PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Törmäillään maailmalla, kun tuntemattomien kanssa kohdataan

  • Kuva, P.Lindeman
    Kuva, P.Lindeman

Blogini ajatus tuli siitä, että melkein törmäsin espanjalaiseen mieheen kadulla. Melkein törmäys aiheutti espanjalaisessa mukavan naurun pyrähdyksen, eli iloa. Ja se on hyvin tavallista Espanjassa, että kadulla kävellessä kosketus vastaantulijaan aiheuttaa hymyn ja välittömän anteeksipyynnön.

Eilen jäin melkein uuden Rolls-Roycen auton alle suojatiellä Espanjassa. Olisihan se ollut upeata jäädä sellaisen auton kolhimaksi, mutta kipu olisi senkin autuuden häivyttänyt. Mitä tekikään auton kuljettaja, kun sen tilanteen tajusi? Vilkutti anteeksipyytäen.

Eri maissa suhtaudutaan eri tavalla yllättäviin tilanteisiin kohdatessamme tuntemattomia ihmisiä. Thaimassa pienikin kosketus kadulla vastaantulijaan aiheuttaa thaimaalaisen päänpainumisen anteeksipyytämisen merkiksi, vaikka syy ei ole hänen. Kiinalainen katsoo kummeksuen, venäläinen saattaa tuhahtaa vihaisesti. Eri maalaisilla on omat tapansa, kun vieras koskettaa vahingossa toista.

Juttelin eilen espanjalaisen naapurini kanssa, että miten minulla menee muutama päivä omaksua espanjan tavat, että tutun miehen tavatessani pitkästä aikaa, niin halataan. Kun tapaan aamulla varhain tai mihin aikaan päivästä tahansa tutun espanjalaisen naisen, niin ilman poskisuudelmia häntä ei voi ohittaa.

Virossa, kun olin tullut juuri Espanjasta, niin vastaani käveli mies, joka talutti polkupyöräänsä, niin tervehdin häntä iloisesti kapealla kujalla. Hän pysähtyi ja tiukkasi minulta, että tunnemmeko toisemme, kun häntä tervehdin? Emme tunteneet aiemmin toisiamme, mutta Espanjassa on tapana tervehtiä kapeilla kujilla, että toinen voi luottavaisin mielin jatkaa matkaa ilman vaaraa taakseen katsomatta.

Olin tullut Viroon viettämään kesää ja tapasin yhden ostoskeskuksen aulassa ystäväni äidin, jota heti halasin ja annoin poskisuudelmat espanjalaiseen tapaan, kun olin edellisenä päivänä sieltä tullut. Ystäväni äiti meni aivan hämilleen parista poskisuudelmasta, kun espanjalainen ystäväni äiti olisi mennyt hämilleen, kun häntä en suudellut.

Ja ne vauvat ja lapset seurueissa. Kävellessäni Espanjassa kadulla ja vastaan tulee äiti, isä tai isovanhemmat työntäen vauvaa rattaissa tai kävellen lasten kanssa, niin iloisesti tervehdin ensin vauvaa tai lapsia ja sen jälkeen katseeni siirtyy heidän seurassaan oleviin aikuisiin. Miten noloksi tunnenkaan itseni, kun samoin teen Suomessa tai Virossa? Kun katseeni kohtaa vauvan tai lasten seurassa olevat vanhemmat, niin ikävän katseen saan osakseni aikuisilta, kun Espanjassa saan hymyä ja iloisen ilmeen.

Pari viikkoa sitten menin toiseen kaupunkiin illalliselle junalla Espanjassa. Istuin ensin yksin, kunnes vaunun toiselta puolelta tuli yksi espanjalainen  nuorimies istumaan vastapäätä. Pitkä tukka löysät huolettomat vaatteet, ehkä hiukan ilojuomaa nauttinut. Tervehti iloisesti ja ehdimme vaihtaa muutamat jutut, kun hän jäi junasta pois. Hän oli jo poistumassa junasta, kun palasi nopeasti takaisin toivottamaan minulle mukavaa iltaa ja vasta sen jälkeen juuri ja juuri ehti ennen ovien sulkeutumista jäädä juna-asemalle.

Kävellessäni Espanjan pikkukaupungin katuja ja ylittäessäni suojatietä, niin turvallisesti voin tienpuolen vaihtaa, kun molemmilla puolilla on espanjalaisia autoilijoita, mutta ulkomaalaisia minun täytyy varoa. Mitä upeammalla ja kalliimmalla autolla espanjalainen ajaa, niin sitä enemmän hän on kohtelias jalankulkijoille. Hän haluaa ajaa kaupungissa hiljaisen arvokkaasti, pysähtyä suojatien reunaan, että jalankulkijat saavat aikaa ihailla hänen kulkuneuvoaan aivan rauhassa.

Nämä mitä tässä kirjoitan, eivät tietenkään pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, mutta nämä ovat yleisiä tapoja, jotka olen huomannut 17-vuoen aikana Espanjassa ja kymmenien vuosien aikana eri maissa.

Ehkä se pienen pieni ystävällisyys kohtaamisessa tuntemattomien ihmisten kanssa voi tuoda hetkeksi hyvän mielen meille, kun saman ystävällisyyden annamme hymyllä ja ystävällisyydellä toisille. Ikäväkin päivä saattaa kääntyä hymyyn.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Olipa ihana ploki ja nuo on isoja asioita ja minun isä rakasti matkustamista ja toivo, että tänne tulis ulkomaalaisia just tuon ihmisen kohtaamistaidollisuuen takia.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Suomessa olisi puitu nyrkki vähintän näytetty keskaria pahimillaan olisi autosta
huudettu lasista s,,tanan tollo katto etees niin ovat eroavat mielipitet meillä ja muualla terv tepivaari

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Henkilökohtaiset suojaetäisyydet poikkeavat eri kulttuureissa merkittävästi ja Suomessa nuo lienevät pisimmillään. Olisi loogista ajatella kulttuurin muotoutuneen niin että kun tilaa on, ei ole tarvetta tulla lähelle.

Intiassa ihmettelin muuten autiota hiekkarantaa kävellessäni, kun kauempaa edessä näkyi väenpaljous. Kävelin katsomaan mitä siellä tapahtui. Ei siellä mitään tapahtunut, intialaiset olivat viettämässä kesäpäivää ja ängenneet kylki kylkeen pienelle kaistaleelle vaikka vapaata rantaa oli kilometreittäin ympärillä.

Isäni oli niitä, jotka halasivat "lähes kaikkia" tuttujaan kohdatessaan. Olen koittanut omia häneltä sen tavan mutta Suomessa se tosiaan aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Ympärillä vellova keskustelu antaa osviittaa, että halaaminen eri tilanteissa ei ainakaan ole muuttumassa hyväksyttävämmäksi, pikemmnkin päin vastoin.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Totuus ei valitettavasti ole aivan Lindemanin kertomuksessaan kuvaaman kaltainen.

"Espanjassa on tapana tervehtiä kapeilla kujilla, että toinen voi luottavaisin mielin jatkaa matkaa ilman vaaraa taakseen katsomatta."

Edellä mainittu lause kertoo yhteiskunnasta jo paljon.

En asu Espanjassa, mutta olen siellä oleillut niin usein, että tiedän paikallisen liikennekulttuurin erityispiirteet. Ne ovat aivan samanlaiset kuin muissakin maissa. Joukkoon mahtuu sekä herrasmiehiä että mulkkuja. Mittakaavassa 10 x Suomi. Liikenneraivo ei ole harvinaista Espanjassakaan. Sen olen kokenut mm. pyöräillessä.

Sen myönnän, että espanjalaiset ovat harvinaisen ystävällisiä ja rehellisiä erityisesti muiden Välimeren maiden kansalaisiin verrattuna. Perhe ja naapuruussuhteista pidetään kiinni aivan toisella tapaa kuin pimeässä ja kylmässä pohjolassa, jossa naapurin nimeä ei tiedetä.

Jos lompakko unohtuu ravintolaan tms. on todennäköistä, että omistaja saa sen takaisin sisältöineen. Varmaa se ei toki ole Iberian niemimaallakaan.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kosonen kirjoittaa: "Jos lompakko unohtuu ravintolaan tms. on todennäköistä, että omistaja saa sen takaisin sisältöineen. Varmaa se ei toki ole Iberian niemimaallakaan."
----
En oikein ymmrtänyt..., missä sen ravintolaan unohtuneen lompakon saa takaisin sisältöineen. Suomessa? Espanjassa? Hmmm, parempi pitää lompakko taskussa, niin Suomessa kuin mailla vierahilla. Pikku kylissä ehkä tuollaista tapahtuu.

Muuten Lindeman kirjoittaa aivan asiaa - noin se menee. Liikenteessäkin Pertillä on ollut onnea - kyllä Espanjassa öykkäreitäkin on ratin takana - tulisieluja - riippuu tilanteesta. Olemmehan me suomalaiset hieman kömpelöitä siellä missä ihmiset joutuvat toistensa lähelle, mutta ihan mukavia erämaassa nuotiotuleen tuijotellessa.

Kun aloin, niin lepopäivän ratoksi jaarittelen pari tarinaa.

Suomalainen perhe meni Espanjaan lomalle. Hotellin edessä oli pieni, iäkäs herrasmies tullut avuliaasti kantamaan laukkuja. Herrasmies tuli hissiin, jossa oli ihmisiä tungokseksi ja toipa laukun vielä hotellin ovelle saakka. Sitten miestä ei näkynyt enää. Kun perheenisä kopaisi reisitaskuaan, jossa piti olla lompakon ja perheen lomabudjetillinen rahaa - lopakkokin oli kadonnut.

Olen ollut aika hankalissakin paikoissa ja koskaan -kop,kop... - ei ole lopakkoa varastettu ulkomailla. Olen kehitellyt suojautumuskeinoja ja yksi niistä on se, että mitään ei saa olla tarjolla eli nopeasti napattavissa. Ryötettäväksi en ole joutunut. Eräissä maissa vaarallisimpia ovat "liin ystävälliset" ihmiset - niihin on syytä pitää sopiva etäisyys.

Jos ulkomailla olen varovainen, kotona Suomessa on niin turvallista, että voi tehdä virheen. Niinpä unohduin katsomaan katuesitystä kauniina kevätpäivänä. Oli kantamuksia ja Marilaukku olan yli ja laukun taskussa lopakko. Unohduin hetkeksi ajatuksiini - tuota en ulkomailla tee koskaan, jos ympärilläni on ihmisiä - ja kun kokeilin laukun taskua - lompakko oli kadonnut.
Varkaan suruksi lopakossa ei ollut käteistä senttiäkään, kortit jouduin kuolettamaan, ajokortti meni ja harmia tuli. Tuo oli ainoa varkaalle menettämäni lompakko.

Liki kolmen vuoden päästä soi puhelin. Poliisit kertoivat, että ovat löytäneet lompakkoni. Noudin. Sisällä oli kaikki kortit, kuitit olivat haalistuneet ja lopakkoa käytän edelleen - onnenlopakkona. Tosin suuret setelit eivät ole siihen tehneet vieläkään pesää.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Tärkeä kirjoitus Pertiltä!

--

Tuli mieleeni kuulemani "yleispätevät kansainväliset käytösohjeet":

Hymyile, katso silmiin, kiitos, anteeksi.

--

Kataloniassa olen tavannut kaikkein ystävällisintä porukkaa, mutta fiksut käytöstavat lienee myös muuallakin Espanjassa.

Käyttäjän ilkkaluoma kuva
Ilkka Luoma

Suomessakin ilo on herkässä, kunhan ei aina synkistele ,)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset