PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Äidiltäni viestejä haudan takaa

  • Äitini Lilli
    Äitini Lilli
  • Äitimme tilan kiinnitys oli laiton, mutta oikeutta emme saaneet.
    Äitimme tilan kiinnitys oli laiton, mutta oikeutta emme saaneet.
  • Sairaalta äidiltäni oli vaadittu kiinnitykset kotitaloon
    Sairaalta äidiltäni oli vaadittu kiinnitykset kotitaloon
  • Äitini Lillin ja veljieni Eeron ja Veijon haudat Sotkamon hautausmaalla.
    Äitini Lillin ja veljieni Eeron ja Veijon haudat Sotkamon hautausmaalla.

Tämä ”Sunnuntaiblogini” ilmestyy nyt poikkeuksellisesti lauantaina, koska sunnuntaina on Äitienpäivä, jonka täytyy olla ilon ja välittämisen juhlaa  - Äitien juhlaa heart

BLOGIN LOPUSSA KOLME ÄÄNIVIESTIÄ, KLIKKAA KUVIA HIIRELLÄ!

Omistan tämän blogini kaikille Äideille, jotka menettivät henkensä ennenaikaisesti 90-luvun pankkikriisin uhreina. Myös niile Äideille, jotka joutuivat voimattomina seuraamaan läheistensä romahtamista pankkien armottomaan syliin, saamatta oikeutta.

Samalla vetoan teihin, jotka olitte pankeissa töissä tai viranomaisena, niin kertokaa vihdoinkin tietonne medialle, siitä laittomasta kansalaisten ryöstöstä, jonka esimiehenne toteutti. Siksi, että se sama kuvio tulee tapahtumaan seuraavan pankkikriisin aikana ja silloin teidän lapsenne saattavat olla ne jotka tulevat kärsimään.

 Minun Äitini syntyi 10.08.1925. Silloin hän oikeasti syntyi, mutta kirkonkirjoissa on merkintä, että hän syntyi 18.08.1925, joten siitä tuli hänen virallinen syntymäpäivänsä, mutta perhepiirissä syntymäpäiviä vietettiin 10. elokuuta.

Äitini siirtyi pois maallisesta elämästään 11.8.1997, oikean ja virallisen syntymäpäivänsä välissä.

Äitini nimi oli Gunvor Lilian ja sukunimi syntyessä Grönqvist. Äitini oli vanhin viiden sisaruksen parvesta. Äitini ei pitänyt ensimmäisestä nimestään, joten hän käytti Lilian nimeä, josta muodostui hänen lempinimensä Lilli.

Äitini tuli 40-luvulla Kainuuseen, Sotkamon kuntaan Vuokatin asemalle kesätöihin postiin. Siellä hän tapasi tulevan aviomiehensä Reinon, joka oli asemamiehenä, eli isäni.

Kesällä 1957 isäni vanhemmat päättivät luovuttaa sukunsa tilan isälleni. Tila olisi kuulunut Veikko sedälleni, mutta hän kuoli Talvisodassa. Isäni vanhemmat jäivät kotitilalleen syytingille.

Äitini muutettua Jäätiön tilalle Vuokattiin isäni äiti päätti ”ristiä kätensä” ja ”pyörittää vain peukaloitaan” eli lopettaa työnteon tilalla. Äitini, kaupunkilaistyttö, joutui opettelemaan kaikki maatilan työt, joita hän oli sodan aikana nuorempana tehnyt. Lehmien ja muiden kotieläinten hoidon, maanviljelyn ja siinä sivussa huolehtia kuudesta pojasta ja aviomiehen vanhemmista. Meillä kotona ostettiin kaupasta vain suola, sokeri ja kahvi. Kaikki muu tuli tilalta ja tilaan rajoittuvasta Nuasjärvestä, siitä järvestä, johon nyt Talvivaaran kaivoksen myrkkyvesi lasketaan, josta tuli kalaa ympäri vuoden.

Äitini sopeutui kaupunpunkilaistyttönä uskomattoman hyvin maalaiselämään ja maatilan töihin. Äitini oli synnyttänyt meidän viiden pojan lisäksi yhden tytön, joka kuoli synnytyksen jälkeen. Äitini synnytti vielä yhden tytön, joka myös kuoli päivän vanhana ja hänen jälkeensä synnytti vielä yhden pojan Lassin. Eli meitä asui Jäätiön talossa vanhempieni lisäksi kuusi poikaa ja isäni vanhemmat. Äidilläni oli kymmenen suuta ruokittavana joka päivä aamusta iltaan ja sen lisäksi hoidettavana maatilan eläimet ja pellot isäni kanssa. Silloin opin kotona, ettei ole olemassa erikseen miesten- ja naistentöitä, sillä meidän poikien piti auttaa myös äitiä hänen töissään.

Äidin tehtävänä oli olla kaikessa mukana. Hoivata, huolehtia ja tehdä työtä vuorotta.

Äitini menetti rakkaan miehensä ja me kuusi poikaa rakkaan isämme pääsiäisenä 1980. Isäni oli silloin vasta 54-vuotias ja minä olin suorittamassa varusmiespalvelustani Karjalan lennostossa. Itse kirjoitan tätä nyt 61-vuotiaana, eli seitsemän vuotta vanhempana, kuin isäni kuoli.

Äitini antoi minulle täysin vapaat kädet, hoitaa ja kehittää hänen nimissään olevaa yritystä. Äitini suostui omistamansa yrityksen kautta rahoittamaan uutta yritysideaani huomattavilla rahasummilla ja suurilla riskeillä.

Aloin kehittämään viikko-osakejärjestelmään perustuvaa suurensuuntaista matkailuideaa ”Katinkulta koseptia”, joka toteutui löytämäni yhtiökumppanin helsinkiläisen asianajajan Seppo Juurikon kanssa yhteistyössä. Niin syntyi Vuokatin Katinkulta. Ilman Äitini panosta, luottamusta ja rahoitusta Katinkullan lomakeskusta ei olisi, eikä koskaan oli tullut Sotkamon kuntaan, Kainuun korpeen.

Ilman sitä, että isoisäni ja isoäitini eivät olisi tehneet lakkaamatta työtä saadakseen ostettua Jäätiön tilan vuonna 1929 ja jos isäni vanhempi veli ei olisi kuollut Talvisodassa puolustaessaan Suomen itsenäisyyttä, ja jos isäni ja Äitini eivät olisi tehneet ympärivuorokaista työtä vuodesta 1957 maatilan ja Jäätiön Leirintä ja Lomakylän eteen

Ei olisi ollut niitä 350 suoranaista ja 300 välillistä työpaikkaa viimeisen 25 vuoden aikana Sotkamon kunnassa. Sotkamon kuntaan, ei olisi kukaan toinen tehnyt sitä lähes 100 miljoonan euron investointia, ja vielä sukumme luomalle pohjalle ei olisi koskaan investoitu toisten toimesta vielä 100 miljoona euroa lisää, välillistä investoinneista puhumattakaan. Minä olin se, joka toteutin, mutta isovanhempani ja vanhempani loivat sille pohjan, mutta Äitini Lilian ja viisi veljeäni antoi Katinkullan synnylle tärkeimmän, eli perustan ja mahdollisuuden sen toteuttaa. Kuudellesadalle viidellekymmenelle ihmiselle loimme pysyvän työpaikan ja elämisen mahdollisuuden kotiseudullamme. Varovaisesti arvoiden Katinkulta on tuottanut veroeuroja jo 540miljoonaa.

Me teimme – me kadotimme – saimme kärsimykset – saimme elämän kokemukset ja tunteet.

Äitini elämä oli ollut työtä, työtä, työtä – vastuuta ja toisista huolehtimista. Äitini teki kaiken ilolla, hyvällä mielellä ja sydämellä. Äitini loppuelämä oli vain ja ainoastaan kärsimystä, kokea miehen ja kuuden lapsen isän menettäminen jo nuorella iällä. Äitini kärsimys ei päättynyt siihen.

Miten pahalta minusta tuntui katsoa sitä Äitini kärsimystä, jonka hän koki lapsiensa ja heidän perheittensä menetyksien myötä. Miten paljon Äitimme murehti ja itki meidän puolestamme, mutta kuinka hän piilotti kyyneleensä meiltä pystyäkseen tukemaan ja lohduttamaan. 

Kun minä jouduin hylkäämään kotimaani, koska en saanut luottokelvottomana edes vuokrattua asuntoa Suomesta, niin Äitini kannusti minua muuttamaan maasta uuteen elämään. Kun äitini kuoli elokuussa 1997, niin hautajaisten jälkeen kuulin serkultani, kuinka Äitini oli itkenyt, kun joudun jättämään isänmaani. Äitini ei koskaan kertonut minulle hänen kärsimyksistään vaan valoi minulle uskoa tulevaisuuteen.

Äitini Rakkaus oli pyyteetöntä ja uhrautuvaa – lasten etu oli etusijalla.

Äitini ansiota on sadat työpaikat Sotkamon kunnassa ja Kainuussa. Kun saatoimme veljieni kanssa Äitiä ajasta iäisyyteen, elokuussa 1997, niin oliko paikalla ketään heistä poliitikoista, kunnan virkamiehistä tai muista, jotka ottivat ja ovat ottaneet kunnian Katinkullan synnystä , sadan miljoonan investoinnista ja sadoista työpaikoista – Ei, paikalla ei ollut ketään heistä.

Kaipauksella ja Kunnioituksella Äidilleni – Pertti

Näin sitten valtion hallussa ollut roskapankki SKOP surmasi äitini ja hänen poismenonsa jälkeen vielä kaksi hänen poikaansa, veljeni Eeron ja Veijon.

Äitimme Lilian, Lilli, kuoli 1997, 71v, viisi vuotta konkurssin jälkeen, toivottomuuteen. Se söi äitini hengiltä, sillä hän ei voinut tehdä mitään, kun hänen kuudelta lapseltaan ja kolmeltatoista lapsenlapselta vietiin kodit ja omaisuus. Kuuntelin vähän aikaa sitten äitini puhelinvastaaja viestin minulle 90-luvulta, kuinka hän itkukurkussa kertoo ulosottomiesten käyneen hänen kotonaan kiinteistövälittäjien kanssa arvioimassa kotitaloamme, jossa äitini asui. Maatilamme päärakennus, jonka tiluksille Katinkullan rakensimme.

Veljeni Eero, kuoli 2001, 47v kahdeksan vuotta konkurssin jälkeen. Eero oli yrittänyt hakea velkasaneerausta kahdeksan vuotta. Ei saanut, koska yrityksemme ryöstäneet SKOP:n pankkiirit estivät sen aina Kajaanin käräjäoikeudessa. Hän pääsi vihdoinkin tammikuussa 2001 velkasaneeraukseen. Sai yhtenä maanantaina myönteisen päätöksen, mutta se tuli vuosia liian myöhään, sillä kahden päivän kuluttua keskiviikkona hänen terveytensä petti kahdeksan taisteluvuoden uuvuttamana ja hän kuoli kotonaan. Kaksi pientä poikaa jäi ilman rakastamaansa isää ja vaimo menetti rakkaan puolisonsa.

Veljeni Veijo, 61v, teki itsemurhan lääkkeillä 2013. Edellisenä iltana hän oli ollut käymässä ystävänsä luona ajamallaan taksiautolla. Oli lähtenyt ystävänsä luolta ja jättänyt autonsa ystävänsä pihaan. Oli todennut lähtiessään: ”Minun ajoni on ajettu”. Sen jälkeen hän meni kotiinsa ja oli ottanut lääkkeitä. Seuravana aamuna hänet löydettiin kuolleena. Kuolinsyyksi merkittiin ”Myrkytystila”. Sanaa itsemurha ei kuolintodistuksessa ole. Se on jätetty joko tarkoituksella tai hienotunteisuus syistä merkitsemättä. Näin kuolintodistukset ovat väärennettyjä, joten kukaan ei tiedä todellista itsemurhien määrää. Veljeni Veijo, oli 90-luvun pankkikriisin itsemurhauhri 21-vuotta konkurssin jälkeen. Samoin vielä tänäkin päivänä 90-luvun pankkikriisin uhrit tekevät joko suoranaisia itsemurhia tai yrittävät tappaa itsensä alkoholilla. Veljelleni oli raskasta kestää ne 21-vuotta konkurssin jälkeen kotiseudullamme Sotkamossa taksinkuljettajana. Kymmeniä kertoja, niiden vuosien aikana, hän minulle soitti ja kertoi sen ja sen kunnan poliitikon, virkamiehen tai Katinkullan asukkaan lähettäneen minulle terveisiä. Hän kertoi, kuinka jokainen heistä valitteli kohtaloamme, taputti olalle, mutta kukaan heistä ei kysynyt, että miten voisin auttaa? Kaksi lasta ja lapsenlapset jäivät suremaan rakastettua isää ja isoisää.

Alla olevilla videoilla voitte kuunnella, kuinka SKOP ja Sotkamon Säästöpankki surmasi äitini. Ne ovat viestejä puhelinvastaajaani vuonna 1995 sekä puhelunahoitus SKOP-Kiinteistöt Oy:n toimitusjohtajan kanssa, jolle Katinkullan 700milj.mk varallisuus siirrettiin panttihuutokaupassa  70%.n alihintaan 190mlj.mk:lla.

Katinkullan rakentamista aloittaessamme olin erikseen sanonut Sotkamon Säätöpankin toimitusjohtajalle, että äitini kotiin ja omaisuuteen ei saa hakea missään tapauksessa kiinnityksiä, sillä hän ei ole mukana Katinkullan investoinnissa ja hänellä on ollut jo yksi aneurysman puhkeaminen aivoissa ja sen vuoksi muistiongelmia. Myöhemmin äidilläni puhkesi vielä toinen aneurysma aivoissa. Tästä huolimatta pankkiiri oli vaatinut veljeni lainaan täysin lainvastaisesti lisävakuuksia ja hakenut kiinnitykset sitä varten äitini kotitaloon. Kuvat 2. ja 3. vaatimus kiinnityksien mitätöimiseen, mutta siinäkään emme oikeutta saaneet. Eli terveytensä menettäneeltä ja muistisairaalta vanhukselta voitiin ja voidaan tänäkin päivänä viedä kodit laittomasti ja oikeuden siunauksella. Nyt näyttää siltäi, että Sotkamon Säästöpankki oli ollut osaltaan mukana yrityksemme konkurssin suunnittelussa jo helmikuussa 1992, eli kymmen kuukautta aiemmin, kun SKOP haki yrityksemme konkurssiin laittomasti. Siksi maaliskuussa 1992 haettiin kiinnitykset Äitini kotiin, ja sille oli mahdollinen ostaja jo tiedossa - halvalla.

Näin surmattiin 90-luvulla valtavasti yrittäjiä ja muita velallisia, kun heiltä riistettiin jopa vuosisatojen aikana suvun keräämä omaisuus, joka oli hankittu kovalla työllä.

Viesti Äidiltäni puhelinvastaajassa 9.5.1995, kun Roskapankki Arsenaalin miehet olivat arvioimassa hänen kotiaan pakkohuutokauppaa varten.

https://

 

Puheluni SKOP-Kiinteistöt OY:n toimitusjohtajalle, joka oli Katinkullan hallituksen jäsen ja yhtenä suunnittelemassa yrityksemme kaappaamista pankin haltuun alihintaan.

https://https://

 

Äitini viesti vastaajaan, kun hän oli saanut sydänkohtauksen.

https://

 

Lopuksi tiedoksi, että lähiaikoina alkaa PeliLeaks, eli "salaisen aineistoni" lähettäminen tiedotusvälineille. Kesän kuluessa toinen, tuhdimpi lähetys tiedotusvälineille. Syksyllä, kun aineistoa on käännetty englannin kielelle alkavat postitukset ulkomaalaisille tiedotusvälineille, sijoittajille ja yliopistojen oikeustieteellisiin tiedekuntiin.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE heart

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän roopin2 kuva
Roope Uimonen

Pertiltä taas tuhtia settiä! Näitä sikailuja ei vaan kertakaikkiaan haluta valtiovallan taholta vieläkään selvittää vaikka 3. vuosikymmen jo pitkällä menossa. Jään mielenkiinnolla odottamaan Pelileaks kirjoituksia, saattaapa noita joku muukin odotella vähemmän innolla..
Voimia sinulle Pertti!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hesarissa vihdoinkin tänään velallisia kutakuinkin ymmärtävä laaja artikkeli.
Jutun mukaan VM hallinnoi roskiksen loppuhoitoa. Siis Orpo, joka taannoin jo jossain tilanteessa oli todennut että alkaa riittää.
Isot joukot väkeä kärppänä valvovat kaiken maailman vähemmistöjen oikeuksia, mutta tämän asian taakse ei vain meinaa löytyä voimaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset