana oleva hallituksen esitys ovat siis varsin selkeitä sanamuodoiltaan, emme vain ymmärrä, miksi ne eivät näytä tähän tapaukseen soveltuvan.

 

Välimiesmenettelylaki käsittelee myös välimiehen esteellisyyttä koskevan päätöksen moittimista:

 

11 §.   Asianosaiset voivat sopia siitä, missä järjestyksessä välimiehen esteelliseksi julistamista koskeva vaatimus on tutkittava. Asianosaisella on kuitenkin tämän estämättä oikeus vaatia välitystuomion kumoamista 41 §:n nojalla.

 

Jos 1 momentissa tarkoitettua sopimusta ei ole tehty, on asianosaisen esitettävä vaatimus välimiehen julistamisesta esteelliseksi 15 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon välimiesten asettamisesta ja edellä 10 §:ssä mainitusta seikasta. Vaatimus on tehtävä välimiehille kirjallisesti. Vaatimuksessa on ilmoitettava sen peruste.

Jos asianosainen on vaatinut välimiehen julistamista esteelliseksi eikä tämä luovu tehtävästään tai toinen asianosainen ei hyväksy vaatimusta, välimiesten on ratkaistava esteellisyyttä koskeva kysymys. Tuomioistuimen tutkittavaksi voidaan kysymys saattaa vain silloin, kun vaaditaan välitystuomion kumoamista 41 §:n nojalla.

Välitystuomion kumoamista koskeva 41 § kuuluu seuraavasti:

41 §.  ”Välitystuomio voidaan asianosaisen kanteesta kumota:

1) jos välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi; 

2) jos välimiestä ei ole asetettu asianmukaisessa järjestyksessä; 

3) jos välimies 10 §:n mukaan on ollut esteellinen mutta asianosaisen asianmukaisessa järjestyksessä tekemää vaatimusta välimiehen julistamisesta esteelliseksi ei ole ennen välitystuomion antamista hyväksytty taikka jos asianosainen on saanut tiedon esteellisyydestä niin myöhään, ettei hän ole voinut vaatia välimiehen julistamista esteelliseksi ennen välitystuomion antamista; tai 

4) jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen.

Asianosaisella ei ole oikeutta vaatia välitystuomion kumoamista 1 momentin 1, 2 tai 3 kohdan nojalla, jos hänen on katsottava vastaamalla pääasiaan tai muulla tavalla luopuneen vetoamasta kohdassa tarkoitettuun seikkaan.

Asianosaisen tulee nostaa kanne välitystuomion kumoamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun hän on saanut kappaleen välitystuomiota tai, jos 38 tai 39 §:ssä tarkoitettu pyyntö on tehty, siitä päivästä, kun hän on saanut kappaleen välimiesten pyynnön johdosta antamasta päätöksestä.”

Katsomme kaikkien edellä esitettyjen lainkohtien, hallituksen esityksen, annettujen ratkaisuiden ja muun perusteella, että voimassa olevan Suomen lain ja oikeuskäytännön perusteella AA Korpiolan esteellisyys on ollut kiistaton ja yhtälailla kiistatonta on, että esteellisyyden perusteella tehtävän välitystuomion moitteen moiteaika lasketaan alkavaksi tiedon saamisesta esteellisyysperusteesta.

Koska jo Korpiolan esteellisyys on näin kiistaton, emme tässä enempää keskity selvittämään muiden välimiesten mahdollista esteellisyyttä ja tietoisuutta Korpiolan esteellisyydestä, vaan odotamme siltä osin poliisitutkinnan tuloksia, jotka toimitamme heti ne saatuamme.

3.6.  Tuomioistuimen päätösten perustelemisesta.

Suomen oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 § kaksi ensimmäistä lausetta kuuluvat seuraavasti:

3 §. ”Jokainen tuomio perustettakoon syihin ja lakiin eikä mielivaltaan, ja pantakoon siihen selvästi ne pääsyyt ja se lainkohta, joihin päätös perustuu.

Tuomari älköön sivuuttako mitään asianhaaraa, jonka kantaja haasteen nojalla on asiassa tuonut esiin taikka mitä vastaaja tavalla tai toisella on sitä vastaan väittänyt, vaan antakoon siitä päätöksen, sen laadun mukaan.”

Katsomme Korkeimman oikeuden selkeästi ja  kiistattomasti rikkoneen tätäkin kansallisen lain kohtaa, mikä sekin on jo aiheuttanut Suomessa kiivaita reaktioita julkisuudessa, esim. professori Jyrki Virolaisen kirjoitus Ilta-Sanomissa 26.10.1996, liite 37.

Kun Helsingin ja Lapin yliopistoissa prosessioikeuden professorina toimiva uskaltaa julkisesti kirjoittaa näin, on se ensimmäisiä tervehtymisen merkkejä suomalaisessa oikeuskulttuurissa ja herättää vihdoin vähäisiä toiveita tämän kulttuurin ajanmukaistumisesta ja oikeudenmukaistumisesta.

Liitämme oheen esimerkkinä päätösten parempaan perustelemiseen tähtäävistä tavoitteista Korkeimman hallinto-oikeuden 20.2.1996 otsikolla ”Päätösten perustelemisen kehittäminen” laatiman selvityksen, liite 38.

Ongelma on vain siinä, ettei t ällaisten kehitystöiden tuloksia eikä tavoitteita saavuteta käytännössä vielä pitkään aikaan, kun kaikkein korkeimmalla tasolla puheet ja teot ovat vielä kovin kaukana toisistaan.

4. Kansallisten oikeussuojakeinojen käyttäminen loppuun.

Kun välimiesmenettely on ollut ensimmäinen ja ainoa oikeusaste ja kun menetetyn määräajan palautusta voidaan hakea vain Korkeimmalta oikeudelta, olemme käyttäneet kaikki ne oikeuskeinot ja oikeustiet, joita meillä Suomessa käytettävissä on.

Helsingin käräjäoikeudessa vireillä oleva välitystuomion moitekanne ei voi edetä, ennen kuin menetetty määräaika on palautettu.

Välimiesten nimittämiseen ja välityslautakunnan jäsenten ja välimiesten Korpiolan esteellisyydestä tietoisuuteen perustuva rikostutkinta eivät kuulu välitystuomion moittimiseen tähtääviin oikeuskeinoihin eikä oikeusteihin, vaan sen tarkoitus on ainoastaan saada lisäselvitystä välitystuomion moiteoikeudenkäyntiä ja asianomaisia vastaan mahdollisesti nostettavia rikos- ja vahingonkorvausoikeudenkäyntejä varten.

5. Asian vireillä olo muissa oikeudenkäynneissä.

Nyt valituksen kohteena oleva asia ei ole esillä muissa kuin tämän valituksen myötä vireille tulevassa ja edellisessä kohdassa mainituissa tutkinnoisssa, oikeudenkäynneissä tai valitusprosesseissa Suomessa eikä muualla.

6. Vaatimuksemme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Kaiken edellä esitetyn perusteella kunnioittaen pyydämme, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaisi käsiteltäväkseen kanteemme, jossa pyydämme, että

1. Suomen Keskuskauppakamarin  välityslautakunnan päätös esteellisen välimiehen valinnasta ja

2. Suomen Korkeimman oikeuden tuomio menetetyn määräajan palauttamishakemuksen hylkäämisestä

todetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisiksi ja

1. niiden kumoamisesta annetaan Suomen valtiolle ja Suomen Korkeimmalle oikeudelle suositus, ja

2. samalla suositellaan ensisijaisesti välitystuomion kumoamisasia otettavaksi menetetyn määräajan palautusasian uudelleen käsittelyn kanssa samalla kertaa ja suoraan Korkeimman oikeuden käsittelyyn ilman useita vuosia vieviä käräjäoikeus- ja hovioikeuskäsittelyjä, kuten olemme alunperinkin pyytäneet, tai

3. toissijaisesti meille suositellaan annettavaksi uusi määräaika välitystuomion kumoamista koskevan, jo vireillä olevan  kanteen edelleen ajamiseksi  Helsingin käräjäoikeudessa.

7. Anomus oikeudellisen avustajan määräämisestä ja taloudellisen avun saamisesta.

Koska me valittajat olemme jokainen menettäneet SKOP:n oikeudettoman, kohtuuttoman ja meidän mielestämme monilta osin rikollisen toiminnan johdosta sekä kaiken omaisuutemme että myöskin luottokelpoisuuden ja maineemme menettämisen myötä mahdollisuuden edes itsemme elättämiseen saatika oikeuksiemme puolustamiseen emmekä Suomesta ole tähän asti saaneet emmekä tulevaisuudessakaan voi saada tätä emmekä välimiesoikeusprosessia varten maksutonta oikeudenkäyntiä emmekä mitään muutakaan tukea tai avustusta, kunnioittaen pyydämme, että

1. meidän avustajaksemme määrättäisiin myöhemmin ilmoittamamme, nyt kyseessä olevan kaltaisiin asioihin ja kansainväliseen oikeuteen hyvin perehtynyt ja sekä englannin että ranskan kielen taitoinen suomalainen asianajaja.

2. meille myönnettäisiin taloudellinen avustus tämän valitusasian hoitamiseen ja avustajamme palkkion ja kulujen maksamiseen. Ennen avustusanomuksemme ratkaisua ei meillä ole mahdollisuutta edes etsiä asianajajaa saatika sopia toimeksiannosta hänen kanssaan.     

8. Vaatimus oikeudenkäyntikulujemme korvaamisesta. 

Vaadimme, että Suomen  valtio velvoitetaan korvaamaan kaikki esteellisen välimiehen nimeämisestä välimiesoikeuden jäseneksi tästä valituksesta aiheutuvat ja kaikki muutkin tähän mennessä aiheutuneet kulumme, joista tässä vaiheessa esitämme suuruusluokaltaan oikeat mutta vielä tarkistamattomat määrät ja varaamme oikeuden esittää ja osoittaa niiden lopulliset tarkat määrät myöhemmin prosessin aikana:

1. Asianajotoimisto Bützow & Co Oy:lle maksetut

    asianajokulut välimiesmenettelystä                          723.000,-

2. Omat kulumme välimiesmenettelystä                       238.000,-

3. Omat kulumme menetetyn määräajan palauttamis-

     kanteen ajamisesta KKO:ssa tähän asti                      60.000,-

4. Omat kulumme Keskuskauppakamarin välitys-

    lautakunnan päätöksen syntymisen ja moitepe-

    rusteiden selvittämisestä                                             10.000,-

5. Omat kulumme Suomen Asianajajaliitossa AA

    Timo Korpiolan sopimattoman menettelyn sel-

    vittämisessä                                                                  30.000,-

6.  Omat kulumme tähän asti tämän valituksen val-

     mistelussa ja laatimisessa                                            20.000,-

Oikeudenkäyntikulumme yhteensä Suomen markkaa 1.081.000,-  

9. Käsittelyn ja päätöksen kiirehtiminen.

SKOP:n toiminta on ajanut meidät jokaisen yksityishenkilönä täydelliseen taloudelliseen katastrofiin. Tähän astiset oikeudenkäynnit ovat vieneet ja noin 4 vuotta.

Kyseessä on paitsi Suomen niin myös koko Euroopan oikeusjärjestelmän peruskiviin kuuluvasta asiasta, tuomareiden puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta ja päätösten perustelemisesta.

SKOP tullaan muuttamaan omaisuudenhoitoyhtiöksi ja mahdollisimman pian sen jälkeen lopettamaan kokonaan. Myös tästä syystä, SKOP:nkin ja siis Suomen valtion intressissä on, että tämä asia saisi mahdollisimman pian lopullisen ratkaisunsa.

Näillä sekä henkilökohtaisilla että kaikkia kansalaisia koskettavilla perusteilla pyydämme että asiamme käsiteltäisiin kiireellisenä.

Kunnioittavasti

Helsingissä, 31. päivänä lokakuuta 1996.

Omasta ja valtuutettuna Pertti, Eero, Lassi, Jorma, Raimo ja Veijo Lindemanin puolesta.

Seppo Juurikko

Varatuomari

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Lasse Laaksonen

Toivon sinulle voimia prossessissasi siitä riippumatta voitatko vai häviätkö. Nimittäin itselläni on kokemuksia siitä, että HV- ja HN (hyvä nais) -verkostolla on valta sallia suosikkinsa tehdä mitä tahansa, jollaisesta tavallisesti moitimme venäläisiä.

Siitäkin minulla on kaltaisiasi kokemuksia, että kehitysmaan korruptoiduiksi moititut virkamiehet ovat joskus tai aina sekä joustavampia että asiallisempia ja puolueettomia. Minulta on mm. pyydetty lahjuksina ensin 50.000 euroa, jonka pyytäjä sovitti saman tien 12.000 dollariin, mutta suostui siihen, ettei tarvitse maksaa mitään, kun kieltäydyin maksamasta.

Olen kovasti kaivannut vallan väärinkäytöstietokantaa, suomalaista totuuskomissiota, johon kuvaamasi ja monet muut samankaltaiset tapahtumat sopisivat. Oman nepalilaisen firmani toimitusjohtaja oli sellaisen orgaanin projektisihteeri ja hän on sitä kautta oppinut tuntemaan mielenkiintoisia tapauksi - koskien myös Suomea.

Suomessa on monilla kokemuksia virkamiesten järkähtämättömästä muurista, jonka läpi ei voi päästä ilman vielä vahvempaa suosijaa. Ja vielä, yksikin virheliike - ja olet ulkona. Laillisuudella ja herrasmiesmäisyydellä ei ole mitään arvoa näiden veijarien kanssa.
En väitä virkamiesten minkäänlaisen enemmistön olevan roistoja. Roistoja on kuitenkin valtavasti; kuinka moni onkaan kärähtänyt joka vuosi jostain. Ja eiväthän ne yleensä voi kärähtää, sillä silloin heidän kävisi köpelösti.

Tässä ei ole mitään sellaista, josta Transparency saa virkamiehiä kiinni silloin, kun sen metodi on mitata liikennepoliisille maksettuja lahjuksia. Suomi itse mittaa virkamiehiään seuraavasti: mennään tarkastuskäynnille. Etukäteen kerrotaan kohteelle vierailun tarkoitus. Sitten kysytään: "Olemme kuulleet, että teillä tehdään vilppiä." "Ei toki, ei meillä tehdä", vastataan. Ja kaikki on hyvin.

Kiittäkäämme Usaria, että näitä juttuja saa tallentaa edes tänne. Jos tulee jotain kinaa, pyydän, että Usari ei kuitenkaan tuhoa dokumentteja.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos kannustuksestasi ja juttua lukiessani muistin, että olin jättänyt pois yhden tärkeän seikan, eli Suomessa ei ole yhtään tuomaria tuomittu korruptiosta itsenäisyyden aikana, vaikka muissa maissa tuomareita jää lahjoman otosta kiinni tuon tuostakin. Eli tilastollisesti on sula mahdottomuus, että Suomessa olisi niin rehelliset tuomarit, kuin annetaan ymmärtää.

Idea tietopankista, jossa olisi eri henkilöiden nimet ja tapahtuma kuvaukset on myös ollut mielessäni ja sen voisi perustaa jollekin ulkomaalaiselle palvelimelle?

Nostan todella hattua Uudelle Suomelle ja kiitokset siitä, että se on suonut tällaisen kanavan kertoa oma tarina. Olen yrittänyt välttää suoranaista syyttelyä ja rikolliseksi leimaamista. Olen vain kertonut miten kaikki tapahtui ja ketä henkilöitä oli mukana.

Rauhaisaa Joulun aikaa ja ansiokasta Uutta Vuotta

pertti

Seppo Hildén

Yritysten riita-asioita ei koskaan kannata viedä välimiesoikeuteen, vaan suoraan oikeuteen, sillä välimiesoikeudessa voittaa aina se, jolla on suuremmat rahkeet takanaan. Sinun tapauksessasi pankki.

Ihmettelen myös miksi tyydyit muutamassa riita-asiassa jättämään asian silleen, jos poliisi seisotti tutkintapapereita pöydällä tai syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen. Olisithan voinut viedä asiat sitten itse oikeuteen tarvittavine kaikkine dokumentteineen.

Jos viranomaiset (poliisi/syyttäjä) eivät hoida tehtäviään, kansalaisella on aina oikeus viedä asiansa siviilikanteena oikeuteen.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Valitettavasti mikään oikeus ei ottanut sopimusriita asiaa käsiteltäväksi, koska sopimuksessa oli välitysklausuuli. Sen vuoksi yhtiömme ja pankin välistä tärkeintä sopimustamme ei saanut käyttää myöskään muissa oikeudenkäynneissä todistusaineistona ja oikeus ei saanut ottaa siihen kantaa.

Meillä ei ollut taloudellisia resursseja viedä siviilikanteena kaikkia juttuja oikeuteen ja valitettavasti tuomarit suhtautuvat niihin vastenmielisesti ja puolueellisesti. Pitävät niitä vain kiusantekoina, koska eivät ymmärtäneet kokonaisuutta.

Siksi nämä vuonna 1996 laatimani varoituksen yrittäjlle ovat tärkeät myös tämän päivän yrittäjille!

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124791-v...

Käyttäjän shovi kuva
Samuel Hovi

Yritin etsiä EITn päätöstä tuloksetta. Ottivatko he tuon käsittelyyn?

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Toisaalta hyvä ja toisaalta huono, että minun Katinkulta aineistoni on toisessa maassa.

Muistaakseni asiaa ei käsitelty, kun siinä oli välitysklausuuli? Varma en päätöksen sanamuodosta voi olla, siksi en sitä myöskään blogiini laittanut. Valitettavasti se päätös on toisessa maassa. Valituksemme oli mulla omissa tiedostoissani koneella.

Maalikokin ymmärtää, että välimiesoikeuden tuomio oli esteellisen ja puolueellisen välimiesoikeuden vuoksi täysin epäoikeudenmukainen. Myöhemmin selvisi, että ko. asianajaja ja hänen toimistonsa oli saanut Sääsöpankkiryhmältä miljoonien asianajopalkkiot.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset