PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Katkeruus ei ole negatiivista, vaan positiivista energiaa

Minkälainen olisi maailma, jos katkeruuden hedelmää eivät olisi maistaneet he, jotka ovat maailmaa muuttaneet paremmaksi?

Nelson Mandela oli varmaan katkera, koska hän joutui kärsimään kidutusta ja virumaan vankilassa vuosikymmeniä. Dalai Lama oli varmaan katkera joutuessaan maanpakoon, kun Kiina miehitti Tiibetin ja surmasi valtavan määrän tiibetiläisiä. Mahatma Gandhi oli varmaan katkera, kun Intia oli Iso-Britannian alusmaa. Martin Luther King, jr. oli varmaan katkera, kun mustilla ei ollut mitään oikeuksia Amerikassa. Malala Yousafzai oli varmaan katkera, kun hänet yritettiin tappaa, sillä hän ajoi tyttöjen/naisten tasa-arvoista asemaa koulutuksessa ja yhteiskunnassa, jossa naisilla ei ole oikeuksia (kannattaa lukea suomenkielinen Wikipedia artikkeli, jossa tästä ei ole edes mainintaa?) Näille katkerille ihmisille on myönnetty Nobelin Rauhanpalkinto – miksi? Suomalaiset toteavat vain, että miksi näistä katkerista ihmistä puhutaan, kirjoitetaan ja miksi heitä kuunnellaan? Virolaiset olivat varmaan katkeria, kun maa miehitettiin ja jouduttiin alistumaan Venäjän vallan alle viideksikymmeneksi vuodeksi.

Heille kaikille on yhteistä se, että ovat kokeneet jotain sellaista, joka koskee suuria kansajoukkoja, valtiota, etnistä taustaa, sukupuolten tasa-arvoa, vapautta, oikeudenmukaisuutta jne. Vapautta päättää omista asioista tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti, riippumatta valtaapitävien tahdosta suojata omia saavutettuja asemiaan suhteilla, aseilla ja väkivallalla. Em. henkilöt ovat sivistyneen maailman arvostamia Sankareita, heistä ei puhuta ”katkerina ihmisinä”. Vain Suomessa heitä pidetään ”katkerina ihmisinä”, joiden täytyisi päästä yli katkeruudestaan ja unohtaa kokemansa.

Tässä jälleen Sunnuntaisaarnani, nyt katkeruudesta, josta olen aivan eri mieltä, kuin suomalaiset psykologit ja Suomen media.

Kirjoitan nyt heistä,  jotka ovat joutuneet kärsimään uskontojen, pelon, alistamisen,  vallan, vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden tähden. Heistä, jotka muuttivat maailmaa paremmaksi.

Minä olen, varmaan monen mielestä, kirjoittanut tänne satoja blogeja katkeruudesta, josta en ole päässyt yli. Kuinka meidät, meidän yrityksemme, omaisuutemme ja kotimme ryösti SKOP:n pankkiirit. Surmattiin minun äitini ja kaksi veljeäni Suomen valtion hallussa olleen pankin toimesta ja poliitikkojen siunauksella. Ensin kidutettiin ja sitten surmattiin. Samoin tehtiin inkvisition aikaan Katolisen kirkon määräyksestä. On hyvin harva, sadoista tuhansista blogieni lukijoista, jotka ymmärtävät, että en kirjoita itseni vuoksi, vaan yritän blogeillani muuttaa Suomen lainasäädäntöä, vaikuttaa poliitikkoihin ja päättäjiin, että korruptio ja epäoikeudenmukaisuus loppuisi. En missään nimessä vertaa itseäni heihin, joista blogini alussa kirjoitan, mutta he kaikki ovat antaneet minulle esimerkeillään voimia ja rohkeutta tuoda Suomen epäkohtia esille. Siitä olen heille kiitollinen, sillä en tunne olevani yksin. Minulla ei vain ole sellaista väkivallan taustaa, että se ylittäisi median uutiskynnyksen, että keskustelua ja muutosta syntyisi.

Helppoa minulla olisi ollut tehdä tämä toinen kadehdittava valinta elämässäni.

Hyvin harva ymmärtää tai tietää sitä, että olisin voinut valita itse nämä viimeiset 10-vuotta elämästäni eri tavalla, ulosoton loppumisen jälkeen. Kadehdittavan hyvällä eläkkeellä eläen, nauttien maailman paratiiseista, suurkaupungeista ja pikkuisen luxus-elämästä paratiisisaarien valkoisilla hiekkarannoilla

Voisin elää tulevaisuudessakin, koko loppu elämäni samoin, mutta valitsin toisen tavan, eli ”ruikutan” täällä blogeissani sitä, mitä minulle ja perheelleni Suomessa tehtiin. Mutta miksi, tällaisen epämiellyttävän elämän valinnan tein, siitä nyt kerron. Se, joka on lukenut aiempia blogejani tietää, että elin elämääni Kainuussa vaatimattomasti tehden vain työtäni yrittäjänä 24h/7. Luovuin useasti perinnöistäni vapaa-ehtoisesti toisten hyväksi. Raha, maine ja kunnia ei ole minua varten. Se, että ne kaikki on viety minulta ja annettu ansiottomasti toisille, se ei ole oikein eikä oikeudenmukaista.

Ne eri konstini herättää nukkuvat

Olen yrittänyt saada blogieni lukijat kateelliseksi, mutta sekään ei tehoa. Ei ruikuttamisella, ei kateellisuuden herättämisellä, ei sanoilla, ei millään näytä saavan muutosta aikaan, jos ei ole apinana häkissä, veronmaksajien kustantamalla poliittisella pallilla. Valtamedia ja asiantuntija valta pitävät kansan tietämättömyyden otteessaan. Yksilöt on saatu keskittymään ja ajamaan vain omaa etuaan. Joka on ohittanut yhteisen edun, jonka seurauksen yksilöt joutuvat kärsimään, mutta vallan lähipiiriin kuuluvat henkilöt menestyvät. Tämä kappale oli tarkoituksella populistinen.

Eniten minä olen katkera siitä, että Suomessa sanalla katkeruus on negatiivinen kaiku.

Katkeruus on positiivinen tunne, joka on muuttanut ja muuttaa maailmaa paremmaksi, kun katkeruuden kokija tuntee vastuun, ei vain itsestään ja läheisistään, vaan kaikista tässä ajassa elävistä ihmisistä, ympäristöstä ja luonnosta. Katkeruus on energiaa, jota voidaan johtaa sähkön lailla ympäristöön ja se voi saavuttaa pimeimmänkin nurkan maailmassa. Tuoden sinne valoa, elämänvoimaa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Kodin kuvalehti otsikoi: ”Katkeruus on pettyneen suojakuori”

Iltalehti 31.3.2016: ”8 tapaa, jotka tekevät katkeraksi.”

Suomessa on outo ja väärä suhtautuminen sanaan katkera, katkeruus.

Wikipedia kertoo näin ” Argumentum ad odium (katkeruuteen vetoaminen) on tunneperäinen argumentaatiovirhe, jossa vastaväite pyritään kumoamaan sillä, että vastaväittäjällä on jotakin hampaankolossa väitteen esittäjää vastaan.

Ei, ei näin, sillä ihminen, joka on kokenut sortoa, kidutusta, epäoikeudenmukaisuutta tai muuta inhimillisyydelle vierasta, niin haluaa omien kokemuksiensa kautta lopettaa pahan ja muuttaa toisten elämän paremmaksi tulevaisuudessa, kuin itse on kokenut. Ymmärrän sen, että kaikilla ihmisillä ei ole siihen vahvuutta. Toiset ihmiset keskittyvät ajamaan vaan omia oikeuksiaan, ja kun oikeutta on saatu, niin katkeruus loppuu siihen. Kun oikeutta ei saa niin elämä loppuu siihen tai se lopetetaan oman käden kautta.

Se toinen vaihtoehto, jonka minä valitsin katkeruudessani.

Koin katkeruutta omalla kohdallani epäoikeudenmukaisuuteen. Valtavaa pettymystä isänmaahani Suomeen, jonka lakeihin, oikeuslaitokseen ja oikeudenmukaisuuteen olin jo pienestä pitäen oppinut luottamaan. En voinut uskoa, että puolueetonta ja riippumatonta oikeutta Suomessa ei saa. En voinut uskoa, että meidän suvun elämän työ voidaan varastaa oikeusviranomaisten tuella maassa, jota sukumme oli ollut rakentamassa, sen hyvinvointia lisäämässä. En voinut uskoa sitä, että isänmaani presidentti kutsuu koolle konklaavin, jossa antaa ohjeet tuomareille toimia lainvastaisesti rikollisten hyväksi ja heidän uhriensa vahingoksi.

Olen jo 24-vuotta yrittänyt tuoda meidän perheen kokemaa vääryyttä oikaistavaksi, mutta ilman mitään tulosta. Samalla yrittänyt vaikuttaa koko Suomen lainkäytön vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen, josta ovat kärsineet sadattuhannet suomalaiset ja kärsivät tänäkin päivänä. Olen yrittänyt tuoda julki niitä henkilöitä, tapoja ja toimia, joilla Suomen kansa on jaettu heihin, joille suodaan oikeutta ja heihin, joilla ei ole mitään oikeutta. Niin sanoi minulle myös SKOP:n pankkiiri puhelimessa, ”Teillä ei ole mitään oikeutta”, kun kysyin, että eikö meillä ole oikeutta yrittää saada yritystämme ja omaisuuttamme takaisin, joka on meiltä ryöstetty. (puhelunauhoite on minulla tallessa)

Suomi luisuu alamäkeä niin kauan, kuin valta ja vallan käyttö ei ole oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon pyrkivää. Jalka otettiin jarrulta 6.5.1992, nyt olisi aika jarruttaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Hyvä kirjotus ja varsinki siksi, että Suomessa kaikki on joko-tai mustaa-valkosta ja oikeastihan Einstein jo sano ja on monheen kerttaan todistettu, että kaikki on suhteellista.

Katkeruutta voi ihan hyvin hyväksikäyttää, mutta son vaarallista, jos siihen tai mihinkä muuhun tahansa hukkuu tai jää riippuvaiseksi.

Katkeruutta niinko muitaki käsitteillä ilmaistuja asioita, pittää tietosella mielellä kohella ja suhtautua siihen ja hyvä tullee, minkä sie todistat plokissasti, jess ja kiitos!

Niin son kans niin suomalaista, että pelotellaan käsitteillä ja pelättään ja ihan krampinomasesti otethaan käsite ja sen ympärillä häslättään. Ei rauhassa katota ja käytetä sitä käsitteen tarkottammaa ilmiötä.

Käyttäjän JohannaSaukkonen kuva
Johanna Saukkonen

Todella hyvin kirjoitettu. Tässä kirjoituksessa paistaa vahva tieto ja se elämänkokemus jota ei rahalla osteta.
Laitan tähän alle pätkän sähköpostista

"Olet istunut pankissa palaverissa ja sinulle on sanottu älä ole katkera eläinlääkäreille. Niin älä ole katkera .
Täytyy sanoa että olen katkera. Olen katkera siihen järjestelmään mikä meidän yrittäjien ja maanviljelijöiden ympärille luotu. Siihen järjestelmään jossa sillä yrittäjällä on se suurin todistustaakka ,vastuut ja velvoitteet.
Mutta mikä vastuu on sitten virkamiehellä sen minä haluan tietää ja toivottavasti saat sen selville.
Kaiken tämän jälkeen minusta se eläinten hyvinvointi kuulostaa ihan vitsiltä.
Ymmärrät varmaan miksi"

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Katkeruutta on ainakin kahta sotttia, on positiivista katkeruutta joa rakentaa ja lsavoimia mutta on myös negatiivista katkeruutta joka tuottaa vihaa, lamauttaa ja tekee kaikille hallaa. Ja näistä se positiivinen katkeruus on tovottavampi kun taas negatiivista katkeruutta olisi ennaltaehkäistävä, vai luuletko että tekivätkö esim Suomen koulusurmaajat teollaan jotain hyvää?

Sulo Schroderus

Huomenta Pertti.
Kiitän kirjoituksestasi. Koskettava. Koettua asiaa, pienen yrityksemme alasajosta, prosessipetos kertoi minulle asianajajani, myytiin olematon saatava, kertoi tutkimuksen suorittanut KRP:n ylikomisario, tutkittuaan heti konkurssimme jälkeen mapillisen materiaalia. Katkokävely, totesi ODL:n ylilääkäri mielentilastani, ei johtunut alkoholista, konkurssin jälkeen. Kahdessa viikossa painoni putosi kahdeksan kiloa, en pystynyt syömään mitään.
Masennuslääkkeet, niistä apua, ruoka pysyi vatsassa. Mieliala kohosi taisteluun. KERA tutki taustani, sain rahaa lainaksi 100.000 markkaa, viideksi vuodeksi, josta selvisimme. Tämäkin konklaavin toteuttama prosessi alkoi 8.6.1996, eikä ole päättynyt vieläkään, yhteiskunnassamme.

Katinkullassa olisin lomalla juuri nyt, alkavalla viikolla 16, mutta silmäsairauden vuoksi en voi ajaa autoa. Kesällä parhaaseen pesäpalloaikaan, viikolla 31 uskon pääseväni jälleen Katinkultaan ja katsomaan Sotkamossa pesäpalloa. kakkospesän kohdalla, tuttujen kavereitteni kanssa. Kaksikymmentäneljä vuotta olen saanut perheeni kanssa viettää Katinkullassa elämäni parhaita viikkoja, yli sataviikkoa yhteensä. En ole halunnut vaihtaa viikkojamme minnekään muualle.
Voimia Pertti taistelussa!

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Heittelet tekstin alussa isoja nimiä. Oletko tutustunut heistä yhdenkään elämään tarkemmin? Pidän sitä epäuskottavana, koska en usko että kukaan heistä määrittelisi itsensä katkeraksi. Ehkä he eivät pitäneet tilanteesta mistä itsensä löysivät, mutta he eivät millään määrittelyllä olleet "katkeria."

Pekka Iiskonmaki

Suomi on kuin heilurikello ja menee laidasta laitaan tempoillen. Vakaa keskitie ja kohtuus puuttuu.

Tuhat lakia vuodessa suoltava Eduskunta ei ole tätä päivää. Ei maailma ympärillä niin nopeasti muutu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset