PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Yrittäjä ja yrittäjäksi aikova varaudu konkurssiin, nämä ovat ne seuraukset

  • Kuvakaappaus, Kauppalehti 17.11.2015
    Kuvakaappaus, Kauppalehti 17.11.2015
  • Kuvakaappaus, Iltasanomat
    Kuvakaappaus, Iltasanomat

Tämä blogini kuvaa elämää konkurssin jälkeen tasan 25-vuotta sitten ja sama meno jatkuu. Mitä järkeä tällaisessa on? Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka yrittäjävihamielinen Suomi on.

En kirjoita näitä blogejani itseni takia, enkä "ruikuta", jollaiseksi toiset saattavat kokea nämä blogini, vaan päinvastoin, sillä nämä ovat minulle raskaita asioita. Kirjoitan näitä medialle, politikoille, päättäjille, virkamiehille ja yksityisyrittäjille sekä yrittäjäksi aikoville, ettei toisille tehtäisi samoin.

Kirjoitin tämän blogini erityisesti Presidentti Niinistölle, Oikeusministeri Häkkäselle ja yrittäjä, kansanedustaja Hjallis Harkimolle. Tehkää töitä ja nopeita päätöksiä yrittäjän oikeusturvan parantamiseksi, muuten Suomi ei nouse vaan taantuu. Velallisen oikeussuoja ja velkojan vastuu ovat ne tärkeimmät. Pankkien vastuuta on lisättävä ja se ei vaaranna yritysten luotonsaantia, sillä maailma on täynnä laiskaa rahaa, joten pankkikilpailu Suomessa monipuolistuu. Uutta isoa yritysideaa ei synny monopoliaseman saavuttaneissa yrityksissä tai suuryrityksissä, vaan pienyrityksissä, nyrkkipajoissa ja autotalleissa.

Näin alkoi jo 9-vuotiaana aloittamani työ-/yrittäjä urani päättyi kohdallani vasta 35-vuotiaana ja alkoi maanpäällinen helvetti, eli elämää kuoleman jälkeen. Olin kantanut yhteiskuntavastuun yrittäjänä, mutta Suomi ei kantanut vastuuta yrittäjästä.

Presidentti Sauli Niinistö totesi 17.11.2015 ”Jos ei kykene elämään riskin kanssa, on turha ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyyskoulutus on tärkeää, mutta se on turhaa, jos perusasia, riskinottokyky puuttuu”. S. Niinistön sanat loukkasivat todella syvästi 90-luvun pankkikriisin uhreja ja kaikkien itsemurhan tehneiden yrittäjien omaisia.

Ei tarvitse olla presidentti, kun ymmärtää sen, ettei ole mahdollista, että kymmenet tuhannet yrittäjät yhtä aikaa olisivat epäonnistuneet yritystoiminnassaan 90-luvulla. He jotka epäonnistuivat työssään, olivat Holkerin ja Ahon hallitukset sekä Presidentti Koivisto. Heidän epäonnistumisen, ja myöhemmin heidän osaamattomuutensa valtionhoidossa tuhosi kymmeniä tuhansia yrityksiä ja yrittäjiä. He aiheuttivat velallisten itsemurhia, kärsimystä, syrjäytimistä ja hyvinvointivaltion alasajon. Eli, ei ollut, eikä tänäkään päivä ole, kyse yrittäjän riskinottokyvystä vaan "maariskistä", eli Suomen lakien toimimattomuudesta ja oikeuslaitoksen puolueellisuudesta. Miten saada Presidentti Niinistö ymmärtämään, että valtio ei toimi ilman yksityisyrittäjiä, jotka luovat työtä ja veroeuroja valtion kirstuun? Yksityisyrittäjät täytyisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kun yrittäjät ovat ja ovat olleet jopa ilman oikeussuojaa?

Presidentti Niinistö taisitte unohtaa Mitä tunnustitte CNN:n haastattelussa "Laman uhreja kohdeltiin epäreilusti"

Ehkäpä poliitikkojenkin olisi aika kantaa henkilökohtainen vastuu Talvivaarasta, Länsimetrosta jne., ei vain poliittista vastuuta, mutta myös taloudellinen henkilökohtainen vastuu samoin, kuin tässä siitä vastuun kanntamisesta kirjoitan? 90-luvun pankkikriisissä Esko Ahon hallitus otti puolet tämän päivän 100 miljardin euron valtionvelasta, 50 miljardia euroa, joka hävisi teille tietymättömille, ja kukaan ei ole ottanut siitä vastuuta.

Katinkullan puolen miljardin investointi toteutettiin ilman yhteiskunnan tukea!

Tässä pitkässä blogissani käsittelen niitä asioita, joita konkurssin tehnyt yrittäjä joutuu kohtaamaan ja kuinka hänet syrjäytetään yhteiskunnasta. Näin tehdään rikollisia kunnon kansalaisista.

Yrityksen vallan anastaminen ja siirto osaamattomiin käsiin sekä lahjuksia roskapankista

*  Sosiaalitoimisto - Yrittäjä

*  Verottaja

*  Lottovoitto

*  Ulosotto ja ulosottomies

*  Painajaisunet

* Houkutus huumeisiin ja rikollisuuteen

* Hyväntekeväisyyttä toisten hyväksi

* Menetykset konkurssissa

* Tulevaisuuden suunnitelmia

Muissa blogeissani on kotini, kotiseutuni ja kotimaani menettäminen sekä paljon muita konkurssin tuomista seurauksista, myös äitini ja kahden veljeni ennenaikaisesta kuolemasta konkurssin seurauksena.

Luomani "Katinkulta konsepti", jolla toteutimme Pohjoismaiden suurimman matkailuhankeen Vuokattiin on yksi menestyneimmistä matkailun liikeideoista. Katinkullassa on tänä päivänä 2.500 vuodepaikka ja 85%: käyttöaste ja se on työllistänyt jo 25 vuoden ajan yli 300 työntekijää suoranaisesti ja välillisesti vielä enemmän ja tuonut veroeuroja valtion kassaan satoja miljoonia euroja. Katinkulta sijaitsee kotitilani maalla, jonka isovanhempani hankkivat 1929. Isäni sai tilan perintönä, koska hänen vanhempi veljensä kuoli Talvisodassa. Katinkullan konkurssi ei ollut tavallinen, se oli ryöstö. 700milj.mk:n omaisuudesta oli lainaa 265milj.euroa ja konkurssia edeltäneen vuoden puhdas tulos oli 12milj.mk:aa. Oma- ja tulorahoitus 465milj.mk:n investoinnista oli 200milj.mk:aa. 700milj.mk:n omaisuutemme siirrettiin SKOP:n roskapankkiin 70%:n alihintaan, 190milj.mk:lla.

Näin se elämä alkoi konkurssin jälkeen ja jatkui 13-vuotta velkavankeudessa.

Yrityksen vallan anastaminen ja siirto osaamattomiin käsiin

Tuli konkurssin jälkeinen ensimmäisen päivän  aamu  29.10.1992. Heräsin Kajaanin kodissani ja en tiennyt enkä myöskään ymmärtänyt, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Katinkullan rakennuttajayhtiön Rantakatin Lomakylä Oy:n konkurssi oli elämäni ensimmäinen kosketus konkurssiin. Yhtiökumppanilleni Juurikon Sepolle se oli tuttua jo ammattinsa puolesta konkurssi konkurssien joukossa, mutta minulle ja suvullemme se oli järkyttävä tuomiopäivä.

Konkurssissa oli myös minulle ja meidän suvullemme suurempi henkinen tuska kuin Seppo Juurikolle. Veihän konkurssi meidän suvun perintö maat ja minun elämäni koko historian. Juurikon Seppo tuli Vuokattiin ensimmäistä kertaa vasta 1988, kun isoisäni oli tullut kotitilamme omistajaksi jo 1900-luvun alussa.

Päivän lehdet, paikalliset ja valtakunnalliset kertoivat konkurssista. Veljeni oli joutunut ottamaan pienet lapsensa muutamaksi päivää koulusta pois, ettei heitä kiusattaisi.

Minä pelkäsin poistua Kajaanin kaduille kotoani. En tiennyt, että miten vastaantulijat minuun suhtautuvat ja kuinka minä heihin. Mitä sanon, mitä vastaan kysyttäessä? Pystynkö olemaan henkisesti romahtamatta?

Miten voin kohdata äitini, veljeni ja heidän perheensä? Miten kohtaan ystäväni, mitä sanon heille, miten otan heidän katseensa vastaan?

Ei mennyt montaa päivää kun sain huomata, että minulla oli jäljellä enää todelliset ystävät. Tutut olivat kaikonneet eivätkä edes enää kadulla tervehtineet.

Jo samalla viikolla, kun SKOP:n miehet olivat hakeneet yrityksemme konkurssiin niin ilmoittauduin Kajaanin työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ja aloin saamaan 1.800mk/kk työttömyysavustusta, muita tuloja minulla ei enää ollut. Kun sain tökärit tililleni niin soitin ystävälleni Pentti Kiviluodolle ja pyysin häntä kuskiksi Maxi Markettiin. Ostin sieltä erilaisia säilykkeitä ja kuivamuonaa, että olisi ainakin jotain syödä, kun tökärirahat loppuvat.

Ennen vuoden vaihdetta 1992-93 yritettiin kaapata myös veljieni omistama Katinkullan kiinteistöhuoltoyhtiö ja sen toiminnot toisille henkilöille, osittain siinä onnistuttiinkin. Sama tapahtui myös vuoden 1993 lopulla. Ketkäs olivatkaan asialla? Jätän tarkemmat tapahtumat ja nimet vielä mainitsematta, ettei veljieni perheiden elämää jälleen romutettaisi.

Heti konkurssin jälkeen SKOP:n entinen arvopaperiosaston päällikkö Pekka Luukkainen alkoi vaikeuttamaan elämääni ja estämään kaikenlaisen toiminnan SKOP:a vastaan. Minulta otettiin pois luottokortti, puhelin, auto ja muut edut. Käytössä ollutta tietokonettani he eivät saaneet, sillä se oli liisattu ja leasing yritys halusi jättää sen käyttööni veloituksetta. Eli samoin toimii miehittäjä miehitetyn valtion kansalaisia kohtaa, eli kerää aseet, joilla puolustautua.

Lukija, yritä ymmärtää kuinka SKOP toimi? Sen tarkoituksena oli viedä minulta kaikki mahdolliset yhteydenpito ja kulkuvälineet, etten voisi asettautua SKOP:a vastaan. Ilman puhelinta, autoa ja tietokonetta ei voinut silloin eikä voi myöskään nyt toimia mitenkään omien oikeuksien ajamiseksi. Puhumattakaan minulla ei ollut tuloja, ei ollut rahaa! Minua ja sukuamme ajettiin kohti sosiaaliturvaa.

SKOP:n mies Pekka Luukkainen alkoi myös estämään tiedottamisemme yhdessä avainhenkilöittemme kanssa. Meidän palkkaamat Katinkullan avainhenkilöistä oli jo puoli vuotta ennen konkurssia tehty SKOP:n miehiä, painostamalla ja lahjomalla. SKOP:lla oli valtava lahjuskassa omassa roskapankissaan, jota kukaan ei valvonut, siellä oli lahjuksia, joita jakaa, asuntoja ja kiinteistöjä.

Katinkullan henkilökunta painostettiin Pekka Luukkaisen toimesta merkitsemään ylös minun vierailut Katinkullassa, ketä minä siellä tapasin ja mitä minä siellä tein. Raportit käynneistäni piti toimittaa viipymättä Pekka Luukaiselle. Se oli raskasta aikaa uskollisille työntekijöilleni hallinnossa sekä kaikissa Katinkullan yhtiöissä.

Pekka Luukkainen oli tehnyt nyt vihdoinkin ”hyvää työtä” eli houkutellut ja painostanut Katinkullan avainhenkilöt ja sidosryhmien edustajat SKOP:n miehiksi ja minut sekä sukumme sosiaaliturvan varaan.

Itse elin työttömyyskorvauksella. En saanut maksettua edes kotini yhtiövastikkeita Koivukoskenkatu 17:ssa. Uskomatonta ja hienoa oli se, että ei kukaan naapureistani ei asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenet eikä myöskään isännöitsijä koskaan minua niistä kovistelleet. Kiitos siitä!

Puhelinlaskut jäivät myös maksamatta ja puhelimeni suljettiin useasti.  Veljeni Eero maksoi välillä puhelinlaskuni, niin sain jälleen yrittää taistella oikeuksiemme puolesta. Auton sain välillä lainaksi veljeltäni Veijolta.

SOSIAALITOIMISTO - YRITTÄJÄ

Konkurssin jälkeen yritin saada apua puhelinlaskujen ja yhtiövastikkeiden maksuun Kajaanin sosiaalitoimistosta, mutta apua sieltä ei herunut? Kenelle se sosiaaliapu on oikein tarkoitettu, jos sitä ei saa ryöstetty yrittäjä, joka on luonut satoja pysyviä työpaikkoja ja useista satoja välillisiä työpaikkoja? Tuonut alueelle puolen miljardin investoinnin?  EI OLE OIKEUTETTU SOSIAALIAPUUN !

Veronpalautus

Keväällä 1993 sain yli 50.000mk:n veronpalautuksen yhdestä aiemmasta verovalituksestani. En ollut vielä silloin ulosotossa. Sillä sain maksettua velkoja ystävilleni, rästissä olevia yhtiövastikkeita sekä vähäksi aikaa tulevia yhtiövastikkeita, puhelinlaskuja ja muita juoksevia kuluja. Siitä rahasta ostin myös äidilleni ja minulle viikon Turkin matkan. Lento lähti Kajaanista suoraan Turkkiin. Tarvitsin itse viikon paussin, mutta kuitenkin tärkeintä oli irrottaa äitini kaikesta siitä surusta, jonka olimme joutuneet kestämään.

Lottovoitto

Viikkoa ennen joulua 1993 minulla oli tili miinuksella 500mk, joten oli tulossa erittäin rankka joulu ja uusi vuosi. Olin ystävieni luona Kajaanissa viettämässä iltaa, kun tuli lottoarvonta. Otin taskustani kupongin ja katsoin, että minulla on neljä oikein, eli muutaman kympin saan joulurahaa. Näytin kuponkiani ystävälleni Petrille, joka alkoi uudelleen tarkistamaan kuponkiani ja totesi, että siinä on viisi oikein ja lisänumero, joten voittosumma oli lähes 15.000mk. Se oli uskomaton tunne. Ekana annoin voitosta 1.000mk äidilleni joululahjana, jonkun verran Pelastusarmeijan pataan. Suurin osa summasta meni kuitenkin yhtiövastikkeisiin,  oikeudenkäyntikuluihin sekä puhelin, kopio, matka ja muihin kulut. Esim. yhden oikeudenkäynnin asiapapereiden lunastaminen Kajaanin Oikeustalolta maksoi lähes 1.000mk, kuvitelkaa – oman oikeudenkäynnin asiapaperit?

ULOSOTTO JA ULOSOTTOMIES

Hän joka ei ole ulosottoa kokenut, ei voi sen vaikutusta velalliseen tietää?

Olin menettänyt konkurssin seurauksena paljon tuttavia, mutta yhden tuttavan sain, jolle ei itse tarvinnut soittaa tai käydä hänen luonaan. Ulosottomies soitteli välillä puhelimeeni, jos sitä ei oltu katkaistu, soitteli välillä ovikelloa ja tuli käymään tai pyysi käymään luonaan.

Ulosottomies on se ensimmäinen henkilö, joka tulee alistamaan sinut konkurssin jälkeen oman saappaansa alle. Hänellä on käytettävissään lain suoma valta sinua kohtaan, hän on se, joka tekee likaisen työn.

Tässä yksi konkreettinen esimerkki, jonka jouduin itse kokemaan. Lähdin konkurssin jälkeen yhtenä lauantai-iltana ravintola Valjukseen tarkoituksenani tavata siellä ystäviäni. Kun tulin ravintolaan sisään, niin tapasin ulosottomieheni ravintolan narikassa. Ulosottomies kiinnitti huomionsa erikoiseen nahkaiseen pilottitakkiini, jonka oli vuosia aiemmin ostanut New Yorkista. Ulosottomies tuli luokseni kaljatuoppi kädessä ja alkoi hypistelemään takkiani sormillaan ja sanoi minulle, että tämän takin minä seuraavaksi ulosmittaan? Romahdin täysin, jouduin menemään takaisin kotiin, en voinut tavata enkä voinut puhua kenenkään kanssa välittömästi sen tapahtuman jälkeen. Jos minulla olisi ollut ase, niin olisin ampunut aivoni pellolle välittömästi.

Mieleeni tuli vuosien takainen tapahtuma Kajaanilaisessa ravintola La Posadassa, jossa olin lounaalla. Viereisessä pöydässä istui joukko kajaanilaisia asianajajia, jotka jakoivat siinä keskenään kajaanilaisen suuren rakennusliikkeen konkurssipesän omaisuutta. Pöydässään päättivät, että kuka saa yrittäjän valkoisen Mersun ja kenen sukulainen tai ystävä saa muuta konkurssipesän arvokasta omaisuutta pilkkahintaan. Meinasin melkein oksentaa lounaani silloin, kun kuulin sen äänekkään keskustelun sivusta.

Kolmetoistavuotta kesti ulosotto!

Miten pelkäsinkään askelien ääniä porraskäytävässä ja ovikellon soittoääntä. Siitä minulle jäi trauma loppuiäkseni. Lukiessani myöhemmin Eestin historiaa, niin tuntemukseni olivat samat, kun eestiläisiä kerättiin yöllä kuorma-autoihin, joilla heidät kuljetettiin junien eläinkuljetusvaunuihin kyyditettäväksi Siperiaan, niin naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset. Eestiläiset ovat myös kuvanneet sitä aikaa, kuinka he yöllä kauhunsekaisin tuntein kuuntelivat saappaiden ääniä kerrostalon käytävässä ja pelkäsivät oman kodin ovikellon soivan.

Miltä tuntuikaan se yksi kaunis kesäaamu Helsingin Hakaniemen torilla 1996, kun istuin aamukahvilla. Avasin Iltalehden jossa oli suuri Katinkullan mainos ja seuraavana soi puhelimeni. Ulosottomies soitti ja ilmoitti, että hänellä on tiedoksi annettavia velkomusasioita, jotka tuo minulle nyt torille, jossa olen nauttimassa kesäaamusta. Siinä särkyi kaunis kesäaamu!

Työtäänhän he vain tekevät – ulosottomiehet. Työtä voi tehdä monella eri tapaa?

Unet

Minulla toistui ja toistui kolme unta. Yhdestä kerroin jo Osassa 14, teloituksestani. Toisessa unessa ajoin valkoisen pakettiauton täynnä räjähteitä SKOP:n sisäpihalle ja räjäytin sen siellä. Kolmannessa unessani unessani ammuin singolla Alexi 13 katolta SKOP:n pääkonttorin nurkkaikkunasta sisään. Ikkuna oli sen huoneen, jossa SKOP:n miehet konkurssipäätöksen olivat tehneet.

Luoteeltani olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen, mutta nyt väkivalta alkoi hallita uniani. Unissani tein hirvittäviä tekoja ja uhreina olivat ne henkilöt, jotka konkurssiin liittyivät.

Vappujuhlat Oulussa 1993

Olin ystävieni kanssa Kajaanista Oulun ystävämme luona vapunvietossa. Vappuaaton iltana lähdimme vielä kaupungille ravintolaan. Tapasin ravintolassa kaksi nuortamiestä tyttöystäviensä kanssa. En muista, että miten päädyin heidän pöytäänsä. Istuin kuitenkin siellä pitkään. Nuoret miehet kehuskelivat vankilakeikoillaan. Toinen oli istunut tapon yrityksestä ja toinen taposta vankilassa vuosikausia. Oli mielenkiintoista huomata, että hän joka oli suorittanut tapon oli kovin jätkä. Jotenkin jäi se vaikutelma, että toinen kaveri, joka oli tuomittu vain taponyrityksestä, häpesi itseään ja taisi ajatella, että kyllä minäkin sen tapon vielä suoritan? Siinä kuunnellessani heidän elämän tarinoitaan he kysyivät minulta, että olenko käyttänyt huumeita? Vastasin, etten ole koskaan edes kokeillut huumeita. He kertoivat, että heillä on mukana LSD-nappeja. Näyttivät sellaista minulle, se oli kuin pieni postimerkki, jossa oli keltainen naurava hymiö. Elämäntilanteeni oli se, etten halunnut jatkaa elämääni, joten ei ollut mitään väliä, että mitä minulle tapahtuu. He kysyivät ensin, että haluanko ostaa tripin? Vastasin, ettei minulla ole rahaa ostaa. Sen jälkeen he lupasivat tarjota sen minulle ilmaiseksi. Olin sen myös valmis ottamaan. Lähdin kuitenkin käymään vessassa välillä ja kun palasin pöytään, niin tunnelma oli muuttunut vihamieliseksi. Kaverit alkoivat syyttämään minua pollariksi. Minulla oli silloin lyhyt siilitukka ja se nahkainen pilottitakki päällä ja muutenkin olen isokokoinen. Alkoivat melkein käydä päälleni, joten poistuin pöydästä. Oli ollut lähellä, että olisin ottanut LSD-tripin. Ystäväni olivat jo lähteneet ravintolasta ja yöpymispaikkani sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta, joten menin taksiasemalle. Odotin taksia aamu neljästä aamu kahdeksaan, jolloin taksin sain.

Moottoripyöräjengi

Konkurssin jälkeen tunsin kuolleeni ja etten kuulu enää ihmisenä yhteiskuntaan. Tutustuin enemmän ja enemmän erilaisiin ihmisiin. Olin avoin kaikille. Myös Kajaanin moottoripyöräjengistä löysin ystäviä. Kävin heidän tiloissaan välillä viettämässä iltoja, jonkun jäsenen mukana. Parhaiten jäi mieleeni pikkujoulu jengin tiloissa. Moottoripyöräjengiläiset kutsuivat minut omiin pikkujouluihinsa. Ajattelin ensin hyvin epäuskoisena, että tuskin mitään perinteistä on nyt luvassa? Kun menin paikalle, niin hämmästykseni oli suuri. Sisällä oli katettu pitkä joulupöytä jouluherkkuineen. Oli kinkkua ja laatikoita, rosollia ja silliä. Kynttilät valaisivat kaunista kattausta tunnelmallisesti. Jouluglögi höyrysi astiassaan ja neilikka tuoksui. Kaikilla pikkujouluun osallistujilla tuntui olevan iloinen mieli ja toisilla jopa tonttuhatut päässä. Ensin nautimme joulupuuron, ihan sen perinteisen riisipuuron sokerilla ja kanelilla. Joulupuuron joukossa oli myös manteli ;-)  He olivat todellakin ottaneet minut ystäväkseen ja minä heidät. Joskus pohdin, että voisin vaikka alkaa moottoripyöräjengin taloudenhoitajaksi ;-)

Hyväntekeväisyys ottelu. Leningrad Cowboys vastaan Puistolankadun Broilers.

Keväällä 1994 Kajaanissa minuun otti yhteyttä Sirviön Esa ja Kärkkäisen Timppa. Kyse oli jääkiekon hyväntekeväisyysottelusta. Leningrad Cowboysin Mato Valtonen oli soittanut, että voisivat järjestää Pierarinkadun Oilersin jääkiekko-ottelun Kajaanissa. Jääkiekkojoukkue koostui Suomen kuuluisuuksista.

Esa Sirviö ja Timo Kärkkäinen pelasivat Kajaanin puulaaki jääkiekkojoukkueessa Puistolankadun Broilers. Heillä ei ollut kuitenkaan ammattitaitoa eikä suhteita järjestää hyväntekeväisyysottelua, joten he tulivat kysymään minulta apua. Itselläni oli silloin konkurssin jälkeen oikeudenkäynnit SKOP:a vastaan kesken.

En miettinyt kuitenkaan yli kymmentä minuuttia kun olin valmis auttamaan. Laitoin organisaation pystyyn, muuttama kymmenen henkilöä. Aloin hommamaan sponsoreita, varamaan jäähallin, suunnittelemaan mainokset ja illan jääkiekko-ottelun sekä iltaohjelman. Tein töitä yli kuukauden ja sain paketin kokoon. Tunsin Katinkullan ajoilta melkein kaikki Kainuun päättäjät sekä yrityksien johdon, joten tällaisella positiivisella asialla pystyin nyt heitä lähestymään. He mielellään lähtivät mukaan ilman pitempiä puheita. Radio Kajaus ja Turpeisen Pekka oli ehkä tapahtuman onnistumisen kannalta tärkeimpiä henkilöitä, sillä Radio Kajauksessa mainostettiin korvauksetta ja lakkaamatta hyväntekeväisyysottelua. Sitä mainostettiin jopa niin paljon, etten itse kestänyt silloin kuunnella Radio Kajausta ;-)

Tuloksena oli Kajaanin jäähallin katsojaennätys ja 43.000mk lipputuloja ottelusta sekä pääsylipputuloja illanvietosta Kajanuksessa. Rahasumma lahjoitettiin lyhentymättömänä Kainuun keskussairaalalle. Kaikki kulut: lennot, majoitukset, joukkueen ruokailut, hallivuokran, mainokset ja muut kulut sain sponsoreilta ilmaiseksi tai he ne maksoivat.

Hotelli Kajanus ja Heikki Kesti hoitivat hyväntekeväisyys illan mallikkaasti ja vieraiden majoituksen. Finnair kuljetti vierasjoukkueen mennen tullen Helsingistä Kajaaniin korvauksetta.

Lopputilityksen tarkistutin Kajaanin Poliisilaitoksella, josta sain myös hyväksymisleiman tilitykseen. Halusin toimia niin, ettei kenellekään tule edes pieneen mieleensä, että konkurssin tehnyt yrittäjä olisi jotain kassasta kavaltanut.

Kainuun keskussairaala hankki rahoilla keskoskaapin, joka on pelastanut paljon keskosena syntyneitä lapsia.

Sain tapahtumasta myös itselleni paljon hyvää mieltä ja valtavasti uusia mukavia ystäviä Puistolankadun broilersin jääkiekkojoukkueesta – hienoa porukkaa!

Näin siis voimme auttaa toisia, jotka apua tarvitsevat.

Mitä me konkreettisesti menetimme?

Minulle oli kaikista raskainta seurata kuinka veljeni perheineen, pienine lapsineen, menettivät kotinsa. Toiset olivat rakentaneet talonsa melkein alusta loppuun omilla käsillään. Myös minä menetin kotini Kajaanissa ja jouduin muuttamaan pois Kainuusta. Siitä enemmän seuraavassa osassa.

Juurikon Seppo menetti asianajotittelinsä, mutta ulkoiset taloudelliset olosuhteet näyttivät säilyvän entisellään. Seppo oli osannut varautua. Rankkaa oli se aika myös Sepolle ja hänen lapsilleen, sillä hän menetti myös toiset yrityksensä esim. Ylläs-Ski:n ja Äkäshotellin.

Rakas Äitini Lilian menetti viimeiset viisi elinvuottaan, jotka olivat ansaittujen onnellisten eläkepäivien sijasta yhtä kärsimystä. Katsoa ja todeta omien lastensa voimattomuus perheidensä kanssa taistelussa pahuutta vastaan ja samalla pelätä kotinsa menettämistä.

Menetin konkurssissa työpaikkani, historiani, terveyteni, kotini, tulevaisuuteni, tuttavani (en menettänyt todellisia ystäviäni), kotimaakuntani, kotimaani, kunnioituksen Suomen oikeusjärjestelmään, virkamiehiin, politiikkoihin.

Kolme ennenaikaista kuolemaa konkurssin seurauksena, äitini ja kaksi veljeäni. Haavoittuneita lähes kolmekymmentä.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Kesällä 1994 suunnittelin muuttoa Kreikkaan ja uuden elämän aloittamista, sillä tilanne alkoi näyttämään siltä, että Suomessa ei oikeutta saa vaikka sitä itse hakee.

Olin yhteydessä kreikkalaisiin ystäviini ja näytti siltä, että saisin sieltä työpaikan ja asunnon. Aloin opiskelemaan kreikan sanastoa, kreikan viittomakielen jo hallitsin, mutta sillä ei pitkälle kuitenkaan pääsisi. Sovin yhden ystäväni kanssa, että hän ostaa kokonaisuudessa Kajaanin kotini sisustuksen, josta saan hiukan rahaa uuden elämän aloittamiseen. Suunnitelmani oli jo pitkällä, mutta sitten kohtalo puuttui peliin.

Meillä oli useita oikeudenkäyntejä SKOP:a vastaan menossa. Olin kuulustelussa Kajaani poliisitalolla ja Keskusrikospoliisin rikoskomisario Eero Klemetti antoi eteeni paperipinon, joista hän halusi kommenttini. Se paperipino oli SKOP:n johtokunnan pöytäkirjat liitteineen. Pöytäkirjoista ja liitteistä ilmeni tarkalleen Katinkullan kaappaussuunnitelma. Siltä löytyivät kaikki SKOP:n miehen, meidän hallituksen jäsenen Pekka Luukkaisen konkurssisuunnitelmat. Niitä lukiessani romahdin henkisesti täysin. Rikoskomisario alkoi nyt huolestumaan minun terveydentilastani ja kehotti minun etsimään ulkopuolista apua selvitäkseni eteenpäin. Niin sitten myöhemmin menettelinkin.

KRP oli tehnyt rynnäkön SKOP:n tilitoimistoon, josta he olivat ko. aineiston takavarikoineet. Pankista he eivät olisi niitä saaneet.

Siinä samalla istumalla päätin unohtaa uuden elämäni Kreikassa ja jatkaa taistelua, en vain itseni vaan ennen kaikkea äitini ja viiden veljeni perheen vuoksi. Nyt oli saatu vedenpitävä aineisto siitä, että kuinka SKOP:n johtokunta oli suunnitelmallisesti ajanut yhtiömme kohti konkurssia ja tietoisena siitä, että konkurssi tulisi rikkomaan pankin ja meidän välistä Vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimustamme.

Valitettavasi syyttäjät ja tuomarit eivät antaneet mitään painoa tälle selkeälle todistusaineistolle, joten tulevat taisteluni vuodet olivat täysin turhia. Jossain oli siis sovittu, että Katinkulta pysyy pankin hallussa ja se siirretään myöhemmin toisille?

Tässä siis osa niistä tuntemuksista ja tapahtumista Katinkullan rakennuttajayhtiön konkurssin jälkeen. Valitettavasti joudun karsimaan paljon tuntemuksista ja tapahtumista, että pysyisin jotensakin koossa tätä historiaa kirjoittaessani.

Onko nyt niin, että poliittiset päättäjät kuvittelevat yrittäjän työn olevan samalaista kieroa peliä ja oman edun tavoittelua, kuin on politikkojen urapyrkimykset? Yksityisyrittäjä ei ehdi sellaiseen kierouteen paneutua, sillä hän tekee töitä yrityksensä, perheensä ja työntekijöiden hyvinvoinnin ja tulevaisuuden hyväksi! Eli antavat sen tärkeimmän panoksen hyvinvointivaltion ylläpitämiskeksi.

Lopuksi pohdin vielä, että miten ne henkilöt ja heidän perheensä, jotka olivat tässä ryöstössä mukana, elävät sen tiedon kanssa, että kolme ihmistä sai surmansa heidän toimiensa seurauksena?

Mitä ajatteli Valtiovarainministeri Niinistö, kun omaisuutemme myytiin vuonna 1998 noin 100milj.mk:lla hänen valvomansa Valtionvakuusrahaston roskapankista, kun omaisuuden arvo oli jo rakennuskustannusten myötä kohonnut 800milj.mk:aan, ja omaisuus siirrettiin vielä veroparatiisiyhtiön omistukseen? Jos sinulle tarjotaan uutta 800€:n kännykkää 100€:lla, niin siitä täytyy ilmoittaa poliisille.

Mitä ajatteli Presidentti Niinistö, kun myönsi Kauppaneuvoksen arvonimen yhdelle henkilölle minun ansioluettelollani? Mitä ajatteli Presidentti Niinistö, kun hän myönsi Suomen Leijonan ritarimerkin henkilölle, joka oli 90-luvun aiheuttaneen SKOP:n pankin lakimies ja meidän yrityksemme kaapauksen arkkitehti?

Tämä oli yhteiskunnalta saamani kohtelu pitkäaikaisesta ja 24/7 yrittäjän työstäni, satojen pysyvien työpaikkojen luomisesta ja satojen miljoonien veroeurojen tuomisesta valtion kassaan,

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän OlliToivoOlaviPuolitaival kuva
Olli Toivo Olavi Puolitaival

Miten nämä kaksi (2) liittyvät toisiinsa; SKOP:n taloudellinen tilanne ja allaolevan linkin selostus? Edustamallani yhtiöllä oli kontakteja sekä suhteita eri rahoittajatahoihin Euroopassa ja näillä hankittiin Keskipohjan Aluesäästöpankille...eli heti sen jälkeen kun olimme hoitaneet ko. pankille merkittävän luoton niin meidän hyvin toimiva ja ulkopuolisen riippumattoman konsultinkin virallisen lausunnon mukaan niin yrityksemme TAPETTIIN tahallisesti ja osakkaita alettiin syyttämään yhtiön omaisuuden hävittämisestä....Siis täyttä hulluutta; mutta kaikki tämä hulluus meni lävitse ja osakkaille tuomio "yhtiön omaisuuden hävittämisestä" kun möimme muutaman kymmenen tuhannen konekaupassa tulleen vaihtokoneromun romuhintaan

https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Fwww.g...

Pekka Iiskonmaki

Koivisto kaatoi 66.000 yritystä, joka on tämän kokoisessa maassa maailmanennätys ja osoittaa suurta halveksuntaa kansaansa kohtaan.

Ihmishenkiä meni eniten sitten sotavuosien. Koiviston puolisolle tuli mielenterveysongelmia.

Sodasta dokumentit ovat jo julkisia.

Mauno Koiviston sabotaasi on julistettu sadaksi vuodeksi salaiseksi.

Tuollainen päätös tehdään vain todella painavista syistä ja sitähän ne ovat.
https://www.promerit.net/?s=koivisto

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Näin se menee kuin kirjoitat, onko se niin että kolmanteen ja neljänteen polveen .........
vai mistä ihmeestä se viha perheyrityksiä ja perheen jäseniä kohti kumpuaa ?

Jostain syystä perhe on paha yhteiskunnan mielestä, senhän pitäisi olla yhteikunnan perusta.

Olen noin 50 vuoden yrittäjä urani aikana perustanut muutamia yrityksiä, vielä nykyisinkin kirjanpito asiantuntijoiden, tilintarkastajien ensimmäinen varoitus on, vieraille maksa miten hyvää oalkkaa hyvänsä mutta perheenjäsenille (niinsanottu etupiiri) ei, koska verottaja voi katsoa sen peitellyksi osingonjaoksi ja yleensä tekee niin.
No mutta kun kun siitä maksetaan samat eläke ym. palkan sivukulut ja raportoidaan verottajalle, eläkejärjestelmään, vakuutusyhtiöön eli on varmasti todettavissa onko se ihminen töissä vai ei. ?
Vastaus on, ei sillä ole mitään merkitystä, perheenjäsenille ei saa maksaa tehtävien mukaista palkkaa !

Tehtiin vuokrasopimus omakotitalosta poikien omistaman yhtiön kanssa jossa oli lunastus pykälä.
Kun talo tuli maksetuksi verottajalle se ei sopinut vaan koska hinta oli tarkalleen sama kuin yhtiön ostohinta ei peiteltyä osingonjakoa tullut mutta verottaja teki verotuksen uudelleen.
Ensin vuokratulona yhtiölle sitten verottaja pani koko talon summan tuloksi yhtiölle toisen kerran ja yhtiön omistajille kullekin tasaosuuksin kolmannen kerran.
Kun yksi veli myi omaisuuttaan, että veroista selvitään, ja jakoi veljilleen niin siitä maksettiin lahjavero.
Lopputulos oli se että verot oli suurin piirtein sama kuin talon hinta (yhteisövero oli silloin korkeampi kuin nyt).
Tehtiin kuitenkin päätös että itkut on itketty, verot maksettu, aletaan töihin, näin tehtiin ja sattuikin tulemaan hyvä tulos ja taas yhteiskunta sai verotuloja omakotitalon hinnan verran.
Tässä on välttämätöntä mainita että kysymys on mikroyrityksistä.

Tietysti olen syvästi pahoillani verovirkailijan puolesta, hänen tavoitteensa ei toteutunut kun ei lähdetty vuosien mittaiseen valitus ja oikeus taisteluun joka olisi todennäköisesti johtanut yritystoiminnan lopettamiseen.

Verotus asioissahan oikeuskin toimii niin päin että syyttömyyttään todistamaan pääsee vasta rangaistuksen jälkeen.

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Jos haluatte auttaa Suomen kansaa:
- Älkää missään nimesssä perustako yritystä Suomeen (jos ei ole Bernerin tms. siipien suojassa tehty).
Jos sen teette, tuotatte vain muutaman sosiaalitapauksen (ja ensikädessä itsenne tällaiseksi) lisää.
- Opiskelkaa kieliä, muuttakaa johonkin muuhun maahan. Toimikaa siellä ja käykää Suomessa lomallanne.
- Käykää kuitenkin äänestämässä, painostakaa politikkoja, puhukaa ystävillinne, kirjoitelkaa.

En tiedä mitä muuta voi tehdä.

Henry

Pekka Iiskonmaki

#4
Kiitos Henry.

Olen toiminut ohjeidesi mukaan, mutta Suomi ehti puhaltamaan minut sitä ennen tyhjäksi kuin munankuoren.

Lopulta Suomi vuosien aikana on hävinnyt asian 6 - 0. Jäi verot saamatta ja työpanos.

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Minäkin muutin. Enkä kadu hetkeäkään.

Henry

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset