*

PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Ulla Appelsin elää elämää, joka on kuvitelma elämästä ja unelmasta

  • Elämä voi näyttää kauniilta, mutta sumuisuudelta ei näe todellisuutta. Kuva P.Lindeman
    Elämä voi näyttää kauniilta, mutta sumuisuudelta ei näe todellisuutta. Kuva P.Lindeman

Yritän nyt hyvin hienovaraisesti lähestyä Ulla Appelsinin kommenttia Iltasanomissa 14.7.2017. ”Kommentti: Mihin katosi ihmisen oma vastuu?”

En kirjoita vihassa, en kirjoita tuomitakseni, vaan kirjoitan omia elämänkokemukseni ajatuksia. Nämä ovat henkilökohtaisia pohdintojani eletystä elämästäni. Olen vain tavallinen tässä ajassa elävä ihminen, joka on seuranut aikaa kuusikymmentä vuotta.

Viha ei synny ilman ilman syytä, mutta sitä voidaan lisätä rahalla ja lahjuksilla. Lahjomalla synnytetty viha ja anarkia tähtää poliittisten, uskonnollisten tai taloudellisen vallan lisäämiseen. Kaikki muu viha kumpuaa niiden tuloksena, joko kateudesta, tasa-arvon puutteen eri syistä, joita ovat varallisuus, sukupuoli, kansallisuus, uskonto, sukupuolinen suuntautuneisuus ja kaikki ne syyt, jotka on syrjinnän syitä.

Ulla Appelsin kirjoittaa ”Epäreilu maailma ei voi olla oikeutus sille, että tahallaan tekee jotain pahaa toiselle, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

Hän ei ole kokenut sitä ”Epäreilua Suomea”, joka vallitsi 90-luvun pankkikriisin aikaan Suomessa, jolloin voimassa olleitten lakien vastaisesti velallisilta riistettiin kodit, yritykset ja omaisuudet alihintaan ja synnytettiin kymmeniätuhansia velkaorjia, joilta riistettiin kansalaisoikeudet – nykykielellä luottotiedot. Ne kymmenettuhannet yrittäjät ja sadattuhannet velalliset eivät tehneet taloudessaan virheitä, vaan valtion hallinto, Suomen hallitukset tekivät ne virheet vuosina 1988-95, jotka romuttivat yrittäjien ja kansalaisten talouden. Samalla meni valtion talous, kun 1991-95 Suomelle otettiin velkaa 50miljardia euroa, eli puolet tämän päivän valtionvelasta, ja media on siitä vaiennut? Ei pidä paljon ymmärtää taloudesta, kun ymmärtää sen, että on täysin mahdotonta, että niin valtava määrä yrittäjiä ja muita velallisia olisi arvioinut velkojensa maksuvalmiuden väärin. Silloin todella tehtiin tarkoituksella pahaa meille yrittäjille ja muille velallisille. Niistä on myös konkreettiset todisteet kirjallisesti ja puhelunauhoituksilla, mutta ne tuomioistuin sivuutti.

Appelsin jatkaa ”Sitä kuvitteli, että kaikki allekirjoittavat tämän: yksilöllä on tekemisistään vastuu. Eli jos toimii väärin, vastuu on sen, joka väärin tekee.”

Vastuuta ei kantaneet he, jotka väärin tekivät, eli Suomen hallitus ja pankit, vaan vastuun kantoivat he, jotka eivät tehneet väärin, eli yrittäjät, muut velalliset ja veronmaksajat.

Appelsin kirjoittaa: ”Terrorismissa vastuu ei oikeastaan olekaan terroristin, vaan epäreilun maailman. Ja mitä sanoihin tulee: näyttää siltä, että kun yksi sanoo, sata saa leiman.”

Epäreilu maailma on se, jossa vähemmistö, eli valtion johto ja uskovaiset pyrkivät omien etujen ajamiseen enemmistön kustannuksella. Se luo terrorismia.

Appelisin kirjoittaa: ”Otetaan vaikka Hampuri. Uutiskuvat Hampurin G20-kokouksesta kertovat järkyttävästä tuhosta: äärivasemmistolaiset vandaalit polttivat autoja, hajottivat ikkunoita, heittivät polttopulloja ja hyökkäsivät viranomaisten kimppuun. Eikö pitäisi olla kaikille selvää, että vastuu Hampurin katastrofista on näillä riehujilla? Siis heillä, jotka ovat tarkoituksellisesti halunneet häiritä kokousta ja jotka ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa?”

Ei täydy olla kyse äärivasemmistosta, ei fasisteista, ei ääri köyhistä, ei ääri syrjäytyneistä, ei ääri alkoholisteista… vaan kyse on epätasa-arvosta, jonka osa ihmistä kokee yhteiskunnassa. Suomessa on tänäpäivänä 400.000 luottotiedotonta, eli yli 10%:a aikuisväestöstä. Puoli miljoonaa työtöntä, eli yli 10%:a työvästöstä… Kuitenkin kauhistellaan syntyvyyden laskua, kun pidetään hyväksyttävänä sitä, että ne , jotka olivat vauvoja parikymmentä vuotta sitten, kuuluvat nyt syrjäytyneitten luokkaan. Joka päivä syntyy vauvoja, joiden kohtalo on aikuisiässä kuulua siihen samaan joukkoon. Siitä vaietaan, vaikka sanotaan, että historia toistaa itseään. Milloin ymmärrettäisiin se, että nyt on muutettava tuleva historia, että ei synnytettäisi sitä historiaa, joka toistuu.

Appelsin toteaa: ”Poliisi on viranomainen, jonka tehtävä on varmistaa isojen tapahtumien turvallisuus ja suojella ihmisten henkeä, terveyttä ja omaisuutta. Samalla, kun toiset yrittävät sitä omaisuutta hajottaa.”

Poliisi todellakin pyrkii varmistamaan tapahtumien turvallisuuden ja suojelemaan ihmisiä. Niin on tapahtunut Natsi-Saksassa, tapahtuu Venäjällä oppositiota vastaan tänä päivänä, niin on aina tapahtunut historian aikana, vaikkakin poliisia nimitettiin aiemmin eri nimillä. Poliisi toimii aina valtion hallinnon määräyksen ja ohjeistuksen alaisena, ei itsenäisesti. Poliisin tehtävä, ihmisten suojelun lisäksi, on turvata heille valtuuksien antaneiden tahto korvausta vastaan.

Mielenosoituksissa ja mellakoissa ei ole kyse taistella poliisia vastaan, vaan yhteiskunnassa/valtiossa valtaa käyttäviä henkilöitä vastaan. Poliisi on vain siinä välissä ottamassa vastaan väkivallan heidän puolestaan, joille he ovat töissä, ja jotka maksavat palkan verovaroista.

Appelsin toteaa: ”Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä näkynyt Hampurin anarkismia tukevien suomalaisten lausuntoja, joiden mystisen logiikan mukaan viattomien saksalaisten omaisuutta vahingoittamalla itse asiassa ei edes vahingoitettu viattomia saksalaisia vaan Hampurissa koolla olleita suurvaltojen johtajia. Tämä logiikka on hyvin vaikeasti avautuvaa, mutta tuttua se on.”

"Mystisen logiikan" voi pohtimalla todeta oikeutetuksi, sillä saksalaiset olivat sivusta kärsijöitä ja aineellista vahinkoa kärsivät hampurilaiset olivat viattomia uhreja, jotka olivat sijaiskärsijöitä siksi, että kokous oli siellä. Samoin syyrialaiset olivat viattomia uhreja suurvaltojen/uskonsotien keskellä.

Appelsin pohtii, myös islamilaista uskontoa: ”Se on pohjimmiltaan vähän samantyyppistä ajattelua kuin ääri-islamilaisilla terroristeilla: kärsimysten aiheuttaminen täysin sivullisille ihmisille on sallittua, koska oma agenda menee kaiken muun ohi.”

Uskonkirjoja on käytetty jo tuhansia vuosia syynä syrjintään, sotiin ja maallisen kärsimyksen oikeutukseen, niin kaukaisissa maissa, kuin Euroopassa muutama sata vuotta sitten, kuin myös tänä vuonna Suomen Eduskunnassa. Ainoa ero on siinä, että millä voimalla uskontoja käytetään tappamiseen ja kärsimyksen aiheuttamiseen toisille, kussakin ajassa eläville ihmisille. Uskonkirjoille on suotu Euroopassa lakien vastaisia vapauksia.

Appelsin toteaa näin: ”Ääri-islamilaisten terroristien osalta tämä agenda tarkoittaa myös sitä, että edes ihmishengillä ei ole väliä – päinvastoin, niiden riistäminen on tavoite. Siksi kuvittelisi, että jokainen terrorismiin kantaa ottava voimakkaasti tuomitsisi jihadistien toiminnan. ”

Meille on helppoa tuomita jihadistien toiminta, kun se kohdistuu suoranaiseti terrorismin toteuttamiseen itsemurhaiskuilla, mutta niin vaikeata on tuomita oma uskontomme, joka on aiheuttanut itsemurhia ja aiheuttaa tänäkin päivänä, sillä se on siistimpi tapa ”vaiettu terrorismi”.

Appelsin ihmettelee: ”Alkukesästä tässä suhteessa kompasteli piispa Irja Askola, joka arvioi Helsingin Temppeliaukion kirkkoon kohdistunutta terroriuhkaa. Askolan mukaan terrorismin uhassa ”meidän pitäisi kuulla globaalin epäoikeudenmukaisuuden huutavan isoin kirjaimin”. Se on käsittämätön lausunto monin tavoin.”

Vaikea on ymmärtää sitä, mitä piispa Irja Askola lausuu, jos myötätunto kanssaihmisiä kohtaan puuttuu ja näkemys syistä ja seurauksista on puutteellinen.

Appelsin on ärsyyntynyt: ”Ensinnäkin tietysti se huuto, joka meidän pitäisi terrorin osalta ennen kaikkea kuulla, on uhrien huuto – ei tekijöiden. Mutta erikoista on myös, että Askola ei näytä sälyttävän terroristille itselleen mitään vastuuta toiminnastaan. ”Globaali epäoikeudenmukaisuus” – mitä sillä sitten milloinkin tarkoitettaneen – tuntuu olevan se suurin syyllinen, ei viattomia nuoria murhaava terroristi.”

Ajatelkaamme vaikka ex-ministeri Räsästä, joka uskontoseuroissa julistaa, että täytyy ohittaa Suomen laki, jos se on ristiriidassa Raamatun kanssa. Terroristiksi saadaan uskonnolla manipuloitua aivan tavallinen rauhallinen ihminen muutamassa kuukaudessa, lapsen vielä nopeammin. Nuori saadaan huumekoukkuun hetkessä, välittäjä tuomiolle haluttaessa, mutta varakkaat huumeiden valmistajat ja markkinoille tuojat harvemmin joutuvat vastaamaan teoistaan. Kukaan ei tunnu uskaltavan iskeä ja tuomita uskonkirjojen väkivaltaa ja syrjintää, niiden teesien levittäjiä ja niitä saarnaajia?

Appelsin voisi olla onnellinen, jos jossain toisessa uskonnossa tapahtuisi samoin, kuin hän tässä toteaa: ”Mutta vaikka Askolan lausunnot ihmetyttävät, ei siinäkään ole järkeä, että hänen kommenttiensa jälkeen ihmisiä eroaa kirkosta.”

Eikö olisi hienoa, että joku luopuisi väkivallasta ja terrorismista, siksi että olisi eri uskontokunnissa rohkeita väkivallan ja syrjinnän vastaisia apostoleita? Uskonnollisia johtajia, jotka saisivat eroamaan uskonnollisesta suuntautumisesta, joka lietsoo väkivaltaa, syrjintää ja aiheuttaa kärsimystä.

Appelsin kirjoittaa: ”Askolan sanat ovat Askolan sanoja, ja hän vastaa niistä itse. Vaikka Askola on erittäin näkyvä toimija Suomen luterilaisessa kirkossa, ei hän ole koko kirkko. Hänen takanaan on lukemattomia nimettömiä kirkon työntekijöitä, jotka itsestään melua pitämättä lohduttavat, tukevat ja ruokkivat köyhiä ja kärsiviä. Heitä se eroaminen satuttaa – auttajia ja autettuja – ei Askolaa.”

Päivi Räsänen henkilöytyi ”koko kirkoksi” luojansa luomien homoseksuaalien vastaisilla lausunnoillaan ja hänen takanaan oli vanhoillisia ja äärioikeistolaisia. Siitä ei ollut seurauksena vain kirkosta eroamisia, vaan mahdollisesti seuraukset olivat huomattavasti vakavampia homonuorten kohdalla. Ei liene oikein auttaa sanoilla itsemurhaan?

Appelsin toteaa näin: ”Sama pätee myös Vasemmistoliittoon. Vaikka Vasemmistonuorten edustaja syyttääkin mieluummin poliisia kuin riehuvia mielenosoittajia, ei tämä tarkoita sitä, että Vasemmistoliiton äänestäjät jotenkin yleisesti kannattaisivat polttopullojen viskelemistä. Vasemmistoliiton suurilla kannatusalueilla pohjoisessa on uutisia Hampurista seurattu varmasti yhtä suurella tyrmistyksellä kuin muuallakin. Tavallisten kemiläis- ja kolarilaisduunarien maailma on sangen kaukana siitä aggressiivisesta uhosta, jota kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuneet ja naamioituneet eurooppalaisvandaalit edustavat.”

Voidaan aina paheksua mielenosoittajien naamiointia, sillä valtaa käyttävillä ei ole tarvetta naamioitua, sillä heillä on poliisit turvana, vaikka he käyttäisivät valtaansa väärin. ps. Merkkivaatteita on eri maiden kirppareilla myynnissä muutamalla eurolla, edellisen vuoden mallistoa.

Appelsin paneutuu aiheeseen huolella: ”Miksi tekojen syy on muualla kuin tekijöissä? Sitä miettii, että mistä tämä kehitys oikein johtuu. Miksi tekojen syyn nähdään yhä useammin olevan jossain toisaalla kuin tekijöissä ja sanoistakin vastuu lankeaa usein jollekin joukolle, ei niinkään sanojalle itselleen. Paha ei ole se, joka riehuu, tuhoaa tai tappaa, vaan paha on joku mystinen globaali, länsimainen kollektiivi. Ja typerästi ei käyttäydy vain se, joka typeryyksiä sanoo tai kirjoittaa, vaan koko sanojan puolue, työpaikka tai esimerkiksi ammattikunta.”

Historiasta löytynee paljon esimerkkejä siitä, että kansakunta on mennyt mukaan ja hyväksynyt itsensä manipuoloinnin kanssaihmisiä kohtaan varauksetta, koska vastaan väitteleminen on saattanut viedä hengen, niin kuin tänäkin päivänä tapahtuu Euroopan rajojen takana. Vasta myöhemmin on löytynyt syy siihen, että miksi ”Paha riehuu, tuhoaa ja tappaa”, eli se todellisen pahan vastavoima. Tähän voisin kirjoittaa, että mitä minä ja viisi veljeäni olisimmekaan voineet saada aikaan, jos olisimme sille tielle lähteneet, että olisimme siirtyneet oman käden oikeuteen, kun oikeutta emme tuomioistuimissa saaneet, meille suotiin vain epäoikeudenmukaisuutta. Me alistuimme kohtalomme, eli valtion tukemaan omaisuutemme ryöstöön ja pidättäydyimme toisten väkivaltaisesta vahingoittamisesta.

Appelsin toteaa: ”Kuten kohutussa poliisien Facebook-tapauksessa. Kun kourallinen poliiseja kirjoitti asiattomia kommentteja Facebook-ryhmässä, yhtäkkiä koko Suomen poliisia alettiin syyttää rasismista. ”

Mutta niin paljon olisi todellisuudessa voinut syyttää poliitikkoja ja uskovaisia rasismista, jos heitä koskisivat samat rikos-, sanavapaus- ja uskonnonvapauslait. Mutta niitä on Suomessa tulkittu vain heidän hyväkseen lakien vastaisesti.

Appelsin ei ole henkilökohtaisesti tätä toisin päin joutunut kokemaan: ”Jos yksilön vastuu katoaa kokonaan, katoaa myös toimiva yhteiskunta. Sillä se rakentuu loppupelissä sille, että sen jäsenet ovat vastuunsa tuntevia yksilöitä, jotka tunnistavat oikean ja väärän."

Jos yhteiskunta laistaa vastuu yksilöstä, niin yksilöltä ei voi odottaa vastuuta yhteiskunnasta. Niin katoaa toimiva yhteiskunta.

Minä, meidän sukumme ja kymmenet tuhannet suomalaiset ovat joutuneet kokemaan sen, että yksilöt ovat kantaneet vastuunsa yhteiskuntaa kohtaan, mutta yhteiskunta ei ole kantanut vastuuta yksilöstä.

Appelsin toteaa lopuksi: ”Maailma on kieltämättä epäreilu, mutta se on ollut sitä aina ja on varmasti osin tulevaisuudessakin. Epäreiluutta vastaan pitää (demokraattisin keinoin) taistella, mutta ei se voi olla oikeutus sille, että itse tahallaan tekee jotain pahaa toisille ihmisille.”

Kun oikeudenmukaisuus naamioituu demokratian viittaan ja sen alta paljastuu korruptio, nepotismi ja epäoikeudenmukaisuus, se on todellista epäreiluutta, jota vastaan on täysin mahdotonta taistella demokraattisin keinoin. Ei tarvitse paljon historiaa ja tätä päivää tuntea, kun tämä ymmärtää.

Minun, viiden veljeni ja meidän perheemme elämän kotiopetuksen perusta on ollut, että ei tee pahaa toisille, vaan auttaa toisia ja hyväksyy ihmisten erilaisuuden, niin työssä, vapaa-ajalla, kuin henkilökohtaisena arvona. Ole rehellinen, isänmaallinen ja kunnioita toisia ihmisiä. Niin me teimme, mutta huomasimme vasta liian myöhään, että se oli yksipuolista. Ne arvojen vastakohdat saimme kokea yksilöiltä ja yhteiskunnalta. Itse loin työlläni, jonka aloitin jo 9-vuotiaana, 500 pysyvää työpaikkaa 1992, jotka ovat turvanneet elämisen mahdollisuuden jo 25-vuotta tähän päivään sadoille perheille ja tulevaisuuteen. Minä menetin kotini, kotiseutuni, kotimaani ja mitään apua en yhteiskunnalta saanut, en edes apua vuokra-asunnon hankintaan.

Pyydän ystävällisesti Ulla Appelsinia tutustumaan ainakin Suomen lähihisrtoriaan.

Tunsimme ja toteutimme kaikilta osilta yhteiskunta vastuun, mutta yhteiskunta ei toteuttanut vastuuta meitä kohtaan. Eli miksi ihminen kokisi vastuuta ketään kohtaan, jos se on yksipuolista, ja vastuuntuntoa käyttävät toiset hyväkseen ja vastuuta kantavaa vastaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Pt. Ulla Appelsinin tekstistä kommentoitua ---

... Erityisen mielenkiintoinen kirjoitus! Globaali vastuu tai vastuuton yhden näkökulman pienvähemmistöllinen globaaliuden aiheuttama ahdinko suurenemmistölle! Kuuluisat kolikon molemmat puolet, myös se varjoissa lymyilevä.

~ http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005290094.html - (Appelsinin jutun linkki)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Hyvä kirjoitus joka vie huomion Appelsinin poliittisesti tarkoitushakuisesta pintaraapaisusta oleellisempaan ja syvemmälle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset