PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Luottotiedoton muuta Suomesta heti ja jätä kaikki taaksesi

  • Jouluillallisen rekvisiittaa
    Jouluillallisen rekvisiittaa
  • Joululeipä Thaimaassa. Suomalaista ruisleipää
    Joululeipä Thaimaassa. Suomalaista ruisleipää
  • Katuompelija Thaimaassa elää onnellisemman elämän, kuin suomalainen luottotiedoton
    Katuompelija Thaimaassa elää onnellisemman elämän, kuin suomalainen luottotiedoton
  • Moottoripyörien korjaaminen on ilo, mutta luottotiedottoman työttömän arki on kärsimys
    Moottoripyörien korjaaminen on ilo, mutta luottotiedottoman työttömän arki on kärsimys
  • Moottoripyötätaksien rento tuokio
    Moottoripyötätaksien rento tuokio
  • Kukkien sidonnalla ei osteta Mersua, joka ruostuu, mutta elämä on huoleton
    Kukkien sidonnalla ei osteta Mersua, joka ruostuu, mutta elämä on huoleton
  • Yrittäjä vo hankkia elantonsa ilman sääntöjä, määräyksiä ja viranomaisbyrokratiaa
    Yrittäjä vo hankkia elantonsa ilman sääntöjä, määräyksiä ja viranomaisbyrokratiaa
  • Thaimaalaiset koululaiset eivät minua pelänneet, kun videoivat haastatteluni kolutunnille. Kyselivät Thaimaan säätilasta
    Thaimaalaiset koululaiset eivät minua pelänneet, kun videoivat haastatteluni kolutunnille. Kyselivät Thaimaan säätilasta
  • Lepäily on ilmaista, jos siihen on aikaa
    Lepäily on ilmaista, jos siihen on aikaa

 

Jutellaan tänään pyhäpäivänä tuttujen ja tuntemattomien kohtaamisesta ja maasta muutosta

Kuvittele, että Sinut on ajettu alasti pakkaseen, niin mitä kaikkea olet valmis tekemään, että saat lämpimät vaatteet päällesi ja pääset sisälle lämpimään? Juuri siitä tämä sunnuntaisaarnani kertoo.

Mitä jos kohtaisimme tuntemattoman, kuin vanhan ystävän?

Ystävän kohtaamme hymyllä, jopa halauksella. Toiset meistä kohtaa tuntemattoman pää painuksissa, jopa suupielet vääntyneenä alassuin.

Kuitenkin ystävä voi pettää ja tuntematon osoittaa rakkautta ja suurta ystävyyttä. Elämämme on ennen arvaamatonta, yllätyksellistä. Tänään ystävä, huomenna vihamies. Tänään vihamies ja huomenna ystävä. Tänään rakas isänmaa ja huomenna vihollisvaltio.

Selvennyksenä

Lihansyöjä hetero - tänään ystävä, mutta liikenneonnettomuuden jälkeen halvaannuttuaan käännämme hänelle selkämme. Maanpakolaisesta, mustasta perushoitajasta, tulee hänen ystävä. Hän huolehtii, käyttää kakalla ja suihkussa, syöttää ja juottaa – kuntouttaa. Lihansyöjä hetero ei haluakaan enää hakata mustaa pakolaista.

Aiemmin v*tun homo, vaihtaa vaippani tänään sairasvuoteella teho-osastolla ja antaa vettä juodakseni.

Manne, romani, jolta ostin pimeän pullon tanssilavan pusikossa, tarjoaa auttavan kätensä, kun olen virran vietävänä, humalassa hukkumaisillani. Ehdin häntä jo aiemmin kavereille haukkua varkaaksi ja kiskuriksi viinan hinnasta.

Näitä esimerkkejä voisin luetella satoja hetkessä, kuinka ystävyys, rasismi ja viha muuttavat muotoaan tilanteiden vaihtuessa. Kyse on todellisuudessa siitä, että oletko altavastaaja vai ylempänä kuvittelemassasi hierarkiassa. Sinulle ei tule mielenkään, että osat saattavat vaihtua hetkessä.

Elämämme elomme toisten ihmisten ympäröimänä ja heistä riippuvaisena. Samoin me olemme osa sitä samaa eloa.

Onnemme ja autuutemme on toisten ihmisten luoma elinympäristö, johon me voimme yksilöinä hyvin vähän vaikuttaa – meidän on siihen sopeuduttava. Hyväksymällä elinympäristömme monimuotoisuuden teemme omasta elämästämme mukavan.

Tulin kaksi viikkoa sitten Thaimaasta kotiin Espanjaan. Matkustin 10.470km:ä siksi, että sain ainoan jouluillalliskutsun Thaimaasta. Vaihtoehtona olisi ollut yksinäinen jouluaattoilta Espanjassa.

Lensin Malagasta Zürichin kautta Bangkokiin, jossa yllätin virolaiset ystäväni heidän saapuessaan Phuketista Bangkokiin viettämään lomapäiviä. Tapasin siellä myös muutaman suomalaisen vanhan ystäväni yllättäen, sekä sain uusia tuttavuuksia eri maista.

Jouluaattoillallisen sain nauttia suomalaisten ystävieni luona Pattayalla, jonne oli kuskattu rosollit, lanttu- ja porkkanalaatikot, hapanleivät, kahvi, lohi ja muut jouluiset herkut Suomesta. Oli joulukuusi koristeineen, Suomen lippu ja suomalaiset jutut.

Bangkokista vuokrasin kodikkaan edullisen yksiön. Kotiuduin sinne hyvin, niin kuin useana vuodenvaihteena. Nyt kuitenkin tarkkailin enemmän sitä, että miten minuun, 194cm pitkään, valkotukkaiseen ja vaaleaihoiseen suomalaiseen suhtaudutaan maailman suurkaupungissa, jossa asuu virallisesti kahdeksan miljoona ja epävirallisesti noin kaksitoista miljoonaa ihmistä, eli vähän enemmän, kuin on kotimaani koko väestön määrä.

Olin täysin yksin miljoonien lyhempien ja mustatukkaisten thaimaalaisten joukossa. Päivittäin kävelin ruuhkaisilla kaduilla, ajoin metrolla, ”taivasjunalla” ja jokilaivoilla. Pysähdyin välillä juttelemaan sukkamyyjän, hedelmäkauppiaan, katukeittiön pitäjän, tuktuk kuskin, katuompelijan, turvamiehen, katumyyjän, kukkien sitojan jne. kanssa.

Miten minuun kantaväestöstä poikkeavaan yksilöön suhtauduttiin?

Olin tietenkin mahdollinen asiakas, jolla saattaa olla hiukan enemmän rahaa, mutta olin heille myös tasavertainen ihminen. Kun ystävällisesti kieltäydyn ostamasta tarjottuja palveluita tai tavaroita, niin osoittivatko he ikävää suhtautumista minuun? Eivät osoittaneet. Kun kohtasin kerjäläisen ja en antanut rahaa, vain hymyn ja tervehdyksen, niin sain vastauksena hymyn ja tervehdyksen.

Kun ostin muutamat sukat katukauppiaalta, niin seuraavat kerrat kohdatessamme tervehdimme, mutta samoin tervehdimme niiden kauppiaitten kanssa, joilta en koskaan ostanut mitään.

Kolmen viikon aikana tuli minulle hyvänpäivän tutuiksi useita aiemmin tuntemattomia ihmisiä, joka teki yksin olemisestani turvallisemman tuntuista suurkaupungissa.

Kun luovutin kolmen viikon jälkeen asuntoni Bangkokissa, niin kerrostalon vastaanoton päällikön ystävällinen halaus kostuvin silmin osoitti sen, että olin ollut lyhyen hetken ystävä, josta välitettiin.

Olen käynyt yli neljässäkymmenessä massa, olen kohdannut elämäni aikana kymmeniätuhansia ihmisiä. Olen voinut todeta sen, että niissä maailman maissa, joissa olen käynyt, että tavalliset, kohtaamani ihmiset ovat mukavia, ystävällisiä ja tuntemattomista välittäviä. Olen voinut kokea sen, että ostamatta, antamatta mitään, saan ystävällisyyttä osakseni.

Nyt monet ajattelevat niin, että olen valkoihoinen, pitkä ja vaaleatukkainen, joten kohtaamani ihmiset ovat nähneet minut lentelevien setelien lähteenä – rahapuuna.

Miksi minua konkurssin tehneenä ja luottotiedottomana kantasuomalaisena ei kohdeltu kotosuomessa samalla tavoin? Minulle käännettiin selkä, ei edes vuokrattu yösijaa, johon pääni kallistaisin? Olin tyhmyyksissäni ajatellut, että maapallon napa on Suomi, joka määrää tulevaisuuteni sen jälkeen, kun se on valtion haltuun joutuneen pankin toimesta ryöstetty oikeuslaitoksen tuella.

Suomessa kaltoin kohdeltu ja syrjäytetty ihminen voi saada maasta muutettuaan ihmisarvonsa takaisin jo lyhyellä kadunpätkällä toisessa maassa ja mielellään kaukana Suomesta ja Euroopasta, jossa voi luottotiedotonkin ja konkurssin tehnyt aloittaa uuden elämän jo huomenna eikä vasta parinkymmenen vuoden velkavankeuden jälkeen. Pohdi itse sitä, että kärsiäkö luottotiedottomana leipäjonossa Suomen pakkasessa, kuin vaikka kerjäläisenä lämpimän maan kadunvierellä, jossa Sinulla on mahdollisuus saada elämäsi uudelleen alkuun?

Suosittelen kaikille luottotiedottomille välitöntä maasta muuttoa, vaikka sitten ensi alkuun kerjäläiseksi EU:n ulkopuolelle, sillä päivä kodittomana lämpimässä ilmastossa ja ystävällisten ihmisten parissa voittaa jokaisen ulosottomiehen vierailun lähimetsän teltassa lumen keskellä purevassa pakkasessa. Luottotiedoton älä jää kärsimään Suomeen vaan pyri välittömästi hakemaan turvapaikka toisesta valtiosta, jossa voit aloittaa uuden loppuelämän.

Puolimiljoona luottotiedotonta suomalaista voi todellakin saada paremman huomisen poistuttuaan välittömästi Suomesta ja Euroopasta. Samalla saa katkaistua velkavankeuden kahleet. Älä jää roikkumaan kotimaasi löysään hirteen, kurjuuteen ja kärsimykseen, sillä Sinä pärjäät missä muussa maassa tahansa ja saat elämäsi takaisin.

Jätä mennyt elämäsi kirstu Suomeen ja aloita uusi elämä kaukana maasta, jonka velkavankeuteen sinut on tuomittu. Olen saanut vuosien mittaan valtavasti postia ympäri maailmaa, jonne velkavankeuteen tuomitut kansalaiset ovat paenneet. Alku heillä on ollut yhtä seikkailua, mutta ei lähelläkään sitä kärsimystä, jonka luottotiedoton, ulosotossa oleva joutuu kokemaan Suomessa.

Olen saanut paljon postia heiltä, joilta vietiin kaikki 90-luvun pankkikriisin varjolla, ryöstettiin valtion hallussa olleitten pankkien toimesta, jotka ovat todella menestyneet, jotka saivat elämänsä hallinnan takaisin. Osa heistä on miljonäärejä, mutta ennen kaikkea jo parin vuoden jälkeen Suomesta lähdettyään nousivat kurjuudesta uudelleen elämään, kun Suomeen jääneet elävät vielä 20-vuoden jälkeen ulosottomiesten kahleissa.

Elämän seikkailu alkaa luottotiedottomalla siitä, kun ottaa repun selkään ja jättää Suomen taakseen. Vettä ja leipää löytää muualtakin, kuin Suomen leipäjonoista, sillä työllä hankitusta leivästä ulosottomies ei vie sitä suurinta osaa verottajan jälkeen, kun et ole Suomessa, saati Euroopassa.

Suomalaisella peruskoulutuksella on todellinen arvo maan rajojen ulkopuolella, joten sitä kannattaa hyödyntää siellä, jossa voit taata paremman elämän itsellesi ja perheellesi. Usko omaan ammattitaitoosi, osaamiseesi ja tulevaisuuteen, jota Sinulle ei Suomessa ole.

Unohda isänmaa, joka unohti Sinun panoksesi kotimaallesi.

Ps. Minä tein sen tyhmyyden, että jäin 35-vuotiaana ryöstettynä yrittäjänä vielä Suomeen taistelemaan oikeudessa, jossa oikeutta ei vonut saada, kun minulla olisi ollut työpaikka ja asunto Kreikassa. Olisin aloittanut uuden elämän, kun Suomessa sain vain vääryyttä oikeudessa ja kärsiä. Älä Sinä tee samaa virhettä, sillä Suomi ei ole todellisuudessa oikeusvaltio, vaikka se siltä näyttää – älä usko siihen, niin elät onnellisemman elämän Suomessa luottotiedottomana ja syrjäytettynä yhteiskunnasta. Älä vain kuvittele, että Sinun työtäsi, koulutustasi, kokemustasi tai ammattitaitoasi arvostetaan Suomessa. Minä loin 500 pysyvää työpaikkaa, mutta silläkään ei ollut mitään merkitystä, ei edes asuntoa suostuttu minulle vuokraamaan, vaan ajettiin maanpakoon.

Kaikki kuvat: P.Lindeman

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

''Olin tyhmyyksissäni ajatellut, että maapallon napa on Suomi''

Tuohon kuvitelmaan en ole sortunut.

''Suomi ei ole todellisuudessa oikeusvaltio, vaikka se siltä näyttää – älä usko siihen''

Hyvä ja rehellinen neuvo. Oikeuslaitos ei aja sinun etuasi, vaan valtion ja kuntien etua.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tuo kaikki minkä Pertti kirjoitti on täyttä totta.
Muutin vajaa kolme vuotta sitten Kreikkaan ja lokakuussa 2016 tänne Bulgariaan. Näen kaiken peruseläkkeellä elävän silmin:
- Jos jää Suomeen on edessä KELA, sossu jne. eli Suomi ei ole vähävaraiselle eläkeläiselle muuta kuin A4-Suomi.
- Kävin Suomessa vajaa vuosi sitten kahden vuoden tauon jälkeen. Paljon oli taas muuttunut => ihmiset jopa entistä ahdistuneempia, yksinäisempiä, voimattomampia mitä tulee "Systeemiin" jne. Kafka ei olisi koskaan kirjoittanut kirjojaan, jos olisi tutustunut nyky-Suomeen, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut kuvata jokapäiväistä elämää.
- Tuskin koskaan palaan Suomeen. Minulla meni pari kuukautta edellisen Suomi-reissun jälkeen, saada elämäni takaisin, vaikka aurinko paistoi Kreikassa joka päivä. Säälin suomalaista tavista. Hänen osansa ei ole helppo. Vielä enemmän (ehkä) säälin heitä, jotka seuraavaksi putoavat kuoppaan. He pelkäävät sitä, mutta kieltäytyvät edelleen puhumasta siitä, mutta eivät he vielä tiedä mitä se on.
Kysy joltakin Mersu-mieheltä tai silkkihuivi-/Vuitton-naiselta: "Mitä teet sinä päivänä kun ymmärrät, että Sinun on pakko mennä leipäjonoon? Kerrotko jotain skeidaa lapsillesi? Kiellätkö lapsia puhumasta perheen oikeasta tilanteesta?"

Valmistaudu systeemin romahdukseen, muuta jonnekin muualle. Vai luotatko oikeuslaitokseen, virkamiehiin, politikoihin?
Viime vuonna yksinelävien eläkeläisten määrä lisääntyi 10.000:lla. Heidän (useamman heistä) omaisuutensa menee ennenpitkään myyntiin, jos vain elävät tarpeeksi kauan. Jos sitä edes on.

Henry

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Muutin siis Bulgariaan, jossa isohko talo, puutarha + ulkorakennukset irtoaa osamaksulla
(200 € per kuukausi), kokonaishinnan ollessa 7.000 € tai alle.
Leipä maksaa alle 0,40 €, hyvät nahkakengät 7,5 € jne.. Ja kaikkein tärkein on ihmisten välinen yhteisöllisyys - ja sitä riittää.

Kerron tästä tarkemmin täällä: http://leshnikovo.weebly.com

Henry

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Bulgaria
Se oli yksi ETYKin / ETYJin perustajajäsenistä vuonna 1975.(Ety/EY=EU.)
Se liittyi NATOon 2004 ja EU:hun 2007

Pekka Iiskonmaki

#4
Luin mielenkiinnolla Henryn linkin. Bulgariassa on todella hyvää ruokaa ja viiniä.

Olen käynyt kolme tai neljä kertaa.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Jos lukee puhelimella, niin valikko on ne kolme vaakasuoraa viivaa vasemmassa yläkulmassa.

Henry

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Liian moni jää loppuelämäkseen velkavankeuteen velkojen vain kasvaessa, vaikka maailma olisi mahdollisuuksia täynnä aloittaa uudestaan tyhjältä pöydältä. Parhaimmillaan etelän lämmössä. Mikä ihme estää?

Kannatan Pertin esimerkkiä rohkaista ja opastaa velkavankeuteen jääneitä tälle tielle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset