Yksityisyrittäjien oikeusturva ja edut ovat täysin retuperällä, osa 1
En luettele niitä asioita, joita yrittäjien etujärjestöt ovat tehneet, vaan niitä mitkä asiat heiltä on jäänyt hoitamatta ja siksi yksityisyrittäminen on Suomessa jopa vaarallista.
Olen pohtinut tätä blogiani kuukausia ja näitä asioita jo 24-vuotta, sillä yksityisyrittäjien edut ja liiketoiminnan turva on täysin retuperällä. Ne ongelmat ja eriarvoisuus, jossa yksityisyrittäjä joutuu toimimaan monopoliyritysten ”virkamiesjohdon” varjossa ovat niin suuret, että niistä saisi paksun kirjan kirjoitettua. Joten tuon tässä blogissani esille vain muutaman tärkeimmän asian esille ja myöhemmissä blogeissani muita epäkohtia esille.
Syy näihin yksityisyrittäjien etujen polkemiseen löytyy Suomen Yrittäjät ry:stä ja muista yrittäjien etujärjestöistä, joiden johto ei ole ajanut yksityisyrittäjien etuja vaan ”virkamiesjohtoisten” yritysten, monopoliyritysten, pankkien, vakuutuslaitosten ja muiden etuja, jotka ovat räikeässä ristiriidassa yksityisyrittäjien etujen ja oikeusturvan kanssa.
Ammattiyhdistykset ovat pitäneet ja pitävät jäsenistään huolta ja ovat turvanneet työntekijöiden perusteettomat irtisanomiset, oikeusturvan ja irtisanomisten jälkeen talouden, kohtuullisella työttömyyskorvauksella.
Yrittäjien etujärjestöt ovat jättäneet kaiken sen hoitamatta, jolloin yrittäjä vastaavassa tilanteessa esim. konkurssin jälkeen on täysin oikeudellista ja taloudellista turvaa vailla. Koditon ja vuosikymmeniä jatkuvassa velkavankeudessa.
Konkurssissa valvotaan vain pankkien ja verottajan etua, yksityisyrittäjältä riistetään kaikki oikeudet.
Kun Konkurssiasiamiehen toimisto perustettiin 1.3.1995, niin typeryydessäni ajattelin, että vihdoinkin velallinen saa myös oikeusturvaa. Ensimmäinen Konkurssiasiamies oli Eero Lyytikäinen, johon olin muutaman kerran yhteydessä puhelimitse ja kirjeitse. Huomasin heti, että hän ei ole siinä virassaan huolehtiakseen konkurssin tehneen yrittäjän oikeuksista vaan turvaamassa vain ja ainoastaan pankkien ja muiden suurvelkojien etuja ja asemaa. Se sama asia selviää, kun katsoo Konkurssiasiamiehen valitsemaa neuvottelukuntaa, jossa em. tahot ovat edustettuina.
Oikeusturva, jota konkurssin tehneellä yrittäjällä ei ole
Yksityisyrittäjille ei ole järjestetty oikeusturvavakuutusta konkurssitilanteessa, jolloin yrittäjän omat vakuutukset, joita hän on vuosikymmenet maksanut, menettävät merkityksensä. Tätä tosiasiaa eivät yksityisyrittäjät tiedä, kun se tulee vastaan vasta konkurssin jälkeen.
Suomessa on yli 350.000 alle 5-henkilöä työllistävää yritystä, jos jokainen heistä maksaisi vaikka 5€ kuukaudessa vakuutusmaksua, jolla turvattaisiin konkurssiin ajautuneen yrittäjän oikeusapu, niin vuodessa saataisiin kokoon 21miljoonaa euroa konkurssin tehneitten yrittäjien oikeuksien turvaamiseksi. Suomessa haettiin vuonna 2015 konkurssiin 2.500 yritystä, jolloin jo yhtenä vuonna kerätyillä oikeusturvavakuutusmaksuilla jokaista konkurssin tehnyttä yrittäjää voitaisiin auttaa keskimäärin 8.400 eurolla.
Konkurssipesänhoitaja
Konkurssipesänhoitajan valitsee velkoja, eli pankki tai verottaja. Konkurssipesässä käyttää valtaa velkoja, eli pankki tai verottaja. Yksityisyrittäjällä ei ole siellä sananvaltaa.
Konkurssipesähoitajaksi täytyisi valita aina velkojista ja yrittäjästä riippumaton asianajaja, jolloin kaikkien osapuolien, niin pankin, verottajan, pienvelkojien kuin yrittäjän oikeudet olisi turvattu.
Konkurssipesässä olisi kaikilla velkojilla ja yrittäjällä vain yksi ääni riippumatta esim. velkojan valvottavasta euromäärästä, eli ei enää annettaisi valtaa velkojille heidän saataviensa suhteessa, sillä niin he ovat voineet päättää esim. omaisuuden realisoinnista omaksi edukseen. Velkojat ovat myös riitatilanteissa valinneet heidän myötäpuolenaan toimivat asiantuntijat esim. tilintarkastajat, jotka ovat maksua vastaan väärentäneet yrityksen kirjanpitoa ja omaisuusarvoja pakkorealisointia varten, jolloin pakkohuutokaupoissa myyty omaisuus on arvostettu täysin alihintaiseksi, jopa 70-prosenttia alle todellisen arvon. Se on aiheuttanut yksityisyrittäjälle vuosikymmenet kestävän velkavankeuden ja rikastuttanut velkojien lähipiiriä edullisilla pakkohuutokauppa ostoksilla.
Epärehellinen konkurssipesänhoitaja voi nostaa erilaisia totuuteen perustumattomia rikoskanteita yrittäjää vastaan, jolloin hän voi laskuttaa konkurssipesää perusteettomasti ja tyhjentää konkurssipesän tilit. Yrittäjiä uhkaillaan, ja myös toteutetaan uhkaukset, perusteettomista rikoskanteista, että yrittäjä saadaan alistumaan kohtaloonsa menettämään yrityksensä, kotinsa muu omaisuus aliarvostettuun hintaan. Konkurssipesänhoitaja voi käyttää ja käyttää lahjottuja tilintarkastajia ja muita asiantuntijoita tuomioistuimissa, joiden perustella ammattitaidottomat tuomarit antavat tuomionsa velkojien eduksi ja velallisen vahingoksi.
Konkurssipesän ja yrittäjän pantiksi antaman omaisuuden realisointi
Konkurssipesänhoitaja päättää velkojien tahdon mukaan omaisuuden pankkohuutokaupasta, jossa em. tahojen edustajat tai heidän läheisensä hankkivat ostavat omaisuudet itselleen edullisesti myydäkseen ne myöhemmin hyvillä voitoilla eteenpäin.
Konkurssipesän ja muiden velallisten omaisuuden realisoinnin saisi tapahtua vain ja ainoastaan normaalilla tavalla, eli kiintöistöt ja asunnot voitaisiin myydä vain kiinteistövälittäjän kautta vapailla markkinoilla.
Nykyisessä realisointi menettelyssä velalliselle jää velat vastattavakseen, joten tulevaisuus vuosikymmenniksi on tuhottu. Usea velallinen ajattelee siinä vaiheessa vain itsemurhaa ja usea sen toteuttaa tavalla tai toisella ja kuolemansyyksi merkitään valheellisesti kuolintodistukseen myrkytys, alkoholi tai tapaturma. Siksi itsemurhatilastoihin ei ole ollenkaan luottamista ja ne eivät anna todellista kuvaa itsemurhien määrästä.
Koditon ja varaton yrittäjä on täysin vaaraton. Kuolleesta konkurssin tehneestä yrittäjästä ja hänen läheisistään ei ole enää vastusta.
Suomi tarvitsee uuden ja vahvan yksityisyrittäjien etujärjestön, jonka johdossa on todellinen entinen yksityisyrittäjä ja hänen apunaan konkurssin tehneistä yrittäjistä koostuva neuvoa antava toimikunta.
Jatka allaolevasta linkistä osaan 2., niin tiedät, että miksi näin on?
Onhan se kyllä outoa, että kiinteistöjä pakkohuutokaupataan, kun niistä vapailla markkinoilla saisi helposti paremman hinnan.
Ilmoita asiaton viesti
Pelin henki onkin poistaa konkurssiin mennyt tai pantu yrittäjä kokonaan pois yritysmaailmasta.
Pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden merkittävien velkojien etu kun on, että heidän toimintatapoihinsa tutustuneet eivät jää tietojaan kentälle muille yrittäjille levittelemään.
Ex-yrittäjältä ja firmaltaan riistetään koko omaisuus, pysyy sitten hiljaisena. Jätetäään hänelle toki velkansa, joita ei dumppaushinnalla myydyillä omaisuuksilla voida kattaa. Perintäfirmat ja ulosotto pitävät huolen, että yrittäjälle jätetyt velat moninkertaistetaan. Dumppaushinnoilla velkojat hoitelevat kaverisuhteitaan, myytävälle yrittäjän omaisuudelle ”ostajat” löytyvät nopeasti velkojien lähipiiristä.
Ilmoita asiaton viesti
Yrittäjärjestön rahoitus tulee myös samoilta tahoilta pankeista ja vakuutusyhtiöistä. Sen lauluja lauletaan kenen leipää syödään.
Ilmoita asiaton viesti
Sama koskee Finassivalvontaa, jonka tehtävä on valvoa pankkeja, mutta rahoitus tulee pankeilta ja edustajat on valittu pankkimaailmasta. Miten näillä eväillä voidaan edes kuvitella pankkien valvonnan olevan todellista?
Stressitesti antaisi aivan toisen tuloksen, jos tutkittaisiin kassaholveista mm. katteettomat velkakirjat ja erityisesti rasitustodistukset, joilla ei ole enää saantoa. Sen verran monta tapausta on tullut vastaan, että tiedän pankkien pitävän kynsin hampain kiinni mm. jo maksetuista kiinnitysasiakirjoista, jotka ovat pankille vakavarsaisuuden mittari, samoin kuin katteettomat velkakirjat.
Koko kupru syö valtiontaloutta, mutta valtionvarainmonosteriö seisoo tumput suorina – tekemättä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja kulisseja meille on pystytetty.
Asianajajien toimintaa valvoo niin ikään Asianajajaliitossa asianajajista koostuva valvontalautakunta. Toimii varmasti, jos on asianajajien eduista kysymys, asianajajien palveluiden käyttäjien etujenvalvojaksi on epäuskottava kokoonpano.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi tarvitsee uuden ja vahvan yksityisyrittäjien etujärjestön, jonka johdossa on todellinen entinen yksityisyrittäjä ja hänen apunaan konkurssin tehneistä yrittäjistä koostuva neuvoa antava toimikunta.”
Useammastakin suunnasta olen kuullut että tälläiselle olisi todellakin tilausta, löytyykö vapaaehtoisia?
Ilmoita asiaton viesti
Syy yrittäjien kaltoinkohteluun on historiassa; 60- ja 70- luvuilla virkamiehiksi tuli paljon sosialisteja ja kommunisteja, jotka aatteen pohjalta halusivat vaikeuttaa yrittämistä.
http://asfalttikukka.blogspot.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Pertti
Yrittäjällä ei ole Ihmisoikeussopimuksen ja Perustuslain mukaisia oikeuksia Suomessa, yrittäjältä viedään jopa oikeusturva jo ennen, kuin hän edes pääsee oikeuteen. Investoiva, työllistävä yrittäjä menettää oikeusturvansa heti sillä sekunnilla, kun hän ottaa pankista lainaa, koska siinä vaiheessa hänen vakuudeksi antamastaan omaisuudesta tulee ahneiden pankkimiesten keinottelun kohde; ”Miten saamme tuon omaisuuden pankin haltuun pilkkahinnalla? Missä on yrittäjän tasavertaisuus lain edessä?
Omaisuudensuojaa ei ole, vaan pilkkahinnalla eli alihintaan voudit paukuttelevat vasaran pöytään ja investoivalla yrittäjältä lähtee hänen laillinen omaisuutensa ja hän saa investoinnistaan palkaksi vain velat. Rahoittajalla ei ole mitään vastuuta. Minä ihmettelen Suomen Vationvarainministeriötä – eikö talosta löydy todellakaan yhtään laskentataitoista ja Suomen valtion kokonaistaloutta ymmärtävää ihmistä?
Jokainen alihintainen kauppa nimittäin merkitsee, että yhdestä ja samasta velasta tulee 3 kertainen ja myös valtio – eli me kaikki – alamme maksamaan tuon yrittäjän velkaa luottotappioiden ja luottotappioiden korkojen kautta. Sen lisäksi yrittäjä ajautuu tuottamattomaksi velkavangiksi yhteiskunnan ulkopuolelle. Jos annat pirulle pikkusormen – se vie koko käden. Suomi antoi 6.5.1992 Koiviston toimesta pirulle eli pankeille tuon pikkusormen. Sitä laskua maksaa koko kansa edelleen ja loppua ei näy ennen, kuin laitamme rahanpesurikollisuuden tässä maassa kuriin Islannin ja Viron malliin.
Miten Te hyvät päättäjät kuvittelette, että tähän maahan syntyy yhtään uskottavaa työllistävää yritystä, jos ei yrittäjän oikeusturvaa merkittävästi paranneta. Alkajaisiksi nykyinen lakikirja antaa siihen oivat eväät.
Velka pitää toki maksaa, mutta yhteen kertaa plus korot. Nyt pahimmillaan 7 kertaakaan ei riitä. Miksi? Koska velkoja eli pankki ei tee tilitystä velan, suoritusten, takaajien suoritusten ja realisoinneista saatujen varojen keskinäisestä suhteesta. Tämän takia velan väitetään olevan olemassa, vaikka todellisuudessa se on ajat sitten maksettu.
Laki on selvä sekä Kauppakaaressa että erityisesti Rikoslain 28 luku 4§ 3 mom ja 5§, jossa taho, joka on saanut toisen varoja haltuunsa, mutta ei tee niistä tilitystä on syyllistynyt kavallukseen. Tätä taustaa vasten on suorastaan kummallista, miksi me annamme vuodesta toiseen pankinjohtajien ryöstää koko valtiota ja erityisesti tuhota maamme selkärangan -eli työllistävän PK-yrityssektorin Suomesta.
Velallisten Tuki ryhmä taistelee velkavaikeuksissa elävien puolesta ja erityisesti pyrkii saamaan tämän hallituksen käsittämään, että näin ei voida jatkaa. Koko velanperintäjärjestelmä, konkurssilainsäädäntö, velkajärjestelylaki ja ulosottokaari pitää uudistaa Perustuslain ja Ihmisoikeussopimuksen mukaiseksi. Tällä kertaa ei ole syytä kuunnella pankkien ja perintäyhtiöiden lobbareita vaan yrittäjiä – myös entisiä – jotta tämä maa saadaan todelliseen nousuun.
Ilmoita asiaton viesti