PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Minun itsemurhaviestini

  • "Thousand unnecessary death, why?" Kaarina Kuusisto-Lukkari. http://kaarinakuusisto-lukkari.com/2015/
    "Thousand unnecessary death, why?" Kaarina Kuusisto-Lukkari. http://kaarinakuusisto-lukkari.com/2015/

Tänään vietetään ”Maailman itsemurhien ehkäisypäivää”

Minä tarjoan teille nyt sellaisen ainutkertaisen mahdollisuuden lukea „Itsemurhaviesti“, jonka kirjoitin perjantaina 3.1.1997 tositarkoituksella. Tekstinkäsittelyohjelman tilaston mukaan aloin kirjoittamaan tekstiä 16.55. Olin selvinpäin, joten alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. En juo koskaan lasillista enempää alkoholia ennen ilta kahdeksaa. Eli saatte lukea sen hetken todelliset ajatukseni ja aikomukseni. Ehkä olisi ihan hyvä tarjous meille, jotka haluamme päättää elämämme yrityksen konkurssin jälkeen, että valtiovalta soisi meille eutanasian?

Moni on kysynyt minulta, että olenko yrittänyt itsemurhaa?

Siihen olen voinut rehellisesti vastata, etten ole ja todisteena on se, että olen vielä hengissä. Vastaan siksi näin,  jos olet lukenut koko elämäni tarinan blogistani, niin tiedät, että se mihin ryhdyn, niin pyrin sen tekemään loppuun saakka.

Tässä lähettämätön viestini ystävilleni 19 vuoden takaa. Antakoon tämä teille ajattelemisen aihetta. Ajatelkaa niitä tuhansia ja tuhansia yrittäjiä ja toisia itsemurhan tehneitä ihmisiä, joiden kuolemaan ovat vaikuttaneet toiset ihmiset tai suvaitsematon yhteiskunta ratkaisevasti.

Rakkaat Ystävät !

Ymmärrän, että teistä tuntuu pahalta, ja te surette, kun minä olen mennyt ja vielä omankäden kautta.

Ymmärrän, että mieleenne tulvii niitä mukavia hetkiä, joita vietin kanssanne, ne iloiset, railakkaat ja ystävän rakkauden tunteet.

Niin täytyy ollakin, ja ne muistot eivät saa, eivätkä myöskään koskaan katoa, sillä ne ovat elettyjä ja koettuja hetkiä ikuisuudessa, ja ikuisuus on iätön ja ajaton.

Voin myös aistia syyllisyyttä, te kysytte itseltänne teinkö kaikkeni, annoinko kaikkeni?  Niihin mielen kysymyksiinne on vain yksi vastaus, KYLLÄ!.

Rakkaat ystävät, te todella teitte ja annoitte kaikkenne, sain enemmän rakkautta, kuin ihminen voi elämässään edes toivoa saavansa.

Muistan ystäväpiirini kouluajoilta Sotkamossa, opiskeluajalta Kajaanissa, työaikana Sotkamossa, Kajaanissa, Helsingissä muualla Suomessa ja ulkomailla.  Muistan ystävien varauksettoman tuen niiltä ajoilta kun SKOP haki yhtiömme konkurssiin ja näiden raskaiden neljän vuoden aikana te olette antaneet tukenne minulle parhaalla mahdollisella tavalla, välittäen ja kannustaen. Olette tarjonneet myös olkapäänne nojata ja käsivartenne halaukseen.

Kukaan teistä rakkaat ystävät ei olisi voinut enempää tehdä, jos maailmassa olisi enemmän kaltaisianne, jotka todella välittävät lähimmäisistään niin maailma olisi kaikin puolin aina onnellinen ja oikeudenmukainen paikka. Te rakkaat ystäväni olette vieneet sitä ja tulette sitä viemään tulevaisuudessa lähemmäksi inhimillisyyttä ja todellista onnea.

Nyt tätä kirjoittaessani ajattelen, että onko elämäni kohdalla kyse vain hyvän ja pahan taistelusta ja sen taistelun lopputuloksesta, jos siis päädyn itsetuhoon niin voittiko silloin paha?

Itserakkaasti ajateltuna kyllä, mutta löydän myös tarkoituksen teolleni siitä, että tunnen paljon rakastavia ihmisiä ja moni tuntee minut muuten ja voi arvioida tekoni ja sen seuraukset laajemmin.

Mutta siihen tarvitsen jälleen teitä rakkaat ystävät, siispä puhukaa vapautuneesti ratkaisustani ja omia näkemyksiänne siitä miksi siihen päädyin. Vain niin voin saada tarkoituksen elämälleni sillä se ei ollut Katinkulta sillä se oli vain tärkeä osa sitä, että te ja muut ihmiset voivat muuttua vielä paremmiksi ihmisiksi.

En yritä tehdä itsestäni messiasta, sillä siihen minusta ei ole, mutta kuitenkin osittain pidin itseäni ihan hyvänä ihmisenä kaikkine heikkouksieni kanssa, jotka oivalsin viimevuosien aikana.

Jos pystyin saattamaan teitä yhteen ja rakastamaan ja välittämään toisistanne ja muista ihmisistä niin silloin elämäni ei ollut turha.

Sain huomata monen ihmisen kohdalla kuinka heillä on vaikeata koskettaa, halata ja puhua hyvää lähimmäisistä tai kuinka pienet mukavat ja ystävälliset sanat ja teot ovat tärkeitä elämässä.

Niitä asioita minä opin teiltä ja varmaan moni edelleen minulta ja se on hyvä.

Elämäni  varjopuolia oli ne hetket kun en ”kiireiltäni” hoksannut välittää tai ummistin silmät ja korvat avuntarvitsijalta tai olin yksinkertaisesti ajattelemattoman tyhmä, niitä hetkiä pyydän teiltä anteeksi rakkaat ystävät.

Kunpa ihmiset hokaisivat, ettei elämää ja maailmaa rakenneta vain huomista päivää varten vaan se on hidas ja pitkä prosessi ja sitä rakennetaan tulevaisuuden ihmisille, lapsillenne ja edelleen heidän lapsilleen. Ei tulevaisuus ole uusia teitä, siltoja, rakennuksia, tehtaita eikä muutakaan materiaa vaan se on rakastamista, välittämistä ja enemmän iloisia päiviä ja hetkiä toisten ihmisten kanssa ja vähemmän kärsimystä.

Samalla tavalla myös minä olin sokea touhutessani Katinkultaa, huomaamatta juurikaan työltäni muita parempia ja enemmän elämää ylläpitäviä tavoitteita.

Se mitä itse pidän ikävänä asiana on se, että kun huomasin ja tajusin tarkemmin elämän tarkoitusta ja todellisen toimimisen päämääriä niin minulla ei ollut enää mahdollisuuksia ja henkisiä voimavaroja viedä asioita ja ideoita eteenpäin.

Se, että ihmisten halausten lukumäärän sain kyllä kasvatettua, mutta siinäkin minulla oli siinä mielessä oppimista, että halatessa on pyrittävä antamaan ja osoittamaan rakkautta kuin sitä ottamaan ja vaatimaan, sillä tunne on totaalisesti toinen ja myös siitä seuraava hyvänolon tunne.

Yksi elämän suurimpia arvoituksia on myös se, kun olen tyytymätön toisten ajatuksiin ja tekoihin niin heijastaako se vain omaa tyhmyyttäni vai olenko vain niin huono ilmaisemaan itseäni?

Jatkuu...

Helsingissä 3. pnä tammikuuta 1997

Pertti Lindeman

 

Näin minä silloin tammikuun päivänä kirjoitin, jätin viestini kesken. En enää muista, että mikä esti aikomukseni?  Luultavasti ajattelin läheisiäni, äitiäni ja viittä veljeni sekä ystäviäni. Ehkä joku ystävistäni soitti?

Jos vaikka ulosottomies olisi soittanut samaan aikaan, kun viestiä kirjoitin, niin silloin en olisi keskeyttänyt aikomustani, vaan olisin vienyt sen loppuun ja olisitte säästyneet näiltä ikäviltä blogeiltani.

Ovatko ajatukseni siitä ajasta muuttuneet? Ei ole. Sillä minulle ei ole vieläkään tarjottu sitä lääkettä, joka saisi ajatukseni muuttumaan. Sen lääkkeen nimi on "Oikeudenmukaisuus". Ennen kuin sitä lääkettä minulle tarjotaan, niin poistun tästä elämästä ja tuhannet toiset suomalaiset, mutta etelästä saatte lisää uusia kansalaisia, joilla ei ole sitä isänmaanrakkautta, kuin meillä on tai oli.

Yksi veljistäni teki itsemurhan samoista syistä, eli ei jaksanut elää yrityksemme Katinkullan ryöstön seurauksien kanssa. Niin teki itsemurhan tuhannet konkurssiin ajetut yrittäjät ja tekevät tänäkin päivänä.

Kymmenien tuhansien konkurssien syynä oli 90-luvun pankkikriisissä Suomen hallituksen epäonnistunut talouspolitiikka Holkerin hallituksen aikana. Nykyisen venäläisen pankkiirin Esko Ahon hallitus (1991-95) antoi sitten viimeisen naulan yrittäjien arkkuun, kun Viinasen kanssa tuki pankkeja, jotka alkoivat lahtaamaan yrityksiä, todellisuudessa yrittäjiä. Ne kaverukset ottivat Suomelle velkaa 50miljardia euroa, joka on puolet tämän päivän valtionvelasta. Presidentti Mauno Koivisto antoi sille tukensa järjestämässään konkaavissa 6.5.1992, jossa ohjeisti tuomioistuinten tuomarit tuomitsemaan pankkien hyväksi ja velallisten vahingoksi. Niin tuomioistuimet toimivat ja ovat toimineet jo 24-vuotta, ja toimivat edelleen Suomen lakien vastaisesti.

Harva teistä lukijoista ymmärttä, että itsemurhaa on saattanut edeltää jopa vuosikymmenien henkinen kärsimys, joka loppuu siihen, kun elämänpelko voittaa kuolemanpelon. Jokaisen itsemurhan syy on ulkopuolella. Jokainen itsemurha on murha!

Lopuksi virolaisen kansalliskirjailijan runo, joka kertoo sen peitellyn tuskan, jota itsemurhaa hautova käy sisällään läpi ja useasti piilossa läheisiltään.

Kuin vähän

Kuin vähän, ystävä, vielä

tunnet sä mua

Kuin uskot: naurussa suu

iloinen mä myös!

 

Kukka kukkii varren päässä –

mato sisällä nakertaa

 

Päivä naurussa mut näkee –

yö kyynelissä.

         Lydia Koidula

Suomennos P. Lindeman

 

ps. jos minulla olisi varaa ostaa, ja Eduskunta suostuisi vastaanottamaan, kuvassa olevan tilateoksen "Thousand unnecessary death, why?"  taiteilija Kaarina Kuusisto-Lukkarilta, niin sen voisi asettaa pysyvästi Eduskunnan tiloihin näkyville. Kansanedustajat laatiessaan lakeja ajattelisivat mielessään lakien seurauksia ja valvoisivat tarkemmin lakien toimeenpanoa, ettei vääryys saisi valtaa oikeudenmukaisuudelta tuomioistuimissa ja yhteiskunnassa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Alla olevasta blogini linkistä voit lukea itsemurhan tehneen veljeni kohtalon sekä äitini ja toisen veljeni ennen aikaiseen kuolemaan johtaneet syyt.

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207366-p...

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos Pertti koskettavasta blogista.

Yrittäjien listimisessä oli kysymys laittomasta pankkituesta.

Muistui mieleeni, että sopimusta pankkituen jatkamiseksi jatkettiin. Nimittäin eräs ystäväni toi kolmisen vuotta sitten lehtileikkeleen Kotiliesi-lehdestä 21.2.1997, sivu 16, "Suorat sanat". Kirjoittajana oli Inkeri Apila-Salo.

Sitaatit kirjoituksesta otsikolla

"Kauanko pankeilla on varaa ylimielisyyteen?"

"Luottolaman torjumiseksi pankit allekirjoittivat vuonna 1992 silloiselle hallitukselle sitoumuksen, jonka mukaan "pankit sitoutuvat jatkamaan palveluiden hinnoittelun suorittamista kustannusten aiheuttamisperiaatteen mukaisesti."

ja

"Samaa asiaa korostettiin eduskunnan viime vuoden lopulla hyväksymässä valtioneuvoston selonteossa, ja pankit ovat velvollisia noudattamaan tätä sopimusta."

Kyse ei ollut selonteosta, vaan valtioneuvoston tiedonannosta VNT 1/1996.

VEPS-tunnus VNT 1/1996
Valtiopäivät 1996 Valtioneuvoston tiedonanto

http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=...

Tiedonanto on valmiiksi päätetty asia. Selonteko on tulevaisuuden suunnitelmaa.

Koska kyseessä on tiedonanto, taustalla lienee joku EY-määräys koskien pankkien vakavaraisuutta!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oliko tuo tilanne silloin iltapäivällä 1997 sellainen, että katkeruutesi nimenomaan luomasi yrityksen tuhoamisesta jostain syystä nousi aiempaa voimakkaammin pinnalle vai oliko kyse samaisen tuhoamisen aiheuttamista juuri sen hetkisistä arjen ongelmista? Yrityksiähän tulee ja menee, mutta jos elämä jatkuu muuten suhtkoht ok, niin tuntuu liioittelulta tehdä itsemurhaa vain siksi, että kasvoton valtio tai pankit eivät ole toimineet oikeudenmukaisesti.

Lisäksi hiukan makaaberi kysymys: kuinka ajattelit silloin käytännössä itsemurhan toteuttaa? Luulisin, että monet asiaa omalla kohdallaan hautovat tarvitsisivat nimenomaan tässä kohden konsultointia. Helpointa olisi tietysti jos olisi olemassa nukahtamispilleri, joka veisi ikuiseen uneen, mutta yleensä toteuttamistavat vaativat aikamoista uskallusta, mahdollista kivun ja tuskan sietoa ja ovat riskaabeleita vammautumiselle.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Kuten olen aikaisemmin kertonut, kävin Katinkullassa silloin, kun asuintalot vasta olivat rakenteilla. Tein juttua lattialämmityksestä ja liikuin alueella koko päivän.

Jostain hiukan kauempaa, muutaman kilometrin päästä löytyi pieni ruokapaikka, jossa kävimme muun porukan kanssa silloin syömässä. Niitä teitä ajaessa kävi selväksi ainakin se, että tilaa on! Maisemat olivat hienoja, mutta ihmettelin, että miten ihmiset muka innostuisivat jostakin viikoksi vuokrattavasta lomakiinteistöstä, joka oli keskellä ei mitään? Kaukana Kainuun korvissa?

Suomihan on täynnä tätä "ei mitään" -maisemaa. Miksi juuri Vuokatti? Urheiluopiston vuoksiko?

Mutta niin vain nousi Katinkulta lentoon, ja hienosti nousikin. Se oli ihme.

- - - -

Käsittelet tänään aihetta, josta Suomessa yhä vaietaan. Pelastamme pakolaisia, mutta emme kykene pelastamaan omiamme? Emme huomaa omiamme? Emme välitä?

Runttaamme omat maanrakoon?

Vuosia sitten menetin itsekin ystävän, joka lähti oman käden kautta. Hän oli ihminen, joka erotti oikean väärästä ja pyrki itse toimimaan oikein. Mutta moni hänen ympärillään pyrki hyötymään hänestä, omaa ahneuttaan.

Ihminen, jonka oma oikeudentaju on hyvin kehittynyt ja joka omissa toimissaan pyrkii olemaan vilpitön, kärsii toimintaympäristöstä, jossa toisten ihmisten periaatteet ovat lähinnä hyytelöä, aina kallellaan vilpin suuntaan.

Valitettavasti tätä hyytelöä on liikkeellä entistä enemmän. Kun yhä useammat luopuvat Jumalasta eivätkä välitä pitää kiinni hänen kymmenestä käskystään, ei ole ihme, jos synti nimeltään ahneus rehottaa, ja mädättää ihmisten keskinäisen kanssakäymisen laatua.

Kun saaristolainen näkee veneen, joka lähestyy, hän menee rantaan vastaan ja auttaa venettä kiinnittymään - iloissaan siitä, että joku tulee käymään. Mutta jos tulija toisensa jälkeen tuottaa pettymyksen, niin ei taida kohta toiset ihmiset kiinnostaa.

Että se siitä yhteiskunnasta ja yhdessä tekemisestä.

Raha veroparatiisissa ei ahmattiakaan paljoa ilahduta, jos peilistä katsoo joka aamu huijari vastaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Johanna pukee sanoiksi sen miksi maailma on niin erilainen, jos on oikeudenmukainen, tuntee itsensä vääräksi tähän maailmaan.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#5

Niin.... aika hyvin on sanottu, että maailmassa ei ole järjestelmää, jota rahalla ei saisi sekaisin.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Itsemurha ---

[2005]
"TV2:n Punainen lanka luotasi vaikeaa tabu-asiaa itsemurhan olemusta Maarit Tastulan juontamana. Suomi on itsemurhaluvuissa keikkunut sangen korkealla, kuten "veljeskansa" Unkari. Itsemurha on tapahtuma, joka jättää suuret kysymysmerkit. Asiaa on käsitelty luonnollisesti jälkeenjäävien toimesta niin itsesyytöksinä kuin ihmettelynä, kun kaiken piti olla niin hyvin ja kun minä en tiennyt!

Joidenkin tutkimusten mukaan henkilö päätyy itsemurhaan vakaasta tahdosta ja pitkän harkinnan jälkeen. Itsemurha tuomitaan useasti periksiantamisena ja sietokyvyn heikkoutena. Luonnossa vaikuttaa eloonjäämisen ja suvunjatkamisen kamppailu, jossa eloonjäämisvietit rakentavat kykyä suvun jatkuvuuteen; siis elämänkierron ylläpitoon.

Itsemurhaa voidaan tarkastella myös tapahtumana, jossa sen hetkisen eloonjäämiskamppailun nyörit katkaistaan ja valitaan hyppy tuntemattomaan. Itsemurha voi olla toive siirtymisestä jatkumoon, luonnonkiertoon, josta on saatu "näkymä" jo maallisen elämän aikana. Ihmisarvioiden mukaiset mielenvikaisiksi luokitellut ihmiset eivät yleensä itsemurhaa tee, vaan teko on useasti vakaa ja systemaattinen. ... "

jatkuu linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/05/itsemurha-on... - alta.

.

Pirjo Ropponen

Tarpeellinen ja erittäin hyvä kirjoitus. Kiitokset!

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

...niin kuka kirjoittaisi blogin "90- luvun pankkien lainananto ja ahneus"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset