PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?

  • Koh Changin saarella, minä vasemmalla ja Pekka oikealla.
    Koh Changin saarella, minä vasemmalla ja Pekka oikealla.
  • Aamun raikkaus...
    Aamun raikkaus...
  • Mantereelle matka
    Mantereelle matka
  • Thaimaan maaseutua
    Thaimaan maaseutua
  • Moottorin jäähdyttelyä
    Moottorin jäähdyttelyä
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Polttoainetta bussiin.
    Polttoainetta bussiin.
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Paikallinen kumikorjaamo.
    Paikallinen kumikorjaamo.
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Sikakuljetus
    Sikakuljetus
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Näillä rappusilla tuli putoamisen pelko.
    Näillä rappusilla tuli putoamisen pelko.
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Ilmapallolla ylös...
    Ilmapallolla ylös...
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Maailma ja minä – kuinka minä sen koen?
  • Paikallinen kuppila ;-)
    Paikallinen kuppila ;-)

Nyt vähän erilainen ”sunnuntaisaarna” siksi, että kaikkien ikävien ja raskaiden elämänkokemuksien välissä minulla on myös mielenkiintoista elämää.

Kaikki kuvat ovat minun ottamiani.

Toinen puoli elämääni on yhtä seikkailua erilaisten, erimaalaisten ja eri maiden näkemistä ja kokemista. Matkustamisen aloitin 16-vuotiaana vuonna 1973, jolloin kävin Lontoossa.

Tämä tarinani tammikuulta 2007 on jotain muuta kuin kärsimystä. Ystävilleni iloksi ja vihamiehilleni suruksi. Elämänkokemuksieni vuoksi osaan myös välillä nauttia elämästä ja tunnen olevani yksi pieni hiekanjyvänen tästä maapallosta. Olen ehtinyt käymään jo 39 maassa ja jatkan matkaani...reissuni kestävät tavallisesti kuukaudesta kahteen.

Kyllästytän teitä nyt yhden matkan tarinalla ja kuvillani. Tämä kuvasarja on matkalta Koh Changin saarelta Thaimaasta Siem Reapiin Kambodẑaan.

Olin viettänyt mukavan joulun ja vuoden vaihteen vanhan koulukaverini Pekan kanssa Koh Changin saarella. Pekka oli silloin yhden kansainvälisen yrityksen Senior Designer Thaimaassa asemapaikkanaan Bangkok, jonne hän oli siirtynyt Kiinasta. Bangkokin minä koen yhdeksi maailman kotikaupungeistani.

Lähdin uudenvuoden vieton jälkeen, 2.1.2007, aamulla kahdeksalta taksilla 7-elevenille (paikallinen R-kioski). Onneksi otin taksin, sillä seuraavana aamuna Pekan yrittäessä lähteä Bangkokiin, hänellä oli ollut vaikeuksia päästä kallioleikkauksen vierestä kylään, sillä nousuvesi oli korkealla. Pekka oli kannellut tavaroitaan päänpäällään, mutta munat kuitenkin kastuivat.

7-eleveniltä lähti minibussi kohti Thaimaan ja Kambodẑan rajaa, jossa bussin vaihto. Aamu oli mukavan raikas, tuskin yli +30 astetta, hiukan autereinen ja sinivoittoinen.

Ensin ajoimme satamaan, josta lautalla Trattiin. Sain minibussin koko takapenkin käyttööni. Matka-aika rajalle on normaalisti 3 tuntia, mutta tällä kertaa matka kesti viisi tuntia, sillä auton moottori alkoi keittämään, joten jouduimme pysähtymään ja jäähdyttelemään välillä. Sinällään mukavaa, että tuli nähtyä kunnolla maaseutumaisemia ja otettua muutama kuva.

Saavuimme rajalle vähän ennen kahta iltapäivällä. Tein viisumianomuksen, jonka bussinkuljettaja hoiti eteenpäin. Siirryimme seuraavaksi rajalle ja Kambodẑan puolelle Peypetiin. Paikalliset oppaat juksasivat minua ja lähdin väärällä yhteyskuljetuksella bussiasemalle ja meinasin joutua väärään bussiin. Onnistuin kuitenkin löytämään oikean bussin, jolla jatkoin matkaa kohti Siem Reapiin.

Opas bussissa kertoi, että matka kestää 6 tuntia? Kysyin häneltä vielä uudelleen matka-ajan, sillä oletin kuulleeni väärin, matkan pituus oli vain 150km. Olin kuullut oikein, matka-aika oli todellakin 6 tuntia, sillä tie oli heikkokuntoinen soratie.

Bussissa kuuli englantia, hollantia, saksaa, ruotsia, italiaa, thait ja kambodẑean kieltä. Taitoimme matkaa hyppien ja pomppien keskellä valtavaa pölyä, joka tunkeutui bussiin vaikka ikkunat ja ovet olivat tiukasti kiinni. Kun niistin, niin valkoinen nenäliinani meni täysin ruskeaksi nenästäni tulevasta pölystä. Eka pysähdys oli noin puolen tunnin kuluttua paikallisella huoltoasemalla, josta isoista muovikanistereista tankattiin polttoainetta bussiin muoviletkulla. Olin huomannut, että Thaimaassa on myös sama tapa, että matkaan lähdetään tyhjällä tankilla ja koko matkaseurue saa nauttia tankkauspysähdyksestä, niin tapahtui myös minibussilla Thaimaan puolella.

Köröttelimme hyppien ja pomppien eteenpäin tunnin verran, kun bussin rengas hajosi. Matkalaiset pihalle ja ihmettelemään tilannetta. Kuljettaja ja opas alkoivat ruuvata rikkinäistä rengasta pois. Vararengas otettiin esille, mutta se oli myös sökö! Onni onnettomuudessa oli se, että kumikorjaamo oli vain 50 metrin päässä. Olimme kylän keskellä asfalttitien pätkällä, muuten olisi tukehduttu pölyyn, ja oli vielä valoisaa. Mielessä käväisi, että oliko joku laittanut nauloja tielle saadakseen kumikorjaamolle asiakkaita?

Siinä sitten ihmeteltiin kaikki kansallisuudet yhdessä, että mitä nyt tapahtuu ja milloin jatketaan matkaa. Varabussia ei varmaan saada. Bussikuski alkoi pyörittelemään rengasta kumikorjaamoon ja siellä pätevä nuorimies korjasi renkaan tuossa tuokiossa. Me matkalaiset saimme mukavan kosketuksen paikalliseen väestöön, jotka kerääntyivät tien varteen ihmettelemään oudon näköisiä ihmisiä.

Paikalliset lapset olivat hymyileviä ja solmivat heti tuttavuutta meidän kanssa. Tiellä saimme nähdä jos jonkinlaista kulkuneuvoa, ehkä paras oli sikojen kuljetusvaunu.

Kylässä oli myös pankki, johon aikoinaan olisin voinut ehkä luottaa paremmin kuin SKOP:iin ;-)

Onneksi kylässä oli vessa ja juomakauppa, sillä vesi oli vähissä ja hätä oli suuri. Oli mukava seurata, että miten samanhenkisiä oli kansainvälinen matkaseurue, kukaan ei sadatellut tai hermostunut.

Välillä tilanne näytti toivottomalta, kun bussikuski alkoi ajelemaan polkupyörällä, mutta se ei sittenkään tarkoittanut sitä, että hän olisi luovuttanut. Rengas saatiin korjattua ja matka jatkui. Seuraava pysähdys oli ravintolassa tienvarressa, ulkona oli jo pilkko pimeää.

Mentyäni ravintolaan totesin, etten ole koskaan nähnyt niin paljon torakoita samalla kertaa, kuin oli sen ravintolan lattialla, katossa ja seinillä,  jossa tulin syömään illallisen? Ensin kauhistuin ja ajattelin, että täällä minä en ruokaile, mutta jo parin minuutin kuluttua istuin pöydässä tilaamassa illallista ja nostelin vain jalkoja ravistellakseni torakoita sandaaleistani. Kaikkeen näyttää tottuvan ja nopeasti.

Matka meni uskomattoman mukavasti, ehkä matkatekoa helpotti se, että iPod oli mukana ja kuuntelin, koko seitsemän tunnin matka-ajan korvakuulokkeilla meditaatiomusiikkia.

Siem Reapiin saavuimme kymmenen jälkeen illalla. En ollut varannut ennakkoon majoitusta, joten lähdin matkaoppaan moottoripyörän selkään laukkuni kanssa ja etsimään hotellia. Kävimme kuudessa eri hotellissa. Toiset olivat liian kalliita ja toiset täynnä. Löysin kuitenkin mukavan hotellin melkein joen varrelta.

Onneksi olin varannut paluumatkan lentäen Siem Reapista Bangkokiin, vain 45 minuuttia.

Ihastuin jälleen kerran maahan ja kansaan. Olin yksin maailman toisella laidalla, mutta en tuntenut oloani turvattomaksi tai yksinäiseksi. Ystävällisiä ihmisiä joka puolella.

Vietin mukavaa aikaa Angkor Watin temppelialueella. Mulla oli ”tuk tuk” ja kuski 24h käytettävissä 10 dollarin hintaan per vuorokausi. Tuk tuk kuskini oli historian opettaja, joka puhui erittäin hyvää englantia ja oli samalla oiva oppaani.

Tässä tarinani kaikkien ikävien ja raskaiden blogieni välissä. Ensi sunnuntaina, syntymäpäivänäni, jälleen uusi blogi, mutta rankka sellainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kaikenlaista olet tosiaan kokenut!

Kainuun Sanomat-kuvastasi päätellen "Lama jätti jälkensä" -artikkeli oli muissakin AlmaMedian lehdissä kuin Satakunnan Kansassa?

Odotan mielenkiinnolla tulevaa synttäripäivä-kirjoitustasi.

Olen päivitellyt kotisivuani...

Terveisin
Jorma Jaakkola
http://jormajaakkola.fi

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset