PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Nyt on Facecontactin aika. Juttelupöydät kahviloihin ja ravintoihin

Meitä yksinäisiä vaeltajia on paljon. On myös heitä, jotka haluavat elämänkumppanistaan olla hetken erossa, mutta jutella toisten ihmisten kanssa.

Kasvoton ”some” valtaa maailman, mutta nyt on aika palata kohtaamaan ihmisiä kasvokkain. Hiljaisuuden aika on ohi, nyt jutellaan – keskustellaan ja kohdataan.

Olet sitten yksinäinen sinkku tai parisuhteessa, jopa perheellinen, niin haluat kuitenkin käyttää ääntäsi puhumiseen muuallakin kuin työpaikallasi ja kotona, että tunnet oikeasti kuuluvasi ympärilläsi olevaan maailmaan – oikeasti. Haluat kertoa jotain, haluat kuunnella toista ihmistä.

 

Facebookin lisäksi tulevat nyt Facecontact:it

Me emme voi elää tapaamatta ihmisiä heidän luonnollisessa elinympäristössään, me emme saa erkaantua toisten ihmisten seurasta. Vain toinen ihminen voi saada meidän, jopa ikävätkin ajatuksemme, vaihtumaan toisiksi, mukavimmiksi. Me käymme jo katsomassa lehmiäkin kotieläinpuistoissa, niin kaukana ei ole se aika, että viemme lapsemme katsomaan ihmisiä ”koti-ihmispuistohin”.

 

Ehdotukseni kahviloille, ravintoloille, kylille ja kaupungeille, jopa yleisiin tiloihin.

Kahviloihin ja ravintoloihin pöytiä yksin liikkuville ihmisille. Pöytiä, joissa on selkeä kyltti ” Facecontact table” tai vielä parempi Suomessa, selvällä suomen kielellä ”Juttelupöytä”. Siihen pöytään voi kuka tahansa yksin liikkuva ihminen istahtaa. Jos pöytä on tyhjä, niin se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi siihen seuraksi istahtaa juomaan kahvinsa, oluensa tai nauttia ruokansa. Tärkeintä on se, että ei kukaan, joka tuntee tarvetta toisten ihmisten seurasta ole yksin. Ei tarvitse ujostellen kysyä, että voiko istua seuraksi, voi reilusti istua pöytään kysymättä lupaa. Olla hiljaa ja kuunnella, mitä toisella  on sanottavaa ja itse osallistua jutteluun. Ketään istujaa ei katsota yliolkaisesti. Ehkä hetkeksi voisi unohtaa älypuhelimen taskuun. Tärkeätä on myös se, että pöydästä voi nousta ja jatkaa matkaa ilman selityksiä.

Itselläni saattaa mennä viikko, että ainoat juttukumppanit ovat kaupan kassa ja kahvilan tarjoilija. Ainakin kerran viikossa haluaisin testata äänijänteeni, että osaanko vielä puhua, kun viikon olen vain kirjoitellut tietokoneella ja älypuhelimella.

Ravintolalle olisi suuri helpotus, etten yksin valloittaisi suurta pöytää yhden kahvin ja pullan kanssa. Illallisravintolan myynnistä on paljon pois, jos neljän hengen pöydissä istuu vain yksinäisiä ihmisiä. Aloittakaa kokeeksi vaikka yhdellä pöydällä.

Poistakaamme reilusti ujoilta ihmisiltä suuri kynnys, annettakoon avoin mahdollisuus jutusteluun, jopa tutusteluun uusien ihmisten kanssa. Kuitenkin niin, että pöydät eivät ole ”sinkkupöytiä”, eli ne pöydät eivät ole iskupaikkoja vaan ainoastaan jutustelua varten.

Tänäkin iltana olisin istunut pöydässäni yksin, mutta onneksi viereisessä pöydässä oli tuttavani, joka pyysi pöytäänsä, niin sain jutella jopa kolme tuntia – ennätys tällä viikolla. Olin sen verran ujo, etten olisi rohjennut mennä kysymään ”Voinko liittyä seuraanne?” Jos pöydässä olisi lukenut ”Juttelupöytä”, niin olisin pöytään istahtanut. Pöydän kyltti ”Juttelupöytä” olisi antanut minulle oikeuden istua toisten seuraan kysymättä.

”Juttelupöytä” on tarkoitettu vain ja ainoastaan yksin liikkuville ihmisille, kuitenkaan rajoittamatta sitä, että onko ihminen yksinäinen vai parisuhteessa, jopa perheellinen. Eli jos, et ole yksin liikenteessä, niin älkää pöytään istahtako.

Miltä tuntuisikaan yksinäisestä ukista tai mummosta mennä kahvilaan ja istahtaa ”Juttelupöytään”, jossa on toisia ihmisiä, kaikenikäisiä. Vaikka vain kuunnella toisten juttelua, ehkä osallistua keskusteluun, jos siltä tuntuu. Vain varttitunti, kahvikupposen ajan, jopa tunti tai pari toisen kupposen ja pullan kera?

Vaikka asun ulkomailla, niin siitä huolimatta soitan Suomeen yhdelle 85-vuotiaalle ystävälleni, johon tutustuin yli kymmenen vuotta sitten, joka lauantai-ilta lyhyen puhelun. Ystäväni on yksinäinen leski, jonka lapsilla ei ole omien kiireittensä vuoksi paljon aikaa vanhalle äidilleen. Minä soitan, olin sitten missä maassa tahansa, lyhyen puhelun ja jutellaan ”niitä näitä”. Meillä on muodostunut sellaiset säännöt puheluissa, että ikävistä asioista saa puhua vain muutaman minuutin ja sairauksista vain hetken, jolloin keskustelusta tulee positiivinen ja puhelun loputtua on molemmilla hyvämieli. Meille molemmille on se lyhyt iloinen puhelu, tärkeä hetki irrottautua arjen harmaudesta.

Pyydän kauniisti kahviloita ja ravintoloita mukaan tähän ideaan ja luomaan ihmisille mahdollisuuden keskustella keskenään, kohdata tuntemattomia mukavan juttelun merkeissä. Tarkoitus ei ole ”deittailla” vaan luoda oikeita inhimillisiä kontakteja kanssaihmisten kesken. Voihan olla, että myyntikin lisääntyisi, kun mukavat jutut siivittävät ajan kulkua. ”Saisinko vielä kupin kahvia lisää ja taitaisi se toinen lasi viiniäkin maistua”. Mikä parasta yksinäiset ihmiset eivät valloita useamman ihmisen pöytiä.

 

Kylän raitit ja kaupungit mukaan tempaukseen, joka jatkukoon päivästä päivään.

Puistoissa ja kävelykaduilla on rajallinen määrä penkkejä. Kun penkillä istuu yksi ihminen, niin penkki on varattu. Jospa toisilla penkeillä olisi kyltti ”Juttelupenkki”, joka tarkoittaisi sitä, että siihen istahtava haluaa jutella toisten penkillä istuvien kanssa. Jos penkillä istuu jo joku, niin siihen viereen voi reilusti istahtaa vaihtamaan kuulumisia. Auttakaamme ihmisiä ylittämään ujoutensa, voi olla, että he uskaltavat istahtaa jo seuraavan kerran penkille, jossa istuu joku toinen, vaikka penkissä ei olekaan kylttiä ”Juttelupenkki”

Miten mukava minusta olisikaan vaihtaa ajatuksia, niin nuorten kuin vanhempien ihmisten kanssa, niin naisten kuin miesten. Erilaisten ihmisten kohtaaminen kasvattaa meissä suvaitsevaisuutta, myötätuntoa, ymmärrystä – juuri niitä kaikkia meissä piileviä inhimillisiä ominaisuuksia, jotka ovat meillä pinnan alla peitossa ja tärkeitä arkielämässämme.

Kohtaamisia ilman pakkoa. Ilman sitä tunnetta, että olisin parempi tai huonompi, kuin on kohtaamani ihminen. Tärkeintä olisi kohdata toinen ihminen ilman arvostelua, ilman sitä, että ylentäisi tai alentaisi itsensä – kokea kaikilla tavoin toisen ihmisen kanssa olevansa tasa-arvoinen, eli ihminen, joka haluaa olla vain onnellinen ja ei halua kärsiä, haluten samaa toisille. Jutustelua ilman kontaktien vaihtoa, ilman nimiä, ilman katsetta tulevaan kohtaamiseen – vain hetki toisten ihmisten kanssa – arvostaen juttelukumppania. Sanomattakin lienee selvää, että politiikka ja uskonto eivät kuulu aiheisiin, joista tuntemaatomien kanssa jutellaan.

Idea on ollut mielessäni jo vuosia, mutta nyt tänä iltana sen eka kertaa kerroin yhdelle ravintolan omistajalle ja minullle aiemmin tuntemattomalle pöytäseurueelle, jotka tykkäsivät idesta, joten nyt sen rohkenin julkaista blogissani. Huomasin itse kuinka aiemmin tuntematon jutteluseura sai viikon aikana urautuneet ajatukseni mukavasti pois raiteiltaan uusiin mietteisiin. Viime kesänä, jonkun lehden kommentissa tästä lyhyesti myös kirjoitin.

Jutellaan kun kohdataan smiley

ps. tämä ei ole kaupallinen idea, vaan idea tehdä meidän kaikkien arjesta hiukkasen parempi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Veijo Ylä-notko

Lievästi skeptinen.
Haluaisin kuitenkin nähdä toimisiko.
Ravintolavaunu on klassinen esimerkki paikasta, jossa suomalainen purkaa parin tuopin jälkeen estoitta ventovieraalle sitä, mitä se mulle teki, koska olettaa, ettei kuulijaa enää koskaan tapaa.
Muuten, koetappa tunkea pubissa kantisten pöytään edes vahingossa.
Jos joku paikallisradion hölisijä kuvittelee olevansa maankuulu ja katseesi viivähtää mikrosekunnin liian pitkään, saat katseen, kuin olisit työntänyt käden sen housuihin.
Eikä tämä koske vain suomalaisia.
Spontaania baaritiskillä tutustumista tapahtuu. mutta enimmäkseen elokuvissa.
Ja kun sitä taphtuu alkaa arvella, että kohta ruinaa tuoppia, ja senhän se juuri tekeekin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset