PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Eläkkeet ja eläkkeet, elämä eläkkeellä.

Turhaan minä täällä kirjoitan - kukaan ei kuule.

Minulla ei ollut koskaan mielessä, ajatuksissa tai haaveissa jäädä eläkkeelle. 

Yrittäjän ammatti antoi minulle kaiken sen, mitä elämältäni toivoin. Olin aloittanut työn teon jo pikkupoikana ja 9-vuotiaana perheyrityksemme palveluksessa. 10-vuotiaana perustin ensimmäisen yrityksen, myin onkimatoja turisteille. Tavalliset madot olivat edullisia, mutta isot kastemadot olivat arvokkaampia.

Kasvoin yrittäjäksi koko nuoruusaikani tehden töitä kaikki koululomat perheyrityksessämme. Koulukaverini viettivät talvi- ja kesälomia perheittensä kanssa matkustellen. Minä olin töissä ja 17-vuotiaana jopa 24 tuntia vuorokaudessa.

Silloin eivät vanhempani ajatelleet, ei kukaan mukaan, että lapsi on töissä ympäri vuorokauden.

Kaikki opiskeluaikani lomat vietin töissä putkeen, kun jälleen opiskelukaverini viettivät lomaa.

Jopa varusmiespalveluajan lomat olin töissä. Isäni kuoli, kun minulla oli vielä puolet armeijasta jäljellä, joten jouduin hoitamaan Karjalan lennostosta käsin perheyrityksemme, ja sen tein.

Tuli 90-luvun säästöpankkikriisi ja meidät ryöstettiin valtion hallussa olleen SKOP pankin toimesta.

Silloin, vasta 37-vuotiaana menetin terveyteni ja en ollut kykenevä siihen työhön, jonka olin jo 10-vuotiaana oppinut – yrittäjän ammatin. Laskin yhden kerran, että olin 35-vuotiaana tehnyt töitä noin 90.000 tuntia, eli 50 työvuoden verran, jossa ei ollut edes mukana ylityö, sunnuntai tai yötyötunnit.

Minulla oli vain yksi haave, kun saavutan korkean iän, en puhu edes eläkeiästä, sellaista sanaa minulla ei ollut, halusin hoitaa pientä tasokasta hotellia jossain pikkukaupungin keskustassa. Eli ymmärsin hyvin, että nuoruuden tottumuksen työnteon ilolla halusin jatkaa hautaan saakka.

Sitä en voinut kuitenkaan tehdä, sillä menetin sahan ja kirveen, työnteonvälineet.

Olen nyt ollut vuodesta 2000 virallisesti eläkkeellä, sillä muuta vaihtoehtoa sen lopullisen vaihtoehdon lisäksi ei ollut.

Miltä minusta on tuntunut olla eläkkeellä?

Sen voin rehellisesti sanoa, että surkeata elämää.

On tuntunut pahalta olla eläkeläisenä, kun minulla olisi ollut ideoita, tietotaitoa, osaamista ja ammattitaitoa luoda uusia yrityksiä ja työllistää lisää ihmisiä, antaa perheille elämisen mahdollisuuksia – sitä mahdollisuutta minulle ei enää suotu.

Poliitikoille ja virkamiehille oli tärkeämpää kaataa menestyviä yrityksiä, viedä yrittäjien varallisuus ja siirtää se toisille, jotka hallinnoivat yrityksiä veroparatiiseista käsin maksamatta veroja Suomeen. Minä olin iloinen veronmaksaja, jolle ei ollut tärkeätä luxus elämä vaan ihan tavalliset arkipäiväiset asiat ja vapaa-ajan vietto hyvin ystävieni seurassa.

Minulle kävi niin, että jouduin maanpakolaiseksi vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Sekään ei riittänyt kotiseutuni maistraatille vaan uhkasakon uhalla minun oli muutettava vielä EU-maahan, etten menettäisi sairausvakuutustani.

Olen nyt jo 14-vuotta ilman omaa tahtoani asunut Espanjassa, jonne suomalaiset haluavat muuttaa eläkepäivikseen. Minä en todella halunnut, sillä halusin tehdä työtäni yrittäjänä Suomessa ja työllistäen suomalaisia.

Nämä 14-vuotta Espanjassa ja sitä aiemmat 3 vuotta toisessa maassa maanpakolaisena ovat olleet minulle todella raskaita vuosia. Erossa kotiseudusta, kotimaasta ja ystävistäni.

Nyt olen jo 57-vuotias ja elämäni alkaa olla ajallisesti jo takana.

Rakastin työtäni, nautin työstäni, ne ympäripyöreät päivät ja sadat ja tuhannet ongelmat, jotka yrittäjänä sain ratkaista, ne olivat elämäni nautinnot ja ansaitut elämäni arvot.

En ajanut hienolla autolla, ihan tavalliselle Audilla, en asunut tornien linnassa vaan tavallisessa kerrostaloasunnossa, jonka roskapankki myi 290.000mk:lla.

Vietin lomaa sen verran kuin työltäni sain, eli pari kolme viikkoa vuodessa. Tein töitä jopa aamu neljään...

Nyt sitten tahtomattani olen nostanut eläkettä kohta 20-vuoden ajan, kun ne vuosikymmenet olisin halunnut tehdä töitä – töitä – töitä, en olisi halunnut näitä vuosikymmeniä olla etelän auringossa!

Miten minä voisin enää rankemmin antaa viestin poliitikoille ja päättäjille, ettette veisi yrittäjiltä sitä, mikä on heille arvokainta – työ vuorotta, on heidän elämän onni ja rakkaus.

Ei ollut edes kunnan viirin arvoista se, että loin yrittäjänä 500 pysyvää työpaikka, jotka ovat antaneet leivän jo 25 vuoden ajan sadoille perheille. Sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Vain poliitikkojen päätökset eläkeiän korotuksista, perheiden tukien leikkauksista, vanhusten hoidot huonontamien ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajo ovat tärkeitä media uutisia, mutta ne joista kaikki tämä johtuu eivät ole uutisten arvoiset. Uutisen arvoinen olisi vain se, että pajonko minä olen nostanut eläkettä näiden 20 vuoden aikana, sis. sairauspäivärahani - se olisi kyllä otsikoissa! Kuitenkaan sitä ei ymmärrettäsi, etten olisi halunnut menettää terveyttäni, en olisi halunnut eläkkeelle vaan olisin halunnut jatkaa yrittäjän ammattiani, säilyttää kotini, kotiseutuni ja kotimaani.

Minä olisin antanut Suomelle vielä satoja työpaikkoja lisää, mutta toiset päättivät puolestani, että nosta sinä eläkettä, niin he hoitavat yrityksesi veroparatiiseista maksamatta veroja Suomeen! Siksi eläkeikiä täytyy nostaa, ei siksi, että suomalaisten työn tuottavuus olisi riittämätön.

 

ps. Vieläkin, vaikka yritän yritysideoitani tukahduttaa, niitä tulee päivittäin. Toiset saattaisivat olla toteutettavissa ja toiset unohdettavissa. Eilen tuli mieleeni, että jos autojen takakontissa olisi tasosta nostettavat lokerikot, kun käy kaupassa, niin voisi pussukkansa nostaa lokerikkoihin, niin ostokset eivät seilaisi tavaratilassa. Jos mukavassa nojatuolissa olisi sivulta pyöräytettävä pöytä läppärille tai tarjotin ruokailua varten. Vielä pari ideaa tuli mieleeni, mutta pystyin ne unohtamaan...onneksi, etteivät ne jää vaivaamaan mieltäni. Eli näiden vuosikymmenten aikana satoja ja satoja uusia tuote ja yritysideoita...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Näitä tarinoita on valitettavan paljon. Mikään puolue ei ole ottanut asiakseen ajaa kelvollisia työehtoja ja sosiaaliturvaa myös yrittäjälle. Yrittäjäksi kyllä kannustetaan, mutta toimeentulo ja tulevaisuus on omissa käsissä ja sattuman armoilla.

Liikenneammatin harjoittajilla on jo sentään työaikasäännökset ja valvonta, mutta ei silläkään puolella on turvaa kohtuuttomia sopimusehtoja vastaan. Kun sinulla on nyt aikaa, voisitko miettiä, mitä yleisiä turvasäännöksi yrittäjän suojaksi tarvittaisiin ja miten ne käytännössä pitäisi toteuttaa.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Moi Viljo

Näitä on lukematon määrä ja lamaveteraaneja ei saa unohtaa.

Tässä blogissani ovat ne yrittäjyyden ongelmat, jotka täytisi ratkaista, että yrittäjyys olisi turvallisempaa.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124791-v...

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Pertti Lindeman,

uskon jotenkin ymmärtäväni historiaanne, vaikka aikuisiällä varsinaisena yrittäjänä olen toiminut vain muutaman vuoden. Sen uran lopetin, koska meni tavallaan liian hyvin ja ainoana mielekkäänä vaihtoehtona olisi olliut laajentaminen, se kuuluisa ensimmäinen työntekijä oli jo palkattuna. Katsoin helpommaksi palata palkolliseksi, varsinkin kun koulutustani vastaavaa työtä oli runsaasti tarjolla ja voin valita myös työpaikkakuntani.

Yrittäjän lapsuus näköjään muistuttaa, ainakin teidän kohdallanne, omaa lapsuuttani: pienviljelijäperheen lapsena (naapuruston pikkukommareiden mielestä pikkuporvarina) aloitin kesäisin säännöllisen n. kahdeksan tunnin päivittäisen työnteon kahdeksanvuotiaana. Kesät konttasin enimmäkseen sokerijuurikasmaalla, mutta hääräsin muissakin töissä. Vieressäni konttaava naapurinpoika ansaitsi isältäni palkkaa, minä en - sain kuulemma täyden ylöspidon: kodin, ruoan ja vaatteet. Kävin junalla koulua Hämeenlinnassa, muutaman kilometrin matka Turengin asemalle piti aloittaa puoli seitsemältä, kotiin palasin klo 17 jälkeen. Syksyisin piti vielä heti lähteä pellolle töihin.

En kokenut työnteon täyttämää lapsuuttani mitenkään poikkeavana enkä siis surullisenakaan, vaan aivan tavallisena pienviljelijäperheen elämänä. Myönnän että joskus kadehdin (kommari)kavereitani, jotka viettivät kesiään erilaisilla leireillä; jotkut harvat pääsivät jopa kesälomamatkoille. Eniten minua harmitti, että kavereillani oli aina jonkin verran omaa rahaa, mitä minulla ei koskaan ollut.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Kiitos kommentistanne Taisto.

Meillä oli myös pientila, jonka maille yrityksemme rakennettiin, jossa samoin aloitin hyvin nuorelta työnteon viiden veljeni kanssa. Ja olen täysin samaa mieltä kanssanne, etten kokenut jo lapsena tottuneena maatilan ja perheyritysten työntekoa vastenmielisenä tai huonona vapaa-ajan viettona.

Teitte varmasti oikean ratkaisun luopuessanne yrittäjurasta.

Valitettavasti minä tein väärän rakaisun ja siitä kärsi valtavasti ihmisiä.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176316-t...

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Mie näin telkkarissa sinut, niin aikanki luulin, ja oli hyvä ohjelma.

Muttei tuota sinunkkaan kohtaloa käsitä, jossei itte ole maistanu sitä yrittäjän vappautta. Mutta suomalaisessa pykälänikkareitten ja pankkiuskontojen maassa ei taijja mithän turvaa olla tänäkkään päivänä. Mie lupasin joskus ittele, etten ikinä ennää ole työnantaja ja onnekseni olen jo unohtanu melkein kaiken siittä, paitsi päätökseni, eli tiän mitä se homma tarkottaa ja kuitenki ne työntekijät jäit mulle ystäviksi ja oli huippuväkea, varsinki sillonko lopetin. Ittensä työllistäminen vain, on jo helpompaa, mutten suosittele sitäkkään kelheen nykyehoilla. Älysin siis sillon, ettei työnantaminen ole oikeasti missään arvossaan, son vaarallista hommaa taloudellisesti henkisesti sosiaalisesti...

Nojooo ei ole kyse minusta, vaan sinusta ja kuinka paljon tässä maassa on näitä tarinoita eikä mikhän ylleinen taju ole muuttunu ja yrittäjyyttä markkinoihaan ja houkutellaan ihmisiä ja nuoriaki, voi voi!

No siis tsemppiä ja sie varmasti olet peruspositiivinen vai miten sie saoikkaan, aina joku valo näkösällä ja päivä kerrallaan ja voi mahollisimman hyvin!

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Hei Hilkka, kyllä se olin minä kahden kohtalotoverin kanssa, joka tunkeutui olohuoneeseesi.

Positiivisutta yrittäjä tarvitsee selviytyäkseen arjen ongelmista ja suurten ongelmien jälkeen.

Mukavaa sykyskyä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Lopeta Pertti hyvä jo se ruikuttaminen ja kirjoita koko tarina kirjoihin ja kansiin oikeine nimineen ja tapahtumineen, jotta lukijat pääsevät kärryille missä mennään. Kerro meille vihdoinkin nimet kaappauksen taustalla. Kuka rikastui kustannuksellasi? Ettemme ainakaan heitä enää äänestä.

Olisiko se mahdollista, että sinä vain epäonnistuit?

Katinkullan taseissa oli laman tullessa pieni likviditeettikriisi. Mitä se sitten tarkoittaakin? Firma kuitenkin meni nurin.

Ei katkera vihjailu johda mihinkään. Katinkulta on suuren rahan omistuksessa. Nyt ja ikuisuuteen.

Nauti eläkkeestäsi siellä etelän lämmössä.

Kymmenillä tuhansilla suomalaiseläkeläisillä on varaa matkustaa nippa nappa Keravalle. Siinä heille etelän lämpöä.

http://www.holidayclubresorts.com/fi/yritys/historia/

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2012/04/laillis...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Holiday_Club

http://www.suomalainen.com/katinkullan-kaappaus-sk...

http://www.espanja.org/keskustelu/topic/katinkulla...
-----

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

En todellakaan lopeta tätä ruikuttamista, ennen kuin tajutaan 90-luvun virheet ja ne myös myönnetään. Olen yrittäjä jo lapsuudestani saakka ja se on antanut minulle virtaa ruikuttaa.

Tässä ote sähköpostistani, jonka sain viikko sitten lauantaina yhden nykyisen ministerimme eritysavustajalta Inhimillinen tekijä ohjelman jälkeen:

"1990-luvun laman hoidossa on varmasti tehty paljon virheitä. Uskon, että kaikilla päättäjillä on kuitenkin lopulta ollut mielessään valtion ja Suomen kansan etu, vaikka jotkut yksittäiset päätökset tuntuisivatkin epäreiluilta tai olivat epäonnistuneita."

Ne eivät ymmärrä, että ne pankkikriisii toimet eivät oleet Suomen kansan etu vaan yksittäisten ihmisten etu, jotka keräsivät sen varjolla valtavat omaisuudet. Siksi tätä ruikutusta pidän yllä.

Täällä hiukan taustoja:

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/?page=6

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Jo sana "eläke" on alentava. Siitä tulee mieleen elätti, toisten elätti.

Eläke, elätti, eläkeläinen - alentavia sanoja. Ikinä en kutsuisi itseäni eläkeläiseksi. Enkä ryhdy eläkeläiseksi. Elämä on jatkuvaa toimintoa, liikettä, aktiviteettia, "työtä". Ilman toimintoa ihminen on kuollut.

Kasvutaustani ja elämäntapani on juuri tuota mitä Pertti kuvaa: työnteko ulottuu kaikkialle ja ikuisesti. En tunne sanaa vapaa-aika, en tunne sanaa "työ", kaikki on yhtä ja samaa. En suostu kuulemaan sanaa eläke.

Nykyinen kinastelu eläkeiästä on absurdia. Minua se ei kosketa. Aion tehdä "työtä" 90-vuotiaana. Eläkepoliitikot puhuvat järjestelmistä: eläkejärjestelmä, kestävyysvaje, julkisen talouden järjestelmä. Absurdia puhetta, vieraantunutta "järjestelmäkeskustelua". Ei kosketa minua, ei kiinnosta. Järjestelmät eivät minua ohjaa eivätkä sanele. Elämäntehtävämme ei ole järjestelmien ylläpitäminen. Ihmisestä vieraantuneet järjestelmät (finanssit, vajeet, taseet, tuotot, työura, ura!) saavat murtua ja kadota taivaalle.

Käyttäjän JormaKuusela kuva
Jorma Kuusela

Hyvä Pertti Lindeman.

Turha luulla, ettei kukaan kuulisi. Ainakin minä olen kuullut. Olen yrittänyt kuulla jopa enemmän, mutta se on vaikeaa, sillä esimerkiksi "Katinkullan kaappauksen" painos on loppunut kustantajalta, eikä sitä maaseutukirjastostakaan löydy. Etälainaus on seuraava yritys. En pääse myöskään niille sivuillesi, joilla olet aikaisemmin avannut taustoja.

Pakko on tunnustaa, että kuulemiselleni on valmistanut pohjaa se, että olen kuullut samankaltaisia tarinoita muualtakin. Siltä käsitykseltä en voi välttyä, että 90-luvun lamanhoito oli häpeällisimpiä jaksoja maamme historiassa. Häpeä koskee sekä kaappareita että kaappauksen mahdollistajia, mutta myös niitä leijona- tai rotaryveljiä, jotka kuulemma siirtyivät kadun toiselle puolelle, kun uhriksi joutunut yrittäjä sattui kävelemään vastaan.

Luin yli 40 vuotta sitten Erving Goffmanin kirjan "Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity". (1963). Se oli monin tavoin ajatuksia herättävä - etenkin silloista lama-Suomea pakoon lähteneelle ruotsinsuomalaiselle nuorelle hanttihommien tekijälle. Sillä on mielestäni monia yhtymäkohtia 90-luvun tapahtumiin. Ympäristön tuottama häpeä, josta leimatun vieläpä oletetaan selviytyvän niin, etteivät leimaajat kokisi oloaan vaivautuneeksi.

Uskon ymmärtäväni jossain määrin kaksikymmenvuotista katkeruuttasi, vaikken tietenkään täysin. Paljon pienemmät ja satunnaiset vääryydenkokemukset kun tapaavat vaivata kaiketi lähes kaikkia ihmisiä, vaikkei kysymys ole likimainkaan kokemuksesta, että elämäntyö ja suvunkin omaisuus olisi riistetty.

Kuitenkin otsikkosi askarruttaa ihan henkilökohtaisesti. Viisaana ja analyyttisena kirjoittajana pitämäni Juhani Kahelin toteaa, että kysymys on alentavasta termistä. Se jäi mietityttämään. Kuulun tietenkin itse siihen ikäluokkaan, jota syyllistetään eläkepommista, kestävyysvajeesta ja ties mistä. Jonkin määritelmän mukaan kuulun myös ahneeseen sukupolveen. Silti nukun yöni hyvin - vieläpä onnellisena siitä, ettei kello ole enää soimassa aamuviideltä. Sana ei minua eläkeläisenä alenna, eikä asia muuttuisi miksikään, vaikka sana vaihdettaisiin miksi, vaikka emerituspalkaksi.

Olen vapaa valitsemaan hyödylliseksi katsomani työt ja toimet - palkalliset tai palkattomat. Palkattomat ovat yleensä olleet palkitsevimpia. Sellaista voi olla vaikka lahjakkaan opiskelijan ohjaaminen. Vaikka uskon, että sinulla Pertti olisi mentorina paljon annettavaa, en tietenkään tuputa neuvojani. Niitä olet varmasti saanut jo riittävästi kahdenkymmenen piinavuotesi aikana.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Olen ollut yhteydessä Katinkullan kaappaus kirjan kustantajaan ja pyytänyt heitä julkaisemaan kirjoittamani elämänkerran, mutta ei mitään vastakaikua.

Miksi kustantaja ei tee uutta painosta Katinkullan kaappaus kirjasta, kun minäkin tiedän sillä olevan kysyntää?

Oman elämänkertani suhteen olen ollut noin kahteenkymmeneen kustantajaan yhteydessä, mutta kellään ei ole rohkeutta sitä julkaista.

Kiitos siitä, jos jaksat lukea. Eläkkeellä olo ei ole koskaan häpeä, ei ole häpeä jäädä eläkkeelle. Olisin onnellinen, jos en olisi näin aktiivinen yhteisistä asioista murhetta kantava ja pystyisin unohtamaan kaiken ja makoilemaan vain palmun alla.

Käyttäjän JormaKuusela kuva
Jorma Kuusela

Pertti hyvä.

Kiitokset ovat tietenkin minun puolellani. Olet antamassa kasvot tuolle mielestäni häpeälliselle episodille. Vaikka itse en ole ikään ollut yrittäjä eikä lama edes silloin puraissut minua brutaaleilla hampaillaan, asia on askarruttanut minua jo parikymmentä vuotta - eräänlaisena kunnia- tai kunniattomuuskysymyksenä. Kunniakysymys se on mielestäni siksi, että kansakunnan olisi syytä siivota nurkkansa, kunniattomuuskysymys taas siksi, että kunniattomuus ansaitsee kantaa vastuun ja saada kasvot.

Pienessä mittakaavassa kysymys on tietenkin myös niistä, jotka menettivät takaajina omaisuutensa, ja olen kaivannut jo kauan jonkinlaista 90-luvun tilinpäätöstä häviäjistä ja voittajista. Omaisuus tuskin katosi minnekään, se vain vaihtoi omistajaa.

Ainoa kyläkirjastostani löytämäni kirja oli "Pankkikriisin peitellyt paperit", ja jo sen lukeminen tuntui sekä pahalta että hyvältä: pahalta siksi, että se näytti osan virhearvioinneista ja niiden korjaamisesta kyseenalaiin keinoin, hyvältä siksi, että kirja on kirjoitettu.

Sellainen kirja olisi omasta mielestäni lukemisen arvoinen, jossa kulkisi rinnan kaki tarinaa: "objektiivisen kuvauksen" ja sellaisen, joka sisältäisi inhimillisen ulottuvuuden. Tuo nyt oli tietenkin vain mieleen juolahtanut ajatus.

Jos kustantajia ei syystä tai toisesta kiinnosta, omakustanne ei ehkä olisi mahdoton ajatus. Olen ymmärtänyt aikaisemmista blogeistasi, ettei Viro ole sinulle vieras maa, ja tiedän, että painattaminen Virossa on varsin edullista.

Toisaalta meillä on se yhteinen piirre, että ideoita on, ja itse olen käynyt varovaiseksi tarjoilemaan omiani.

Käyttäjän Hanni kuva
Helena Räisänen

Hei Pertti, täälläkin on yksi joka kuulee. Olen lukenut blogisi ja varmasti luen kaikki julkaisusi täällä mitä tulee jatkossakin. Minäkin olen lähdössä olosuhteiden pakosta pois suomesta, Bulgariaan.

Jos kirjasi saa e-kirjana, laitatko minulle linkin, kiitos. Haluaisin se niin kovasti lukea.

Syysterkuin Helena, Kainuun tyttö.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sitä ihmettelen,että jos sinulla on taito yrittämiseen ja yritysten pystyttämiseen niin miksi et vain lähde omille teillesi Suomesta?

Ei kai siinä yksi vakuutus voi olla ongelma,kun paremmat rahat itsesi hoitoa varten saisit näistä lukuisista yrityksistä.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Valitettavasti en jaksa enää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset