PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Ei tule lasta ei paskaa, kun yksityisyrittäjiä moukarilla lyödään

  • Kauppalehti
    Kauppalehti

Nyt en kerro itsestäni vaan toisesta nuoresta yrittäjästä. Siksi otsikkoni on nyt raflaava, sillä olen todella vihainen.  

Työttömistä tehdään nyt väkisin yrittäjiä. Seuraava askel lienee se, että partureista tehdään aivokirurgeja, sillä eihän ole paljon eroa siinä, että leikkaako hiuksia vai aivoja, ero on vain muutaman millimetrin päässä.

Nyt kirjoitan nuoresta yrittäjästä, jonka tapauksen olen lähettänyt jo keväällä Uuden Suomen päätoimittajalle Markku Huuskolle, Iltalehden päätoimittajalle Petri Hakalalle ja Suomen Yrittäjät ry:n toimitusjohtajalle Mikael Pentikäiselle, jotka ovat  ymmärtäneet hyvin nuoren yrittäjän hädän ja ikävän kohtalon, mutta siihen se sitten on jäänyt, koska nuori yrittäjä ei halua saada julkisuutta.  Pyysin nuorelta yrittäjältä tänään luvan kertoa hänen tarinansa nimettömänä ja sain siihen luvan. Valitettavasti blogini ei koskaan ylitä ns. luotettavan median uutiskynnystä, että tämäkin ”yksittäistapaus tulisi kaikkien heidän tietoon, joista pakolla tehdään nyt yrittäjiä.

Nuoren yrittäjän Jaakon (nimi muutettu) kohtalo yrittäjänä.

Jaakko oli vasta 18-vuotias, kun hän perusti yrityksen. Jaakolla oli jo nuorena taitoa omalta alaltaan, joten hän uskalsi yrittää. Nyt Jaakko on 25-vuotias. Yrityksen perustaminen vaati lainaa oman pääoman lisäksi, sillä yrityksen oli ostettava koneita ja laitteita. Yritysidea, jopa vakaa ja turvallinen asiakas oli tiedossa, jonka kanssa solmittiin sopimus.

Tässä otteita Jaakon sähköpostista ja viesteistä:

”Olen lueskellut blogiasi, ja viimeaikoina erittäin paljonkin. Pelkästä lukemisesta on  jo hyväkin "vertaistuki". Erittäin hienoa, että oman taistelusi jälkeen jaksat vielä näitä epäkohtia tuoda esille. Sinun kohdalla asian "nielemisen" vaikeaksi tekee tietysti myös se että Katinkullan kohdalla tapahtui rikollista toimintaa valtionjohdon ohjailemana.

”Itse perustin xxx-urakointia tekevän yrityksen 01.12.2010 ollessani 18v. Xyrittäjäperheen kasvatille luontainen valinta ja motivaatio asiaan oli kova. Varsin pian huomasin, että X-urakoinnissa ei ole mahdollista pärjätä muuten kuin hintakilpailulla. Tämän tyyppistä toimintaa suomessa on erittäin vähän, koska X-teollisuus on pitänyt kaupan tiukasti itsellään. Toiminta kasvoi ja tulostakin syntyi. 20v vanhana työllistin itseni lisäksi 9-henkilöä suoraan ja alihankkijoiden kautta vielä 3 lisää. Suurin asiakkaani oli pörssiyhtiö, (jonka suuromistaja on valtio, minun lisäys), jonka kautta tuli 2/3osaa liikevaihdosta (v2013 lv oli 1,9milj€).

Ilmeisesti tämä oli X-yritykselle liikaa, koska sopimus lopetettiin kesken kauden. Sinisilmäisenä ja kokemattomana en osannut vaatia sanktiota sopimukseen tämän varalle. (Minun lisäys: nuori yrittäjä hallitsee oman alansa, mutta hän ei todellakaan hallitse sopimusjuridiikkaa ja lain koukeroita, mutta tuottaa veroeuroja ja työllistää.)

Jouduin yrityssaneeraukseen ja toimintaa supistettiin ja siirryttiin takaisin normaaliin x-yrittäjyyteen. Viimevuoteen asti meni tiukoista ajoista huolimatta välttävästi, mutta 2015 oli huono työtilanne koko alalla. Marraskuussa hain yrityksen konkurssiin.

Tuossa yrityssaneerauksessa jo käytännössä vietiin kaikki ja nyt konkurssissa loputkin. Lokakuussa täytän 25v ja velkaa on ulosotossa n.350.000€, josta verottajalle yli 200t€. Pankkilainan olisin yrittänyt maksaa pois, mutta tuo verottajan osuus tekee urakasta mahdottoman.

Katkeruus tätä järjestelmää kohtaan on näinä hetkinä todella suuri. Erityisesti tätä Suomessa vallitsevaa lynkkauskulttuuria täytyy ihmetellä. Tietyt ihmiset eivät edes tervehdi enää, vaikka en konkurssissa jäänyt heille velkaa, enkä koskaan ollutkaan.

Myös Suomen valtion osa omistaman X-yhtiön käytös ihmetyttää. Sopimuksen lopettamisen oikea syy lienee ollut minun liian hyvä pärjääminen. En ymmärrä, miksi täysin tyhjästä alkanutta täytyy rangaista. (Jakko olisi voinut vedota "Heikomman suojaan", Heikomman suojan periaatetta kehitettiin alkujaan 1970- ja 1980-luvuilla liittyen tuolloin käytyyn yhteiskunnalliseen keskusteluun hyvinvointivaltiosta ja sen periaatteiden huomioon ottamiseen sopimusoikeudessa, mutta juuri se heikompi on myös oikeudessa heikompi, jota ei kuunnella ja tältä osin tuomioistuimet eivät noudata Suomen lakia.)

Puoliso ja 4v poika ovat olleet ainoa asia, joka on viimevuodet pitänyt minut järjissäni. Olen tehnyt vuokratyötä puolisoni omistamalla toiminimellä nyt joulukuusta asti, koska itse en palkkaa ulosoton takia voi suoraan nostaa.

Haluaisin kuitenkin tavallaan olla yhteiskunnalle hyödyksi, mutta nykyisin en tässä yhteiskunnassa. Ruotsiin tai Saksaan muutto kiinnostaisi kovasti ja polte x-töihin omalla kalustolla on kaikesta huolimatta tallella.

Koitahhan kirjoitella satunnaisesti meille luettavaa tuonne blogiin!

Hyvät kevättä!”

Olen kaikkeni yrittänyt tukea Jaakkoa ja hänen perhettään antamalla neuvoja ja henkistä tukea jatkaa elämää. Ohjannut velkasaneeraukseen ja hakemaan apua velkaneuvonnasta. Kaikki neuvoni ovat aina olleet sellaisia, jotka noudattavat Suomen lakeja, mutta valitettavasti hänen sopimuskumppani ja velkojat niitä lakeja eivät aina noudata, sillä tuomioistuimet ja ulosotto ovat heidän tukenaan myös lakeja rikottaessa.

Jaakko kirjoittaa edelleen...

”En ole tuohon velkasaneeraukseen perehtynyt vielä.

Välillä meinaa katkeroituminen päätään nostaa, mutta hyvinä päivinä mietin että joku tarkoitushan tälläkin on. Olkoon se sitten vaikka se ulkomaille lähtö tai mikä hyvään.”

Huhtikuussa Jaakon perheeseen syntyi uusi suomalainen vauva ja samaan aikaan nuoria vanhempia kovistellaan ulosotossa, kun Jaakon ”työnantaja” hänen vaimonsa on synnyttämässä.

”Kyllä oikeusvaltio usko on lopullisesti kokenut kohdallani kolauksen. Oon tehnyt nyt puolison tmillä vuokratyötä, joka on laskutettu asiakkaalta. Tänään tuli ulosotosta päätös, jonka mukaan tästä puolison elinkeinotoiminnasta ulosmitattaisiin minun velkoihin! Pitää maanantaina soittaa ulosottoon, mutta kyllä tämä vituttaa. Varmasti näkevät työnantaja maksuista että minun pieni palkka on tullut puolison toiminimeltä...”

” Itse jäin huhtikuun ajaksi isyys/polttopuunteko/hautajais lomalle. Tuohon polttopuu koneen kimppuun kun pääsee, niin se on varmasti parasta mitä ihminen voi housut jalassa tehdä :D 4kk vuokratyötä puolison tmi:llä ja nyt on talous siinä kunnossa, että on vähän rahaakin käytössä ja laskut ajallaan hoidettu. tietysti minulla olis paljonkin rahanmenoa, mutta en nyt ota enää niistä stressiä. Iso vaikutus mielialaan, kun perheen talous on suunnilleen raiteillaan.”

” Terve. Vauva jakselee hienosti. Vanhemmilla ja isoveljellä tosin mahatauti kierre, mutta eiköhän se kohta helpota.”

Itku mulla on välillä tullut, kun en voi auttaa Jaakon perhettä. Voisin auttaa tuhannella eurolla omasta työkyvyttömyyseläkkeestäni, jos saisin vain 350 muuta suomalaista mukaan samalla summalla, niin pelastaisimme velkasuosta yhden nuoren yrittäjäperheen takaisin elämään, yrittämään ja työllistämään työttömiä. Sellaista solidaarisuutta on vaiketa löytää Suomesta nykyään.

Presidentti Sauli Niinistö totesi 17.11.2015 ”Jos ei kykene elämään riskin kanssa, on turha ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyyskoulutus on tärkeää, mutta se on turhaa, jos perusasia, riskinottokyky puuttuu”.

Presidentti kehuu yrittelijästä marjanpoimijaa, joka on tietenkin oikein, kun sen sydämestään tekee, eikä oman henkilökohtaisen kannatuksen vuoksi. En ole kuitenkaan huomannut, että presidentti olisi ottanut kantaa yksityisyrittäjien vaikeuksiin saatikka pyrkinyt korjaamaan 90-luvun pankkikriisin yrittäjäuhrien asemaa vaan on hiljaisuudessa hyväksynyt heidän jo yli kaksikymmentä vuotta kestäneen velkavankeutensa, heidän lastensa ja lastenlastensa syrjäytymisen yhteiskunnasta, joiden arvot ovat joka päivä koventuneet yhteiskuntaa kohtaan?

Kun presidenttimme on täysin pihalla yksityisyrittäjän arjesta, niin on ymmärrettävää, että samoin on hallitus, kansanedustajat ja virkamiehet, joiden palkat maksavat yrittäjät, jotka veroeurot keräävät ja ne luovat omalla työllään.

Olen neljä vuotta kirjoittanut täällä blogeissani omasta ”yksittäistapauksestani” Katinkullasta, mutta nyt kerroin toisesta tuoreesta yrittäjän konkurssista, sillä Suomi on täynnä näitä ”yksittäistapauksia”, jonka sanan varjolla päättäjät sivuuttavat ongelmat ja siirtävät ne syrjään – unohduksiin. Sillä he eivät näytä tajuavan, että ”yksittäistapauksista” muodostuu järkyttävä kokonaisuus, joka vie Suomea lähemmäksi suon silmää.

Saan valtavasti palautetta lukijoiltani blogeissani olevan sähköpostiosoitteen kautta, niin Suomesta, kuin ulkomailta. Järkyttäviä tarinoita ihmisten ja yrittäjien kohtalosta Suomessa, joille kukaan ei ole ojentanut auttavaa kättä, että he olisivat saaneet oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ja oikeudenmukaista kohtelua isänmaassaan. Yritän kaikille vastata, tukea heitä ja antaa toivoa paremmasta, jos se on tarpeen. Iloitsen siitä, kun heidän elämänsä on löytänyt uuden paremman suunnan ulkomailla tai kotimaassa.

Mitä tästä opimme?

Kannattaa sinnitellä loppuun saakka tökäreillä ja sosiaalituilla ennen, kuin alkaa yrittäjäksi ja työllistää toisia työttömiä. Silloin ei ole vaarana menettää aiemmalla työllä hankittua omaisuutta ja perinnönkin saa itse pitää, sitä ei ulosotto vie.  Parempi on lapset kasvataa poliitikoiksi ja virkamiehiksi, jotka kuluttavat yrittäjien keräämät veroeurot tai muuttaa maasta. Ehkä olisi parasta, että paisutetaan virkamieskunta niin suureksi, että kaikille riittää työpaikkoja? Ainut ongelma on siinä, että kuka sitä vettä kaivoon kantaa, jotta sitä riittäisi kaikille juoda?

Vähitellen olen tullut siihen tulokseen, että lopettelen teidän kiusaamisen blogeillani. 

Tällainen Sunnuntaisaarna tänään. Hyvää Pyhäpäivää kaikille lukijoilleni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

18Suosittele

18 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>....”Jos ei kykene elämään riskin kanssa, on turha ryhtyä yrittäjäksi."

ooo

niin.... onko tuo totta vai ei?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Älä lopeta. Jatka kirjoittamista! Emme saa luovuttaa! Ne kirjoituksesi auttavat jaksamiseen!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Ei tule lasta ei paskaa, kun yksityisyrittäjiä moukarilla lyödään''

Ei ole tarkoituskaan.

Käyttäjän ArtoHeikinaro11 kuva
Arto Heikinaro

Pertti, älä lopeta kirjoittamista. Kirjoituksesi ovat hyviä, niitä jaellaan ja niillä on vaikutusta. Usko pois.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

"Keinuni on kovin karu, siinä on vain yksi naru." Tässä lauseessa tiivistyy inhorealistisesti yrittäjäriski Suomessa. Jos sitä ei ole halukas ottamaan, ei kannata ryhtyä yrittäjäksi.

Toki voidaan viisastella että Jaakon yritys oli liikaa yhden asiakkaan varassa ja niin poispäin mutta hyvin monella pienyrityksellä tilanne on olosuhteiden pakosta se, että yksi asiakas tuo leivän pöytään ja sen yhteystyön kaatuminen syystä tai toisesta vie tuhkatkin munista.

Jos yrittäjäksi lähtee on paras valita sellainen toimiala, missä ei tarvitse kallista laitteistoa/välineistöä/toimitiloja/investointeja vaan pärjää korkeintaan vuokratoimitilalla ja muutamalla läppärillä. Sellaisilla ei kyllä kansantaloutta käännetä kovinkaan kovaan nousuun mutta varmistaa sen, että toiminta on ongelmien sattuessa kohdalle helppo puhaltaa poikki ilman suuria velkoja.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Tässä on hyvä uusi näkökulma KiKy -keskusteluun. Muutenkin koko KiKy -keskustelu on rajattu aivan liian suppealle alueelle. Kilpailukyky muodostuu paljon muustakin kuin duunareiden palkkakustannuksista ja paikallisisesta sopimisesta.

Olen kuullut, että USA:ssa ei yrittäjää pidetä minään, jollei hän ole tehnyt ainakin yhden konkurssin. Konkurssissa syntyy paljon tietoa, jota voi hyödyntää seuraavalla kierroksella. Mutta sitä ei Suomessa haluta ymmärtää.

Olin itse aikoinaan mukana eräässä firmassa, joka meni sitten konkurssiin. Kun kerroin kyseisen firman tarinan eräälle bisneskaverilleni niin hän kehoitti kirjoittamaan siitä kirjan. Sen verran siinä tarinassa oli opittavaa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula
Käyttäjän vesakauppinen kuva
Vesa Kauppinen

Hupiukko tuo Niinistö..olisi voinut aivopierussaan samalla mainita muutaman
riskin noin niinkuin esimerkiksi...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Jos ei kykene elämään riskin kanssa, on turha ryhtyä yrittäjäksi Suomessa.

Käyttäjän PenttiPiirala kuva
Pentti Piirala

Kovin on tuttua touhua .Minut ne saivat köjyytettyä tavallaan ahdinkoon 2x verotuksella , (Ulkomaan verotus)jo silloin kun v 1986 aloitin yritystoiminnan. Rapasin hommaa liki 30 vuotta , osan aikaa ns varattomana. Oli minullakin alkuunsa työntekiöitä.3-5 v. Totesin samalla kun maahamme tuli eka kerran elämäni aikana tämä konkurssi. Viisain taikinoida itse itsensä eteen , voi jollain tapaa selvitä. Eläkkeellä , nykyään. Kolmatta kertaa ulkomaan tulosta viedään veroa. Ulkomaille maksettu vero on kelan mukaan tuloa , vaikka laki sanoo mitä , on tehty 2x verotusta varten. Missä tässä maassa on käsitys oikeudenmukaisuudesta .Puhutaan jopa demokratiastakin. Jos alat jonkin ktm:än tai muun valtion rahoituslaitoksen ohjailtavaksi , saat mielikuvien varaan rakenneltua yritystoimintaa jonkin vuoden pidempään pyöritellä. Pentti Piirala.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Niinistö on juristi. 90-luku paljasti suomalaisten moraalin kestävyyden. Tilaisuuden saaneet ahneet ryöstivät heikot, joille ei empatiaa suotu.

Aivan liian monien suomalaisten henkinen sivistys on vain arkisella tasolla, moraali kestää vain jos omia etuja tai uhkia ei ole pelissä. Muistan vuosien takaa englantilaisen toimittajan, joka kuvasi Suomea kylmäksi maaksi, eikä tarkoittanut säätä.

Yrittäjyyteen liittyvä riski nähdään Suomessa masokistisena ota tai jätä -pelinä. Tosiasiassa yrittäjyys on keino elättää itsensä ja muita.

Entisaikoina kaikki olivat yrittäjiä ja riskit suuria. Tuntuu, että sieltä periytyy myyttinen ajatus siitä, että yksin on pärjättävä. Siinä ei ole tarkoituksenmukaisuutta. Tavoitteenahan on tuottaa hyötyä, ei pelata. Yhteiskunnan kannattaa maksimoida hyödyn tuotto. Niinpä yrittäjän vastuu veloistaan tulee olla kohtuullinen, ei kohtuuton. Pankillakin pitää olla vastuu luotonannostaan.

Järjestelmää miettiessä kannattaa huomata, että Suomi oli pankkivaltainen maa ennen. Pankkiirit johtivat Suomen teollisuutta. Mm. Nokian Kari Kairamo pyrki ilmiöstä eroon. Vaikuttaa, että tämä pankkivaltaisuus heijastuu edelleen lainsäädännössä ja suhteessa velkaan, pankit ensin yhteiskunta sitten -ajatteluna.

En ole pankkijärjestelmän asiantuntija, mutta kysyn voivatko Suomessa luottotappiot olla pienempiä kuin muualla, jos anteeksiantamattomuus, lait, perintä ja ulosotto kenties tuottavat suhteessa paremmin rahaa? Toisinpäin ajateltuna: onko luottotappioiksi merkitty luottoja, joista sittenkin myöhemmin saadaan tuottoja?

Henkilökohtainen konkurssi tarvitaan. Toivottavasti Soini saa asian läpi. Tämä hallitus olisi sille otollisin maaperä.

Käyttäjän hilkkamlaikko kuva
Hilkka Laikko

Kaikille yrittäjiksi aikoville:

1988 otettu 1,5 miljoonan markkavelka, 5 miljoonan suorituksilla 90-94, jää OP leirin pankin mukaan vuonna 2016 10 miljoonaa velkaa eli 1,6 milj. euroa!

Juju piilee luottotappioissa ja siinä, että pankki ei tee tilitystä velan ja suoritusten välille (vrt. RiL 28 luku 4§ ja 5§) - jokainen veronmaksaja Suomessa maksaa edelleen 90-luvun pankkitukea.

Nuori, mitä ikinä teet - älä ryhdy Suomessa yrittäjäksi!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset