Onnettomat espanjalaiset ja onnelliset suomalaiset
Suomi ja suomalaiset ovat kaikenlaisissa tutkimuksissa onnellisia, hyvin koulutettua, menestyviä jne.
Jouduin pakosta muuttamaan Espanjaan 16-vuotta sitten ja aloin nyt miettimään, että minkälaista olisi muuttaa takaisin onnelliseen Suomeen, kun on omaksunut Espanjalaisen ajattelun, tavat ja käyttäytymisen. Silloin kun jouduin muuttamaan, niin en tuntenut olevani mitenkään onnellinen suomalainen, joka olisi saanut lottovoiton siellä syntyessään.
Miten minä näillä Espanjassa omaksumillani tavoilla pärjäisin nyt Suomessa?
Ensimmäinen ongelma olisi se, että olen tottunut tervehtimään puolituttujakin sekä tuntemattomia kapeilla kaduilla. Tervehdykseni vastaan hymyn kera. Minua pidettäisiin varmaan vähintään kummajaisena, jos alkaisin tervehtimään hymyillen tuntemattomia ihmisiä Suomessa?
Toinen Espanjassa opittu tapa on se, kun tuntematon tulee vastaan työntäen lastenvaunuja tai pikkulasten kanssa, niin saatan kurkata vaunuihin ja lapsille hymyillä, jopa vilkuttaa. Sen jälkeen vasta katse siirtyy lasten kanssa olevaan aikuiseen. Suomessa siihen saattaisi liittyä pieni vaara?
Menisi varmaan jonkin aikaa, että joutuisin varomaan erityisesti suojatietä ylittäessäni, sillä Espanjassa olen tottunut siihen, että mitä upeampi ja kalliimpi auto, niin sitä ystävällisemmin kuljettaja ennakoi suojatietä ylittävät ja alkaa hidastamaan jo ennen suojatietä.
Jos autolla töppäilee liikenteessä, niin espanjalaiset saattavat painaa äänimerkkiä, mutta kun katsot äänimerkin painajaa, niin useimmiten hän hymyilee ja vilkuttelee siellä ratin takana. Kyllä kai siihen oppisi Suomessa, että siellä saattaisi nähdä useasti nyrkin tai keskisormen vihaisella naamalla?
Kaupan kassalla saattaisin kummastella, että tuntematon kassanhoitaja ei koskaan pakkaisi ostoksiani suoraan muovipussiini ja vaihtaisi muutamaa sanaa säästä tai muusta ajankohtaisesta aiheesta.
Oudolta minusta varmaan tuntuisi Suomessa, kun olisin muutaman päivän kotoa pois, niin naapurit ja tuttavat eivät tulisi halailemaan ja puolitutuille naisille ei saisi antaa poskisuudelmia?
Joku saattaisi Suomessa katsoa minua karsaasti, kun heittäisin lantin kerjäläiselle tai muuten vain tervehtisin ja toivottaisin hyvää päivää, ehkä vaihtaisin muutaman sanankin antamatta rahaa.
Julkisessa liikennevälineessä saattaisin etsiä tyhjän paikan, jonkun tummaihoisen tai jonkun toisen ulkomaalaisen oloisen vierestä saadakseni vaihtaa mielenkiintoiset kuulumiset. Se on aivan tavallista Espanjassa.
Jos joku heistä olisi ollut minua ennen pysäkillä, niin jäisin odottamaan omaa vuoroani noustessani liikennevälineeseen vaikka ulkomaalainen saattaisi tarjota minulle etuoikeutta. Toiset jonossa olijat saattaisivat sitä kummaksua?
Täydessä liikennevälineessä antaisin paikkani vanhemmalle, lasten kanssa matkustavalle tai liikuntarajoitteiselle, niin kuin se on Espanjassa tapana, myös espanjalaisilla nuorilla, riippumatta kanallisuudesta tai ihonväristä. Sekin saattaisi siellä Suomessa ihmetyttää?
Kotona sairaana saattaisin siellä Suomessa jäädä odottamaan, että naapuri toisi minulle kolmen ruokalajin lounaan, niin kuin täällä Espanjassa on minua huomioitu. Saatikka joulunakaan en taitaisi saada jotain kotona valmistettuja herkkuja naapureiltani?
Saattaisin pitää outona, kun haluaisin kotiini erityisen tietoliikennekaapelin, joka pitäisi vetää naapurien parvekkeiden kautta, jos siihen lupaa en saisi? Espanjalaiset naapurini olivat heti valmiina auttamaan kaapelin vedossa, mutta siitä luovuin itse, koska en halunnut sen lojuvan ihanien naapureitteni parvekkeilla.
Mitähän se naapurin mieskin sanoisi, kun kuulisi minun pihalla sanovan hänen vaimolleen ohi kulkiessani ”Hei kaunotar”? Viimeistään siinä vaiheessa naapurin mies saattaisi sanoa pahastikin, kun halaamalla toivottaisin hänelle Hyvää Joulua?
Mitähän nuortenmiesten porukka iloisissa tunnelmissaan sanoisi minulle iltaisella kadulla Suomessa, kun toivottaisin heille hyvää iltaa? Tällä Espanjassa he vastaavat samalla tavoin iloisin ilmein.
Suomessa terassilla saattaisin saada muutaman ikävän sanan, kun heittäisin tupakantumpin pöydän viereen maahan, jos tuhkakuppia ei ole pöydässä?
Oudolta se varmaan joulukuussa näyttäisi, kun istuisin ravintolan terassilla kahvilla lukien kirjaa?
Miten minä siellä menisin ostoksille, kun olen tottunut ostamaan lihat ja leikkeleet tutulta lihakauppiaalta, leivät leipäkaupasta, hedelmät ja vihannekset vihanneskaupasta, tupakat tupakkakaupasta jne. Ne kaikki palvelut, kun ovat lähellä Espanjassa ja autottomana on aika vaikea mennä kauaksi suuriin ostoskeskuksiin?
Miten minä yksinäinen ihminen viettäisin siellä pimeät päivät, talven tuiskut ja liukkaat kelit? Olisiko minulla Suomessa varaa käydä kahvilla ja lounaalla, nähdä elämää ympärilläni? Olisiko minulla varaa nauttia lasillinen viiniä lounaan kanssa, kun se kuuluu täällä Espanjassa lounaan hintaan, joka maksaa 9,50€, kun Helsingissä sain vain lasin valkoviiniä 9,75€:lla? Jos rahat ovat vähissä, niin voi mennä aina 1€:n tapaspaikkaan ja ottaa vaikka lihapullat riisillä 1€ ja lasi viiniä 1,5€ ja saa mahansa täyteen.
Outoa minusta olisi varmaan nauttia sunnuntailounasta Suomessa keskustan autiossa ravintolassa, kun muut asiakkaat ovat viettämässä sunnuntaipäivää ostoskeskuksessa. Espanjassa sunnuntaisin ostoskeskuksien ovet ovat kiinni, ja perheet ruokailevat yhdessä pitkin kaupunkia ravintoloissa lasten ja vanhusten kanssa. Heidän ioisessa joukossaan on yksinäisellä mukavampi ruokailla, kuin tyhjässä ravintolassa.
Suomessa saisin edullisemman ja nopeamman nettiyhteyden kotiin, joten se varmaan piristäisi pimeitä päiviä?
Mitä minulle tapahtuisi, kun saisin huimauskohtauksen kadulla kulkiessani? Silloin menetän tasapainoaistini ja näytän ulkopuolisesta humalaiselta. Täällä ohikulkijat ajattelevat, että olen saanut sairauskohtauksen ja kiirehtivät auttamaan, mutta mitä suomalaiset ajattelisivat ja minkälaista apua tarjoaisivat? Yhtäkkisiä huimauskohtauksia minulla oli kaksi ja puolivuotta, joten niistäkin minulla on hyvät kokemukset ja paikallisten suhtautumisessa niihin. Huimauskohtaukseni kestivät tunnista, jopa viiteen tuntiin.
Mistä löytäisin Suomessa kaupungin keskustasta palveluiden läheisyydestä 650€:lla kuukaudessa tilavan 120m2:n vuokra-asunnon. Vastaavan jossa Espanjassa asun?
Liian vaikeata taitaisi olla minulle oppia enää suomalaisille tavoille?
Taidan sittenkin pysytellä onnettomassa Espanjassa ja haaveilla vain onnellisesta Suomesta. Tunnen oloni espanjalaisten keskellä onnellisemmaksi, kuin onnellisessa Suomessa varsinkin näin rospuuttoaikaan. Jotenkin tällainen toisia kunnioittava ja toisista välittävä elmäntapa sopii minulle paremmin.
Hyvä lista muutoin, mutta tuota suojatiekäyttäytymistä autoilijoiden kohdalla en aivan allekirjoita Espanjasta.
Voi olla, että Espanja on parin vuosikymmenen aikana muuttunut, mutta aiempi kokemukseni esimerkiksi Torremolionoksen seuduilta oli sellainen, ettei siellä pääväyliä pystynyt ylittämään kuin juoksemalla liikennevilinässä kadun yli. Suojatiet olivat harvassa eikä niitä paljon noteerattu. Ainoastaan Barcelonassa oli hiukan hillitympi meininki.
Tuo torven töräytysesimerkki on kyllä kuvaava ja pätee muuallakin mannermaalla. Äänimerkki on ystävällinen huomautus kanssa-autoilijalle, esimerkiksi siitä, että valo on jo muuttunut vihreäksi. Huomautuksen saaja heilauttaa taakse päin iloisesti kättään.
Ilmoita asiaton viesti
Olen huomannut, että ulkomaalaisia autoilijoita täytyy täällä varoa, sillä heillä on eri tavat.
Ilmoita asiaton viesti
Vietin juuri viime viikon Andaluciassa autolomalla ja heti Málagassa huomasin ällistyksekseni, kuinka itsevarmasti jalankulkijat kävelivät eteeni suojatielle. Ja muut autot pysähtyivät minua säntillisemmin. Vaikka olen jotenkin pitänyt Turkulaista autokulttuuria suomalaisittain melko hillittynä, kukaan täällä ei kävelisi yhtä rohkeasti suojatielle.
Olin aivan odottanut Espanjan liikennekulttuurin olevan ”etelä-eurooppalaisen villliä”, mutta katin kontit!
Totuin tuohon melko nopeasti, myös itse jalankulkijana, joskin sain myös huomata, ettei se aivan kaikkialla tuollakaan ollut mikään itsestäänselvyys. Ainakin Granadassa melkein jäin auton alle risteyksessä, joskin tarkemmin ajatellen juuri siinä kohtaa ei tainnut olla suojatietä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Pertti Lindeman, olette varmaan tietoinen, että me Suomessa asuva Suomen kansa olemme yksi vähiten empaattisista kansoista maailmassa. Ette ehkä tiennyt sitä ennen Espanjaan muuttoanne. Kulttuurierot voivat olla valtavia. Venäjällä, jota poliittisista syistä minäkin ankarasti arvostelen, ihmiset ovat usean vuoden kokemukseni mukaan kohteliaita ja huomaavaisia, vaikka puhun venäjää huonosti.
Suomessa me sanomme sujuvasti MOI ja sinuttelemme kaikkia vailla kunnioituksen häivää. Olen asunut Espanjassa ja Ranskassa, puhun molempia kieliä. Molemmissa maissa ihmistä arvostetaan ja kohdellaan kunnioittavasti, mikä arvo ja asenne on rakentuneena jo kielessä. Suomessa ei haluta olla läheisiä eikä arvostavia ja siksi pidämme etäisyyden ensinnäkin sinuttelemalla ja erilaisilla barbaarisilla sanonnoilla, kuten paskaaks sulle kuuluu. Määrittelen Suomen tavattomaksi maaksi, missä ei ole huonoja eikä hyviä tapoja, vaan yksinkertaisesti tavatonta.
En ole sosiologi enkä historioitsija ja siksi ihmettelen, mihin Suomesta 50-luvun jälkeen katosivat käytöstavat. Silloin niitä vielä oli. Lapsena, 40- ja 50-luvuilla teitittelimme kaikkia aikuisia ja jopa tansseissa omanikäisiä neitejä. Oli oikein haastavaa, älyllistä ponnistelua päästä sinuiksi -ja kenties saatolle.
Lohdutukseksenne Pertti Lindeman kerron, että Suomessakin selviytyy, kunhan ei katso televisiota tai kuuntele radion lätinöitä, väistää ovelasti naapurit ja lukee vain vanhoja kirjoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tällainen vanha raakki kuin meikäläinen arvostaa kylminä aikoina huonelämpötilaa, joka on lähempänä 24 kuin 18 plusastetta. Jos minulla olisi Espanjassa kylmään aikaan 120 lämmintä asuntoneliötä, niin arvaukseni mukaan yhteensä 5 kWh:n sähköpatterit olisivat koko ajan päällä, jotta minulle mieluisa lämpötila huoneistossa vallitsisi. Kuukaudessa on noin 720 tuntia ja pahimmillaan 1 kWh maksaa 0,3 €/kWh. Tämä tarkoittaisi 1080 € sähkölaskua kuukaudessa. Toisella, huonokuuloisella korvallani olen tämäntyylisiä juttuja kuullut.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä lämmityskausi on marraskuun alkupuolelta maaliskuun loppupuolelle. Itse olen tottunut viileämpään, eli 18-19 astetta riittää hyvin. Asuntoni on kerrostalon koko ylin kerros, joten aurinko lämmittää asunnon mukavasti etelästä ja lännestä. Laitoin blogiini sulle sähkölaskustani kuvan, jossa näet kuukausittaisen energian kulutuksen. Sähkölaskut vuodessa vähän alle 1.000€:a yhteensä, eli keskimäärin 80€/kk. Selvyyden vuoksi, siinä 120m2:ä on mukana myös kolme terassiani, jotka ovat käytössä vuoden ympäri.
Ilmoita asiaton viesti
→ 7/PL: ”..kuvan..”
Lämmityskuukausina ilman suhteellinen kosteus on kaiken lisäksi varsin korkea, mikä tuo pientä maustetta asumismukavuuteen. Meikäläiselle ainakin vaatisi pientä totuttelua tallustella kotona paljain jaloin kivilattialla 18 asteen lämpötilassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman kosteus on hieno juttu, mutta huonompi asia on ilman kuivuus, kun käväisen pohjoismaissa. Iho alkaa kutisemaan ja hilseilemään.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä puheenvuoro Pertti Lindemanilta. Asuin joku vuosi sitten vuoden verran Filippiineillä, jossa espanjalainen kulttuuri vaikuttaa vieläkin (entinen siirtomaa). Elämäni paras vuosi, pakko sanoa. Kun palasin Suomeen ihmettelin ystävieni olemusta. Olivat kuin myrkyn nielleet. Mutta vähitellen palautui mieleen, että näinhän me Suomessa ollaan.
Rouvan kanssa haaveilemme Espanjaan muuttamista, vaikka eläke-ikään on vielä matkaa. Rouvassani on aimo annos espanjalaista verta ja hän aloittaa espanjan kielen opinnot ensi vuoden alussa. Itsekin haluaisin oppia kielen.
Vielä muutaman vuoden kun jaksaisi tässä maassa vielä sinnitellä. Sitten olisi valmis lähtemään. Edes johonkin.
Edit: typo
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse esittänyt tuttavapiirissäni samansuuntaisia näkemyksiä niin torjunta on toiminut linjalla ”mtä ihmeen järkeä on höpöttää vieraiden ihmisten kanssa kun ei ole mitään asiaakaan” ja se toinen tavallinen ”kun meillä on lumi ja jää ja pimeä”.
Ilmoita asiaton viesti
Pertiltä loistava analyysi Espanjalaisesta tapakulttuurista.
Sen lisäksi Espanja sijaintinsa takia, eteläisin maa Euroopassa, antaa suotuisimman ja terveellisimmän elinympäristön ihmisille, eritoten meille pohjoisen asukeille vitamiini puutoksinemme.
Puhumattakaan maataloudelle syntyvät hyödyt .
Esim. maaperän humuskoostumus on mineraalirikkaampi kasvustolle, kas kun Suomessa jääkausi jyräsi maaperämme männä vuosina totaalisesti, synnyttäen mm Seleeni vajeen. Lisäksi sadat aurinkoiset päivät, mahdollistavat 3-satokautta,joka tosin vaatii keinokastelun.
Tanska ja Ruotsi mm.kustantavat kansalaisilleen 100% tiettyjen sairauksien hoidot Espanjassa omistamissaan fasiliteeteissään.
Palaan vielä Perttiin, itselläni on ollut mahdollisuus fillaroida satoja kilometrejä Aurinkorannikolla talvisaikaan. Jalankulkijoilla ja pyöräilijöillä on kaikki oikeudet lähes kaikissa tilanteissa,ja syy on yksinkertainen, sanktiot niitä rikkoneille ovat kovimmat Euroopassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Pertti Lindeman tästä vertailutarinasta. Olen kanssasi täysin samaa mieltä näistä kulttuuriemme vertailuista, Espanjalaiset ovat huomaavaisempia, ystävällisempiä kaikissa asioissa kuin me ”onnelliset” Suomalaiset. Itse käyn vain kerran vuoteen Espanjassa ja olen tämän huomannut, kiitos vielä hyvästä artikkelista ja mukavaa eloa Espanjaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, Pertti sinä onnellinen kyllä puhuit asiaa. Täällä
Suomessa saa todellakin pelätä tien ylitystä suojatieltä ettei jää auton alle. Suojatien edessä pitäisi lukea: Mene tästä yli omalla vastuullasi
Ilmoita asiaton viesti