PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Homo yritysjohtajana ja yrittäjänä.

Ensin pyydän anteeksi blogin pituutta. Ymmärrän, ettet jaksa sitä lukea vaan siirryt seuraavaan. Toivotan kuitenkin Sinulle mukavaa elämää.

Pyydän myös anteeksi ateisteilta sitä, että blogini lopussa on Raamatun lauseita, sillä niillä yritän saada uskovat ymmärtämään elämää.

Aluksi: Itsekäs ei ole hän, joka haluaa olla oma itsensä vaan itsekäs on hän, joka haluaa, että sinä olet hänen kaltaisensa.

Blogi on tarkoitettu poliitikoille, varsinkin Kristillisdemokraateille, joiden mielestä hallituskysymyksenä oli tasa-arvoisen avioliittolain vastustaminen, mutta hallituskysymyksenä ei ollut esim. vanhusten hoidon parantaminen tai lasten päivähoitokysymykset – miksi näin?

Poliitikoilla on joskus syytä lukea myös blogi, joka on oman ajatusmaailman vastainen, että ymmärtää asioiden toisen puolen.

Nyt on ylitetty urheilussa kynnys puhua homoudesta, kiitos siitä Ari-Pekka Liukosselle. Aiemmin ovat esiintyvät taitelijat putkahtaneet kaapeista aivan reiluna omana itsenään, niin kuin Jari Sillanpää. Taitelijat ovat oman tiensä kulkijoita, jotka tuon taivaallista välittävät räsästen ja soinien suvaitsemattomuudesta, mutta tuovat esille todellisen ihmisen elämän, sen onnellisuuden ja kurjuuden.

Poliittisella rintamalla homous on ollut jopa eduksi, Pekka Haavisto, Oras Tynkkynen ja Jani Toivola. Toisille puolueille se on ollut onnenlähde, KD ja Perussuomalaiset ovat keränneet ääniä "homokortilla" -  suvaitsemattomuudella.

Ullavan cowboyt toivat omalla tarinallaan televisiossa vuosia sitten sympaattisesti esille homomaatalousyrittäjien arjen.

Heterot tulevat useimmiten kaapeistaan ulos natseina tai muiden aatesuuntien edustajina, jotka ovat omaksuttuja ominaisuuksia aivopesun tuloksena, mutta eivät synnynnäisinä ominaisuuksina.

On hyvin harvinaista, että joku yritysjohtaja leväyttää homotensa takia kaapin ovet levälleen. Ennen se saattoi haitata liikesuhteita ja yrityksen imagoa, mutta ei enää tänä päivänä.

Omalla kohdallani aukaisin kaapin ovet keväällä 1990, jolloin näin oikean hetken koittaneen, sillä minulla oli vakituinen miesystävä. Olin silloin ison yrityksen omistaja ja toimitusjohtaja, joten olisin ollut altis kiristykselle. Olin tiennyt jo 12-vuotiaana olevani homo, jonka vuoksi, silloin lapsena, suunnittelin itsemurhaa. Elämäni olisi päättynyt jo silloin ja työni Suomen yhteiskunnan hyväksi olisi jäänyt tekemättä. Ne sadat työpaikat ja miljoonat kunnallis- ja kirkollisverot olisivat jäänyt keräämättä. Kainuu olisi ilman minun, homon, perustamaa yritystä, huomattavasti köyhempi. Tänä päivänä kadun sitä, etten tehnyt silloin itsemurhaa ja lopettanut jo silloin elämääni, niin en nyt kiusaisi kiihkouskovaisia ja heidän suvaitsemattomuuttaan. Valitettavasti tuhansien homolasten ja –nuorten elämä on päättynyt itsemurhaan vuosien saatossa ja niin Suomi on menettänyt valtavan määrän luovien ihmisten työpanoksen. Te kansojenmiehet, jotka haukutte homoja paikallisessa kapakassa, jotka ette luo koskaan työpaikkoja ja elämisen mahdollisuuksia vaan kulutatte vain sosiaalitukija ja veroeuroja omaan kaljotteluunne - avatkaa joskus silmänne todellisuudelle viinahöyryjenne läpi. Lukekaa blogiani eteenpäin, niin ymmärrätte, että kuinka ammattimiehet suhtautuvat homoihin.

Itse tuhlasin nuoruuteni kertomatta homoudestani kenellekään, joten nuoruuteen kuuluvaa rakastumista ja rakkautta en saanut kokea. Katellisena seurasin vain sivusta ystävieni helliä rakkauden hyväilyjä. Hyvät nuoret, älkää tehkö samoin vaan kokekaa rakkaus jo nuorena. Se vaatii valtavasti rohkeutta, mutta ette kadu sitä vanhempana. Ystävänne, jotka eivät sitä hyväksy eivät ole oikeita ystäviä. Nuori homo elä elämäsi niin kuin sinä haluat elää ja rakastaa, mutta älä luovu rakkaudestasi koskaan toisten mielipiteiden vuoksi - rakasta häntä, jonka tunnet rakastavan sinua.

Hetero yhtiökumppanini otti homouteni täysin neutraalisti, eikä se haitannut mitenkään työasioita vaan jopa vahvisti tiimityöskentelyämme, koska katsoimme yrityksen kehittämistä eri kulmista. Kävimme myös yhteisillä työ-  ja vapaa-ajanmatkoilla. Yhtiökumppanini tyttöystävänsä ja minä miesystäväni kanssa. Minulla kävi onni, että minulla oli paras mahdollinen yhtiökumppani, joka oli asianajaja, jolle lain pykälät eivät olleet este vaan mahdollisuus yritystoimintaan ja uuden luomiseen.

Yritysjohtajana en toitottanut kenellekään homottani, mutta en sitä paljon peitellytkään. Askel oli iso siihen aikaan. Ehkä siihen auttoi se, että olin jo jonkun aikaa asunut yhdessä miesystäväni kanssa Kajaanissa, kun jouluna 1989 äitini antoi minulle joululahjan, jossa oli minun ja miesystäväni nimi. Äitini vain totesi, että kyllä hän tietää teidän pari olevan. Miesystävästäni tuli tärkeä ystävä äidilleni. Kumppanini käväisi välillä äitini luona juomassa teetä ja juttelemassa. Äitini oli myös useasti mukana toisten homoystävieni luona illallisilla.

Aiemmin miesytäväni, joka työskenteli yrityksessäni, ajoi aamuisin omalla autollaan töihin ja minä omallani. Yhtenä aamuna sitten päätimme kulkea samalla autolla töihin. Meillä oli satoja työntekijöitä, joille parisuhteestamme tiedottamisesta piti huolen koulutussihteerimme. Sitä en alkuvaiheessa tiennyt, mutta kuulin myöhemmin hänen kertoneen uusille työntekijöille, ettei toimitusjohtajaa kannata yrittää, sillä hänellä on jo miesystävä. Ensin olin ehkä vihainen, mutta tarkemmin ajateltuna hän teki minulle palveluksen. Minun ei tarvinnut senkään vertaa peitellä omaa rakkaussuhdettani.

Rakensimme yhtiökumppanini kanssa Katinkultaan loma-asuntoja, golfkentän ja valtavan monitoimirakennuksen, Katinkulta klubin, ravintoloineen, kylpylöineen ja eri harrastemahdollisuuksineen. Investointi oli yhteensä 465milj.mk:aa Kainuun korpeen. Työllistimme satoja rakennusalan ammattilaisia Kainuussa. Rakennustyömailla oli tietenkin viikottaiset työmaakokoukset ja työmaiden tarkastukset. Myöhemmin kuulin rakennusmiehiltä, että monet olivat ottaneet kuumana kesäpäivänä paitansa pois ja todenneet, että nyt ollaan sitten komeina, kun toimitusjohtaja tulee tarkastamaan „meitä“. Nauroin katketakseni, kun yksi rakennusmiehistämme kertoi sen minulle ystävällisesti ja huumorimielellä. Niin reiluja ja suvaitsevaisia olivat Katinkullan rakennusmiehet, nostan heille hattua sen puolesta ja myös heidän ammattitaitonsa ja osaamisensa puolesta. He ovatkin olleet niitä ainoita, jotka myöhemmin konkurssin jälkeen tulivat Kainuun kapakoissa halailemaan ja kiittämään saaduista töistä ja työpaikoista – Hienoa porukkaa!

Katinkulta on rakennettu sukumme maalle, jonka isovanhempani ostivat vuonna 1929 kovan työn tehneinä. Synnyinkotini on Katinkulta klubista noin 400m päässä. Katinkullan tila olisi kuulunut isäni vanhemmalle veljelle, joka teloitettiin Neuvostoliitossa Talvisodan aikaan, kun hän puolusti Suomen itsenäisyyttä. Eli meiltä ryöstettiin lähes sadan vuoden sukumme omaisuus. Sitä maatilaa oli sukumme puolustanut vihollista vastaan, tietämättä, että vihollinen oli Suomen valtion hallinnassa oleva pankki SKOP. Kotitaloni Jäätiön viereen pudotettiin kaksi lentopommia sodan aikaan, mutta ne eivät räjähtäneet vaan jäivät "suutareiksi". Neuvostoliitto ei tuhonnut meidän perhettämme vaan Suomen valtio.

Kuvaavaa oli myös se, että ne jotka olivat yrityksemme „eloppeja“, Räikkö Räähkiä, olivat taustalla käyttäneet homouttani minua vastaan. Homoudestani oli jopa raportoitu rahoittajapankkimme SKOP:n johtokunnalle, joka selvisi myöhemmin KRP:n takavarikoimista SKOP:n johtokunnnan pöytäkirjoista. Ehkä se oli syy, että meiltä ryöstettiin Euroopan menestyvin ja kannattavin matkailuyritys?

Palatkaamme kuitenkin vielä ajassa taaksepäin. Armeijassa olessani sain johdettavaksi perheyrityksemme isäni kuoltua. Minulla oli vielä silloin puolet varusmiespalveluksesta kesken. En kuitenkaan lopettanut sotilaspalvelustani vaan hoidin sen kunniakkaasti loppuun ja samaan aikaan hoidin armeijasta käsin yrityksemme. Tiedoksenne, että suurin osa Suomen homoista on käynyt armeijan ja suurin osa siviilipalvelusmiehistä on heteroita. Homoilla on ollut paine ja kunnia-asia suorittaa varusmiespalvelus. Homojen maanpuollustustahto on entisestään kohonnut viimeisen vuoden aikana, kun on seurattu mitä Venäjällä tapahtuu.

Minulla oli armeijan aikaan mukava kihlattu tyttöystävä, jonka kanssa seurustelin viisi vuotta. Häntä aiemmin olin seurustellut yhden tytön kanssa ja vielä myöhemmin seurustelin kolmannen tytön kanssa. Yhteensä viisitoista vuotta elin minulle luonnottomissa suhteissa, jotka olivat lähinnä ystävyyssuhteita seksin kera.

Yritysjohtajalla on jo oman työnsä vuoksi paljon paineita ja yritystoimintaan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa ihan riittävästi, joten homouteni piilottelu oli turhan raskas taakka työasioiden lisäksi.  Ennen pysyvää parisuhdetta etsin ja myös löysin miehiä irtosuhteisiin ja rakastuinkin monta kertaa, mutta ymmärsin rakastumisen olevan minulle kielletty hedelmä. Yhdenkin kerran huomattuani rakastuneeni mieheen pakenin Ruotsiin muutamaksi päiväksi rauhoittumaan, se tuntui todella pahalta, koska en voinut rakastaa ja rakastua.

Pahin asia epätasa-arvoisessa avioliittolaissa on se, että se on ajanut homonuoret ja –aikuiset etsimään irtosuhteita, sillä kynnys avoimeen rakkaussuhteeseen on ollut liian korkea. Eli räsäset ja soinit ovat pitäneet suvaitsemattomuudellaan yllä „irstasta elämää“, kun tasa-arvoisella avioliittolailla myös homot saisivat rakastaa ja olla rakastettuja avioliittokumppaninsa kanssa ilman satunnaisia irtosuhteita.

Niin paljon tuhlasin energiaa turhaan homouteni peittelyyn, kun olisin voinut senkin energian käyttää liiketoimintaan – työhöni.

Onneksi 1989 tein ainoan oikean ja järkevän ratkaisun elää ja rakastaa avoimesti miestä, joka odotti kotona työmatkojen jälkeen ja oli myös arvokkaana tukena Katinkultaa rakennettaessa sekä yrityksemme ryöstön jälkeen kotoisena puhekumppanina konkurssin tapahduttua.

Kainuulaiset ottivat minut  ja kumppanini todella ystävällisesti ja suvaitsevaisesti vastaan sen vaistoisin niin taloyhtiössä, jossa asuimme, kuin työpaikalla, vapaa-ajalla ja virallisissa tilaisuuksissa. Miesystäväni kanssa yhdessä edustimme  niin „Kainuun kerman“ ihmeteltävänä kuin Kiinan ministerin illallisilla. Useasti kauniit vapaat työt tulivat meille kateuksissaan sanomaan, että „Molemmat olisitte ihannemiehet meille.“  Homoudestani varmaan puhuttiin Kainuussa, sillä yhden kerran kapakassa Kainuun Sanomien toimittaja totesi minulle: „Miten sinuun suhtautua, kun olet niin ristiriitainen persoona?“ Tarkoittaen asemaani yritysjohtajana ja homona.

Näin oli siis jo 24 vuotta sitten Kainuun korvessa edistyksellisiä ihmisiä ja on myös tänäkin päivänä. Yhtenä, mutta ei merkitsemättömänä tekijänä, oli varmaan homouteeni suhtautumisessa se, että olinhan yhden Kainuun suurimman yhtiön omistaja ja toimitusjohtaja ja olin useasti niin paikallisissa kuin valtakunnallisissa tiedotusvälineissä esillä.

Kainuulaiset ymmärsivät silloin, että tuon omalla luovuudellani ja työlläni sinne satoja työpaikkoja ja elämisen mahdollisuuksia kainuulaisille perheille. Valitettavasti kainuulaiset päättäjät ilmeisesti häpeävät sitä, että homo synnytti sinne valtavasti työpaikkoja, joten Sotkamon kunnan viiriäkään en ole saanut vaan kunnia tekemästäni työstä ja perustamastani yrityksestä on annettu toisille? Minä taas ajattelen niin, että synnyttäköön ja kasvattakoon toiset lapsia, mutta perustamani yritys on tuonut leivän heille pöytään jo 25-vuoden ajan - sadoille perheille Kainuussa.

Valitettavasti miesystäväni kanssa suhteemme kariutui ja en ole tänä päivänä vielä löytänyt uutta kumppania, jo neljätoista yksinäistä joulua ja juhannusta. Ne tuhannet päivät ja yöt, jotka olen viettänyt kotonani yksin, olen katkera räsäsille ja soineille, että heidän kaltaisensa ihmiset ovat tuhonneet elämäni ja riistäneet minulta rakkauden, joka on se tärkein elämän lyhyessä ajassa. 

Tunnen useita homojohtajia ja korkeassa asemassa olevia virkamiehiä, jotka elävät kaksoiselämää pitäen vaimoa, mutta seikkailen irtosuhteissa miesten kanssa. Valitettavasti heidän pelkonsa ja yhteiskunnan luoma häpeä vie paljon heidän panoksestaan työelämässä ja ilon heidän omasta elämästään, koska elävät heille luonnottomassa suhteessa ilman oikeata rakkauden tunnetta.

Kirjoitin ensi kertaa omasta homoudestani kotimaakuntani lehteen, Kainuun Sanomiin, pari vuotta sitten. Saamani palaute oli todella positiivista ja varsinkin nuorten lasten äidit kiittelivät minua. Äidit olivat helpottuneita, ettei heidän tarvitse enää pelätä ja hävetä, jos heidän lapsensa on homo, sillä myös homolapsi on arvokas yhteiskunnan jäsen.

Minua hävettää yhteiskunnan rakentajana räsästen ja soinien perusteeton homojen parjaaminen ja heidän pyrkimyksensä estää kaikin keinoin uuden tasa-arvoisen avioliittolainen toteutuminen. Heidän kaltaisensa ovat mielestäni yhteiskunnan pohjasakkaa, jotka ajavat toisille aiheutetulla kärsimyksellä itselleen poliittisia ääniä ja valtaa. Keskittyisivät tekemään oikeita töitä ja viemään yhteiskuntaa eteenpäin luomatta vihaa ja suvaitsemattomuutta yhteiskunnan sisälle. Homoksi ei opita, sillä se tarkoittaisi myös sitä, että heteroksi täytysi oppia. Homot ovat teidän lapsia ja lastenlapsia.

Jätettäköön taivaallinen tuomiovalta Hänelle, jolle se kuuluu, ja säädettäköön Suomen lait niin, ettei rikota perustuslakia vaan taataan kaikille kansalaisille yhtenäiset oikeudet. Ne jotka haluavat erottautua porukasta, niin käyttäköön omasta avioliitostaan vaikka sanaa „kristillinen heteroavioliitto“,  niin saavat tyydytyksensä.

Tässä esimerkki, kuinka raavaskin mies voi voittaa homokammonsa:

Hyväntekeväisyys ottelu. Leningrad Cowboys vastaan Puistolankadun Broilers.

Keväällä 1994 Kajaanissa minuun otti yhteyttä Sirviön Esa ja Kärkkäisen Timppa. Kyse oli jääkiekon hyväntekeväisyysottelusta. Leningrad Cowboysin Mato Valtonen oli soittanut, että voisivat järjestää Pietarinkadun Oilersin jääkiekko-ottelun Kajaanissa. Jääkiekkojoukkue koostui Suomen kuuluisuuksista.

Esa Sirviö ja Timo Kärkkäinen pelasivat Kajaanin puulaaki jääkiekkojoukkueessa Puistolankadun Broilers. Heillä ei ollut kuitenkaan ammattitaitoa eikä suhteita järjestää hyväntekeväisyysottelua, joten he tulivat kysymään minulta apua. Itselläni oli silloin konkurssin jälkeen oikeudenkäynnit SKOP:a vastaan kesken.

Tähän liittyy mielenjäävä tapahtuma, sillä Timo Kärkkäinen tiesi, että olen homo ja se oli hänelle vielä silloin ylittämätön este tulla pyytämään apua tapahtuman järjestämisessä homolta. Timo kertoi minulle myöhemmin, että kuinka hän oli istunut vähintään kymmenen minuuttia autossaan kerrostaloni edessä ja miettinyt, että uskaltaako tulla kotiini asiasta neuvottelemaan? Timo rohkaisi mielensä, soitti ovikelloani, neuvottelut alkoivat ja hän pyysi apuani jääkiekko-ottelun toteuttamiseksi.

En miettinyt yli kymmentä minuuttia kun olin valmis auttamaan. Laitoin organisaation pystyyn, muuttama kymmenen henkilöä. Aloin hommamaan sponsoreita, varamaan jäähallin, suunnittelemaan mainokset ja illan jääkiekko-ottelun sekä iltaohjelman. Tein töitä yli kuukauden ja sain paketin kokoon.

Tunsin Katinkullan ajoilta melkein kaikki Kainuun päättäjät sekä yrityksien johdon, joten tällaisella positiivisella asialla pystyin nyt heitä lähestymään. He mielellään lähtivät mukaan ilman pitempiä puheita. Radio Kajaus ja Turpeisen Pekka oli ehkä tapahtuman onnistumisen kannalta tärkeimpiä henkilöitä, sillä Radio Kajauksessa mainostettiin korvauksetta ja lakkaamatta hyväntekeväisyysottelua. Sitä mainostettiin jopa niin paljon, etten itse kestänyt silloin kuunnella Radio Kajausta ;-)

Tuloksena oli Kajaanin jäähallin katsojaennätys ja 43.000mk lipputuloja ottelusta. Rahasumma lahjoitettiin lyhentymättömänä Kainuun keskussairaalalle. Kaikki kulut: lennot, majoitukset, joukkueen ruokailut, hallivuokran, mainokset ja muut kulut sain sponsoreilta ilmaiseksi tai he ne maksoivat.

Hotelli Kajanus ja Heikki Kesti hoitivat hyväntekeväisyys illan mallikkaasti ja vieraiden majoituksen. Finnair kuljetti vierasjoukkueen mennen tullen Helsingistä Kajaaniin korvauksetta.

Lopputilityksen tarkistutin Kajaanin Poliisilaitoksella, josta sain myös hyväksymisleiman tilitykseen. Halusin toimia niin, ettei kenellekään tule edes pieneen mieleensä, että konkurssin tehnyt yrittäjä olisi jotain kassasta kavaltanut.

Kainuun keskussairaala hankki rahoilla keskoskaapin, joka on pelastanut paljon keskosena syntyneitä lapsia.

Sain tapahtumasta myös itselleni paljon hyvää mieltä ja valtavasti uusia mukavia ystäviä Puistolankadun broilersin jääkiekkojoukkueesta – hienoa porukkaa!

Näin siis voimme auttaa toisia, jotka apua tarvitsevat.

Hyväntekeväisyysottelun päätyttyä jääkiekkoilijat olivat varanneet paikallisesta hotellista saunan, jonne minut myös kutsuttiin saunomaan. Pelaajilla oli minulle myös erityinen lahja, jääkiekkojoukkueen pelipaita minun nimellä ja numerona oli 69. Voiko enää parempaa hyväksyntää ja lahjaa homo saada raavailta jääkiekonpelaajilta. Sitten me söimme, joimme ja saunoimme yhdessä, niin kuin miehet viettävät iltaa keskenään.

Lopuksi:

Minusta on täysin käsittämätöntä, että yritysjohtajana ja yrittäjänä, tehtyäni valtavasti työtä yhteiskunnan eteen ja suoritettuani kansalaisvelvollisuuteni, varusmiespalveluksen, en saa kuitenkaan mennä avioliittoon, jos satun elämänkumppanin löytämään?

Arvoisat kansanedustajat ajatelkaa järjellänne älkääkä olko lampaita kiihkouskovaisten laumassa – poistakaa tämä epäkohta Suomen laista ja hyväksykää sukupuolineutraaliavioliittolaki. Nyt yhteiskunnalle arvokas homoyritysjohtaja ja -yrittäjä on huonomassa asemassa heteron murhamiehen ja rikollisen kanssa, miksi näin? Tai päättäkää tehdä homoista vielä eriarvoisempia heteroiden kanssa esim. vapauttamalla homot asepalveluksesta ja verojen maksusta, se olisi silloin reilua! 

Suurin osa suomalaisista homoista on minun kaltaisiani tavallisia miehekkäitä miehiä ilman mitään ulkoisia homouden merkkejä, isänmaan puolustajia, ahkeria työntekijöitä ja yrittäjiä.

Ikävä seuraus tasa-arvoisen avioliittolain puuttumisesta on myös se, että minunkin tuttavapiiristäni homoyritysjohtajia ja –yrittäjiä on muuttanut Suomesta pois saadakseen elää mieleisensä elämän vapaana häpeästä. Siksi toivoisinkin yrittäjäjärjestöiltä vahvempaa tukea sukupuolineutraalille avioliittolaille, sillä heidän jäseninään on paljon homoyrittäjiä ja vietetäänhän vuoden 2015  Valtakunnalliset Yrittäjäpäivät homon perustamassa lomakeskuksessa Vuokatin Katinkullassa.

Tiedotusvälineet voisivat myös uudistua ja jättää pois uutisoinnissa, kun joku on valittu tehtäväänsä, niin ei ole syytä kertoa hänen perhetaustaansa, koska sillä ei ole mitään merkitystä työn kannalta. Se toisi kaivattua tasa-arvoa mediassa!

Joku voi ihmetellä, että miksi näin kirjoitan? Syy on se, että ajattelen teidän homolapsienne ja –nuortenne elämää, ettei heidän tarvitsisi kärsiä omassa elämässään ja harkita itsemurhaa. Minun maineella ja kunnialla ei ole mitään merkitystä, joten itselläni ei ole mitään menetettävää, joten voin yrittää auttaa toisia parempaan elämään.

Elämä on lyhyt ja siitä olen saanut nyt pari muistutusta. Yksi veljistäni siirtyi ajasta iäisyyteen viime huhtikuussa ja toisen veljeni elämä päättyi pariviikkoa sitten.

Olen aina valmis kivitettäväksi kuoliaaksi räsästen ja soinien vaatimuksesta, Suomen homolasten ja -nuorten pelastamiseksi, että homolasten elämässä ei olisi enää tulevaisuudessa kärsimystä. Minä koen, että elämäni on eletty, mutta teidän lastenne elämä on vielä elämättä, joten antakaa heille mahdollisuus elää oman elämänsä heidän tahtomallaan tavalla ja rakastaa omalla tavallaan. Minä elin elämäni ilman rakkautta, teidän vaatimallanne tavalla. Menetin ainutkertaisen elämäni, mutta älkää tuhotko enää toisten homolasten ja -nuorten elämää.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. (Johannes 15, 13)

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Roomalaiskirje 13, 10.)

Minä halusin elää vain elämäni antaen rakkautta kaikille, joita kohtaisin. Halusin antaa ystävällisen hymyn tai sanan - että ohikulkeva voisi tuntea onnea. Niin minä elämäni ajattelin, kun sen viimein ymmärsin. Nämä ovat minun omia sanojani.

Menetin rakkauden kokemisen yhden ihmisen kanssa, mutta saavutin kokea rakkauden kaikkia eläviä olentoja kohtaan useassa maassa, se antoi minulle syyn jatkaa elämää tähän päivään saakka.

Kirjoitin tähän blogiini sen minkä sain elämältäni, minkä menetin elämältäni - antakaa te joilla on valta elää - lapsillenne elämä, niin kuin he sen haluavat elää ja kokea - älkää tuhotko yhtäkään arvokasta ainutkertaista elämää poliittisten päämäärienne vuoksi.

Tästä linkistä voit lukea, kuinka homojohtaja kävi armeijan. Moni hetero olisi minun asemassani keskeyttänyt kansalaisvelvollisuuden suorittamisen;

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123741-armeijassa-lokakuu-1979-syyskuu-1980-tikkakoski-ja-karjalan-lennosto

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Ari Lotvonen

Pertti kun kirjottaa, melkein aina tulee itku silmään. Tulee semmonen olo, että tietää eikä kirjoista ole oppinut.

Käyttäjän eerojalkanen kuva
Mari Yritys

Hieno kirjoitus Pentti. Tälläiset kirjoitukset jos mitkä avaavat ihmisten silmiä. Asiat näkee eri silmin, kun on oma tai lähipiiristä kokemus homoudesta. Oma veljeni on homo ja tullut kaapista samoihin aikoihin kuin sinäkin. Hän muutti ulkomaille 10 vuodeksi pakoon Suomen ahdasmielisyyttä. Muutti takaisin ja nyt asuu pienellä paikkakunnalla eläen sitä tavallista arkielämää niin kuin muutkin. Paljon on ilmapiiri Suomessa muttunut vuosien varrella, mutta se on muuttunut vain siksi, että asioista on ruvettu keskustelemaan ja homous on nostettu esiin.

Minulla on lapsia ja oman veljeni kautta tiedostan, että joku lapsistani voi olla homo. Sinä olet miettinyt itsemurhaa homouden takia. Oma veljeni on miettinyt itsemurhaa homouden takia. Sitä ristiä en enää halua omille lapsilleni, joten asenteiden muuttaminen yhteiskunnassa on tärkeää.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

60-lukua sanottiin seksuaalisen vapautumisen vuosikymmenenä. Muistan tuon ajan. Ja, paskat, se oli kovin puritanistista aikaa.
Toki vietit ohjasivat meitä tyttöjen perään, mutta oli se varsinaista pimeässä puuhailua kaikkine ilmiöineen.

Langanlaiha mannekiini Twiggy oli jonkunlainen symboli. Naurettavalta kuulostaa tänä päivänä. En uskalla kuvaa laittaa kun ei tiedä noista oikeuksista.

Homojen ei todellakaan tuolloin ollut terveellistä tulla kaapista ulos, jota termiä siihen aikaan ei tietenkään edes ollut.

Asiasta ei vaan puhuttu.

Nykyisin elämme seksuaalisuuden vapautuneinta aikaa. Silmät alkavat aukenemaan, paitsi joidenkin foobikkojen mielissä joilla on ihan omat poliittiset liikkeensäkin, kuten Perussuomalaiset Suomessa esim.

Kyllä parempaan suuntaan tuossa mielessä ollaan menossa. Tosin erotiikka, seksuaalisuus on kaupallistettu, ja siinä on paljon kielteisiä ilmiöitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pitkä mutta ansiokas kirjoitus. Kiitos siitä Pertti. Minä en vastusta sinun avioliittoasi, mutta tulkoon krisut järkiinsä ja poistukoot homopelko persujen puolueesta.

Onpa kokoomuksessakin paljon asian vastustajia, eräskin kirkkoherra uhkasi lopettaa heti jäsenmaksunsa, jos asialle kookoomus olisi myötämieleinen. En ymmärrää hänen mielipidettään, koska muuten niin hyvä mies.

Tämä asia ei kai ole järjellä ajateltavissa, mutta tunteilla se ei tule koskaan ratkaisuun, joten järki käteen ja asia selväksi. Homot tarvitsevat rakkaansa siinä missä muutkin.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tulee mieleen toinen tapaus. Myös runsaasti työpaikkoja luonut yrittäjä, Vesa Keskinen, jota seksuaaliahdasmieliset ovat paheksuneet, ja kannustaneet jopa boikottiin Keskisen kauppaa vastaan Keskisen moraalia rikkovien naisjuttujen vuoksi.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

P.L.> ....1989 tein ainoan oikean ja järkevän ratkaisun elää ja rakastaa miestä...

oooo

Noinko se tapahtuu?

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos vinkistä, lisäsin sinne puuttuvan sanan, eli "avoimesti"

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#8
Kiitos ystävällisestä vastauksesta.
Kysymys jäi vielä vaille vastausta.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #11

Kun lukee koko blogini, niin ymmärtää, että se päätös olisi pitänyt tehdä jo pari vuosikymmentä aiemmin.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Kirjoituksessa on yksi mainio näkökulma, joka usein unohtuu. Poikkeuksetta keskustelu ajautuu siihen, että voiko homo tai transihminen päästä töihin, mutta totuus on, että heitä on melkoinen liuta yrittäjinä, eli työnantajina jopa lihaa syöville heteromiehillekin!

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Olen pahoillani menetyksistäsi. Samalla kiitän sinua rohkeudestasi tulla esille.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos kaikille kannustuksesta. Blogin kirjoittaminen oli raskas urakka. Kirjoitin sitä muutaman päivän ajan pätkä pätkältä. Kävin ne kaikki tunteet läpi kirjoittaessani, jotka minulla vuosikymmenien aikana oli, joten olin eilen aika maassa ja flunssa iski vielä päälle.

Jan Holmberg

Rohkea, tärkeä, tunteita herättävä ja tuhansien kaltaistesi tarina. Silti, joku on valmis sanomaan ettet saa avioitua valitsemasi kummppanin kanssa. Yleensä ihminen, jolla ei ole mitään ymmärrystä elämästäsi. Olet osoittanut valinnoillasi, ettei sinun arkeasi vastustaneiden sanomisilla ole väliä. Niin tulee tapahtumaan myös tasa-arvoisen avioliittolain kanssa. Se tullaan laillistamaan.

Pirjo Jokinen

Erään homon äitee tässä. Luin ja tykkäsin kirjoituksestasi. Kiitos! :)

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Mukava, että tykkäsit.

Itseni takia näitä en kirjoita vaan homolasten ja -nuorten takia, että he saisivat paremman elämän!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset