Media http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132342/all Sun, 16 Sep 2018 14:34:37 +0300 fi Anttilan muurahaispesä? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261065-anttilan-muurahaispesa <p>&nbsp;</p><p>Anttila on kohahduttanut tiedotteellaan kansaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmettelen, että kohistaan vaikka ei ole edes luettu koko tiedotetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tiedotteesta on löytänyt <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259014-konkaripoliitikon-ulostulo-sohaisen-luultavasti-muurahaispesaan-mutta-sen-kylla#.W5zwVenTRWk.facebook">kokoomusmedian versio</a> ja <a href="http://demokraatti.fi/keskustan-anttila-jyrahtaa-punavihrealle-vasemmistolle-sohaisen-luultavasti-muurahaispesaan">demareiden versio</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmiston edustajia on sydämistynyt asiasta ainakin facekommentoinnista päätellen.</p><p>&nbsp;</p><p>Noissa molempien mielipidevaikuttimien leikkaamissa versioissa on lainauksia Anttilan kirjoituksesta ja vaikuttaa omasta mielestä varsin mielenkiintoiselta ja tarpeelliseltakin puheenaiheelta.</p><p>&nbsp;</p><p>Uusisuomi kirjoittaa &quot;uutisessaan&quot; näin &quot;Hajottava identiteettipolitiikka kumpuaa Anttilan arvion mukaan punavihreän vasemmiston piiristä ja on saanut jalansijaa ennen muuta yliopistoilla, ja isossa osassa valtakunnan mediaa.&quot;</p><p>Uutisessa ei kuitenkaan tule ilmi, että mihin tuo väite perustuu. Kun on tuollainen kannanotto niin olisi mielestäni tarpeellista laittaa siihen myös se teksti, mistä toimittaja on tuon näkemyksen ammentanut.</p><p>&nbsp;</p><p>Olisiko jollain laittaa linkkiä tuohon alkuperäiseen tiedotteeseen? Demokraatilta sitä kysyin, mutta he eivät katsoneet tarpeelliseksi sitä antaa luetavaksi ja sanoivat vielä, että on ihan normaalia, että tiedotteita leikataan ja niihin lisätään omia näkemyksiä.</p><p>Mun mielestä olis normaalia ja varsinkin reilua Anttilaa kohtaan liittää näihin näkemyksiin linkki alkuperäiseen tekstiin, jotta ihmiset voisivat muodostaa siitä oman mielipiteen, eikä ostaa muiden valmiiksi tekemää mielipidettä. Toki lopputulos voi olla sama, mutta tässä kohtaa se matka on mielestäni yhtä tärkeä kun se päämäärä :D</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Anttila on kohahduttanut tiedotteellaan kansaa.

 

Ihmettelen, että kohistaan vaikka ei ole edes luettu koko tiedotetta.

 

Tiedotteesta on löytänyt kokoomusmedian versio ja demareiden versio.

 

Vasemmiston edustajia on sydämistynyt asiasta ainakin facekommentoinnista päätellen.

 

Noissa molempien mielipidevaikuttimien leikkaamissa versioissa on lainauksia Anttilan kirjoituksesta ja vaikuttaa omasta mielestä varsin mielenkiintoiselta ja tarpeelliseltakin puheenaiheelta.

 

Uusisuomi kirjoittaa "uutisessaan" näin "Hajottava identiteettipolitiikka kumpuaa Anttilan arvion mukaan punavihreän vasemmiston piiristä ja on saanut jalansijaa ennen muuta yliopistoilla, ja isossa osassa valtakunnan mediaa."

Uutisessa ei kuitenkaan tule ilmi, että mihin tuo väite perustuu. Kun on tuollainen kannanotto niin olisi mielestäni tarpeellista laittaa siihen myös se teksti, mistä toimittaja on tuon näkemyksen ammentanut.

 

Olisiko jollain laittaa linkkiä tuohon alkuperäiseen tiedotteeseen? Demokraatilta sitä kysyin, mutta he eivät katsoneet tarpeelliseksi sitä antaa luetavaksi ja sanoivat vielä, että on ihan normaalia, että tiedotteita leikataan ja niihin lisätään omia näkemyksiä.

Mun mielestä olis normaalia ja varsinkin reilua Anttilaa kohtaan liittää näihin näkemyksiin linkki alkuperäiseen tekstiin, jotta ihmiset voisivat muodostaa siitä oman mielipiteen, eikä ostaa muiden valmiiksi tekemää mielipidettä. Toki lopputulos voi olla sama, mutta tässä kohtaa se matka on mielestäni yhtä tärkeä kun se päämäärä :D

]]>
22 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261065-anttilan-muurahaispesa#comments Media Sirkka-Liisa Anttila Sun, 16 Sep 2018 11:34:37 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261065-anttilan-muurahaispesa
Pilapiirroskohu http://saku-miskarentola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261030-pilapiirroskohu <p>Viime päivinä erityisesti keltainen media on kirjoittanut tennislegenda Serena Williamsista, hänen käytöksestään ja Herald Sunin julkaisemasta pilapiirroksesta. En kirjoita nyt siitä, oliko Williamsin käytös ottelussa hyväksyttävää tai siitä, onko kyseinen pilapiirros jonkun mielestä hauska. Minua kiinnostavat perustelut kuvan rasistisuudelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Sukupuolen tutkimuksen lehtori Leena-Maija Rossi kertoo Helsingin sanomien Nyt-liitteessä, miksi pilapiirros Williamsista on rasistinen.</p><p>Ensiksi Rossi kertoo, kuinka &rdquo;Kuva jatkaa mustien ihmisten naurunalaiseksi tekemisen traditiota. Tähän perinteeseen kuuluu sekä naisten että miesten kohdalla tiettyjen fyysisten piirteiden, kuten huulien ja hiusten stereotyyppinen karrikointi, ja etenkin mustien naisten vihaisena esittäminen.&rdquo;</p><p>Tähän voisi lyhyesti todeta, että fyysisten piirteiden karrikointi pilapiirroksissa on sekin jo pitkään jatkunut traditio. Rossi mainitsi kuitenkin myös mustien naisten vihaisena esittämisen, vaikka ilman Williamsin poikkeuksellista vihanpurkausta koko pilakuvaa tuskin olisi piirretty.</p><p>&nbsp;</p><p>Rossi jatkaa: &rdquo;Pilakuvan voi nähdä myös lapsellistavan Serena Williamsia. Tämä on niin ikään yksi perinteinen rasistinen tapa, jolla valkoiset ovat esittäneet mustia, ja näin oikeuttaneet omaa ylivaltaansa holhoajina.&rdquo;</p><p>Tässä mainitaan taas yksi perinteinen tapa, jolla pilapiirroksessa kuvataan naurun aiheeksi valittua henkilöä. Luultavasti Williamsin käytös toi piirtäjälle mieleen uhmaikäisen lapsen kiukuttelun. Seuraavaksi Rossi mainitsee Williamsin vastustajan, Naomi Osakan, joka pilapiirroksessa näyttää &rdquo;geneeriseltä valkoisen naisen kuvalta.&rdquo; Monet ovat kuitenkin huomauttaneet, että Osakan ja Williamsin ihonvärissä ei piiroksessa ole juurikaan eroa. Sen lisäksi Osakalla on osittain vaaleaksi värjätyt hiukset, joten &rdquo;valkoisuus&rdquo; on tässä vain katsojan silmissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraavaksi Rossi esittää hyvän kysymyksen, mutta lukijoiden harmiksi jättää vastaamatta siihen. Hän kertoo &rdquo;Pilapiirrokset toki perustuvat juuri liioitteluun, mutta miksi jotkut liioittelun tavat liitetään niin sanottuun rotuun, toisia ei?&rdquo;</p><p>Voidaan kysyä, ketkä liittävät jotkut liioittelun tavat niin sanottuun rotuun. Piirrosta kritisoivat ainakin tekevät näin, vaikka kuvan piirtänyt Mark Knightin mukaan kuvassa ei ole kyse Williamsin rodusta tai sukupuolesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopuksi Rossi kertoo &rdquo;Poliittisen satiirin perinteeseen kuuluu, että karikatyyrejä esitetään erityisesti niistä henkilöistä, jotka edustavat jonkinlaista valtaa. Esimerkiksi urheilun hierarkioissa mustat naiset eivät ole kovin korkeassa asemassa.&rdquo;</p><p>Kun luin yllä olevan lainauksen, löin käteni otsaan silkasta ihmetyksestä. Rossi tulee ehkä tiedostamattaan alentaneeksi Williamsin pelkäksi mustaksi naiseksi. Moninkertainen Olympiamitalisti ja tennislegenda ei kai sitten ole tarpeeksi korkealla urheilijoiden hierakioissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Voidaan siis todeta, että pilapiirros oli vain yksi piirros muiden joukossa, vaikka siitä rasismia yritetään löytääkin. Herald Sun vastasi pilapiirroskohuun toteamalla poliittisen korrektiuden menneen liian pitkälle. Millaisia tulevat olemaan pilapiirrokset, kun niissä ei voi esittää tummaihoisia ihmisiä ilman pelkoa rasismisyytöksistä? Onko suurempi rasisti se, joka näkee pilapiirroksessa rasismia kuin se, joka hyväksyy pilapiirroksen, olipa siinä esitetty henkilö kuka hyvänsä, kunhan on paikkansa piiroksessa ansainnut.</p><p>&nbsp;</p><p>Alla linkki Nyt-liitteen juttuun.</p><p><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005827181.html" title="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005827181.html">https://www.hs.fi/nyt/art-2000005827181.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä erityisesti keltainen media on kirjoittanut tennislegenda Serena Williamsista, hänen käytöksestään ja Herald Sunin julkaisemasta pilapiirroksesta. En kirjoita nyt siitä, oliko Williamsin käytös ottelussa hyväksyttävää tai siitä, onko kyseinen pilapiirros jonkun mielestä hauska. Minua kiinnostavat perustelut kuvan rasistisuudelle.

 

Sukupuolen tutkimuksen lehtori Leena-Maija Rossi kertoo Helsingin sanomien Nyt-liitteessä, miksi pilapiirros Williamsista on rasistinen.

Ensiksi Rossi kertoo, kuinka ”Kuva jatkaa mustien ihmisten naurunalaiseksi tekemisen traditiota. Tähän perinteeseen kuuluu sekä naisten että miesten kohdalla tiettyjen fyysisten piirteiden, kuten huulien ja hiusten stereotyyppinen karrikointi, ja etenkin mustien naisten vihaisena esittäminen.”

Tähän voisi lyhyesti todeta, että fyysisten piirteiden karrikointi pilapiirroksissa on sekin jo pitkään jatkunut traditio. Rossi mainitsi kuitenkin myös mustien naisten vihaisena esittämisen, vaikka ilman Williamsin poikkeuksellista vihanpurkausta koko pilakuvaa tuskin olisi piirretty.

 

Rossi jatkaa: ”Pilakuvan voi nähdä myös lapsellistavan Serena Williamsia. Tämä on niin ikään yksi perinteinen rasistinen tapa, jolla valkoiset ovat esittäneet mustia, ja näin oikeuttaneet omaa ylivaltaansa holhoajina.”

Tässä mainitaan taas yksi perinteinen tapa, jolla pilapiirroksessa kuvataan naurun aiheeksi valittua henkilöä. Luultavasti Williamsin käytös toi piirtäjälle mieleen uhmaikäisen lapsen kiukuttelun. Seuraavaksi Rossi mainitsee Williamsin vastustajan, Naomi Osakan, joka pilapiirroksessa näyttää ”geneeriseltä valkoisen naisen kuvalta.” Monet ovat kuitenkin huomauttaneet, että Osakan ja Williamsin ihonvärissä ei piiroksessa ole juurikaan eroa. Sen lisäksi Osakalla on osittain vaaleaksi värjätyt hiukset, joten ”valkoisuus” on tässä vain katsojan silmissä.

 

Seuraavaksi Rossi esittää hyvän kysymyksen, mutta lukijoiden harmiksi jättää vastaamatta siihen. Hän kertoo ”Pilapiirrokset toki perustuvat juuri liioitteluun, mutta miksi jotkut liioittelun tavat liitetään niin sanottuun rotuun, toisia ei?”

Voidaan kysyä, ketkä liittävät jotkut liioittelun tavat niin sanottuun rotuun. Piirrosta kritisoivat ainakin tekevät näin, vaikka kuvan piirtänyt Mark Knightin mukaan kuvassa ei ole kyse Williamsin rodusta tai sukupuolesta.

 

Lopuksi Rossi kertoo ”Poliittisen satiirin perinteeseen kuuluu, että karikatyyrejä esitetään erityisesti niistä henkilöistä, jotka edustavat jonkinlaista valtaa. Esimerkiksi urheilun hierarkioissa mustat naiset eivät ole kovin korkeassa asemassa.”

Kun luin yllä olevan lainauksen, löin käteni otsaan silkasta ihmetyksestä. Rossi tulee ehkä tiedostamattaan alentaneeksi Williamsin pelkäksi mustaksi naiseksi. Moninkertainen Olympiamitalisti ja tennislegenda ei kai sitten ole tarpeeksi korkealla urheilijoiden hierakioissa.

 

Voidaan siis todeta, että pilapiirros oli vain yksi piirros muiden joukossa, vaikka siitä rasismia yritetään löytääkin. Herald Sun vastasi pilapiirroskohuun toteamalla poliittisen korrektiuden menneen liian pitkälle. Millaisia tulevat olemaan pilapiirrokset, kun niissä ei voi esittää tummaihoisia ihmisiä ilman pelkoa rasismisyytöksistä? Onko suurempi rasisti se, joka näkee pilapiirroksessa rasismia kuin se, joka hyväksyy pilapiirroksen, olipa siinä esitetty henkilö kuka hyvänsä, kunhan on paikkansa piiroksessa ansainnut.

 

Alla linkki Nyt-liitteen juttuun.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005827181.html

]]>
17 http://saku-miskarentola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261030-pilapiirroskohu#comments Kohu Media Rasismi Serena Williams Tennis Sat, 15 Sep 2018 11:25:08 +0000 Saku-Miska Rentola http://saku-miskarentola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261030-pilapiirroskohu
Median suvaitsevaisuus ja kansan piirissä suvaitsevaisto! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260680-median-suvaitsevaisuus-ja-kansan-piirissa-suvaitsevaisto <p>Siedämme oikealla tavalla erilaisia ihmisiä, mutta väärällä lailla erilaisia kansalaisia kuten skitsofreenikkoja saa väheksyä ja herjata miten paljon tahansa, vaikka meikäläisiä on noin 50000 kansalaista Suomessa.&nbsp;Media tekee mielellään näyttäviä juttuja hyvin poikkeavista ihmisistä tai ryhmistä. Samaan aikaan kärsivän vähemmistön ääni halutaan vaieta lähes kuoliaaksi.</p><p>Oikeanlainen suvaisevaisuus on kai sitä, että vähemmistöistä pitää tykätä vaikka ei tykkää heistä yhtään sen enempää kuin muistakaan usein suuremmista vähemmistöryhmistä. Tähän oikeanlaiseen suvaitsevaisuuteen kuuluu myös puolesta loukkaantuminen, jos jotain vähemmistön edustajaa on esimerkiksi hieman tölvitty sosiaalisessa mediassa.</p><p>Kunnioita meitä tai itket ja kunnioitat meitä huutavat mediassa erikoisihmisten rakkaat ja on siinä se hyvä puoli, että kansalle osoitetaan ihmisyyden pitävän sisällään hyvin erilaista normipoikkeavuutta ja siksi me olemmekin ihmisiä. Media tekee ehkä silti oikein nostaessaan marginaalisten väestönosien asemaa otsikoihin, koska tällaisten nostojen perusteella voi tarkastella hyvinkin tarkkaan yhteiskunnallista ilmapiiriä ja sivistyksen tasoa.</p><p>Aitoa kunnioitusta ei vain saa mediassa käskemällä vaan siinä pitää olla hyvin konkreettisia tekoja taustalla. Kuten esimerkiksi ALS-hermostosairauden kanssa elänyt Stephen Hawking varmasti tiesi senkin, että hän antoi vaikealle sairaudelle kasvot, vaikka asenteellisimmat ihmiset kiinnittävät edelleen huomion ennemmin Hawkingin vammaiseen elämään kuin hänen suuremmoiseen sitkeyteen ja elämäntyöhönsä.</p><p>Valitamme turhasta ja puolustamme vähemmistöjä väärin, jonka takia on perusteltua käyttää nimitystä mukasuvaitsevaisto, koska aito suvaitsevaisuuskin on parhaimmillaankin itsensä toista parempana näkemistä. Entä jos olisimme vain ihmisiä kaikki mitenkään liikaa itseämme korostamatta, jos sillä nyt ei erityisesti ole mitään yhteiskunnallisesti annettavaa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Siedämme oikealla tavalla erilaisia ihmisiä, mutta väärällä lailla erilaisia kansalaisia kuten skitsofreenikkoja saa väheksyä ja herjata miten paljon tahansa, vaikka meikäläisiä on noin 50000 kansalaista Suomessa. Media tekee mielellään näyttäviä juttuja hyvin poikkeavista ihmisistä tai ryhmistä. Samaan aikaan kärsivän vähemmistön ääni halutaan vaieta lähes kuoliaaksi.

Oikeanlainen suvaisevaisuus on kai sitä, että vähemmistöistä pitää tykätä vaikka ei tykkää heistä yhtään sen enempää kuin muistakaan usein suuremmista vähemmistöryhmistä. Tähän oikeanlaiseen suvaitsevaisuuteen kuuluu myös puolesta loukkaantuminen, jos jotain vähemmistön edustajaa on esimerkiksi hieman tölvitty sosiaalisessa mediassa.

Kunnioita meitä tai itket ja kunnioitat meitä huutavat mediassa erikoisihmisten rakkaat ja on siinä se hyvä puoli, että kansalle osoitetaan ihmisyyden pitävän sisällään hyvin erilaista normipoikkeavuutta ja siksi me olemmekin ihmisiä. Media tekee ehkä silti oikein nostaessaan marginaalisten väestönosien asemaa otsikoihin, koska tällaisten nostojen perusteella voi tarkastella hyvinkin tarkkaan yhteiskunnallista ilmapiiriä ja sivistyksen tasoa.

Aitoa kunnioitusta ei vain saa mediassa käskemällä vaan siinä pitää olla hyvin konkreettisia tekoja taustalla. Kuten esimerkiksi ALS-hermostosairauden kanssa elänyt Stephen Hawking varmasti tiesi senkin, että hän antoi vaikealle sairaudelle kasvot, vaikka asenteellisimmat ihmiset kiinnittävät edelleen huomion ennemmin Hawkingin vammaiseen elämään kuin hänen suuremmoiseen sitkeyteen ja elämäntyöhönsä.

Valitamme turhasta ja puolustamme vähemmistöjä väärin, jonka takia on perusteltua käyttää nimitystä mukasuvaitsevaisto, koska aito suvaitsevaisuuskin on parhaimmillaankin itsensä toista parempana näkemistä. Entä jos olisimme vain ihmisiä kaikki mitenkään liikaa itseämme korostamatta, jos sillä nyt ei erityisesti ole mitään yhteiskunnallisesti annettavaa?

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260680-median-suvaitsevaisuus-ja-kansan-piirissa-suvaitsevaisto#comments Avoin yhteiskunta Media Skitsofreniakuntoutujat Stephen Hawking Sun, 09 Sep 2018 06:00:37 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260680-median-suvaitsevaisuus-ja-kansan-piirissa-suvaitsevaisto
Heja Sverige! http://mattihytola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260656-heja-sverige <p>Ylihuomenna saamme lukea mediasta analyysia siitä kuinka ruotsalaiset harhautettiin äänestämään väärin. Syyllisiä tietenkin löytyy ihan tyhmistä kansalaisista aina Trumpiin ja Putiniin. Se on kuitenkin varmaa että tehtyjä virheitä ei myönnetä. Minä puolestani toivotan Ruotsidemokraateille hyvää menestystä ja hallituksen muodostajan asemaa. On jo aika näyttä sosialistidemokraateille kaapin paikka ja palauttaa Ruotsi siksi turvalliseksi, tasa-arvoiseksi ja ystävälliseksi maaksi jona sen lapsuudestamme muistamme. Toivon että Ruotsidemokraattien menestys säteilee myös Suomeen ja ohjaa myös omaa puoluettani, Kokoomusta, oikeaan suuntaan. Osittainhan näin onkin jo tapahtunut, osa poliitikoistamme on herännyt monikulttuurisista haaveunistaan todellisuuteen. Vielä pystymme välttämään Ruostin tekemät virheet. Lycka till Sverigedemokraterna!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylihuomenna saamme lukea mediasta analyysia siitä kuinka ruotsalaiset harhautettiin äänestämään väärin. Syyllisiä tietenkin löytyy ihan tyhmistä kansalaisista aina Trumpiin ja Putiniin. Se on kuitenkin varmaa että tehtyjä virheitä ei myönnetä. Minä puolestani toivotan Ruotsidemokraateille hyvää menestystä ja hallituksen muodostajan asemaa. On jo aika näyttä sosialistidemokraateille kaapin paikka ja palauttaa Ruotsi siksi turvalliseksi, tasa-arvoiseksi ja ystävälliseksi maaksi jona sen lapsuudestamme muistamme. Toivon että Ruotsidemokraattien menestys säteilee myös Suomeen ja ohjaa myös omaa puoluettani, Kokoomusta, oikeaan suuntaan. Osittainhan näin onkin jo tapahtunut, osa poliitikoistamme on herännyt monikulttuurisista haaveunistaan todellisuuteen. Vielä pystymme välttämään Ruostin tekemät virheet. Lycka till Sverigedemokraterna!

]]>
0 http://mattihytola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260656-heja-sverige#comments Jimmie Media Ruotsi Sverigedemokraterna Vaalit Sat, 08 Sep 2018 16:08:28 +0000 Matti Hytölä http://mattihytola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260656-heja-sverige
Ruotsin television viimeinen vaaliväittely http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260626-ruotsin-television-viimeinen-vaalivaittely <p>Ruotsin television viimeinen vaaliväittely käynnissä.&nbsp; <a href="https://areena.yle.fi/1-50007378" title="https://areena.yle.fi/1-50007378">https://areena.yle.fi/1-50007378</a></p><p>Eipä poikkea juurikaan vastaavasta Suomalaisesta. Sen mitä huonolla ruotsilla olen ymmärtänyt, niin ratkaisevaksi aiheeksi myös ruotsissa on noussut maahanmuuton ongelmat. Sama toistunee Suomessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos jotain yhteläisyyttä pitää vetää, niin &quot;puolueettomasti&quot; juontajat ohjaavat keskustelua.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Näyttäisi siltä, että paniikista päätellen ruotsidemokraatit saavat jytkynsä!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruotsin television viimeinen vaaliväittely käynnissä.  https://areena.yle.fi/1-50007378

Eipä poikkea juurikaan vastaavasta Suomalaisesta. Sen mitä huonolla ruotsilla olen ymmärtänyt, niin ratkaisevaksi aiheeksi myös ruotsissa on noussut maahanmuuton ongelmat. Sama toistunee Suomessa.

 

Jos jotain yhteläisyyttä pitää vetää, niin "puolueettomasti" juontajat ohjaavat keskustelua. 

 

Näyttäisi siltä, että paniikista päätellen ruotsidemokraatit saavat jytkynsä!

 

 

]]>
27 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260626-ruotsin-television-viimeinen-vaalivaittely#comments Media Ruotsidemokraatit Vaaliväittely Fri, 07 Sep 2018 18:28:45 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260626-ruotsin-television-viimeinen-vaalivaittely
Puheenvuorolainen, voit päästä Kauppalehteen http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260545-puheenvuorolainen-voit-paasta-kauppalehteen <p>Uusi Suomi ja Kauppalehti tiivistävät sisällöllistä yhteistyötään siten, että Uuden Suomen blogialusta Puheenvuoroon kirjoitettuja tekstejä aletaan julkaista Kauppalehdessä, sekä paperille painettuna että verkossa.</p><p>Julkaistavat kirjoitukset valitsee Kauppalehden pääkirjoitustoimitus. Ne näkyvät lehden Debatti-osiossa, joka ilmestyy maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin.</p><p>Uusi levityskanava tuo lisänäkyvyyttä hyville kirjoituksille. Uskomme, että tämä palvelee teitä puheenvuorolaisia.</p><p>Otamme käytännöksi ilmoittaa etukäteen kirjoittajalle, kun aiomme julkaista tekstin. Kirjoitusta voidaan tarvittaessa editoida toimituksessa ennen julkaisua Kauppalehdessä.</p><p>Uusi Suomi ja Kauppalehti kuuluvat Alma Talent -kokonaisuuteen. Muita samaan mediaperheeseen kuuluvia lehtiä ja verkkopalveluita ovat muun muassa Talouselämä, Tekniikka&amp;Talous, Tivi, Arvopaperi ja Mediuutiset.</p><p>Jos haluat lukea tekijänoikeudellista asioista, tietoa on täällä Uuden Suomen käyttöehdoissa: <a href="https://oma.uusisuomi.fi/kayttoehdot">https://oma.uusisuomi.fi/kayttoehdot</a></p><p>Herättääkö kysymyksiä? Vastaan parhaani mukaan.</p> Uusi Suomi ja Kauppalehti tiivistävät sisällöllistä yhteistyötään siten, että Uuden Suomen blogialusta Puheenvuoroon kirjoitettuja tekstejä aletaan julkaista Kauppalehdessä, sekä paperille painettuna että verkossa.

Julkaistavat kirjoitukset valitsee Kauppalehden pääkirjoitustoimitus. Ne näkyvät lehden Debatti-osiossa, joka ilmestyy maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin.

Uusi levityskanava tuo lisänäkyvyyttä hyville kirjoituksille. Uskomme, että tämä palvelee teitä puheenvuorolaisia.

Otamme käytännöksi ilmoittaa etukäteen kirjoittajalle, kun aiomme julkaista tekstin. Kirjoitusta voidaan tarvittaessa editoida toimituksessa ennen julkaisua Kauppalehdessä.

Uusi Suomi ja Kauppalehti kuuluvat Alma Talent -kokonaisuuteen. Muita samaan mediaperheeseen kuuluvia lehtiä ja verkkopalveluita ovat muun muassa Talouselämä, Tekniikka&Talous, Tivi, Arvopaperi ja Mediuutiset.

Jos haluat lukea tekijänoikeudellista asioista, tietoa on täällä Uuden Suomen käyttöehdoissa: https://oma.uusisuomi.fi/kayttoehdot

Herättääkö kysymyksiä? Vastaan parhaani mukaan.

]]>
26 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260545-puheenvuorolainen-voit-paasta-kauppalehteen#comments Kotimaa Kauppalehti Media Puheenvuoro Uusi Suomi Thu, 06 Sep 2018 11:03:47 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260545-puheenvuorolainen-voit-paasta-kauppalehteen
Valtamedian inhokit ja suosikit http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260208-valtamedian-inhokit-ja-suosikit <p>Johtavan oppositiopuolueen eduskuntavaalimenestys on Suomessa ollut aina vankka. Puolueen kulloisellakin puheenjohtajalla ei ole ollut juuri merkitystä, sillä vaalivoittoon on useimmiten riittänyt pelkkä istuvan hallituksen moittiminen ja vastustaminen.</p><p>Se, missä määrin media - nimenomaan valtamedia Yle, Sanoma ja MTV - on vaikuttanut suuren yleisön saamaan kuvaan puoluejohtajista, olisi hyvä selvityksen kohde. Se, ettei sellaista ole tehty, johtunee valtamediasta itsestään: se ei halua jäädä kiinni ilmiselvästä puolueellisuudestaan suhteessa puoluejohtajista antamaansa kuvaan.</p><p>Valtamedialla on Suomessa aivan liian iso valta, sillä sen oman näkyvän aseman lisäksi myös pienempi media seurailee valtamedian näkemyksiä melko orjallisesti. Näin Suomeen muodostuu asioista usein vain yksi totuus - jonka kyseenalaistajiin suhtaudutaan lähinnä naureskellen.&nbsp;</p><p>Suomen puoluejohtajiin valtamedia on suhtautunut 1990-luvulta lähtien kolmella eri tavalla. Puheenjohtajat ovat puolueensa kasvot, joten valtamedian toimittajien omat antipatiat ja sympatiat kutakin puoluetta kohtaan ovat päässeet vaikuttamaan myös puoluejohtajien käsittelyssä.&nbsp;</p><p>Merkittävimpien puolueiden eli kokoomuksen, keskustan, SDP:n ja vihreiden puheenjohtajista valtamedian selkeitä inhokkeja ovat 90-luvulta alkaen olleet kokoomuksesta Ville Itälä ja Alexander Stubb, keskustasta Paavo Väyrynen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Juha Sipilä, SDP:stä Ulf Sudqvist ja Jutta Urpilainen sekä vihreistä Touko Aalto.</p><p>Suosikeikseen suomalainen valtamedia on puolestaan valinnut 90-luvulta alkaen kokoomuksesta Sauli Niinistön ja Petteri Orpon, keskustasta Mari Kiviniemen, SDP:stä Paavo Lipposen ja vihreistä Heidi Hautalan, Pekka Haaviston, Tuija Braxin ja Ville Niinistön.</p><p>Inhokeiksi valitsemiaan valtamedia on painanut alaspäin ja tulkinnut heitä aina sen mukaisesti, mutta suosikkejaan se on käsitellyt yleensä silkkihansikkain - median tärkeimmän tehtävän eli puolueettoman ja tasapuolisen uutisoinnin näin unohtaen.</p><p>Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi puheenjohtajina noissa puolueissa ovat toimineen 90-luvulta alkaen Ilkka Suominen, Pertti Salolainen, Jyrki Katainen, Esko Aho, Pertti Paasio, Eero Heinäluoma, Antti Rinne, Pekka Sauri, Satu Hassi, Osmo Soininvaara, Tarja Cronberg ja Anni Sinnemäki. Tätä joukkoa valtamedian voidaan katsoa kohdelleen - jos ei aina ihan hyväntahtoisestikaan - niin ainakin melko asiallisesti.</p><p>Kuten sanottu, puoluejohtajien mediassa saaman kohtelun tutkiminen vaikkapa tieteellisesati voisi olla paikallaan. Silloin tällainenkin mutu-ajattelu voitaisiin todeta joko oikeaan tai ihan metsään menneeksi - tai jotakin siltä väliltä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Johtavan oppositiopuolueen eduskuntavaalimenestys on Suomessa ollut aina vankka. Puolueen kulloisellakin puheenjohtajalla ei ole ollut juuri merkitystä, sillä vaalivoittoon on useimmiten riittänyt pelkkä istuvan hallituksen moittiminen ja vastustaminen.

Se, missä määrin media - nimenomaan valtamedia Yle, Sanoma ja MTV - on vaikuttanut suuren yleisön saamaan kuvaan puoluejohtajista, olisi hyvä selvityksen kohde. Se, ettei sellaista ole tehty, johtunee valtamediasta itsestään: se ei halua jäädä kiinni ilmiselvästä puolueellisuudestaan suhteessa puoluejohtajista antamaansa kuvaan.

Valtamedialla on Suomessa aivan liian iso valta, sillä sen oman näkyvän aseman lisäksi myös pienempi media seurailee valtamedian näkemyksiä melko orjallisesti. Näin Suomeen muodostuu asioista usein vain yksi totuus - jonka kyseenalaistajiin suhtaudutaan lähinnä naureskellen. 

Suomen puoluejohtajiin valtamedia on suhtautunut 1990-luvulta lähtien kolmella eri tavalla. Puheenjohtajat ovat puolueensa kasvot, joten valtamedian toimittajien omat antipatiat ja sympatiat kutakin puoluetta kohtaan ovat päässeet vaikuttamaan myös puoluejohtajien käsittelyssä. 

Merkittävimpien puolueiden eli kokoomuksen, keskustan, SDP:n ja vihreiden puheenjohtajista valtamedian selkeitä inhokkeja ovat 90-luvulta alkaen olleet kokoomuksesta Ville Itälä ja Alexander Stubb, keskustasta Paavo Väyrynen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Juha Sipilä, SDP:stä Ulf Sudqvist ja Jutta Urpilainen sekä vihreistä Touko Aalto.

Suosikeikseen suomalainen valtamedia on puolestaan valinnut 90-luvulta alkaen kokoomuksesta Sauli Niinistön ja Petteri Orpon, keskustasta Mari Kiviniemen, SDP:stä Paavo Lipposen ja vihreistä Heidi Hautalan, Pekka Haaviston, Tuija Braxin ja Ville Niinistön.

Inhokeiksi valitsemiaan valtamedia on painanut alaspäin ja tulkinnut heitä aina sen mukaisesti, mutta suosikkejaan se on käsitellyt yleensä silkkihansikkain - median tärkeimmän tehtävän eli puolueettoman ja tasapuolisen uutisoinnin näin unohtaen.

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi puheenjohtajina noissa puolueissa ovat toimineen 90-luvulta alkaen Ilkka Suominen, Pertti Salolainen, Jyrki Katainen, Esko Aho, Pertti Paasio, Eero Heinäluoma, Antti Rinne, Pekka Sauri, Satu Hassi, Osmo Soininvaara, Tarja Cronberg ja Anni Sinnemäki. Tätä joukkoa valtamedian voidaan katsoa kohdelleen - jos ei aina ihan hyväntahtoisestikaan - niin ainakin melko asiallisesti.

Kuten sanottu, puoluejohtajien mediassa saaman kohtelun tutkiminen vaikkapa tieteellisesati voisi olla paikallaan. Silloin tällainenkin mutu-ajattelu voitaisiin todeta joko oikeaan tai ihan metsään menneeksi - tai jotakin siltä väliltä.

]]>
0 http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260208-valtamedian-inhokit-ja-suosikit#comments Media Puolueet Puoluejohtajat Valtamedia Yle Thu, 30 Aug 2018 10:52:22 +0000 Jari Rusanen http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260208-valtamedian-inhokit-ja-suosikit
Valtamedian inhokit ja suosikit http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260209-valtamedian-inhokit-ja-suosikit <p>Johtavan oppositiopuolueen eduskuntavaalimenestys on Suomessa ollut aina vankka. Puolueen kulloisellakin puheenjohtajalla ei ole ollut juuri merkitystä, sillä vaalivoittoon on useimmiten riittänyt pelkkä istuvan hallituksen moittiminen ja vastustaminen.</p><p>Se, missä määrin media - nimenomaan valtamedia Yle, Sanoma ja MTV - on vaikuttanut suuren yleisön saamaan kuvaan puoluejohtajista, olisi hyvä selvityksen kohde. Se, ettei sellaista ole tehty, johtunee valtamediasta itsestään: se ei halua jäädä kiinni ilmiselvästä puolueellisuudestaan suhteessa puoluejohtajista antamaansa kuvaan.</p><p>Valtamedialla on Suomessa aivan liian iso valta, sillä sen oman näkyvän aseman lisäksi myös pienempi media seurailee valtamedian näkemyksiä melko orjallisesti. Näin Suomeen muodostuu asioista usein vain yksi totuus - jonka kyseenalaistajiin suhtaudutaan lähinnä naureskellen.&nbsp;</p><p>Suomen puoluejohtajiin valtamedia on suhtautunut 1990-luvulta lähtien kolmella eri tavalla. Puheenjohtajat ovat puolueensa kasvot, joten valtamedian toimittajien omat antipatiat ja sympatiat kutakin puoluetta kohtaan ovat päässeet vaikuttamaan myös puoluejohtajien käsittelyssä.&nbsp;</p><p>Merkittävimpien puolueiden eli kokoomuksen, keskustan, SDP:n ja vihreiden puheenjohtajista valtamedian selkeitä inhokkeja ovat 90-luvulta alkaen olleet kokoomuksesta Ville Itälä ja Alexander Stubb, keskustasta Paavo Väyrynen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Juha Sipilä, SDP:stä Ulf Sudqvist ja Jutta Urpilainen sekä vihreistä Touko Aalto.</p><p>Suosikeikseen suomalainen valtamedia on puolestaan valinnut 90-luvulta alkaen kokoomuksesta Sauli Niinistön ja Petteri Orpon, keskustasta Mari Kiviniemen, SDP:stä Paavo Lipposen ja vihreistä Heidi Hautalan, Pekka Haaviston, Tuija Braxin ja Ville Niinistön.</p><p>Inhokeiksi valitsemiaan valtamedia on painanut alaspäin ja tulkinnut heitä aina sen mukaisesti, mutta suosikkejaan se on käsitellyt yleensä silkkihansikkain - median tärkeimmän tehtävän eli puolueettoman ja tasapuolisen uutisoinnin näin unohtaen.</p><p>Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi puheenjohtajina noissa puolueissa ovat toimineen 90-luvulta alkaen Ilkka Suominen, Pertti Salolainen, Jyrki Katainen, Esko Aho, Pertti Paasio, Eero Heinäluoma, Antti Rinne, Pekka Sauri, Satu Hassi, Osmo Soininvaara, Tarja Cronberg ja Anni Sinnemäki. Tätä joukkoa valtamedian voidaan katsoa kohdelleen - jos ei aina ihan hyväntahtoisestikaan - niin ainakin melko asiallisesti.</p><p>Kuten sanottu, puoluejohtajien mediassa saaman kohtelun tutkiminen vaikkapa tieteellisesati voisi olla paikallaan. Silloin tällainenkin mutu-ajattelu voitaisiin todeta joko oikeaan tai ihan metsään menneeksi - tai jotakin siltä väliltä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Johtavan oppositiopuolueen eduskuntavaalimenestys on Suomessa ollut aina vankka. Puolueen kulloisellakin puheenjohtajalla ei ole ollut juuri merkitystä, sillä vaalivoittoon on useimmiten riittänyt pelkkä istuvan hallituksen moittiminen ja vastustaminen.

Se, missä määrin media - nimenomaan valtamedia Yle, Sanoma ja MTV - on vaikuttanut suuren yleisön saamaan kuvaan puoluejohtajista, olisi hyvä selvityksen kohde. Se, ettei sellaista ole tehty, johtunee valtamediasta itsestään: se ei halua jäädä kiinni ilmiselvästä puolueellisuudestaan suhteessa puoluejohtajista antamaansa kuvaan.

Valtamedialla on Suomessa aivan liian iso valta, sillä sen oman näkyvän aseman lisäksi myös pienempi media seurailee valtamedian näkemyksiä melko orjallisesti. Näin Suomeen muodostuu asioista usein vain yksi totuus - jonka kyseenalaistajiin suhtaudutaan lähinnä naureskellen. 

Suomen puoluejohtajiin valtamedia on suhtautunut 1990-luvulta lähtien kolmella eri tavalla. Puheenjohtajat ovat puolueensa kasvot, joten valtamedian toimittajien omat antipatiat ja sympatiat kutakin puoluetta kohtaan ovat päässeet vaikuttamaan myös puoluejohtajien käsittelyssä. 

Merkittävimpien puolueiden eli kokoomuksen, keskustan, SDP:n ja vihreiden puheenjohtajista valtamedian selkeitä inhokkeja ovat 90-luvulta alkaen olleet kokoomuksesta Ville Itälä ja Alexander Stubb, keskustasta Paavo Väyrynen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Juha Sipilä, SDP:stä Ulf Sudqvist ja Jutta Urpilainen sekä vihreistä Touko Aalto.

Suosikeikseen suomalainen valtamedia on puolestaan valinnut 90-luvulta alkaen kokoomuksesta Sauli Niinistön ja Petteri Orpon, keskustasta Mari Kiviniemen, SDP:stä Paavo Lipposen ja vihreistä Heidi Hautalan, Pekka Haaviston, Tuija Braxin ja Ville Niinistön.

Inhokeiksi valitsemiaan valtamedia on painanut alaspäin ja tulkinnut heitä aina sen mukaisesti, mutta suosikkejaan se on käsitellyt yleensä silkkihansikkain - median tärkeimmän tehtävän eli puolueettoman ja tasapuolisen uutisoinnin näin unohtaen.

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi puheenjohtajina noissa puolueissa ovat toimineen 90-luvulta alkaen Ilkka Suominen, Pertti Salolainen, Jyrki Katainen, Esko Aho, Pertti Paasio, Eero Heinäluoma, Antti Rinne, Pekka Sauri, Satu Hassi, Osmo Soininvaara, Tarja Cronberg ja Anni Sinnemäki. Tätä joukkoa valtamedian voidaan katsoa kohdelleen - jos ei aina ihan hyväntahtoisestikaan - niin ainakin melko asiallisesti.

Kuten sanottu, puoluejohtajien mediassa saaman kohtelun tutkiminen vaikkapa tieteellisesati voisi olla paikallaan. Silloin tällainenkin mutu-ajattelu voitaisiin todeta joko oikeaan tai ihan metsään menneeksi - tai jotakin siltä väliltä.

]]>
7 http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260209-valtamedian-inhokit-ja-suosikit#comments Media Puolueet Puoluejohtajat Valtamedia Yle Thu, 30 Aug 2018 10:52:22 +0000 Jari Rusanen http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260209-valtamedian-inhokit-ja-suosikit
Hesari ja Yleisradio vittuun somesta! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260162-hesari-ja-yleisradio-vittuun-somesta <p><strong>Helsingin Sanomat</strong> esittää asiansa kotisivullaan ja sosiaalisen median kanavissa muokattujen kasvokuvien voimalla, kuten sosiaalisen median pahimmat idiootit konsanaan. Eikö Hesarin toimittajat tiedä, että parasta journalismia ei tarvitse kaupata hyvinpukeutuneena ja retusoidulla turpavärkillä.<br /><br /><strong>Sosiaalista mediaa </strong>kärkkäästi arvostelevat Yleisradio ja Helsingin Sanomat tai koko Sanoma Oy voisivat miettiä, että mitä helkuttia näiden kyseisten mediatalojen toimittajat sitten hääräävät somessa?&nbsp;Medialla on yksinoikeus uutistoimintaan perustuvaan journalismiin ja joissain tapauksissa myös tapahtumauutisointiin ja siihen perinteisen median kilpailuetu vielä perustuu.<br /><br /><strong>Nähdäkseni on käynnissä mediasota,</strong> jossa perinteiset mediapersoonat ja toimittajat pitävät kynsin hampain kiinni asemastaan, josta osoituksena muun muassa näiden henkilöiden hyvin aktiivinen some-toiminta. Itse olen nyt puoleni valinnut, eikä se todellakaan ole perinteinen media.<br /><br /><strong>Itse olen huolissani, </strong>jos julkinen keskustelu sosiaalisessa mediassa vähenee, koska monilla meillä on halu osallistua yhteiskuntamme kehittämiseen, mutta Hesarin tapaisten mediatoimijoiden takia tätä mahdollisuutta tosiaan pilkataan jatkuvasti amerikkalaisilla some-alustoilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat esittää asiansa kotisivullaan ja sosiaalisen median kanavissa muokattujen kasvokuvien voimalla, kuten sosiaalisen median pahimmat idiootit konsanaan. Eikö Hesarin toimittajat tiedä, että parasta journalismia ei tarvitse kaupata hyvinpukeutuneena ja retusoidulla turpavärkillä.

Sosiaalista mediaa kärkkäästi arvostelevat Yleisradio ja Helsingin Sanomat tai koko Sanoma Oy voisivat miettiä, että mitä helkuttia näiden kyseisten mediatalojen toimittajat sitten hääräävät somessa? Medialla on yksinoikeus uutistoimintaan perustuvaan journalismiin ja joissain tapauksissa myös tapahtumauutisointiin ja siihen perinteisen median kilpailuetu vielä perustuu.

Nähdäkseni on käynnissä mediasota, jossa perinteiset mediapersoonat ja toimittajat pitävät kynsin hampain kiinni asemastaan, josta osoituksena muun muassa näiden henkilöiden hyvin aktiivinen some-toiminta. Itse olen nyt puoleni valinnut, eikä se todellakaan ole perinteinen media.

Itse olen huolissani, jos julkinen keskustelu sosiaalisessa mediassa vähenee, koska monilla meillä on halu osallistua yhteiskuntamme kehittämiseen, mutta Hesarin tapaisten mediatoimijoiden takia tätä mahdollisuutta tosiaan pilkataan jatkuvasti amerikkalaisilla some-alustoilla.

]]>
23 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260162-hesari-ja-yleisradio-vittuun-somesta#comments Helsingin Sanomat Journalismi Media Sosiaalinen media Wed, 29 Aug 2018 14:24:46 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260162-hesari-ja-yleisradio-vittuun-somesta
Äärioikeistolainen vihervasemmistolainen? http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259892-aarioikeistolainen-vihervasemmistolainen <p>Kekkosen ajan toisinajattelijoita kutsuttiin äärioikeistolaisiksi. Aikaa on kuvattu Riku Keski-Rauskan ansiokkaassa <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511289609/">Yksinäinen Ehrnrooth</a> -elämäkertakirjassa sekä tuoreessa Teppo Sillantauksen HS Kuukausiliitteen jutussa (<a href="https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005150668.html">huhtikuu 2017</a>). Olen tutustunut Sillantauksen haastattelemaan entiseen kokoomuksen kansanedustajaan Kullervo Rainioon. Hän oli yksi heistä, jotka uhrasivat poliittisen tulevaisuutensa vastustaessaan Kekkosen uudelleenvalintaan johtanutta poikkeuslakia. Sydämellisempää, sivistyneempää ja ennen kaikkea liberaalimpaa henkilöä saa hakea.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tulee Georg C. Ehrnroothiin, jopa Erkki Tuomioja (sd.) on blogissaan todennut, ettei <a href="https://tuomioja.org/kirjavinkit/2000/01/georg-c-ehrnrooth-simma-med-krokodilerna-en-oliktankare-i-kekkonens-republik/">äärioikeistolais-leima ollut oikeutettu</a>. Absurdi ajatuskin, paitsi, ettei tällainen käsitteillä hölmöily jäänyt 1970-luvulle.</p><p>&nbsp;</p><p>Julkaisimme Ajatuspaja Liberassa Suomen työmarkkinoiden toimimattomuudesta ja kroonisesta työttömyydestä huolestuneen raportin <a href="https://www.libera.fi/julkaisut/raportit/umpikujassa-aika-on-ajamassa-ammattiyhdistysliikkeen-ohitse/">Umpikujassa</a> vuonna 2013. Raportti esitti samankaltaisia työmarkkinauudistuksia, joita Ruotsissa ja Saksassa on 2000-luvulla tehty demareiden toimesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Saimme täyslaidallisen työmarkkinaeliitiltä. Oli hämmästyttävää, että 2010-luvun Suomessa puhuttiin fasisteista samaan tyyliin kuin 1970-luvulla. Silloinen ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne puhui raportin kirjoittajista ja Liberasta <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pron-rinne-ay-liikkeen-tyrmaajista-aika-aarioikeistolaista-porukkaa/1896538#gs.1cOVH5A">äärioikeistolaisena porukkana</a>. Hämmentävämpää oli, että moni media lähti toistamaan tätä leimaa. Vielä näinä päivinä saattaa toimittaja kysyä ihan vakavissaan, että kuinka äärioikeistolaisia te oikein olette. Naurattaisi, jos ei masentaisi niin kovin.</p><p>&nbsp;</p><p>Äärioikeistolaisiksi kutsutaan yleisessä kielenkäytössä myös henkilöitä, jotka vastustavat voimallisesti maahanmuuttoa tai erilaisuutta. Samalla tällaisten henkilöiden talouspoliittinen ajattelu on usein perin vasemmistolaista; otetaan esimerkiksi vaikka Ranskan Marine Le Pen. Front National -puolueen tavoiteohjelma on täynnä protektionismia ja valtiokapitalismia. Ei, tämä <em>äärioikeistolainen</em> ei ehdota työmarkkinoiden vapauttamista ihmisten mahdollisuuksien ja turvan lisäämiseksi, vaan vastustaa presidentti Macronin uudistuksia. Macronia ei Suomessa olla vielä hoksattu nimittää äärioikeistolaiseksi, vaikka hän toteuttaa samankaltaisia uudistuksia, joita Liberan raportissa eriteltiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa työperäistä maahanmuuttoa ovat perinteisesti vastustaneet juuri <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5551019">ay-liike ja monet demarit</a>. Senkin on oltava äärioikeistolaista?</p><p>&nbsp;</p><p>Olen miettinyt kovasti sitä, milloin oikeistolaisesta - esimerkiksi aavistuksen maltillisempaa veroastetta kannattavasta - henkilöstä tulee &ldquo;ääri&rdquo;? Mikä on se askel, joka pitää ottaa? Mistä tietää tarkoittaako äärioikeistolainen henkilöä, joka haluaa enemmän (esim. kansallissosialismi) vai vähemmän (esim. vähäisempi sääntely) valtion puuttumista ihmisten elämään?</p><p>&nbsp;</p><p>Milloin vasemmistolaisesta tulee äärivasemmistolainen?&nbsp;Suomessa työhön kohdistuva ylin rajaveroaste on hieman vajaa 60 %. Se kuuluu korkeimpiin maailmassa. Silti meillä on eri puolueissa poliitikkoja, jotka voivat katu-uskottavuuttaan menettämättä ehdottaa veronkiristyksiä ja progression kasvattamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Saksan vasemmistopuolueen Die Linken liittopäivien ryhmän puheenjohtaja Sahra Wagenknecht on viime vuosina herättänyt huomiota maahanmuuttokriittisillä lausunnoilla. Hän on parhaillaan puuhaamassa uutta poliittista liikettä (&ldquo;Aufstehen&rdquo;), jonka tarkoitus on toimia vaihtoehtona ihmisille, jotka aikaisemmin ovat <a href="https://www.zeit.de/politik/deutschland/2018-06/fluechtlingspolitik-sahra-wagenknecht-linke-sammelbewegung-kritik-willkommenskultur">äänestäneet sosiaalidemokraatteja ja vihreitä</a>. Onko Wagenknecht siis äärioikeistolainen vihervasemmistolainen? Olen hänen kanssaan lähes kaikesta eri mieltä, mutta olisi väärin sujauttaa hänet käsitteillä johonkin boksiin ja lyödä myrkyllinen-kyltti päälle.</p><p>&nbsp;</p><p>Leimakirveiden viljeleminen on tylsää järkevän kansalaiskeskustelun kannalta. Sellaisen kansalaiskeskustelun, jossa keskityttäisiin niihin asioihin, joita ihmiset sanovat ja tekevät, sen sijaan mitä he edustavat. Jos me poliitikot itse ei aina osata käyttää kaverista ystävällistä tai edes asiallista kieltä - tietynlainen riitaisuus kai kuuluu poliittiseen debattiin - tiedotusvälineiltä sitä kuitenkin toivoisi neutraaleja käsitevalintoja silloin kun on tarkoitus olla neutraali. Jos taas käyttää negatiivisen latauksen sisältäviä käsitteitä, silloin pitää tiedostaa, että minäpä otan tässä nyt - mahdollisesti poliittisesti - kantaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kannatanko siis sellaisten käsitteiden kieltämistä, joista joku voi loukkaantua? En, päinvastoin. Puolustan koko sydämestäni sananvapautta. Sananvapaus pitää sisällään myös mahdollisuuden käyttää pilkkaavaa ja monin tavoin vastenmielistä kieltä. Itse asiassa, sananvapauden puolustamisessa ei muuten olisi mitään järkeä.</p><p>&nbsp;</p><p>Sananvapautta toki rajoitetaan jo nyt laissa: muun muassa kunnianloukkaus ja laiton uhkaus ovat rikoslain mukaan rangaistavia ja hyvä niin. Ei kuitenkaan lähdettäisi väkisin kasvattamaan laissa kielletyn alaa silloin kun käsitteitä ei voida edes määritellä kunnolla. Pahojen puheiden sijaan on laissa keskityttävä suitsimaan pahoja tekoja. Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa törkeän ja loukkaavan kielen käyttäminen kääntyy ennen pitkää itseään vastaan. Ja jos ei siltä näytä, niin aika näyttää. Sananvapauden rajoittamisen sijaan on taisteltava vapaan ja vireän kansalaisyhteiskunnan ja -keskustelun puolesta. Se tuppaa korjaamaan itse itseään, vaikka välillä ottaisi pannuun ja pahasti.&nbsp;</p><p><br />Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa on erilaisia yhteisöjä, jotka jakavat erilaiset arvot ja keskustelukulttuurit. Vapaassa maassa ihminen kuuluu haluamiinsa yhteisöihin ja sietää erilaisuutta. Valtio on aina alisteinen ihmisille ja on korkeintaan niin hyvä kuin sen sallima kansalaisyhteiskunta. <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005798830.html">Sinisten ehdotus</a> uskollisuuden vannomisesta valtiolle on hölmöintä mitä olen kuullut vähään aikaan. Emme ole järjestelmän muurahaisia eikä ole olemassa mitään valtion virallista yhtenäiskulttuuria, jonka alle meidät tulisi alistaa.</p> Kekkosen ajan toisinajattelijoita kutsuttiin äärioikeistolaisiksi. Aikaa on kuvattu Riku Keski-Rauskan ansiokkaassa Yksinäinen Ehrnrooth -elämäkertakirjassa sekä tuoreessa Teppo Sillantauksen HS Kuukausiliitteen jutussa (huhtikuu 2017). Olen tutustunut Sillantauksen haastattelemaan entiseen kokoomuksen kansanedustajaan Kullervo Rainioon. Hän oli yksi heistä, jotka uhrasivat poliittisen tulevaisuutensa vastustaessaan Kekkosen uudelleenvalintaan johtanutta poikkeuslakia. Sydämellisempää, sivistyneempää ja ennen kaikkea liberaalimpaa henkilöä saa hakea.

 

Mitä tulee Georg C. Ehrnroothiin, jopa Erkki Tuomioja (sd.) on blogissaan todennut, ettei äärioikeistolais-leima ollut oikeutettu. Absurdi ajatuskin, paitsi, ettei tällainen käsitteillä hölmöily jäänyt 1970-luvulle.

 

Julkaisimme Ajatuspaja Liberassa Suomen työmarkkinoiden toimimattomuudesta ja kroonisesta työttömyydestä huolestuneen raportin Umpikujassa vuonna 2013. Raportti esitti samankaltaisia työmarkkinauudistuksia, joita Ruotsissa ja Saksassa on 2000-luvulla tehty demareiden toimesta.

 

Saimme täyslaidallisen työmarkkinaeliitiltä. Oli hämmästyttävää, että 2010-luvun Suomessa puhuttiin fasisteista samaan tyyliin kuin 1970-luvulla. Silloinen ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne puhui raportin kirjoittajista ja Liberasta äärioikeistolaisena porukkana. Hämmentävämpää oli, että moni media lähti toistamaan tätä leimaa. Vielä näinä päivinä saattaa toimittaja kysyä ihan vakavissaan, että kuinka äärioikeistolaisia te oikein olette. Naurattaisi, jos ei masentaisi niin kovin.

 

Äärioikeistolaisiksi kutsutaan yleisessä kielenkäytössä myös henkilöitä, jotka vastustavat voimallisesti maahanmuuttoa tai erilaisuutta. Samalla tällaisten henkilöiden talouspoliittinen ajattelu on usein perin vasemmistolaista; otetaan esimerkiksi vaikka Ranskan Marine Le Pen. Front National -puolueen tavoiteohjelma on täynnä protektionismia ja valtiokapitalismia. Ei, tämä äärioikeistolainen ei ehdota työmarkkinoiden vapauttamista ihmisten mahdollisuuksien ja turvan lisäämiseksi, vaan vastustaa presidentti Macronin uudistuksia. Macronia ei Suomessa olla vielä hoksattu nimittää äärioikeistolaiseksi, vaikka hän toteuttaa samankaltaisia uudistuksia, joita Liberan raportissa eriteltiin.

 

Suomessa työperäistä maahanmuuttoa ovat perinteisesti vastustaneet juuri ay-liike ja monet demarit. Senkin on oltava äärioikeistolaista?

 

Olen miettinyt kovasti sitä, milloin oikeistolaisesta - esimerkiksi aavistuksen maltillisempaa veroastetta kannattavasta - henkilöstä tulee “ääri”? Mikä on se askel, joka pitää ottaa? Mistä tietää tarkoittaako äärioikeistolainen henkilöä, joka haluaa enemmän (esim. kansallissosialismi) vai vähemmän (esim. vähäisempi sääntely) valtion puuttumista ihmisten elämään?

 

Milloin vasemmistolaisesta tulee äärivasemmistolainen? Suomessa työhön kohdistuva ylin rajaveroaste on hieman vajaa 60 %. Se kuuluu korkeimpiin maailmassa. Silti meillä on eri puolueissa poliitikkoja, jotka voivat katu-uskottavuuttaan menettämättä ehdottaa veronkiristyksiä ja progression kasvattamista.

 

Saksan vasemmistopuolueen Die Linken liittopäivien ryhmän puheenjohtaja Sahra Wagenknecht on viime vuosina herättänyt huomiota maahanmuuttokriittisillä lausunnoilla. Hän on parhaillaan puuhaamassa uutta poliittista liikettä (“Aufstehen”), jonka tarkoitus on toimia vaihtoehtona ihmisille, jotka aikaisemmin ovat äänestäneet sosiaalidemokraatteja ja vihreitä. Onko Wagenknecht siis äärioikeistolainen vihervasemmistolainen? Olen hänen kanssaan lähes kaikesta eri mieltä, mutta olisi väärin sujauttaa hänet käsitteillä johonkin boksiin ja lyödä myrkyllinen-kyltti päälle.

 

Leimakirveiden viljeleminen on tylsää järkevän kansalaiskeskustelun kannalta. Sellaisen kansalaiskeskustelun, jossa keskityttäisiin niihin asioihin, joita ihmiset sanovat ja tekevät, sen sijaan mitä he edustavat. Jos me poliitikot itse ei aina osata käyttää kaverista ystävällistä tai edes asiallista kieltä - tietynlainen riitaisuus kai kuuluu poliittiseen debattiin - tiedotusvälineiltä sitä kuitenkin toivoisi neutraaleja käsitevalintoja silloin kun on tarkoitus olla neutraali. Jos taas käyttää negatiivisen latauksen sisältäviä käsitteitä, silloin pitää tiedostaa, että minäpä otan tässä nyt - mahdollisesti poliittisesti - kantaa.

 

Kannatanko siis sellaisten käsitteiden kieltämistä, joista joku voi loukkaantua? En, päinvastoin. Puolustan koko sydämestäni sananvapautta. Sananvapaus pitää sisällään myös mahdollisuuden käyttää pilkkaavaa ja monin tavoin vastenmielistä kieltä. Itse asiassa, sananvapauden puolustamisessa ei muuten olisi mitään järkeä.

 

Sananvapautta toki rajoitetaan jo nyt laissa: muun muassa kunnianloukkaus ja laiton uhkaus ovat rikoslain mukaan rangaistavia ja hyvä niin. Ei kuitenkaan lähdettäisi väkisin kasvattamaan laissa kielletyn alaa silloin kun käsitteitä ei voida edes määritellä kunnolla. Pahojen puheiden sijaan on laissa keskityttävä suitsimaan pahoja tekoja. Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa törkeän ja loukkaavan kielen käyttäminen kääntyy ennen pitkää itseään vastaan. Ja jos ei siltä näytä, niin aika näyttää. Sananvapauden rajoittamisen sijaan on taisteltava vapaan ja vireän kansalaisyhteiskunnan ja -keskustelun puolesta. Se tuppaa korjaamaan itse itseään, vaikka välillä ottaisi pannuun ja pahasti. 


Avoimessa kansalaisyhteiskunnassa on erilaisia yhteisöjä, jotka jakavat erilaiset arvot ja keskustelukulttuurit. Vapaassa maassa ihminen kuuluu haluamiinsa yhteisöihin ja sietää erilaisuutta. Valtio on aina alisteinen ihmisille ja on korkeintaan niin hyvä kuin sen sallima kansalaisyhteiskunta. Sinisten ehdotus uskollisuuden vannomisesta valtiolle on hölmöintä mitä olen kuullut vähään aikaan. Emme ole järjestelmän muurahaisia eikä ole olemassa mitään valtion virallista yhtenäiskulttuuria, jonka alle meidät tulisi alistaa.

]]>
64 http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259892-aarioikeistolainen-vihervasemmistolainen#comments Kotimaa Äärioikeisto Media Sananvapaus Vihervasemmisto Thu, 23 Aug 2018 08:46:13 +0000 Elina Lepomäki http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259892-aarioikeistolainen-vihervasemmistolainen
Koska siniset ja perussuomalaiset palaavat yhteen? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen <p>Perussuomalaisista dramaattisesti reilu vuosi sitten eronnut Sininen tulevaisuus on viime aikoina osoittanut olevansa konservatiivisempi kuin Ulla Appelsin, joka puolusti oikeutta aborttiin <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005788848.html">kirjoituksessaan</a> ja vihapuhetta kannattavampi kuin perussuomalaiset. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja on tuomittu <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/51176-timo-soini-halla-aholle-riittava-rangaistus?qt-kaupalliset_kumppanimme=0&amp;qt-popular_articles=0">rasistisesta viharikoksesta</a>, ei puolue ole lytännyt vihapuheen kitkemiseen pyrkimistä yhtä ponnekkaasti kuin siniset.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin <a href="http://timosoini.fi/2018/08/hieno-maa-argentiina/">aborttikommentit </a>ovat kuin tuulahdus suoraan <a href="https://areena.yle.fi/1-4283825">The Handmade&#39;s tale</a> -sarjasta. Soinin aborttivihaa ja julkisia kannaottoja on syystäkin ihmetelty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo otti<a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259625-lisaa-poliiseja-ei-ajatuspoliiseja"> tänään Puheenvuoron blogissaan </a>kantaa kokoomusvetoiseen vihapuhetyöryhmän työhön.</p><p>&rdquo;Henkilökohtaisesti katson, että pilkkaaminen tai loukkaaminen ei ole riittävä peruste rikosnimikkeelle. Kristittynä minulle rajat asettaa kaikkien vakaumusten kunnioitus ja kotona opitut hyvät tavat&rdquo;, Elo toteaa.&nbsp;</p><p>Kuitenkin jo tällä hetkellä Suomessa toisen julkinen pilkkaaminen ja loukkaaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin.</p><p>Mielestäni on hienoa, että <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808142201135808_pi.shtml">vihapuhetyöryhmä kokoontuu pohtimaan</a>, onko Suomen lainsäädäntö ajantasalla.</p><p>Suomessa vihapuhe ilmenee esimerkiksi maailttamisena. Henkilön yhteystiedot julkaistaan, minkä jälkeen useampi henkilö häiriköi kohdetta. Kun jokainen lähettää vain pari viestiä kohteelle, on vaikea syyttää heitä vainoamisesta, vaikka toiminta jatkuisi pitkäänkin.</p><p>Moni internetissä häiriköivä on myös oppinut käyttämään kiertoilmaisuja taitavasti.</p><p>Yltyneeseen vihapuheeseen sosiaalisen median alustoilla on jollain tavalla puututtava. Äärioikeisto ja trollit ovat jo vuosia pyrkineet vaientamaan sosiaalisessa mediassa mielipiteet, jotka eivät ole heidän arvojensa mukaisia. Voisi kuvitella, että jokainen sananvapautta toivova ja demokraattista yhteiskuntaa kannattava haluaisi kitkeä vihapuhetta.</p><p>Siniset esittävät tässä tilanteessa huolensa &rdquo;ajatuspoliiseista&rdquo;. Käsittääkseni tämä ei ollut vihapuhetyöryhmän tarkoitus.</p><p>Ehkä sinisten avaus kertookin enemmän puolueen epätoivoisesta tilanteesta.</p><p>Olin paikalla kun<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253361.html"> siniset kertoivat reilu vuosi sitten </a>lähtevänsä perussuomalaisista. Simon Elo<a href="https://areena.yle.fi/1-4160805"> totesi tuolloin</a>, että päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uran. Hän perusteli päätöstä näin:</p><p>&quot;Minulla on kaksivuotias poika jota haluan katsoa silmiin myös jatkossa. En halua tehdä sellaista minkä kanssa en voi elää. Kyse ei ole vain siitä, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi, vaan niistä tahoista jotka yhdessä puolueemme kaappasi&quot;, Elo sanoi.</p><p>Lähdettyään Halla-ahon johtamasta perussuomalaisista siniset saivat jäädä hallitukseen. Hallituksen hajoaminen estettiin.&nbsp;</p><p>Vuoden ajan siniset ja perussuomalaiset ovat lytänneet toisiaan <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/565339-sininen-tulevaisuus-ja-perussuomalaiset-syyttelevat-toisiaan-kiusanteosta-hs-naisia">julkisesti</a> ja vähemmän julkisesti.&nbsp;</p><p>Politiikan seuraajat ovat arvuutelleet sinisten loikkaamisia muihin puolueisiin vaalien lähestyessä, mutta &ndash; ihme kyllä &ndash; massakatoa sinisistä ei ole vieläkään nähty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kesälukemisteni joukossa oli kirja, joka laittoi miettimään populismia uudella tavalla.</p><p>Ei ole kansainvälisesti tavatonta, että populistipuolue yhdistyy, pohtivat tutkijat Emilia Palonen ja Tuija Saresma viime syksynä julkaistussa kirjassaan Jätkät ja jytkyt.</p><p>&rdquo;Näin kävi mm. Itävallan vapauspuolueelle: FPÖ:stä irtosi vuoden 2005 presidentinvaaleissa sen ehdokas pääsi toiselle kierrokselle&rdquo;, Palonen ja Saresma kirjoittavat.</p><p>Siniset ovat ottaneet harppauksia kohti konservatiivista ja äärioikeistolaista suuntaa, josta he nimenomaan aiemmin perussuomalaisia kritisoivat. Ehkä tarkoitus on haalia kannatusta perussuomalaisilta tai ehkä epätoivoinen &rdquo;politiikan startup&rdquo; on tullut realiteettien eteen kun <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10343087">gallupkannatus</a> näyttää 0,8 prosenttia.&nbsp;</p><p>Kuinka kauan kestää, että perussuomalaiset ja siniset palaavat yhteen? Onko veikkauksia?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisista dramaattisesti reilu vuosi sitten eronnut Sininen tulevaisuus on viime aikoina osoittanut olevansa konservatiivisempi kuin Ulla Appelsin, joka puolusti oikeutta aborttiin kirjoituksessaan ja vihapuhetta kannattavampi kuin perussuomalaiset. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja on tuomittu rasistisesta viharikoksesta, ei puolue ole lytännyt vihapuheen kitkemiseen pyrkimistä yhtä ponnekkaasti kuin siniset. 

Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin aborttikommentit ovat kuin tuulahdus suoraan The Handmade's tale -sarjasta. Soinin aborttivihaa ja julkisia kannaottoja on syystäkin ihmetelty. 

 

Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo otti tänään Puheenvuoron blogissaan kantaa kokoomusvetoiseen vihapuhetyöryhmän työhön.

”Henkilökohtaisesti katson, että pilkkaaminen tai loukkaaminen ei ole riittävä peruste rikosnimikkeelle. Kristittynä minulle rajat asettaa kaikkien vakaumusten kunnioitus ja kotona opitut hyvät tavat”, Elo toteaa. 

Kuitenkin jo tällä hetkellä Suomessa toisen julkinen pilkkaaminen ja loukkaaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin.

Mielestäni on hienoa, että vihapuhetyöryhmä kokoontuu pohtimaan, onko Suomen lainsäädäntö ajantasalla.

Suomessa vihapuhe ilmenee esimerkiksi maailttamisena. Henkilön yhteystiedot julkaistaan, minkä jälkeen useampi henkilö häiriköi kohdetta. Kun jokainen lähettää vain pari viestiä kohteelle, on vaikea syyttää heitä vainoamisesta, vaikka toiminta jatkuisi pitkäänkin.

Moni internetissä häiriköivä on myös oppinut käyttämään kiertoilmaisuja taitavasti.

Yltyneeseen vihapuheeseen sosiaalisen median alustoilla on jollain tavalla puututtava. Äärioikeisto ja trollit ovat jo vuosia pyrkineet vaientamaan sosiaalisessa mediassa mielipiteet, jotka eivät ole heidän arvojensa mukaisia. Voisi kuvitella, että jokainen sananvapautta toivova ja demokraattista yhteiskuntaa kannattava haluaisi kitkeä vihapuhetta.

Siniset esittävät tässä tilanteessa huolensa ”ajatuspoliiseista”. Käsittääkseni tämä ei ollut vihapuhetyöryhmän tarkoitus.

Ehkä sinisten avaus kertookin enemmän puolueen epätoivoisesta tilanteesta.

Olin paikalla kun siniset kertoivat reilu vuosi sitten lähtevänsä perussuomalaisista. Simon Elo totesi tuolloin, että päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uran. Hän perusteli päätöstä näin:

"Minulla on kaksivuotias poika jota haluan katsoa silmiin myös jatkossa. En halua tehdä sellaista minkä kanssa en voi elää. Kyse ei ole vain siitä, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi, vaan niistä tahoista jotka yhdessä puolueemme kaappasi", Elo sanoi.

Lähdettyään Halla-ahon johtamasta perussuomalaisista siniset saivat jäädä hallitukseen. Hallituksen hajoaminen estettiin. 

Vuoden ajan siniset ja perussuomalaiset ovat lytänneet toisiaan julkisesti ja vähemmän julkisesti. 

Politiikan seuraajat ovat arvuutelleet sinisten loikkaamisia muihin puolueisiin vaalien lähestyessä, mutta – ihme kyllä – massakatoa sinisistä ei ole vieläkään nähty. 

 

Kesälukemisteni joukossa oli kirja, joka laittoi miettimään populismia uudella tavalla.

Ei ole kansainvälisesti tavatonta, että populistipuolue yhdistyy, pohtivat tutkijat Emilia Palonen ja Tuija Saresma viime syksynä julkaistussa kirjassaan Jätkät ja jytkyt.

”Näin kävi mm. Itävallan vapauspuolueelle: FPÖ:stä irtosi vuoden 2005 presidentinvaaleissa sen ehdokas pääsi toiselle kierrokselle”, Palonen ja Saresma kirjoittavat.

Siniset ovat ottaneet harppauksia kohti konservatiivista ja äärioikeistolaista suuntaa, josta he nimenomaan aiemmin perussuomalaisia kritisoivat. Ehkä tarkoitus on haalia kannatusta perussuomalaisilta tai ehkä epätoivoinen ”politiikan startup” on tullut realiteettien eteen kun gallupkannatus näyttää 0,8 prosenttia. 

Kuinka kauan kestää, että perussuomalaiset ja siniset palaavat yhteen? Onko veikkauksia?

]]>
91 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen#comments Kotimaa Media Politiikka Sananvapaus Vihapuhe Sat, 18 Aug 2018 14:39:05 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen
Niinistön toiminta - miksi tiedämme vasta nyt? http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259424-niiniston-toiminta-miksi-tiedamme-vasta-nyt <p><strong>Tänään on mediassa uutisoitu uutuuskirjasta, jossa paljastetaan presidentti Sauli Niinistön roolia maan sisäpolitiikassa. Kysyä sopii, miksi nämä paljastukset tuppaavat Suomessa tulemaan aina myöhässä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Sauli Niinistö siis asettui tukemaan EK:ta sekä EK:n joukkueessa pelaavaa hallitusta, jotta ns. kilpailukykysopimus, eli kiky, saataisiin aikaiseksi. Kikyssä kysymys oli keinotekoisesta tuotantokustannusten laskemisesta työntekijöiden kustannuksella. Moni niinistöläinen varmastikin ajattelee, että eihän presidentti muuta tehnyt kuin patisteli ratkaisuun. Mutta lähtökohtaisesti oli niin, että ammattiliitot olivat jo pidättäytyneet pitkän aikaa palkankorotuksista, ja vielä piti Häkämiehen saada lisää omilleen. Painostus kohdistui tietysti ammattiliittoihin, koska niillähän oli kikyssä pala nieltävänä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyse oli ns. sisäisestä devalvaatiosta, eli hintakilpailukyvyn parantamisesta sisäisin ratkaisuin. Ainahan tämä tarkoittaa palkkojen alentamista, sillä esimerkiksi yritysten omasta rahankäytöstä sopiminenhan olisi karmeaa sosialismia, mikäli sitä ehdotettaisiin. Sisäistä devalvaatiota käytetään sen vuoksi, että meillä ei ole omaa, laskusuhdanteessa devalvoituvaa valuuttaa kuten on Ruotsilla. Tästäkin on kertauksen vuoksi kiitettävä samaistakin Sauli Niinistöä, joka oli valtiovarainministerinä Suomea viemässä euroon tiedonantomenettelynä ja ilman kansanäänestystä vastoin hänen aiempia puheitaan perustuslakivaliokunnassa ollessaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Niinistö patisteli keskusjärjestöjä (työntekijöitä) kikyyn, samalla pääministeri Sipilä valehteli neuvottelujen olevan jäissä vieden median huomiota toisaalle. Eli ilmeisen suunniteltua presidentin koskemattomuuden varjelua.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi näin myöhään?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kaikki on tapahtunut vuonna 2015. Miksi me tiedämme tästä vasta nyt, kun presidentinvaalit on käyty? Niinistö valittiin toiselle kaudelle vaalien ensimmäisellä kierroksella. Merkillepantavaa on, että noin 8% prosentin kannatusta nauttivan Vasemmistoliiton äänestäjistäkin suurin osa äänesti Niinistöä. Samoin on vielä suuremman vasemmistopuolueeksi itseään mainostavan SDP:n laita. Olisivatko työntekijät äänestäneet Niinistöä, mikäli olisivat tienneet tämän roolin heidän omien työehtojensa heikentämisessä? Olisivat, mutta eivät yhtä sankoin joukoin.</p><p>&nbsp;</p><p>Asia on ollut tiedossa viime presidentinvaalien alla, vähintäänkin asianosaisilla. Siksi ammattiliittojenkin pomoille on annettava pyyhkeitä. Mutta häiritsevän sama kaava koski Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen käsittelyä. Suurempi haloo ja eri puolueiden, varsinkin Perussuomalaisten ja Jussi Niinistön, osuus tuotiin julkisuuteen vasta kun vaalit oli käyty. Edesmenneen Antti Pesosen ja Itsenäisyyspuolueen työ Nato-lähentymistä vastaan sai huomiota vasta kun eduskunta oli valittu. Ei se sattumaa ollut.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa media ei tehtäväänsä yksinkertaisesti tee. Se ei nosta asioita julkisuuteen ajallaan, jotta poliitikot joutuisivat vastuuseen tekemisistään ja jotta kansalla olisi valintoja tehdessään oikeat ja ajantasaiset tiedot. Lehdistössä tiedetään perustotuudet poliittisen muistin pituudesta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Onneksi oli Väyrynen</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Keräsimme pienellä porukalla valtavalla vaivalla kannattajakortteja viime presidentinvaaleissa 6.2% kannatuksen saaneelle Paavo Väyryselle. Saimme Paavon vaaleihin ja suomalaisille oli tarjolla vaihtoehto. Paavo toikin usein pöytään Niinistön taipumukset puuttua sisäpolitiikkaan. Lisäksi muistetaan, kuinka raivokkaasti hän vastusti EU-jäsenyyttä jäsenehtojen selvittyä sekä myöhemmin euroa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tätä politiikassa toimiminen on, varsinkin kun on oppositiossa hallitusta vastaan ja oppositiossa oppositiota vastaan. Usein vasta myöhemmin tulee julkiseen tietoon se, mitä oma viiteryhmä on puhunut jo edellisissä vaaleissa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että tuli tehneeksi jotain asiansa eteen &ndash; hukkaan se ei mennyt, sillä minullakin on pieni osani siinä, että nyt 6.2% suomalaisista saa sanoa, että olihan se vaihtoehtokin, jota tuli vielä äänestettyä.</p><p>&nbsp;</p><p>Akseli Erkkilä</p><p>Kittilä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään on mediassa uutisoitu uutuuskirjasta, jossa paljastetaan presidentti Sauli Niinistön roolia maan sisäpolitiikassa. Kysyä sopii, miksi nämä paljastukset tuppaavat Suomessa tulemaan aina myöhässä.

 

Sauli Niinistö siis asettui tukemaan EK:ta sekä EK:n joukkueessa pelaavaa hallitusta, jotta ns. kilpailukykysopimus, eli kiky, saataisiin aikaiseksi. Kikyssä kysymys oli keinotekoisesta tuotantokustannusten laskemisesta työntekijöiden kustannuksella. Moni niinistöläinen varmastikin ajattelee, että eihän presidentti muuta tehnyt kuin patisteli ratkaisuun. Mutta lähtökohtaisesti oli niin, että ammattiliitot olivat jo pidättäytyneet pitkän aikaa palkankorotuksista, ja vielä piti Häkämiehen saada lisää omilleen. Painostus kohdistui tietysti ammattiliittoihin, koska niillähän oli kikyssä pala nieltävänä.

 

Kyse oli ns. sisäisestä devalvaatiosta, eli hintakilpailukyvyn parantamisesta sisäisin ratkaisuin. Ainahan tämä tarkoittaa palkkojen alentamista, sillä esimerkiksi yritysten omasta rahankäytöstä sopiminenhan olisi karmeaa sosialismia, mikäli sitä ehdotettaisiin. Sisäistä devalvaatiota käytetään sen vuoksi, että meillä ei ole omaa, laskusuhdanteessa devalvoituvaa valuuttaa kuten on Ruotsilla. Tästäkin on kertauksen vuoksi kiitettävä samaistakin Sauli Niinistöä, joka oli valtiovarainministerinä Suomea viemässä euroon tiedonantomenettelynä ja ilman kansanäänestystä vastoin hänen aiempia puheitaan perustuslakivaliokunnassa ollessaan.

 

Kun Niinistö patisteli keskusjärjestöjä (työntekijöitä) kikyyn, samalla pääministeri Sipilä valehteli neuvottelujen olevan jäissä vieden median huomiota toisaalle. Eli ilmeisen suunniteltua presidentin koskemattomuuden varjelua.

 

Miksi näin myöhään?

 

Tämä kaikki on tapahtunut vuonna 2015. Miksi me tiedämme tästä vasta nyt, kun presidentinvaalit on käyty? Niinistö valittiin toiselle kaudelle vaalien ensimmäisellä kierroksella. Merkillepantavaa on, että noin 8% prosentin kannatusta nauttivan Vasemmistoliiton äänestäjistäkin suurin osa äänesti Niinistöä. Samoin on vielä suuremman vasemmistopuolueeksi itseään mainostavan SDP:n laita. Olisivatko työntekijät äänestäneet Niinistöä, mikäli olisivat tienneet tämän roolin heidän omien työehtojensa heikentämisessä? Olisivat, mutta eivät yhtä sankoin joukoin.

 

Asia on ollut tiedossa viime presidentinvaalien alla, vähintäänkin asianosaisilla. Siksi ammattiliittojenkin pomoille on annettava pyyhkeitä. Mutta häiritsevän sama kaava koski Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen käsittelyä. Suurempi haloo ja eri puolueiden, varsinkin Perussuomalaisten ja Jussi Niinistön, osuus tuotiin julkisuuteen vasta kun vaalit oli käyty. Edesmenneen Antti Pesosen ja Itsenäisyyspuolueen työ Nato-lähentymistä vastaan sai huomiota vasta kun eduskunta oli valittu. Ei se sattumaa ollut.

 

Suomessa media ei tehtäväänsä yksinkertaisesti tee. Se ei nosta asioita julkisuuteen ajallaan, jotta poliitikot joutuisivat vastuuseen tekemisistään ja jotta kansalla olisi valintoja tehdessään oikeat ja ajantasaiset tiedot. Lehdistössä tiedetään perustotuudet poliittisen muistin pituudesta.

 

Onneksi oli Väyrynen

 

Keräsimme pienellä porukalla valtavalla vaivalla kannattajakortteja viime presidentinvaaleissa 6.2% kannatuksen saaneelle Paavo Väyryselle. Saimme Paavon vaaleihin ja suomalaisille oli tarjolla vaihtoehto. Paavo toikin usein pöytään Niinistön taipumukset puuttua sisäpolitiikkaan. Lisäksi muistetaan, kuinka raivokkaasti hän vastusti EU-jäsenyyttä jäsenehtojen selvittyä sekä myöhemmin euroa.

 

Tätä politiikassa toimiminen on, varsinkin kun on oppositiossa hallitusta vastaan ja oppositiossa oppositiota vastaan. Usein vasta myöhemmin tulee julkiseen tietoon se, mitä oma viiteryhmä on puhunut jo edellisissä vaaleissa. Pitää kuitenkin olla iloinen siitä, että tuli tehneeksi jotain asiansa eteen – hukkaan se ei mennyt, sillä minullakin on pieni osani siinä, että nyt 6.2% suomalaisista saa sanoa, että olihan se vaihtoehtokin, jota tuli vielä äänestettyä.

 

Akseli Erkkilä

Kittilä

]]>
8 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259424-niiniston-toiminta-miksi-tiedamme-vasta-nyt#comments Kiky Media Niinistö Presidentinvaalit Väyrynen Mon, 13 Aug 2018 11:02:01 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259424-niiniston-toiminta-miksi-tiedamme-vasta-nyt
Suurvaltapolitiikkaan osallistumisen kustannukset maksaa kansa Osa 4/4 http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259364-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-kustannukset-maksaa-kansa-osa-44 <p><strong>(Osa 4) Median muuttuminen yhden totuuden ajajaksi</strong></p><p>Me suomalaiset maksamme myös siinä kohtaa suurvaltapolitiikkaan osallistumisen hintaa, että tiedotusvälineet ovat Suomessa muuttuneet yhden totuuden ajajiksi ja niiden journalistinen taso ja puolueettomuus ovat laskeneet oleellisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana.</p><p>Kuten tiedämme suurvallat tarvitsevat tuekseen median, joka ajaa niiden omia tavoitteita ja kertoo uutisia niistä ja niiden tavoitteista myönteisessä valossa. Näin on tietysti jokaisen valtion laita, mutta erityisesti EU:n kaltaisessa monikansallisessa ja hataralla pohjalla olevassa suurvallassa sen omaa agendaa toistava mediakoneisto on elinehto koko hankkeen koossa pysymiselle.</p><p><br /><strong>EU-Suomen media yhden totuuden torvi</strong></p><p>EU-Suomessa medialle onkin käynyt juuri näin; EU-jäsenyytemme aikana Suomen median omistus on voimakkaasti keskittynyt ja samalla sen sanoma on keskitetty voimakkaasti tukemaan EU-jäsenyyttä ja levittämään EU:n omaa propagandaa lähes täysin kritiikittä.&nbsp;</p><p>Tämä johtuu tietysti siitä, että Suomessa EU-jäsenyys oli ja on eliitin projekti ja näin ollen media, joka oli eliitiin ohjailtavissa, pakotettiin valitsemaan puolensa jäsenyyskysymyksessä jo ennen Suomen jäsenyyttä. Mediahan palveli EU-jäsenyyden puoltajia voimakkaasti jo ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä, vaikka sen olisi pitänyt olla puolueeton.</p><p>Tästä johtuu suuri ristiriita kansan ja median näkemyksissä; suomalaiset mediat ajavat eliitin äänellä voimakkaasti EU-jäsenyyden ja suurvaltapolitiikkaan osallistumisen agendaa vaikka yli 80 prosenttia suomalaisista on liittoutumista vastaan ja näin ollen haluaisi neutraalimpia ja puolueettomampia uutisia ja ajankohtaisohjelmia Suomen ja maailman asioista.</p><p>Kuten huomaamme meille annetaan nykypäivänä median taholta ymmärtää jatkuvasti, että olemme &quot;informaatiosodassa&quot;, &quot;hybridisodassa&quot; jne.&nbsp; Ja jokainenhan tietää, että totuus on sotien ensimmäinen uhri.&nbsp;</p><p>Siksi uutis- ja ajankohtaisohjelmista on monessa kohtaa tullut sietämättömän yksipuolisia, koska &quot;asiantuntijat&quot;, joita ohjelmiin kutsutaan ajavat samaa agendaa kuin tiedotusvälineet itse. Todella kriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tai haastaa hallitsevaa politiikkaa taikka median yksipuolista näkökulmaa ei valtamedioihin esille oteta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Median kaksoisstandardit</strong></p><p>Suurvaltapolitiikkaan kuuluu aina vahvasti kaksoisstandardit ja ne ovatkin levinneet vahvasti suomalaiseen mediaan ja politiikkaan EU-jäsenyyden myötä.&nbsp; Kansainväliseen lakiin vedotaan aina kun se sopii omaan agendaan; jotkut sodat ja hyökkäykset tuomitaan voimakkaasti ja toisia ei, riippuen sodan osapuolista. Samoin on humanitaaristen kriisien laita; joistakin pidetään kovaa ääntä mediassa ja toiset vaietaan kuoliaaksi, riippuen aina sodan osapuolista ja kriisin välinearvosta omiin poliittisiin tavoitteisiin nähden.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>Meitä tavallisia suomalaisia yritetään median taholta saada uskomaan naiivisti, että osa suurvalloista on pyyteettömiä ja hyviä, tehden politiikkaansa vain maailman yleinen etu mielessä, kun taas toiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja aina pahat mielessä.&nbsp;</p><p>Tällainen hyvin mustavalkoinen hyvät/pahat maailmankuva on ymmärrettävää suurvaltojen omalta kantilta kun ne tekevät omaa itseään hyödyttävää propagandaa ja rakentavat positiviista kuvaa itsestään, mutta miksi suomalaisten pitää olla tällaisessa mukana? Meidän kansallisille eduillemme ja turvallisuudellemme tästä kun on vain vakavaa haittaa.</p><p>Onhan tunnustettu tosiasia, ettei sellaista ole olemassakaan kuin pyyteetön suurvalta, joka toimii aina maailman yleisen edun nimissä. Sellaiset tarinat ovat propagandaoppaista, eli oppineiden aikuisille kirjoittamista satukirjoista. Kaikki uutiset maailmalta suurvaltakiistoihin liittyen ovat jotenkin värittyneitä riippuen niiden julkaisijasta ja siksi niihin tulisi aina suhtautua kriittisesti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valtiot ajavat omaa etuaan</strong></p><p>Jokainen historiaa vähänkin lukenut ja siitä jotakin ymmärtänyt tietää, että valtiot - ja etenkin suurvallat - ajavat ensijaisesti omaa etuaan. Juuri näin pitäisi Suomen valtionkin tehdä; siksi Suomen median pitäisi ajaa meidän suomalaisten etuja, eikä ottaa yksipuolisesti kantoja maailman kiistoihin ja yrittää luoda meille väkisin vihollisia, joita emme tarvitse.</p><p>Me kansakuntana emme siis hyödy tästä nykyisestä mediasotakuviosta mitään; media tekee toiminnallaan meistä vain typeriä moukkia ja joudumme kantamaan valtavat riskit siinä, että edistämme EU:n suurvaltapolitiikkaa.</p><p>Pääasia mikä meidän tulisi ymmärtää on se, että kansainvälisiä suhteita koskeva tieto ei koskaan ole täysin puolueetonta, eikä sitä siksi tarvitse odottaakaan, mutta kun Suomen oma media on alkanut tuottamaan sisältöä, joka on pääosin Suomen kansallisten etujen vastaista, niin tilanne on pahasti pielessä ja se on korjattava.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mediasota omaa kansaa vastaa</strong></p><p>Sielunsa suurvallalle myynyt Suomen media on nykyään informaatiosodassa myös omia kansalaisiaan kohtaan, koska sen omalle yksipuoliselle uutisoinnille on olemassa monia kilpailevia vaihtoehtoja internetin myötä. Uutisten lukeminen eripuolilta maailmaa ja erilaisista lähteistä on onneksi helpottunut huomattavasti.&nbsp;</p><p>Tämä on propagantekijöille ja yhden totuuden toitottajille suuri ongelma, koska se avartaa ihmisten maailmankuvaa ja tekee heistä paremmin propagandalle resistenssejä. Juuri siksi propagandantekijät ovat julistaneet sodan &quot;valeuutisia&quot; ja &quot;muita totuuksia&quot; vastaan.</p><p>Tässä valtamedia tekee vakavan virheen, kun se käytöksellään aliarvioi kansalaiset; toimittajat tekeytyvät tyhmiksi eivätkä kysy oleellisia kysymyksiä ja ovat hyvin puolueellisia sekä ohjailevia raportoinneissaan ja samalla naiivisti luulevat etteivät kansalaiset huomaa tätä.&nbsp;</p><p>Mutta suomalaiset eivät ole tyhmiä vaan hakeutuvat juuri tästä syystä, eli uutisten yksipuolisuuden ja ajatusten ohjailuyritysten takia, vaihtoehtoisten medioiden pariin.</p><p><br /><strong>&quot;Hyvät&quot; pahan puolella</strong></p><p>On myös syytä huomata, että EU on lännen eliittien tuottama kansojen vallan ja kansallisvaltioiden vastainen suurvaltahanke ja onkin käsittämätöntä, että niin monet ihmiset ja toimittajat etunenässä, jotka kuvittelevat olevansa oppineita demokratian ja rauhan esitaistelijoita suhtautuvat siihen niin kritiikittömästi.&nbsp;</p><p>Tämä sama ilmiö on yleinen ihmetyksen aihe historiallisesti monissa demokratian vastaisissa hankkeissa, eli miksi ns. &quot;hyvänä&quot; ja &quot;hyvän puolella&quot; itseään pitävät ihmiset niin helposti tukevat hankkeita, jotka johtavat vapauksien ja demokratian menettämiseen?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Syy typerään kiihkoiluun</strong></p><p>Yksi suuri syy miksi EU-Suomi on valmis ottamaan niin suuria riskejä politiikassaan ja tiedonvälityksessään on varmasti se, että olemme saaneet elää niin pitkän rauhan kauden.&nbsp;</p><p>Edellisen sodan opetukset ovat jo unohtuneet ja tilalla on nyt sukupolvet, jotka eivät ole koskaan kokeneet sodan kauhuja. Viisauden ja harkitsevaisuuden tilalle on tullut osaksi maaninen yhteiskunta, jossa jopa järkevät ihmiset ovat jonkinlaisessa sotapsykoosissa ja ulkoisen vihollisen tarpeessa.</p><p>Ja syntipukki tämän maanisuuden purkamiseen on löydetty - kaiken pahan takana on venäläinen. Yhteiskuntien paineenpurkuventtiili EU:ssa ja USA:ssa on tätä nykyä syyttää kaikesta veli venäläistä. Aivan samoin kuin juutalaisia syytettiin aikoinaan kaikesta pahasta, mutta nykypäivänä juutalaisen tilalle on vaihdettu venäläinen.&nbsp;</p><p>Vain harvoilla on rohkeutta ja ymmärrystä toimia ja puhua tätä kiihotusta vastaan, sillä se voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja ongelmia omalla uralle, kuten esimerkiksi presidentti Donald Trumpille on käynyt.</p><p>Ja juutalaisvainoista ja juutalaisvastaisesta propagandasta meidän olisi jo tullut ottaa pysyväksi opiksi kuinka helppo ihmisjoukkoja on kiihottaa sokeaan vihaan, joka voi johtaa arvaamattomiin ja katastrofaalisiin seurauksiin.</p><p>On ymmärrettävä myös, että venäläisvastaisella propagandalla ja medialla on Suomessa otollinen maaperä, johon kylvää näitä ajatuksia, juuri maidemme välisestä vaikeasta historiallisesta suhteesta johtuen. Siksi&nbsp; tällaista propagandaa on helppo käyttää lyhytnäköisesti politiikassa hyväksi, mutta asemastamme johtuen siinä piilee Suomelle valtavan suuret riskit.&nbsp;</p><p>Nykyinen venäläisvastaisuus on osa vuosisatoja jatkunutta kilpailua suurvaltakeskusten välillä ja suomalaisten tulisi se ymmärtää ja pysyä poissa tästä eikä antaa käyttää itseään omien etujensa vastaisesti läntisten suurvaltojen politiikan keihäänkärkenä.</p><p>Ajatelkaapa, jos me olisimme pieni maa Yhdysvaltain rajanaapurina; kannattaisiko meidän tieten tahtoen pyrkiä vihollisuuksiin Yhdysvaltain kanssa ja antaa mediamme sylkeä jatkuvasti Yhdysvaltain vastaista propagandaa? Ja kannattaisiko meidän pyrkiä hankkimaan liittolaisia kaukaa merten takaa ja vihollisia läheltä. Sillä juuri näin typerää politiikkaa meidät on kansakuntana laitettu EU:n jäsenenä toteuttamaan.</p><p><br /><strong>Loppupäätelmä</strong></p><p>Suuri osa suomalaisista ei vieläkään ymmärrä, että olemme jo suurvallan osa ja maksamme siitä koko ajan kovenevaa hintaa.&nbsp;</p><p>Suomen kansa on viety monessa kohtaa samalle viivalle kuin esimerkiksi USA:n ja Venäjän kansa; olemme nyt osa suurvaltaa, jonka johtajat haluavat käyttää suuren osan resursseista imperiumin rakentamiseen, suurvaltapolitiikan edistämiseen ja siihen osallistumiseen. Sen vuoksi he jättävät investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, infrastruktuuriin jne. vähemmälle huomiolle ja asettavat suurvaltapolitiikan tarpeet oman kansan tarpeiden edelle.&nbsp;</p><p>Suomessa tämä on nähtävissä siinä, että kun EU:sta tulee pyyntö rahasta, Suomi maksaa iloisesti ja kiltisti kuin rahasäkissä ei olisi pohjaa ollenkaan, mutta oman kansan tarpeisiin tai oman maan puutteisiin ei rahaa ei löydy, taskut ovat siinä tapauksessa aina tyhjät.</p><p>Suomessa teiden, koulujen, tutkimuksen, vanhainkotien ja sairaaloiden annetaan rauhassa rappeutua, mutta EU:n budjettiin, Kreikkaan taikka maahanmuuttajille piikki on aina auki. Eli suurvallan tarpeet menevät oman kansan tarpeiden edelle.&nbsp;</p><p>Erona meillä suomalaisilla esim. amerikkalaisiin ja venäläisiin on tietysti se, että me suomalaiset olemme EU:ssa pelkästään suurvallan tahdotonta rakennusainetta. Me emme ole omilla toimillamme rakentaneet suurvaltaa emmekä me päätä EU:n politiikan suunnasta ja sisällöstä, vaan meitä viedään kuin pässiä narussa ja meillä maksatetaan EU:n laskuja.&nbsp;</p><p>Me emme siis voi edes ylpeillä oman maamme ja suurvaltamme mahtavuudella ja voimalla, niin kuin monet suurvallan kansalaiset tekevät, jos asiat muuten ovat huonosti, koska Suomi on EU:ssa vain tahdoton hyväksi käytettävä hölmöläinen.</p><p><br /><strong>Vastuulliset</strong></p><p>Ja loppuun tietysti se tärkeä kysymys; ketkä ovat vastuussa? Ketkä ovat syyllisiä tähän?</p><p>Syyllisiä ovat suomalaiset unionistit, jotka haluavat osallistua suurvaltapolitiikkaan meidän suomalaisten kustannuksella. Ei voi olla oikein, että tämän pienen ideologisesti sumentuneen ja vallasta humaltuneen joukon takia, joka &quot;haluaa istua niissä pöydissä missä asioista päätetään&quot;, miljoonien suomalaisten täytyy heikentää jatkuvasti omaa elämänlaatuaan.</p><p>Sen lisäksi, että meidän palautettava Suomen itsenäisyys ja nostettava maamme takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon, meidän täytyy pitää huolta siitä, että myös nämä omaa etuaan ajavat suurvaltaseikkailijat joutuvat maksamaan hinnan ja kantamaan vastuunsa tästä seikkailustaan, jonka kärsijänä ja maksajana on koko kansakunta.</p><p>Ja tähän työhön on tartuttava heti; Suomen kurssia on käännettävä nopeasti. Kaikkia vanhoja typeryyksiä ei tarvitse toivottavasti kertauksen tarpeessa oppia uudestaan kantapään kautta ennen kuin ymmärrys kansakunnan parhaasta palaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (Osa 4) Median muuttuminen yhden totuuden ajajaksi

Me suomalaiset maksamme myös siinä kohtaa suurvaltapolitiikkaan osallistumisen hintaa, että tiedotusvälineet ovat Suomessa muuttuneet yhden totuuden ajajiksi ja niiden journalistinen taso ja puolueettomuus ovat laskeneet oleellisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana.

Kuten tiedämme suurvallat tarvitsevat tuekseen median, joka ajaa niiden omia tavoitteita ja kertoo uutisia niistä ja niiden tavoitteista myönteisessä valossa. Näin on tietysti jokaisen valtion laita, mutta erityisesti EU:n kaltaisessa monikansallisessa ja hataralla pohjalla olevassa suurvallassa sen omaa agendaa toistava mediakoneisto on elinehto koko hankkeen koossa pysymiselle.


EU-Suomen media yhden totuuden torvi

EU-Suomessa medialle onkin käynyt juuri näin; EU-jäsenyytemme aikana Suomen median omistus on voimakkaasti keskittynyt ja samalla sen sanoma on keskitetty voimakkaasti tukemaan EU-jäsenyyttä ja levittämään EU:n omaa propagandaa lähes täysin kritiikittä. 

Tämä johtuu tietysti siitä, että Suomessa EU-jäsenyys oli ja on eliitin projekti ja näin ollen media, joka oli eliitiin ohjailtavissa, pakotettiin valitsemaan puolensa jäsenyyskysymyksessä jo ennen Suomen jäsenyyttä. Mediahan palveli EU-jäsenyyden puoltajia voimakkaasti jo ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä, vaikka sen olisi pitänyt olla puolueeton.

Tästä johtuu suuri ristiriita kansan ja median näkemyksissä; suomalaiset mediat ajavat eliitin äänellä voimakkaasti EU-jäsenyyden ja suurvaltapolitiikkaan osallistumisen agendaa vaikka yli 80 prosenttia suomalaisista on liittoutumista vastaan ja näin ollen haluaisi neutraalimpia ja puolueettomampia uutisia ja ajankohtaisohjelmia Suomen ja maailman asioista.

Kuten huomaamme meille annetaan nykypäivänä median taholta ymmärtää jatkuvasti, että olemme "informaatiosodassa", "hybridisodassa" jne.  Ja jokainenhan tietää, että totuus on sotien ensimmäinen uhri. 

Siksi uutis- ja ajankohtaisohjelmista on monessa kohtaa tullut sietämättömän yksipuolisia, koska "asiantuntijat", joita ohjelmiin kutsutaan ajavat samaa agendaa kuin tiedotusvälineet itse. Todella kriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tai haastaa hallitsevaa politiikkaa taikka median yksipuolista näkökulmaa ei valtamedioihin esille oteta.

 

Median kaksoisstandardit

Suurvaltapolitiikkaan kuuluu aina vahvasti kaksoisstandardit ja ne ovatkin levinneet vahvasti suomalaiseen mediaan ja politiikkaan EU-jäsenyyden myötä.  Kansainväliseen lakiin vedotaan aina kun se sopii omaan agendaan; jotkut sodat ja hyökkäykset tuomitaan voimakkaasti ja toisia ei, riippuen sodan osapuolista. Samoin on humanitaaristen kriisien laita; joistakin pidetään kovaa ääntä mediassa ja toiset vaietaan kuoliaaksi, riippuen aina sodan osapuolista ja kriisin välinearvosta omiin poliittisiin tavoitteisiin nähden.    

Meitä tavallisia suomalaisia yritetään median taholta saada uskomaan naiivisti, että osa suurvalloista on pyyteettömiä ja hyviä, tehden politiikkaansa vain maailman yleinen etu mielessä, kun taas toiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja aina pahat mielessä. 

Tällainen hyvin mustavalkoinen hyvät/pahat maailmankuva on ymmärrettävää suurvaltojen omalta kantilta kun ne tekevät omaa itseään hyödyttävää propagandaa ja rakentavat positiviista kuvaa itsestään, mutta miksi suomalaisten pitää olla tällaisessa mukana? Meidän kansallisille eduillemme ja turvallisuudellemme tästä kun on vain vakavaa haittaa.

Onhan tunnustettu tosiasia, ettei sellaista ole olemassakaan kuin pyyteetön suurvalta, joka toimii aina maailman yleisen edun nimissä. Sellaiset tarinat ovat propagandaoppaista, eli oppineiden aikuisille kirjoittamista satukirjoista. Kaikki uutiset maailmalta suurvaltakiistoihin liittyen ovat jotenkin värittyneitä riippuen niiden julkaisijasta ja siksi niihin tulisi aina suhtautua kriittisesti.

 

Valtiot ajavat omaa etuaan

Jokainen historiaa vähänkin lukenut ja siitä jotakin ymmärtänyt tietää, että valtiot - ja etenkin suurvallat - ajavat ensijaisesti omaa etuaan. Juuri näin pitäisi Suomen valtionkin tehdä; siksi Suomen median pitäisi ajaa meidän suomalaisten etuja, eikä ottaa yksipuolisesti kantoja maailman kiistoihin ja yrittää luoda meille väkisin vihollisia, joita emme tarvitse.

Me kansakuntana emme siis hyödy tästä nykyisestä mediasotakuviosta mitään; media tekee toiminnallaan meistä vain typeriä moukkia ja joudumme kantamaan valtavat riskit siinä, että edistämme EU:n suurvaltapolitiikkaa.

Pääasia mikä meidän tulisi ymmärtää on se, että kansainvälisiä suhteita koskeva tieto ei koskaan ole täysin puolueetonta, eikä sitä siksi tarvitse odottaakaan, mutta kun Suomen oma media on alkanut tuottamaan sisältöä, joka on pääosin Suomen kansallisten etujen vastaista, niin tilanne on pahasti pielessä ja se on korjattava.

 

Mediasota omaa kansaa vastaa

Sielunsa suurvallalle myynyt Suomen media on nykyään informaatiosodassa myös omia kansalaisiaan kohtaan, koska sen omalle yksipuoliselle uutisoinnille on olemassa monia kilpailevia vaihtoehtoja internetin myötä. Uutisten lukeminen eripuolilta maailmaa ja erilaisista lähteistä on onneksi helpottunut huomattavasti. 

Tämä on propagantekijöille ja yhden totuuden toitottajille suuri ongelma, koska se avartaa ihmisten maailmankuvaa ja tekee heistä paremmin propagandalle resistenssejä. Juuri siksi propagandantekijät ovat julistaneet sodan "valeuutisia" ja "muita totuuksia" vastaan.

Tässä valtamedia tekee vakavan virheen, kun se käytöksellään aliarvioi kansalaiset; toimittajat tekeytyvät tyhmiksi eivätkä kysy oleellisia kysymyksiä ja ovat hyvin puolueellisia sekä ohjailevia raportoinneissaan ja samalla naiivisti luulevat etteivät kansalaiset huomaa tätä. 

Mutta suomalaiset eivät ole tyhmiä vaan hakeutuvat juuri tästä syystä, eli uutisten yksipuolisuuden ja ajatusten ohjailuyritysten takia, vaihtoehtoisten medioiden pariin.


"Hyvät" pahan puolella

On myös syytä huomata, että EU on lännen eliittien tuottama kansojen vallan ja kansallisvaltioiden vastainen suurvaltahanke ja onkin käsittämätöntä, että niin monet ihmiset ja toimittajat etunenässä, jotka kuvittelevat olevansa oppineita demokratian ja rauhan esitaistelijoita suhtautuvat siihen niin kritiikittömästi. 

Tämä sama ilmiö on yleinen ihmetyksen aihe historiallisesti monissa demokratian vastaisissa hankkeissa, eli miksi ns. "hyvänä" ja "hyvän puolella" itseään pitävät ihmiset niin helposti tukevat hankkeita, jotka johtavat vapauksien ja demokratian menettämiseen?

 

Syy typerään kiihkoiluun

Yksi suuri syy miksi EU-Suomi on valmis ottamaan niin suuria riskejä politiikassaan ja tiedonvälityksessään on varmasti se, että olemme saaneet elää niin pitkän rauhan kauden. 

Edellisen sodan opetukset ovat jo unohtuneet ja tilalla on nyt sukupolvet, jotka eivät ole koskaan kokeneet sodan kauhuja. Viisauden ja harkitsevaisuuden tilalle on tullut osaksi maaninen yhteiskunta, jossa jopa järkevät ihmiset ovat jonkinlaisessa sotapsykoosissa ja ulkoisen vihollisen tarpeessa.

Ja syntipukki tämän maanisuuden purkamiseen on löydetty - kaiken pahan takana on venäläinen. Yhteiskuntien paineenpurkuventtiili EU:ssa ja USA:ssa on tätä nykyä syyttää kaikesta veli venäläistä. Aivan samoin kuin juutalaisia syytettiin aikoinaan kaikesta pahasta, mutta nykypäivänä juutalaisen tilalle on vaihdettu venäläinen. 

Vain harvoilla on rohkeutta ja ymmärrystä toimia ja puhua tätä kiihotusta vastaan, sillä se voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja ongelmia omalla uralle, kuten esimerkiksi presidentti Donald Trumpille on käynyt.

Ja juutalaisvainoista ja juutalaisvastaisesta propagandasta meidän olisi jo tullut ottaa pysyväksi opiksi kuinka helppo ihmisjoukkoja on kiihottaa sokeaan vihaan, joka voi johtaa arvaamattomiin ja katastrofaalisiin seurauksiin.

On ymmärrettävä myös, että venäläisvastaisella propagandalla ja medialla on Suomessa otollinen maaperä, johon kylvää näitä ajatuksia, juuri maidemme välisestä vaikeasta historiallisesta suhteesta johtuen. Siksi  tällaista propagandaa on helppo käyttää lyhytnäköisesti politiikassa hyväksi, mutta asemastamme johtuen siinä piilee Suomelle valtavan suuret riskit. 

Nykyinen venäläisvastaisuus on osa vuosisatoja jatkunutta kilpailua suurvaltakeskusten välillä ja suomalaisten tulisi se ymmärtää ja pysyä poissa tästä eikä antaa käyttää itseään omien etujensa vastaisesti läntisten suurvaltojen politiikan keihäänkärkenä.

Ajatelkaapa, jos me olisimme pieni maa Yhdysvaltain rajanaapurina; kannattaisiko meidän tieten tahtoen pyrkiä vihollisuuksiin Yhdysvaltain kanssa ja antaa mediamme sylkeä jatkuvasti Yhdysvaltain vastaista propagandaa? Ja kannattaisiko meidän pyrkiä hankkimaan liittolaisia kaukaa merten takaa ja vihollisia läheltä. Sillä juuri näin typerää politiikkaa meidät on kansakuntana laitettu EU:n jäsenenä toteuttamaan.


Loppupäätelmä

Suuri osa suomalaisista ei vieläkään ymmärrä, että olemme jo suurvallan osa ja maksamme siitä koko ajan kovenevaa hintaa. 

Suomen kansa on viety monessa kohtaa samalle viivalle kuin esimerkiksi USA:n ja Venäjän kansa; olemme nyt osa suurvaltaa, jonka johtajat haluavat käyttää suuren osan resursseista imperiumin rakentamiseen, suurvaltapolitiikan edistämiseen ja siihen osallistumiseen. Sen vuoksi he jättävät investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, infrastruktuuriin jne. vähemmälle huomiolle ja asettavat suurvaltapolitiikan tarpeet oman kansan tarpeiden edelle. 

Suomessa tämä on nähtävissä siinä, että kun EU:sta tulee pyyntö rahasta, Suomi maksaa iloisesti ja kiltisti kuin rahasäkissä ei olisi pohjaa ollenkaan, mutta oman kansan tarpeisiin tai oman maan puutteisiin ei rahaa ei löydy, taskut ovat siinä tapauksessa aina tyhjät.

Suomessa teiden, koulujen, tutkimuksen, vanhainkotien ja sairaaloiden annetaan rauhassa rappeutua, mutta EU:n budjettiin, Kreikkaan taikka maahanmuuttajille piikki on aina auki. Eli suurvallan tarpeet menevät oman kansan tarpeiden edelle. 

Erona meillä suomalaisilla esim. amerikkalaisiin ja venäläisiin on tietysti se, että me suomalaiset olemme EU:ssa pelkästään suurvallan tahdotonta rakennusainetta. Me emme ole omilla toimillamme rakentaneet suurvaltaa emmekä me päätä EU:n politiikan suunnasta ja sisällöstä, vaan meitä viedään kuin pässiä narussa ja meillä maksatetaan EU:n laskuja. 

Me emme siis voi edes ylpeillä oman maamme ja suurvaltamme mahtavuudella ja voimalla, niin kuin monet suurvallan kansalaiset tekevät, jos asiat muuten ovat huonosti, koska Suomi on EU:ssa vain tahdoton hyväksi käytettävä hölmöläinen.


Vastuulliset

Ja loppuun tietysti se tärkeä kysymys; ketkä ovat vastuussa? Ketkä ovat syyllisiä tähän?

Syyllisiä ovat suomalaiset unionistit, jotka haluavat osallistua suurvaltapolitiikkaan meidän suomalaisten kustannuksella. Ei voi olla oikein, että tämän pienen ideologisesti sumentuneen ja vallasta humaltuneen joukon takia, joka "haluaa istua niissä pöydissä missä asioista päätetään", miljoonien suomalaisten täytyy heikentää jatkuvasti omaa elämänlaatuaan.

Sen lisäksi, että meidän palautettava Suomen itsenäisyys ja nostettava maamme takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon, meidän täytyy pitää huolta siitä, että myös nämä omaa etuaan ajavat suurvaltaseikkailijat joutuvat maksamaan hinnan ja kantamaan vastuunsa tästä seikkailustaan, jonka kärsijänä ja maksajana on koko kansakunta.

Ja tähän työhön on tartuttava heti; Suomen kurssia on käännettävä nopeasti. Kaikkia vanhoja typeryyksiä ei tarvitse toivottavasti kertauksen tarpeessa oppia uudestaan kantapään kautta ennen kuin ymmärrys kansakunnan parhaasta palaa.

 

]]>
5 http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259364-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-kustannukset-maksaa-kansa-osa-44#comments EU Media Suurvaltapolitiikka Sun, 12 Aug 2018 05:30:43 +0000 Niko Kauko http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259364-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-kustannukset-maksaa-kansa-osa-44
Se alkoi taas satamaan! http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259043-se-alkoi-taas-satamaan <p>Vaalit lähestyvät. Sen huomaa nykyisin helposti siitä, että suosiotaan kasvattavat vaihtoehdot vanhojen puolueiden haastajana joutuvat perinteisessä mediassa ja vastustavissa vanhoissa leireissä &quot;vahtikoiran&quot; hampaisiin. Mustamaalaamista ja sen sellaista syötetään kiihtyvällä tahdilla ja vain vaihtoehtoisten tekemisistä mitä lähemmäksi vaalipäivää siirrytään.&nbsp;&nbsp;</p><p>Noh, tällainenhan on aina kuulunut politiikkaan, mutta jostain kumman syystä nämä mustamaalaajat eivät ota opikseen, että sehän vain lisää sorrettujen kannatusta äänestäjien keskuudessa, koska myös suurin osa äänestäjistä on ollut jo pitkään sorrettujen asemassa. Lupaukset 100&euro;/kk lisää eläkkeeseen etc. eivät enää vakuuta sitä suurinta osaa sorretuista. Tänä päivänä vain puolueuskollisimmat ja henkilöpalvojat nielevät katteettomat lupaukset ja käyttäytyvät äänestyksessä kaavamaisesti ilman omaa järkeä.&nbsp;</p><p>Ilmiö ei ole suinkaan esillä vain Suomessa. Tosi asiassa Suomi tulee tässäkin hieman jälkijunassa, kuten aina kaikessa, mutta epäilemättä Perussuomalaisten saama &quot;JYTKY&quot; laukaisi- ja todisti tämän ilmiön lopullisesti.</p><p>Politiikkaa ja vaaleja hieman tarkemmin seuranneet varmaan muistavat vielä tuon ajan ennen Perussuomalaisten &quot;jytkyä&quot;. Medialla ja vanhoilla puolueilla oli tiedossa, että tällä kertaa vaihtoehdolla onkin oikeasti valtava kannatus taustalla ja pelko valtasi koko vuosikymmeniä valtaapitäneiden koalition. Alkoi yletön mustamaalaaminen joka sai aikaan vain sen, että heikoimmassa asemassa viruneet kansalaiset aktivoituivat ja lähtivät uurnille toivoen muutosta. Tämä suuri osa kansalaisista, joilla ei ennen ollut vaihtoehtoa näkee tänäkin päivänä median- ja vanhojen paskapuheiden läpi ja aktivoituu taas uudestaan. Odotettavissa on &quot;TÄLLI&quot; vasten kasvoja.</p><p>Ilmiö on näkyvissä koko euroopassa, sekä muuallakin länsimaissa ja todisteena ilmiöstä käy hyvin USA:n presidentin vaalit. Media- ja vanhat tekivät kaikkensa mustamaalatakseen Donald Trumpin, mutta kävikin niin kuten jytkyn kohdalla Suomessa. Äänestäjien älykkyys aliarvioitiin ja media, toimittelijat, sekä vanhat puukottivat itseään. Selvisivät toki hengissä, mutta eivät oppineet mitään tekemästään. Eivätkä näköjään ole oppineet vieläkään, sillä sama propagandan suoltaminen jatkuu edelleen. Jatkakaa toki. Sehän sataa aina toiseen laariin.</p><p>Länsinaapurimme Ruotsi kokee tuon median- ja vanhojen vapaehtoisen harakirin aivan pian. Noin kuukauden päästä, eli 9. syyskuuta 2018 Ruotsissa koetaan chock, eller skräll. Ruotsidemokraatit nousevat jopa suurimmaksi puolueeksi ja tilanteessa on pakko muuttaa vanhoillisia arvoja yhä lähemmäksi enemmistön mielipiteitä. Mikäli näin ei tapahdu on länsimainen demokratia menettänyt merkityksensä.&nbsp;</p><p>Kautta euroopan ilmiö on sama, mutta silti valtamedia ja sen &quot;persekärpäset&quot; jatkavat itsemurhaansa. Seuraavat viisi vuotta ovat tämän kuplan viimeiset vuodet, ellei tapahdu jyrkkää muutosta oman kansan työmyyriä kannustavampaan suuntaan. Pienituloisten kurittaminen vihreillä verotuksilla ja vasemmiston humanitäärisillä lisämaksuilla ei jää äänestäjiltä näkemättä, vaikka kuinka valtakoneisto sitä tuputtaisikin. Köyhällä on nälkä ja loputtomasti ei voida leikata tämän äänestäjäkunnan enemmistön pienistä tuloista.</p><p>Suomen 38. eduskuntavaalit järjestetään viimeistään sunnuntaina 14. huhtikuuta 2019 ja niissä valitaan kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2019&ndash;2023. Tuleva vaali on varmasti entistä viihteellisempi, sillä pelkotilojen lietsonta on jo nyt nähtävissä. Valtaa pitävät ovat jo valinneet Rinteen pääministeriksi ja Touko Aallon seuraavaksi korkeimmalle pallille. Audin takapenkillä istuu myös Li Andersson. Varmuudeksi on vallankahvassa julistettu myös se, ettei demokratiassa ole mahdollista yhteistyö Perussuomalaisten kanssa. Mielenkiinnolla kannattaa katso kuitenkin ensin kuinka vastaavasti käy Ruotsissa.</p><p>Kuvaliite kertonee enemmän valtakunnan tilasta kuin 1000 sanaa tai tämä bloggaus?</p><p>Kaikesta huolimatta jatkakaa entisellä linjalla, sillä se sataa taas sinne heikommiksi painostettujen kansalaisten laariin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalit lähestyvät. Sen huomaa nykyisin helposti siitä, että suosiotaan kasvattavat vaihtoehdot vanhojen puolueiden haastajana joutuvat perinteisessä mediassa ja vastustavissa vanhoissa leireissä "vahtikoiran" hampaisiin. Mustamaalaamista ja sen sellaista syötetään kiihtyvällä tahdilla ja vain vaihtoehtoisten tekemisistä mitä lähemmäksi vaalipäivää siirrytään.  

Noh, tällainenhan on aina kuulunut politiikkaan, mutta jostain kumman syystä nämä mustamaalaajat eivät ota opikseen, että sehän vain lisää sorrettujen kannatusta äänestäjien keskuudessa, koska myös suurin osa äänestäjistä on ollut jo pitkään sorrettujen asemassa. Lupaukset 100€/kk lisää eläkkeeseen etc. eivät enää vakuuta sitä suurinta osaa sorretuista. Tänä päivänä vain puolueuskollisimmat ja henkilöpalvojat nielevät katteettomat lupaukset ja käyttäytyvät äänestyksessä kaavamaisesti ilman omaa järkeä. 

Ilmiö ei ole suinkaan esillä vain Suomessa. Tosi asiassa Suomi tulee tässäkin hieman jälkijunassa, kuten aina kaikessa, mutta epäilemättä Perussuomalaisten saama "JYTKY" laukaisi- ja todisti tämän ilmiön lopullisesti.

Politiikkaa ja vaaleja hieman tarkemmin seuranneet varmaan muistavat vielä tuon ajan ennen Perussuomalaisten "jytkyä". Medialla ja vanhoilla puolueilla oli tiedossa, että tällä kertaa vaihtoehdolla onkin oikeasti valtava kannatus taustalla ja pelko valtasi koko vuosikymmeniä valtaapitäneiden koalition. Alkoi yletön mustamaalaaminen joka sai aikaan vain sen, että heikoimmassa asemassa viruneet kansalaiset aktivoituivat ja lähtivät uurnille toivoen muutosta. Tämä suuri osa kansalaisista, joilla ei ennen ollut vaihtoehtoa näkee tänäkin päivänä median- ja vanhojen paskapuheiden läpi ja aktivoituu taas uudestaan. Odotettavissa on "TÄLLI" vasten kasvoja.

Ilmiö on näkyvissä koko euroopassa, sekä muuallakin länsimaissa ja todisteena ilmiöstä käy hyvin USA:n presidentin vaalit. Media- ja vanhat tekivät kaikkensa mustamaalatakseen Donald Trumpin, mutta kävikin niin kuten jytkyn kohdalla Suomessa. Äänestäjien älykkyys aliarvioitiin ja media, toimittelijat, sekä vanhat puukottivat itseään. Selvisivät toki hengissä, mutta eivät oppineet mitään tekemästään. Eivätkä näköjään ole oppineet vieläkään, sillä sama propagandan suoltaminen jatkuu edelleen. Jatkakaa toki. Sehän sataa aina toiseen laariin.

Länsinaapurimme Ruotsi kokee tuon median- ja vanhojen vapaehtoisen harakirin aivan pian. Noin kuukauden päästä, eli 9. syyskuuta 2018 Ruotsissa koetaan chock, eller skräll. Ruotsidemokraatit nousevat jopa suurimmaksi puolueeksi ja tilanteessa on pakko muuttaa vanhoillisia arvoja yhä lähemmäksi enemmistön mielipiteitä. Mikäli näin ei tapahdu on länsimainen demokratia menettänyt merkityksensä. 

Kautta euroopan ilmiö on sama, mutta silti valtamedia ja sen "persekärpäset" jatkavat itsemurhaansa. Seuraavat viisi vuotta ovat tämän kuplan viimeiset vuodet, ellei tapahdu jyrkkää muutosta oman kansan työmyyriä kannustavampaan suuntaan. Pienituloisten kurittaminen vihreillä verotuksilla ja vasemmiston humanitäärisillä lisämaksuilla ei jää äänestäjiltä näkemättä, vaikka kuinka valtakoneisto sitä tuputtaisikin. Köyhällä on nälkä ja loputtomasti ei voida leikata tämän äänestäjäkunnan enemmistön pienistä tuloista.

Suomen 38. eduskuntavaalit järjestetään viimeistään sunnuntaina 14. huhtikuuta 2019 ja niissä valitaan kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2019–2023. Tuleva vaali on varmasti entistä viihteellisempi, sillä pelkotilojen lietsonta on jo nyt nähtävissä. Valtaa pitävät ovat jo valinneet Rinteen pääministeriksi ja Touko Aallon seuraavaksi korkeimmalle pallille. Audin takapenkillä istuu myös Li Andersson. Varmuudeksi on vallankahvassa julistettu myös se, ettei demokratiassa ole mahdollista yhteistyö Perussuomalaisten kanssa. Mielenkiinnolla kannattaa katso kuitenkin ensin kuinka vastaavasti käy Ruotsissa.

Kuvaliite kertonee enemmän valtakunnan tilasta kuin 1000 sanaa tai tämä bloggaus?

Kaikesta huolimatta jatkakaa entisellä linjalla, sillä se sataa taas sinne heikommiksi painostettujen kansalaisten laariin!

]]>
42 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259043-se-alkoi-taas-satamaan#comments Eduskuntavaalit 2019 Media Fri, 03 Aug 2018 22:12:38 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259043-se-alkoi-taas-satamaan
Missä se tutkiva journalismi nyt piilottelee? http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258992-missa-se-tutkiva-journalismi-nyt-piilottelee <p>On melko läpinäkyvää tämä ns. &quot;totuusmedian&quot; toiminta tällä hetkellä.</p><p>Melko varmasti jotkut toimittelijat ovat jo kaivaneet tiedon Finnairilla palautetun henkilön taustoista. Melko varmasti tiedossa on kansalaisuus ja palautuksen syyt, mutta kukaan ei vielä uskalla sitä julkaista.</p><p>Pimittäminen viittaa siihen, että tuo tieto on vihervasemmistolaiselle medialle ja toimittajakunnalle vahingollista. Siis ehkä, koska sitä ei ole julkaistu.</p><p>Vihreät haluavat keskeyttää kaikkien turvapaikanhakijoiden pakkopalauttamiset. Niinpä tietysti, kun kyseessä on oman agendan pönkittäminen. Vihreille kaikki ihmiset eivät olekkaan saman arvoisia ja Terhi Koulumies sen lopulta kertoi. Jos kaikki ihmiset olisivat heille yhtä arvokkaita olisi varmaan joku järjestänyt mielenilmaisun myös Ilja Janitskinin pakkopalautuksesta.</p><p>Entäs jos lentokoneessa olisikin istumaan kieltäytynyt vaikkapa Teuvo Hakkarainen siksi, että Julian Assangen &quot;pakkopalautus&quot; on kestänyt jo vuosia? Mitenköhän toimittelijat, sekä &quot;puolueeton&quot; mediakenttä suhtautuisi?</p><p>Vihreiden puoluejohtaja Touko Aalto kelluu nyt melkoisilla aalloila, kun on itsensä kanssa ristiriidassa: <a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen" title="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen">http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On melko läpinäkyvää tämä ns. "totuusmedian" toiminta tällä hetkellä.

Melko varmasti jotkut toimittelijat ovat jo kaivaneet tiedon Finnairilla palautetun henkilön taustoista. Melko varmasti tiedossa on kansalaisuus ja palautuksen syyt, mutta kukaan ei vielä uskalla sitä julkaista.

Pimittäminen viittaa siihen, että tuo tieto on vihervasemmistolaiselle medialle ja toimittajakunnalle vahingollista. Siis ehkä, koska sitä ei ole julkaistu.

Vihreät haluavat keskeyttää kaikkien turvapaikanhakijoiden pakkopalauttamiset. Niinpä tietysti, kun kyseessä on oman agendan pönkittäminen. Vihreille kaikki ihmiset eivät olekkaan saman arvoisia ja Terhi Koulumies sen lopulta kertoi. Jos kaikki ihmiset olisivat heille yhtä arvokkaita olisi varmaan joku järjestänyt mielenilmaisun myös Ilja Janitskinin pakkopalautuksesta.

Entäs jos lentokoneessa olisikin istumaan kieltäytynyt vaikkapa Teuvo Hakkarainen siksi, että Julian Assangen "pakkopalautus" on kestänyt jo vuosia? Mitenköhän toimittelijat, sekä "puolueeton" mediakenttä suhtautuisi?

Vihreiden puoluejohtaja Touko Aalto kelluu nyt melkoisilla aalloila, kun on itsensä kanssa ristiriidassa: http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144350-lex-rasanen

]]>
40 http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258992-missa-se-tutkiva-journalismi-nyt-piilottelee#comments Finnair Laki Media Vihreät Thu, 02 Aug 2018 14:29:50 +0000 Seppo Lavikainen http://selavii.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258992-missa-se-tutkiva-journalismi-nyt-piilottelee