PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Älä anna johtaa itseäsi harhaan venäjän kielen asemasta naapurimaissa!

Tämä on lyhennetty versio alkuperäisestä blogistani.

Huom! Lukijalle, kun törmäät siniseen sanaan, niin klikkaa sitä hiirellä, jolloin avautuu uusi ikkuna, jossa on linkki ja tarkempi selvitys asiasisällöstä.

Tämä blogini on tarkoitettu erityisesti Sinulle, jonka ei tarvitse käyttää elämässään kuin yhtä kieltä – äidinkieltä suomea!

 

Tämä blogini on kaksi osainen. Ensin pääasia ja sen jälkeen selitys, että miksi näin ajattelen.

 

Nyt sitten pohditojani, eli venäjän kielen ujuttaminen toisten valtioiden viralliseksi kieleksi.

Olen huomannut, että venäjän kielen virallistamisessa Baltian-maissa ja jopa Suomessa lähestytään minun mielestäni täysin väärin.

Putin tuon taivaallista välittää mitä kieltä kussakin maassa puhutaan, mutta hänelle on tärkeätä, että venäläiset eivät integroituisi toisiin maihin maan kielen kautta. Jos venäläinen omaksuu toisen maan kielen, niin hän alkaa laajemmin seuraamaan uuden kotimaansa tiedotusvälineitä ja näin ollen irrottautuu Venäjän propagandasta ja alkaa ajattelemaan itsenäisesti. Näin on tapahtunut esimerkiksi Virossa, jossa nuoret, viron kielen oppineet venäläiset, ovat täysin Putinin politiikkaa vastaan.

Kielipolitiikka oli myös tärkeässä asemassa Neuvostoliitossa. Vain harvat ja valitut saivat opiskella esim. englannin kieltä. Francon Espanjassa ei saanut opettaa muita kieliä kuin espanjaa ja siksi espanjalaiset osaavat Euroopassa vähiten vieraita kieliä. Franco myös ymmärsi, että kielillä voi joko erottaa tai lähentää kansaa toisiin kulttuureihin ja  aatesuuntiin.

Toinen syy siihen, että Putin vaatii eri maihin venäjän kieltä viralliseksi kieleksi, on se, että kaikissa maissa kansalaisuuden saamisen ehtona on maan virallisen kielen tyydyttävä taito. Se vaatimus on Venäjällä, Suomessa, Virossa, Espanjassa jne.  

Putin haluaa naapurimaihin mahdollisimman paljon ummikkovenäläisiä, joilla on maan kansalaisuus ja ennen kaikkea äänioikeus.

Vaatimus kansalaisuuden saamiseksi, että hallitsee maan virallisen kielen, perustuu siihen, että maan uudet kansalaiset myös integroituvat maan kulttuuriin ja tapoihin.Sillä on se tärkeä merkitys päivittäisessä kanssakäymisessä alkuperäisväestön kanssa sekä poliittisen mielipiteen muodostumisessa.

Maan kieltä osaamattomalla ei ole, eikä myöskään voi olla, objektiivista näkemystä maan politiikasta.

Eli tätä taustaa vasten Putinin uusi lakialoite on ymmärrettävä ” Presidentti Vladimir Putin tukee lakialoitetta, jonka mukaan kaikkien venäläisten on ilmoitettava Venäjän viranomaisille mahdollisesta jonkin toisen maan kansalaisuudestaan rangaistuksen uhalla.

Ja nyt on tulossa laki, joka alkaa rajoittamaan venäläisten matkustusta ulkomaille. Rajoituksen piiriin kuuluisi velalliset ja rikolliset, mutta ne täkeimmät kohderyhmät ovat kaksoiskansalaisuuden haltijat sekä opposition edustajat.

Eli ne kansalaiset, jotka saivat toisen maan kansalaisuuden ovat ”kansalaispettureita”, sillä ilman toisen maan virallisen kielen oppimista kansalaisuutta he eivät olisi saaneet, siksi he ovat pettureita.

Putinin tarkoitus tällä lakialoitteella on estää tai ainakin viedä motivaatio kansalasiltaan vieraassa maassa oppia paikallista kieltä.

Kyse on siitä, että valtionjohtaja haluaa pitää hyppysissään vallan myös maasta muuttaneisiin tai toisessa maassa asuviin kansalaisiinsa. Onhan pöyristyttävää, että toisessa maassa asuvat kansalaiset seuraavat uuden kotimaansa uutisia ja ovat niin ollen kotimaansa propagandan ulottumattomissa.

Eli tulemme tässä johtopäätökseen, että kieli ei ole se tärkein asia vaan tärkeämpää on se, ettei integroiduta toiseen maahan, jolloin kieltä hallitsemattomana on tyytymätön asuinmaahansa. Vieraassa maassa asuvana ja kieltä hallitsemattomana on pakosta tyytyminen omaa äidinkieltä puhuvien seuraan ja kotimaan uutistarjontaan.  Tunne on tarkalleen sama kuin suomalaisella, joka on vaikka Kiinassa lomalla ja ei ymmärrä, että mitä ihmiset puhuvat – tulee eristyneisyyden tunne, joka entisestään pakottaa palamaan äiti Suomen helmoihin takaisin.

Suomen onni on ollut se, että Suomessa on kaksi virallista kieltä, suomi ja ruotsi, joiden osaaminen on vaadittu virkamiehiltä. Siitä on ollut se positiivinen seuraus, että Suomessa ei ole juurikaan ulkomaalaisia virkamiehiä, jotka puhuisivat huonoa suomea. Ulkomaalaiset oppivat juuri ja juuri toisen kielen, mutta into ei riitä kahden uuden kielen opiskeluun. Tässä suhteessa ”pakkoruotsi” on ollut Suomen pelastus, niin valtion hallinnossa ei ole ”Räikkö räähkiä”.

Venäjä vaati nyt itsenäiseen Ukrainaan venäjän kieltä vieralliseksi kieleksi ja pitää sotavoimat rajalla vaatimusta tehostaakseen.

Eli tässä oli se tärkein – pohdintani venäjän kielestä ja sen tarpeellisuudesta.

 

Tässä toinen osa, jos joku haluaa tietää, että millä näkemyksellä ja kokemuksella edellisen kirjoitin.

Moni kuitenkin jää miettimään sitä, että mikä minä olen näin pohtimaan? Siksi tämä jatko, jossa kerron omat kokemukseni kielistä ja eri maista.

Lähden liikkeelle alusta, eli lapsuudestani.

Synnyin Kainuun korpeen 1956, Sotkamon rautatieaseman asemamiehen mökkiin. Isäni oli sotkamolainen ja äitini oli muuttanut sinne Savosta, Iisalmesta.

Äitini äidin suku oli Ruotsista kotoisin. Äitini ja isoäitini puhuivat kotona Iisalmessa ruotsia keskenään äitini lapsuudessa. Äitini isä ei osannut ruotsin kieltä, joten hän kielsi vaimonsa ja tyttärensä puhumasta kotona ruotsia, koska hän ei ymmärtänyt. Myöhemmin sukututkimuksissa selvisi, että myös äitini isän suku oli lähtösin Ruotsista.

Meillä kotona puhuttiin vain suomea, mutta monet sanat tulivat äitini mukana ruotsalaisina. Pappa ja mamma olivat nimityksiä äitini vanhemmille, joskus äitini saattoi sanoa jonkun ruotsalaisen sanonnan, mutta siinä kaikki. Jotkut pikkuserkuistani puhuivat kotikielenä ruotsia, mutta osasivat myös suomea. He opettivat minulle joitain ruotsalaisia sanontoja, sanoja ja opin myös luvut ruotsin kielellä heiltä.

Tämä ei ole kuitenkaan se syy, että puolustan ruotsin kielen asemaa Suomessa. Itse olen unohtanut melkein kokonaan ruotsin kielen, koska ruotsalaisten kanssa käytän aina englannin kieltä.

Minä ja viisi veljeäni kasvoimme Kainuussa täysin suomalaisiksi, ei ruotsalaisiksi, ja olimme suomalaisuudesta ylpeitä. Valitettavasti olen huomannut, että joissa perheissä Virossa, jossa toinen vanhemmista on venäläinen, niin ystäväni tuntevat olevansa enemmän venäläisiä, varsinkin jo isä on venäläinen.

Ensimmäinen kosketus englannin kieleen.

Olin Vuokatissa kansakoulussa 1962-68 ja jo silloin oli mahdollisuus ottaa vapaaehtoisena aineena englannin kieli. Innokkaana aloin opiskelemaan englannin kieltä, taisi olla toinen tai kolmas luokka. Valitettavasti innostukseni lopahti englannin kieleen niin vähäpätöiseen asiaan kuin ”umbrella” väärin lausumiseen. Lausuin sanan täysin päin honkia englannin kielen tunnilla, niin sain siitä kuulla välitunneilla pitkän aikaa. Sen jälkeen taisin olla aika hiljaa tunneilla. Lapsen mieli on herkkä ja haavoittuvainen. Ymmärtänette sen, kun muistan tämän 50 vuoden takaa, jopa näen sen ivan silmissäni ja ne henkilöt Vuokatin kasakoulun käytävällä.

Sen jälkeen kolmannella yrittämällä Sotkamon keskikouluun.

Pääsin kuin pääsinkin keskikouluun. Tykkäsin matematiikasta ja tunneilla loistin. Kielten kanssa oli suuret ongelmat, jopa äidinkielen. Ehdot melkein joka kesä ja kaksi kertaa tuplasin. Suomen kielen aineet olivat aina täynnä punaista. Samoin ruotisin ja englannin kielen kokeet. Jo se, että olin kaikki kesät ja  vapaa-ajat töissä matkailuyrityksessämme vei intoa talven opiskelusta. Tunsin itseni tyhmäksi ja saamattomaksi, kun vielä lisänä oli omat henkilökohtaiset ongelmani, jotka liittyivät ihmissuhteisiin.

Yritin käydä lukiota, mutta se jäi kesken. Onneksi pääsin Kajaanin kauppaoppilaitokseen, jossa viime hetkillä hoksattiin, että minulla on lukihäiriö ja sain kielten kirjallisissa kokeissa edes vähän anteeksi. Opettajat huomasivat, että ruotsin ja englannin kielten keskustelutunneilla, minä olin eniten äänessä. Käytin molempia kieliä matkailuyrityksessämme ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa.

Kreikan viittomakielen oppiminen.

80-luvun alussa tutustuin yhteen kreikkalaiseen kaveriin, joka oli kuulovammainen. Minulle syntyi motivaatio oppia kreikan viittomakieltä. Opiskelin sitä kreikkalaisen ystäväni kanssa englantilais-suomalaisen sanakirjan avustuksella ja opin sen uskomattoman hyvin. Kreikkalaisen ystäväni opettajatkin olivat ihmeissään, että miten joku suomalainen on voinut oppia niin nopeasti heidän viittomakielensä. Olin siitä tietenkin ylpeä, kun pystyin Kreikassa ja ystäväni vieraillessa Suomessa keskustelemaan täysin hänen kanssaan. Se, että olin opiskellut viittomakielen englantilais-suomalaisen sanakirjan avulla, ajattelin englanniksi viittoessani kreikaksi oli tietenkin outoa, mutta ymmärrettävää. Viittomakielen oppimisessa oli se hyvä puoli, että kielioppia ei tarvinnut opiskella.

Viron kielen oppiminen.

Kesällä 1997 jouduin pakosta muuttamaan Viroon, kotimaani hyljättyä minut. Muutin silloin Tarttoon asumaan ensin puoleksi vuodeksi, jonka ajan suomalainen sai vuoden aikana asua Virossa ilman oleskelulupaa. Yksin vieraaseen maahan, uusi kieli ja kulttuuri. Siihen aikaan hyvin harva virolainen osasi englannin kieltä, mutta ensimmäinen virolainen ystäväni osasi, joten tulin englannin kielellä toimeen ensimmäiset kuukaudet. Tartossa vain harva osasi välttävästi suomea.

Kateellisena istuin iltaa suomalaisten kanssa, jotka puhuivat viron kieltä. Päätin silloin, että yritän oppia maan kielen, että pystyn kommunikoimaan paikallisten ihmisten kanssa. Aloin ostamaan joka aamu Postimees lehden. Minulla oli aamukahvilla mukana sanakirja ja sen kanssa käänsin ensin lehden juttujen otsikoita, horoskoopin, sarjakuvat ja vitsit.

Saatuani Viron oleskeluluvan maaliskuussa 1998 otin Tarton yliopiston kirjaston työntekijän, joka oli viron kielen opettaja Kristiina Pai, opettajakseni pariksi kuukaudeksi. Kävimme läpi sanoja, sanontoja, lauseita ja kielioppia muutaman kerran viikossa yliopiston kirjaston käytävän sohvalla. Siellä myös ensi kerran kohtasin presidentti Lennart Meren.  Tutustuin tarttolaiseen taitelijaan Jüri Marraniin, joka osasi hiukan suomen kieltä. Aloin käyttämään hänen kanssaan sen verran viron kieltä kuin osasin ja loput suomea. Tarttolainen ystäväni puhui minulle osittain viroa ja osittain suomea. Ystävämme sanoivat meille, että voisimme tehdä aivan uuden suomi-viro sanakirjan, jossa on molemmat kielet kummallakin puolella.

Tärkeintä niissä keskusteluissa Jüri Marranin kanssa oli, että uskalsin hänen kanssaan käyttää sitä vaatimatonta viron kielen taitoani. Ensimmäisen kerran rohkenin käyttää toisten virolaisten kanssa viron kieltä oli kun yksi irlantilainen ystäväni avasi Tarton Wilde kahvilan ja ravintolan. Yhdellä kello viiden teellä keskustelin auttavasti viron kielellä paikallisten kanssa.

Minulla kävi onni, että muutin Tarttoon en Tallinnaan, jossa olisin pärjännyt suomen ja englannin kielellä. Olen todella ylpeä siitä, että hallitsen viron kielen, niin puhumalla, kirjoittamalla kuin myös luen lehtiä ja kirjoja viron kielellä.

Virolaiset ovat ihastuksissaan, että suomalaisen kanssa voi puhua omaa äidinkieltään. Muistuttavat minua aina siitä, että toiset jotka ovat asuneet Virossa 50 vuotta, eivät osaa vieron kieltä.

Venäläiset eivät ymmärrä, ja kysyvät "Miksi opettelit niin pienen kansan kielen etkä venäjää?" Vastaus on yksinkertainen, En asu Venäjällä, joten sitä kieltä en tarvitse, mutta tarvisen viron kieltä!

Ne venäläiset, jotka olen tavannut Suomessa hallitsevat suomen kielen. Ne venäläiset, jotka olen tavannut Espanjassa hallitsevat espanjan kielen. 

Silloin myös ymmärsin sen, että kieli on a ja o integroituessa vieraaseen maahan – ilman kieltä ei voi ymmärtää paikallista elämänmenoa, kulttuuria ja politiikkaa.

Virosta tuli uusi kotimaani ja Tartosta uusi kotikaupunkini – olen siitä elämäni loppuun saakka kiitollinen Virolle, virolaisille ja ennen kaikkea valtavalle määrälle tarttolaisia ystäviäni, jotka eivät pidä minua enää edes suomalaisena vaan virolaisena ja tarttolaisena patrioottina.

Espanjan kielen oppiminen

Olin jo täydellisesti kotiutunut Viron Tarttoon, kun sain Suomesta Kajaanin maistraatilta kirjeen marraskuussa 2000. Maistraatti uhkasi minua sakolla, jos en ilmoita silloista osoitettani. En voinut ilmoittaa osoitteekseni Tarttoa, sillä olisin menettänyt sosiaaliturvani, jolloin minulla ei olisi ollut mitään turvaa, jos sairastuisin. Viro ei ollut vielä silloin EU-maa. Ilmoitin maistraattiin, että kerron osoitteeni parin kuukauden sisällä, se riitti heille.

Pakosta aloin etsimään jälleen uutta maata jonne muuttaa, nyt EU-maata. Muistan ne synkät päivät Tarton kodissani, kun itkin kohtaloani isänmaan hylkäämänä irtolaisena. Kaikki se tuntui niin väärältä, sillä olin tehnyt kaikkeni synnyinmaani hyväksi. Olin käynyt armeijan olin tehnyt töitä 10-vuotiaasta lähtien, olin perustanut yrityksen, joka työllisti satoja ihmisiä, mutta 90-luvun laman siunaamana pankeille oli valtio antanut vallan ryöstää minut, minun viisi veljenäni ja heidän perheensä sekä yhtiökumppanimme. Menetin kotini, kotiseutuni, kotimaani, ystäväni ja kaiken sen, jonka eteen olin työskennellyt yötä päivää ilman hetkenkään rauhaa, sillä suuren matkailuyrityksen omistajana ja johtajana olin töissä 7/24, jokaisena päivänä vuodessa.

Kävin Tarton keittiönpöydän ääressä hitaalla internetyhteydellä läpi EU-maita. Tutkin, että muutanko Ruotsiin, Saksaan, Kreikkaan...kunnes löysin Espanjan Malagan vanhankaupungin. Sinne päätin siinä marraskuun pimeänä iltana 2000 muuttaa.

Joulukuun alussa 2000 otin lennon Malagaan ja omaisuuteni oli kahdessa kassissa mukana.

Kuukauden verran etsin asuntoa, kunnes sen löysin Malagan vanhankaupungin keskeltä  ja sain nyt ilmoittaa Kajaanin maistraatille kotiosoitteeni. Sen jälkeen jouduin vaihtamaan kirjat Espanjaan ja myös verotukseni. Aiemmin olin maksanut mielelläni verot Kajaanin, mutta nyt Kajaanin maistraatin vaatimuksesta aloin maksamaan Suomesta saamani eläkkeeni verot Espanjaan. 

Espanjalaiset eivät osaa muita kieliä, varsinkaan Malagassa, joten englannin kielestä ei ollut paljon apua. Sain kuitenkin itse hoidettua kaikki tarvittavat asiat sanakirjan ja nopean pikkuruisen espanjan kielen opiskelun avittamana. Vuokrasopimus, vesi- , sähkö- ja puhelinsopimukset. Sosiaaliturvan siirto, oleskelulupa, verotus jne.  

Kotiutumiseni uuteen maahan, uuteen kieleen, uuteen kulttuuriin, uuteen ympäristöön oli tietenkin uuvuttavaa, mutta myös mielenkiintoista, johon toi valoa Espanjan aurinko.

Kieltä yritin ensin oppia vain sanakirjasta. Sana siltä sana täältä, mutta tunsin olevani eristyksissä vieraassa maassa ja vieraassa kieliympäristössä. Ei ollut kenen kanssa tarinoida, ei ollut kenen kanssa jutella niitä näitä. Ypöyksin vieraassa kaupungissa ja vieraassa maassa ei yhtään ainutta ystävää ei tuttavaa. Ei ollut paljon rahaa soitella, sillä jouduin maksamaan velkojani ystävilleni, jotka olivat maksaneet vapaaehtoisen velkasaneeraukseni maksut meidät ryöstäneelle SKOP pankille.

Keväällä 2001 yksi tuttavani tuli Hollannista Espanjaan kielikurssille. Itsekin lähdin Espanjan kielen intensiivikurssille, joka kesti kaksi viikkoa. Se oli todella tehokas, että unessakin kertasin päivän kielikurssia. Valitettavasti kurssin jälkeen lähdin Tarttoon viettämään kesää, jonka aikana unohdin oppimani.

Näiden 14-vuoden aikana, jotka olen Espanjassa ollut en ole omaksunut kieltä oikein hyvin. Tulen toimeen espanjan kielellä arkiasiat ja naapureiden kanssa pikkujuttelut. Espanjalaiset ovat aivan ihania ja välittäviä ihmisiä, mutta en ole onnistunut saamaan yhtään läheistä ystävää, joten päivittäin ei ole tarvetta keskustella espanjan kielellä.

Pystyn hoitamaan kyllä kaikki asiani espanjan kielellä, mutta en voi sanoa, että kieltä hallitsisin. Minulla oli yksi argentiinalainen kaveri, jonka kanssa opin viidessä päivässä enemmän espanjan kieltä kuin edellisenä viitenä vuotena. Nyt tiedän, että minulle on tärkeintä käyttää uutta kieltä jatkuvasti, niin silloin sen omaksun.

Minulla oli myös yhden talven yksityinen espanjan kielen opettaja, mutta valitettavasti muutama vuosi sitten menetin kuulon toisesta korvasta, niin oppitunnit olivat raskaita, kun vielä opettajani opetusmetodi oli vanha ja tankkaava, verbejä ja sanoja vain, niin motivaationi katosi.

Jos olisin ollut työelämässä Espanjassa, niin tietenkin olisin aktiivisesti opiskellut kielen ja hallitseisin täysin.

 

Mitä olen oppinut kielen merkityksestä vieraassa maassa?

Tämä blogini lähti venäjän kielestä naapurimaissa. Sinä joka jaksoit lukea tänne saakka ymmärrät sen, että kotitutumisessa toiseen maahan on kieli sen ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi tärkein asia. Ilman paikallisen kielen omaksumista olet täysin pihalla maan arkielämästä, kulttuurista ja politiikasta. Se on juuri Putinin tarkoitus, etteivät ulkomailla asuvat venäläiset integroituisi vieraaseen maahan.

Minun historiastani ja luonteestani johtuen sekään ei ole ongelma, olen kotona kaikissa maissa, kaikissa kieliympäristöissä ja kulttuureissa, joissa ymmärretään minun hymyni, vaatimattomuuteni ja hyväntahtoisuuteni kaikkia ihmisiä kohtaan riippumatta heidän kansallisuudestaan, kielestään, ihonväristään, sukupuolisesta suuntautuneisuudestaan, uskonnostaan tai poliittisesta katsantokannastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Pertti Lindeman

Kirjoituksesi oli todella pitkä, mutta ei pitkästyttävä. Se on vaikuttava, koska varsinaisen asiasi tuet omakohtaisilla kokemuksilla ja elämyksillä. Kiitos!

Pauli Leinonen

Kiitos avoimesta elämäsi vaiheiden esittelystä ja hienoista mielipiteistäsi Pertti Lindeman!

Elämäsi on ollut toimeliasta, osin kovaa ja siihen sisältyy myös rohkeita siirtoja.

Yrittäminen on Suomessa vähän kuin sotaan lähtö. Ei tiedä selviääkö hengissä vai tuleeko vain elinikäinen invalidi.

Tuosta ruotsinkielen pakollisuudesta oppiaineena en ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että kansalaisuuden saamiseen pitäisi edellyttää kohtalainen suomenkielen osaaminen.

Epäilevä asenteeni myös koskee Natoa, Yhdysvaltoja ja Euroopan Unionia, niiden johtajia. En jaksa olla hyväuskoinen näitä maailman valtojen johtajia ja heidän sidosryhmiänsä kohtaan.

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Olen kulkenut Virossa tuttavien luona jo yli 20 vuotta, kerran pari vuodessa ja pääasiassa koillisosissa Kohtla-Järven lähistöllä. Alueella on paljon venäjänkielisiä ja sellaisen huomion olen tehnyt, että heistä varsinkin nuoret ja koulutetut ovat tänä aikana oppineet vironkieltä ja englantia. Vanhempi venäjänkielinen väestö, varsinkin eläkeläiset, eivät ole muita kieliä omaksuneet eivätkä ilmeisesti haluakkaan. Sama jako pätee mitä ilmeisimmin myös poliittiseen ajatteluun; nuoret ja koulutetut suuntautuvat länteen, vanhukset haikailevat itään ja menneeseen, johonkin mitä ei oikeasti koskaan ollutkaan...

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Olen huomannut, että "vanha uskoisten" asuinalueilla venäläiset puhut myös viron kieltä. Käyn Koljassa joka kesä kalaravintolassa lounaalla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_vanhauskoiset

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Pertti Lindeman

Pitkä oli blogisi, kuten varoititkin. Siksi olisi hyvä, että kokoaisit tärkeimmistä ajatuksista yhteenvedon, kuten lehdissä on ns. inserttinä. Entinen päätoimittaja olisi sanonut blogistasi, että ensin puolet pois ja sitten vielä puolet pois. Vain olennainen on tärkeää.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Tiedän.

Olen useasti antanut haastatteluja lehdille, ne lähettävät yleensä pari kysymystä ja minä vastaan sivuja. Hienosti ne lyhentävät sitten vastaukseni.

Olen joskus tehnytkin insertin. Toisaalta haluan itse pyröritellä asioita näin pitkästi, mutta jos joku haluaa lainata blogistani jotain, niin siitä vain lyhentelemään.

Ueasti olen lopettamassa koko blogini, mutta olen siihen koukussa. Maan vaihtojen välillä pystyn yleensä sellaiset päätökset parhaiten pitämään.

ps.eilen pitkillä kävelyillä Välimeren rannalla tuli mieleeni vielä monta asiaa, joista tähän blogiini en muistaunut krijoittaa ;-) Jätän ne kuitenkin lisäämättä.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Pertti, vähän outoa verrata keskenään entisiä itäblokin maita ja länsimaita. Ensinnäkin et sinä Suomessa tai Espanjassa pienellä vähemmistöllä saa maata vallattua. Lisäksi kun elintaso on parempi kuin Venäjällä, niin kuka lännessä lähtisi ajamaan liittymistä Venäjään. Kyllä venäläiset erilaisia ovat kuin länsimaalaiset, mutta eivät sentään hulluja.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Olen jälleen, jo 17:sta kesän, Eestissä. Toissa päivänä putinistit sotkivat punaisella maalilla Pohjoismaiden ylioppilaskunnan talon seinässä olevat Eestin ja Ukrainan liput. Eli tiedän oikein hyvin, että mistä tällaista toimintaa johdetaan ja miksi!

http://tartu.postimees.ee/2784576/kuri-kasi-ruveta...

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Virossa onkin entisenä Itäblokin maana vielä potentiaalia. Muutenkin on kyseessä kehitysmaa. Espanjaa tai Suomea on aika turha yrittää, mitä nyt vähän härnää Suomessa muutamalla henkilöllä, mutta tuskin herättää muuta kuin kiukkua.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #9

Vrio on hyvin kaukana kehitysmaasta millä kansainvälisellä mittarilla tahansa mitataankaan. Jos Viro olisi ollut miehityksestä vapaa 50 vuotta, niin olisi kehittynyt jo aikoja sitten Suomen ohi.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki Vastaus kommenttiin #10

Ei nyt ihan ole, jos tarkastellaan tavallisten kansalaisten ostovoimaa. Siksi Viro saa tukea EU:lta. Ja syy on juuri mainitsemasi miehitys.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #11

Ei se nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että Viro olisi kehitysmaa.

Venäläismiehityksen jälkeen Viro jouduttiin rakentamaan uudelleen, infrastruktuurista lähtien, ja siivoamaan venäläisten jäljet. Se oli suuri ja kallis työ pienelle valtiolle, mutta virolaiset sen tekivät. Itse seurasin paikanpäällä sivusta tätä uskomatonta kehitystä. Minulle se oli ainutlaatuinen kokemus nähdä se kaikki muutos omin silmin ja olla sen muutoksen sisällä.

Palkkoja ei voitu nostaa, koska se olisi samalla nostanut valtion ja kuntien hallintokuluja, johon uudelleen itenäisyytensä takaisin saaneella valtiolla ei titenkään ollut varaa.

Siitä johtuen Virossa on harmittava tilanne, kun opettajat kouluttavat oppilaitaan 842€ keskipalkalla ja oppilaat lähtevät Suomeen töihin saaden siellä jopa 10.000€/kk (lääkärit) Se on Suomen etu, mutta Viron häviö.

Venäläiset ovat tyytyväisiä elämäänsä Virossa, varsinkin he jotka ovat opiskelleet kielen, niin kuin suurin osa Tarton venäläisistä. Tallinnan venäläiset hallitsevat paremmin suomen kielen kuin viron :-(

Viron uusi päämisteri totesi tänään Tukholmassa, että Viron venäläiset ovat ilmoittaneet, etteivät he tarvitse ketään pelastajaa tai suojelijaa.

http://www.postimees.ee/2789384/roivas-rootsis-ees...

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki Vastaus kommenttiin #12

Kyllä se nyt vähän on, jos keskipalkka on n. 850 eur ja eläminen maksaa suunnilleen saman kuin Suomessa. Mutta ylöspäin on noussut ja varmaan jatkaa nousuaan.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #14

Kaupoissa hinnat ovat lähellä Suomen hintoja, mutta torilla on edullista. Ravintolassa lounas 3,20€ tarjoiltuna pöytään. Olut 1,5€ ja lasi viiniä 2,5€. Ikkunanpesu 5 ikkunaa, jossa kahdet pokat 12€. Taksilla 10km 7,80€. Eli palveluiden hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, joten virolainen voi nauttia myös saman verran elämästä kuin suomalainen palkansaaja.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki Vastaus kommenttiin #16

Johtuu varmaan alhaisesta kysynnästä, kun kaikki rahat menee asumiseen ja ruokaan.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #20

Ei, vaan alhaisista palkoista, vuokrista ja liiketilojen hinnoista.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki Vastaus kommenttiin #21

Eikä johdu. Kyllä porvari vetää välistä kaiken, mikä irtoaa.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #22

Jos "porvarilla" tarkoitat yrittäjää, joka on ottanut riskin perustamalla yrityksen ja luo työpaikkoja ihmisille, niin silloin puhumme samasta ihmisryhmästä.

Mitä ajattelit välistä vetämisellä?

Edulliset hinnat johtuvat juuri em.syistä. Yksi merkittävä tekijä on myös se, että Virossa on todellista kilpailua. Suomessa on kauppa, ravintola, huoltoasema ja taksi monopolit, jotka pitävät hinnat korkeina.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki Vastaus kommenttiin #23

Kyllä juuri yrittäjää. Kyllä yrittäjät maksimoivat katteen. Jos ostajilla olisi parempi maksukyky, niin hinnat olisivat korkeammat. Välistä vetämisellä tarkoitin katetta. Ajattellin, että sopii paremmin kartellikansan terminologiaan.

Taksiala on säänneltyä Suomessa ja alalla on kova hinnankorotuspaine heikon kannattavuuden vuoksi eli vapaa kilpailu todennäköisesti nostaisi hintoja. Alkoholi- ja polttoaineverotus tietenkin vaikuttaa hintoihin, muttei siinä mistään muusta ole kyse kuin verotuksesta, jolla halutaan ohjata kansaa.

Kaupan osalta meillä ei ole juuri muuta monopolia kuin kansalaisten marinamonopoli. Voisihan tänne tulla vapaasti yrityksiä EU:sta, muttei ole kauheasti näkynyt, kun ei taida olla kannattavaa meidän kilpaillulla markkinoilla.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #11

Samalla tavoin olen seurannut kehitystä Vietnamissa vimeisen 15 vuoden aikana ja myös Kambodžassa, joissa vastaavaa kehitystä ei ole nähtävissä johtuen korruptiosta, joka ulottuu koko virkamisekunnan läpi.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki Vastaus kommenttiin #13

No, onko se sitten parempi, että virolaiset kouluttavat lääkäreitä muihin EU-maihin yms. Eihän siinäkään kauheasti ole kehitystä nähtävissä.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #15

Se ei todellakaan ole hyvä. Samoin kuin olen kritisoinut sitä, että Suomessa koulutetaan varsinkin insinöörejä Aasiaan. He vievät vielä tietotaidon mukanaan ja Suomi menettää kilpailuetuaan huipputeknologian osalta.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Kiitos kirjoituksesta.
Kirjoittamaasi vasten on kummallista, että suomenruotsalaisten integraatio Suomeen ei ole tapahtunut vieläkään kunnolla. Onkohan taustalla sittenkin Ruotsin hyökkäyshanke?

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Se johtuu suomalaisten mollivoittoisesta mielenlaadusta, johon on vaikea samastua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset