PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Suomi, verottajan paratiisi ja yrittäjä jätetään tyhjän päälle

Nyt kun verokiimaviikko on ohi, niin tiedotusvälineet voisivat edes yhden kerran kertoa, että mistä ja miten verotulot syntyvät. Minulla on valtavasti lukijoita, mutta nyt pyydän avuksi paikalliset ja valtakunnan mediat, että te tutkisitte ja kertoisitte mediassa ja somessa, että mistä ne verotulot todellisuudessa syntyvät. Suomen Tilastokeskus auttaa, sillä omasta kokemuksestani sen tiedän, että se on todella tehokas, kun osaatte vain pyytää oikeat tilastot.

Kerron tässä blogissani, kuinka tyhjästä syntyy 551miljoonaa veroeuroa hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Joten lue kerrankin loppuun pitkä blogini, niin olet toisia viisaampi maanantaina työpaikan kahvitauolla.

Huom! Meidän kohdalla summat ovat suuret, mutta aivan sama tilanne on jokaisella pienyrittäjälläkin, eli pienyrittäjä luo ja maksaa veroja moninkertaisesti verrattuna siihen tuloon, mitä itselle käteen jää.

Tuloverot ovat vain rikka rokassa, joista on kuluneen viikon kiima syntynyt. Kenellä on suuret verot, niin hänellä on suuret tulot. Tämä on sitä poliitikkojen ja virkamiesten propagandaa parhaimmillaan. Kansalaisten, jotka käyvät töissä ja maksavat palkkatulostaan veroja, niin media antaa ymmärtää, että palkkatuloverotuksella pyöritetään hyvinvointivaltiota. Yhdenkään poliitikon tai virkamiehen veroja, joiden palkan maksavat veronmaksajat, ei tuotu esille. Järkyttävintä on se, että ei edes media ymmärrä, että mistä ne verot syntyvät, kuka niitä veroja luo, kerää ja tilittää? Muutaman yrityksen tuloverot tuotiin näyttävästi esille, mutta ei kerrottu, että miten palljon ne yritykset todellisuudessa luovat veroluonteisia tuloja valtionkirstuun ja se aiheutti mielipahaa toisissa kansalaisissa. Ei kerottu, että yrittäjät pitävät jopa köyhimmät kansalaiset leiväsyrjässä kiinni.

Tiedotusvälineet nostavat esille ne henkilöt, jotka maksavat eniten tuloveroa palkastaan ja pääomatuloistaan eli kertovat pienen osan totuudesta.

Iltasanomat otsikoi ”Vasemmistonuorten ”Ökysafari” hämmästytti IS:n lukijoita: ”Pitänee ottaa Ferrari näytille” Tällaiset temput ja otsikot luovat jännitteitä suomalaisten sisälle. Tästä otsikosta tulee mieleen vuodet satavuotta sitten. Miksi otsikoida näin selittämättä mitään? Nuorille olisi syytä kertoa, että yrittäjät luovat työpaikkoja ja verotuloja, että heillä on mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen, mutta se on heistä itsestä kiinni. Poliitikkojen ja virkamiesten palkat maksetaan niistä yrittäjien luomista ja maksamista veroeuroista ja heidän maksamansa veroeurot päätyvät maksajan kassaan, joka pitäisi myös ymmärtää Tällaiset otsikot, ilman perusteluja, luovat juuri sitä kansallista epävakautta, josta tiedotusvälineet varoittavat. Lapset eivät tiedä, että maito tulee lehmiltä, mutta aikuiset eivät tiedä, että mistä ne veroeurot tulevat? Lapsille nauretaan, mutta aikuisten tietämättömyys siivuutetaan.

Minä yritän kertoa tässä omakohtaisessa esimerkissä jälleen kerran, kuinka verotulot todellisuudessa syntyvät ja mistä ne tulevat.

Meidän perheellä oli maatila Kainuussa, jonka isovanhempani olivat hankkineet kalojen myynnillä ovelta ovelle 1900-luvun alussa. Maanviljelijöitä heistä tuli ja isoäitini synnytti 13 lasta, joista osa kuoli ja osa jatkoi elämää. Isäni vanhin veli kuoli Talvisodassa, joten häntä nuorempi peri maatilan, eli isäni.

Hänen loukkaannuttuaan työssään vakavasti 1966 Valtion rautatiellä asemamiehenä invalidisoitui ja joutui työkyvyttömyyseläkkeelle työstään, jota ei voinut enää tehdä, perusti äitini kanssa maatilan ohella matkailuyrityksen, joka ei vaatinut fyysistä terveyttä.

Isäni kuoltua 1980, kun minä olin suorittamassa kansalaisvelvollisuuttani armeijassa, niin jouduin vastamaan meidän yksityisyrityksistä samaan aikaan, ja ne molemmat velvollisuudet hoidin.

Halusin luopua perheyritysten hoidosta ja sain houkuttelevan tarjouksen hyvästä työpaikasta Helsingistä, mutta en sitä vastaanottanut, vaan jatkoin yrityksemme edelleen kehittämistä.

Meidän suvulla oli maatila, jonka mailla myös matkailuyritys. Olimme ihan kohtuullisia veronmaksajia kunnassa. Meillä oli varallisuutta, jonka perheeni mahdollisti, että kehitin yritystämme kohti tulevaisuutta. Äitini ja perheeni maksoi noin kaksi miljoonaa markkaa siitä, että vein uutta yritysideaa eteenpäin. Rahat olivat peräisin isäni ja äitini vanhempien jo kymmenien vuosien töiden säästöistä, joita sain nyt käyttää yrityksemme laajentamiseen sekä pankkilainaa.

Lukija, kuvittele nyt, että on olemassa maatilkku jossain Kainuun korvessa tai missä tahansa Suomessa, tuottaako se verotuloja itsessään? Ei, se ei tuota mitään, ehkä hiukan verotuloja puunmyynnistä ja marjojenpoimijoille, ei mitään muuta.

Laskeudut nyt alas sieltä vero- ja kateudenkiimasta käyttämään niitä verotuloja oman hyvinvointisi eteen ja lue nyt, miten niitä verotuloja syntyy.

Minulla oli idea ja aloin sen toteuttamaan, eli aloin luomaan veronkeräys ja veronluontiautomaatin.

Se meidän maatilan pläntti tuotti verotuloja ehkä tuhat euroa vuodessa, nykyrahassa. Maapläntillä viljeltiin pottuja, viljaa ja kasvatettiin karjaa omaksi tarpeeksi. Elimme hyvin, sillä kaupasta tarvittiin vain kahvi, suola ja sokeri. Kaikki muu tuli maatilalta, liha, vilja, leipä, perunat, juurekset ja järvestä kalat ympäri vuoden.

Minä tyhmyyksissäni olin ollut jo 9-vuotiaana kiinnostunut vanhempieni perustaman yrityksen työstä ja aloin jo silloin tekemään töitä siellä. Vasta 15-18 vuotiaana tein töitä kaikki kesälomat 24/7, aivan oikein, 24-tuntia putkeen joka viikon päivä, sillä matkailuyritys pyörii vuorokauden ympäri.

Nyt, kun olin vasta 28-vuotias, niin aloin suunnittelemaan suuria, tehden töitä vieläkin enemmän, että aloitin maatilan tuottamattomalle maapläntille suunnittelemaan ja rakentamaan 32-vuotiaana puolen miljardin, Pohjoismaiden suurinta, lomakeskusta.

Hulluhan minä olin, kun olisin voinut perheen varallisuuden turvin viettää oikein mukavaa elämää, tehden välillä töitä ja juhlien enemmän. Huom! Perheeni varallisuus oli peräsin vuosikymmenten työntuloksena ansaittua.

En tarttunut tilaisuuteen hyvästä työpaikasta Helsingissä, en alkanut nauttimaan perheemme varallisuudesta, vaan aloin tekemään töitä kahta kauheammin. En siksi, että haluaisin omistaa enemmän, vaan siksi, että olin oppinut jo lapsensa arvostamaan työn tuomaa mielihyvää. Autoni oli kansanomainen ja kotini kerrostaloasunto, ei mitään luxusta missään. En ollut sellaiseen tottunut ja sellaista en kaivannut.

Nyt alkoi se veroeurojen takominen yhteiskunnalle, eli oman ja yhteiskunnan hyvinvoinnin parantaminen

Toteutin veljieni ja yhtiökumppanini kanssa puolen miljardin markan investoinnin Kainuun korpeen, Sotkamon kuntaan. Omilla ja tulorahoitusvaroilla, joita kertyi noin 200mijoonaa markkaa ja SKOP-pankista lainaa 265miljoonaa markkaa. Omaisuus oli kasvanut jo lähelle 700miljoonaan markkaan, sillä maapläntille oli tuotu lautakasa ja ideoita, joiden yhteensaattaminen loi varallisuuden. Samoin kuin aloitat rakentamaan taloa, niin talon arvo on rakennettuna suurempi, kuin siihen käytettyjen rakennustarvikkeiden arvo. Lankakerä on edullinen, mutta langoista neulotun puseron arvo on aivan jotain muuta.

Veroja aloimme maksamaan jokaisesta naulasta lähtien, joka rakentamisen aikana lyötiin, jokaisesta puskasta, joka viherrakennusfirma maahan istutti. Jokaisesta henkilöstä, jonka palkkasimme töihin. Jo rakennusaikana meillä oli satoja työntekijöitä, joille palkat maksoimme omasta pussista. Emme hakeneet, emmekä saanet penniäkään yhteiskuunnalta veromarkkoja. Jokainen rakennusmies ja työntekijä maksoi veroja meiltä saamastaan palkasta, ja ne olivat miljoonia markkoja ja vielä enemmän, kun laskemme mukaan heistä maksetut henkilösivukulut, jotka olivat yli 50%:a heille maksetuista palkoista.

Kun yrityksemme alkoi toimimaan, niin alkoi ALV:n maksaminen, kiinteistöverot jne. Jo rakennusaikana se meidän maatilanpläntti tuotti veroeuroja kymmeniämiljoonia markkoja. Kun yrityksemme ryöstettiin meiltä valtion haltuun joutuneen SKOP-pankin toimesta ja toimita jatkui, ja on jatkunut nämä kaikki 25-vuotta niin veroeuroja se on tuottanut karkeasti ottaen seuraavasti:

- Rakentamiseen liittyvät verot, noin 100.000 kerrrosneliötä x 200€/m2 = 20miljoonaa euroa

- Palkkaverot, 300 suoranaista työpaikkaa ja välilliset työpaikat 1,5 kertaa se on 450 työpaikkaa = 750 työpaikkaa x 2.000€/kk = 1,5miljoonaa euroa/kk = 18miljoonaa euroa vuodessa. Karkeasti 25-vuoden aikana se tekee 450milj.euroa maksettuja palkkoja, josta veroa 20%:a, eli 90milj.euroa.

- Henkilösivukuluja maksetuista palkoista 50%:a, eli 225miljoonaa euroa.

- Arvonlisäveroa perustamani yritys on maksanut 400.000 yöpymisvuorokautta x 100€/vrk = 40miljoonaa euroa liikevaihtoa vuodessa, josta ALV on noin 8milj.euroa, eli x 25 vuotta = 200milj.euroa.

- Kiinteistöveroa perustamani yritys on maksanut noin 10miljoonaa euroa.

- Erilaisia lupa ja viranomaismaksuja noin 1miljoonaa euroa

- Auto, sähkö, polttoaine ja muita veroja noin 5miljoonaa euroa.

-Nämä kaikki yhteensä 20+90+225+200+10+1+5=551milj.euroa. Huom! Nämä kaikki summat on laskettu huomattavasti todellisuudessa alakanttiin.

Yhtään näistä 551miljoonasta veroeurosta ei olisi valtion kirstuun tipahtanut ilman minun työtäni ja niitä veroja tulee joka ainut Jumalan päivä lisää.

Minä loin sukumme maapläntin kautta tällaisen verotuloautomaatin Suomen valtionkirstuun, mutta media hehkuttaa satojen tuhansien veronmaksajia, mutta sivuuttaa tämän todellisen 551miljoona euron veronmaksajan? Huom! Minä en ole ainut, vaan jokainen yksityisyrittäjä on tehnyt samoin. Jos olisin nuoruudessa tehnyt toiset ratkaisut elämässäni, niin olisin saanut elää hyvän elämän, mutta tyhmyyksissäni tein väärät ratkaisut, josta seurasi toisille hyvä elämä ja itselle ja perheelleni kärsimys. Toivottavasti toiset ottavat tästä opikseen ja eivät tee samoin, kuin minä tein vaan pyrkivät elämään vain itsensä etua tavoitellen ja jättävät toisten hyvinvoinnin ajattelun mielestään.

Miten voi media sivuuttaa tällaisen veroautomaatin, yksityisyrittäjän, joka luo, kerää ja tuo veroeuroja ja pitää yllä hyvinvointivaltiota? Yksistään vuosina 1988-92 maksoimme mainonnasta 20 miljoonaa markkaa eri medioille. Eikö nämä veroeurot ylitä hiukan Suomen julkkisten maksamia veroeuroja? Onko todellakin niin, että media on itsessään viihteen propagandan uhri ja kuvittelee, että laulaen ja soittaen pidetään yllä hyvinvointia?

Jälleen kerran, kerron itsestäni konkreettisen esimerkin, että se ns. luotettava media heräsi katsomaan todellisuutta silmiin. Se mikä laulaen tulee, se myös laulaen menee, mutta laulusta ei ole varaa maksaa, jos veroeuroaja valtion kirstuun ei tipahda. Taivaasta ne eivät mannan lailla sada.

Niin kuin kotitaloudessa, pätee myös valtakunnan taloudessa, ei ne suuret tulot vaan kohtuulliset menot. Kotitaloudet ja yrittäjät joutuvat niiden tasapainosta huolehtimaan, koska eivät voi vaatia enempää palkkaa tai suurempaa hintaa, mutta kuntien ja valtion virkamiehet voivat korottaa veroja ja kerätä enemmän tuloja taitamattomaan kulujen hallintaan.

Käytin jälleen esimerkkiä, jonka tulot, kulut ja veronmaksun tiedän. Luomani yritysidea kopioitiin vielä ympäri Suomea ja useaan maahan, joten hankkimani verotulot ovat huomattavasti suuremmat, kuin tässä esittämäni. Omana kohtalonani oli menettää yritykseni, omaisuuteni, kotini, kotiseutuni, kotimaani, terveyteni. Eikä siinä edes kaikki, sillä äitini ja kaksi veljeäni kuolivat ennen aikaisesti luomani yrityksen ja yritysideani seurauksena, sillä ne meiltä ryöstettiin valtion hallussa olleen SKOP-pankin toimesta ja oikeusviranomaisten tuella.

Itse pyysin apua Sotkamon kunnalta, että se vuokraisi minulle asunnon, kun itse luottotiedottomana en saanut kotia vuokrattua, niin kunta kieltäytyi minulle apua antamasta. Sosiaalitoimistosta hain avustusta puhelinlaskujen ja yhtiövastikkeiden maksuun, niin sosiaalitoimisto kieltäytyi laskujen maksusta. Kenelle minä olin ne sadat miljoonat veroeurot kerännyt, kun itse en saanut niistä penniäkään hädän hetkellä, asunnottomana ja rahattomana?

Nyt olen saanut lukea parin viimeisen vuoden aikana, että kenelle niitä luomiani ja keräämiäni veroeroja asumis-, sosiaali-, puhelin- ja muinatukina jaetaan. En voi kertoa tässä suorin sanoin, että mitä ajattelen ja mitä tunnen, sillä sananvapauttani rajoitetaan. Minulta on viety jopa oman mielipiteeni ilmaisun vapaus! Joka ainut yritykseni työntekijä, kunnan ja valtion virkamies on saanut elää nämä 25-vuotta paremmin kuin minä, joka menetin kaiken, myös terveyteni ja olen joutunut elämään maanpakolaisena vieraissa maissa.

Kertokaa minulle, että miten saan päättäjät ja median ymmärtämään tämän? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Vain toinen yrittäjä voi tekstisi ymmärtää. Täällä ei montaa sellaista ole. Tuota "Sammon ryöstöä" en edes yrittäjänä pysty käsittämään; me menimme laman läpi kovilla tappioilla, mutta pysyimme pystyssä. Silloin tapahtui paljon pahaa, niin paljon, että kaikki jätettiin tutkimatta.

Kevennyksenä, et sitten nukkunut 15-18 v. kesäisin silmäystäkään..:)

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Näin se meni:

15-vuotiaana vastasin pääasiassa vastaanoton toiminnasta sekä yövartioinnista. Muistan kesän, kun olin 17-vuotias. Työpäiväni alkoi aamulla yhdeksän aikaan vastaanotossa ja jatkui yli puolenpäivän. Sen jälkeen hoidin muita leirintäalueen asioita ja välillä alueelta roskankeräystä. Vastaanottoon menin jälleen kello 16 jälkeen, siellä työskentelin kahvion sulkemiseen kello 23 saakka. Seuraava työni jatkui putkeen eli yövartiointi, kiertää alueella ja olla valmiina vastaanottamaan yöllä majoittujat. Kahvilan varastohuoneessa minulla oli sänky, ja yritin siellä nukkua neljän viiden aikaan aamulla, useasti kuitenkin tulevat tai lähtevät asiakkaat herättivät. Heräsin jälleen uuteen työpäivään yhdeksän aikaan aamulla, kun tytöt tulivat avaamaan kahvion. Työpäivän pituus oli joka päivä tarkalleen 24 tuntia ja työviikko 7 päivää. Kesä 1974 meni samalla tavoin töissä koulun loppumisesta koulun alkuun saakka syksyllä. Muistan, että minulla oli ainut yksi vapaapäivä, yksi lauantai, koko kesänä. Samanlaisia olivat muutkin kesäni, kun koulukaverini viettivät kesälomaa.

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Entiseen aikaan moni teki noin töitä, johtunee siitä ”varhaiskasvatuksesta” mitä saatiin, minulla se oli sellainen että ensimmäisen savotta tilin sain ENNEN kansakouluun menoa.
Siitä lähtien sitä on riittänyt , kouluaikana vain kesälomien aikaan,-40 luvun lopulta tähän päivään ja jatkuu, oikein hyvä.
Perjantain hesarin mukaan veroja kerätään 57 miljardia Suomessa,, lieneekö luku todellinen vai suurempi, väkiluku n.5 miljoonaa.
Miten muualla, verrattuna esimerkiksi Viro.

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Niin, tämä ymmärtämättömyyden syöpä koskee koko yhteiskuntaa.
Alkaa siitä, että yrittäjänä joudut keräämään roskia (asiakkaat järjestävät pitkän päälle hinnankorotuspaineita) jatkuen siihen, että stumppaavat sikaarinsa lautasella olevaan syömättömään perunamuusiin, ajattelematta possua, joka on ruokaketjun päässä.

Virkamiehet ovat aivan oma kastinsa ja heidät pitäisi järjestäen laittaa koulutukseen: Myy tuote - tuota se - rahasta (jos onnistuu) - maksa kulut - katso mitä jää viivan alle.
Luo tai kuole.

Työntekijät: Kerran olin pikku-pomona ja minulla oli noin tusina alaista. Minun työni, niinkuin minä sen ymmärsin, oli opettaa heille kaiken sen minkä osasin. Sanoin: "Kun osaatte kaiken, minä voin mennä muihin töihin." (Katselivat toisiaan.) "Teidän tehtävänne on tehdä minusta 'työtön'."
Toisena kertana yritin pyytää heitä muodostamaan pieniä työryhmiä ja luomaan "idioottivarmat käytännöt" ja kehittää systeemejä sitä mukaa kun työt edistyy. Ei mennyt perille.
Varsinainen haloo syntyi, kun kerroin, "etteivät aikuiset ihmiset tarvtse pomoa, vaan heidän tulee itse oivaltaa miten paras tulos syntyy."

Sitten oli siivousfirman omistaja, joka ajeli hienolla autollaan työpisteestä toiseen. Hän ei ymmärtänyt, että työ tehostuu sillä, että on kunnon työvälineet. Menin itse ostamaan mopit Hong Kong-liikkeestä (jonka firma sitten kyllä maksoi). Omistajan mielestä hänen tehtävänsä oli "valvoa ettei kukaan lintsaa", eikä niinkään helpottaa duunia => enemmän rahaa kassaan. Lopetin hommat, soittelivat perään kun työvoima ei oikein firmassa viihtynyt...
Tarkoitan tällä, että yrittäjiäkin on monenlaisia.

Ihmisten on mahdoton ymmärtää, että yrittäjyys on luovaa työtä.
Kerran yritin jakaa vastuuta siten, että antaisin työntekijöille puolet firmasta. Ei siitä mitään tullut, pelkäsivät, en oikein tiedä mitä pelkäsivät.

Olen näin vanhemmalla iällä heittänyt kaiken toivon mitä tulee ihmisten kykyyn ymmärtää verkostoa missä elävät. Oletan, että vasta seuraava maailmanlaajuinen romahdus, (totaalinen finanssiromahdus tai sota), opettaa ihmiset rakentamaan yhteisöä, koska muuta mahdollisuutta ei ole kuin rakentaa yhdessä.

Tänään yhteiskunnassamme on aivan liikaa niitä, jotka ovat valmiita varastamaan kaiken (muka-laillisesti) ja siinä sivussa peitellysti tappamaan kanssakulkijoitaan. Tyhmä kansa katsoo sitten ylöspäin näitä ns. "menestyjiä".

Henry

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Himputti. Onpas aikaa siitä, kun joku on julkikirjoittanut nämä sinänsä selvät asiat. Hyvä, että edes joku edes joskus. Mutta veikkaanpa, että ei mene aikaakaan, kun Siperia opettaa niin työstä ja yrittämisestä vieraantuneita luokkaretkeilijöitä kuin heitä mielisteleviä jakopoliitikkojakin. Tai oikeasti ei Siperia, vaan Kiina.

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Niin, mitä ihminen tarvitsee? Ruokaa, terveyttä, suojaa ja lämpöä.
Minua pelottaa se kun yhä pienempi osa työväestöstä tuottaa mitään konkreettista. Tarkoitan, että kun tarvitsen takin - minä todella tarvitsen takin. En niinkään muotihömppää, merkkituotteita jne. - suoraan Kiinasta.

Tekniikka tuo tullessaan sen, että yhä vähemmän ihmisiä tarvitaan tuotannossa. Miten "ylijäämä-ihmisille" tehdään, sitä ei nähdä vaan vaaditaan jopa työntekijöiden työaikapidennyksiä.
Samalla viedään 80-90% (hatusta vedetty luku) tuotannollisista töistä muihin maihin.

Politikot haaveilevat että jostakin putkahtaa Suuri Pesula, jossa voimme kaikki pestä toistemme vaatteita.
Täysin kestämätön tilanne.

Itselläni, vaikka köyhä olen, on jo perunamaa ja matala maja katsottuna/konkretisoituna. Muutin minäkin, kuten blogisti, "muille maille".

Kun romahdus joskus tulee, kuulee miljoonien ihmisten itkevän: "Ei meille kerrottu - Miksi ei kukaan kertonut?"

Henry

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''mistä ne verotulot todellisuudessa syntyvät''

Plogisti vaatii mahdottomuuksia.

Käyttäjän MarttiKorpiranta1 kuva
Martti Korpiranta

Pertti, kyllä Sotkamossa arvostetaan tekemääsi työtä, ainakin kansalaisten piirissä. Nykyisinhän rakentamasi yritys on ulkomaalaisten sijoittajien hallussa. Eikä sijoittajat pane rahojaan nykyisin ihan mihin tahansa kohteisiin. Suomi on vähän niin kuin pikku-Venäjä. Virkamiehet ja poliitikot hoitavat bisneksiä vanhalla KGB:n menetelmällä. Ensin käytetään lahjontaa, toisena tulee uhkailu ja kolmantena kiristys! Näinhän se on mennyt jo pidemmän aikaa meillä Suomessa. Meillä hallitus, poliitikot ja ylimmät virkamiehet eivät ymmärrä, mikä heidän tehtävänsä oikein on. Sehän on Suomen ja Suomen kansan hyvinvoinnin ja etujen vaaliminen. Sen sijaan nämä tahot hoitavat lähinnä omia ja lähipiirinsä asioita. Kansalaiset tulevat sitten näiden jälkeen, mahdollisesti. PS. Pidetään Pertti kuitenkin lippu korkealla ja hyviä vointeja. terv. Martti

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset