Veropakolainen kiinnostaa Espanjassa, mutta ei maanpakolainen.

Kirjoitan jälleen niin  kuin asiat ovat ja kuinka minä ne koen, häpeämättä.  Avoimuudella ja tunteella kirjoitan.

Olin ensin maanpakolainen, kun nyt minusta on tehty veropakolainen Espanjassa.

Yritä jaksaa tämä lukea, niin tiedät, miksi minusta tuli kadehdittu veropakolainen.

Media revittelee otsikoita veropakolaisista, mutta ei maanpakolaisista. Meitä maanpakolaisia on ympäri maapalloa 90-luvun laman seurauksena.

Näin minusta tehtiin ensin maanpakolainen ja nyt sitten veropakolainen

Maanpakolaisuuteni syy on 90-luvun lamassa, kun vuonna 1992 valtion hallussa ollut yrityksemme rahoittajapankkimme ryösti vastoin keskinäistä rahoitussopimustamme menestyvän yrityksemme ja omaisuutemme.

Vuonna 1995 Arsenal vei pakkohuutokaupassa kotini Kajaanissa ja myi sen edelleen 290.000mk:lla, kun markkinahinta oli noin 700.000mk:aa. Silloin menetin kotiseutuni, jossa olin syntynyt, kasvanut ja toiminut yrittäjänä koko nuoren ikäni. Olin luonut sinne 465milj.mk:n investoinnin ja 350 suoranaista ja ja saman verran välillilisiä työpaikkoja. 700milj.mk:n arvoinen yrityksemme vietiin 190milj.mk:lla.

Kun menetin kotini ja kotiseutuni, niin muutin Helsinkiin ensin alivuokralaiseksi ja myöhemmin kimppakämppään. Keväällä 1997 kimppakämpässä asuminen muuttui sietämättömäksi ja yritin vuokrata omaa asuntoa, siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä miljoonien velkavastuitteni takia, kukaan ei suostunut minulle asuntoa vuokraamaan.

Pyysin Sotkamon kunnalta, jonne olin yrityksen ja työpaikat luonut, apua asunnon vuokraamiseen. Pyysin kuntaa vuokraamaan asunnon omalla nimellään, jonka olisin sitten itselleni vuokrannut kunnalta ja maksanut myös vuokran. Kunta kieltäytyi auttamasta minua.

Minulle jäi silloin kaksi vaihtoehtoa, itsemurha tai maastamuutto. Kohtalo puuttui peliin ja ohjasi minut maanpakolaiseksi Viron Tarttoon, josta sain vuokrattua asunnon. Asuin siellä puolivuotta, jonka laki silloin salli. Jouduin palamaan Suomeen joulukuussa 1997 ja seuraavat kuukaudet asuin kahdeksan eri tuttavani sohvilla ympäri Suomea. Omaisuuteni oli kahdessa kassissa. Pari kuukautta olin ranskalaisen ystäväni alivuokralaisena Vilnassa. Saatuani keväällä 1998 oleskeluluvan Viroon, muutin sinne takaisin. Opiskelin kielen, kulttuurin, tutustuin Viron historiaan ja sain paljon paikallisia ystäviä. Sopeuduin hyvin uuteen kotimaahani. Elin sairauspäivärahallani, josta maksoin veroni Kajaaniin ja sen jälkeen vielä 33% ulosoton kautta omaisuuteni ryöstäneelle SKOP pankille, joten minulle jäi vain rippeet.

Syksyllä 2000 sain Kajaanin maistraatilta kirjeen, jossa minua uhattiin uhkasakolla, jos en ilmoita asuinpaikkaani. Järkytyin siitä kirjeestä niin paljon, että elämäni meinasi loppua siihen paikkaan. Tiesin, että jos ilmoitan asuinpaikakseni Viron Tarton, niin joudun palauttamaan KELA-korttini ja olisin ilman sairaus- ja sosiaaliturvaa. Viro ei ollut silloin EU:n jäsen.

Kokosin itseni ja aloin etsimään jälleen uutta maatta, jonne muuttaa, sillä Suomessa en olisi vieläkään saanut vuokrattua asuntoa. Otin Euroopan kartan eteeni ja kävin eri maita läpi. Mielessäni kävi Ruotsi, Saksa, Kreikka jne. Sitten silmiini osui Espanja ja siellä kaupunki nimeltä Malaga. Kajaanin maistraatin pakottamana päätin muuttaa Espanjaan.

Pakkasin tavaroitani Tartossa ja myin huonekalujani ja kodinkoneitani saadakseni takuuvuokran maksettua Espanjassa.

Tammikuussa 2001 minulla oli sitten ensimmäinen vuokra-asunto Malagan vanhassa kaupungissa. Keskellä vierasta kieltä ja kulttuuria. Olin yksin eristettynä. Olin joutunut muutamaan Espanjaan pakosta, en vapaaehtoisesti.

Ilmoitin silloin Kajaanin maistraattiin uuden osoitteeni, joka oli nyt Espanjassa. Samalla selvisi, että myös minun verotukseni siirtyy Espanjaan verosopimuksen vuoksi. Sitä en aiemmin tiennyt. Kajaanin maistraatin uhkauskirjeen ansiosta lopetin nyt verojenmaksun Kajaanin ja Suomeen ja verotukseni siirtyi Espanjaan.

Pääsin samaan aikaan vapaaehtoiseen viiden vuoden velkasaneeraukseen, joka lopetti minun ulosoton, jota kesti yhteensä 13 vuotta. Vähitellen aloin saamaan talouteni tasapainoon työkyvyttömyyseläkkeeni turvin. Siinä auttoi myös se, että eläkkeeni verotus oli pienempi Espanjassa kuin Suomessa. Olin joutunut aloittamaan elämäni alusta ja talouteni nollapisteestä.

Olin nyt monen mutkan kautta päätynyt pakosta eläkeläiseksi Espanjaan. Olin ollut Suomessa hyvä ja iloinen veronmaksaja, mutta en saanut sieltä mitään apua. Kun hain aikoinaan Kajaanin  sosiaalitoimistosta rahaa puhelinlaskun ja yhtiövastikkeen maksamiseen, niin sain aina kieltävän vastauksen, puhelimeni suljettiin. Kohtuuttomalta se tuntuu myös siksi, että tähän päivään mennessä luomani yritys ja sen työntekijät ovat maksaneet veroja jo yli 50milj.euroa, yksistään kiinteistöveroa yli 5milj.euroa. Arvonlisäveroa ja muita veroja varovaisesti arvioiden vähintään 300miljoonaa euroa.

Olen elänyt ja asunut Espanjassa 14 vuotta. En tullut tänne vapaaehtoisesti vaan pakosta! Olen nyt vihdoinkin alkanut sopeutumaan täällä elämiseen. Koko tämän ajan minulla on ollut yksityinen sairausvakuutus. Otin sen, koska olen yksinäinen ihminen ja en osannut tullessani edes kieltä ja en tuntenut ketään. Yksityinen sairausvakuutukseni on korvannut kaikki sairaalassa käyntini, leikkauksen, viidet magneettikuvat, eri tutkimukset ja varmaan 100 lääkärissä käyntiäni. Eli minusta ei ole ollut mitään kustannuksia Suomen veronmaksajille, joille työni tuloksena olen tuonut valtavat verotulot, saamatta itse sieltä mitään. Eläkkeenikin maksaa kokonaisuudessaan yksityinen eläkevakuutusyhtiö.

Nyt, joulun aikaan, maattuani sairaana kuumeessa sängyssä viikon verran päätin yrittää nyt tosissani etsiä uudelleen elämäiloa kuolemanhaluni tilalle. Nyt kävi kuitenkin niin, että uutiset mahdollisesta verotuksen muutoksestani takaisin Suomeen romahduttaisi jälleen talouteni. Siitä seurasi se, että jälleen tuli mieleeni kaikki elämäni ikävät asiat, kotini menettäminen, omaisuuteni ryöstö, ulosotto jne. Sillä seurauksella, että nyt alkaa jälleen voittamaan se kuolemanhalu.

Hyvät poliitikot, älkää leikkikö meidän eläkeläisten elämällä, sillä verotuksen yhtäkkinen muutos saattaa olla kohtalokas. Verotuksen ennustettavuus on yksi tärkeimmistä asioista ja jos se yhtäkkiä muuttuu rajusti, niin talous sakkaa.

Minne te majoitatte meidät paluumuuttajat? Onko hoitojonoissa meille tilaa ja rahaa? Kun eläkeläisiä on hoidettu Espanjassa, Suomen laskuun, niin kustannukset ovat olleet huomattavasti pienemmät, kuin ne ovat Suomen sairaanhoidossa. Tuotteko te ruoat meidän kotiin ja käytte kaupassa, kun talviliukkailla emme itse pääse? Omaishoitaja voisi olla myös hyvä seuranpitäjä ja taksisetelit ovat myös tarpeellisia. Näitä kustannuksia ei synny Espanjassa asuvista eläkeläisistä.

Miltä tuntuisi halvaantuneesta ja pyörätuolilla liikkuvasta eläkeläisestä, kun hän joutuisi muuttamaan Espanjasta takaisin Suomeen toisten armoille, kun on jo vuosia pärjännyt ilman avustajaa?

Espanjassa suomalaisen eläkeläisen hakeutumisella lääkärinvastaanotolle on huomattavasti korkeampi kynnys kuin Suomessa. Täällä eläkeläiset eivät ole niin masentuneita, kuin Suomen pimeässä ja yksinäisessä talvessa, kun siellä ei voi edes mennä ulos kävelemään liukastumisen pelossa. Itselleni, kun mieli on maassa, niin valolla ja auringolla on iso merkitys hyvinvointiini.

Poliitikot yrittäkää saada todelliset veropakolaiset, eli Suomessa toimivat yritykset, joita hallinnoidaan veroparatiiseista käsin, takaisin Suomeen veronmaksajiksi. Jo yhden veroparatiisissa olevan yrityksen verotuloilla te pystytte kattamaan kaikkien Espanjassa olevien eläkeläisten veroaukon! Yritykset siitä eivät kärsi, mutta me eläkeläiset kärsimme.

Omalta osaltani tein kaikki velvollisuuteni Suomea kohtaan. Kävin kunniakkaasti armeijan ja työskentelin yrittäjänä 24/7 saamatta itselleni mitään. Nyt se tuhannen euron korkeampi vero kuukaudessa muuttaisi minun elämäni jälleen, ja sitä en enää kaiken tämän kokemani jälkeen jaksaisi. Jos Suomi ei pärjää ilman sitä minun tuhatta euroani, niin valtio voisi järjestää minut sinne ”Sveitsin klinikalle”, niin ei tarvitse sitä eläkettäkään maksaa.

En kirjoittanut tätä vain omasta puolestani vaan myös toisten eläkeläisten, ja varsinkin sairaitten eläkeläisten puolesta, jotka asuvat Espanjassa. Me emme ole veropakolaisia vaan olemme aivan tavallisia eläkeläisiä, joiden tie ja elämä on tuonut meidät elämään Espanjassa. Muutaman sadan euron säästö eläkkeen verotuksessa ei tee kenestäkään veropakolaista ja romahduta Suomen taloutta.

Tiesittehän, että Espanjassa asuvilta ja sinne veronsa maksavilta eläkeläisiltä Suomi on perityt ja perii sairaanhoitomaksun eläkkeestä?

ps.en olisi koskaan muuttanut Espanjaan vaan olisin pakertanut kaikki nämä vuodet töitä, jos minua ei olisi ryöstetty ja syrjäytetty. Tuskin olisin jäänyt koskaan eläkkeelle, sillä pidin työstäni yrittäjänä ja se oli elämäni.

PeliSuomi
Sitoutumaton

email: pelisuomi@gmail.com
Nyt on ajateltava toisia, sillä heitä on enemmän -Minä olen vain Yksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu