PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Lääketiede siunaus vai kirous?

"Professori rajoittaisi hoitoa – ”70-vuotiasta ei saa terveeksi”

 Hieno ja ajankohtainen kirjoitus Suomenmaa lehdessä. Linkki artikkeliin blogini lopussa.

 

Tämän blogini innoittajana ei ollut ainoastaan tuo Suomenmaan artikkeli vaan viime yönä puoli kahden aikaan saamani sairauskohtaus, josta kuitenkin selvisin, kun tätä vielä kirjoittelen, joten jäin vielä tänne monen kiusaksi Nauru

Lääketiede on edistynyt ja on voitettu erilaisia sairauksia. Ihmisten keski-ikä on noussut huomattavasti.

Mutta tarkoittiko tämä lääketieteen edistyminen sitä, että ihmiset elävät nyt terveinä ja elinvoimaisina pitempään?

Se oli tietenkin kaunis ajatus ja toivomus, mutta todellisuudessa kävi niin, että lääketiede kasvatti autettavien ja hoidettavien määrää. Lääketiede ei pystynyt omilla toimillaan ratkaisemaan terveyteen liittyviä ongemia, mutta tuotti valtavan määrän iäkkäitä sairaita ja kärsiviä ihmisiä.

Sodissa on aina pyritty vanhingoittamaan vihollista, mutta ei välttämättä tappamaan, sillä haavoittuneet, sotilaat ja siviilit, sitovat vihollisen voimavaroja jopa niin paljon, että se on helpompi voittaa.

Täytyiskö sitten suomalaisten hoitoja vähentää, kun he täyttävät 70-vuotta? Tässä on tietenkin ensimmäinen ongelma se, että naiset elävät noin 5-vuotta pitempään kuin miehet, eli häviäjiä olisivat naiset.

Toinen ongelma on se, että kaikki veronmaksajat osallistuvat lääkäreiden koulutukseen ja lääketieteen kehittämiseen sekä tutkimustoiminnan rahoittamiseen. Jos yleisessä sairaanhoidossa rajoitettaisiin hoitoja, niin varakkaammat henkilöt saavat kaikkien veronmaksajien maksaman hyödyn lääketieteen uusimmista hoitokeinoista yksityiseltä puolelta maksaen vain hoidoista.

Me kaikki tiedämme, että terveellisillä elämäntavoilla voidaan vaikuttaa tulevaan terveyteemme. Meitä varoitetaan esim. tupakan ja alkoholin vaaroista, mutta harvemmin tuodaan esille lääkeiden tai elintarvikkeiden lisäaineiden vaaroja ja niistä johtuvia sairauksia.

„ – On huomattavasti todennäköisempää saada vaarallinen haittatapahtuma – jopa kuolla – tulehduskipulääkkeen aiheuttamiin komplikaatioihin. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa kuolee vuosittain 150-300 ihmistä tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin haittoihin, sanoo Apter.“ US. 15.6.13.

Olen huomannut lukiessani 100-vuotis haastatteluja, että haastateltavat ovan hyvin harvoinen käyttäneet lääkäripalveluita tai nauttineet mitään lääkkeitä?

Ehkä kannabiksen kotikäyttö täytyisi laillistaa yli 70-vuotiaille, niin se saattaisi parantaa heidän elämänlaatuaan ja vähentää muiden lääkeiden käyttöä ja niistä seuraavia sivuvaikutuksia? Voi olla, että ne lapsenlapsetkin kävisivät tiheämpään kylässä vanhuksia tapaamassa? Viaton

Omalla kohdallani olen saanut huomata, että aiempi harrastukseni, erilaiset urheilulajit“ pitivät minut hyvässä kunnossa aiemmin ja mielen virkeänä. Nyt, vasta alle 60-vuotiaana, kärsin selkä- ja muista nivelkivuista sen verran, että urheilu on jäänyt minimiin. Osittain kivut johtuvat aiemmasta urheiluharrastuksistani, eli urheilukaan ei ole välttämättä terveen vanhuuden tae.

Kuinka moneen sairauteen voidaan nimetä vain yksi syy esim. tupakka tai alkoholi? Luulen ettei yhteenkään ja kun otamme vielä huomioon eri ihmisten geenit ja niiden vaikutuksen sairastavuuteen. Loppujen lopuksi me voimme ilmeisesti hyvin vähän vaikuttaa omaan vanhuuden tervyteemme, mutta suosittelen kuitenkin kaikille terveellisiä elämäntapoja, vähemmän niistä on kuitenkin haittaa kuin hyötyä. Eli tuskin on mieltä syyllistää ihmisiä heidän sairauksistaan. Useimmilla meillä on jokin oma „epäterve“ tapa elämässämme, joka kostautuu vanhetessamme.

Eutanasia – Kuolemantuomio

Minusta Suomessa tätyisi aloittaa jo lapsille erilainen suhtautuminen kuolemaan. Suosittelisin „helvetin“ poistamista Raamatusta ja suomen kielen sanakirjasta sekä sanavarastosta. Ihmisiä on iät ajat peloteltu helvetillä, joka on suurimpana syynä ihmisten kuolemanpelkoon. Ihminen  kokee, että on jopa parempi maata liikuntakyvyttömänä märissä vaipoissa vuodeosastolla kuin kuolla pois ja jättää kärsimys taakseen. Tässä on ehkä se kaikista ikävin seuraus kuolemanpelossa eli helvetin ja sen kauhujen vällttäminen? Täytyy ymmärtää se, että tämä pelko on meille jo pyhäkoulussa opetettu ja juurrutettu alitajuntaan lähtemättömästi.

Minusta on erittäin ristiriitaista, että murhamies halutaan teloittaa, eli päästää ilman rangaistusta tässä elämässä, kun taas kuolemansairasta vanhusta kidutetaan vuositolkulla erilaisilla kiduttavilla hoidoilla ja lisää sairauksia aiheuttavilla lääkkeillä? Kumpi on sinusta paremmassa asemassa murhamies vai avuton vanhus? Eikös olisi parasta hoitaa sitä murhamiestä mahdollismman kauan hengissä ja päästää vanhus kärsimyksistään? Vai onko meidän toive teloittaessamme murhamiehen, että hän joutuu aikaisemmin helvettiin vastaamaan teoistaan?

Ehkä meillä olisi jotain opittavaa heiltä, jotka ovat yrittäneet tai suunnitelleet itsemurhaa? Heidän elämänpelkonsa on ylittänyt kuolemanpelon rajan, joko henkisen tai fyysisen kärsimyksen kautta. Mitä he odottavat kuolemalta, koska ovat valmiit tekemään lopullisen ratkaisun ja päättämään oman elämänsä? Miksi he kokevat elämän pelottavampana kuin kuoleman? Nykyään useat vanhukset päätyvät myös itsemurhaan menetettyään esim. pitkäaikaisen elämänkumppanin. Olen joskus pohtinut sitä, että onko valailla ja delfiineillä jotain tietoa enemmän elämästä ja kuolemasta, koska ne saattavat laumana uida rantaan kuolemaan. Eli tekevät tietoisen itsermurhan. Omalla kohdallani olin jo 12-vuotiaana valmis lopettamaan elämäni. Silloin elämänpelkoni oli ylittänyt kuolemanpelon ja kuolemanhalu oli voittanut elämänhalun.

Ilman nykylääketiedettä oma elämäni olisi päättynyt luonnollisella tavalla syksyllä 1997, eli 40-vuotiaana, joten olen elänyt jo 16 vuotta yliaikaa.

Miksi me sitten haluamme pitää niin tiukasti elämästämme kiinni? Elämänhalumme on jo alunperin geeneissämme, jotka ovat vahvempia kuin oma mielemme, joten se on varmasti se vahvin syy? Me kuitenkin tiedämme, että synnyttyämme tähän maailmaan, me sairastumme, vanhenemme ja lopulta kuolemme.

Meitä pidättelee vakavasti sairaanakin oma kuolemanpelkomme ja kiintymyksemme läheisiimme ja elämän aikana koottuu aineelliseen hyvään ja erilaisiin haluihimme ja tapoihimme. Täytyisikö niistä alkaa luopuomaan jo aiemmin, kuin vasta kuolinvuoteella? Täytysikö niille antaa ne oikeat arvot, eli timantit ovat vain kimaltelevia kiviä, setelit vain paperia, talo vain kasa tiiliiliä tai hirsiä, auto vain muotoiltu metallimöhkäle jne. Kiintymys rakkaisiin läheisiin, puolisoon, lapsiin ja ystäviin. Heidän kiintymys meihin on vielä voimakkaampaa, sillä he kuoltuamme menettävät meidät ja meihin liittyvät kauniit muistot jäävät vain mieleen elämään. Siksi meille on vaikeata luopua läheisistämmme lopullisesti ja haluisimme heidän elää vähintään yhtä kauan kuin itse elämme, mutta se ei useinkaan ole mahdollista. Me olemme jopa valmitaa pitämään läheisemme letkuissa ja märissä vaipoissa sairaalan vuodeosastolla vuosikausia, ettemme vain häntä menettäisi ja joutuisi kohtaamaan omaa suruamme.

Me kaikki olemme joutuneet kohtaamaan läheisemme kuoleman, minunkin vanhin veljeni haudattiin viime lauantaina. Eli kuolema on meille tuttu, mutta miksi se on niin turvaton?

En siis ota suoranaista kantaa tässä blogissani, että mikä on oikein, vähentää vanhusten hoitoa tai sallia eutanasia. Tämä oli tällaista vapaata pohdiskeluani elämästä, sairaudesta, vanhuudesta ja kuolemasta.

Lopuksi Sokrateen kuolema: (Sokrates koki kuolmisensa terveenä parempana, kuin kärsiä vanhuuden tuomista sairauksista ja kärsimyksistä)

 

V. Camuccini, Valitus Sokrateen ruumiin äärellä, 1800-luvun alku.

Ksenofonin mukaan Sokrates ei muuttanut vankeusaikana elämäntapojaan eikä menettänyt elämäniloaan.[48] Päivää tai paria ennen Sokrateen kuolemaa, kun Deloksesta saapuvaa laivaa jo odotettiin palaavaksi, Sokrateen lapsuudenystävä Kriton yritti taivutella Sokratesta pakenemaan. Sokrates kieltäytyi, sillä hänestä pahan tekeminen tai pahan teon kostaminen ei ollut sallittua missään olosuhteissa. Hänestä pakeneminen ja lain rikkominen olisivat myös osoittaneet, että oikeus olisi ollut oikeassa syyttäessään häntä nuorison turmelemisesta, sekä saattaneet hänen sukunsa ja ystävänsä häpeään.[49]

Platonin mukaan Sokrates tapasi perheensä viimeisinä hetkinään ja vietti loppuajan ystäviensä ympäröimänä. Hän keskusteli filosofiasta ystäviensä kanssa ja puolusti sielun kuolemattomuutta sekä kehotti heitä etsimään lakkaamatta totuutta.[50] Toisaalta hän kehotti heitä hillitsemään tunteensa.[51] Lopulta niin kutsutun ”Yhdentoista” eli arvalla valittujen vankilaviranomaisten palvelija toi Sokrateelle myrkyn, antoi hänelle ohjeet sen nauttimisesta ja kertoi, kuinka myrkky vaikuttaa. Palvelija kutsui Sokratesta kaikista vangeista ”jaloimmaksi, lempeimmäksi ja parhaimmaksi”. Sokrates joi myrkyn tyynesti. Hänen arvoitukselliset viimeiset sanansa olivat: ”Kriton, olemme Asklepiokselle velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!”[52] Oletettavasti Sokrates tarkoitti tällä lausumalla kuoleman parantavan hänet elämästä, poiketen täten aikaisemmasta elämänasenteestaan. Kukon uhraaminen lääketieteen jumalalle oli täten vertauskuvallinen lääkärinpalkkio tästä ”parannuksesta”.[53]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sokrates

Lähteitä:

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/professori_rajoittaisi_hoitoa__70vuotiasta_ei_saa_terveeksi_6779997.html#.UwHZdxraTk6.twitter

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288585008119.html

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59992-ylilaakari-pillerikohusta-kipulaakkeisiin-kuolee-todennakoisemmin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Arto Saarinen

Lääketieteen tärkein päämäärä on, että ihmiset eläisivät entistä pidempään mahdollisimman terveinä. Tätä me kaikki haluamme ja sitä pidetään merkittävänä elintason mittarina.

Poliitikot ja talouselämä valittelee kuinka väestö vanhenee ja vanheneva väestö on muodostumassa yhteiskunnan kannalta kestämättömäksi taakaksi.

Melkoinen ristiriita siis. Ongelma on ajateltu ratkaistavaksi kiihdyttämällä syntyvyyttä ja nuorten ihmisten maahanmuuttoa, jolloin väestön keski-ikä ei nousisi. Tämä voi toimia lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä kiihtyvä väestönkasvu rajallisessa tilassa on matemaattinen mahdottomuus. Korkeampi väestön keski-ikä on uusi luonnollinen normaali, jonka kanssa on vain pärjättävä. Tämä koskee käytännössä kaikkia maailman yhteiskuntia.

Ajatus vanhojen (esim. yli 70 v) ihmisten kuoleman nopeuttamiseksi (eutanasia, hoitojen vähentäminen) on noussut voimakkaammin esiin paitsi inhimillisten, myös taloudellisten syiden takia.

Eutanasia ei tuottane eettisiä ongelmia, mutta elämänhaluisten vanhusten hoidon lopettaminen taloudellisiin syihin vedoten tuntuu epäinhimilliseltä.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Selkeästi ja inhimillisesti sanottu

"Eutanasia ei tuottane eettisiä ongelmia, mutta elämänhaluisten vanhusten hoidon lopettaminen taloudellisiin syihin vedoten tuntuu epäinhimilliseltä."

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kyllä hoitoa tarvitaan kaiken ikäisille.
Aikaisemmat sukupolvet eivät vaan tienneet kuinka saisaita he olivat.

Tänään oli uutisissa kuinka monta lastensairaalaa maasta puuttuu.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Lääkärin valassa sanotaan, että lääkärin toimittava
- elämää suojellen
- oireita lievittäen
- ja vahinkoa aiheuttamatta.

Nämä ovat hyviä tavoitteita tänäkin päivänä.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Poisto. (Laitoin Lapintien blogiin.)

Pekka Heliste

Jos 70-vuotiaalta puhkeaa umpisuoli niin häntä ei neää leikata vaan annetaan kuolla ?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Puhkeaminen on käsittääkseni umpparin mahdollinen seuraus ja siinä vaiheessa ollaan jo vakavassa tilanteessa. Tulehdus voidaan hoitaa antibiooteillakin, mutta helposti uusiutuu myöhemmin elinaikana, joten on yleensä pidetty parempana leikata kerralla pois. Vanhuksilla leikkauksesta saatava hyöty on lyhytkestoisempi kuin nuorilla, joten heillä leikkauskriteeri voisi olla korkeampi. Vanhuksilla leikkauksiin ehkä sisältyy muutenkin enemmän riskejä, joten antibioottihoito voisi olla turvallisempikin.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Itselläni oli syksyllä 1997 umppari ollut puhjeneena jo neljä päivää ja olin vieraassa maassa. Sieltä minut tuotiin Suomeen ambulanssilennolla. Kyse oli enää muutamasta tunnista, sillä minulla oli totaalinen sisäelinten tulehdus. Leikattiin heti ja samalla löydettiin kasvain, joka myös poistetttiin. Suoleni oli täytynyt ottaa ulos ja putsata kaikki paikat sisältä, sillä sotku oli ollut melkoinen. Olin vähällä päästä pois.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Surkein mahdollinen kohtalo ainakin minulle olisi, että kituisin kuukausia jopa vuosia toisten käänneltävänä. Pelkkä hengissä pysyminen ei ole elämää. Elämään kuuluu, että pystyy itse jollain tavoin toimimaan ja ajattelemaan.

Oma rajani on siinä, että jos olen lopulta pysyvästi tilassa, jossa en pysty itse syömään enkä juomaan, eikä tietenkään liikkumaankaan, ei minua saa syöttää eikä juottaa. Ainoa, mitä jo ennakkoon toivon, että saan tarvittaessa kipulääkitystä, mutta ei varalta sitäkään, jos kipuja ei ole.

Vielä parempi olisi, että osaisin itse ennakoida lopun läheisyyden ja saisin itse päättää lähtöni ajankohdan. Sitä vain ei Suomen nykyinen lainsäädäntö salli. Siksi lakia pitää tältä osin muuttaa tai täydentää. Mallia voisi ottaa vaikkapa Hollannin käytännöstä.

Muuten olen sitä mieltä, että kaikenikäisiä ihmisiä pitää hoitaa, jos paranemisen mahdollisuus on olemassa, mutta jos sitä ei ole, on parempi jouduttaa kuolemaa.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Pyövelijärjestelmä siis. Kenetkähän sitten määräät noihin hommiin? Lääkäreille se ei kuulu.

Pekka Heliste

Käytännössä pyövelinä toimii se terkkarin työllisyysrahoilla palkattu nuori pitkäaikaistyötön, joka jakaa aikoja

Kun jono on 3 kk niin moni sairaus ennättää pahentua niin, että potilas kuolee

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Olen itse oma pyövelini, jos käytännön asia pitää mahdollisimman karmeasti ilmaista.

Käyttäjän VivianLaukka kuva
Vivian Laukka

Ihmisellä on vain kuolemanpelko ja toive ikuisesta elämästä, mutta kumpi on oikeasti se paha?

Veikko Penttinen

Tavan ihmiset ja aika moni lekurikin on aivan pihalla. Vanheneminen on taitolaji, eikä mikään tauti tai vamma.

Itse olen 72 v., entinen tupakoitsija ja ansiokas märän sukupolven edustaja, mutta niin vain minäkin vuosien saatossa olen jättänyt nuoruuden harrastuksistani nuoruudelle ne, jotka sinne kuuluvatkin.

Nyt golfaan, lenkkeilen, patikoin vuorilla, syön superfoodeja, flirttailen tarpeen vaatiessa jne.

Ikä ei todella ole mikään rajoite, kun sen oikein ymmärtää. Lääkkeitä en syö, rokotteita en ota, enkä käy terveyskeskuksissa tai eläkeläisriennoissa, koska niistä voi tarttua, jos ei tauti, niin vanhuus sitten.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kaksi asiaa näissä "eutakeskusteluissa" ei lakkaa hämmästyttämästä:

1) Tuo "vanhan" ikäraja. Kirjoittaja ei pysty kertomaan, miksi juuri 70 vuotta, miksei 60 tai 50? Entä 80? Tai 40? Tai jokin muu ikäraja? Entä yleinen eläkeikä, mille tasolle se sitten kulloinkin asetuukin?

2) Lääkärin toimen haroittamisen välttämätön ehto on muodollinen pätevyys, tutkinto. Riittävä se ei kuitenkaan ole. Miksi valvontaviranomaiset eivät puutu tällaisten kirjoittajan kaltaisten lääkärien toimintaan? Lie selvää, että kirjoittajan julkisesti esittämät mielipiteet omasta ammatillisesta etiikastaan eivät voi olla vaikuttamatta hänen toimintaansa lääkärinä.

Lumira Lumus

Samaa minä olen aina ihmetetellyt, ei lääkärintutkinto oikeuta tällaiseen ja oikea ja elämää kunnioittva lääkäri ei tällaisia kirjoittele,jokaisen ihmisen elämä,terveys ja hänen elimistönsä on vain hänen omassa omistuksessaan ja ei taida Suomessa olla montakaan lääkäriä, joka lääkärin tutkinnon ylimielisyydessään kunnioittaisi yhtäkään asiakastaan kuten tulisi.
Ammattikunta on törkeän tungetteleva ja vaatii omistusoikeutta ihmisten elimistöön ja heidän ihmisyyteensä ja ainakin minulla on syvä inho ja vastenmielisyys tuota törkeyttä harjoittavaa ammattikuntaa kohtaan.

Millään lääkäriexpertillä ei saisi olla sitä oikeutta ihmisen elämään mitä täällä Suomessa ovat Suomen valtiolta vaatineet ja valtio maksattaa veroina kansalaisilla tämän kansalisen elämään kohdistuvan törkeyden.
Olen sitä aina vaatinut, että valtion hallitus ja mikään muukaan ei saiai koskaan antaa lupaa näille experteille käyttää elävää ihmistä omistamanaan tavarana.

Olen aina vaatinut ja vaadin edelleenkin sitä, että Suomen valtion hallinta kunnioittaisia kansalaisen yhtä ja ainut kertaista elämää. minkä luonto hänelle antoi ja lopettaisi jakamasta omistusoikeutta millekään muulle osapuolelle meidän elämäämme.

Ihmisellä on oikeus ja jopa velvollisuuskin hoitaa oma terveytensä ja kenenkään ei ole pakko osallistua mihinkään lääketieteen operaatioihin.
Ihmisellä on oikeus kuolla sairauteensa, elämä on hänen eikä lääkärien ja muiden omistusoikeus siihen tulee lailla poistaa. Kukaan ei omista toista ihmistä.

Pekka J. Mäkinen

Helvetillä pelottelu on aiheellista tai ei, riippuen täysin siitä onko sitä olemassa. Ja jos onkin, niin onko se ikuista.

Itse uskon että ihmisen tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen. Siitä on todisteita vaikka kuinka paljon. Ja tehty useita kirjojakin. Viimeisimpiä todistuksia on tiedemies Eben Alexanderin tapaus. Teoksessaan hän kuvailee, miten vajosi bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen takia kuuden päivän ajaksi syvään koomaan, jonka aikana hänen aivojensa ajattelua ja tietoisuutta säätelevien osien ei olisi tullut toimia. Siltikin hän kertoo kokeneensa kooman aikana niin madonperspektiivimaailmaksi kuvaamansa tuonelan, ihanan taivaan kuin jopa jumalallisen Ytimeksi nimittämänsä syvyyden. Ennen tieteen nimeen vannonut Alexander vakuuttaakin nyt kokemuksensa todistavan sielun jatkuvuudesta.

Toinen vielä parempi on Ian McCormack:in kokemukset. Hän oli Mauritiuksella sukeltamassa hummereita,
kun häntä pisti viisi kuolettavan myrkyllistä kuutiomeduusaa.

http://vesa.nettisivu.org/kokemuksia-tuonpuoleisesta/

Näissä kokemuksissa on yleistä se että niissä esiintyy sekä taivaallinen että myös helvetillinen aspekti. Paha on todellakin olemassa tuolla puolen.

Se että onko helvetti sitten ikuista, niin siihen en usko, sillä se on vain vaikutukseltaan ikuista, eikä ikuista rankaisemista. Iankaikkinen kidutus antaa väärän kuvan Jumalasta, ja se sotii myös ihmisen oikeustajua vastaan. Iankaikkinen voi tarkoittaa myös päättyvää aikaa Raamatussa. Itse luterilaisena näen että esim. adventisteilla on mielestäni aina ollut oikea käsitys helvetistä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

P.M.>Itse uskon että ihmisen tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen.

ooo
Niin... jotakin siellä jatkuu, voidaanko sitä sanoa tietoisuudeksi on varmaankin mielipidekysymys. Tietoa ei ole.

Joku sanoi, että kuoleman jälkeen seuraa samanlainen tyhjyys kuin oli ennen syntymääkin.
Uskon varaan jäädään.
---
Eben Alexanderin tapauksessa puhutaan koomasta. Se on syvä tajuttomuuden tila ja siis eri asia kuin kuolema.

---

Toisen linkin kertomuksessa sanotaan:

" Sairaalassa Ian kuoli 15-20 minuutiksi."

Voiko kuolla vain vähäksi aikaa? Eikö kuolema ole peruuttamaton asia. Kukaan ei ole heräämistä kokenut, jos jätämme Jeesuksen pois laskuista.

Maria Stenhag

Tämän vuosisadan ensimmäisen kymmenen vuoden aikana menetin molemmat lapseni sekä mieheni, heille siis kutsu kävi minä koen menetyksenä, lapsenlapsia ei ole. Vanhempani täyttävät tänä vuonna 90 v. Itselläni on
kupissa, helposti saatavilla tarvittava määrä tarvittavia pillereitä jotta voin ähteä kun hetki sopiva. Jos muut haluavat hoitoa tai maata sängyssä vuosia saa se olla heidän päätöksensä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#16
Osanotto raskaista kokemuksista.

Lumira Lumus

We are Spiritual beings having a human experience and we have a spiritual body and a physical body.Our spiritual body can be out of our physical body
and can come back into the physical body.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset