Asuntovelallisten ja toisten velallisten on syytä varautua pankkikriisiin
Menneessä historiassa, eikä myös tulevaisuudessa voida välttyä pankkikriisiltä, joka romahduttaa valtioiden, asuntovelallisten ja yrittäjien talouden. Aiheuttaa verojen nousun, sosiaalitukien romahduksen, asuntovelallisten kotien pakkohuutokaupat, yritysten konkurssit, työttömyyden ja varallisuuden uusjaon. Varallisuusarvot romahtavat, asuntojen arvot laskevat rajusti, korot nousevat ja valtiot ajetaan lamaan.
Niin Suomessa kuin muissakin maissa pankit sanelevat nousut ja laskut, joita tukee osaamattomat pankkien valvojat. Suomessa Suomen Pankki, Euroopassa Euroopan Keskuspankki ja samoin on toisten valtioiden laita.
Mihin velallisten täytyy varautua?
Kuukaudessa parissa pankkikriisin jälkeen keinotekoisesti asuntojen arvot menettävät jopa puolet arvostaan, jolloin pankit vaativat lisävakuuksia. Suurimmalla osalla asunnon omistajista ei lisävakuuksia löydy, joten kodit menevät pakkohuutokauppaan, joita sijoittajat ostava alle puolen hinnan siitä, mitä niistä on maksettu.
Ainut vaihtoehto varautua pankkikriisiin ja siitä seuraavaan työttömyyteen ja tulojen laskuun on myydä jo nyt asuntonsa vapaaehtoisesti markkinahintaan, maksaa asuntolaina pois ja mennä vuokralle odottamaan pankkikriisin loppua ja ostaa sen jälkeen uusi koti halvalla, eli heidän kotinsa, joka ei osannut varautua pankkikriisiin ja joilla ei ollut lisävakuuksia.
Yrittäjien ei kannata tässä vaiheessa investoida, palkata lisää työvoimaa tai laajentaa yritystoimintaansa, sillä yrityksien arvoista pankkiirit pudottavat, jopa kuukaudessa 70%:a, niiden arvosta ja vaativat lainoille arvon pudotuksen verran lisävakuutta, jos velkaa on.
Velallisten kannattaa jo nyt aikaisessa vaiheessa siirtää omaisuutta toisen puolison nimiin, jonka nimissä ei ole velkaa tai takauksia, niin perheissä kuin yksityisyrityksissä, ettei myöhemmin tarvitse hät hätää siirtää hautapaikkaakin toisen puolison nimiin.
Jos joku kuvittelee, että Suomen Pankki tai Euroopan Keskuspankki säätelee pankkikriisin aikaan korkotasoa, niin on väärässä ja tulee menettämään omaisuutensa. Pankit ja sijoittajat määräävät silloin korkotason, sillä ne ovat olleet ja ovat ilman todellista valvontaa. Poliitikot ovat todellisuudessa juoksupoikia, jotka säntäilevät sinne minne pankkiirit määräävät. Poliitikoilla ei ole pienintäkään itsenäistä päätäntävaltaa, vaan se valta on Euroopan ja maailman taloutta ohjaavien sijoittajien käsissä.
Ei tarvitse olla ennustaja tai selvännäkijä, ei tarvitse tietää Suomen tai maailman taloudesta tuon taivaallista, sillä maailman historian suurin taloudellinen romahdus on jo oven takana, joka on nyt raollaan, sillä suursijoittajien jalka on oven välissä.
Suomen ja Euroopan nuorisotyöttömyys on se pahin talousromahduksen syy ja siitä johtuva sosiaalitukien kasvu ja eläkevarantojen negatiivinen kierre. Niiden asioiden korvaamiseen ei riitä pätkätyöt nuorille, eläkeiän nosto tai eläkeindeksien leikkaaminen. Eläkeikää on nostettu Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa. Eläkkeitä on maksettu Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa pienenevässä määrin eläkkeensaajille. Syynä on se, että eläkevaranto on pienenpiirin hyppysissä, ja he ovat omineet sen omaksi sijoitusomaisuudeksi, joilla on ostettu valtaa Suomessa ja maailmanmarkkinoilla kasvuyrityksistä. Jokainen pienenentynyt eläke supistaa sisämarkkinoiden toimivuutta ja lisää työttömyyttä. Vähentää kaupan- ja palvelualan kilpailua, edesauttaa niiden monopolisoitumista ja avaa markkinoita ylikansallisille yhtiöille, josta seuraa pääomavirta ulkomaalaisille sijoittajille, joiden varallisuuden päätepiste on veroparatiisi.
Ne yritykset ovat nivoutuneet keskinäiseen kaupankäyntiin, joka on jo poistanut ja poistaa joka päivä toisia kilpailijoita markkinoita. Se tarkoitta sitä, että eri alojen kilpailu on taantunut ja uusia yrityksiä ei synny. Se taas tarkoittaa yritys ja tuoteideoiden innovaation romahdusta ja maailmantalouden kehityksen pysähtymistä.
Sen voi jokainen kuluttaja nähdä, joka yrittää etsiä uusia elokuvia, joissa ei toistettaisi samoja vuosikymmenten kaavoja juonessa. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa ei ole tullut mitään uutta aaltoa elokuvien tuotannossa ja sama trendi on myös puhelimissa, tietokoneissa, autoissa ja kaikilla tuotannon ja teollisuuden aloilla. Tulee vain pieniä parannuksia ja muutoksia, mutta mitään uutta ei synny, sillä uuden innovatiivisen yritystoiminnan aloittamisen estää määräävässä markkina-asemassa olevat kansainväliset yritykset ja yritysrahoittajat. Siksi maailman varallisuudesta lähes sata prosenttia on pienen prosentin hallussa. Ahneus on historiassa aina tuhonnut valtiota, nyt se tuhoaa koko maailman talouden ja kansat varmemmin kuin maailman laajuinen ydinsota, valtava meteoriitti tai muu luonnonmullistus. Eli me tyhmät kuluttajat olemmekin saattaneet itsemme sukupuuton partaalle.
Suurin maailman toimivuuden ongelma on siinä, että ihmisten hallitsema maapallo on harvojen sijoittajien käsissä. Mitä harvemmissa käsissä se on, niin sitä harvempi sitä pystyy hallitsemaan. Me olemme jo nyt tekniikan orjia, jonka hallitsemattomuus vie kohti hallitsematonta katastrofia.
Katastrofin siemenet on jo kylvetty kuivuneeseen maahan, joka ei enää tulevaisuudessa tuota ja ruoki planeettamme kansaa. Ensin tuhoutuvat sijoittajat, joiden vanavedessä menevät poliitikot ja virkamiehet. Jäljelle tulevat jäämän ne, joilla mitään ei ole. He ovat tottuneet tulemaan vähällä toimeen. Kaikkien muiden elämä on ollut riippuvainen yhteiskuntien toimivuudesta, jota ilman varakkaat, keskiluokka, poliitikot ja virkamiehet tuhotuvat. Sata viimeistä vuotta on eletty lisääntymisen aikaa, ja kaikilla elämän lajeilla tulee se huippu ennen jyrkännettä. Aiemmin tuhot koskivat rajoitetusti imperiumeja, jotka olivat vain osia maapallosta, mutta nykyinen imperiumi on koko maapallo, jota tieteilijät eivät ole ottaneet huomioon.
Blogitekstitäni 17.2.2015, lisätty kello 16.15
Tuhon oravanpyörä on tämä:
- Pankit lainaavat rahaa unelmilla ja viekkaudella, että pankkiirit voivat nostaa isoja tulospalkkioita. Tavoitteena on tehdä tulosta lyhyellä aikavälillä välittämättä vastuista.
- Pankit menettävät omat pääomansa, mutta niiden omistajat ja johtajat rikastuivat. Varat siirrettiin jo aiemmin veroparatiisien suojaan.
- Veronmaksajilta otetaan rahat pankkien pystyssä pitämiseen
- Pankit hakevat yrityksiä konkurssiin ja samalla kuittaavat luottotappiot valtion kassasta.
- Velallisilta ja yrittäjiltä viedään omaisuus ja yritykset pilkkahinnalla.
- Aiheutetaan suurtyöttömyys, jonka kustannukset maksaa valtio, verotulot romahtavat.
- Seurauksena on itsemurhia, kodittomuutta, perheiden hajoamiset, nuoren syrjäytyminen ja velallisten velkavankeus.
- Valtio ottaa ulkomaanluottoja kassakriisiinsä. Lainat otetaan heiltä, jotka talouskriisin aiheuttivat, eli lainataan omien veronmaksajien rahoja veroparatiiseista.
- Pankkien omistajat ja heidän lähipiirinsä kahmivat velallisten omaisuuden vielä edullisemmin itselleen.
- Kansan, veromaksajien ja yrittäjien omaisuus on nyt siirretty heille, jotka aiheuttivat talouskriisin.
- Alkaa kansan vyönkiristys, elintason lasku ja hyvinvointivaltion alasajo.
- Kansalta ja yrittäjiltä riistetty omaisuus tulee myyntiin korkealla hinnalla.
- Pankit alkavat tarjoamaan edullisia asuntolainoja ja myöhemmin lyhennysvapaita vuosia asuntolainojen maksuun ja yrittäjille halpaa rahaa. Nyt voit sitten siirtyä takaisin kohtaan 1.
Jos sinä elät jo nyt kädestä suuhun, niin tulevaisuus vie ne kädet, mutta suut jäävät ammolleen.
Kiitos Pertti jälleen kerran!
Ilmoita asiaton viesti
Oma tilanteeni asuntolainan osalta on se, että asunnon nykyinen arvo Oikotien saman alueen asuntojen myynti-ilmoitusten perusteella on 170000-200000€ haarukassa ja asuntolainaa on jäljellä alle 60000€. Kun ottaa huomioon asuntoni sijainnin pääkaupunkiseudulla ja metroaseman sijainnin noin puolentoista kilometrin päässä, arvioisin olevani reilusti turvarajojen paremmalla puolella. Lisäksi, kun alunperin otin asuntolainan, pankki ei sitä liian avokätisesti tyrkyttänyt, kuten 1980-luvulla tapana olisi ollut vaan omarahoitusosuus piti olla ja lisäksi käytiin läpi tulot ja menot ja mahdolliset lyhennysaikataulut nykyistä korkeampia korkotasoja vasten. Ja kun valuuttana on euro, Suomi ei voi sitä myöskään devalvoida.
Yllä olevassa artikkelissa on kuitenkin huomionarvoista se, että maakuntien pienemmillä paikkakunnilla velkainen omistusasunto on tällä hetkellä merkittävä riski, jos joku iso työllistäjä, oli se sitten oppilaitos tai tehdas, lähtee yllättäen seudulta.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa Mikko. Sulla on asiat kunnossa ja hyvät yöunet myös tulevaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sitä ikinä tiedä, jos sairastuu tai jää työttömäksi, mutta totesin vain, että pelkät asuntomarkkinoiden käänteet sellaisenaan eivät minun kohdallani näytä uhkaavilta.
Ilmoita asiaton viesti
Monikaan ei ole varautunut
Kauppalehti tänään
”Suomen Pankki varoittaa: Ruotsin asuntomarkkinoiden romahduksella tuntuvat vaikutukset Suomeen
29.4.2018 12.54”
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on oma talo, asuntolainaa eikä mitään muutakaan lainaa ole ollut pariin kymmeneen vuoteen, lopettamani yrityskin oli velaton (paitsi minulle velkaa).
Ilmoita asiaton viesti
Kriisin mahdollista syntyä ruokkii se, että ”kaveria ei jätetä”-ajattelun sijaan on tullut liian usein ajattelu ”kaverille ei jätetä.” Bonustelu vahvistaa tätä ajattelua. 1990-luvun pankkikriisi pitäisi olla vakavana esimerkkinä menneisyydestä. Näyttää vahvasti siltä, että ”pöytä alkaa olla kohta jälleen katettu” uuteen samanlaiseen kriisiin. Edellisen kriisin ”pääarkkitehdit” pääsivät tekosistaan kuin ”koira veräjästä.”
”Pankkien ulkomainen bruttovelka oli vuonna 1993 lähes 150 miljardia markkaa, josta SYP oli ottanut 53 miljardia, KOP 42 miljardia, Postipankki 26 miljardia, SKOP 20 miljardia ja OKO 8 miljardia markkaa. Suomen Pankin valuuttavarantoon verrattuna velkamäärä oli kymmenkertainen.” Lähde on Antti-Pekka Pietilän kirjoittama erinomainen kirja nimeltä ”Pankkikirja” sivu 38. Kirja ilmestyi vuonna 1995.
Ilmoita asiaton viesti