PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Tänään uravalintani olisi alkoholisti ja sosiaalipummi, ei yrittäjä.

  • Vuonna 1966, 9-vuotiaana aloitin perheyrityksessämme työt.
    Vuonna 1966, 9-vuotiaana aloitin perheyrityksessämme työt.
  • Me kuusi veljestä 1968, vasemmalta Jorma, Raimo, Veijo, Eero, Pertti, Lassi ja koiramme Rekku
    Me kuusi veljestä 1968, vasemmalta Jorma, Raimo, Veijo, Eero, Pertti, Lassi ja koiramme Rekku
  • Yhtiökumppanimme Seppo Juurikko, 2003
    Yhtiökumppanimme Seppo Juurikko, 2003

19.9.2014, YLE 1, Inhimillinen tekijä ohjelmassa näitte, miltä  nyt 90-luvun yrittäjästä, lamaveteraanista, tuntuu 22 vuoden jälkeen siitä, kun joutui ryöstetyksi valtion hallussa olleen SKOP-pankin toimesta.

Ehkä minun, kovia kokeneen yrittäjän kohtalo, voisi tuoda mieleen inhmillisyyden päättäjille ja lakien laatijoille, meitä yrittäjiä kohtaan, ettei tulevaisuudessa ketään velallista kohdeltaisi samalla tavoin, ettei ketään toista ihmistä kohdeltaisi niin, että häneltä viedään ihmisarvo.

Tämä blogini on tarkoituksella provokatiivinen, että ymmärtäisitte syyn ja seurauksen. Elämämme valinnat luovat tulevaisuuden.

En ajatellut itseäni tätä kirjoittassani vaan sukuamme, äitiäni ja viittä veljeäni perheineen.

Tämä on minun elämäni kohtalo, ja haluan tällä tuoda esille ne satojen tuhansien suomalaisten kohtalon 90-luvun laman seurauksena. Mielessäni ovat ne tuhannet velalliset, jotka eivät jaksaneet vaan lähtivät oman käden kautta ja jättivät valtavan surun jälkeensä. Hävetkää pankkiirit, koijarit ja poliitikot! Pankkien omistajat pelastettiin verorahoilla, että ne saivat tuhota kymmenientuhansien yrittäjien ja satojentuhansien vellallisten elämän, ja sen vielä oikeuslaitoksen tuella.

Elämäni loppui jo 35-vuotiaana vuonna 1992, sillä olin valinnut yrittäjän uran Suomessa. 9-vuotiaana aloittamani työura ja 10-vuotiaana aloittamani yrittäjäura, myin onkimatoja turisteille, olivat ohi.

 Syksyn 1992 jälkeen, minä ja sukuni, sai kokea kaikki sodan kauhut, kirjaimellisesti, sillä Sotkamon Säästöpankki kävi myös säälimättömästi kimpuumme viemällä kotimme. Pankki, jonka asiakkaana koko sukumme oli ollut vuosikymmeniä.

Nämä sodan kauhut kohtasin ja koen ne rangaistuksena yrittäjäammatistani. Olin yrittäjänä ja luonut satoja pysyväiä työpaikkoja 80-ja 90-luvun vaihteessa. 200 suoranaista ja 300 välillistä työpaikka on tarjonnut elämisen mahdollisuuden Kainuussa jo vuodesta 1988 alkaen. Katinkulta on yritys, joka on yksi varmimmista työnantajista Suomessa ja sitä ei voi siirtää Kiinaan, vaikka sen omistus on nykyään veroparatiisissa.

Meidän vihollisemme ei tullut rajan takaa vaan ne olivat pankkiirit ja osa yrityksemme avainhenkilöistä Katinkullassa. Tämä sota tapahui Suomen rajojen sisällä.

Yrityksen, Katinkullan, perustamisen seuraukset:

  • Menetin rakastamani työni, yrittäjän ammatin, josta en aikonut koskaan jäädä eläkkeelle.
  • Menetin omaisuuteni, niin myös viisi veljeäni, myös perintömme.
  • Menetimme yrityksemme, jonka pohja oli luotu jo 1900-luvun alussa.
  • Menetin kotini, niin menettivät myös viisi veljeäni perheineen ja lapsineen.
  • Menetin minulle rakkaan kotiseutuni.
  • Menetin ystäväverkostoni ja sukulaiseni jäivät kauaksi.
  • Menetin kotimaani, jonka eteen olin töitä tehnyt - jouduin maanpakolaiseksi.
  • Menetin uskoni Suomeen oikeusvaltiona.
  • Menetin terveyteni.
  • Menetin läheisiäni. Kolme kaatui taistelussamme ennenaikaisesti. Äitini (71-vuotiaana, 1997), veljeni Eero (47-vuotiaana, 2001) veljeni Veijo (61-vuotiaana, 2013). Heidän koettuaan musertavana epäoikeudenmukaisuuden, jonka saimme kokea Suomen oikeuslaitoksen taholta, huomattuamme, että meillä ei ole oikeusturvaa. Heidän terveys ei kestänyt. Kolmas veljeni Jorma kuoli 65-vuotiaana (2014) sairauteen. Talvisodassa isäni menetti vain vanhimman veljensä.
  • Taistelu kesti oikeusaleissa 8-vuotta ja sen jälkeen vielä ”sotakorvaukset”
  • Jouduimme viiden veljeni kanssa maksamaan ”sotakorvauksia” hyökkääjälle ja ryöstäjälle, eli SKOP:lle 14 vuoden ajan ulosoton kautta, vuoteen 2006 saakka.
  • Minua kiristettiin SKOP:n taholta ja vaadittiin luopumaan oikeudenkäynneistä tai he jatkavat perintää ja ulosottoa sairauspäivärahastani - en suostunut kiristykseen.
  • Menetin uskoni oikeaan ja väärään - olin saanut kasvatuksen, että pahuudesta rangaistaan, mutta hyvän tekemisestä ei rangaista vaan siitä palkitaan - toisin sain kuitenkin kokea.

Tässä olivat vain ne pahimmat seuraukset. Mieti kohdallasi, että mitkä näistä menetyksistä olisit itse kestänyt? Miten menetyksemme eroavat sodan kärsimyksistä - eivät mitenkään! Samat menetykset kokivat  sadatuhannet toiset suomalaiset.

 

Me yrittäjät emme saaneet oikeusturvaa, sillä presidentti Koivisto oli omassa ”konklaavissaan” ohjeistanut Korkeimman oikeuden presidentin ja toiset Suomen vaikutusvaltaiset päättäjät, että oikeuden tuomiot täytyy tehdä pankkien hyväksi ja velallisten vahingoksi, vaikka rikottaisiin Suomen lakia.

Me hengissä olevat kolme veljestä olemme lamaveteraaneja ja jäimme osattomaksi yhteiskunnan tuista, vaikka omalta osaltamme rakensimme Suomea paremmaksi vuosikymmenten ajan. Siitä kaikesta saimme rangaistuksen, jota useakaan ei jaksa edes kantaa.

Itselleni pyysin apua 1997 Sotkamon kunnalta, jossa Katinkulta sijaitsee ja on tuonut sinne valtavasti veroeuroja, jonne olimme tehneet 500milj.mk:n investoinnin ja luoneet satoja pysyvää työpaikkoja, sillä luottokelvottomana en saanut vuokrattua Suomesta asuntoa. Pyysin vain, että kunta olisi nimissään vuokrannut minulle kodin ja olisin omasta sairauspäivärahasta maksanut kunnalle vuokran. Sain kieltävän vastauksen. Vaihtoehdoksi minulle jäi itsemurha tai maanpakolaisuus. Ystävieni tuella jatkoin vielä elämää maanpakolaisena. Yrittäjän kohtalosta kertonee sekin, etten saanut Kajaanin sosiaalitoimistosta rahaa edes puhelinlaskun maksamiseen ja se suljettiin.

Kaikesta tästä selvisin vain hyvien kajaanilaisten ystävieni tuella. Kainuulaisista päättäjistä vain Kansanedustaja Osmo Polvinen ja Kansanedustaja Anne Huotari yrittivät kaikkensa taistella puolestamme Eduskunnassa ja julkisuudessa. Ne muut, kymmenet kainuulaiset vaikutusvaltaiset ihmiset, jotka henkilökohtisesti tunsin, käänsivät selkänsä. Mitään muita syitä en keksi kuin kateus ja ahneus, sillä useat päättäjät ja hedän läheisensä saivat konkurssin jälkeen töitä ja urakoita Katinkullasta, SKOP:n renkeinä. Yrittäjä urani aikana tulin toimeen kaikkien kanssa.

Lukija voinee ymmärtää miltä minusta tuntuu, kun työni tuloksena Sotkamon kunta on saanut näiden 25 vuoden aikana, Katinkullan tuomana, kymmenien miljoonien verotulot ja kirkkokin miljoonia euroja kirkollisveroina. Sotkamolaiset ja kainuulaiset yrittäjät ovat menestyneet Katinkullan vanavedessä. Ne kaikki ovat tietenkin hyviä asioita, muttä minä saan maksettua kaksioni asuntolainan loppuun vasta kun täytän 85-vuotta, vuonna 2041. 

 

Kaikki olisi voinut mennä toisin, minun ja sukumme elämässä, jos yrittäjän uraa en olisi valinnut?

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja olisin se 19-vuotias nuorukainen, joka oli jo 9-vuotiaana aloittanut työt perheyrityksessä, sitä aiemmin jo maatilan töissä, ja pääsi opiskelemaan Kajaanin kauppaoppilaitokseen, niin olisin sen opiskelun jättänyt tekemättä.

Olisin jättänyt täyttämättä kansalaisvelvollisuuteni, armeijan, josta sain ainoa Karjalan lennostossa mitalin, kunniakkaasti suoritetusta asepalveluksesta. Miltä minusta ja viidestä veljestäni (meitä on enää kolme jäljellä) tuntuisi puolustaa meidät ryöstäneiden koteja ja perheitä? Luultavasti he olisivat jo kriisin alussa paenneet jonnekin veroparatiisiin?

Olisin jättänyt ottamatta hoitaakseni perheyrityksiämme, isäni kuoltua 54-vuotiaana, kun olin suorittamassa varusmiespalvelustani, jota jatkoin ja hoidin samaan aikaan yrityksemme.

Olisin jättänyt opiskelematta sen uuden tietotekniikan käytön, verolainsäädännön, yrityksiä koskevan lainsäädännön ja kaiken yritystomintaa koskevat uudet lait ja asetukset joita opiskelin jatkuvasti pitääkseni itseni ajantasalla.

Olisin jättänyt hankkimatta sen kokemuksen yrittäjänä ja paikallisissa, maakunnallissa ja valtakunnallisissa matkailuorganisaatioisssa 

Olisin jättänyt luomasta niitä tarpeellisia kotimaisia ja ulkomaalaisia liikesuhteita, jotka olivat tärkeitä Katinkulllan toteuttamisen kannalta.

Olisin jättänyt perustamatta Katinkullan ja olisimme myyneet Katinkullan alla olevan maa-alueen suurella rahalla, siitä tarjottiin melkein 10milj.mk:aa vuonna 1987. Olisin alkanut juomaan, ja kun perintöni olisi ollut juotu, niin olisin mennyt sosiaalitoimiston luukulle hakemaan lisää rahaa. Juomisen olisin joutunut opettelemaan, sillä en pysty juomaan alkoholia kahtena päivänä peräkkäin.

Valitettavasti näitä valintoja elämässäni en tehnyt. Varmaan yhtiökumpaanimme Seppo Juurikko olisi myös tätä toivonut ja säästynyt omalta osaltaan ammattinsa ja useiden muiden yritysten menetykseltä. Ilman Sepppo Juurikon tärkeätä oman alansa osaamista ja ammattitaitoa Katinkultaa ei olisi koskaan toetutettu siinä muodossa kuin se tänäpäivänä on. Yhdessä me sen toteutimme ja yhteistoimintamme oli saumatonta ja tehokasta.

 

Miltä sukumme olisi säästynyt, jos ne päätökset olisin tehnyt? 

Äitini olisi elänyt yli 80-vuotiaaksi, niin kuin hänen neljä siskoaan. Kaksi veljeäni saattaisivat olla vielä hengissä. Viiden veljeni perheet olisivat säästyneet kotiensa ja omaisuutensa menettämiseltä. Heidän ei olisi tarvinnut vaimojensa ja lastensa kanssa kokea sitä kaikkea kärsimystä, jonka he joutuivat kokemaan minun väärien päätöksieni vuoksi.

Itse olisin säästynyt näkemästä sukuni kärsimystä ja olisin jo nuorena kuollut alkoholismin tuomiin sairauksiin.

Lopputulos kaikkien meidän kannalta olisi ollut paljon parempi ja onnellisempi.

Minulta on joskus kysytty, että ”etkö itse tehnyt mitään virhettä Katinkulta investoinnissa” olen vastannut rehellisesti, että ainoa virheeni oli perustaa Katinkulta!

Minulle on sanottu useasti "unohda menneet ja elä elämää eteenpäin". Se on ajattelmaton lause minulle, sillä vaikka päivällä menetykseni ei olisi mielessäni, niin se tulee yöllä uniin. Viimeksi olin Katinkullassa kaksi yötä sitten ja viime viikolla kolmen aikaan yöllä. Jos jollakin on todettu syöpä, niin sanotko sinä hänelle, että unohda syöpäsi ja elä elämää eteenpäin. Tai mitä sanot hänelle, jolta on lapsi kuollut kymmeniä vuosia sitten ja hän kuitenkin lastaan suree? Kysykää sotaveteraaneilta ja Karjalan evakoilta, niin te ymmärrä myös minua.

Veljeni ja heidän perheensä eivät ole koskaan syyttäneet minua Katinkullassa epäonnistumisesta vaan he kaikki tietävät, että meidät ryöstettiin.

 

Ne kaikki hyvät asiat, jotka Katinkullan perustamisesta seurasivat, ne saivat toiset ihmiset ja ovat voineet nauttia sen tuomista rikkauksista.

Itse olen käyttänyt nämä 22 vuotta toisten ihmisten auttamiseen elämän eri aloilla, niin nuoria, aikuisia kuin vanhuksia, useassa eri maassa. Kasvattanut sisäistä myötätuntoani kaikkia kärsiviä kohtaan, siksi ne toiset rankat blogini, heidän puolestaan, jotka eivät jaksa kirjoittaa,  ovat liian nuoria tai vanhoja.

Ehkä ne yrityksemme avainhenkilöt, pankkiirit ja viranomaiset, jotka avustivat meidän ryöstössä nauttivat Inhimilinen tekijä ohjelmaa katsoessaan shampanjaa, niin kuin he tekivät meidän konkurssin jälkeen Katinkullassa. He nauttivat silloin konkurssipesän laskuun 700mk:aa maksavaa shampanjaa, kun samaan aikaan minä elin työttömyyskorvauksella 1.800mk:aa/kk. Ehkä heidän lapsensa ymmärtävät joskus, että heille syötettiin varastettua leipää, joka oli saatu tuhoamalla kymmenien ihmisten elämä?

 

Miltä minusta tuntuikaan...

kun kesällä 1993 olin kahvilla SKOP:n pankkiirin kanssa, joka maksoi terassilla 20mk:n laskumme valtion hallussa olevan pankin luottokortilla ja lisäsi laskuun 50mk tippiä ”nätille tytölle".

kun kotini Kajaanissa Arsenal oli myynyt 290.000mk:lla, kun seuraavalla viikolla ystäväni myi kotini läheltä hiukan vaatimattomamman ja 20m2 pienemmän  asuntonsa 560.000mk:lla. Kotini markkinahinta oli silloin 700.000mk:aa.

kun SKOP:n roskapankki myi meiltä ryöstetyn Katinkullan omaisuuden noin 100milj.mk:n hintaa, kun markkinahinta oli kohonnut jo 800milj.mk:aan.

kun uutisissa kerrottiin samaan aikaan Eduskunnan supistavan perheiden ja eläkeläisten etuja ja korotti veroja.

 

Pankkikriisin aiheuttivat valvontaa vailla olleet pankit, ja sen jälkeen roskapankkeja ei valvottu senkään vertaa.

Sanoillani en voi loukata koskaan enkä ketään niin paljon, kuin teoilla on pahaa meille tehty.

Minä yrittäjänä tunsin yhteiskuntavastuun, mutta tunsiko yhteiskunta vastuuta yrittäjästä?

Miksi antaa ainutkertainen elämä yhteiskunnan hyväksi, joka sen tuhoaa?

En tiedä, mitä elämälläni jatkossa teen. Olen kokenut velvollisuudekseni, Suomea kohtaan, pitää yllä tätä keskustelua 90-luvun lamasta, mutta nyt ei taida enää terveyteni sitä kestää.

Minun voimani alkavat olla lopussa kaiken tämän kokemani jälkeen. Minun elämäni merkitys on vähäinen, mutta antakaa mahdollisuus lapsillenne toteuttaa haavensa - älkää rikkoko ja tuhotko omien eikä toisten lasten ainutkertaista mahdollisuutta onnelliseen elämään - vain sitä toivon.

Ei voi koskaan tarpeeksi korostaa sitä, että aikuisten ajatukset, sanat ja teot luovat lasten ja nuorten tulevaisuuden maailman. Tiedän sen siitä, että minulla oli se onni, että minulla oli hyvät isovanhemmat. Vanhemmat, joille ei ollut raha ja varallisuus tärkeintä vaan elämän arkiasiat. Parempia veljiä en olisi voinut toivoa, reiluja ja kavereita - he kaikki loivat minulle vahvan ja vankan pohjan kestää kaikki nämä kärsimykset.

En kirjoittanut tätä itseni takia, sillä minulla ei ole mitään voitettavaa, ei mitään hävittävää. Kirjoitin tämän Sinulle lukija, ettet Sinä aiheuttaisi kärsimyksiä toisille.

 

Kuuntele vielä yksi kappale...kun kuuntelet, niin mieti lukemaasi, ehkä tavoitat sen myötä mieleni surun?

https://www.youtube.com/watch?v=YUX1hSwCYeA

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Tässä YLE:n nettisivullla enemmän siitä, kuinka meidät ryöstettiin ja elämämme tuhottiin.

http://yle.fi/uutiset/3-9339074

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Yksi kysymys: oliko pankin menettelytapa?

Tilapäisen likviditeettikriisin yhteydessä
1) nostetaan korkoa yksipuolisesti vakuusmassaan nähden kohtuuttomalle tasolle ja
2) irtisanotaan luotot sopimusrikkomuksen, joka aiheutui yksipuolisesta koronnostosta, perusteella.

Ohjelma oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta jotenkin sinun sanomasi vähän hukkui muuhun hälinään, kun mukana oli kaksi muuta, jotka eivät kuulu samaan joukkoon, tai sitten ei.

Itselläni menii kylmät väreet selkää pitkin, kun lakimies oli sitä mieltä, että pankkien tulisi ottaa enemmän riskejä. Näkisin, että 90-luvun laman suurin syy oli pankkien leväperäinen luotonanto, jonka vuoksi kaikkien rahan hinta nousi ja pankit kaatoivat myös terveitä yrityksiä, joiden vakuusmassasta paikattiin tilannetta.

Se sentään lamasta opittiin, että pankkien lainanantoa tiukennettiin ja markkinoille tuli myös muita luotonantajia, jotka myöntävät riskipitoisempaa rahaa. Jälkimmäiset tarkastelevat rahoitusta toisesta näkökulmasta kuin, että riittävätkö vakuudet. Sellaista ei ollut tuolloin. En halua mennyttä takaisin löyhentämällä pankkien luotonantoa.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Pertti syvästi koskettavasta kirjoituksestasi ja rohkeudestasi esiintyä eilisessä ohjelmassa. Toivottavasti mahdollisimman moni katsoo ohjelman ja lukee tekstisi.

Katsoin itsekin ohjelman ja olen samaa mieltä Jari Vuorijoen kanssa siitä, että Pertin kohdalla kyse oli vain ja ainoastaan pankin häikäilemättömistä ja armottomista toimista, joilla tuhottiin ei vain Pertin vaan myös hänen lähisukunsa ja yhtiökumppaninsa elämäntyö ja ajettiin heidät kaikki syvään ahdinkoon. Uskomatonta julmuutta.

Olen sitä mieltä, että meillä tarvittaisiin puolueeton Totuuskomissio, joka kävisi läpi 90 -luvun laman "hirmuteot", niin paljon epäselviä pankkien suorittamia omaisuuksien ja yritysten haltuunottoja silloin tehtiin. Siihen ei taida kuitenkaan olla rohkeutta, niin moni rahamaailman silmäätekevä joutuisi selvittämään tekosiaan ja ainakin pyytämään niitä julkisesti anteeksi. Mutta ainahan ajatuksella voi leikitellä...

Markku Laaksonen

"Näkisin, että 90-luvun laman suurin syy oli pankkien leväperäinen luotonanto."

Tuo oli alkusoitto. Suurin tekijä oli valtiovallan siunaus pelastaa pankit, jättää yritykset tuuliajolle pankkien armoille.
Menetys oli tuhansittain turhaan kaatuneita yrityksiä, kokonaisen yrittäjäpolven häviäminen taloudesta.

Tilanne näkyy yhä. Mikään "totuuskomissio" ei tilannetta muuta, tee sitä tekemättömäksi.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Niin, heittoni totuuskommissiosta oli tietenkin utopiaa, myönnän sen auliisti. Eihän vastuunkantajia tietenkään löytyisi, koska pankkien ahneus sai aikoinaan poliittisten päättäjien siunauksen. Olen täsmälleen samaa mieltä kansssasi tuhojen laajuudesta ja siitä, miten pankkien armottomuus vaikuttaa vieläkin monen ihmisen elämään - Pertti on tästä yksi konkreettinen esimerkki.

Anu Kantolan väitöskirja "Markkinakuri ja managerivalta" vuodelta 2002 käsitteli tätä aihetta. Väitöstilaisuudessaan Anu Kantola kuvaili hyvin pankinjohtajien härskiyttä. Kaverukset kokoontuivat klubeillaan ja puheenaiheena oli heidän keskinäinen kilpailunsa siitä, kuinka monta yritystä he olivat saaneet ajetuksi konkurssiin ja kuinka monta asuntoa olivat ottaneet haltuunsa pilkkahinnalla ja myydyksi eteenpäin runsaalla voitolla. Ja näitä vekkuleita valtiovalta suojeli ja käänsi selkänsä pulassa ja hädässä oleville kansalaisille. Puistattavaa.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Markku, sekin oli leväperäistä, mutta ei olisi tarvinnut pelastaa mitään, jos luotonanto ei olisi ollut holtitonta. Pankkilainsäädäntöä onneksi muutettiin eikä sitä ole syytä takaisin aiempaan.

Tiia Eskola

Muistan kuulleeni, että juuri varsinkin yrittäjille pankit oikein tyrkyttivät kilpaa muka niin "edullista" valuuttalainaa, että vain aivan idiootti olisi siitä kieltäytynyt.

Tiia Eskola

Kiitos Pertti, että jaksat, terveytesikin menettäneenä, kertoa näistä hirmutöistä totuuden. Varsinkaan nuorempi polvi ei tiedä näistä mitään - ja harva vanhempikaan, sen verran tabuna aihetta on pidetty. Onhan se selvää, että näitä yrittäjiä ryöstäneitä varjellaan loppuun asti - sellainen oikeusjärjestelmä meillä on. Jopa niin, että ne harvatkin kunnolliset juristit, joita meillä vielä on ovat täysin turhautuneita - on aivan arpapeliä, voittaako syyllinen vai syytön oikeudessa.
Yrittäminen on tehty täysin mahdottomaksi Suomessa ja olet varmasti huomannut, että yhä useampi yrittäjä onkin karistanut kotimaan mullat, moni juuri Viroon. Aika koomista, että jopa Helsingin kaupunginjohtaja Pajunen, itsekin entinen yrittäjä, suosittelee yrityksiä siirtymään Viroon. Tämä siksi, että Helsinki tahallaan tekee yritysten toiminnan täysin mahdottomaksi - sitä vain en ymmärrä, että miksi näin pitää menetellä.
Tässä on vielä tuhansia tragedioita edessä, kun ihmiset työpaikkojen puutteessa houkutellaan pakkoyrittäjiksi, jotta tilastot saataisiin näyttämään hyviltä. Kun sitten on nyhdetty kaikki irti mitä saadaan ja vähän päälle arvonlisäveroina ja kaikenkarvaisina yrittäjän "velvoitteilla" eli laillistettuina ryöstöinä ja ihmisraasu on puilla paljailla irvitään:"Mitäs´ aloit yrittäjäksi?! Eikä mikään yhteiskunnan "tukiverkko" kannattele, sillä yrittäjähän on lainsuojaton, kuten hyvin tiedämme. Työkkäristä saat lappu toisensa jälkeen saman jankutuksen: "Ette ole oikeutettu työttömyysturvaan, koska työllistytte omassa yrityksessänne". Siis vaikka kuinka selittäisi, että yritystoiminta on loppunut ajat sitten.
En malta olla vielä mainitsematta myös sellaista totuutta, että kun on kerran ryhtynyt valtion orjaksi eli yrittäjäksi, niin se kostetaan myös yrittäjien lapsille siten, että he eivät olekaan oikeutettuja starttirahaan, kuten kaikki muut kantasuomalaiset ja maahantunkeutujat (jotka on muuten vapautettu arvonlisäveromaksusta). Ei siis ihme, että pizza- ja kebab -kuppilat menestyvät -maahantunkeutujien käsissä. Asia on täysin verottajan tiedossa - mutta kaikki tapahtuu heidän siunauksellaan.

Terveyskeskuslääkärini kertoi, että hänellä on runsaasti potilaina entisiä rakennusalan yrittäjiä, joiden on ollut pakko lopettaa yritystoiminta, kun eivät ole pärjänneet tarjouskilpailutuksissa rehellisin keinoin. Siinä sitten on mennyt rahat ja terveys - alkokin ollut lohdukkeena ahdistukseen, kun kaikki viedään. Ainoa toimeentulo on useilla sairauspäiväraha, joka on entisellä yrittäjällä tietenkin yleensä se pienin mahdollinen. Yrittäjien asiat ovat niin karmaisevassa jamassa edelleen, että jokaiselle annan neuvon: Jos jäät työttömäksi lähde pois täältä maasta, mutta älä missään tapauksessa suostu valtion orjaksi eli hienommin sanottuna yrittäjäksi.

Pertti, toivon sydämestäni, että olet edes hyvässä hoidossa terveysongelmiesi kanssa - Suomessa sinut dumpattaisiin niin täyteen lääkkeitä, että menehtyisit niihin. Ja jatka valitsemallasi tiellä - se on joka tapauksessa oikea.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos Tiia ja myös toiset komementoijat. Valitettavasti en jaksa nyt tällä kertaa paljon kirjoittaa ja vastata teidän arvokkaisiin mielipiteisiinne.

Laitan tähän yhden linkin varoituksena yrittäjille ja yrittäjäksi aikoville.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124791-v...

Tiia Eskola

Kiitos Pertti - hyvät ovat vinkkisi - kunpa vain ihmiset uskoisivat....Tänään kuulin uutisen, jota tiesin odottaa, mutta joka salataan tietenkin: Oulun seudulla on itsemurhien määrä noussut huomattavasti. Tämä nyt ei aivan suoraan liity yrittäjyyteen, mutta osittain kuitenkin. Lehdissä nimittäin annetaan valtavasti tilaa jutuille, joissa annetaan ymmärtää, että ei Nokialta pois potkituilla ole mitään hätää - heidänhän kannattaa ryhtyä yrittäjiksi ja kuin taikasauvan heilautuksesta asiat ovat oikeastaan paljon paremmin. Ja sitten esitellään näitä "superonnistujia", jotka ovat onnellisessa asemassa, kun "pääsivät pois Nokialta".
Kukaan ei uskalla kirjoittaa siitä inhimillisestä tragediasta, joka siellä tapahtuu. Valtavat määrät asuntoja myynnissä, joita kukaan ei osta edes pilkkahintaankaan ja perheet jumissa tämän takia - töistä ei tietoakaan ja kun vähänkään fiksumpi ymmärtää, että yrittäjäksi ryhtiminen on se kaikkein hulluin vaihtoehto. Ymmärrän varsin hyvin, että kun sinut vielä dumpataan täyteen psyyken myrkkyjä et näe enää muuta vaihtoehtoa kuin poistumisen näyttämöltä. Ehkä tästäkin tragediasta saa puhua sitten reilun kahdenkymmenen vuoden päästä!

Jyrki Paldán

Hyvä että tuot tärkeän asian esille. Mitä ehdottaisit ratkaisuksi?

Minä näkisin että ratkaisua olisi parasta etsiä turvaamalla jokaiselle elämä epäonnistumisen jälkeenkin. Niin yrittäjille kuin muillekin. Tämä voitaisiin saavuttaa esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä:

-Vastikkeeton elämän perustarpeet kattava perustulo kaikille
-Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus
-Sääntelyn ja byrokratian purkaminen(perustulon ansiosta esimerkiksi minimipalkkaa tai eläkemaksuja ei tarvittaisi)
-Ilmainen joukkoliikenne

Pahimmillaan menettäisi siis omaisuutensa, mutta koskaan ei tarvitsisi pelätä että menettäisi kattoa päänsä päältä, mahdollisuutta liikkua joukkoliikenteen avulla, tai ruokaa pöydästä.

Tiia Eskola

Juuri näin - erittäin hyvät ideat. Siis tuo vastikkeeton, oikein juhlava toimeentulohan on jo pitkään ollut taattu maahantunkeutujille ja myös älytön lisääntyminen, koska siitä maksetaan niin hyvin ja aina saa hienompaa asuntoa, mitä enemmän pentua vääntää. Sen sijaan vastuuntuntoiset nuoret kantasuomalaiset lykkäävät lasten hankinnan päälle kolmekymppisiksi, että olisi tarjottavana muuta kuin köyhyyttä lapsilleen....
Toisaalta tää tilanne on niin synkkä, että olen jo monen nuoren kuullut päättäneen, että jäävät tietoisesti "pummeiksi". Ja fiksummat lähtee täältä koulutuksen saatuaan, jota en yhtään ihmettele. Ja yrittäjät lähtee Viroon...

Joukkoliikenne on törkeän kallista - ja vielä erittäin kehnosti toimivaa. Maahantunkeutujat saa röyhkeästi tönien lastenvaunijensa kanssa matkustaa ilmaiseksi, mutta vähävaraiset koululaiset, opiskelijat ja mummot kynitään putipuhtaaksi.

Käyttäjän JyriHovila kuva
Jyri Hovila

Amen! Täällä myös yksi monista järjestelmän rattaiden lempeyteen syvästi tutustuneesta suomalaisista pienyrittäjistä. Ei voi sanoa kuin että ymmärrän ja allekirjoitan jokaisen ajatuksen joita tuossa kirjoituksessasi ilmi tuot. Suomalaiset eivät ymmärrä, että tämä maa pyörii lähes kokonaan nimen omaan pienien yritysten tuottamilla verovaroilla. Korporaatioiden osuus verotuotosta on reilusti alle puolet. Omalla kohdallani ongelmat ovat kulminoituneet sosiaalitoimistojen vetämään ja monet yrittäjät tuhonneeseen perustuslain vastaiseen linjaukseen, että yrittäjä ei ole oikeutettu toimeentulotukeen koska tukea "ei ole tarkoitettu kannattamattoman yrityksen toiminnan jatkamiseen". Viinaa niillä hilloilla saa kyllä ostaa aivan vapaasti, mutta vaikka syvässä pulassa oleva yrittäjä ei haluaisi tai edes voisi ajatella mitään muuta kuin mistä hankkii jokapäiväisen leipänsä niin yhden ainoan oikeudessa tehdyn ennakkopäätöksen perusteella kaikki yrittäjät on kategorisoitu sossurahoja kankkulan kaivoon kantaviksi huijareiksi. Todella raivostuttavaa, täysin perusteetonta ja erittäin räikeästi lainvastaista toimintaa.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos jälleen uusista kommenteistanne, mutta en vieläkään jaksa vastata, mutta avasin vanhempia blogejani, joista selviää enemmän, mitä tapahtui ja minkälaista elämäni oli:

Tästä linkistä ne löydätte: Lukeminen kanattaa aloittaa alimmasta ylöspäin, niin ajallinen järjestys on oikea.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/?page=6

Käyttäjän paiviruippo kuva
Päivi Ruippo

Suomen Akatemian kolmivuotisen lamaprojektin yhteenveto

1990-luvun lama ei johtunut idänkaupan romahduksesta eikä huonosta onnesta, vaan koko joukosta vääriä päätöksiä, väittää tutkimusjohtaja Jaakko Kiander Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.
Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 2.11.2001

Suomen 1990-luvun alun lamassa oli kyse talouspoliittisen päätöksenteon epäonnistumisesta, sanoi Suomen Akatemian kolmivuotisen lamaprojektin koordinaattori Jaakko Kiander torstaina projektin päätteeksi.

Yli 100 tutkijaa yli 20 projektissa työllistänyt tutkimushanke haki vastausta kysymykseen, oliko Suomen poikkeuksellinen kriisi vain huonoa onnea vai oliko taustalla rakenteellisia syitä, jotka tekivät romahduksesta väistämättömän. Lisäksi selvitettiin sitä, missä määrin laman vauriot jäivät pysyviksi.

Projektin yhteenvedon suorittanut Kiander sanoi, että useimmissa eri maiden 1990-luvun talouskriiseissä taustatekijöinä olivat rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkaminen, kiinteän valuuttakurssin politiikka ja valuutan yliarvostus.

Muissa maissa ei kuitenkaan koettu niin syvää kriisiä kuin Suomessa.

– Jos Suomen kriisin ei voi katsoa olleen välttämätön seuraus rahamarkkinoiden vapauttamisesta, on pääteltävä kyseessä olleen talouspoliittisen päätöksenteon epäonnistuminen, Kiander sanoi.

Idänkauppa ei selitä

Laman aikana keskeistä selitystä haettiin idänkaupan romahduksesta. Jaakko Kianderin mukaan sen jälkeinen häiriö oli sittenkin vähäinen, noin 2 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja ohimenevä. Jo vuoden 1992 alusta Suomen viennin kehitys oli maailman kärkeä.

Laman syvyys ja kesto johtuivatkin Kianderin mukaan pitkälti siitä, että odottamattoman korkeiden korkojen aikaansaama varallisuuden arvon lasku johti jyrkkään säästämisen kasvuun ja kulutuksen ja investointien supistumiseen. Se oli myrkkyä työllisyydelle.

Myös valuutan yliarvostuksella ja kireällä rahapolitiikalla oli tärkeä merkitys lamadynamiikalle. Kun markan kellutuksen jälkeen korkotaso kääntyi laskuun, muuttui talouden tilanne nopeasti.

Lamaa selitettiin sen päällä ollessa Suomen talouden ja yhteiskunnan rakenteellisilla heikkouksilla. Että taustalla olisi ollut yritysten tehottomuus ja kilpailun puute, korkeat verot, suuri julkinen sektori, ylimitoitettu sosiaaliturva tai jäykät työmarkkinat.

Tällaisen rakenneselityksen kyseenalaistaa kuitenkin se, että talous toipui niin nopeasti lamasta 1990-luvun jälkipuoliskolla, Kiander huomautti.

Työttömyyttä lisättiin turhaan

Jaakko Kiander nimesi sarjan päätöksiä, jotka jälkikäteen voidaan nimetä virheiksi. Tällaisia olivat säästöpankkilainsäädännön liberalisointi 1980-luvun alussa, pankkivalvonnan heikot valtuudet, luottomarkkinoiden vapauttaminen sääntelystä samalla kun talletuspuolen sääntelyä jatkettiin, vakaan markan linjan vieminen liian pitkälle, talouskasvua jarruttava ja työllisyyttä heikentävä finanssipolitiikka lamavuosina ja työttömyyden hoidon laiminlyönti.

– Keskeisin virhe tehtiin siinä, että työttömyyden annettiin vapaasti kasvaa vuosina 1991-93. Myöhempi kokemus osoitti, että työttömyyttä on helppo kasvattaa mutta vaikeata alentaa. Siksi työttömyyden käyttäminen makrotalouden epätasapainojen korjaajana on lähes aina ja kaikkialla osoittautunut vakavaksi virheeksi, Kiander latasi.

Vuosina 1991-93 lamapolitiikasta vastasi Esko Ahon (kesk.) porvarihallitus, joka valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok.) suulla läksytti kansaa elämisestä yli varojensa.

Kiander korosti, ettei työttömyyttä lisänneellä kireällä raha- ja finanssipolitiikalla saavutettu juuri mitään myönteisiä tuloksia.

– Julkisten menojen säästöistä huolimatta budjettialijäämät ja julkinen velka kasvoivat, koska työttömäksi jääneet lakkasivat maksamasta veroja ja tulivat oikeutetuiksi tulonsiirtoihin.

Jaakko Kianderista on mielenkiintoista, joskin suomalaisen talouspolitiikan perinteen mukaista, ettei talouspolitiikka laman aikana kiinnittänyt juuri mitään huomiota kansalaisten elintasoon tai työllisyyteen.

– Yksityisen kysynnän supistuminen ei laman alkuvaiheessa aiheuttanut huolta, koska sitä pidettiin tavoiteltavana.

Eliitistä työttömyys vaikutti positiivisesti

Tutkija Anu Kantola Helsingin yliopistosta korosti, että nimenomaan poliittinen eliitti kielsi laman olleen seurausta poliittisista ratkaisuista. Se haki selitystä kansalaisten moraalisen selkärangan pettämisestä 1980-luvulla.

Kantola on tutkinut lamaprojektissa eliitin puhetta vuonna 1995 tehdyistä päättäjien haastatteluista. Hänen mukaansa eliitin suhde politiikkaan ja erityisesti eduskuntaan ja vaaleihin on pääosin kielteinen.

Jos muistellaan tiedotusilmastoa laman aikana, niin tapahtumia tulkitsivat pääosin Ahon hallituksen keskeiset ministerit, korkeat virkamiehet erityisesti valtiovarainministeriöstä, työmarkkinajärjestöjen johtajat sekä ekonomistit, joiden joukossa oli sekä elvytyksen että hallituksen peruslinjan kannattajia. Kaikkien voidaan katsoa kuuluvan ”eliittiin”.

Anu Kantola näki eliitin asettuneen ”yhteisen järjen nimissä” kannattamaan julkisen sektorin karsimista. Se näki työttömyyden positiivisessa valossa tehokkuuden lisääjänä. Samalla päättäjät siirtyivät uuteen ajatteluun, jossa hyvinvointiajattelun ja tasa-arvon ajatukset korvasi yhteiskunnassa markkinoiden ylläpitämä kuri.

Projekti antoi lisävaloa sille, miksi laman kaltainen raju muutos ja sen aiheuttamat poliittiset toimet voitiin viedä läpi ilman merkittävää poliittista taistelua tai vastarintaa:

– Eliitti löytää yhtenäisen linjan, jossa laman ongelmat, kuten leikkaukset ja työttömyys, eivät nouse tärkeiksi ongelmiksi eivätkä näin jäsenny poliittisessa järjestelmässä julkisiksi ongelmiksi. Puoluepoliittiset erot ja intressit korvautuvat yhteisen edun nimissä esitetyllä ohjauspuheella. Tätä ohjauspuhetta höystetään moralistisella tuomiolla, joka kohdistuu kulutusjuhlaan langenneeseen yhteiskuntaan, Anu Kantola sanoi.

- Lähde: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/245311... Otsikko: Jätkäsaaren Lyhty ry. / Ari Söderlund

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Kysenen tutkimus on hyvä ja kannattaa lukea ihan kokonaisuudessaan eikä vain valikoiduin osin.

www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j27-5.pdf

Laman syyt ja seuraukset on vähän eri kuin tämän syyt ja seuraukset:

- säästöpankkilainsäädännön liberalisointi 1980-luvun alussa, pankkivalvonnan heikot valtuudet, luottomarkkinoiden vapauttaminen sääntelystä

Varsinkaan seuraukset. Mahtoiko se mennä oikein, että sen ainoan pankkiryhmän, joka oli pitkälti uskonut hallituksen puheisiin valuuttapolitiikan osalta, meneteltiin niin kuin meneteltiin. Toki kyseinen pankkiryhmä sai tukea ja muut vain lainaa eikä ÅAB tarvinnut sitäkään.

Mutta säästöpankkiryhmän osalta (ei koskenut ulkopuolelle jääneitä säästöpankkeja) taidettiin aika alkuvaiheessa päättää lyödä pillit pussiin ja realisoida yrittäjien antamat vakuudet. Varmaan kyseisellä ryppäällä oli epäkelpoja yrityksiä asiakkaana, mutta taisi terveet asiansa hoitaneet mennä samalla. Oikeusturvan saamiseen lienee vaikuttanut prosessiuudistus, joka tuolloin toteutettiin. Hyvistä asiamiehistä oli pulaa, kun vanhat opettelivat uutta prosessia ja uudet eivät taas muuten olleet vielä niin kyvykkäitä.

Muut pankithan keksivät monien asiakkaidensa kanssa keinoja jatkaa toimintaa laman yli. Kyllä yritykset laman iskiessä varsinkin alkuvaiheessa tarvitsevat rahaa. Eli taisi tuo lainaratkaisu olla loppujen lopuksi velallisen kannalta parempi vaihtoehto kuin suora tuki.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Meidän 90 luvun kokonaistilannetta ja saavutettuja tuloksia ja menetyksiä voisi verrata Islannin ongelmiin, jotka ratkaistiin ilman että pankkeja olisi pelastettu. Kukahan sen tekisi....ihan vaikka tieteellisin tutkimus proceduurein...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset