PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Tapetaan vain huvin vuoksi

  • "Thousand unnecessary death, why?" Kaarina Kuusisto-Lukkari. http://kaarinakuusisto-lukkari.com/2015/
    "Thousand unnecessary death, why?" Kaarina Kuusisto-Lukkari. http://kaarinakuusisto-lukkari.com/2015/

Olkoon tämä Pääsiäissaarnani Teille hyvät lukijat.

Pitkähän tästä jälleen tuli ja hyvin lennokas. Lue jos jaksat? Koittelen jälleen sananvapauden rajoja. Jos Uuden Suomen toimitus tämän poistaa, niin en ole pahoillani, sillä tekstini tulee sydämestä ja huolesta maailman menosta, joten ajatuksen juoksuani voi olla vaikea ymmärtää.

Tästä se alkaa…

Kun 6.400 ihmistä tapetaan Ukrainassa muutaman kuukauden kuluessa viime vuonna, 1.500km:n päässä Helsingistä, niin sillä on vähäinen merkitys. Se on vain iltapäivälehden otsikko, jonka unohtaa lukemisen jälkeen.  Länsi-Euroopassa on kuollut viimeisen 15-vuoden aikana 700 ihmistä terrori-iskuissa, ne ovat todellisia uutisia?

Kun 147 ihmistä tapetaan terrori-iskussa Pariisissa, 2.600km:n päässä Helsingistä, niin siitä kirjoitetaan jo maakuntalehdissäkin.  Kun 800.000 ihmistä tapettiin vuonna 1994 Ruandassa, 12.000km:n päässä Helsingistä, niin monessa lehdessä siitä oli maininta. Inkvisitiosta, Stalinin vainoista, Hitlerin hirmuteoista tai Faaraoiden yksinvaltiuden tuhoista ei somessa kirjoitettu. Ihminen toi mukanaan kärsimyksen omalle lajilleen.

Annoimme vallan kansalle, joka delegoi sen harvoille, jotka alkoivat tappamaan heitä, jotka heille vallan antoivat.

Kun Suomessa yli 10.000 ihmistä ajettiin itsemurhaan 90-luvun pankkikriisin seurauksena, niin siitä ei ole edes kirjoitettu, sillä itsemurhien kuolemansyyt oli väärennetty kuolintodistuksissa myrkytyskuolemiksi, varomattomiksi aseen käsittelyksi, auto-onnettomuus kuolemiksi tai vääräksi hirttonarun käsittelyksi. He tekivät itsemurhan yksin. He eivät tehneet sitä lentokentällä, joka olisi ylittänyt uutiskynnyksen.

Nyt on otsikoissa 34 Brysselin terrori-iskussa kuollutta. Venäläiset tappoivat yksistään Syyriassa viimeisien kuukausien ilmaiskuilla yli tuhat ihmistä. Ukrainassa alas ammutussa lentokoneessa kuoli 298 ihmistä. Nyt Länsi-Euroopassa pelätään, mutta ei ymmärretty, kuinka miljoonat ukrainalaiset pelkäsivät todellista päivittäistä hengen vaaraa? Tykistötulta ja ilmapommituksia, samoin kuin Suomen sotien aikaan. Aivan kuin jonkun toisen elämä olisi arvokkaampi, kuin jonkun toisen?

Luvut, tilastot ja kuolleet

Sekoitan lukuja ja historiaa tarkoituksella. Järkyttävää on todeta, että miten me toisten ihmisten ainutkertaisesta elämästä välitämme - emme mitenkään. Tulee sellainen tunne, että yhdelläkään ihmisellä ei ole merkitystä, yhdelläkään ihmisellä ei ole yhtään läheistä, ei kukaan kuollutta sure. Niin se ei todellakaan ole, vaan jokaisella on ainakin yksi, toinen ihminen, joka kärsii läheisensä menettämisestä. Jos kuollut on poliitikko, varakas, kuuluisuus tai muu merkkihenkilö, niin silloin lasketaan lippuja puolitankoon, pidetään hiljaisia hetkiä, kauniita puheita ja messuja. Mitä tämä on? Ei mitään muuta, kuin ihmiselämän väheksymistä. Saatat ihmetellä, että miksi minä näin reippaasti elämästä ja kuolemasta kirjoitan? Itse olen jo ohittanut elämän ja kuoleman rajan, elän niissä molemmissa päivä kerrallaan.

Miten me olemme ajautuneet näin tunteettomaan tilaan?

Presidentti Putinillakin on tyttäret ja tyttärien lapset, niin kuin toisilla sodista päättävillä valtioiden johtajilla. Jos Putinin lapsi tai lapsenlapsi kuolee, niin Putin tuntee mahdollisesti kärsimystä, mutta hän ei tunne satojentuhansien ukrainalaisten kärsimystä, jotka surevat tuhansia kuolleita, joiden elämän lopetti Putinin henkilökohtainen vallantavoittelu. Ruandan murhatuilla ihmisillä oli miljoonia läheisiä. Ukrainan uhreilla oli satojatuhansia läheisiä ja Suomen pankkikriisin seurauksena itsemurhan tehneillä oli kymmeniätuhansia läheisiä; lapsia, puolisoita, isovanhempia ja ystäviä. Näinäkin päivinä otsikoihin nousee juutalaisten kärsimykset, jotka olivat Hitlerin vallan tavoittelun seurausta.

Kuinka moni meistä edes tietää sadantuhannen virolaisten kyydityksiä Siperiaan, joita Virossa kuluneella pääsiäisviikolla 25.3. muisteltiin, kun 67-vuotta sitten parikymmentä tuhatta virolaista, naista, lasta, vanhusta ja vammaista ahdettiin karjavaunuihin keskellä yötä. Aseitten kanssa heidät noudettiin kotoaan. Osa surmattiin, jotka pakenivat, ja osa kuoli matkalla Siperiaan. Kodit jäivät miehittäjille, sukujen kovalla työllä hankkima omaisuus siirtyi ryöväreitten omistukseen.

Miksi vain toisten ihmisten kärsimykset ja tarinat ylittävät uutiskynnyksen?

Miksi vain terroristien teot ovat kauhistus, kun valtioiden poliitikkojen ja sotakoneiston murhat ovat sivuutettavissa, niihin nähden, pienillä otsikoilla? Miksi murhien, terroristien tappamien, itsemurhaan ajettujen ja muuten vain tapettujen elämän ovat mediassa eriarvoisia – uutisen arvoisia tai unohdettuja?

Emmekö me raukat ihmiset ole vuosisatojen kuluessa kasvaneet sen vertaa, että ylittäisimme viisaudessamme eläimet, jotka eivät tee lajiensa massamurhia? Me kerromme tänään, kuinka koirat ovat viisaita, kun ne osaavat avata vaikka oven, mutta samassa lauseessa me kerromme, kuinka joku toinen ihminen on tyhmä, kun hän ei hallitse kolmea kieltä? Koirat eivät ole viisaita, ne voivat olla taitavia, joissakin tehtävissä. Ihmiset eivät ole tyhmiä, sillä jokainen toinen osaa sanoa, kirjoittaa tai tehdä paremmin, kuin toinen. Ihmiset voivat olla typeriä, mutta eivät tyhmiä ja he ovat aina viisaampia, kuin eläimet. Jopa eläimillä on ns. inhimillisyyttä, joka ihmisiltä puuttuu. Ihmiset ovat ahneita, raakoja ja ilman toisten elämän arvostusta, joka on eläimille luontaista. Eläimet surmaavat toisiaan elannokseen tai vaaran uhatessa, mutta ihminen tappaa ahneudessaan. Tavoitellen valtaa, omaisuutta tai arvostusta.

Zikavirus lienee se luonnon tapa, jolla pienennetään liian vaaralliseksi käynyt ihmisen pää ja aivot, jotka tuhoavat koko kauniin maapallomme. Virus, joka kasvatti apinan pään ylisuureksi, josta oli seurauksena ns. Homo sapiens, oli evoluution suurin virhe, joka nyt korjataan, että säilytetään miljoonien eläin- ja kasvilajien tulevaisuus. Ihminen on vain yksi merkityksetön osa maailmankaikkeudessa. Ajattelitko, että maapallo on luotu Sinua varten? Maapallo ja maailmankaikkeus ei ole todellakaan luotu ihmistä varten – ihminen on tyhmyyksissään itse omaksunut sellaisen itsekkään ajattelun ja toiminut sen mukaan – tuhoten sen mikä ei ole ihmisen oma.

Istahda alas ja mieti, kun Sinä olet kuollut – paras tapa ymmärtää elämää.

Eikö se ole Sinun maallisen elämän loppu, ilojen ja surujen päätepiste? Kun olet kuollut, niin et sure, mutta läheisesi surevat ja kaipaavat Sinua. Miten merkityksettömäksi me olemmekaan luoneet oman elämämme ainutkertaisuuden, vaikka se kestää vain muutamat kymmenet joulut ja juhannukset? En tarkoita sitä, että kuolemaamme täytyisi surra, vaan tarkoitan sitä, että elämäämme pitäisi arvostaa. Itselleni ei ole tärkeätä osallistua kenenkään hautajaisiin, sillä pyrin huolehtimaan elävistä, en kuolleista.

Näin Pääsiäisen aikaan me voimme pohtia sitä, olematta uskovaisia, että Jeesusta ei arvostettu elävänä, kun vasta kuolleena. Ehkä Jeesus heräsi kuolleista tai ei herännyt, mutta hänen sanomansa elävänä oli, Raamattuun kirjoitettujen tekstien mukaan, että Rakkaus ja Välittäminen toisista elävistä ihmisistä on tärkeintä.

Arvosta Sinäkin vain tässä ajassa eläviä. Turvaa tuntemattomankin ja vieraan kanssaihmisen elämää enemmän, kuin kuolleen läheisesi elämää. Hän, joka elää kanssasi tässä ajassa vaikuttaa elämääsi, niin kuin Sinä vaikutat Hänen elämään, joko hyvällä tai pahalla. Hän, joka on kuollut, hänet kohtaat myöhemmin tai et kohtaa. Varmemmin kohtaat elämäsi aikana eläviä ihmisiä, kuin kuolleita.

Vain harvoilla ihmisillä on ollut merkitystä ihmislajin kannalta, jotka ovat luoneet jotain arvokasta elämäämme maapallolla. Edistäneet meidän ainutlaatuisuutta ja keskinäistä rakkauttamme osana elinympäristömme hyvinvointia – tuhoamatta tätä kaunista planeettaamme ja sen monimuotoista elämää.  Platon antoi ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden avaimen, jonka valitettavasti suurimmaksi osaksi kadotimme. Mahatma Gandhi ja Nelson Mandela olkoon esimerkkinä henkilöistä lähimenneisyydestä tässä ajassa. Valtioiden johtajistamme, joiden kaltaisia heidän täytyisi olla, että ihmiset säilyisivät, ja meille olisi oikeutus säilyä, yhtenä pienenä lajiryhmänä hengissä. Luonnottomien valtioiden rajojen sisällä, jotka olemme aikojen kuluessa sodilla piirtäneet. Tekniikan ja teknologian kehitys eivät ole niitä, jotka turvaavat tulevaisuuden ja ihmislajin säilymisen.

Elä varmuudessa, eli elävien kanssa nyt, ja kohtaa kuolevat vasta, kun se aika koittaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Uskonnollisista syistä olen paikoin eri mieltä. Minä olen pelkkä minua ennen olleiden ilmentymä tässä hetkessä ja seuraavana hetkenä olen poissa. Jos kuolen ilman jälkeläisiä, he kaikki kuolevat mukanani. Minä olen se heidän kuolemanjälkeinen elämänsä. Vain sillä on merkitystä.

Elämän ja kuoleman ero kapea, mutta ihmisellä on valta leventää tai kaventaa sitä. Ihminen voi valita elää ja ihminen voi valita kuolla. Lähimpiin ihmisiin meistä jää jäljelle tarina: Mihin uskoimme, mitä teimme. Ja kuolemamme on osa sitä tarinaa.

Minä näin, kuinka isäni teki kuolemaa. Siinä ei ollut mitään kaunista. Vuositolkulla kaiken yllä oli pelkkää kipua, masennusta ja epätoivoa. Katkenneita raajoja, vääntyneitä sormia ja läheltäpititilanteita. Vihaisesta, elinvoimaisesta miehestä tuli lopulta laimea ämmä.

Hän eli lapsesta saakka elämänsä kuunnellen, ettei elä seuraavaa kymmentä vuotta. Seuraavaa vuotta. Kahta viikkoa. Viimeinen tuomio oli, ettei elä viittä päivää.

Sekään ei pitänyt paikkaansa. Hän eli 7.

Ja siinä se kaikki kertomisen arvoinen hänestä on. Se hänen ytimensä. Se perintö.

Käyttäjän PekkaVeistola kuva
Pekka Juhani

Hyvä teksti. 90-luvun lama oli todellakin surullinen jakso joka vei monelta elinkeinon ja suisti velkavankeuteen. Jonkinlainen armahdus olisi ollut paikallaan. Ahneus ja rakkaudettomuus oli sen ajan henki. Voi olla ettei näistä elämän ankeuttajista ole päästy vieläkään eroon.

Jos muistan oikein niin Äiti Teresan kerrotaan sanoneen että kos haluat rauhaa niin mene kotiisi ja rakasta perhettäsi eli niitä lähellä olevia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset