*

PeliSuomi Elämää tämä vain on...joka päivä sen loppua kohden kuljen.

Kaikki blogit puheenaiheesta kulttuuri

Yritykset kulttuuria kuluttamaan

Kokkolassa on kokoisekseen kaupungiksi ihan hyvä kulttuuritarjonta. Yhteiskunnallisessa kaupungistumiskierteessä kulttuuritarjonta on kaupungin houkuttelevuutta lisäävä tekijä, jota jokainen kaupunki tarvitsee kun ihmiset valitsevat missä kaupungissa haluavat asua. Myös työpaikkatarjonta on merkittävä syy, kun ihmiset tekevät valintaa missä paikkakunnalla haluavat elää. Tässä asiassa kulttuuri ja yrityselämä kohtaavat ja tukevat toisiaan.

Pressiklubin jälkipyykki ja kulttuurinen omiminen #2

https://

Viime viikon perjantaina olin Pressiklubissa vieraana Talouselämän päätoimittajan Matti Virtasen ja Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin kanssa. Paskamyrskyksihän se sitten meni ja leimallista heränneelle kritiikille on ollut Saara Särmän antaman esimerkin mukaisesti se, ettei siinä ole asiallista sisältöä, vaan se on ollut lähinnä “Vesa ei vaan tajuu”-tyylistä narinaa.

3F - Kulttuurinen omiminen

Moderni feministinen liike on viime vuosina ylikorostanut kulttuurisen appropriaation, tai toisin sanoen kulttuurisen omimisen, konseptia. Käytännössä mikä tahansa “valta-asemassa olevan kulttuurin” edustajan, jonka voidaan katsoa millään tavalla edes etäisesti sivuavan “alisteisessa asemassa olevaa kulttuuria”, leimataan feministisessä keskustelussa orjuuteen ja holokaustiin rinnastettavaksi sorroksi ja alistamiseksi.

Tervetuloa Kajaanin elokuvakerhoon!

Kajaanin Elokuvakerho Ry:n syyskausi alkaa tulevana lauantaina (23.9.) jatkaen kajaanilaisen elokuvakerhotoiminnan lähes 60 vuotta jatkunutta historiaa. Suomalainen elokuvakerhotoiminta ei ole enää laajuudeltaan entisellään, mutta elokuvien kotikatselun, digitalisaation ja Internetin tuomista mullistuksista selvinnyt harventunut joukko porskuttaa oikein hyvin.

Olkaamme siis ihmisiä

Se, ettei yksilöllä ole syntyperään pohjautuvaa identiteettiä, ei tarkoita sitä, että hän automaattisesti jotenkin sulautuu massaan. Päinvastoin. Jossain kollektiivisuuteen perustuvassa valtiossa individualistinen yksilö juurikin erottuu joukosta.

Suomi ei ole kollektiivisuuteen perustuva valtio, vaan tämä maa pääasiassa koostuu yksilöistä. Tavalliselle suomalaiselle ajatus siitä, että määrittelisi koko minuutensa syntyperänsä perusteella, on aivan järjetön, ja niin se kuuluisi olla järjetön muillekin.

Murheellisten kuvien näyttely

Helsingissä, Sanomatalon alakerrassa, on esillä World Press Photo 2017 - näyttely – lehtikuvien parhaimmistoa maailmalta. Heti ensimmäisestä kuvasta lähtien käy selväksi, mistä näyttelyssä on kyse; kuvat kertovat tästä ajasta – eikä se ole kaunista katsottavaa. Näyttelyn kuvista tulee murheellinen olo: Näinkö synkässä ja verisen väkivallan maailmassa elämme?

Kritiikin puolesta ja vaino ei ole hyväksyttävää!

1. Miksi joidenkin poliitikkojen, mielipidevaikuttajien ja kulttuuripersoonien arvostelu on suvaitumpaa kuin toisten? 

2. Miksi ihmiset pilkkaavat jotain ala-arvoisesti, vaikka sille ei olisi edes mitään perusteita?

3. Miksi joidenkin vaikuttajien aiheellisesta kritiikistä suivaannutaan median ja muiden vaikuttavien kansalaisten joukossa?

PS. Takoituksella esitin vain kysymyksiä, koska tämä on keskustelunavaus!

Ekinokokkihysteria ja ultramoderni eetos

Tänään Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen ekinokokista joka "uhkaa" lopettaa suomalaisten marjojen keräämisen. En pääse varsinaista juttua lukemaan (juttu on vain tilaajille enkä sellainen ole), mutta itse aihe on minulle entuudestaan tuttu. Otsikon ja ingressin perusteella juttu haiskahtaa samalta sensaatiomaiselta tyyliltä mitä iltapäivälehdet ovat tästä samasta aiheesta aiemminkin kirjoittaneet. Luonto esitetään kauhistuttavana paikkana, tällä kertaa siellä mahdollisesti lymyävän ekinokokin vuoksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä