PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Virolaisissa on Sisua aivan samalla tapaa kuin suomalaisissa!

Suomen ja Viron mediassa on kiitettävän paljon juttuja naapurivaltiosta, joiden valtioiden välillä ei ole koskaan käyty sotaa.

Tuskin maailmasta edes löytyy toisia sellaisia naapurivaltioita, jotka eivät olisi sotineet keskenään – Suomi ja Viro taitavat olla ainoat?

Suomalaiset ja virolaiset ovat ystäviä keskenään niin Suomessa kuin Virossa.

Te ette voi tietää sitä tunnetta, jos ette ole olleet Viron Tartossa 6.12. Suomen itsenäisyyspäivänä, kun Tarton raatihuoneen kellot soittavat Jean Sibeliuksen Finlandiaa joka kolmas tunti Suomen itsenäisyyden kunniaksi.

Meidän yhteinen suuri naapuri Venäjä on aina yrittänyt lyödä kiilaa Suomen ja Viron suhteiden välille.

Olen viimeiset 17 vuotta seurannut Suomen ja Viron mediaa ja siellä on pulpahtanut esille venäläismielisten halu „mollata“ Suomessa Viroa ja Virossa Suomea. Virolaiset osaavat sen „mollaamisen“ ohittaa ja tietävät „sylttytehtaan“, mutta suomalaiset eivät sitä ymmärrä.

Suomalaisten medialukutaito on siltä osin vielä Kekkosen peruja, eli luetaan ja uskotaan se kaikki propaganda todeksi – herätkää ja oppikaa ymmärtämään.

Kun internet ja vapaiden tiedotusvälineiden keskustelupalstojen kommentointi tuli mahdolliseksi, niin välittömästi venäläismieliset kommentoijat, ja jopa toimittajat, alkoivat kritisoimaan Suomessa virolaisia ja Virossa suomalaisia. Lähikuukausien aikana se on entisestään kiihtynyt, johtuen Ukrainaan kohdistuneesta venäläisten miehityksestä Krimillä ja Venäjän organisoimasta Itä-Ukrainan „sisällissodasta“.

Kaikki tämä „mollaaminen“ on hyvin organisoitua ja tarkoitushakuista.

Suomalaiset eivät edes ymmärrä sitä, että mitä kotimaan miehitys tarkoittaa, kiitos siitä Suomen itsenäisyyttä puollustaneille – sodassa kuolleille ja sotaveteraaneille.

Nykyinen suomalaisten sukupolvi tarvitsee maanläheisen esimerkin siitä, että mitä kotimaan miehitys ja kodin menettäminen tarkoittaa, joten annan sen tässä lyhyesti:

„Istut perheesi kanssa kotona, kerrostalossa tai omassa talossa. Kuulet porraskäytävässä askeleita tai kotipihalla saappaiden kopinaa. Ovikello soi tai ovea hakataan raskaalla nyrkillä. Avaat kotisi oven, jolloin sisään ryntää venäläisiä sotilaita aseet ojossa, jotka karjuvat käskyjä vieraalla kielellä ja murtaen omalla kielelläsi.

Sotilaat antavat perheellesi aikaa 15 minuuttia pakata kaiken tarpeellisen, mitä haluat mukaasi ottaa. Lapsesi olivat nukkumassa, mutta nyt he ovat heränneet ja itkevät. Ehkä vanha isäsi tai äitisi asuu luonasi? Teille kaikille annetaan aikaa vain varttitunti kerätä niitä tavaroita, joita haluatte ottaa mukaanne ja määränpäätä teille ei kerrota ja te ette sitä tiedä.

Sinut ja perheesi lapsineen, vanhuksineen, vammaisineen ja sairaineen lastataan kuorma-auton lavalle. Seuraksi saatte sotilaat aseineen. Teidät kuljetetaan lähimmälle rautatieasemalle ja lastataan karajavaunuihin, joiden ovet suljetaan ja te jäätte pimeyteen kovalle puulattialle. Teillä ei ole vettä juodaksenne ei leipäpalaa syödäksenne. Istutte karjavaunussa päiviä, kunnes juna lähtee liikkelle tietämättänne päämäärää. Ulostatte vaunussa, yritätte nukkua, teillä ei ole mitä juoda ei syödä. Olette venäläisten sotilaitten armoilla matkalla kohti tuntematonta päämäärää. Fyysisesti heikoimmat kuolevat vaunuunne ja saatte tuntea mätänevän ruumiin hajun ja nähdä matojen syövän kanssamatkustajanne ruumiit. Löyhkä tunkee siraimistanne sisään, kirveltäen silmiä jopa kirkuen korvissanne.

Saavutte viikon kuluttua Siperiaan, jossa teidät sysätään karjavaunun leveästä ovesta ulos metsän keskelle. Te tunnette huolta heistä, jotka jäivät henkiin junamatkalla. Ne sitkeimmät lapset ja vanhukset ovat hengissä, mutta heikkokuntoisimpien ruumiit lysähtävät raskaasti jalkojenne juureen tuntematomassa erämaassa, joka tulee olemaan teidän kotinne seuraavat vuosikymmenet. Siellä teidän on selvittävä, jos et selviä, niin kuolema korjaa. Nyt on kesäkuun loppu, mutta muutaman kuukauden kuluttua on hyytävä Sieperian talvi ja paukkuvat pakkaset….“

Niin kyyditettiin Siperiaan 14.06.1941 noin 10.000 virolaista. Kaikkiaan pienen Viron kansan asukkaita kyyditettiin pois kotoaan Siperiaan noin 100.000 ja heidän tilalleen tuotiin venäläisiä monikertainen määrä.

Älkää koskaan kuvitelko, että kuvaukseni oli menneisyydestä, sillä tulevaisuus voi olla aivan samanlainen. Samaa tapahtuu tänä päivänä ympäri maailmaa ja voi tapahtua tulevaisuuden Suomessa.

Virolaiset olivat olleet jo 700 vuotta toisten orjina ja alamaisina. Heille ei ollut annettu ihmisarvoa, jopa karjaa hoidettiin paremmin valtaapitävien toimesta, jotka olivat välillä saksalaisia, venäläisiä, tanskalaisia, ruotsalaisia jne.

Ne parikymmentä Viron itsenäisyyden vuotta, jotka he olivat saaneet rakentaa omia kotejaan, 1900-luvun alussa, ja nauttia vaihtuvista vuodenajoista ja tehdä töitä elintasonsa parantamiseksi, mutta nyt kaikki se rauha ja ihmisarvoinen elämä oli heiltä riistetty pois varkain ja rikollisin toimin.

Suomalaisilla on vaikea tätä ymmärtää. Samalla tavoin tehtiin myös toisille Venäjän naapurikansoille. Nyt on tehty samoin Krimillä ja yritetään tehdä myös Itä-Ukrainassa.

Mikä riivaa Venäjää nyt? Sitä en ymmärrä.

Eikö se riitä, että me Suomessa ja toisissa naapurivaltioissa tehdään töitä ansaitaksemme elantomme ja saadaksemme rahaa ostaa Venäjältä energiaa, jolla venäläiset voisivat elää „herroiksi“, mutta meidän antamamme rahat näyttävät menevän sotavarusteluun, joilla pyritään tuhoamaan heitä ruokkiva käsi?

Miksi tappaa lypsävä lehmä?

Olen saanut läheltä seurata 17 vuotta kuinka Viron pieni kansa on rakentanut uudelleen venäläisten tuhoaman kotimaansa. En voi kuin ihmetellä sitä sitkeyttä, sitä tarmoa ja katsetta tulevisuuteen, jolla virolaiset ovat nostaneet kotimaansa ylös syvästä liejuisesta kuopasta, johon Neuvostoliitto sen talloi.

En ole sokea, näen myös eriarvoisuuden kuilun, joka on vielä Virossa, mutta luotan ja uskon, että sosiaalinen eriarvoisuus kaventuu vuosi vuodelta, kun Viron kansa saa itsenäisesti toimia ja yhdessä nostaa koko väestön elintason. Viisikymmentä miehityksen vuotta ja miehittäjien jälkeensä jättämän oman edun tavoittelun tuhoaminen on raskaampi urakka kuin nopea osittainen talouskasvu. Se on kuitenkin mahdollista, ja olen saanut sen jopa nähdä ja kokea vaikutusvaltaisissa nuorissa virolaisissa, joiden positiivinen, myötätuntoinen ja toisia ihmisiä arvostava ajattelu on käynnistynyt ja saavuttanut jo nyt lyhyenä aikana tulosta. 

Älkää koskaan aliarvioiko Viroa kansana, joka on samoin kuin Suomi, noussut aina pahimmastakin suosta kurkottaen kohti koko kansan tasa-arvoa ja hyvinvointia!

Muistakaamme tänä päivänä niitä kymmentätuhatta virolaista, jotka kyyditettiin kodistaan Siperiaan venäläisten toimesta. Kyyditettyjen kodit asuttivat miehittäjät, varkaat ja rikolliset, jotka asettuivat asumaan ryöstämällä hankittuihin asuntoihin.

Taistelkaamme aina ja kaikkialla epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa vastaan, niin kotimaassa kuin maamme rajojen ulkopuolella.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiitos, vaikuttava ja hyvin kirjoitettu teksti. Minulta on onneksi jäänyt huomaamatta Viroa haukkuvat kirjoitukset.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Kiitos kirjoituksesta. Hyvää lukemista aiheesta on mm. Latvian entisen EU-komissaari Sandra Kalnieten teos "Tanssikengissä Siperiaan."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset