*

PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Jeesuksen syntymä antoi toivoa, mutta Sauli Niinistö ei

Presidentin vaali ei ole reilu, jos Väyrysen jalasmökki ja Vanhasen lautakasa nostetaan esille, mutta Niinistön 90-luvun toimet kansanedustajana ja ministerinä sivuutetaan. Huom! En kannatta, enkä äänestä ketään Presidentin vaaleissa.

Näin joulun aikaan kiireiden keskellä on hyvä pysähtyä miettimään hyvinvointivaltion nousua ja tuhoa. Jopa rikollista toimintaa valtiovallan taholta, kuinka se sai minut yrittäjän lähelle kuolemaa. Olin aloittanut työni jo 9-vuotiaana. Tehden 24/7 työpäivä 15-vuotiaana ja rakentanut Suomen hyvinvointia omalla työlläni. Työtäni ei katkaisut isäni kuolema, kun olin suorittamassa kansalaisvelvollisuuttani armeijassa, vaan hoidin kolme perheyritystämme samalla, kun suoritin varusmiespalvelukseni loppuun kunniakkaasti, vaikka olisin sen voinut keskeyttää.

Yhtä kunniakkaasti ei isänmaani Suomi minua kohdellut, vaikka sukuni ja perheeni oli jo lähes sata vuotta rakentanut kovalla työllä valtiomme perustaa. Kun luet tätä blogiani, niin ymmärrä, että tämä on konkreettinen esimerkki myös kymmenien tuhansien muiden yrittäjien kohtalosta 90-luvun poliitikkojen aiheuttamasta yrittäjien ja yritysten kuolemasta.

Näin nöyryytetyksi minut ajettiin Suomen valtiovallan toimesta, että kirjoitin tällaisen ”Armonanomuksen”, jonka kaivoin arkistostani ja nyt tässä julkaisen. Se kertoo yhden yrittäjän elämän tilanteesta 90-luvun lopulla, kun Valtiovarainministerinä oli Sauli Niinistö, joka oli aiemmin ollut oikeusministeri ja Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Tämän kirjeeni sai myös Valtiovarainministeri Sauli Niinistö, joka oli Oikeusministerinä tehnyt lakiesityksen, että Valtion vakuusrahasto siirretään Valtiovarainministeriön valvontaan ja edelleen Valtiovarinministerinä sen hyväksynyt allekirjoituksellaan.

Kolmen kuukauden jälkeen tästä ”Armonanomus kirjeestäni” Valtiovarainministeri Sauli Niinistön valvontaan siirretyn Valtionvakuusrahaston roskapankki myi, meiltä 190milj.mk:lla eli 70%:n alihintaan anastetun 700milj.mk:n arvoisen omaisuuden edelleen toisille alle 100milj.mk:lla, kun sen omaisuuden käypäarvo oli silloin jo yli 800milj.mk:aa. Tässä olisi paljon enemmän Suomen valtion sisäiseen turvallisuuteen paljastettavaa tietoa salaisista asiakirjoista, kuin nyt esiin tulleet. Ne salaiset asiakirjat kertoisivat sen, että miksi Suomi on jakautunut kahtia. Ne salaiset asiakirjat kertoisivat syyt nuorten syrjäytymiseen, perheiden ja vanhusten varattomuuteen, köyhyyteen, työttömyyteen ja hyvinvointivaltion alasajoon. Ne kertoisivat syyt korruption lisääntymiseen Suomessa, joka on paremmin piilossa kuin Atlantis maailman historian kirjoissa.

Tästä voit nyt lukea myötähäpeää tuntematta, että kuinka yrittäjä, joka loi satoja työpaikkoja ja varovaisesti arvioiden on tuottanut veroeuroja jo 540miljoonaa euroa tähän päivään mennessä. Yrittäjä, joka anoi armoa, jota ei koskaan saanut. Kirjeen lopussa ovat ne henkilöt, joille sen lähetin, mutta kukaan heistä ei vastannut, ei välittänyt. Ennen kirjeen kirjoittamista äitini kuoli, 71-vuoden iässä, ennen aikaisesti valtiovallan suorittaman omaisuutemme ryöstön seurauksen. Kaksi vuotta sen jälkeen kuoli yksi veljistäni vasta 47-vuoden iässä, kahden pienen lapsen isä. Vuonna 2013 toinen veljeni teki itsemurhan tämän ryöstön seurauksena 61-vuoden iässä, kahden lapsen isä ja isoisä, Minä olen vielä hengissä, niin kuin ystävänäni sanovat ”se on ihme”.

Lue nyt, että kuinka nöyräksi yrittäjä ajettiin, Kirje on tässä alkuperäisessä muodossaan.

"ARMONANOMUS, HELSINGISSÄ 29.03.1998

Anomus velkojen anteeksisaamiseksi

Aloitin tämän kirjeen kirjoittamisen aamulla kello kuusi, kun olin jälleen kerran herännyt unesta, jossa olin Katinkullassa. Ahdistavasta unestani, joka on koko elämäni historia.

Rohkeutta kirjeen kirjoittamiseen on antanut se, että olen ollut valmis kuolemaan milloin tahansa.

Toiveeni meinasi täyttyä jo viime syksynä. Kaksi viikkoa äitini kuoleman jälkeen, umpilisäkkeeni puhkesi. Umpilisäke oli ollut puhjenneena neljä päivää, ennen oikeaa diagnoosia. Mahastani löydettiin, myös kasvain, josta ei voitu antaa 100 %:sta varmuutta, saatiinko se kokonaan poistettua. (tarvittaessa voin toimittaa lääkärinlausunnon)

LIITTEENÄ 1 KS:n artikkeli, helmikuu 1993, on historiani, jonka pyydän lukemaan.

Pyydän nöyrimmästi velkojeni anteeksiantoa. Jos haluatte jotenkin muuten rangaista minua, niin voin tulla vaikka toimistonne eteen viikoksi rukoilemaan alasti polvillani, velkojeni anteeksiantoa, jos katsotte sen tarpeelliseksi nöyryyttämisekseni. Tai vaikka julkisesti ruoskittavaksi.

Viikonloput voin olla rukoilemassa vuoronperään eri johtajien kotiporttien edessä, ettei tarvitse käydä työpaikalla tarkistamassa olenko polvillani vai en.

Osamaksuna voin tietenkin myydä toisen silmäni ja munuaiseni elinsiirtoa odottaville.

Minut on Suomen oikeuslaitos ja lainsäädäntö saanut jo niin nöyräksi, että olen valmis tekemään mitä tahansa, voidakseni aloittaa uuden elämän velattomana ja toisessa valtiossa. Minusta ei ole ainakaan tällä hetkellä elämään valtiossa, jossa on hyväksyttävää yksityisen omaisuuden ryöstö valtiolle. Ainut vaihtoehtoni yrittää selvitä hengissä on lähteä maasta, myös siksi, että Suomesta en ole onnistunut kolmeen kuukauteen vuokraamaan asuntoa, sillä olen luottokelvoton. Viimeiset kolmekuukautta olen ollut asunnotta, ja asunut kahdeksassa eri paikassa ystävieni luona. Viime keväänä yritin saada apua asunnon hankintaan Sotkamon kunnalta, mutta tuloksetta (LIITE 2).

Muita syitä muuttooni ovat Katinkullan mainonta, joka saa minut aina masentumaan sekä poliitikkojen puheet oikeudenmukaisuudesta Suomessa, jossa sitä ei ole.

Velkasaneeraukseen kurimukseen en enää viidenvuoden kärsimyksen jälkeen jaksa lähteä. En ole tehnyt rikosta, mutta rangaistukseni on elinikäinen.

Murhasta olisin saanut vain seitsemän vuotta, mutta nyt minun täytyisi kärsiä rangaistusta tämän viiden vuoden jälkeen vielä viisi vuotta, jonka jälkeen tuskin olen enää hengissä.

Minusta ei ole enää työ tai liike-elämään, joten ainut mahdollisuus velkojilla on saada minulta rahaa, on sairaseläkkeeni. Se taas tuntuu minusta hirveältä, sillä pääasiassa ne tahot, jotka ovat vieneet historiani, elämäntyöni, omaisuuteni, kotini ja tulevaisuuteni, hankkivat vielä minulle aiheuttamallaan sairaudella.

Kokonaisvelkani ovat noin 30 milj.mk:aa, kun mukaan lasketaan SKOP:lle takauksen perusteella maksettava 15 milj.mk:aa ja sen viivästyskorot. Päivää kohti tulevat viivästyskorot ovat yksistään noin 7.000 mk:aa päivässä, kuukaudessa noin 210.000 mk ja vuodessa noin 2.500.000 mk. Joten sairaseläkkeeni ulosmittaaminen ei paljon velkojani lyhennä.

Minulle koko sairaseläkkeelläni on merkitystä, sillä olen joutunut luopumaan kaikesta saadakseni maksettua oikeudenkäynteihin liittyviä, puhelin, monistus ja postituskuluja. Tarvitsen rahaa kodin perustamiseen, jota minulla ei ole kolmeen vuoteen ollut, sillä lainaa en saa. Tarvitsen rahaa myös psyykelääkkeisiini, unilääkkeisiin ja pohjukaissuolihaava lääkkeisiin (tarvittaessa voin toimittaa lääkärinlausunnot), muiden tavanomaisten elinkulujen lisäksi.

Tässä anomuksessani ei olekaan kyse velkojen lyhentämisestä vaan yhden ihmisen elämästä, siis elämästä, jollaista Te myös elätte. On kyse siitä, että täytyykö ihmisen elämä olla kärsimystä vaan voiko jossain vaiheessa helpottaa. Haluaisin vain vähän levähtää. Ulosotto muistuttaa minua, joka kuukausi historiastani ja kaikista niistä tapahtumista, mitä Kainkullan kaappaukseen liittyy, se syö minua sisältäpäin kokoajan.

Kun luitte historiani niin enkö ole saanut kärsiä jo tarpeeksi? Historiaani voitte käyttää, myös hyvänä esimerkkinä yrittäjän uraa suunnitteleville. Nyt on Teidän kädessänne yhden mitättömän ihmisen tuleva elämä ja minkälaiseksi se muodostuu, tai onko sitä ollenkaan. Toiset ovat vastaavassa tilanteessa tehneet jo itsemurhan, ja minunkaan kohdallani se ei tietenkään ole vielä myöhäistä. Itsemurha on yksi varteenotettava vaihtoehto tulevaisuuteni suunnittelussa. Se tietenkin meinaisi myös sitä, että sairaseläkkeeni lakkaisi. ja te ette velkojana siinäkään tapauksessa saisi mitään suoritusta vaatimuksillenne. Olen nyt etukäteen tuonut julki itsemurhan mahdollisuuden, tämä ei ole uhkaus vaan realiteetti.

Pyytäisin teitä myös keskustelemaan keskenään, miten vastuuni ovat syntyneet, ja kuinka ne ovat valtion pankkikriisipolitiikan hoidon seurasta. Katinkullassa on lähes 80 %:n käyttöaste ja se työllistää lähes 200 henkeä.

Kehoitan, myös tilaamaan kirjan ”Katinkullan kaappaus” Karprintin kirjapainosta, tai lainaamaan kirjastosta. Kirjan kirjoittaja on Tapani Hautamäki. Kirjasta selviää hiukan, mitä taistelumme on ollut.

Pyydän pikaista päätöstänne, kuitenkin 30.04.1998 mennessä, sillä voimani alkavat olla lopussa. Velkojat on lueteltu kirjeen lopussa ja huomatkaa minulla ei ole mitään yksityisiä pieniä velkoja hoitamatta. Olen maksanut jopa ratikkaliput, vaikka yksi rikoskonstaapeli ihmettelikin sitä ja sanoi, ”Että miksi sinä maksat, kun tarkastusmaksu voi mennä ulosottoon muiden velkojen jatkoksi” Minä sanoin hänelle ”En ole aiemmin niin toiminut, ja en aio nytkään jättää ratikkalippua maksamatta.”

Veronikin pystyin ennen hoitamaan, mutta nyt nekin on osittain maksamatta. Niitä pyydän, myös anteeksi.

Pyydän, että velkojat voisivat neuvotella asioista ilman minua, sillä minusta ei ole enää neuvottelijaksi, henkiset voimavarani eivät siihen riitä, sillä joutuisin kertaamaan jälleen kaiken alusta, ja se on minulle hengenvaarallista.

Mitä te aiotte tehdä? Velkoa minua hautaan saakka vai mahdollisesti vielä pitempäänkin? Tai päästää minut elämään uutta elämääni? Oli teidän päätöksenne mikä tahansa, niin vaadin sen kirjallisena.

Tilanne on sama viidellä veljelläni ja heidän perheillään, joilla on yhteensä 11 lasta. He ovat, myös menettäneet kaiken, myös kotinsa.

Toivon, että joku teistä ottaa asiani hoidettavaksi, ja kutsuu neuvottelun koolle, jossa olisi kaikkien velkojien edustajat. Konkurssiasiamies Lyytikäisellä on, oletettavasti riippumattomana virkamiehenä, eniten tietoa ryöstöstämme.

Kirjeenvaihdossa voitte käyttää minun vanhaa osoitettani, jossa on postinjakelun keskeytys, ja josta käyn noutamassa postini.

”Kun vaihtoehdot ovat elämä tai kuolema, niin silloin, ei ole enää merkitystä kunnialla ja maineella.”

Toivottavasti lukijat edes ymmärtävät, mihin tilanteeseen valtio on ajanut ihmisen, että hän kirjoittaa ja lähettää tällaisen kirjeen? Tilanteeni ei ole korjattavissa lääkkeillä eikä terapialla, vaan oikeudella ja kohtuudella.

Nöyrimmästi kunnioittaen

Pertti Lindeman

JAKELU:

VELKOJANI

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaalin pj. Veli Korpi

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaalin tj: Seppo Sipola

Yrityspankki SKOP hallintoneuvoston pj: Pertti Sorsa

Yrityspankki SKOP tj.:Ilpo Niitti

Kajaanin verojohtaja: Matti Timonen

Verohallituksen pääjohtaja:

Sotkamon Osuuspankki:vt. tj. Karvonen

Osuuspankkien vakuusrahasto: tj.

Tiedoksi

Eduskunnan puhemies: Uosukainen Riitta

Pääministeri:  Lipponen Paavo

Eduskuntaryhmien puheenjohtajat

Eduskunnan oikeusasiamies: Lehtimaja Lauri

Korkeimman oikeuden presidentti: Heinonen Olavi

Valtiosihteeri: Sailas Raimo

Valtiovarainministeri: Niinistö Sauli

II valtiovarainministeri:

VVR:n pj.: Kanerva Ilkka

Oikeusministeri:

Oikeuskansleri: Nikula Paavo

Konkurssiasiamies: Lyytikäinen Eero

Tiedotusvälineet"

Lopuksi

Armoa en saanut, vaan ulosotto loppui virallisesti vasta vuonna 2005. Lähetin kirjeen useille tiedotusvälineille, mutta kukaan ei reagoinut. Suomessa on tapana olla uutisoimatta, eli se vastaa valeuutisia - vaikeneminen. Olen hengissä vain siksi, että en halua aiheuttaa enää enemmän surua veljieni perheille.

ps. ymmärtäneekö lukija, kuinka lähellä väkivaltaan siirtyminen on tällaissa tilanteessa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Todennäköisesti ei voi sanoa, että pahinta (koska aika harva meistä on kokenut mitään blogistin kokemien asioiden kaltaista), mutta vähintään karseaa kirjoituksessa on se, että tuollaisia oikeasti tapahtuu keskuudessamme ja suurin osa meistä ummistaa silmämme.

Kun ikävät tapahtumasarjat ovat tosielämässä juuri tapahtumassa, suurin osa meistä ei halua uskoa niitä todeksi, edes mahdollisiksi, vaan hyvin moni jopa syyllistää niistä kertovan henkilön itsensä. Ampuvat niin sanotusti viestintuojan.

Pahimmillaan karseat tapahtumasarjat pääsevät tapahtumaan ikäviin loppuihinsa saakka, kun ympärillä olevat ihmiset ajattelemattomuuttaan, piittaamattomuuttaan, yksioikoisuuttaan, varoitteluista huolimatta, ehkä ymmärtämättömyyttään, ehkä haluamattomuuttaan kuunnella antavat niiden tapahtua, silmien alla.

Kun ikävät asiat ovat tapahtuneet ja savuavat rauniot ovat enää jäljellä, laskeutuu raunioiden ympärille hiljaisuus, valliten suurimmassa osassa tapauksista vastedeskin. Ainakin osa ihmisistä, arvelen että monikin, mieltensä sopukoissa alkaa kehittämään ymmärrystä sen suhteen, mitä juuri ja siihen mennessä tapahtui.

On kuitenkin siinä vaiheessa usein jo myöhäistä. Osalla sivusta seuranneista todennäköisesti häpeä valtaa mielen, osalla ehkä yksinkertaisemmin tarve kiistää ja kieltää ikävä todellisuus. Osalla ikävä kyllä myös oma kunniantunto. Asioista kertonut ja varoittanut, usein mittavia vahinkoja tapahtumasarjojen aikana kokenut, tuskin koskaan saa oikeutta osakseen. Todennäköisesti hänen voimansa riittävät ainoastaan seurauksista selviämiseen, pinnistelyyn ja uskon itseensä sekä huomiseen valamiseen, päivä toisensa perään.

Me muut, jotka emme osallisina mitenkään tapahtumaketjuista ole olleet, me jotka olemme autuaan tietämättömiä mistään, luemme mielellämme skandaalimaisista, traagisista ja ehkä hirvittävistäkin tarinoista Valituista Paloista, Apu- ja muiden lehtien artikkeleista sekä katsomme niitä valaisevia dokumentteja. Vaihtoehtoisesti luemme samanlaisia tarinoita fiktiivisistä kirjoista ja novelleista, osan tarinoista pohjautuessa aineksiin todellisesta elämästä.

Ymmärrämmekö kuitenkin oleellisen, siirrämmekö niistä mitään opiksi todelliseen elämään? Jotta mahdollisesti osaisimme toimia oikein, mikäli merkkejä mahdollisista ikävyyksistä ympärillämme alkaa ilmetä?

Oikeudentajusta ja -tunnostamme ympärillämme tapahtuvien ikävyyksien estämisen kun ei luulisi olevan kiinni?

Milloin alamme laajemmin ymmärtämään, että myöhemmin traagisina tarinoina lukemamme ja katsomamme tapaukset tapahtuvat aina jossain kohdin reaaliaikaisesti, ei vain lehtien palstoilta ja muualta jälkikäteen luettuna ja kuultuna?

Milloin alamme laajemmin ymmärtämään, että ikävät tapaukset sattuvat aina joidenkin lähipiirissä ja ympärillä, ei vain jälkikäteen luettuna ja kuultuna jossain muualla?

Milloin alamme merkkien ympärillä ilmetessä todellisena mahdollisuutena ottamaan huomioon, että aika ja paikka, tapahtumien miljöö, voi olla tässä ja nyt? Että oma valppaus, reagointi ja toiminta, viimeisin toivon mukaan mahdollisimman taitaen, voi ratkaisevasti vaikuttaa tapahtumien lopputulemaan?

Kohdallani sattunut tapaus tulee vaikuttamaan elämääni luokkaa kaksi vuosikymmentä; Pertin tapauksessa kyse on elinikäisestä tuomiosta ja rahallisestikin vähintään satakertaisesta vahingo(nteo)sta. Ehkä tuhatkertaisesta tai enemmän; todennäköisesti ei voi edes verrata, sillä Pertti on loppuelämänsä ~varaton. Haluan Perti kuitenkin sanoa, että lähes jokaisen kirjoituksesi olen lukenut, omasta mielestäni ymmärtäen tarkalleen, mistä kirjoitat.

Mikään ei tuo sinulle Pertti menetyksiäsi takaisin, mikään ei ainakaan tässä ajassa ja todellisuudessa tule koskaan täysin korjaamaan ruhjeitasi, mutta tiedän, että kirjoituksesi vaikuttavat ja koskettavat laajalti. Seurauksena on meissä lukijoissa usein vain sanattomuus.

Kiitos ja voimia sinulle Pertti.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

"Ymmärtäneekö lukija, kuinka lähellä väkivaltaan siirtyminen on tällaisessa tilanteessa?"

Rohkenisiko veikata, että suurin osa ihmisistä olisi tilanteessasi siirtynyt?

Mutta luulen kuitenkin hyvin ymmärtäväni, mitä tarkoitat.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Karua luettavaa ja kertoo -90 luvun härskistä toiminnasta ja varojen siirtelystä toisiin taskuihin. Niinistöllä oli ministerinä ilmeinen osuus asiassa. Semmoinen on se reilu maan ikioma kummisetä ja vallaton leskimies, joka meillä hakee nyt jatkokautta ja nauttii kansan luottamusta.

”ps. ymmärtäneekö lukija, kuinka lähellä väkivaltaan siirtyminen on tällaissa tilanteessa?”
Todellakin, ihme on, ettei tuolloin tapahtunut mitään veritekoja.

Kumma juttu muuten, ne suurimmat puhallukset ja puhaltajat jäävät aina piiloon ja vaille rangaistuksia.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Onhan sanottu, että ei rikolliset itse, ja heidän suosijansa ole syypäitä rikokseen, vaan me hyvät ihmiset, tavalliset kansalaiset, jotka annamme sen tapahtua, juuri noista syistä, joita Heikki Toivonen toi hyvin esille.

Presidentin vaalit olisivat seuraava laillinen ja erinomainen tilaisuus osoittaa, että nyt mittamme alkaa olla täysi! Ei yhtään enää!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Tällaista on "lähimmäisen rakkaus" ja yrittämisen tukeminen Suomessa vahvan markan huuman ja konkurssiaallon sokaisemana ja tainnuttama. Poliitikothan ei tietenkään ota vastuuta mistään.

Mutta jaksamista ja Hyvää Joulua ja toivottavasti Parempaa Uutta Vuotta!

Rikolliset puolestaan ovat - ikävä kyllä - valtiovallan erityissä suojeluksessa nykyäänkin. Viis uhreista!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset