PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Inhimillinen tekijä perjantaina 19.9, olen siinä mukana

Ymmärrettävää on se, että 90-luvun lama on jo parin kymmenen vuoden takana, joten varmasti tuntuu siltä, että se ei kosketa tätä päivää. Se on kuitenkin aina tulevaisuutta.

Ensin haluan tehdä selväksi sen, että en ole poliitikko ja en asu edes Suomessa, joten en henkilökohtaisesti tavoittele etua julkisuudesta vaan julkisuus tekee elämälleni vahinkoa, mutta kestän sen mielelläni toisten vuoksi.

Inhimillinen tekijä ohjelmassa käsitellään Suomen talouden perusrakenteita, eli yrittäjyyttä ja sen tuomia varjopuolia yrittäjän elämään.

Täällä blogeissa kirjoitetaan paljon elämän eri puolista ja maailman politiikkaa. Parjataan tänään yhtä ja huomenna toista. Otsikoissa on Ukrainan kriisi, postimerkkien takapuolet, tasa-arvoinen onni avioitua ja erota, kansan valitsemien edustajien edesottamukset, koulukiusaamiset, sosiaaliturva, eläkeikä jne...

Varmasti kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta ne kaikki mahdollistavaa yrittäjyyttä näissä blogeissa ei paljon näe?

Verotulot ja –menot ovat itsestään selvyyksiä, sosiaalituet ja sairaanhoito ovat päivänselviä etuja, joita jokainen kaipaa ja haluaa.

Suomalaisten perusajatus lienee se, että töitä on tänään ja huomenna. Kunta ja valtion yritykset ovat niitä, jotka tarjoavat töitä loppumattomiin ja ainaisesti.

Monelleko teistä on tullut mieleen, että mistä se kunta ja valtio saavat rahansa yhteiskunnan pyörittämiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, lapsilisiin, sosiaaliavustuksiin, eläkkeisiin, veroihin ja niiden maksajiin...?

Onko niin, että yhteiskunta pitää itseään pystyssä, kuntien ja valtion rattaat pyörimässä?

Onko niin, että se kunnan tai valtion virkamies hankkii työllään elannon kaikille asukkailleen?

Tuovatko ne virkamiehet leivän ja maidon pöytään kansalaisten syötäväksi ja juotavaksi?

Onko todella niin, että Suomen yhteiskunta tulisi toimeen virkamieskunnan työpanoksella?

Neuvostoliitossa sitä yritettiin vuosikymmeniä. Valtiojohtoinen yritystoiminta loi hyvän elintason puolueen johdolle ja lähipiirille, mutta kansa eli köyhyydessä ja puutteessa, kun kapitalistinen yhteiskunta antoi mahdollisuuden kaikille vapautensa kautta saavuttaa elämässään unelmat todeksi.

Kaikki ihmisten luomat yhteiskunta rakenteet ovat upeita, mutta suurimpana esteenä niiden toteuttamisessa on yksilöiden ahneus. Ensin kasautuu valta ja sen jälkeen voima ja varallisuus yksille, jotka elävät yltäkylläisyydessä, joka sokeuttaa heidät ja irrottaa heidät yhteisen hyvän tavoittelusta. Niin on käynyt kommunismissa kuin kapitalismissa.

Kun on saavutettu jotain, niin siitä ei haluta luopua vaan halutaan sitä hyvää lisää toisten kustannuksella ja toisten vahingoksi.

Tulevan perjantain ohjelma käsittelee juuri sitä, kuinka me, jotka pyrimme luomaan yrittäjyyden kautta parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Me yrittäjät, jotka sysättiin ehdoin tahdoin syrjään yhteiskunnasta.

Minun tarinani on tuttu tuhansille blogini lukijoille, mutta se ei ole kokemuksena historiaa vaan se on myös tätä päivää. Meistä suomalaisista, jotka tunnemme yrittäjyyden kipinän sisällä, tunnemme vastuumme omasta elämästämme, läheisistämme ja ihmisistä, joille luomme työpaikkoja omalla henkilökohtaisella riskillämme, haluamme myös sitä samaa turvaa, jonka työntekijämme saavat yritystoimintamme sivutuotteena.

Yksityisen yrityksen työntekijät eivät aina ymmärrä sitä vaivaa, huolta ja vastuuta, jonka heille työpaikan luonut yrittäjä kantaa.

Yrittäjä ei ole se työntekijän ”vihollinen” vaan yhteistyökuppani, jonka kanssa yritystoimintaa on mahdollista harjoittaa ja luoda molempien perheille elämisen mahdollisuus tuoden leipää pöytään ja katoksen sadetta ja kylmyyttä vastaan.

Työntekijä ei ole se ”välttämätön paha” yrittäjälle vaan, hän on se tärkeä ratas, että yritys pyörii.

Ei se ole onni, että yrittäjä ajaa paremmalla autolla tai asuu hienommassa asunnossa kuin työntekijänsä vaan se on riskin tuoma etu, johon kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus ottaessaan yrittäjän riskin kannettavakseen. Yrittäjän huolet, murheet ja ajattoman työajan – 24h.

Minä, omalla kohdallani jouduin tilanteeseen, että olin suorittamassa varusmiespalvelustani 23-vuotiaana ja perheyrityksiemme pyörittäjä kuoli, isäni, vasta 54-vuotiaana.

Jouduin ottamaan vastuun armeijasta käsin yrityksistämme ja meidän työntekijöistämme.

Työntekijä on se henkilö, joka pyörittää yritystä palkkaa vastaan ilman omaa henkilökohtaista riskiä omalla omaisuudellaan. Yrityksen kaatuessa esim. konkurssissa yrittäjä menettää kaiken, niin kotinsa kuin useasti myös perheensä. Työntekijä jatkaa elämäänsä työttömyyskorvauksen ja sosiaaliturvan varassa, joita etuja hänen ex-työnantajansa ei saa ja ei ole niihin oikeutettu, mutta on maksanut työntekijänsä puolesta veroina ja sosiaalimaksuina palkan lisänä.

Yrittäjän elämä suistuu raiteiltaan, koti menee alta, perhe hajoaa sen myötä, luottokelvottomuus estää tulevaisuuden rakentamisen. Ei saa asuntoa vuokrattua, ei vakuutusta ei internetliittymää... Hänen perheensä syrjäytyy yhteiskunnasta.

Niistä asioista yritän kertoa teille Inhimillinen tekijä ohjelmassa, en tiedä, että ymmärrättekö sen, sillä oma elämäni onni suistui konkurssin ja yrityksemme ryöstön myötä raiteiltaan. Sen myönnän, että olen sinnitellyt hengissä 22 vuotta kaiken menettämisen jälkeen kotiseutuni ja kotimaani hylkäämänä ulkomailla – pakolaisena.

Jos viitsit omalta elämältäsi seurata näitä blogejani ja katsoa ohjelman, niin annat silloin arvon yhdelle teistä, ja kolmelle meistä, jotka yritimme itse, että Sinulla työn saaneena olisi mahdollisuus istua omassa kodissasi telkkarin ääressä kastoa se ohjelma.

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun saakka blogini.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

...jos haluat lisätietoja minusta, niin aukaisin muutaman vanhan blogini sitä varten, jotka löydät alla olevasta linkistä, kun klikkaat sitä hirellä: Huom! Aloita niiden blogieni lukeminin sivun alimmasta.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/?page=6

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Vaikka muuta julkisesti esitetään ja puhutaan, syystä tai toisesta Suomessa epäonninen yrittäjä leimataan hylkiöksi loppuiäkseen perisuomalaiseen malliin monillakin tasoilla.

Sanonta kuuluu: Yrittänyttä ei laiteta ( panetella ) - onkohan sittenkään näin ?

Millaiset taloudelliset menetykset lopulta suomalainen yhteiskunta onkaan kärsinyt tuhansien kokeneiden ja ammattitaitoisten yrittäjien menetettyä uskonsa ja toivonsa yrittämiseen ja oikeudenmukaisuuteen Suomessa.

Suomella on näköjään varaa hukata tämä kokemus ja voimavara, jota yleisesti muutoin länsimaissa kuitenkin arvostetaan näkyvällä tavalla.

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Tätä aihetta on syytä pitää yllä.

Yrittämisellä aina joku menestyykin, mutta nykyisin enää ani harva. Eräs vaikeuksissa ollut pienyrittäjä esitti hyvän kysymyksen: ”Mitä minä teen väärin ja mitä he tekevät oikein?”

Käsittämätöntä, että nyt vasta viime aikoina on saatu sellainenkin ”hienous” kuin yrittäjän työttömyyskassa.

Sitä ennen pienyrittäjällä ei ole ollut minkäänlaista sosiaaliturvaa. Kuitenkin on runsaasti aloja jotka hiljenevät totaalisesti pimeimpään vuodenaikaan. Ja jos yrittäjä on lisäksi ns. elinkeinonharjoittaja niin silloin on vitsit vähissä kun pitää ilman tuloja ennakkoveroa maksaa!

Täällä blogistanissakin eräs ex-yrittäjä kertoi, ettei hänelle jäänyt konkurssista kuin 8 auton rengasta, siinä kaikki. Ei puhelinta, ei asuntoa, ei mitään. Tämä on hyvin tavallista. Voi mennä pari vuotta ennen kuin pääsee normaalin sosiaaliturvan piiriin niin kuin muutkin kansalaiset. Eikä auta asiaa vaikka olisi perheellinen.

Miksei suomalainen pienyrittäjä verkostoidu enemmän? Jos verkostoituisivat niin se olisi kaikkien etu. Yrittäjille pitää luoda aluksi kunnollinen sosiaaliturva!

Nyt kaikki nykyiset ja ex-yrittäjät tuumasta toimeen! Lopetetaan nykytorpparius!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset