PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Blogini kaikille ehdokkaille ja puolueille

Ajatuksen tämän kirjoittamiseen sain, kun minulla oli viime yönä kolmen aikaan sairauskohtaus ja toinen aamulla kymmenen aikaan. Joten ajatukseni ovat enemmän myötätuntoisia. Kirjoitan tässä ajatuksistani itsestäänselvyyksiä muistutuksena meidän elämänpyörästämme. Lue vain ajatuksella ja löydä uusia vastauksia omasta mielestäsi vapaasti.

Itse olen kirjoitellut täällä ahkerasti, niin omasta historiastani, 90-luvun pankkikriisistä, Venäjästä, tasa-arvosta, politiikasta, lapsista, nuorista, vanhuksista kuin myös Suomen turvallisuudesta.

Vaalit ovat nyt ovella ja ehdokkaat sekä puolueet pyrkivät löytämään erilaisia tapoja turvatakseen kannatuksensa. Puolueiden taustavoimat ovat tehneet erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä, että keneltä äänestäjältä voidaan leikata, kun hän ei muutenkaan meidän puoluetta äänestäisi? Kenelle tarjotaan porkkanaa, eli puolueen oletettaville äänestäjille. Leikataan mahdollisimman pieneltä ryhmältä ja annetaan porkkanoita mahdollisimman suurelle ryhmälle. Sellainen lokerointi on varmasti puolueen kannalta tuloksellista, mutta onko se Suomen ja yhteisten asioiden hoidon kannalta menestyksekästä?

Puolueen ideologia on yleensä se, että mikä on puolueen jäsenten elämänkokemus, työ, koulutus, varallisuus, maailmankatsomus, oma elämäntilanne ja sidokset eri puolille. Niistä muodostuu ehdokkaan ja puolueen arvomaailma, jota pyritään edistämään huomaamatta sitä, että toiset toimivat aivan samalla tavoin, jolloin ideologiset ristiriidat tulevat selkeästi esille. Kuitenkin jo yksikin rajumpi muutos ehdokkaan elämäntilanteessa saa arvojärjestyksen muuttumaan, joka huonompaan tai parempaan suuntaan. Yleensä ne muutokset tapahtuvat äkkiarvaamatta, esim. loukkaantuminen autokolarissa, oman lapsen sairastuminen tai kuolema. Taloudelliset muutokset tai perheen hajoaminen saattaa tehdä porvarista demarin tai lottovoitto demarista porvarin.

Niin paljon on asioita, jotka ulkopuolelta vaikuttavat ehdokkaan omiin mielipiteisiin, että niitä on täysin mahdoton kaikkia luetella. Meidän mielemme on joustava, joten käyttäkäämme sitä hyväksi nähdäksemme elämän rajattoman kirjon.

Siksi olisikin hyvä, että ehdokkaat tapaisivat eri elämäntilanteissa olevia äänestäjiä kakista ikäryhmistä ja kuuntelisivat heidän näkemyksiään. Pyrkisivät ymmärtämään jokaisen suomalaisen  ainutkertaisen elämän, sen surut ja ilot. Se antaisi ehdokkaalle aitoa myötätuntoa kansaa kohtaan, jonka edusajaksi hänet mahdollisesti valitaan. Silloin pystyisi huomaamaan sen, että vaikka puolueella olisi millä ammattitaidolla tahansa laadittu puolueohjelma, niin sen täytyy olla aina muutettavissa, kun puolueenjäsenille tulee lisää elämäkokemusta ja –näkemystä. Puolueohjelmia pitäisi pystyä muuttamaan ja tarkentamaan aina kun siihen nähdään tarvetta.

Minun ajatuksia, että miten voisi parantaa kaikkien ihmisten ja ryhmien hyvinvointia.

Lapset: Lapset ovat kansan voimavara. Heidän kasvattamiseen osallistuu vanhempien lisäksi koulut ja muut heidän kanssaan vapaa-aikaa viettävät ja työtä tekevät henkilöt. Lasten kasvatuksen ja hyvinvoinnin kannalta on siis tärkeätä, että miten voivat ne aikuiset, joilla on vastuu lapsista?  Hyvin harva meistä ei vaikuta lasten hyvinvointiin, joten me melkein kaikki olemme vastuussa.  Meidän kaikkien aikuisten hyvinvointi tai pahoinvointi vaikuttaa jälkipolvien kehitykseen.

Nuoret: Nuoret, teini-ikäiset, ovat aina olleet haaste vanhemmille kuin yhteiskunnalle. Murrosikäinen nuori taiteilee oman identiteettinsä kanssa ja vaatii hiljaista huomiota aikuisilta ja yhteiskunnalta. Erityisesti nuorille yhteiskunnan pitäisi tarjota heidän mieleisiään vapaa-ajan harrastuksia, koulutusta ja myös ohjausta kohti aikuisuutta. Kiellot, rajoitukset ja sättimiset eivät kasvata nuoresta vastuuntuntoista aikuista vaan yhteiskuntaa vierastavan kapinallisen. Nuorille yksikin väärin valittu sana saattaa jäädä soimaan ajatuksiin pitkäksi aikaa, joko kannustaen tai lannistaen hänen mieltään. Nuoret tarvitsevat omaehtoista opastusta ja neuvoja, ei määräyksiä ja pakkoa.

Nuoret aikuiset: Kun lapsuus, teini-ikä ja perusopinnot päättyvät, niin nuoret aikuiset kokevat vapauden tunteen. Se miten nuori aikuinen vapauttaan käyttää riippuu kahdesta edellisestä elämänkokemuksesta, eli lapsuuden ja teini-iän kokemuksista. Nuori aikuinen on nyt valmiimpi ottaman vastaan erilaisia rajoituksia ja määräyksiä elämäänsä, kun ne ovat hyvin perusteltuja. Nuori aikuinen haluaa itsenäistyä ja siihen yhteiskunnan on taattava mahdollisuus. Työ ja asunto ovat ne nuorten itsenäistymisen perustarpeet ja ne on pystyttävä tyydyttämään heti, kun nuori niitä haluaa. Nuorten työllistäminen on yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta varmasti se tärkein asia, jota ei saa laiminlyödä millään syyllä. Edullinen ensiasunto on nuorelle aikuiselle taattava 30-ikävuoteen saakka. Vain ne kaksi perusasiaa voivat jo turvat Suomen paremman tulevaisuuden.

Perheelliset aikuiset: Ne aikuiset, jotka ovat päättäneet hankkia lapsia, niin heille on turvattava riittävä toimeentulo, että he suoriutuvat kunnialla tämän päivän yhteiskunnan haasteista sekä taloudellisista velvoitteista. He, jotka eivät ole hankkineet tai eivät aio hankkia lapsia, niin heidän katkeamaton työpanoksensa on elintärkeä yhteiskunnan voimavara.

Yksinäiset aikuiset: On täysin väärin ajatella, että he tekevät työtä vain itsensä hyvinvoinnin eteen. Yksinäiset aikuiset maksavat kuitenkin keskimäärin tuloistaan noin puolet yhteiskunnalle erilaisina veroina takaisin, joita edelleen käytetään perheiden, lasten ja vanhuksien hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi. Työssäkäyvät yksinäiset aikuiset käyttävät keskimäärin vähemmän yhteiskunnan palveluita ja niin ollen kuluttavat vähemmän veronmaksajien rahoja yhteisestä kassasta.

Eläkeläiset: Eläkeläisiä on erilaisia, on vanhuuseläkkeellä olevia ja työkyvyttömyyseläkkeellä sekä vammaiset. He kaikki ovat arvokkaita yhteiskunnan jäseniä. Meidän kaikkien täytyy muistaa se, että melkein kaikki meistä tulee jossain vaiheessa kuulumaan eläkeläisten ryhmään, joten huolehtimalla ja parantamalla eläkeläisten asemaa nyt, niin me todellisuudessa parannamme itsemme asemaa ollessamme eläkkeellä.

Sairaat: Sairaita on vauvasta vaariin, kaikissa ikäryhmissä. Kuka tahansa meistä, tänään terveistä ihmisistä saattaa olla jo huomenna parantumattomasti sairas, odotellen kuolemaa. Tänään terve ihminen tekee päätöksiä sairaan hyvinvoinnista, hän tekee päätöksiä omasta hyvinvoinnistaan, kun sairastuu. Meidän on kehitettävä omaa sisäistä myötätuntoamme sairaita ja vanhuksia kohtaan, sillä sen saman myötätunnon me itse saamme kokea, kun meidän aikamme tulee ne kohdata.

Vanhukset: Melkein kaikki me joudumme kohtaamaan vanhuuden tuoman heikkouden ja yksinäisyyden. Pisinkin parisuhde päättyy elämänkumppanin aikaisempaan poismenoon. Vanhukset, joilla on vielä elämänkumppani rinnalla kokevat turvallisuutta, mutta yksinäisten vanhusten elämän täyttävät vain rutiinit. Aamulla herääminen, aamutoimet, lounaan nauttimien, ehkä kävely, television katsominen, iltatoimet ja nukkumaan meneminen. Useasti pitkäaikaisen elämänkumppanin poismeno merkitsee jäljelle jäävälle sydämen yksinäisyyttä ja vetäytymistä kauemmaksi toisista, jopa läheisistä. Vanhat ystäväpariskunnat saattavat myös vierastaa, sillä heidän on vaikea kohdata yksinäistä vanhusta, koska se tuo ajatuksiin oman tulevaisuuden. Niin ei saisi olla, sillä silloin saattaa aiheuttaa itselleen yksinäisen vanhuuden.  Yksin jäänyt vanhus tarvitsee varmasti enemmän omaa aikaa, mutta se ei tarkoita sitä, että hänet unohdettaisiin. Yksinäiselle vanhukselle on hyvin tärkeätä saada edes puhua hetki päivittäin, vaikka muutama minuutti, jonkun toisen ihmisen kanssa, ei ainoastaan kaupan kassan ja apteekin farmaseutin kanssa. Säännöllinen lyhyt puhelu viimepäivien tapahtumista pitää vanhuksen mielen virkeänä ja aloitteellisena nauttimaan elämää eteenpäin.

Millä nämaä kaikki kustannuksia maksetaan?

Ensiksi se maksuton osuus, johon ei tarvita rahaa ollenkaan, on toisista välittäminen ja myötätunto kanssaihmisiä kohtaan. Se on kaikista arvokkainta ja me kaikki voimme se toisillemme antaa kohdatessamme toisia ihmisiä. Suvaitsevaisuus toisia ihmisiä kohtaa tarkoittaa meidän itsemme hyväksymistä sellaisena kuin olemme.

Se raha, millä meidän hyvinvointiamme pidetään yllä on työ ja sitä työtä tarjoavat yritykset. He jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen toimia yrittäjinä, niin heistä on pidettävä parempaa huolta, kuin tänä päivänä pidetään. Yrittäjälle on taattava myös konkurssin jälkeen paluu yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi takaisin. Konkurssin tehnyttä ja kaiken menettäneeltä yrittäjältä ei saa viedä mahdollisuutta uuteen tulevaisuuteen. Konkurssi hetkestä yksi vuosi on se maksimi aika, kun yrittäjän luottotiedot ja velat on kuitattava. Yrittäjä ei kestä kaiken menettämistä pidempään, jos siihen vielä lisätään rangaistuksena pitkä velkavankeus. Sen seurauksena tulee harmaatalous, perheiden hajoaminen, syrjäytyminen ja yrittäjän lasten tulevaisuuden tuhoutuminen. Yhden yhteiskunnasta syrjäytetyn yrittäjän kustannukset ovat valtavat yhteiskunnalle tulevaisuudessa, sekä niin henkinen, kuin fyysinen kärsimys yrittäjälle itselleen.

Hyvät kansanedustajaehdokkaat, ajatelkaa enemmän sydämellä ja myötätunnolla kanssaihmisiänne, niin samalla tavoin saatte ystävällisen palautteen. Ehkä Sinun mielipiteesi eroavat toisen puolueen ehdokkaan mielipiteistä, mutta kun katsot häntä ystävällisesti, niin näet, että hän on pohjimmiltaan aivan samanlainen ihminen kuin sinä olet. Hän haluaa samalla tavoin kokea onnea ja välttää kärisimystä.

 

Toivotan kaikille ehdokkaille ja puolueille rehellistä, avointa ja toiset huomioon ottavaa vaaliaikaa. heart

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Anne Lindell

Kiitos kirjoituksesta ja hyvistä ja kauniista sanoista, jotka tuottavat lähettäjälleen kunniaa, siunausta ja toivottavasti myös hyvää vointia.

Lausutut sanat ovat tärkeitä, sillä ne lausuttuasi, ne lähtevät bumerangina lentoon ja kaikkeuden kohdatessaan ne palaavat bumerangin lailla takasin lähettäjälleen.

On siis syytä harkita tarkoin mitä sanoo.

Intiaanien käsityksen mukaan puhuttu sana ei häviä koskaan, päinvastoin, se lähtee lentoon ja elää ikuisesti. Koska sanat ovat kuolemattomia, pidetään huolta siitä, että niitä ei käytetä väärin ja harkitsematta. Tästä syystä intiaanit eivät lakkaa ihmettelemästä niitä räikeitä valheita, joita esiintyy mainoksissa, sanomalehdissa ja poliitikkojen puheissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset