Onnettomat espanjalaiset ja onnelliset suomalaiset

Suomi ja suomalaiset ovat kaikenlaisissa tutkimuksissa onnellisia, hyvin koulutettua, menestyviä jne.

Jouduin pakosta muuttamaan Espanjaan 16-vuotta sitten ja aloin nyt miettimään, että minkälaista olisi muuttaa takaisin onnelliseen Suomeen, kun on omaksunut Espanjalaisen ajattelun, tavat ja käyttäytymisen. Silloin kun jouduin muuttamaan, niin en tuntenut olevani mitenkään onnellinen suomalainen, joka olisi saanut lottovoiton siellä syntyessään.

Miten minä näillä Espanjassa omaksumillani tavoilla pärjäisin nyt Suomessa?

Ensimmäinen ongelma olisi se, että olen tottunut tervehtimään puolituttujakin sekä tuntemattomia kapeilla kaduilla. Tervehdykseni vastaan hymyn kera. Minua pidettäisiin varmaan vähintään kummajaisena, jos alkaisin tervehtimään hymyillen tuntemattomia ihmisiä Suomessa?

Toinen Espanjassa opittu tapa on se, kun tuntematon tulee vastaan työntäen lastenvaunuja tai pikkulasten kanssa, niin saatan kurkata vaunuihin ja lapsille hymyillä, jopa vilkuttaa. Sen jälkeen vasta katse siirtyy lasten kanssa olevaan aikuiseen. Suomessa siihen saattaisi liittyä pieni vaara?

Menisi varmaan jonkin aikaa, että joutuisin varomaan erityisesti suojatietä ylittäessäni, sillä Espanjassa olen tottunut siihen, että mitä upeampi ja kalliimpi auto, niin sitä ystävällisemmin kuljettaja ennakoi suojatietä ylittävät ja alkaa hidastamaan jo ennen suojatietä.

Jos autolla töppäilee liikenteessä, niin espanjalaiset saattavat painaa äänimerkkiä, mutta kun katsot äänimerkin painajaa, niin useimmiten hän hymyilee ja vilkuttelee siellä ratin takana. Kyllä kai siihen oppisi Suomessa, että siellä saattaisi nähdä useasti nyrkin tai keskisormen vihaisella naamalla?

Kaupan kassalla saattaisin kummastella, että tuntematon kassanhoitaja ei koskaan pakkaisi ostoksiani suoraan muovipussiini ja vaihtaisi muutamaa sanaa säästä tai muusta ajankohtaisesta aiheesta.

Oudolta minusta varmaan tuntuisi Suomessa, kun olisin muutaman päivän kotoa pois, niin naapurit ja tuttavat eivät tulisi halailemaan ja puolitutuille naisille ei saisi antaa poskisuudelmia?

Joku saattaisi Suomessa katsoa minua karsaasti, kun heittäisin lantin kerjäläiselle tai muuten vain tervehtisin ja toivottaisin hyvää päivää, ehkä vaihtaisin muutaman sanankin antamatta rahaa.

Julkisessa liikennevälineessä saattaisin etsiä tyhjän paikan, jonkun tummaihoisen tai jonkun toisen ulkomaalaisen oloisen vierestä saadakseni vaihtaa mielenkiintoiset kuulumiset. Se on aivan tavallista Espanjassa.

Jos joku heistä olisi ollut minua ennen pysäkillä, niin jäisin odottamaan omaa vuoroani noustessani liikennevälineeseen vaikka ulkomaalainen saattaisi tarjota minulle etuoikeutta. Toiset jonossa olijat saattaisivat sitä kummaksua?

Täydessä liikennevälineessä antaisin paikkani vanhemmalle, lasten kanssa matkustavalle tai liikuntarajoitteiselle, niin kuin se on Espanjassa tapana, myös espanjalaisilla nuorilla, riippumatta kanallisuudesta tai ihonväristä. Sekin saattaisi siellä Suomessa ihmetyttää?

Kotona sairaana saattaisin siellä Suomessa jäädä odottamaan, että naapuri toisi minulle kolmen ruokalajin lounaan, niin kuin täällä Espanjassa on minua huomioitu. Saatikka joulunakaan en taitaisi saada jotain kotona valmistettuja herkkuja naapureiltani?

Saattaisin pitää outona, kun haluaisin kotiini erityisen tietoliikennekaapelin, joka pitäisi vetää naapurien parvekkeiden kautta, jos siihen lupaa en saisi? Espanjalaiset naapurini olivat heti valmiina auttamaan kaapelin vedossa, mutta siitä luovuin itse, koska en halunnut sen lojuvan ihanien naapureitteni parvekkeilla.

Mitähän se naapurin mieskin sanoisi, kun kuulisi minun pihalla sanovan hänen vaimolleen ohi kulkiessani ”Hei kaunotar”? Viimeistään siinä vaiheessa naapurin mies saattaisi sanoa pahastikin, kun halaamalla toivottaisin hänelle Hyvää Joulua?

Mitähän nuortenmiesten porukka iloisissa tunnelmissaan sanoisi minulle iltaisella kadulla Suomessa, kun toivottaisin heille hyvää iltaa? Tällä Espanjassa he vastaavat samalla tavoin iloisin ilmein.

Suomessa terassilla saattaisin saada muutaman ikävän sanan, kun heittäisin tupakantumpin pöydän viereen maahan, jos tuhkakuppia ei ole pöydässä?

Oudolta se varmaan joulukuussa näyttäisi, kun istuisin ravintolan terassilla kahvilla lukien kirjaa?

Miten minä siellä menisin ostoksille, kun olen tottunut ostamaan lihat ja leikkeleet tutulta lihakauppiaalta, leivät leipäkaupasta, hedelmät ja vihannekset vihanneskaupasta, tupakat tupakkakaupasta jne. Ne kaikki palvelut, kun ovat lähellä Espanjassa ja autottomana on aika vaikea mennä kauaksi suuriin ostoskeskuksiin?

Miten minä yksinäinen ihminen viettäisin siellä pimeät päivät, talven tuiskut ja liukkaat kelit? Olisiko minulla Suomessa varaa käydä kahvilla ja lounaalla, nähdä elämää ympärilläni? Olisiko minulla varaa nauttia lasillinen viiniä lounaan kanssa, kun se kuuluu täällä Espanjassa lounaan hintaan, joka maksaa 9,50€, kun Helsingissä sain vain lasin valkoviiniä 9,75€:lla? Jos rahat ovat vähissä, niin voi mennä aina 1€:n tapaspaikkaan ja ottaa vaikka lihapullat riisillä 1€ ja lasi viiniä 1,5€ ja saa mahansa täyteen.

Outoa minusta olisi varmaan nauttia sunnuntailounasta Suomessa keskustan autiossa ravintolassa, kun muut asiakkaat ovat viettämässä sunnuntaipäivää ostoskeskuksessa. Espanjassa sunnuntaisin ostoskeskuksien ovet ovat kiinni, ja perheet ruokailevat yhdessä pitkin kaupunkia ravintoloissa lasten ja vanhusten kanssa. Heidän ioisessa joukossaan on yksinäisellä mukavampi ruokailla, kuin tyhjässä ravintolassa.

Suomessa saisin edullisemman ja nopeamman nettiyhteyden kotiin, joten se varmaan piristäisi pimeitä päiviä?

Mitä minulle tapahtuisi, kun saisin huimauskohtauksen kadulla kulkiessani? Silloin menetän tasapainoaistini ja näytän ulkopuolisesta humalaiselta. Täällä ohikulkijat ajattelevat, että olen saanut sairauskohtauksen ja kiirehtivät auttamaan, mutta mitä suomalaiset ajattelisivat ja minkälaista apua tarjoaisivat? Yhtäkkisiä huimauskohtauksia minulla oli kaksi ja puolivuotta, joten niistäkin minulla on hyvät kokemukset ja paikallisten suhtautumisessa niihin. Huimauskohtaukseni kestivät tunnista, jopa viiteen tuntiin.

Mistä löytäisin Suomessa kaupungin keskustasta palveluiden läheisyydestä 650€:lla kuukaudessa tilavan 120m2:n vuokra-asunnon. Vastaavan jossa Espanjassa asun?

Liian vaikeata taitaisi olla minulle oppia enää suomalaisille tavoille?

Taidan sittenkin pysytellä onnettomassa Espanjassa ja haaveilla vain onnellisesta Suomesta. Tunnen oloni espanjalaisten keskellä onnellisemmaksi, kuin onnellisessa Suomessa varsinkin näin rospuuttoaikaan. Jotenkin tällainen toisia kunnioittava ja toisista välittävä elmäntapa sopii minulle paremmin.

PeliSuomi
Sitoutumaton

email: pelisuomi@gmail.com
Nyt on ajateltava toisia, sillä heitä on enemmän -Minä olen vain Yksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu