PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Pyydän anteeksi Rakas lapseni, että sanoillani ajoin Sinut itsemurhaan

Vaikka täällä on jo niin paljon kirjoitettu...

Se oli joulukuun aamu, kun synnyit. Olit odotettu poikamme. Isäsi kanssa riemu oli ylimmillään ja olimme ylpeitä, että saimme terveen pojan. Sinun syntymääsi juhlimme isovanhempiesi ja ystävien kanssa.

Niin hyvältä ja lämpöiseltä tunnuit, kun ruokin Sinua rinnallani. Niin kaunis sinua oli katsella, kun peittelin sinut nukkumaan. Niin hyvällä mielellä nousin yöllä sinua ruokkimaan ja silittämään hentoja hiuksiasi.

Ne ensimmäiset hampaasi, ne hymyt, ne askeleet, jotka otit noustuasi konttaamasta....

Miten kaipasimme Sinua, kun olin aamulla vienyt Sinut eka kertaa lastentarhaan...

Voiko ilo olla suurempaa, kun katsoimme sinua ekaluokan joulujuhlassa laulamassa – me olimme niin ylpeitä Sinusta.

Toit välillä meille huolta ja murhetta, milloin olit lumipallolla särkenyt koulun ikkunan, milloin olit satuttanut sanoillasi luokkakaveria...

Oli Sinun 10-vuotis synttärit, jotka huolella suunnittelimme ja valmistimme Sinulle ja kavereillesi. Oli joulukuu, mutta se kisa kun teitte kavereittenne kanssa lumiukkoja. Vaikka kaikki saivat ekapalkinnon, mutta Sinun tekemäsi lumiukko nappisilmineen ja tupakkinenän kansssa oli kuitenkin meille paras ja hauskin.

Niin mukava oli saada Sinun tuomat todistukset koulusta kotiin. Ne kympit, ne kiitoksen sanat opettajilta, jotka meille vanhemmille lausuttiin, ne lämmittivät sydäntä ja toivat iloa.

Olit vasta 12-vuotias, kun Sinä muutuit. Et puhunut mitään vaikka Sinulta kysyttiin aivan tavallisia asioita. Opettajat olivat Sinusta huolissaan. Aiemmin olit ollut hyvä oppilas, mutta nyt yhtäkkiä Sinä olit muuttunut.

Me emme sitä ymmärtäneet, opettajat eivät Sinua ymmärtäneet.

Me emme ymmärtäneet, kun olimme puhuneet kotona homoista, kuinka he ovat vastenmielisiä, saunan taakse heidät täytyy viedä jne. Heidän elämä lopettaa.

Me emme ymmärtäneet, kuinka Sinä kärsit, me emme ymmärtäneet, kuinka Sinä itkit yöt. Me emme ymmärtäneet Sinun ahdistustasi elämäsi alkuvaiheessa.

Se oli yksi kaunis kesäpäivä, kun olit soutanut järvelle yksin ja pudonnut veneestä. Niin me ajattelimme ja niin me ymmärsimme, kun eloton ruumiisi ajelehti kotirantaan. Se oli meille loppuelämämme muistutus järkyttävästä virheestämme, jonka olimme Sinulle tehneet.

Anteeksi, ajattelimme ja ymmärsimme väärin, olimme aiheuttaneet Sinun kuolemasi sanoilla, joiden emme ymmärtäneet Sinua satuttavan – ne meidän sanamme, joiden merkitystä emme ymmärtäneet – Meillä ei ole sanoja nyt, millä anteeksi pyytäisimme, sillä surumme on suuri – Rakas lapsemme, Anna Meille Anteeksi!

Sinun viestisi, jonka löysimme myöhemmin, oli kirjoitettu vapisevalla lapsen kädellä ja kostutettu kyynelillä:

”Rakas Äiti ja Isä, en voi elää teidän haluamallanne tavalla, sillä tunnen sisälläni ja sydämessäni, että olen ihastunut ja rakastunut luokkakaveriini, joka on poika, joten jätän Teille tässä hyvästi tulevalle elämälleni. En halua olla teille taakaksi ja häpeäksi”

Tämä on se lapsemme viesti, jonka otimme talteen, mutta salasimme sen poliiseilta, kukaan ei saanut tietää Sinun kuolemasi syytä!

Olimme menettäneet Rakkaan Lapsemme ja Maailma oli menettänyt yhden arvokkaan elämän. Lapsi oli menettänyt tulevaisuuden, mutta suvaitsemattomat olivat saavuttaneet jälleen voiton – yhden homolapsen kuolema, jota ei ollut itse tarvinnut tappaa – siistiä vai mitä?

(kirjoitin tämän teidän lastenne vuoksi – Minusta tuntuu aina pahalta, kun ajattelen Teidän homolapsianne ja –nuorianne, heidän hätäänsä. Pyydän,  Älä tapa lastasi sanoilla)

Jos voisin luovuttaa oman elämäni yhdelle homolapselle, joka on elämänsä alussa, niin sen olisin valmis tekemään mikä hetki tahansa, että hän saisi mahdollisuuden. Jos vielä voisin antaa yhdelle homolapselle oman elämänkokemukseni ja ne arvokkaimmat hetket elämästäni, niin ne hänelle luovuttaisin. 

Itse en jaksaisi enää, mutta tällainenkin juttu parin päivän takaa, jotenkin antaa voimia...” Eilen tuli muistutus siitä, että miksi minun piti jatkaa elämääni. Veljenpoikani meni eilen kihloihin ja muistelimme aikaa silloin kun hän oli lapsi. Hän oli veljensä kanssa talon takana ja pää alaspäin sadevesitynnyrissä, kun kohtalon johdattamana tulin sinne takapihalle ja vedin veljenpoikani sieltä takaisin elämään...Hän viestitteli olevansa siitä ikuisesti kiitollinen.

 

ps.Minä olen kokenut ne homolastenne yön itkut, ne hädät ja ahdistukset. Sen toivottomuuden tulevaisuudesta ja sen häpeän omasta syntymästä, jonka yhteiskunta loi ympärilleni. Olen pahoillani, olen se mikä olen, muuksi en voi muuttua, olen pahoillani, että jäin kitumaan keskellenne. Tällaisen tarinan äitini olisi voinut kertoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Jeesus pelastaa. Usko sinäkin.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman
Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki
Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman Vastaus kommenttiin #3

....juuri jeeesuslaiset ovat ajaneet ennenaikaiseen kuolemaan valtavasti lapsia ja nuoria!

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka Vastaus kommenttiin #4

Kauan sitten ystäväni,lestadiolaisen perheen poika ja onnettomuudekseen homo suljettiin perheensä ja yhteisönsä ulkopuolelle Jeesuksen nimessä ja veressä..hän kuoli sitten melko pian oman kätensä kautta..eipä Jeesus pelastanut ei.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Kylmää ja tunteetonta Jarmo..noh se sinun elämäsi perustahan..siis raamattu,jumalineen ja jeesuksinen sanoo..olikos se nyt Paavalin suulla,että se joka makaa miehen kanssa,niinkuin naisen kanssa maataan,on kuolemalla kuoltava..helpointahan se on jättää kaikki sinne herran ja jeesuksensa haltuun..mitä sitä nyt ite tarttis tehdä tässä oikeassa,olemassa olevassa elämässä toisten hyväksi..eritoten vaalia lapsen tai nuoren tai kenen tahansa elämää..joutaahan ne kummalliset kuolemaan jo elämänsä alkutaipaleella peräti,kyllä se jeesus pelastelee ne sitten..ja pelastelee nekin,jotka ovat toisen sanoillaan ja teoillaan tappaneet.No tämä on sitä uskon sisältöä tämä armoa ja lähimäisen rakastamista.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Koskettava kirjoitus, kiitos siitä!

Omat vanhempani eivät koskaan ole pahalla kommentoineet erilaista pukeutumistani, mistä heille iso kiitos - isälle jo pilven reunalle.

Toivottavasti osaan itse olla puuttumatta epäolennaisiin asioihin lasteni kanssa. Tavoitteenani on pikemmin antaa heille valmius kohdata erilaisuutta, koska sitä he tulevat elämänsä aikana kohtaamaan.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Itsemurha on yksi normaalista poikkeava kuolema. Kuolemaan ja itsemurhaan johtaneista syistä lähiomaiset normaalisti syyttävät itseään. Poikkavuudet, mielen ongelmat,suru ja ahdistus voivat ajaa toivottomuuteen. Jälkeen jääneille tulee syyllisyys ja häpeätäkin. En osannut suhtautua oikealla tavalla, tein niin ja näin.Se on minun syytäni. En osannut olla tukena. En osanut kasvattaa lapsiani.. jne. Itsemurhaa hautoville sanoisin sen, että ajatelkaa lähiomaisia, kuinka he sitten itkevät haudallanne...

Jokaisen ihmisen elämä on arvokas ja tarkoitettu. Olet ja olemme sellaisia, kuin olemme. Ymmärrystä, kasvua minä ja me tarvitsemme ja se vie oman aikansa. Yrittäkäämme olla erinlaisista lähtökohdista huolimatta ihminen ihmiselle. Meidät on kutsuttu syntymäpäiville...

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

On se näin.Vaikka kuka sen määrää,kuka on mitä?Se pitää alun alkaen tukea ihmistä,siinä mukana.Jos on asennevamma ja ns.alkujaan ei voi auttaa.Ruotsissa,Tanskassa vaikka missä ,haloo?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Eilen tulin toistamiseen pappa, toinen pojan-poikani syntyi. Millaiseksi muodostuu hänen sukupuolinen suuntaus sen aika näyttää, mutta sen tiedän, hän tulee aina oleva rakastettu. Onneksi raamattu, tuo suuri satukirja, menettää, enemmissä määrin, sukupolvesta toiseen merkityksensä ja järjen valo lopulta voittaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

http://en.wikipedia.org/wiki/Alan_Turing

Yksi viime vuosisadan suurista neroista otti syanidia, kun hänet määrättiin pakkokastraatioon homoutensa vuoksi.

Myöhemmin kuningatar armahti hänet, ts. tuomio on kumottu. Pannaanko pystyyn kampanja kaikkien homoseksuaalisuuden vuoksi Suomessa annettujen tuomioiden kumoamiseksi, ja korvaamiseksi?

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

...ettei kenellekään jää väärää kuvaa, se teksti on fiktiivinen!

Näin on tapahtunut tuhansia ja tuhansia kertoja, mutta ne on vaiettu, siksi tämän kirjoitin.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Niin vähän arvelin..fiktiivinen,mutta faktaa olemassa olevassa elämässä.Kylmä tosiaasiahan on sekin,että aivan vielä lapsetkin tekevät itsemurhia.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Hienosti sanottu ja kirjoitettu. Kiitos.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Otan osaa suruunne!

Syyllisyys lapsen menetyksestä on normaalia, olipa mikä tahansa syy, joka on johtanut itsemurhaan. Suru menetetystä lapsesta, joka syntyi ja kasvoi, on tervettä. Myös kirjoituksesi, Seppo, on osa sitä menetyksen surua, jonka joutuu kulkemaan.

Tahtomattaan tai ymmärtämättömyyttään, mutta myös tietoisesti, monet käyttävät homo -puhetta halveksunnan ja itsen paremmuuden välineenä. Kyse voi olla peloista, ennakkoluuloista ja itsestä etäännyttämisen asenteesta, puheesta ja käytöksestä.

Olemme kaikki, tavalla tai toisella, syyllisiä. Yhteiskunnalliset asetelmat myös vahvistavat asenteita. Siksi arkkipiispa Kari Mäkisen anteeksipyyntö homoseksuaalien syrjinnästä on vähintäänkin inhimillistä vastaantuloa.

On korkea aika kyseenalaistaa omia arvojaan ihmisyyden merkityksestä, olemmepa heteroja, homoja tai mitä muuta tahansa. Seksualisuus on osa ihmisen kokonaisuutta, mutta vain osa. Olemme paljon muutakin. Hyvin paljon.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Täytyy kuitenkin muistuttaa, että teinihomojen itsemurhat ovat myytti. Tilastot eivät tue tätä myyttiä. Homonuoret ilmoittavat kyllä harkinneensa itsemurhaa elämänsä aikana jonkin verran useammin, kuin heteronuoret. Kyse on paljolti siitä, että nuoruuden kriiseissä hyvin moni harkitsee itsemurhaa. Kun kaikista nuorista on itsemurhaa harkinnut 30 %, niin homonuorista 40 %.

Lestadiolaisilla ja muiden herätysliikkeiden kohdalla nuorten itsenäistyminen on usein paljon rajumpaa, kuin muiden nuorten kohdalla.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Se ei ole myytti, mutta homonuoret tehdessään itsemurhan eivät kerro syyksi homouttaan, koska he kokevat sen suurempana häpeänä kuin itsemurhan. He tietävät tekevänsä pahoin läheisille ja myös siksi todellinen syy jää piiloon.

Itsekkään en olisi syytä kertonut 12-vuotiaana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset