PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Epäilen, että Suomen ruokahuolto ei ole turvattu kriisin aikana

  • Epäilen, että Suomen ruokahuolto ei ole turvattu kriisin aikana
  • Epäilen, että Suomen ruokahuolto ei ole turvattu kriisin aikana
  • Epäilen, että Suomen ruokahuolto ei ole turvattu kriisin aikana
  • Epäilen, että Suomen ruokahuolto ei ole turvattu kriisin aikana

Suomen elintarvikekauppa on niin keskittynyttä, että se vaarantaa kansalaisten ruokahuollon kriisin aikana. Vuonna 1981 Suomessa oli vielä yksi kauppa 500 asukasta kohti, kun nyt on enää yksi kauppa 1.400 asukasta kohti. Kauppojen määrä on laskenut viimeisen 35-vuoden aikana  9.600 kaupasta 3.800 kauppaan koko maassa. Kauppakadon lisäksi välimatkat kodista kauppaan ovat kasvaneet niin suuriksi, että maaseudulla, ja jopa kaupungeissa, autottomien ihmisten saavuttamattomiin. Kun tilanne on jo nyt rauhan aikana näin vaarallinen kansalaisten ruokahuollon turvaamiseksi, niin kriisin aikana se aiheuttaa nopeasti jo nälänhädän maakunnissa ympäri Suomen. Kaksi kaupparyhmää ruokkii 85,7%:a suomalaisista, S-ryhmä ja K-ryhmä joiden markkinaosuus on tuo prosenttiluku ja se on jo vaara sinällään.

Mihin minä perustan väitteeni nälänhädästä kriisin aikana.

Menkäämme ajassa taaksepäin, eli edellisten sotien aikaan, jolloin koko maa oli asutettu ja eri maakunnat, kaupungit ja kylät olivat kutakuinkin omavaraisia elintarvikkeiden tuottajina ja jalostajina. Kaupat ja niiden varastot olivat lähellä.

Kaupunkien lähellä oli toimiva maaseutu, joka tuotti elintarvikkeita lähiväestölle ja kaupunkikeskuksiin. Oli teurastamot, meijerit, myllyt ja leipomot, jotka jalostivat raaka-aineista ruokaa. Meillä kotona Kainuussa kyläkaupasta ostettiin pääasiassa vain jauhot, sokeri, suola, kahvi ja tupakat. Metsästä saatiin riista ja järvestä kalat. Pellosta vilja, perunat ja juurekset. Puutarhasta herneet, retiisit, tomaatit jne. Maito meni meijeriin ja sieltä tuli voi ja juusto. Kotona teurastiin joulusikakin, jonka verta minäkin vatkasin, ettei se jähmety.

Nyt on se tilanne, että tilakoot ovat kasvaneet ja samalla peltotilat ovat harventuneet. Karjankasvatusta on vain muutamilla suurtiloilla. Teurastamot, myllyt, meijerit ja leipomot ovat kaukana. Kylillä osataan enää kalojen putsaus ja käsittely, mutta kuinka moni harrastaa enää talvikalastusta? Löytyykö kyliltä ja maakunnista teurastajaa tai mylläriä?

Vanhojen maatilojen kellarit ovat romahtaneet ja taloissa laudat ikkunoissa. Kerrostalojen kellarit ovat käyttökelvottomia ruoan säilyttämiseen, ne ovat nyt varastoja. Kotien ruokavarastot riittävät päiväksi kahdeksi, eivät sen pitemmälle. Nyt kun voidaan elintarvikkeet ostaa jopa yöllä ja sunnuntaina, niin kotivarastot ovat pienentyneet entisestään.

Ruokavarastot ovat nyt siirtyneet parin kaupan keskusliikkeiden valtaviin keskusvarastoihin, joita on vain muutama koko Suomessa.

Mitä tapahtuu kriisin kohdatessa Suomenmaan Hangosta Utsjoelle

Ei tule enää ruokapaketteja isoisiltä ja -äideiltä maaseudulta kaupunkeihin. Maaseudulla on jonkun verran eläimiä teuraaksi, mutta ei ole teurastajaa. Varastossa on hiukan viljaa, mutta ei ole myllyä. Löytyy jauhojakin, mutta ei ole leipomoita. Kalaa on järvissä, mutta ei ole verkkoja. Riistaa on metsissä, mutta ei ole metsästäjiä.

Suomalaisten ruoka on muutamassa isossa keskusvarastossa, jotka ovat esim. sodan syttyessä vihollisen ensimmäisten raketti-iskujen kohde tai terroristi pösäyttää sinne ilmanvaihdon kautta hermomyrkyt. Niiden muutaman marketin, joita enää maakunnissa on, parkkipaikat täyttyvät autoista kun ruokaa aletaan varastoimaan kotiin. Jo nyt tiedämme, että liikennekaaos syntyy, kun ämpäreitä jaetaan kauppaa avatessa, mutta se on vielä pieni ruuhka siihen nähden, kun ruokaa hamstrataan elossa pysymiseksi. Totuus paljastuu sitten, kun markettien varastot ovat pienet ja niistä ruokaa hakevien määrät suuret. Elintarvikekauppoja on nyt vain muutama ja nekin kaukana, että kaikki niihin ehtisivät. Keskusvarastoista ei enää ruokatoimituksia saada lähtemään maakuntiin, kun ne on jo tuhottu. Satamat on suljettu pommitusten vuoksi ja se 60%:a ruokatuonnista pysähtyy jo lähtömaihin, joka tulee ulkomailta.

Kriisi pitkittyy ja pommia satelee sinne sun tänne. Ei ole enää niitä harvoja rautakauppoja ostoskeskusten läheisyydessä. Ei saa tarvikkeita talon korjaamiseen kyläkaupasta, sillä niitä ei ole ollut vuosikymmeniin. Ne harvat huoltoasemaketjun polttoainejakelupisteet on jo suljettu, kun varastot ovat ehtyneet tai ne on tuhottu. Kyläkaupan takapihalta sai ennen polttoaineetkin, mutta ei enää.

Elintarvikkeiden ja polttoaineen loppuminen aiheuttaa anarkiaa ja väkivaltaa kansan keskuudessa, joka alkaa hajottamaan maata sisältä käsin. Vihollisesta tulee hetkessä ystävä, jos se tarjoaa ruokaa ja polttoainetta. Kaupunkien taloissa tulee kylmä, kun kaukolämpölaitokset on tuhottu tai niihin ei saada polttoainetta. Vesijohtoverkostot jäätyvät talven tullen, ei suihkua ei vessaa.

Tähän on tultu, kun yhteiskuntaa on kehitetty parempaa tulevaisuutta varten tukien kaupan monopolien syntymistä, mutta ei ole huomioon otettu kehityksessä tapahtuvaa takapakkia, jonka voi aiheuttaa kotimaiset tai ulkomaiset kriisit, sodat ja luonnonmullistukset.

Miten voisi huoltovarmuutta parantaa?

Ensiksi ottaa kilpailulainsäädäntö tehokkaampaan käyttöön ja asettaa rajat kaupunki ja maakunta kohtaisesti eri kaupparyhmittymien markkinaosuuksille, jotka eivät saisi ylittää 20%:a. Ehdoton kielto kauppaketjujen jättivarastoille ja elintarvikevarastointi täytyy kattaa koko Suomi.   

Kaukolämmöllä toimivien kerrostalojen pannuhuoneet toimintakuntoon ja kellaritilat viileiksi kellarivarastoiksi.

Kaupunkitaajamien läheisyyteen siirtolapuutarha-alueita

Media kannustamaan kasvihuoneviljelyä omakotitalojen puutarhoihin, opastusta metsästykseen ja kalastukseen. Pieniä teurastamoja ja myllyjä ympäri Suomen.

Keskeytettävä huoltamoketjujen laajeneminen ja yksityistettävä huoltamoketjujen huoltamot ja helpotettava uusien huoltamojen perustaminen.

Maatalouskoneet ovat nyt elektronisia vempeleitä, joten on varmistettava, että niihin tarvittavat varaosat ovat saatavissa ympäri Suomen, että peltojen hoito ja sadon korjuu on turvattu.

Päättäjien ja kansalaisten on ajateltava kansan ja valtion jatkuvuutta, myös kriisin aikana ja sen jälkeen, ei vain tätä hetkeä ja huomisia vaaleja. Onko tärkeämpi tavoite tukea kaupan monopolia, kun turvata kansan ruoan saanti kriisitilanteessa?

Toivttavasti meidän päättäjät ymmärtävät, että olosuhteet ovat nyt toiset, kuin edellisten sotien aikana? Kansalaisten täytyy myös ymmärtää, että viihdeelktroniikka on silloin toisarvoinen, kun ruoka alkaa loppumaan,

Huoltovarmuus on turvattava nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ihan aiheellista pohdintaa... Seuraava "kotivara"-kysymys on tärkeä joka taloudelle:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79745-joko-...

(kodin vähimmäisvaatimus)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Enemmän tuo koskenee kaupunkeja. Maalla selviää muutaman viikon talvellakin toimintakykyisenä vaikka pelkällä naavalla ja männynneulasteellä - siis jos ei olisi kotivaraa, pilkkiavantoa, kotieläimiä, perunakellaria, pakastettua hirveä tms. Siinä ajassa ehtii tehdä toimenpiteitä joilla selviää seuraavaan sulan maan aikaan. Kesällä voi sitten kerätä 200 syötävän kasvin valikoimasta varastoa, kalastaa ja metsästää ja viljellä mahdollisuuksien mukaan jotain syötävää.

Mitään mukavaa tai helppoa tuo ei tietenkään olisi, mutta toisaalta kauppojen kiinniolo ei suinkaan automaattisesti tarkoita mitään nälkäkuolemaa, ellei itse heittäydy täysin passiiviseksi.

Jos asia huolettaa, kannattaa jemmata varsinkin hiilihydraatteja. Ne ovat halpoja, vievät vähän tilaa ja säilyvät vuosia kaapissa. Ne loppuvat elimistöstä ensimmäisenä ja loppuminen vaikuttaa mielialaan ja ajattelukykyyn erittäin negatiivisesti. Siihen vielä kaveriksi iso jyväsäkki, josta idättää mukillisen päivässä suoraan syötäväksi, niin alkaa olla jo terveellisemmät eväät kuin keskiverto teekkarilla.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Huoltovarmuus on turvattava nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus."

Avasitkin jo pahimpia ongelmakohtia, joiden perusteella voidaan luonnehtia, että nyt on jo myöhäistä.

Rallikansa on menettänyt kosketuksensa luontoon ja luonnossa selviämiseen. Jos ruokaa ei saa K- tai S-ketjun kaupasta, niin sitten kuollaan nälkään. Kenelle virkavalta on jättänyt torrakon, hän voi metsästää ruokansa tai ryöstää sen naapurilta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Tärkeä havainto.

Varmuusvarastoissa meillä on käytännössä viikkojen pelivara kriisin iskiessä, edellyttäen että voimme hoitaa jakelun rauhassa ja kenenkään siihen puuttumatta. Millä todennäköisyydellä esimerkiksi sotilaallisessa kriisissä vihollinen tuhoaa varastot ja iskee jakeluun? Erittäin suurella.

Kun valtaosa Suomen viennistä ja tuonnista koostuu merikuljetuksista, miten ja millä kalustolla Suomi yksin turvaa kansainväliset merikuljetukset Itämerellä? Mikä on turva-alusten odotettavissa oleva elinikä Itämerellä Kaliningradin kohdalla?

Sotilaallisessa kriisissä on se ikävä puoli että kun joku yhtälöstä näkkileipä, aseet, ammukset ja miehet putoaa pois, loppuu maan puolustaminen. Suomi on sotilaallisesti ajateltuna saari.

Huoltovarmuus on Suomen maanpuolustuksen surkeimmin turvattu osio eikä siihen juuri kiinnitetä huomiota asian ikävyyden takia poliitikkojen puheissa, saati mediassa. On seksikkäämpää puhua uusista hävittäjistä, korveteista tai muista teknisistä aseratkaisuista, joilla ei ole ratkaisevaa merkitystä maanpuolustuksen kanssa.

Jos maanjäristys tai meteori iskee Suomeen, huoltovarmuushomma on kyllä hanskassa mutta mitäpä jos vanha tuttu idästä päättää siirtää rajaansa esimerkiksi Suomenlahdelle?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tuontielintarvikkeiden vuotuinen arvo on nyt n. 4,5 miljardia euroa ja se on melkoinen osa suomalaisen ruokapöydän tarjonnassa tänä päivänä.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Elintarvikevienti on n 1.7 miljardia, joten aivan koko summaa pakkasella ei olla.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #6

Venäjä teki melkoisen loven vientiin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

....Kylillä osataan enää kalojen putsaus ja käsittely, mutta kuinka moni harrastaa enää talvikalastusta?...
(Pertti Lindeman)
Niinköhän se kalankäsittely osataan? Monesti olen käynyt esittelemässä aivan yksinkertaisia kalankäsittelytapoja; kovin ovat tuntuneet vierailta. kaupasta tulisi saada "pannuvalmista", jos sittenkään osataan.
Talvisin minulla (yli 70v) on verkot ja muut pyytimet jään alla vuosittain, vain siten turvaan oman ja muutaman asiakkaani villikalan saannin. Näihin kaupan kassi- ja lammikkopossuihin en suostu koskemaan. Eväbroilereita.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Listaan pitäisi lisätä valtion vilja- ja hätävarastojen pieneneminen viimeisen 12 vuoden aikana. On totta, että nyky-yhteiskunta on haavoittuva. Haavoittuvuutta lisää se, kun armeijoille taataan vapaa liikkuvuus rajojen yli. On mahdollista, että joudumme muiden leikkikentäksi. Siinä tilanteessa elintarvikehuolto joko onnahtaa tai muuttuu suurvaltapoliittiseksi kiristysvälineeksi.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Maanviljelijöille pitäämaksaa varastointitukea leipäviljanvarastoinnista ja viinabpolton vapauttaminen viidenhehtaarin leipävijatiloilta lisäisi omavaraisuutta.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Niinpä, mitä siitä tulisikaan jos suomalaiset ei kriisin yllättäesä saisikaan viinaa ja kalijaa.

Käyttäjän JoriKostiainen kuva
Jori Kostiainen

Olet Pertti oikeassa kirjoituksessasi. Sitä vähän veikkaan, että nälänhädän tapainen saattaisi Suomeen tulla lähitulevaisuudessa (kymmenien vuosien sisällä). Tähän suomalaiset ovat vieläpä itse vaikuttaneet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset