PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Facebook tuo eletyn elämän takaisin, herättää menneisyyden sielut?

  • Hotelli Los Patios Cordobassa
    Hotelli Los Patios Cordobassa
  • Puerta del Perdón, Mezquita, Cordoba, Espanja
    Puerta del Perdón, Mezquita, Cordoba, Espanja

Tämä bogini on vain ja ainoastaan henkilökohtainen näkemykseni Facebookista. Ehkä sinäkin pohdit samaa asiaa?

Onko se hyvä, että palataan menneeseen, johon uudelleen kiinnymme ja jäämme koukkuun tuntemattomien ihmisten seuraksi ja viihteeksi?

Lukijalle, jos sana on merkitty sinisellä, niin napsauttamalla sitä saat lisätietoja. Kuvia olisin laittanut enemmän, mutta tiedostojen siirto tökki.

 

Miksi aloin tällaista asiaa pohtimaan?

Tähän innoitti yksi FB ”kaverini” kommentti maanantai-iltapäivänä, kun olin jakanut minulle jaetun kuvan.

Edelleen jakamani kuvamontaasi esitti sisäministeri Räsästä lattialla polvillaan, jonka takana oli mies, molemmat olivat alasti. Kuvassa oli tekstit ”Tämä on kivaa” ja ”Tämä täytyy kieltää”

Minusta kuvamontaasi oli erittäin ajankohtainen provokatiivinen taideteos, joka kuvasi tätä aikaa ja sisäministerimme kieltoasennetta seksiin ja toi mieleeni myös hänen kielteisen suhtautumisen alkoholin käyttöön ja saatavuuteen. Kuvateksti korosti sitä, että kaikki ”kiva” täytyy kieltää. Kuvan voisi ripustaa taidenäyttelyyn viidenkymmenen vuoden kulutta kuvaamaan tätä aikaa.

Haluan korostaa vielä sitä, että kuvassa ei näkynyt mitään ”strategisia” paikkoja, eli oli siveydessään jopa peittelevämpi kuin antiikin patsaat tai maalaukset. Se täytyy myöntää, että sisäministerin ilme, jostain leikatusta kuvasta ja kuvaan liitettynä, oli iloinen, jolloin kuvaan tuli hiukan ”härskiyttä”. Toisaalta kuvaa voidaan katsoa niinkin, että sisäministeri konttasi lattialla löytääkseen kadonneen kännykkänsä ja iloinen kasvojen ilme paljastaa hänen sen löytäneen vastapäisen tuolin alta.

Näin siis kuvailen sitä kuvaa neljän päivän jälkeen muistivaraisesti, sillä poistin sen maanantaina FB-sivultani.

Sain yhdeltä ”kaveriltani” ko. kuvaa koskevan kommentin, joka kuului suunnilleen näin ”Oletko humalassa?”. Kommentin tarkoitus oli ilmeisesti viestittää, että oliko järkevää jakaa ko.kuva?

Tämä kommentti sai minut sitten pohtimaan koko Facebookin merkitystä minulle? Kun poistin kuvan, niin samalla vaihdoin FB:n kansikuvaksi täysin mustan kuvan – merkiksi siitä, että jotain on nyt tapahtunut. Pohdin asiaa vielä tiistaipäivän, käymättä FB:ssa. Päätin sitten ottaa etäisyyttä sosiaaliseen mediaan ja soitin Cordoban tuttuun hotelliin. Varasin sieltä huoneen pariksi päiväksi ja samalla ostin junalipun Fuengirola-Malaga-Cordoba edestakaisin. Ymmärsin, että minun on nyt selvitettävä itselleni kulunut puolitoista vuotta, jonka olen elänyt virtuaalitodellisuudessa ja vasta sen jälkeen voin jatkaa uudelleen Facebookin käyttöä tai sulkea koko tilin?

Alunperin syksyllä 2012 perustin FB-tilin yhden tutun toimittajan hehkuttamana. Ajattelin, että siitä on hyötyä alkaessani kirjoittamaan blogissa elämäntarinaani. Nyt sattui vielä niin, että tammikuussa 2013 minulle alkoi tulemaan huimauskohtauksia, jotka sitoivat minut aikalailla kotiin ja lähiympäristöön. Siksikin kuvan kommentti sai minut ajattelemaan, sillä olihan minut nähty kadulla keskellä päivää hoipertelevana ja  pidetty humalaisena. Hoiperteluni syy oli kuitenkin sairaus ei alkoholi, jota käytän muutenkin vähäisessä määrin ja en koskaan päivällä yhtä/kahta viinilasillista enempää, jotka kuluvat ruokajuomana lounaalla, mutta sekin on harvinaista. Vaikkakin blogini edetessä saattaa saada toisen kuvan? 

Perustettuani FB-tilin, minulle alkoi tulla ”kaveripyyntöjä” osan hyväksyin ja osaa en hyväksynyt.

Nyt lähdemme sitten matkaan kohti Cordobaa 19.3.2014 klo:11.00. Ensin paikallisjunalla Malagaan ja sieltä Madridin luotijunalla Cordobaan noin 300km/h.

Matka meni joutuisasti alle kahdessa tunnissa. Kävelin hotelliini, Los Patios, joka sijaitsee La Mezquitan moskeijan pääporttia, eli katumusporttia ,”Puerta del Perdón”, vastapäätä.

Hotellihuone oli tinkimisen jälkeen edullinen vain 30€/yö. Huone oli tosi pieni, mutta kaikilla mukavuuksilla.

Olin junamatkan aikana jo hiukan pohtinut FB:n merkitystä elämässäni, mutta nyt ajattelin selvittää sen vielä tarkempaan itselleni.

Vietyäni tavarat hotellihuoneeseeni lähdin kävelemään kohti Alcázar de los Reyes Cristianosia ja sen kaunista puistoa, joka on 1400-luvulta. Puistoon on 4,5€:n sisäänpääsymaksu, mutta se on sen arvoinen.

Minusta paikka oli oivallinen, sillä linnoitus oli ollut aikoinaan inkvisitiotuomioistuimen käytössä, joten kärsimyksen historian henkäys puhalsi puiston käytävillä.

Kävelin puiston aivan takimmaiseen osaan ja istahdin puiden varjoon rautapenkille ja aloin ensin pohtimaan elämäni eri jaksoja.

 

Nämä ovat olleet elämäni ”elämät”

0-6v Lapsuus Jäätiössä, Vuokatissa

6-12v Kansakoulu Vuokatissa

12-19v Keskikoulu Sotkamossa ja lomat töissä Jäätiön Lomakylässä

19-22v Kauppaoppilaitos Kajaanissa ja lomat töissä Jäätiössä

22-23v Armeijassa Tikkakoskella ja Karjalan lennostossa

24-30v Asuin Kajaanissa ja tein töitä Sotkamossa

30-35v Katinkullan rakentamisaika, asuin Kajaanissa

35-38v Konkurssin jälkeinen aika, asuin Kajaanissa

38-40v Kodin ja kotiseutuni menettäneenä asuin Helsingissä

40-44v Kotimaani menettäminen, asuin Tartossa

44-57v Uuden kotimaani menettäminen ja asun nyt Espanjassa.

Istuessani puiston penkillä ymmärsin eläneeni jo kymmenen eri elämää ja nyt oli yhdestoista menossa.

Kaikkiin näihin elämän jaksoihin liittyivät eri ihmiset, ystävät ja tuttavat. Ensin elin ja kasvoin sukulaisten kanssa, jonka jälkeen ystävä ja tuttavapiirini on täydellisesti vaihtunut eri ajanjaksoissa. Vain muutamat ovat seuranneet pitemmän aikaa elämäni muutoksissa mukana. Ennen ei ollut sosiaalista mediaa vaan oli kirjeet ja puhelin. Yhteydenpito hiipui aika nopeasti edellisen elämäni ystäviin ja tuttaviin, kun uudet tulivat tilalle. Aiemmat jatkoivat omaa elämäänsä ja minä jatkoin omaa elämääni uusien ystävien ja tuttavien kanssa. Eli niin olin jo monta elämää elänyt ja ne taakse jättänyt, vaikkakin kuljetin mukanani Katinkultaa, mutta en kuljettanut ihmisiä, kuin vain harvoja.

En ole pitkään aikaan ollut se Pertti, joka kävi Sotkamossa huonolla menestyksellä keskikoulua ja yritti käydä lukion. Suomen kielen taitonikin on hiukan kehittynyt niistä nelosista, ja joka kesäisistä ehdoista ja luokan tuplaamisesta.(syy selvisi myöhemmin, lukihäiriö)  Nuo eletyt elämät ovat tuoneet tullessaan tuhansia uusia tuttavia ja satoja hyviä ystäviä kahdessatoista eri maassa. Olen ollut miljonääri, olen ollut rahaton, työtän ja köyhä. Olen joutunut oppimaan uusia kieliä ja käynyt 39 maassa. Minulla on ollut tyttöystäviä ja erimaalaisia poikaystäviä.  Olen matkustanut erilaisilla ilmakulkuneuvoilla ilmapallosta lähtien ja mennyt meren syvyyksiin sukellusveneellä. Kaikki se on vaikuttanut ja muuttanut minua ihmisenä elämäni eri elämien aikana. Samoin on käynyt myös eri elämieni ystäville.

Lähdin nyt takaisin hotellille ja kävelin ”Puente Romanolla”, Cordobassa sijaitseva silta. Pohdin sillä vanhalla sillalla sitä, että onko hyvä palata omassa historiassa taaksepäin pitämällä aktiivisesti yhteyttä jo menneitten elämän jaksojen ystäviin? Vanhat ystäväni ovat minulle nyt tuntemattomia ja tapaamistani tuntemattomista on tullut nyt uusia ystäviäni? Vanhat ystäväni, niin kuin myös minä, emme ole enää samoja ihmisiä, joita olimme vuosikymmeniä sitten.

Eli olin nyt täysin ristiriidassa vanhan elämänasenteeni kanssa ”Synnyn ja kasvan sukulaisteni kanssa, mutta elän elämäni hetket kulloisten ystävieni kanssa”

Ymmärsin nyt, että minä suhtaudun eri elämäni vaiheitten ystäviini ja tuttaviini sellaisina kuin he olivat silloin vuosikymmeniä sitten ja he tietenkin suhtautuvat minuun samalla tavalla. Tämä johtuu siitä, että FB:ssa vaihdetaan vain pintapuolista tietoa itsestämme ja toisistamme, jolloin on suuri vaara ymmärtää toinen aivan väärin, koska vanhaa ystävää ei enää tunne ja hän ei tunne minua. Vuosikymmenten kuluessa meille on kehittynyt myös erilaisia suodattimia, joiden läpi me tarkastelemme ihmisiä ja asioita. Tiiviissä ystävyyssuhteessa me tiedämme toisen ihmisen suodattimet, joten ymmärrämme häntä jo parista sanasta. Tuntematonta, eli vuosikymmenten takaista, ystävää, me emme välttämättä ymmärrä edes luettuamme hänen koko elämänkertansa, hän jää yhtä tuntemattomaksi kuin on vaikka Suomen presidentti meille, jotka emme häntä tunne.

Menin hotellihuoneeseeni siestalle ja lukemaan kirjaa. Käväisin suihkussa ja laskeuduin hotellin ravintolaan illalliselle. Illallinen oli aikamoinen pettymys, mutta sen jo tiesin, sillä hotellien ravintolat ovat yleensä huonoja.

Otin matkalukemiseni mukaan ja mutkittelin Cordoban vanhakaupungin kujia Plaza de las Tendillasille nauttimaan pari pientä olutta vuonna 1923 perustettuun pieneen perhebaariin. Nautin mukavasta illasta ja hyvästä kirjasta.

Torstaiaamuna kävelin vanhaan tuttuun paikkaan englantilaiselle aamiaiselle, jonka nautin tuoreen croisantin ja Caffè Americanon kera. Kävelin vanhankaupungin kujia ja kävin Cordoban arkeologisessa museossa ihmettelemässä maailman historiaa. Nautin puistokahvilassa juuri puristetun appelsiinimehun ja luin Cordoban historiaa.

Laitoin kännykän navigaattorin päälle ja annoin sen ohjata minut kapeita katuja pitkin vuosi sitten löytämääni mukavaan tapaspaikkaan lounaalle. Lounaan jälkeen ihailin vanhankaupungin vanhoja rakennuksia ja niiden arkkitehtuuria. Ennen siestaa kävelin vielä Mezquitan Patio de los Naranjosilla. Istahdin puistoa kiertävälle matalalle kivimuurille pohtimaan niitä ihmisiä, jotka olivat siellä käyskennelleet vuosisatojen aikana. Mitä heidän kanssaan viestittelisin, jos joku heistä olisi Facebook ”kaverini”? Yhtä vaikeata se olisi kuin vuosikymmeniä sitten olleitten ystävieni kanssa ja yhtä vähän me toisiamme ymmärtäisimme.

Jälleen nauttimaan huoneeni rauhasta kirjaa lukien ja pieni siesta ennen illallista. Illalla käteinen oli loppu, joten laitoin navigaattorini etsimään tilipankkini lähimmän pankkiautomaatin. Siinä se ei hyvin onnistunut, sillä se kävelytti minua puolitoista kilometriä pikkukatuja kapealle kadulle ja väitti, että seison juuri pankkiautomaatin edessä. Sillä pikkukujalla ei ollut ja tuskin oli koskaan edes ollut pankkiautomaattia. Kävelin nyt tutuille nurkille nauttimaan pizzan terassilla. Pizzeriassa ei ollut viiniä, joten omistaja kävi sanomassa viereiseen ravintolaan, että tuovat minulle lasin viiniä. Käväisin vielä vanhassa tutussa paikassa kahdella viinilasillisella ja luin kirjaa, jonka mukana mieleni meni Firenzeen ja Venetsiaan.

Sitten yöpuulle ja aamulla jälleen englantilainen  aamiainen. Kävelin vielä Mezquitan puistossa, istahdin alas päättääkseni, että mitä nyt Facebook tilini kanssa teen?

Facebookin arvo minulle.

Facebookista oli iloa kirjoittaessani elämäntarinaani blogiin. Siitä on ollut paljon iloa, kun olin huimauskohtauksieni vuoksi sidottu pääasiassa kotiini. Siitä on ollut hyötyä, kun olen voinut nopeasti ja edullisesti viestitellä niiden ystävieni kanssa, jotka kuuluvat nykyiseen elämääni. Mutta siitä on ollut hiukan harmia, kun olen kommentoinut jotain edelliseen elämääni kuuluneelle ystävälleni, mutta en olekaan ymmärtänyt hänen huumorintajuaan. Siitä on ollut haittaa kun olen kirjoittanut kommentin esim. kiihtyneessä mielentilassa koskien Krimin kriisiä, jolloin olen jopa loukkaavaan sävyyn kirjoittanut, mutta pyytänyt kyllä myöhemmin anteeksi.

Suurin haitta kuluneesta Facebook elämästäni on ollut se, että ne sadat ystäväni eri maissa, jotka kuuluvat viimeisen viiden vuoden elämääni, joilla ei ole Facebook tiliä, ovat jääneet erittäin minimaallisen yhteydenoton piiriin. Aiemmin lähettelimme viestejä ja kuvia emailin välityksellä ja soittelimme toisillemme puhelimella tai SKYPE:llä. Eli nyt on käynyt niin, että läheiset ystäväni olen melkein unohtanut, kun ”tuntemattomien” edellisiin elämiini kuuluneitten ihmisten, kanssa olen enemmän viestitellyt. Olen elänyt nyt elämän jakson tunteettomassa ja kylmässä virtuaalitodellisuuden elämässä. Se on tehnyt minusta todella yksinäisen.

Annoin hotellihuoneeni Cordobassa pois ja kävelytin laukkuani vanhankaupungin kujilla kohti rautatieasemaa. Pysähdyin välillä puistoon kahville ja mehulle nauttien matkalukemisestani.

Juna lähti ajallaan ja nopealla vauhdilla läpi Andalucian kauniin ja kumpuilevan maaseudun halkoen viini- ja oliiviviljelmiä. Junanvaihto Malgassa ja nyt jo kotona kirjoittamassa tätä.

Lopputulema:

Neljän päivän Facebook vieroituksen ja pohtimisen tuloksena olen tullut siihen loppupäätelmään, että minun on vähennettävä virtuaalielämää ja palattava tähän reaalimaailmaan. Nyt se myös onnistuu paremmin, sillä 13 kuukauden huimauskohtaukset näyttää nyt loppuneen. Lauantaina 22.3. on kulunut kuukausi, kun viimeinen huimauskohtaukseni oli. Tämä Cordoban reissu oli nyt ensimmäinen matka täysin yksin tänäaikana.

Ilman mitään pahansuopaisuutta tai edellisten elämieni ystävien loukkaamista tulen poistamaan suurimman osan Facebook kavereistani ja jättämään jäljelle vain heidät, joiden kanssa olen konkreettisesti ollut tekemisissä viimeisten vuosien aikana, joko puhelimitse, sähköpostilla tai olen heidät tavannut. Eli alan jälleen elämään tätä kuluvaa elämää ja jätän taakseni edelliset elämät. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku ystäväni edellisestä elämästäni tulisi osaksi nykyelämääni. Samalla alan myös rajoittamaan uutisten seuraamista ja laitan pannaan varsinkin Kainuun tiedotusvälineet. Olen huomannut, etten voi paljoakaan vaikuttaa Putinin touhuihin. Itku Kainuun uutisista en jaksa lukea, kuinka kunnia tekemästäni työstä Kainuun hyväksi annetaan toisille. Blogini jatkamisen tai poistamisen päätän myöhemmin.

Eli kiitos karveilleni yhdestä kommentista, niin tämä pohdinta ja reissu tuli tehtyä.

Eli summa summarum palaan elämään, nauttien siitä vaikka vain yksin, jos tämä elämä on sen niin tarkoittanut. Elämässä eteenpäin ei taaksepäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Olen harkinnut samaa, mutta kuitenkin FB:n kautta on helppo pitää yhteyksiä kunnossa myös ihmisiin jotka ovat kauempana.

Toivottavasti et Blogiasi poista sillä siellä on sellaista asiaa ja viisautta mitä muualta ei löydä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset