PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Yli 700.000 kertaa on blogejani luettu, jatkaa vai lopettaa?

Aloitin blogieni kirjoittamisen kokemastani epäoikeudenmukaisuudesta sekä yrityksemme, kunniani ja työni ryöstön seurauksena. Oikaistakseni niitä asioita, joita mediassa on totuuden vastaisesti uutisoitu.

Laajensin kirjoittamista yhteiskunnallisiin ja Suomen sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyen. Olen kirjoittanut lapsista, perheistä, vanhuksista, ylivelkaisista, itsemurhista, sukupuolisesta suuntautumisesta, uskonnoista, maahan- ja maastamuutosta, rasismista, yrittäjien kohtelusta, poliitikoista, tuomioistuimista, pankkiireista, valtionvelasta, sairauksista, mediasta, työttömistä, leipäjonoista, köyhistä niin kuin rikkaista jne. Olen kirjoittanut omien elämänkokemusten kautta, kumartamatta ketään tai mitään.

Valitettavasti sain huomata, että ilman poliittista tai muuta julkista asemaa on yhtä tyhjän kanssa kirjoittaa. Väkivaltarikollisena tai terroristina olisin saanut ääneni kuuluviin. Otsikoihin on mahdoton päästä. Näkemykseni ja ideani vain kopsitaan, se on ollut jo hyvä saavutus. Eli pöytälaatikkoon olen kirjoittanut, oppositiossa kun olen. Toisaalta ymmärrän, että miksi näin kävi, koska olen kirjoittanut omien kokemuksieni kautta näkemykset elämästä, onnesta ja kärsimyksestä. Blogeissani on aina ollut oma, sen kirjoittamisen hetken tai elämäni aiempi, tunne mukana, jota on saattanut olla kiusallistakin lukea. Suomalaisilla on vaikeata myötäelää toisten kärsimyksissä, sillä se tuo esille oman haavoittuvuuden elämän virrassa. Toisten onnen aaltojen mukana on turvallista purjehtia, mutta myrskyn tullessa hyppäämme yli laidan. Olen pyrkinyt avoimesti kiittämään heitä, jotka minun mielestäni kiitoksen ansaitsevat, olen arvostellut heitä, joita omasta mielestäni on syytä arvostella.

Vilpittömästi omien kokemusten siirtäminen yhteiskunnan ja toisten hyväksi ei ole hyve vaan surkuttelua – näin jouduin toteamaan. Mitä rankemmin minua on elämässä lyöty sitä vahvemmaksi olen kasvanut toisten etujen ja hyvinvoinnin puolestapuhujaksi.

Niin pahalta minusta on ollut seurata viimeisen neljännesvuosisadan politiikkaa, kuinka isänmaatani ajetaan alas lähemmäksi kuilun reunaa. Poliittisesta päätöksenteosta on puuttunut viimeiset 25-vuotta seurauksien laajempi arviointi, sillä päättäjät ovat pääasiassa eläneet elämänsä veronmaksajilta kerätyillä varoilla, joista ovat oman ja läheistensä hyvinvoinnin turvanneet. Aivan kuin vanki, jonka tuomari sysää vankilaan syyttä suotta, unohtaa hänet sinne tuomion jälkeen ja menee viettämään mukavia hetkiä läheistensä seuraan. Ajattelematta hetkeäkään tuomitun kärsimyksiä ja kuolemaa, ihmisen ainutkertaisen elämän hetkiä ja sen loppua.

Minut kasvatettiin jo nuorena työntekoon, rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, toisten auttamiseen ja myötätuntoon. Niitä samoja arvoja noudatan kuolemaani saakka, mutta niin järkyttävää oli todeta, että Suomessa niitä arvoja ei ollut? Ne valtion tärkeimmät arvot, jotka ovat lähtöisin kansasta, jotka täytyisi olla kansaa edustavissa päättäjissä ja valtion hallinnossa, niitä ei heistä löydy.

Olen blogeissani välttänyt suoranaista vihapuhetta, väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta. Olen tuonut kuitenkin niitä esille, kun se on ollut aiheellista saadakseni lukijat ymmärtämään syitä, joista ne ovat seurauksia.

Valtavasti olen saanut palautetta eri maista blogeistani suoraan blogissani olevaan julkiseen sähköpostiin. Blogini lukija ovat kirjoittaneet minulle blogieni aiheista omia kokemuksiaan. Raskasta on ollut lukea niitä ihmisen kärsimyksiä, joita eri viranomaiset ovat heille aiheuttaneet. Kuinka on tuhottu yksilöitä ja perheitä, kuinka ihmisiltä on riistetty oikeus tuomioistuimissa, kun tuomarit ovat ajaneet vahvemman myötäpuolen etua heikomman kustannuksella. Paljon olen itkenyt lukiessani tavallisten, mutta yhteiskunnalle aiemmin arvokkaiden kansalaisten kärsimystä epäoikeudenmukaisuudesta, jonka meidän päättäjät ovat hiljaisuudessa hyväksyneet. Niistä palautteista minä voin nähdä ne tulevat seuraukset, joista osa on jo toteutunut – työttömyys, erilaisten tukien kasvu, kansalaisten kärsimys, sosiaalimenojen suhteeton osuus valtion budjetista jne. Heille kaikille olen pyrkinyt vastamaan ja antamaan toivoa tulevaisuuteen. Myötätuntoni on loputon toisia ihmisiä kohtaan.

Tilastoja blogeistani, tutkittu Googlen Analytics-ohjelmalla

Olen kirjoittanut yhteensä 453 blogia, joista 140 on tällä hetkellä piilotettuna, mutta olleet aiemmin julkaistuja. Neljä blogia Uuden Suomen toimitus on piilottanut, johtuen liian kärkkäästä kielenkäytöstä ja siitä en valita. Hyvä vain, että joku tarkastaa tekstini sopivuuden. Kirjoittamiseen olen käyttänyt aikaa varovaisesti arvioiden noin 2.000 tuntia, eli 250 työpäivää, kahdeksan tuntisia päiviä.

Tilaston mukaan blogeissani on vierailtu 170 eri maasta ja 3.241 eri paikkakunnalta maailmassa. Suomessa blogini lukijoita on ollut 294:ltä paikkakunnalta. Keskimääräinen aika, jonka lukija on viettänyt blogeissani on 3 minuuttia ja 36 sekuntia.

Parhaimillaan yhtä blogiani on jaettu yksistään Facebookissa 31.000 kertaa, useita yli 4.000. Lisäksi tietenkin sähköposti, google+ ja Twitter-jaot. Kommenttien kokonaismäärä lienee tuhansissa?

Olenko hyötynyt jotenkin taloudellisesti kirjoittamistani blogeista, sitä minulta useasti kysytään?

En ole, sillä olen kirjottanut Uuden Suomen alustalla. En ole myöskään taloudellista hyötyä tavoitellut, että voin kirjoittaa vapaasti ja ajattelematta sitä, että onko blogillani lukijoita ja klikkauksia. Siksi blogieni otsikot vastaavat blogieni sisältöä, eli klikkaushoukutus otsikoita en ole käyttänyt. Toisaalta omien näkemysten kirjoittaminen blogeissa on auttanut minua jaksamaan eteenpäin, eli se hyöty kirjoittamisesta on ollut. Toisilla blogieni lukijoilla on ollut vaikeuksia ymmärtää se tosiseikka, etten kirjoitanut itseni takia vaan toisten vuoksi, että heillä olisi parempi elämä, kuin minä itse sain elää.

Kommenteja on tullut puoleen ja vastaan ajatuksiani, molemmat ovat olleet arvokkaita. Asiattomia, blogini aiheen vierestä ja vihakommenteja on ollut hyvin harvoin.

Useita blogejani varten olen tehnyt jopa kuukausia pohjatyötä ja tutkinut tilastoja sekä eri maiden artikkeleita medioista aiheeseen liittyen.

Tärkeintä itselleni oli huomata se, että kirjoittaessani epäkohdista yhteiskunnissa pystyin kokemaan eri ihmisten kärsimykset sisälläni, eli myötätunnon lisääntyessä kirjoittaminen kävi entistä enemmän raskaammaksi. Tietoisuus toisten ihmisten kärsimyksistä lisää omaa sisäistä tuskaa, mutta se samalla poistaa omia häpeän tunteita ilmaista myötätuntoa toisia kohtaa aiheesta kuin aiheesta. Olen saanut myös kokea, että olin tärkeä kanava ja apu useille ihmisille heidän omissa kärsimyksissään, jotka itse olen joutunut läpi käymään.

Pyrin blogeissani tuomaan avoimesti ne eri lähteet, joita lainasin teksteissäni ja kuvakaappauksissani. Käytin myös paljon omia ottamiani kuvia tekstien elävöittämiseksi. Tein jopa yhden mielipidetutkimuksen omilla kustannuksillani yhtä blogiani varten.

Nyt pyrin ensin vähentämään blogien julkaisua ja vähitellen pääsemään eroon tästä tavastani kirjoittaa. Se tarkoittaa myös sitä, että minun täytyy lopettaa Suomen median aktiivinen seuranta, jota olen jo nuoruudesta saakka harrastanut mielenkiinnosta sekä aiemman työni vuoksi.

Nyt voin vain kiittää Uuden Suomen toimitusta, että se mahdollisti minulle tuoda ajatuksiani esille. Olen otettu siitä myötäelämisestä, jota olen saanut lukijoiltani kommenttien kautta. Olette olleet näinä hetkinä arvokkaana tukena yksinäiselle ihmiselle. Vuorovaikutus on ollut minulle elintärkeä, sanan tarkassa merkityksessä.

Kysymys Uuden Suomen toimitukselle, että mitä blogeilleni tapahtuu kuolemani jälkeen? 

Lopettelen nyt hissukseen, joten muutama blogi tulee vielä ennen loppua.

Kiitos

Pertti

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos tähän saakka, jatkoa odotellessa. Kiitos!

Valkonen Java

Kiitokset asioihin paneutumisesta ja jatkumoa sekä menestystä sille!

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Älä vain lopeta kirjoittamista. Kaikki kokemuksesi ja tietosi ovat liian arvokkaita hävitettäväksi, se oli aiheellinen kysymyksellesi, että hävittääkö US blogisi.

Esim. Pekka Mikkola oli kannabiksen tiedon tuoja ja aktivisti, hänen blogit hävitettiin kuoleman jälkeen ja löytyy vain muutamia webarchivessa.

Toivon, että laittaisit kaikki kirjoituksesi johonkin kotisivuun ja kerrot suvullesi, ettei näitä saa hävittää.

Jatka vain kirjoittamista, sillä arvostan sinua suuresti. Jos menet ehdolle politiikassa esim. Turussa, äänestäisin sinua heti.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Pertti - meissä on paljon samaa jo kokemuksenkin kautta.

Mikset siis olisi sopivasti myös "poliittinen henkilö" jonka missio olisi ajaa politiikka alas siellä missä sitä ei ollenkaan tarvita asioita sotkemassa? Niin minä olen oman tekemiseni ratkaissut melkoisen samassa tilanteessa kuin sinä.

Silleen sopivasti vallankumouksellinen? ;-)

www.nukkuvat.fi

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset