PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Espanjalaiset sen hoksasivat, mutta suomalaiset eivät edes pyynnöstä

  • Espanjalainen 5,5%:n viini ruokakaupoissa. Kuva Petri Ohinmaa
    Espanjalainen 5,5%:n viini ruokakaupoissa. Kuva Petri Ohinmaa
  • Suomalaista mämmiä ja kuohukermaa espanjalaisille ystävilleni
    Suomalaista mämmiä ja kuohukermaa espanjalaisille ystävilleni
  • Ensimmäinen palaute mämmistä, josta tykättiin ja aikoo itse yrittää sitä valmistaa.
    Ensimmäinen palaute mämmistä, josta tykättiin ja aikoo itse yrittää sitä valmistaa.
  • Espanjalaisia pääsiäisjälkiruokia
    Espanjalaisia pääsiäisjälkiruokia

Kun Suomessa kauppojen hyllyt avautuivat 5,5%:n viineille, niin Espanjassa vastattiin heti avautuneeseen markkinarakoon ja suomalaisten kauppojen hyllyille ilmestyi uuden alkoholilain sallimia espanjalasia viinejä.

Vuosikymmen sitten lähettelin sähköpostia suomalaisille liköörinvalmistajille, että voisivatko ne valmistaa lakasta- ja mesimarjasta 14-15%:a makeata viiniä, sillä liköörien 21%:a on liian paljon espanjalaisille. En saanut edes vastausta. Espanjalaiset tykkäävät juoda, niin miehet kuin naiset, makeita viinejä nautintotarkoituksessa, ei humaltuakseen.

Annoin siihen aikaan espanjalaisille tuttavilleni Lakka- ja Mesimarjalikööriä lahjaksi. Myöhemmin sain kuulla, että niitä ei juurikaan nautita korkean alkoholipitoisuuden takia. Nykyään olen tuonut Virosta lahjaksi espanjalaisille virolaisia makeita viinejä, joiden alkoholiprosentti on 14-15%, ja niitä on kiitelty ja ne on nautittu.

Teen välillä espanjalaisilla tuttavillani makutestejä suomaisista tuotteista. Karjalanpiirakoista he tykkäävät ja rakastavat Runebergin torttuja, joita saa helmikuussa ostaa suomaisista kaupoista ja kahvilasta Aurinkorannikolla.

Runebergin torttuja voisi olla myynnissä helmikuussa vaikka Pariisin kahviloissa ja niiden mukana vielä Runebergin runo ranskaksi käännettynä ja toisella puolella lyhyt historia runoilijasta. Se olisi sitä kulttuurivientiä. Suomessa vastaavasti nautitaan ranskalaisesta nuoresta punaviinistä Beaujolais nouveau:sta marraskuussa. Itse sain sitä lahjaksi Ranskasta jo 80-luvun alussa samalla viikolla, kuin muualla maailmassa, se oli sellainen mukava nautinto.

Eilen aloitin ”Mämmikokeen” ja vein viidelle espanjalaiselle tuttavaperheelle mämmiropposet sekä suomalaista kuohukermaa täällä Andalusiassa. Mukaan tulostin vielä Wikipedian espanjankielisen artikkelin mämmistä. Aamulla sain jo ensimmäisen arvostelun. Ystäväni Maria-Teresa piti mämmin erikoisesta mausta, jopa niin paljon, että aikoi yrittää sitä itse valmistaa. Kysyin vielä, että miten lapset tykkäsivät, olivat tykästyneet.

Aina, kun ostan jotain suomalaista ulkomaalasille, niin etsin internetistä eri kielisiä artikkeleita tuotteen mukaan. Kun vein Lakka- ja Mesimarja likööriä, niin mukana oli espanjankieliset artikkelit lakasta ja mesimarjoista. Kun annan lahjaksi vaikka Alvar Aallon maljakon, niin mukana on espanjankielinen artikkeli maailman kuullusta arkkitehdistä.

Karajalanpiirakoiden vanavedessä ujutan espanjankielisen artikkelin niiden historiasta ja Runebergin torttujen mukana runoilijan historian.

Joskus lahjani menee aivan pieleen, niin kuin Salmiakkikossu pullo, jonka nauttimiseen annoin ohjeena oluen kyytipoikana snapsina. Vuoden kuluttua ystäväni vaimo kysyi minulta, että mitä me sen mustan nesteen kanssa teemme?

Me, jotka matkustamme eri maissa, niin tiedämme, että paikalliset herkut eivät välttämättä ole meille herkkuja. Samoin on, kun me tarjoamme omia herkkujamme ulkomaalasille, niin saattavat tykätä tai nyrpistää nenäänsä. Siksi ulkomaalaisille vieraille ei saisi tarjota ainoastaan meidän kulttuuriherkkuja varsinkaan lounaalla tai illallisella, jos ei ole varma, että he niiden mausta pitävät. Tarjolla täytyy olla mIyös jotain tavanomaista ruokaa, ettei nälkä jää kurnimaan.

Itselleni meinasi yhden kerran käydä niin Suomessa, kun olin illallisella ystävieni luona, ja pääruokana oli kieltä. Se sattuu olemaan ainoita ruokalajeja, joista en tykkää. En kuitenkaan ilmaissut mitenkään, että kieltä vierastan, mutta illan emäntä ehkä sittenkin arvasi ja toi lisukkeeksi pöytään lihapullia.

Suomenravintola kulttuurissa olen todella huolissani korkeista hinnoista, jotka johtuvat veroista ja ennen kaikkea eri lupien ja tarkastusmaksujen kohtuuttomuuksista yrittäjille. Ketjuravintolat syövät myös yksityisiä ravintoloita maakunnissa ja ovat köyhdyttäneet ravintolapalvelut ruokaloiden tasolle. Kun ketjuravintoloiden virkamieskunta pyrkii löytämään mahdollisimman taloudelliset tavat ruokkia asiakkaat, niin tulos on mauton. Yksityisravintolat pyrkivät yksilöllisyyteen ja tarjoamaan ainutkertaisia nautintoja koko rahan edestä.

Tätä blogia kirjoittaessani espanjalainen ystäväni toi Pääsiäisherkkuja. Suklainen ja marenki täytteellä huppupäinen ”nasaretilainen”, katolilaisen veljeskunnan jäsen, jotka ovat osa Pääsiäiskulkuetta Espanjassa. 

Toinen jälkiruoka on viipaleet, jotka on ensin liotettu munamaidossa ja sen jälkeen toinen on maustettu hunajalla ja toinen kanelilla ja kristallisokerilla.

Hyvää Pääsiäistä   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

En ole koskaan syyttänyt suomalaisia liiallisesta viisaudesta.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Sama ongelma näyttäisi olevan myös espanjalaisilla: "Espanjalaiset tykkäävät juoda, niin miehet kuin naiset, makeita viinejä nautintotarkoituksessa, ei humaltuakseen."

Mutta jos kaksi puolihullua lyöttäytyvät yhteen, järkeä on yhtä paljon kuin yhdellä viisaalla. Siis, yhdistetään suomalaisten ja espanjalaisten juomatapojen ja alkoholipolitiikan parhaat puolet, niin saamma kasaan viisaan ratkaisun. Suomalainen turisti Espanjassa on lähellä sitä.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

"Suomenravintola kulttuurissa olen todella huolissani korkeista hinnoista, jotka johtuvat veroista ja ennen kaikkea eri lupien ja tarkastusmaksujen kohtuuttomuuksista yrittäjille".

Bingo!

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Kulttyyrivientiä ja sille kysyntää olen harrastanut/huomannut itsekkin, kun oli tehtailijana Saksassa. Tehtassani tehtiin humalaisia saksalaisia. Tätä kutsutaan kotimaassa ravintolaksi, mutta minä hämistelin siitä tehtaan.

Tuossa putiikissa tutustutin jengin "suomalaiseen schnitzeliin" eli joulukinkkuun, joka maistui epäilyjen (johtuen ikiaikaisesta jekkuilustani) hälvettyä. Ja lopulta paistoin noita mötkäleitä joka kissanristiäisiin, koska on pirun helppo evät bufettiin ja maistuu.

Mämmiä en saanut näille syötettyä, vaikka kuinka yritin, mutta Fazerin mignon munien kanssa sain kepposteltua. Meillä oli baarissa pääsiäisen aikaan värjätyjä keitettyjä kananmunia tarjolla (ilmaiseksi) ja sinne sekaan heitin parit mognonit..... Siitä se riemu repesi, kun asiakas rikkoi kuoren ja antoi munan minulle etova ilme päällä sanoen että se on pilalla. Kuorin munaa hieman lisää, maistoin sitä ja totesin sen todella olevan pilalla, kun on muuttunut suklaaksi.....eikä sinappi (sakut laittoivat sinappia suolan lisäksi) munalle sovi sen kanssa. Yäk!

Sama suomalainen joulu tuli tehtyä myös Kreikassa ja kaikki tykkäsi, jopa niin paljon että lopulta käytössä oli aamukampa, josta laskettiin päiviä seuraavaan jouluun kinkkuineen ja laatikoineen.

Karjalanpiirakat oli myös iso hitti kaikissa paikoissa, joissa noita väänsin. Saman teki lonkero, joka ristittiin "harmaaksi norsuksi" kapakassani, koska meni päähän kuin norsu ja aamut oli harmaita.

Salmarikossu kelpasi myös asiakkailleni. Tosin sekin sai uuden nimen "Suomalainen jäteöljy". Tuosta salmarista sai vielä kehitettyä "Deutschland-schnapsin", jossa oli salmaria alla, masikkalikööriä välissä ja appelsiinimehua päällä. Vähän siitä naristiin että värit on ylösalaisin, mutta siitä pääsi hetkessä ilon puolelle, kun kertoi että kaada se suuhun niin on oikein. Tuo omituinen hässäkkä maistui odottamattoman hyvälle....

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Itse olen myös huomannut jo aikoja sitten, että usein viinit ovat liian voimakkaita alkoholipitoisuudeltaan, että kun laimentaa viinin 5% (vol) tuntumaan mehu- ja marjapitoisilla nesteillä, niin kesäkuumilla ilmoilla juoma on mitä maittavin. Että useasti saa irvistellä ja kakistella viinia kurkusta alas kun se on n. 12% tuntumassa. Tähän muistuikin mieleen, että viini ja siitä tislattu alkoholi ovat tarkoitettu alkujaan säilömään viinimarjemehut pilaantumiselta kaupan käyntiä varten ja taas laimentamalla saadaan juoma palautettua liki alkuperäisekseen.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"viini ja siitä tislattu alkoholi ovat tarkoitettu alkujaan säilömään viinimarjemehut"

Noilla sanoin perustelen vaimolleni sadonkorjuun jälkeisen projektini.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Ja käyneestä viinistä tislattua juomaa kutsutaan tietyillä ranskalalaisilla alueilla konjakiksi ja muualla brändiksi (brandy). Olen juonut mm. kiinalaista ja mm. georgialaista brändyä ja parempia olivat kuin cognac-laakson vastaavat.

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Kokeileppa laimennella viiniä kivennäisvedellä. Se vasta tekee juomasta raikkaan ja janoon purevan. Sakut tuota Weinschorlea juovat mielellään ja tapa tarttui minuunkin. Samalla saa juoda useammankin lasin, eikä lennä heti perseelleen sekoilemaan.

Tuohon sekoitukseen voi jo laittaa jäätäkin ja silloin se sopii kuumallekin terassille, jos sellaisen suomesta voi löytää.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

"Suomen ravintolakulttuurissa olen todella huolissani korkeista hinnoista, jotka johtuvat veroista ja ennen kaikkea eri lupien ja tarkastusmaksujen kohtuuttomuuksista yrittäjille".

En viitsinyt selvittää itse, vaan pistän kysymyksen tänne. Onko jokin määräys joka määrää esim. viinipullolle minimihinnan ravintolan anniskelussa? Voitaisiko esim. Alkossa 10 e maksava viinipullo tarjoilla ravintolassa hintaan 12 e? Ilmeisesti tarjous "Kahden x-pihviannoksen ostajalle tarjouksena y-viini hintaan z euroa pullo" ei ole mahdollinen?

Jos edullinen viinitarjous olisi mahdollinen, niin ravintolassa ruuan ja viinin menekki lisääntyisi. Ilmeisesti ravintola saa ostaa viinipullon tukusta halvemmalla kuin meikäläinen Alkosta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset