Turpo http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Sun, 18 Aug 2019 17:16:03 +0300 fi Venäjä ja Nato - Natoon kuulumattomien maiden turva Venäjän ja Naton välissä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279717-venaja-ja-nato-natoon-kuulumattomien-maiden-turva-venajan-ja-naton-valissa <p>&quot;<em><u>Военной угрозы Эстония не представляет для России</u>, нас больше заботит развитие <u>инфраструктуры</u>, на которой может развертываться группировка войск НАТО вблизи от российских границ</em>.&rdquo; (<a href="https://lv.sputniknews.ru24.5.2019/"><u>Sputnik 24.5.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em><u>Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle</u>, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen [sotilaallisen] <u>infrastruktuurin</u> rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa</em><em>.</em>&rdquo;</p><p>Noin totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, <a href="http://eurasian-defence.ru/?q=node/12587"><u>биография</u></a>) Virossa toimivalle venäläiselle Sputnik-uutiskanavalle (<a href="https://ee.sputniknews.ru/" target="_blank"><u>Sputnik Эстония</u></a>). Murahovski kommentoi Suomenlahdella Naton pitämää sotaharjoitusta.</p><p>Harjoituksen nimi on Spring Storm (Kevätmyrsky), joka kesti toukokuun 6. päivästä 17. päivään (<a href="https://www.nato.int/cps/en/natohq/news_165983.htm"><u>Nato 13.5.2019</u></a>).</p><p>Murahovski on Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston ja Izborsk-klubin asiantuntija sekä Isänmaan arsenaali -sotilaslehden (<a href="http://arsenal-otechestva.ru/"><u>Арсенал Отечества</u></a>) päätoimittaja. Murakhovski on Venäjällä arvostettu sotilasasioiden lausunnonantaja.</p><p>Luonnehtisin Murakhovskia Kremlin mieheksi ja Kremlin viestinviejäksi. Murahovski toimi Venäjällä lausunnonantaja-automaattina Naton sotaharjoitukseen liittyen.</p><p>&rdquo;<em>Прибалтика для НАТО &mdash; это плацдарм вблизи крупнейших российских городов, военных объектов. <u>Натовские войска дислоцируются там на постоянной основе</u>, а также готовят <u>инфраструктуру</u> для развёртывания группировок.</em>&rdquo; (<a href="https://russian.rt.com/ussr/article/626159-estonia-ucheniya-nato"><u>RT 29.4.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Baltian maat Natolle&nbsp; - maat ovat ponnahduslauta Venäjän suurimpien kaupunkien ja sotilaskohteiden lähettyvillä.&nbsp;<u>Nato-joukot ovat sijoittuneet sinne pysyvästi</u> ja valmistelevat myös [sotilaallista] <u>infrastruktuuria</u> joukkojen lähettämistä varten.</em>&rdquo;</p><p>Noin Murahovski lausui venäläiselle RT-uutiskanavalle (<a href="https://www.rt.com/"><u>RT</u></a>), jonka uutiset ovat ulkomaille suunnattuja.</p><p>Naton Venäjälle muodostamasta uhasta Murahovski lausui tuossa edellä mainitussa RT-uutiskanavan haastattelussa seuraavasti:</p><p>&quot;<em>Меры Североатлантического альянса по подготовке театра военных действий в Балтии создают потенциальную военную угрозу для России.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Pohjois-Atlantin liiton toimenpiteet Baltiassa [sotilas]operaatioiden taistelukentän valmistelemiseksi luovat potentiaalisen sotilaallisen uhan Venäjälle.</em>&rdquo;</p><p>Sekä lisäksi:</p><p>&rdquo;<em>С военно-тактической точки зрения <u>Балтийский регион чрезвычайно важен для Североатлантиче-ского альянса</u>. Потому что от Таллина, Риги, Вильнюса можно легко &rsquo;достать&rsquo; до Петербурга, Кали-нинграда и даже Москвы.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Sotilastaktisesta näkökulmasta katsottuna <u>Itämeren alue on erittäin tärkeä Pohjois-Atlantin liitolle</u>. Koska Tallinnasta, Riiasta, Vilnasta on helppo pääsy Pietariin, Kaliningradiin ja jopa Moskovaan</em>.&rdquo;</p><p>Lainausmerkeissä oleva достать-sana tarkoittaa sen ottamista, joka on läheisyydessä tai sisällä. Kyse on tavallaan sukulaisilmaisu sille, mistä presidentti Niinistö on puhunut: &rdquo;<em>kasakka ottaa sen, mikä on heikosti kiinni</em>&rdquo; (&rdquo;<em>казак берёт всё, что плохо лежит</em>&rdquo;).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Naton Spring Storm -sotaharjoitus, johon Suomikin keväällä osallistui, oli kohtuullisen iso Nato-mittakaavassakin.</p><p>Merellä harjoitus käsitti mm. A2/AD-vyöhykkeen perustamisen Suomenlahden suulle estämään venäläisen sotilaskaluston liikkeet Itämereltä Suomenlahdelle. Asiasta kerrottiin puolalaisen Warsaw Instituten sivuilla (<a href="https://warsawinstitute.org/spring-storm-russian-border-nato-demonstrates-military-power/"><u>Warsaw Institute 17.5.2019</u></a>). Warsaw Institute on puolalainen sotilas- ja &nbsp;geopoliittinen ajatushautomo.</p><p>Harjatukseen liittyen Iso-Britannia toi Viroon viisi Apache-helikopteria, jotka oli määrätty Virossa pidettäväksi kolme kuukautta.</p><p>&rdquo;<em>Venäjän uhka, jota havaitsemme, on hyvin todennäköinen.&nbsp;Tämä on yksi syy, miksi olemme ottaneet käyttöön viisi hyökkäyshelikopteria.</em>&rdquo;, totesi Britannian puolustusministeriön päällikkö Gavin Williamson Apache-helikoptereista (<a href="https://russian.rt.com/ussr/article/626159-estonia-ucheniya-nato"><u>RT 29.4.2019</u></a>). Williamson toimi puolustusministerinä marraskuusta 2017 vappuun 2019 ja on nykyisin opetusministeri.</p><p>Tuo Williamsonin lausunto oli luettu huolella myös Venäjällä.</p><p>Venäjä vastasi osaltaan Apache-helikoptereihin rakentamalla Suursaareen sotilashelikopterien nousu- ja laskeutumispaikat niin ikään viidelle helikopterille. Sotilashelikopterien nousu- ja laskeutumispaikkojen rakentamiselle saareen on myös tosiasiallinen sotilaallinen merkitys, joka liittyy elektronisen sodankäyntiin ja A2/AD-vyöhykkeen muodostamismahdollisuudesta miehittämättömille ilma-aluksille ja drooneille. Käsittelin asiaa tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjän uudet sotilashelikopterikentät Suomen entisessä Suursaaressa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279341-venajan-uudet-sotilashelikopterikentat-suomen-entisessa-suursaaressa"><u>US-blogi 9.8.2019</u></a>).</p><p>Naton Spring Storm -sotaharjoitus kuten myös kaikki muut Pohjolassa pidetyt Nato-johtoiset harjoitukset mukaan lukien Nato-maiden osallistuminen Suomessa pidettyihin harjoituksiin on osa suurempaa kuviota, jota on viety systemaattisesti läpi sen jälkeen vuodesta 2015, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Käännekohta oli Naton huippukokous Walesissa 4.-5. syyskuuta 2014.</p><p>Harjoituksista merkittävin on ollut Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa pidetty pidetty Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus.</p><p>Myös JEF-maiden nopean toiminnan joukkojen yhteenliittymä (Joint Expeditionary Force) on muodostunut osaksi tuota kuviota. JEF-maiden joukon muodostaa Iso-Britannian johdolla Tanska, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti, Ruotsi ja Norja.</p><p>Nuo maat ovat Pohjois-Atlantin Yhdysvallat-yhteyksien keskeisiä maita kuvan 1 mukaisesti. Pohjois-Atlantin Yhdysvallat-yhteyksien keskeiset maat ovat kuvan 2 mukaisesti vielä laajemmin EI2-interventioaloiteessa, kunhan Ruotsi ja Norja liittyvät mukaan.</p><p>Kyse tässä kaikessa on Pohjois-Atlantista ja siitä, että sota- tai kriisitilanteessa sotilaskaluston kuljettaminen Yhdysvalloista Eurooppaan on turvattua. Venäjä on aktiivinen sotilaallinen toimija Pohjamerellä niin sukellusveneillä kuin sotilaslentokoneillakin.</p><p>Kyse tässä kaikessa on myös siitä, miten sotilaskalustoa siirretään Norjan rannikolta Ruotsin ja Suomen kautta Baltian Nato-maihin. Kyse on Baltian maiden sotilaallisesta turvallisuudesta.</p><p>Naton nimessä Pohjois-Atlantti-sanalla on siis edelleen keskeinen merkitys: Pohjois-Atlantin liitto (North Atlantic Treaty Organization). Yhteys Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, jota toisessa maailmasodassa natsi-Saksa kovasti uhkasi.</p><p>Eurooppalainen johtovaltio Pohjois-Atlantilla on Iso-Britannia, jonka sotilaallinen panostus Nato-maana Baltian maissa on ollut merkittävää. JEF-järjestely on Iso-Britannian varassa. Iso-Britannia tietää, kuin tärkeää on pitää Norjanmeri ja Pohjanmeri sota- tai kriisitilanteessa vihollisen ulottumattomissa. Norjan rannikko ei saa enää toista kertaa joutua vihollisen haltuun. Iso-Britannian halukkuus puolustaa etujaan on ollut hyväksi alueen muiden maiden sotilaalliselle turvallisuudelle.</p><p>Naton Spring Storm -sotaharjoitus oli konkreettinen sotaharjoitus, miten Suomenlahti suljetaan Venäjän Kaliningradissa olevalta Itämeren laivaston kalustolta. Suurin osa Venäjän Itämeren laivastosta on sijoitettu Kaliningradiin.</p><p>Venäjä veti harjoituksesta herneet nenäänsä.</p><p>Venäjä on esittänyt rajua kritiikkiä Baltian maita kohtaan. Spring Storm -sotaharjoituksen ajankohta oli arvostelun huippukohta. Venäjä tietää, että Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolisina maina ovat sitoutuneet tähän Pohjois-Atlantin Eurooppa-kuvioon, mutta niin kauan kuin Suomi ja Ruotsi eivät ole liittyneet Natoon, julkinen arvostelu on vähäisempää.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä on siis Venäjän reagoinnissa kysymys? Jos Venäjä ei ole ollut yhtä ärtynyt ennen, miksi nyt?</p><p>Venäjän puolustuspolitiikan ja puolustussuunnittelun pohjimmainen ydin on perustunut oikeastaan jo vuosisatojen ajan samalle perustalle. Tuo perusta voidaan tiivistää oheisesti:</p><p>Venäjä pyrkii pitämään rajoihinsa liittyvät alueet sotilaallisesti heikkovoimaisena. Kyse on sotilaallista puskurialueista. Venäjä pyrkii pitämänään puskurialueet vapaina sellaisesta sotilaallisesta infrastruktuurista, jolla Venäjän näkemyksen mukaan voidaan toimia Venäjää vastaan.</p><p>Puskurimaapolitiikassaan Venäjä pyrkii ensivaiheessa pitämään puskurialueen maat hallinnassa taloudellisella yhteistyöllä. Välineinä tässä taloudellisessa yhteistyössä Venäjällä on ollut mm. kauppakumppanille edullinen energia ja vanhoille neuvostotasavalloille Euraasian unioni. Kylmän sodan aikainen Suomi on hyvä esimerkki taloudellisen yhteistyön politiikan onnistumisesta. Valko-Venäjän pitäminen Venäjän hallinnassa on toistaiseksi onnistunut myös ilman sotilaallisia toimia.</p><p>Jos puskurialuetta Venäjän liittolaismaiden ulkopuolella ei kyetä pitämään taloudellisella yhteistyöllä Venäjän etujen mukaisesti sotilaallisesti heikkovoimaisena, myös sotilaalliset toimet kuuluvat keinovalikoimaan.</p><p>Venäjä on valmis ottamaan sotilaallisesti puskurialueen maalta alueita hallintaansa niin, että maa ei voi enää toteuttaa sen omaa politiikkaa ottamatta huomioon Venäjää ja Venäjän intressejä valloituksen kohteeksi joutuneen maan omalla alueella.</p><p>Kyse suomennettuna on siis jäätyneistä konflikteista.</p><p>Jäätyneitä konflikteja itäisessä Euroopassa riittää: Georgia, Ukraina, ja Moldova. Venäjä on todennut taktiikan toimivaksi ja Venäjä noudattaa sitä niin kauan kuin länsi ei löydä riittävää keinoa ratkaisuun. Vieraiden alueiden haltuunotto on ollut oivallinen painostuskeino Venäjälle.</p><p>Keskeinen avainsana Venäjän puskurimaita koskevassa puolustuspolitiikassa on sotilaallinen infrastruktuuri (военная инфраструктура).</p><p>Puskurialueen maihin ei saa muodostua sellaista sotilaallista infrastruktuuria, joka estäisi sota- tai kriisitilanteessa Venäjää ottamaan näitä maita sotilaallisesti haltuun tarvittavassa laajuudessa ja tarvittavan nopeasti.</p><p>Kyse on ajasta ja ennen kaikkea reagointiajasta. Venäjän tulee olla nopeampi siirtämään sotavoimaansa puskurialueen maihin kuin vastapuoli. Jos puskurialueen maissa on valmiina sellainen sotilaallinen infrastruktuuri ja sellaista sotilaallista voimaa, joka tekee Venäjästä hitaamman alueen haltuunotossa, on Venäjä esittänyt ärtymyksensä kehityskulusta.</p><p>Ärtymyksen kohteena ovat nyt olleet Itä-Euroopan Nato-maat, joiden sotilaallista kyvykkyyttä Nato on parantanut todellisilla varustelutoimilla vuoden 2014 tapahtumien jälkeen. Venäjän ärtymyksen erityinen kohde on ollut Baltian maat, koska Itämeren alue on todellakin tärkeä sotilaallinen alue Mustanmeren ohella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä on kovasanaisesti arvostellut Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä. Tuossa kyse on nimenomaan Naton sotilaallisesta infrastruktuurista, joka estäisi Venäjän toimia Suomen ja Ruotsin alueella.</p><p>Venäjä on siis sinänsä todennut, ettei Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan myös Viron osalta sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa.</p><p>&rdquo;<em>Несмотря на то что численность военных, задействованных в этих учениях, сравнительно невысока, манёвры создают военную напряжённость на границах России. Москва вынуждена учитывать это в своих планах по обороне страны. Когда ездят танки и летают самолёты вблизи границ РФ, могут происходить различного рода инциденты. Даже если они носят непреднамеренный характер, они всё же могут быть достаточно опасными для российской стороны.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Huolimatta siitä, että tähän [Virossa pidettävään Spring Storm-] harjoitukseen osallistuvien sotilaiden määrä on suhteellisen pieni, harjoituksen manööverit luovat jännitteitä Venäjän rajoille. Moskova pakotetaan ottamaan tämä huomioon maan puolustussuunnitelmissaan. Kun tankit liikkuvat ja lentokoneet lentävät lähellä Venäjän rajoja, erilaisia ​​sattumuksia voi tapahtua. Vaikka ne olisivat tahattomia, ne voivat silti olla melko vaarallisia Venäjälle.</em>&rdquo;, totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, <a href="http://eurasian-defence.ru/?q=node/12587"><u>биография</u></a>) venäläiselle RT-uutiskanavalle (<a href="https://russian.rt.com/ussr/article/626159-estonia-ucheniya-nato"><u>RT 29.4.2019</u></a>).</p><p>Tuo on tavallaan Venäjän viimeinen argumentti pyrkiä pitämään Nato-maa ilman sotilaallisen infrastruktuurin tuomaa sotilaallista kyvykkyyttä: sattumuksia ja vahinkoja voi tapahtua.</p><p>Vielä viimeistä viimeisempänä on Baltian maille heitetty &rdquo;<em>Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle</em><em>, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa</em>&rdquo; -argumentti, joka Baltian maissa herätti lähinnä huvittuneisuutta.</p><p>Venäjä siis toivoi, että &rdquo;<em>Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle</em>&rdquo; -toteamuksella Viro estäisi Naton sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisen maaperälleen.</p><p>Suomessa tuokin Venäjän idea olisi mennyt sukkana läpi presidentti Niinistön johdolla. Baltian maissa ei mennyt.</p><p>Halosen ja Tuomiojan harjoittama ulkopolitiikka&nbsp;oli juuri sitä <em>hyödyllinen idiootti</em> -politiikkaa, että jos Suomi ei omaa Venäjän uhaksi kokemaa sotilaallista voimaa ja on sotilaallisesti riittävän heikkovoimainen, Venäjä jättäisi sodassa tai kriisissä Suomen rauhaan. Suomessa löytyy edelleenkin tukuttain tuollaisia sinisilmäisiä hyödyllisiä idiootteja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän pyrkimys on siis pitää myös Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolisena ja sotilaallisen infrastruktuurin puolesta niin alhaisella tasolla, että Venäjä kykenisi ottamaan maiden kriittiset alueet tai maat jopa kokonaisuudessa haltuunsa ennen kuin Nato ehtisi apuun, jos Nato-maat olisivat ylipäätään auttaakseen.&nbsp;</p><p>Kyse on siis Venäjälle ajasta, millä alueet otetaan riittämässä määrin ja/tai riittävässä laajuudessa haltuun.</p><p>Suomen puolustuspolitiikan pohjimmainen idea on, että Natoon kuulumattomana maana Suomi pyrkii pitämään sellaista sotilaallisen voiman tasoa, jolla Venäjä ei kykenisi ottamaan Suomen kannalta kriittisiä alueita haltuunsa ennen kuin Suomi saisi sotilaallista apua Nato-mailta.</p><p>EU:sta avunantajana ei kannata puhua yhtään mitään.</p><p>Venäjä tietää tarkasti tämän Suomen puolustuspoliittisen ajatusmaailman ja on suunnitellut omat sotilaalliset toimensa sen mukaisesti.</p><p>Venäjä tietää tarkasti Suomen puolustuspolitiikan heikot kohdat.</p><p>Sota- tai kriisitilanteessa Venäjän pyrkisi aluksi hajottamaan Suomen poliittista päätöksentekoa uhkailemalla sotilaallisilla toimilla tai jopa ydinaseiden käytöllä. Tällainen on mahdollista ja todennäköisesti Venäjälle myös hyvin tuloksellista, koska Suomi ei vielä ole joutunut tekemään Nato-maiden tapaan päätöstä liittymisestä sotaan tai kriisin sotilaalliseen selvittelyyn. Nato-maissa poliittinen harkinta on jo tapahtunut siinä yhteydessä, kun maat ovat hyväksyneet Naton perussopimuksen.</p><p>Venäjä ei miehittäisi Suomea, vaan hyödyntäisi sitä Suomen puolustuksen osa-aluetta, joka Suomella on heikko: ohjuspuolustus. Venäjän tavoite olisi kriittisen sotilaallisen infran tuhoamainen ohjuksilla toteutettavilla täsmäiskulla ja ilmatilan ottaminen haltuun nopeasti muutamassa tunnissa.</p><p>Venäjälle riittäisi siis ilmatilan ja lisäksi mahdollisesti vain joidenkin kriittisten tarkasti rajoitettujen alueiden ottaminen haltuun miehittämällä. Päämääränä olisi Suomen poliittinen painostus tai esimerkiksi &nbsp;estää sotakaluston siirrot Suomesta Viroon ennalta.</p><p>Ilmatilan hallinta on oleellisinta.</p><p>Viimeisenä vaihtoehtona tulisi ydinaseet, jotka eivät ole Nato-maiden tapaan Suomen turvana. Venäjä on ydinasevaltio, Nato-maat on ydinasevaltio, Suomi ei ole. Venäjä pyrkisi estämään Suomen autattamisen uhkailemalla Nato-maita ydinaseilla, jos ne olisivat auttamassa Suomea sotilaallisesti. Halukkaiden auttajamaiden lista olisi nopeasti ydinaseiden käytön uhkailulla hyvin lyhyt.</p><p>Suomen nykyisen puolustuspolitiikan perusteet on siis täynnä riskejä enkä anna niille kovinkaan kummoista arvosanaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Olen useassa blogikirjoituksessa paasannut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon kuulumattomat maat ovat Euroopan turvallisuusriskejä. Riski on jo toteutunut karvaasti Ukrainassa.</p><p>Nuo puskurimaat on esitetty kuvassa 3 vaalean punaisella. Jos vielä kolme Baltian maata olisivat vaalean punaisella värjättyjä, Venäjä olisi tilanteeseensa sangen tyytyväinen. Puskurivyöhykkeellä olisi riittävästi syvyyttä ja käytännössä täydellinen.</p><p>Venäjä on siis toistaiseksi onnistunut politiikassaan. Puskurivyöhykkeen muodostavat pääosan maat, jotka eivät kuulu Natoon ja joiden sotilaallinen kyvykkyys on varsin rajattuna verrattuna Venäjän kyvykkyyteen.</p><p>Seuraava aktivoituva Euroopan uhka voi kehittyä Valko-Venäjälle. Venäjä on turvautumassa yhteistyön sijaan uhkailuun. Valko-Venäjän tilanne linkittyy Ukrainaan. Onnistuuko Ukraina vakauttamaan tilanteensa ja jatkamaan matkaansa kohti länttä. Venäjän harjoittama politiikka Ukrainassa on ollut toistaiseksi Venäjän päämäärien näkökulmasta epäonnistunutta.</p><p>Nähtäväksi jää, miten tilanne Valko-Venäjällä kehittyy, kun Venäjä ei tuo maalle riittäviä taloudellisen yhteistyön kannustimia.</p><p>Miksi Suomi ja Ruotsi eivät liittyneet Natoon silloin koko muu Eurooppa liittyi?</p><p>Itä-Euroopan maiden vapauduttua Neuvostoliiton ikeestä mailla ei ollut mitään sotilaallista kyvykkyyttä. Maissa tiedettiin tuo edellä selostettu venäläisen vuosisataisen puolustuspolitiikan pohjimmainen idea. Nato oli ainoa realistinen ratkaisu maiden puolustushuoliin. Hyvä, että oli.</p><p>Sen sijaan Suomella ja Ruotsilla oli kylmän sodan aikaan omaa puolustusta. Ruotsin sotilaallinen turvallisuus tukeutui Yhdysvaltoihin. Tuosta ajatusmaailmasta Suomi ja Ruotsi eivät ole koskaan pääset eroon, vaikka maailma on muuttunut eikä Suomen ja Ruotsin ratkaisu ole enää nykymaailmassa toimiva. Ikään kuin maissa ei vieläkään ole oikein tajuttu, että kylmän sodan ajan puolueettomuus- ja liittoutumaattomuuspolitiikka on jo lopullisesti ohi.</p><p>Venäjän puolustuspolitiikan ja puolustussuunnittelun pohjimmainen ydin puskurialueella on helpointa haastaa silloin, kun Venäjä on heikko. Suomi ja Ruotsi eivät sitä tehneet tyhmyyttään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Военной угрозы Эстония не представляет для России, нас больше заботит развитие инфраструктуры, на которой может развертываться группировка войск НАТО вблизи от российских границ.” (Sputnik 24.5.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen [sotilaallisen] infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa.

Noin totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, биография) Virossa toimivalle venäläiselle Sputnik-uutiskanavalle (Sputnik Эстония). Murahovski kommentoi Suomenlahdella Naton pitämää sotaharjoitusta.

Harjoituksen nimi on Spring Storm (Kevätmyrsky), joka kesti toukokuun 6. päivästä 17. päivään (Nato 13.5.2019).

Murahovski on Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston ja Izborsk-klubin asiantuntija sekä Isänmaan arsenaali -sotilaslehden (Арсенал Отечества) päätoimittaja. Murakhovski on Venäjällä arvostettu sotilasasioiden lausunnonantaja.

Luonnehtisin Murakhovskia Kremlin mieheksi ja Kremlin viestinviejäksi. Murahovski toimi Venäjällä lausunnonantaja-automaattina Naton sotaharjoitukseen liittyen.

Прибалтика для НАТО — это плацдарм вблизи крупнейших российских городов, военных объектов. Натовские войска дислоцируются там на постоянной основе, а также готовят инфраструктуру для развёртывания группировок.” (RT 29.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Baltian maat Natolle  - maat ovat ponnahduslauta Venäjän suurimpien kaupunkien ja sotilaskohteiden lähettyvillä. Nato-joukot ovat sijoittuneet sinne pysyvästi ja valmistelevat myös [sotilaallista] infrastruktuuria joukkojen lähettämistä varten.

Noin Murahovski lausui venäläiselle RT-uutiskanavalle (RT), jonka uutiset ovat ulkomaille suunnattuja.

Naton Venäjälle muodostamasta uhasta Murahovski lausui tuossa edellä mainitussa RT-uutiskanavan haastattelussa seuraavasti:

"Меры Североатлантического альянса по подготовке театра военных действий в Балтии создают потенциальную военную угрозу для России.

Vapaasti suomennettuna:

Pohjois-Atlantin liiton toimenpiteet Baltiassa [sotilas]operaatioiden taistelukentän valmistelemiseksi luovat potentiaalisen sotilaallisen uhan Venäjälle.

Sekä lisäksi:

С военно-тактической точки зрения Балтийский регион чрезвычайно важен для Североатлантиче-ского альянса. Потому что от Таллина, Риги, Вильнюса можно легко ’достать’ до Петербурга, Кали-нинграда и даже Москвы.

Vapaasti suomennettuna:

Sotilastaktisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren alue on erittäin tärkeä Pohjois-Atlantin liitolle. Koska Tallinnasta, Riiasta, Vilnasta on helppo pääsy Pietariin, Kaliningradiin ja jopa Moskovaan.”

Lainausmerkeissä oleva достать-sana tarkoittaa sen ottamista, joka on läheisyydessä tai sisällä. Kyse on tavallaan sukulaisilmaisu sille, mistä presidentti Niinistö on puhunut: ”kasakka ottaa sen, mikä on heikosti kiinni” (”казак берёт всё, что плохо лежит”).

                                                                                       ****

Naton Spring Storm -sotaharjoitus, johon Suomikin keväällä osallistui, oli kohtuullisen iso Nato-mittakaavassakin.

Merellä harjoitus käsitti mm. A2/AD-vyöhykkeen perustamisen Suomenlahden suulle estämään venäläisen sotilaskaluston liikkeet Itämereltä Suomenlahdelle. Asiasta kerrottiin puolalaisen Warsaw Instituten sivuilla (Warsaw Institute 17.5.2019). Warsaw Institute on puolalainen sotilas- ja  geopoliittinen ajatushautomo.

Harjatukseen liittyen Iso-Britannia toi Viroon viisi Apache-helikopteria, jotka oli määrätty Virossa pidettäväksi kolme kuukautta.

Venäjän uhka, jota havaitsemme, on hyvin todennäköinen. Tämä on yksi syy, miksi olemme ottaneet käyttöön viisi hyökkäyshelikopteria.”, totesi Britannian puolustusministeriön päällikkö Gavin Williamson Apache-helikoptereista (RT 29.4.2019). Williamson toimi puolustusministerinä marraskuusta 2017 vappuun 2019 ja on nykyisin opetusministeri.

Tuo Williamsonin lausunto oli luettu huolella myös Venäjällä.

Venäjä vastasi osaltaan Apache-helikoptereihin rakentamalla Suursaareen sotilashelikopterien nousu- ja laskeutumispaikat niin ikään viidelle helikopterille. Sotilashelikopterien nousu- ja laskeutumispaikkojen rakentamiselle saareen on myös tosiasiallinen sotilaallinen merkitys, joka liittyy elektronisen sodankäyntiin ja A2/AD-vyöhykkeen muodostamismahdollisuudesta miehittämättömille ilma-aluksille ja drooneille. Käsittelin asiaa tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän uudet sotilashelikopterikentät Suomen entisessä Suursaaressa” (US-blogi 9.8.2019).

Naton Spring Storm -sotaharjoitus kuten myös kaikki muut Pohjolassa pidetyt Nato-johtoiset harjoitukset mukaan lukien Nato-maiden osallistuminen Suomessa pidettyihin harjoituksiin on osa suurempaa kuviota, jota on viety systemaattisesti läpi sen jälkeen vuodesta 2015, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Käännekohta oli Naton huippukokous Walesissa 4.-5. syyskuuta 2014.

Harjoituksista merkittävin on ollut Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa pidetty pidetty Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus.

Myös JEF-maiden nopean toiminnan joukkojen yhteenliittymä (Joint Expeditionary Force) on muodostunut osaksi tuota kuviota. JEF-maiden joukon muodostaa Iso-Britannian johdolla Tanska, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti, Ruotsi ja Norja.

Nuo maat ovat Pohjois-Atlantin Yhdysvallat-yhteyksien keskeisiä maita kuvan 1 mukaisesti. Pohjois-Atlantin Yhdysvallat-yhteyksien keskeiset maat ovat kuvan 2 mukaisesti vielä laajemmin EI2-interventioaloiteessa, kunhan Ruotsi ja Norja liittyvät mukaan.

Kyse tässä kaikessa on Pohjois-Atlantista ja siitä, että sota- tai kriisitilanteessa sotilaskaluston kuljettaminen Yhdysvalloista Eurooppaan on turvattua. Venäjä on aktiivinen sotilaallinen toimija Pohjamerellä niin sukellusveneillä kuin sotilaslentokoneillakin.

Kyse tässä kaikessa on myös siitä, miten sotilaskalustoa siirretään Norjan rannikolta Ruotsin ja Suomen kautta Baltian Nato-maihin. Kyse on Baltian maiden sotilaallisesta turvallisuudesta.

Naton nimessä Pohjois-Atlantti-sanalla on siis edelleen keskeinen merkitys: Pohjois-Atlantin liitto (North Atlantic Treaty Organization). Yhteys Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, jota toisessa maailmasodassa natsi-Saksa kovasti uhkasi.

Eurooppalainen johtovaltio Pohjois-Atlantilla on Iso-Britannia, jonka sotilaallinen panostus Nato-maana Baltian maissa on ollut merkittävää. JEF-järjestely on Iso-Britannian varassa. Iso-Britannia tietää, kuin tärkeää on pitää Norjanmeri ja Pohjanmeri sota- tai kriisitilanteessa vihollisen ulottumattomissa. Norjan rannikko ei saa enää toista kertaa joutua vihollisen haltuun. Iso-Britannian halukkuus puolustaa etujaan on ollut hyväksi alueen muiden maiden sotilaalliselle turvallisuudelle.

Naton Spring Storm -sotaharjoitus oli konkreettinen sotaharjoitus, miten Suomenlahti suljetaan Venäjän Kaliningradissa olevalta Itämeren laivaston kalustolta. Suurin osa Venäjän Itämeren laivastosta on sijoitettu Kaliningradiin.

Venäjä veti harjoituksesta herneet nenäänsä.

Venäjä on esittänyt rajua kritiikkiä Baltian maita kohtaan. Spring Storm -sotaharjoituksen ajankohta oli arvostelun huippukohta. Venäjä tietää, että Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolisina maina ovat sitoutuneet tähän Pohjois-Atlantin Eurooppa-kuvioon, mutta niin kauan kuin Suomi ja Ruotsi eivät ole liittyneet Natoon, julkinen arvostelu on vähäisempää.

                                                                                       ****

Mistä on siis Venäjän reagoinnissa kysymys? Jos Venäjä ei ole ollut yhtä ärtynyt ennen, miksi nyt?

Venäjän puolustuspolitiikan ja puolustussuunnittelun pohjimmainen ydin on perustunut oikeastaan jo vuosisatojen ajan samalle perustalle. Tuo perusta voidaan tiivistää oheisesti:

Venäjä pyrkii pitämään rajoihinsa liittyvät alueet sotilaallisesti heikkovoimaisena. Kyse on sotilaallista puskurialueista. Venäjä pyrkii pitämänään puskurialueet vapaina sellaisesta sotilaallisesta infrastruktuurista, jolla Venäjän näkemyksen mukaan voidaan toimia Venäjää vastaan.

Puskurimaapolitiikassaan Venäjä pyrkii ensivaiheessa pitämään puskurialueen maat hallinnassa taloudellisella yhteistyöllä. Välineinä tässä taloudellisessa yhteistyössä Venäjällä on ollut mm. kauppakumppanille edullinen energia ja vanhoille neuvostotasavalloille Euraasian unioni. Kylmän sodan aikainen Suomi on hyvä esimerkki taloudellisen yhteistyön politiikan onnistumisesta. Valko-Venäjän pitäminen Venäjän hallinnassa on toistaiseksi onnistunut myös ilman sotilaallisia toimia.

Jos puskurialuetta Venäjän liittolaismaiden ulkopuolella ei kyetä pitämään taloudellisella yhteistyöllä Venäjän etujen mukaisesti sotilaallisesti heikkovoimaisena, myös sotilaalliset toimet kuuluvat keinovalikoimaan.

Venäjä on valmis ottamaan sotilaallisesti puskurialueen maalta alueita hallintaansa niin, että maa ei voi enää toteuttaa sen omaa politiikkaa ottamatta huomioon Venäjää ja Venäjän intressejä valloituksen kohteeksi joutuneen maan omalla alueella.

Kyse suomennettuna on siis jäätyneistä konflikteista.

Jäätyneitä konflikteja itäisessä Euroopassa riittää: Georgia, Ukraina, ja Moldova. Venäjä on todennut taktiikan toimivaksi ja Venäjä noudattaa sitä niin kauan kuin länsi ei löydä riittävää keinoa ratkaisuun. Vieraiden alueiden haltuunotto on ollut oivallinen painostuskeino Venäjälle.

Keskeinen avainsana Venäjän puskurimaita koskevassa puolustuspolitiikassa on sotilaallinen infrastruktuuri (военная инфраструктура).

Puskurialueen maihin ei saa muodostua sellaista sotilaallista infrastruktuuria, joka estäisi sota- tai kriisitilanteessa Venäjää ottamaan näitä maita sotilaallisesti haltuun tarvittavassa laajuudessa ja tarvittavan nopeasti.

Kyse on ajasta ja ennen kaikkea reagointiajasta. Venäjän tulee olla nopeampi siirtämään sotavoimaansa puskurialueen maihin kuin vastapuoli. Jos puskurialueen maissa on valmiina sellainen sotilaallinen infrastruktuuri ja sellaista sotilaallista voimaa, joka tekee Venäjästä hitaamman alueen haltuunotossa, on Venäjä esittänyt ärtymyksensä kehityskulusta.

Ärtymyksen kohteena ovat nyt olleet Itä-Euroopan Nato-maat, joiden sotilaallista kyvykkyyttä Nato on parantanut todellisilla varustelutoimilla vuoden 2014 tapahtumien jälkeen. Venäjän ärtymyksen erityinen kohde on ollut Baltian maat, koska Itämeren alue on todellakin tärkeä sotilaallinen alue Mustanmeren ohella.

                                                                                       ****

Venäjä on kovasanaisesti arvostellut Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä. Tuossa kyse on nimenomaan Naton sotilaallisesta infrastruktuurista, joka estäisi Venäjän toimia Suomen ja Ruotsin alueella.

Venäjä on siis sinänsä todennut, ettei Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan myös Viron osalta sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa.

Несмотря на то что численность военных, задействованных в этих учениях, сравнительно невысока, манёвры создают военную напряжённость на границах России. Москва вынуждена учитывать это в своих планах по обороне страны. Когда ездят танки и летают самолёты вблизи границ РФ, могут происходить различного рода инциденты. Даже если они носят непреднамеренный характер, они всё же могут быть достаточно опасными для российской стороны.

Vapaasti suomennettuna:

Huolimatta siitä, että tähän [Virossa pidettävään Spring Storm-] harjoitukseen osallistuvien sotilaiden määrä on suhteellisen pieni, harjoituksen manööverit luovat jännitteitä Venäjän rajoille. Moskova pakotetaan ottamaan tämä huomioon maan puolustussuunnitelmissaan. Kun tankit liikkuvat ja lentokoneet lentävät lähellä Venäjän rajoja, erilaisia ​​sattumuksia voi tapahtua. Vaikka ne olisivat tahattomia, ne voivat silti olla melko vaarallisia Venäjälle.”, totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, биография) venäläiselle RT-uutiskanavalle (RT 29.4.2019).

Tuo on tavallaan Venäjän viimeinen argumentti pyrkiä pitämään Nato-maa ilman sotilaallisen infrastruktuurin tuomaa sotilaallista kyvykkyyttä: sattumuksia ja vahinkoja voi tapahtua.

Vielä viimeistä viimeisempänä on Baltian maille heitetty ”Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa” -argumentti, joka Baltian maissa herätti lähinnä huvittuneisuutta.

Venäjä siis toivoi, että ”Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle” -toteamuksella Viro estäisi Naton sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisen maaperälleen.

Suomessa tuokin Venäjän idea olisi mennyt sukkana läpi presidentti Niinistön johdolla. Baltian maissa ei mennyt.

Halosen ja Tuomiojan harjoittama ulkopolitiikka oli juuri sitä hyödyllinen idiootti -politiikkaa, että jos Suomi ei omaa Venäjän uhaksi kokemaa sotilaallista voimaa ja on sotilaallisesti riittävän heikkovoimainen, Venäjä jättäisi sodassa tai kriisissä Suomen rauhaan. Suomessa löytyy edelleenkin tukuttain tuollaisia sinisilmäisiä hyödyllisiä idiootteja.

                                                                                       ****

Venäjän pyrkimys on siis pitää myös Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolisena ja sotilaallisen infrastruktuurin puolesta niin alhaisella tasolla, että Venäjä kykenisi ottamaan maiden kriittiset alueet tai maat jopa kokonaisuudessa haltuunsa ennen kuin Nato ehtisi apuun, jos Nato-maat olisivat ylipäätään auttaakseen. 

Kyse on siis Venäjälle ajasta, millä alueet otetaan riittämässä määrin ja/tai riittävässä laajuudessa haltuun.

Suomen puolustuspolitiikan pohjimmainen idea on, että Natoon kuulumattomana maana Suomi pyrkii pitämään sellaista sotilaallisen voiman tasoa, jolla Venäjä ei kykenisi ottamaan Suomen kannalta kriittisiä alueita haltuunsa ennen kuin Suomi saisi sotilaallista apua Nato-mailta.

EU:sta avunantajana ei kannata puhua yhtään mitään.

Venäjä tietää tarkasti tämän Suomen puolustuspoliittisen ajatusmaailman ja on suunnitellut omat sotilaalliset toimensa sen mukaisesti.

Venäjä tietää tarkasti Suomen puolustuspolitiikan heikot kohdat.

Sota- tai kriisitilanteessa Venäjän pyrkisi aluksi hajottamaan Suomen poliittista päätöksentekoa uhkailemalla sotilaallisilla toimilla tai jopa ydinaseiden käytöllä. Tällainen on mahdollista ja todennäköisesti Venäjälle myös hyvin tuloksellista, koska Suomi ei vielä ole joutunut tekemään Nato-maiden tapaan päätöstä liittymisestä sotaan tai kriisin sotilaalliseen selvittelyyn. Nato-maissa poliittinen harkinta on jo tapahtunut siinä yhteydessä, kun maat ovat hyväksyneet Naton perussopimuksen.

Venäjä ei miehittäisi Suomea, vaan hyödyntäisi sitä Suomen puolustuksen osa-aluetta, joka Suomella on heikko: ohjuspuolustus. Venäjän tavoite olisi kriittisen sotilaallisen infran tuhoamainen ohjuksilla toteutettavilla täsmäiskulla ja ilmatilan ottaminen haltuun nopeasti muutamassa tunnissa.

Venäjälle riittäisi siis ilmatilan ja lisäksi mahdollisesti vain joidenkin kriittisten tarkasti rajoitettujen alueiden ottaminen haltuun miehittämällä. Päämääränä olisi Suomen poliittinen painostus tai esimerkiksi  estää sotakaluston siirrot Suomesta Viroon ennalta.

Ilmatilan hallinta on oleellisinta.

Viimeisenä vaihtoehtona tulisi ydinaseet, jotka eivät ole Nato-maiden tapaan Suomen turvana. Venäjä on ydinasevaltio, Nato-maat on ydinasevaltio, Suomi ei ole. Venäjä pyrkisi estämään Suomen autattamisen uhkailemalla Nato-maita ydinaseilla, jos ne olisivat auttamassa Suomea sotilaallisesti. Halukkaiden auttajamaiden lista olisi nopeasti ydinaseiden käytön uhkailulla hyvin lyhyt.

Suomen nykyisen puolustuspolitiikan perusteet on siis täynnä riskejä enkä anna niille kovinkaan kummoista arvosanaa.

                                                                                       ****

Olen useassa blogikirjoituksessa paasannut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon kuulumattomat maat ovat Euroopan turvallisuusriskejä. Riski on jo toteutunut karvaasti Ukrainassa.

Nuo puskurimaat on esitetty kuvassa 3 vaalean punaisella. Jos vielä kolme Baltian maata olisivat vaalean punaisella värjättyjä, Venäjä olisi tilanteeseensa sangen tyytyväinen. Puskurivyöhykkeellä olisi riittävästi syvyyttä ja käytännössä täydellinen.

Venäjä on siis toistaiseksi onnistunut politiikassaan. Puskurivyöhykkeen muodostavat pääosan maat, jotka eivät kuulu Natoon ja joiden sotilaallinen kyvykkyys on varsin rajattuna verrattuna Venäjän kyvykkyyteen.

Seuraava aktivoituva Euroopan uhka voi kehittyä Valko-Venäjälle. Venäjä on turvautumassa yhteistyön sijaan uhkailuun. Valko-Venäjän tilanne linkittyy Ukrainaan. Onnistuuko Ukraina vakauttamaan tilanteensa ja jatkamaan matkaansa kohti länttä. Venäjän harjoittama politiikka Ukrainassa on ollut toistaiseksi Venäjän päämäärien näkökulmasta epäonnistunutta.

Nähtäväksi jää, miten tilanne Valko-Venäjällä kehittyy, kun Venäjä ei tuo maalle riittäviä taloudellisen yhteistyön kannustimia.

Miksi Suomi ja Ruotsi eivät liittyneet Natoon silloin koko muu Eurooppa liittyi?

Itä-Euroopan maiden vapauduttua Neuvostoliiton ikeestä mailla ei ollut mitään sotilaallista kyvykkyyttä. Maissa tiedettiin tuo edellä selostettu venäläisen vuosisataisen puolustuspolitiikan pohjimmainen idea. Nato oli ainoa realistinen ratkaisu maiden puolustushuoliin. Hyvä, että oli.

Sen sijaan Suomella ja Ruotsilla oli kylmän sodan aikaan omaa puolustusta. Ruotsin sotilaallinen turvallisuus tukeutui Yhdysvaltoihin. Tuosta ajatusmaailmasta Suomi ja Ruotsi eivät ole koskaan pääset eroon, vaikka maailma on muuttunut eikä Suomen ja Ruotsin ratkaisu ole enää nykymaailmassa toimiva. Ikään kuin maissa ei vieläkään ole oikein tajuttu, että kylmän sodan ajan puolueettomuus- ja liittoutumaattomuuspolitiikka on jo lopullisesti ohi.

Venäjän puolustuspolitiikan ja puolustussuunnittelun pohjimmainen ydin puskurialueella on helpointa haastaa silloin, kun Venäjä on heikko. Suomi ja Ruotsi eivät sitä tehneet tyhmyyttään.

]]>
27 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279717-venaja-ja-nato-natoon-kuulumattomien-maiden-turva-venajan-ja-naton-valissa#comments Euroopan puolustus Itämeren turvallisuus Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Sun, 18 Aug 2019 14:16:03 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279717-venaja-ja-nato-natoon-kuulumattomien-maiden-turva-venajan-ja-naton-valissa
Pelaako USA itsensä ulos maailman johtavan valtion paikalta? http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279532-pelaako-usa-itsensa-ulos-maailman-johtavan-valtion-paikalta <p>USA on ollut maailman politiikkaa johtava valtio suurinpiirtein toisesta maailmansodasta lähtien, 70 vuotta. Onko aikakausi tulossa tiensä päähän?</p><p>Kylmän sodan kaudella oli kaksi ns. suurvaltaa, USA ja Neuvostoliitto, joiden sotilaalliset ja taloudelliset etupiirit määrittivät maailman politiikkaa. Sitten Neuvostoliitto luopui leikistä, ja entiset Varsovan liiton maat siirtyivät vauhdilla lännen puolelle. Venäjä toipui jonkun ajan kuluttua taas entiseen kunnianhimoonsa, mutta yksin ilman merkittäviä liittolaisia sillä on vaikutusvaltaa enää vain sotilaallisesti, mutta ei taloudellisesti, eikä aina poliittisestikaan.</p><p>Mutta nyt tunnustetaan jo kolmas globaali suurvalta: Kiina. Maailman suurin talous, eikä kasvulle näy loppua. Myös sotilaallinen kunnianhimo kasvaa jatkuvasti, ja USA yrittää jo houkutella vastahakoista Kiinaa osapuoleksi seuraavaan ydinaseiden rajoitussopimukseen, joka perinteisesti on ollut kahden suurvallan kauppa. Jatkossa sen halutaan olevan kolmen suurvallan välinen.</p><p>USA, Venäjä, Kiina. Siinä maailman sotilaalliset suurvallat lähitulevaisuudessa. Taloudessa USA ja Kiina vääntävät peistä kahdestaan, tässä vaiheessa melko tasavahvoina. Mutta Kiinan kasvu tulee olemaan jatkossakin nopeampaa kuin USA:n, tilanne ei tule jäämään tällaiseksi kuin se on nyt.</p><p>Kiinalla on populaatiota 1,3 miljardia, jolla maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman valtion paikka on otettavissa, kun talous saadaan rullaamaan. USA:n 327 miljoonaa ja Venäjän 145 miljoonaa asukasta jäävät Kiinan rinnalla suorastaan höyhensarjaan. Totta kai Kiina nousee maailman johtavien valtioiden joukkoon, koska se on niin suuri väestöltään, ja lisääntyvästi myös varakas.</p><p>Millainen on kolmen suurvallan hallitsema maailma? Venäjä ja Kiina ovat jo pidemmän aikaa olleet samassa leirissä keskenään. 1900-luvun typerä opillinen kiistely Marxilaisuuden pienistä yksityiskohdista on historiaa. Nyt ollaan kavereita, ja kumppaneita. Tullaanko kolmen suurvallan peliä pelaamaan kahdella yhtä vastaan: Venäjä ja Kiina USA:ta vastaan? Jos näin käy, USA:n rooli maailman johtavana valtiona kapenee entisestään, kun ei enää riitä että yrittää olla Kiinaa rikkaampi ja sotilaallisesti vahvempi, vaan täytyisi voittaa Kiinan ja Venäjän koalitio sotilaallisessa ja taloudellisessa vaikutusvallassa.</p><p>Mitä tekee USA tällaisten tulevaisuuden näkymien edessä? Hätistelee siirtolaisia pois maasta niin paljon kuin ehtii, ja rakentaa muuria jotta lisää ei tule enää jatkossa. 327 miljoonan väestö taitaa lähteä laskuun näillä keinoilla, kun väestöä lapioidaan ulos maasta. Siirtolaisvastaisuudesta voi muodostua ylpeys joka käy lankeemuksen edellä: Kiinan ja Venäjän vaurastuvaa 1,45 miljardin väestöä vastaan kilpailu globaalista vaikutusvallasta ei tule onnistumaan 300 miljoonan väestöllä. Toistaiseksi se on onnistunut, koska kuilu kansojen vaurauden välillä on ollut niin suuri, mutta se kuilu on kapenemassa, ja kohta jo ylitetty.</p><p>USA on ollut maailman halutuin paikka asua ja elää, mutta se on torjunut siirtolaisten virrat päättäväisesti. America First. Eristäytymällä oman mantereensa köyhemmistä valtioista rajallisen kokoiseksi kansakunnaksi, joka on kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan, USA tulee sinetöimään kohtalonsa entisenä maailman taloutta ja politiikkaa johtaneena valtiona, jonka vaikutusvallan ylläpitämiseen Kiinaa ja Venäjää vastaan USA:n väestö ja varallisuus ei vain yksinkertaisesti enää riitä kovin kauas tulevaisuuteen.</p><p>Mihin Kiina ja Venäjä tulevat käyttämään kasvavaa vaikutusvaltaansa, se on hyvä kysymys. Hong Kongin kaduilla uskotaan että maailmanloppu tulee vuonna 2047, kun sopimus Britannian kanssa raukeaa lopullisesti, ja Kiinalla on vapaat kädet tehdä mitä se tahtoo. Siinä vaiheessa maailman historiaa ehkä jo vähän omien rajojensa ulkopuolellakin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> USA on ollut maailman politiikkaa johtava valtio suurinpiirtein toisesta maailmansodasta lähtien, 70 vuotta. Onko aikakausi tulossa tiensä päähän?

Kylmän sodan kaudella oli kaksi ns. suurvaltaa, USA ja Neuvostoliitto, joiden sotilaalliset ja taloudelliset etupiirit määrittivät maailman politiikkaa. Sitten Neuvostoliitto luopui leikistä, ja entiset Varsovan liiton maat siirtyivät vauhdilla lännen puolelle. Venäjä toipui jonkun ajan kuluttua taas entiseen kunnianhimoonsa, mutta yksin ilman merkittäviä liittolaisia sillä on vaikutusvaltaa enää vain sotilaallisesti, mutta ei taloudellisesti, eikä aina poliittisestikaan.

Mutta nyt tunnustetaan jo kolmas globaali suurvalta: Kiina. Maailman suurin talous, eikä kasvulle näy loppua. Myös sotilaallinen kunnianhimo kasvaa jatkuvasti, ja USA yrittää jo houkutella vastahakoista Kiinaa osapuoleksi seuraavaan ydinaseiden rajoitussopimukseen, joka perinteisesti on ollut kahden suurvallan kauppa. Jatkossa sen halutaan olevan kolmen suurvallan välinen.

USA, Venäjä, Kiina. Siinä maailman sotilaalliset suurvallat lähitulevaisuudessa. Taloudessa USA ja Kiina vääntävät peistä kahdestaan, tässä vaiheessa melko tasavahvoina. Mutta Kiinan kasvu tulee olemaan jatkossakin nopeampaa kuin USA:n, tilanne ei tule jäämään tällaiseksi kuin se on nyt.

Kiinalla on populaatiota 1,3 miljardia, jolla maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman valtion paikka on otettavissa, kun talous saadaan rullaamaan. USA:n 327 miljoonaa ja Venäjän 145 miljoonaa asukasta jäävät Kiinan rinnalla suorastaan höyhensarjaan. Totta kai Kiina nousee maailman johtavien valtioiden joukkoon, koska se on niin suuri väestöltään, ja lisääntyvästi myös varakas.

Millainen on kolmen suurvallan hallitsema maailma? Venäjä ja Kiina ovat jo pidemmän aikaa olleet samassa leirissä keskenään. 1900-luvun typerä opillinen kiistely Marxilaisuuden pienistä yksityiskohdista on historiaa. Nyt ollaan kavereita, ja kumppaneita. Tullaanko kolmen suurvallan peliä pelaamaan kahdella yhtä vastaan: Venäjä ja Kiina USA:ta vastaan? Jos näin käy, USA:n rooli maailman johtavana valtiona kapenee entisestään, kun ei enää riitä että yrittää olla Kiinaa rikkaampi ja sotilaallisesti vahvempi, vaan täytyisi voittaa Kiinan ja Venäjän koalitio sotilaallisessa ja taloudellisessa vaikutusvallassa.

Mitä tekee USA tällaisten tulevaisuuden näkymien edessä? Hätistelee siirtolaisia pois maasta niin paljon kuin ehtii, ja rakentaa muuria jotta lisää ei tule enää jatkossa. 327 miljoonan väestö taitaa lähteä laskuun näillä keinoilla, kun väestöä lapioidaan ulos maasta. Siirtolaisvastaisuudesta voi muodostua ylpeys joka käy lankeemuksen edellä: Kiinan ja Venäjän vaurastuvaa 1,45 miljardin väestöä vastaan kilpailu globaalista vaikutusvallasta ei tule onnistumaan 300 miljoonan väestöllä. Toistaiseksi se on onnistunut, koska kuilu kansojen vaurauden välillä on ollut niin suuri, mutta se kuilu on kapenemassa, ja kohta jo ylitetty.

USA on ollut maailman halutuin paikka asua ja elää, mutta se on torjunut siirtolaisten virrat päättäväisesti. America First. Eristäytymällä oman mantereensa köyhemmistä valtioista rajallisen kokoiseksi kansakunnaksi, joka on kiinnostunut vain omasta hyvinvoinnistaan, USA tulee sinetöimään kohtalonsa entisenä maailman taloutta ja politiikkaa johtaneena valtiona, jonka vaikutusvallan ylläpitämiseen Kiinaa ja Venäjää vastaan USA:n väestö ja varallisuus ei vain yksinkertaisesti enää riitä kovin kauas tulevaisuuteen.

Mihin Kiina ja Venäjä tulevat käyttämään kasvavaa vaikutusvaltaansa, se on hyvä kysymys. Hong Kongin kaduilla uskotaan että maailmanloppu tulee vuonna 2047, kun sopimus Britannian kanssa raukeaa lopullisesti, ja Kiinalla on vapaat kädet tehdä mitä se tahtoo. Siinä vaiheessa maailman historiaa ehkä jo vähän omien rajojensa ulkopuolellakin.

]]>
23 http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279532-pelaako-usa-itsensa-ulos-maailman-johtavan-valtion-paikalta#comments Maailmanpolitiikka Turpo Wed, 14 Aug 2019 21:07:13 +0000 Ion Mittler http://ionmittler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279532-pelaako-usa-itsensa-ulos-maailman-johtavan-valtion-paikalta
Venäjän uudet sotilashelikopterikentät Suomen entisessä Suursaaressa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279341-venajan-uudet-sotilashelikopterikentat-suomen-entisessa-suursaaressa <p>Suursaari on Suomelle kuulunut ja Neuvostoliitolle välirauhansopimuksessa ja lopullisesti Pariisin rauhansopimuksessa menetetty saari itäisellä Suomenlahdella.</p><p>Vaikka kuvassa 1 esitetty Suursaari on Suomenlahden ulkosaarista pinta-alaltaan suurin, on se kooltaan kuitenkin varsin pieni. &nbsp;Saaren pinta-ala on vain noin 21 neliökilometriä, mikä on noin kymmenesosa Helsingin pinta-alasta.</p><p>Saari on kallioinen ja nykyisin siellä on vain muutama asukas. Saarella ei ole ollut eikä ole erityistä taloudellista merkitystä, mutta sen strateginen merkitys keskellä Suomenlahtea on ollut suuri.</p><p>Suomenlahden leveys Kotkan pituuspiirillä Suursaaren kohdalla on reilut 110 kilometriä. 10 kilometriä pitkä saari on siinä keskellä reilun 40 kilometrin päässä Kotkasta ja reilun 50 kilometrin päässä Viron rannikosta. Suursaari on todellakin keskellä Suomenlahtea.</p><p>Historiassa saaren sotilaallinen merkitys on ollut suuri ja eipä ihme, että Neuvostoliitto himoitsi sitä Suomelta osaksi Leningradin turvaa Neuvostoliiton vakiinnutettua asemansa Stalinin hallintokaudella. Saaren sijainnilla voitiin katkaista Suomenlahti saaren kohdalla. 50 kilometriä oli sotilaallisesti lyhyt matka, merellä melkein näköyhteys.</p><p>Nyt Suursaarten tapaisten saarien sotilaallinen merkitys on vähentynyt. Suomikin on jo luopunut sotilassaaristaan Suomenlahdella: Rankki, Örö ja Isosaari esimerkkeinä.</p><p>Suursaari ei tee poikkeusta. Venäjä ei tee saaresta kiinteää ja raskasta ohjustukikohtaa maalitauluksi, jota se ei nykyisessä aseteknologissa pystyisi suojelemaan. Kiinteiden raskaasti aseistettujen tukikohtien aika houkuttelevina maalitauluina on jo auttamattomasti ohi.</p><p>Saarilla tulee olemaa uusi merkitys elektronisessa sodankäynnissä torjuttaessa drooneja ja muita kauko-ohjattuja miehittämättömiä ilma-aluksia.</p><p>Suursaaren sotilaallinen merkitys on saaren Venäjälle tuomassa merialueessa, joka on esitetty kuvassa 2. Saarella ja sen eteläpuolella olevalla asumattomalla luotosaarella Venäjä muodostaa ulokkeen Suomen ja Viron väliin yltäen noin 20 kilometrin (12 meripeninkulman) päähän Viron rannikosta. Tämä on oleellisinta: meritilan kuuluminen valtiolle.</p><p>Jos saari kuuluisi edelleen Suomelle, Venäjä saattaisi konfliktitilanteessa tehdä siitä itselleen helposti hallittavan Suomen ongelman.</p><p>Kyse olisi samasta, mikä on kuulunut Venäjän toimintatapaan jo pitkään ja erityisesti vuodesta 2008 lähtien. Georgiassa vuonna 2008 Georgian sodassa alueiden Abhasian ja Etelä-Ossetian ottaminen Venäjän hallintaan ja vuonna 2014 Ukrainassa Luhanskin ja Donetskin alueiden ottaminen sodalla Venäjän hallintaan.</p><p>Venäjän periaate: jos muu ei auta, otetaan maalta alueita hallintaan niin, että maa ei voi enää toteuttaa omaa politiikkaa ottamatta huomioon Venäjää ja Venäjän intressejä valloituksen kohteeksi joutuneen maan omalla alueella.</p><p>Jäätyneitä konflikteja itäisessä Euroopassa riittää. Venäjä on todennut taktiikan toimivaksi ja Venäjä noudattaa sitä niin kauan kuin länsi ei löydä riittävää keinoa ratkaisuun. Vieraiden alueiden haltuunotto on ollut oivallinen painostuskeino Venäjälle.</p><p>Jos Krimin niemimaa tunnustettaisiin joskus Venäjälle, oleellista olisi merirajan (territorial waters) määrittely vain 12 meripeninkulman päähän rannikkoviivasta kuuluvaksi. Tätä tapausta olen käsitellyt jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Kertšinsalmessa mitataan halumme puolustaa vapaata merenkulkua Venäjän paineessa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264790-kertsinsalmessa-mitataan-halumme-puolustaa-vapaata-merenkulkua-venajan-paineessa"><u>US-blogi 27.11.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nato piti merellisen sotaharjoituksen Virossa toukokuussa. Harjoituksen nimi on Spring Storm (Kevätmyrsky) ja se kesti toukokuun 6. päivästä 17. päivään (<a href="https://www.nato.int/cps/en/natohq/news_165983.htm"><u>Nato 13.5.2019</u></a>).</p><p>Harjatukseen osallistui 10 Nato-maata sekä Suomi, Georgia ja Ukraina (yhteensä 13 maata). Olevat ja tulevat Nato-maat siis Ruotsia lukuun ottamatta. Viron armeija on järjestänyt Spring Storm -harjoituksia vuodesta 2003 ja joukot liittolaismaista ovat osallistuneet harjoituksiin vuodesta 2007.&nbsp;</p><p>Tämän vuoden harjoitus oli Nato-mittakaavassakin kohtuullisen iso, muttei kuitenkaan iso. Harjoitukseen osallistui lähes 10&nbsp;000 sotilasta. Maalla harjoitus tapahtui Rakveren alueella ja muutoinkin alueella, jolla asuu venäjänkielisiä virolaisia.</p><p>Merellä harjoitus käsitti A2/AD-vyöhykkeen perustamisen Suomenlahden suulle estämään venäläisen sotilaskaluston liikkeet Itämereltä Suomenlahdelle. Harjoituksissa kalustoa riitti merialuksista helikoptereihin ja hävittäjistä tankkeihin. Helikopterit olivat harjoituksissa hyvin edustettuna. Yhdysvallat toi harjoituksiin ilmavoimien <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/AgustaWestland_AW159_Wildcat"><u>AgustaWestland AW159 Wildcat</u></a>-, <a href="https://www.boeing.com/defense/ah-64-apache/"><u>AH-64 Apache</u></a>- ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Sikorsky_HH-60_Pave_Hawk"><u>&nbsp;Sikorsky HH-60 Pave Hawk</u></a> -helikoptereita.</p><p>On huomattava, että myös Iso-Britannia toi vuonna 2019 Viroon pysyvämmin&nbsp;Wildcat- ja Apache- helikoptereita, jotka myös osallistuivat harjoitukseen. Brittiläisten helikopterien Viron-komennus on lisännyt Iso-Britannian sotilasmäärää Nato-Baltian alueella noin tuhanteen.</p><p>Britit ovat Naton Baltia-toimien suurin osallistuja. Kyse on Euroopan luoteiskulman JEF-maiden muodostamasta puolustusalueesta, johon myös Suomi ja Ruotsi kuuluvat ilman Nato-jäsenyyttä. Alue varustautuu.</p><p>Tuon Euroopan luoteiskulman puolustusalueen muodostamisesta olen paasannut monessa blogikirjoituksessa vuosien ajan (esim. <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa"><u>US-blogi 8.5.2018</u></a>) ja nyt siitä on pikkuhiljaa tulemassa viimein totta.</p><p>Harjoituksiin osallistunut ranskalainen sotilasyksikkö oli sijoitettu Tapan kaupunkiin vain reilun 100 kilometrin päähän Venäjän rajasta, mutta kuitenkin Viron puolivälin tienoille itä-länsi-suunnassa. Lähimmillään harjoitusalueet olivat noin 150 kilometrin päässä Pietarista. Harjoituksen runsaan ohjusvarustuksen kantomatka ylti reilusti Pietariin.</p><p>Harjoituksessa oli mukana myös miehittämättömiä ilma-aluksia, tällä kertaa drooneja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jos Venäjä ei ole hermostunut ennen, miksi nyt?</p><p>&rdquo;<em>Несмотря на то что численность военных, задействованных в этих учениях, сравнительно невысока, манёвры создают военную напряжённость на границах России. Москва вынуждена учитывать это в своих планах по обороне страны. Когда ездят танки и летают самолёты вблизи границ РФ, могут происходить различного рода инциденты. Даже если они носят непреднамеренный характер, они всё же могут быть достаточно опасными для российской стороны.</em>&rdquo; (<a href="https://russian.rt.com/ussr/article/626159-estonia-ucheniya-nato"><u>RT 29.4.2019</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Huolimatta siitä, että tähän harjoitukseen osallistuvien sotilaiden määrä on suhteellisen pieni, harjoituksen manööverit luovat jännitteitä Venäjän rajoille. Moskova pakotetaan ottamaan tämä huomioon maan puolustussuunnitelmissaan. Kun tankit liikkuvat ja lentokoneet lentävät lähellä Venäjän rajoja, erilaisia ​​sattumuksia voi tapahtua. Vaikka ne olisivat tahattomia, ne voivat silti olla melko vaarallisia Venäjälle.</em> &rdquo;, totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, <a href="http://eurasian-defence.ru/?q=node/12587"><u>биография</u></a>) venäläiselle RT-uutiskanavalle (<a href="https://www.rt.com/"><u>RT</u></a>), jonka uutiset ovat ulkomaille suunnattuja.</p><p>Murahovski ei tarkentanut mahdollisia sattumuksia mitenkään.</p><p>Murahovski on Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston ja Izborsk-klubin asiantuntija sekä Isänmaan arsenaali -sotilaslehden (<a href="http://arsenal-otechestva.ru/"><u>Арсенал Отечества</u></a>) päätoimittaja. Murakhovski on Venäjällä arvostettu sotilasasioiden lausunnonantaja.</p><p>Mistä Venäjän ärtymyksessä on kyse?</p><p>Virokaan ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa. Kyse on siis sotilaallisesta infrastruktuurista ja sen tuomasta lyhyemmästä aikaulottuvuudesta sotilaallisissa toimissa.</p><p>Tuo on kysymys, miksi Venäjä yrittää estää uusien maiden liittymisen Natoon kaikin mahdollisin keinoin. Tuo on kysymys, joka on Venäjältä todettu moneen kertaan monen eri sotilashenkilön ja poliitikon suulla.</p><p>On aina muistettava, että Venäjällä ei ole kuitenkaan mitään oikeutta rajoittaa muiden maiden puolustuskykyä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä piti Ocean Shield -2019 -nimisen merisotaharjoituksen (Океанский щит -2019) Suomenlahdella 1.-9. elokuuta. Suomeksi harjoituksen nimi on kutakuinkin Valtamerikilpi -2019.</p><p>Venäjän ilmoituksen mukaan harjoitukseen osallistui yhteensä 49 merialusta ja taistelulaivaa, 20 tukialusta sekä 58 merivoimien ja ilmailuvoimien lentokonetta. Henkilöstöä kokonaisuudessaan harjoitukseen osallistui 10 634 ja tuossa määrässä kaikki eivät siis ole sotilaita. Venäjällä on tapana ilmoittaa harjoituksiin osallistuvien henkilömäärä noin eikä vain sotilaina. Lännessä harjoituksien henkilölaajuus ilmoitetaan yleensä troops-sanalla.</p><p>Harjoitus oli nopeasti kokoonkyhätty ja liittyi&nbsp;28. heinäkuuta Pietarissa pidettyyn merivoimien pääparaatiin (Главный Военно-Морской парад, esim. <a href="https://ria.ru/20190728/1556943059.html"><u>Риа новости 28.7.2019</u></a>), joka on vuotuiseen&nbsp;laivaston päivään&nbsp;(<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%94%D0%B5%D0%BD%D1%8C_%D0%92%D0%BE%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%BE-%D0%9C%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0"><u>День Военно-морского флота РФ</u></a>) liittyvä paraati ja jolla juhlistetaan Venäjän laivaston vuosipäivää. Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina pidettävä tapahtuma on mielenkiintoinen ja olen osallistunut siihen &rdquo;turistina&rdquo; monena vuonna, mutten tänä vuonna.</p><p>Pietarin paraatiin osallistui 43 sota-alusta ja sukellusvenettä sekä 41 lentokonetta, kun Ocean Shield-2019 -sotaharjoitukseen osallistui 49 merialusta ja taistelulaivaa, 20 tukialusta sekä 58 meri- ja ilmavoimien lentokonetta.</p><p>Paraatista siis harjoittelemaan pikakomennuksella.</p><p>Natolla on vuotuiset Sea Shield -harjoitukset, jotka pidetään Mustallamerellä. Tänä vuonna harjoitukset pidettiin 3.-13.toukokuuta noin 2&nbsp;200 sotilaan ja 20 merialuksen voimin (<a href="https://mc.nato.int/media-centre/news/2019/nato-exercises-with-romanian-navy-in-the-black-sea.aspx"><u>Nato 11.4.2019</u></a>, <a href="https://www.unian.info/world/10504107-nato-to-hold-multi-national-sea-shield-2019-drills-in-black-sea.html"><u>Unian 3.4.2019</u></a>).</p><p>Venäjä halusi laittaa nimen puolesta Itämeren meriharjoituksensa astetta Naton Mustanmeren harjoitusta suuremmaksi: kun Naton merisotaharjoitus Mustallamerellä on nimeltään Sea Shield (Merikilpi), Venäjän merisotaharjoitus Itämerellä on nimeltään Ocean Shield (Valtamerikilpi), vaikka Itämeri ei ole valtamerta nähnytkään. Venäjän ensimmäinen Ocean Shield merisotaharjoitus pidettiin Välimerellä 1. 9.-8. 9.2018.&nbsp;</p><p>Kun Nato piti perinteiset Sea Breeze 2019 -merisotaharjoitukset Mustallamerellä 1.-12.7.2019, Venäjä aloitti samaan aikaan omat harjoituksensa 10 sota-aluksen voimin (<a href="https://tass.ru/armiya-i-opk/6632948"><u>Тасс 5.8.2019</u></a>). Nato-harjoituksen laajuus oli 3 000 sotilasta, 32 sota-alusta ja 24 ilma-alusta 19 maasta mukaan lukien Ruotsi (<a href="https://mc.nato.int/media-centre/news/2019/snmg2-concludes-participation-in-sea-breeze-19-in-the-black-sea.aspx"><u>Nato 13.7.2019</u></a>, <a href="https://southfront.org/sea-breeze-2019-nato-military-exercise-began-in-the-black-sea/"><u>South Front 3.7.2019</u></a>).</p><p>Venäjä ei ollut nimennyt harjoituksiaan, mikä osoittaa, että harjoitukset oli tällä kertaa kyhätty kokoon ilman pitkäaikaista ennakkosuunnittelua, vaikka Naton vuotuinen harjoitus on ollut hyvin Venäjän tiedossa.</p><p>Mustanmeren laivaston lehdistöpalvelu tiedotti asiaa mielenkiintoisesti:</p><p>&rdquo;<em>Отряд кораблей Черноморского флота России приступил <u>к плановым</u> мероприятиям боевой подготовки <u>на фоне</u> военно-морских учений НАТО </em><em>Sea</em><em> Breeze</em><em> &ndash; 2019.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ryhmä Venäjän Mustanmeren laivaston aluksia on aloittanut <u>suunnitellut</u> taisteluharjoittelut Naton Sea Breeze - 2019 -sotaharjoituksen <u>taustalla</u>.</em>&rdquo;</p><p>No, ei harjoitus harjoitteluineen ollut kovinkaan suunniteltu, kun sillä ei ollut nimeäkään.</p><p>Johtopäätös: kun Nato pitää sotaharjoituksia idässä Venäjän lähimailla, Venäjä pitää myös harjoituksia samanaikaisesti tai jälkeen. Tarvittaessa harjoitus järjestettyään pikavauhtia vähän sinne päin vain valvomaan ja tiedustelemaan Nato-harjoitusta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Miinalaiva Hämeenmaa </em><em>rikkoi Venäjän alueellista koskemattomuutta torstaina [1.8.2019]</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa elokuun alussa (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006193082.html"><u>HS 2.8.2019</u></a>).</p><p>Merivoimien esikuntapäällikkö Tuomas Tiilikaisen mukaan Venäjän merirajan ylityspaikka oli Suursaaren länsipuolella syvimmillään noin 600 metriä Venäjän puolella. Tiilikaisen mukaan Miinalaiva Hämeenmaan valvontatehtävään ei liittynyt &quot;<em>mitään provosoivaa</em>&quot;.</p><p>Ei provosoivaa, mutta Hämeenmaa oli Suursaaren kupeessa sotilaallisissa tehtävissä eikä vain huvikseen seilailemassa.</p><p>Venäjä piti siis Ocean Shield -2019 -merisotaharjoituksen Suomenlahdella 1.-9. elokuuta. &nbsp;Venäjä oli lisäksi juuri tuolloin asentamassa Suursaareen helikopterien laskeutumiseen liittyvää kenttäinfraa, josta Venäjä tiedotti julkisesti 7.8.2019 ja joka uutisoitiin samanmuotoisesti kautta koko venäläismedian (esim. <a href="https://rg.ru/2019/08/07/reg-szfo/na-ostrove-gogland-v-finskom-zalive-oborudovali-vertodrom.html"><u>Российская газета 7.8.2019</u></a>, <a href="https://tvzvezda.ru/news/forces/content/201908071420-mil-ru-mbxmw.html"><u>Звезда 7.8.2019</u></a> ja <a href="https://regnum.ru/news/2683815.html"><u>Regnum 7.8.2019</u></a>).</p><p>Venäjän läntinen sotilaspiiri (<a href="https://structure.mil.ru/structure/okruga/west/news.htm"><u>ЗВО</u></a>) toi Shield -2019 -merisotaharjoituksen <u>aikana</u> (&rdquo;<em>Военнослужащие ЗВО <u>в ходе</u> учения</em>&hellip;&rdquo;) viiden helikopterin laskeutumiseen liittyvän infran, joka käsitti nousu- ja laskeutumisalustojen lisäksi komento- ja lennonjohtopisteen (командно-диспетчерский пункт), sääasemat (метеостанция), tankkaus- ja huoltopisteen (топливо-заправочный комплекс), huoltopisteen (пункт технического обслуживания) ja erityisvalaistuksen (специальное&nbsp;освещение).</p><p>Helikopterien nousu- ja laskeutumispaikkojen alustat on tehty tilapäiseksi tarkoitetuista metallista lentokenttälevyistä (металлическая аэродром плита, esim. <a href="http://steelguide.ru/metalloprodukciya/metallicheskie-aerodromnye-plity.html"><u>Steelguide</u></a>), mutta tämä helikopteri-infra on tarkoitettu pysyvästi jätettäväksi niin, ettei sitä pureta.</p><p>Kenttä on sijoitettu saaren itärannalle kuvassa 3 esitetylle paikalle (kuva on otettu ennen infran rakentamista).</p><p>Kenttä ei liene ollut vielä valmis, kun miinalaiva Pohjanmaa tutkaili alueella asiaa loukaten Venäjän merirajaa. Pohjanmaan olisi ollut syytä tiedustella alueella vielä pari-kolme päivää. Onko miinalaiva näin tehnyt, ei ole julkisessa tiedossa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä Suursaaren venäläisestä helikopterikentästä on kyse? Tiedustelin näkemyksiä myös Venäjällä ja Ukrainassa olevilta sotilasasioihin perehtyneiltä tutuiltani.</p><p>Viisi helikopteria ei ole sinänsä kummoinen sotilaallinen voima, mutta itseasiassa kyse on miehittämättömistä sotilaallisista vihollistahon ilma-aluksista - drooneista -, jotka Venäjä pyrkii sotilaskonfliktissa sulkemaan lähes Suomenlahden keskiosista itään. Oleellista on Suursaaren sijainti, joka muodostaa ulokkeen Suomen ja Viron merialueeseen kuvan 2 mukaisesti. Matkaa Suomen ja Viron rantaan on vielä sopivasti saaren molemmin puolin kohtuulliset puolensataa kilometriä.</p><p>Itseasiassa Venäjän läntinen sotilaspiiri harjoitteli elektronista sodankäyntiä drooneja vastaan Ocean Shield -2019 -merisotaharjoituksen yhteydessä vain mutamaa päivää ennen harjoituksen alkua. Asiasta uutisoitiin 1.8.2019 (esim. <a href="https://news.rambler.ru/troops/42593834-voennye-pod-peterburgom-posadili-bespilotniki-protivnika/?updated"><u>Рамблер 1.8.2019</u></a>, <a href="https://rg.ru/2019/08/01/reg-szfo/voennye-pod-peterburgom-posadili-bespilotniki-protivnika.html"><u>РГ, Русское оружие 1.8.2019</u></a>). Juttujen otsikko oli &rdquo;<em>Военные </em><em>под </em><em>Петербургом </em><em>посадили </em><em>беспилотники &rsquo;</em><em>противника&rsquo;</em>&rdquo;, vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Sotilaat lähellä Pietaria onnistuivat pitämään &rsquo;vihollis&rsquo;droonit maassa</em>&rdquo;.</p><p>Kyse oli siitä, että Venäjän elektronisen sodankäynnin asiantuntijat (специалисты радиоэлектронной борьбы) pystyivät häiritsemään vihollisdroonien toimintaa aina viidenkymmenen kilometrin säteelle niin, etteivät droonit kyenneet edes nousemaan maasta. Harjoitus käsitti yli sata sotilashenkilöä ja noin kolmekymmentä ase- ja varusteyksikköä (&rdquo;<em>В учениях были задействованы более ста военнослужащих и около тридцати единиц вооружения и техники.</em>&rdquo;).</p><p>Venäjälle tuo droonien eliminointi elektronisen sodankäynnin keinoin ei ole mitään uutta. Nyt eliminointia testattiin vain lähellä sitä, missä eliminointia tultaisiin tarvittaessa myös käyttämään.</p><p>Droonit ovat ja muut kauko-ohjattavat miehittämättömät ilma-alukset ovat arkipäivää sotilaallisessa toiminnassa, niin myös Naton sotaharjoituksissa Suomenlahdella, joihin myös Suomi on osallistunut.</p><p>Kyse Suursaaren helikopterikentissä on siis siitä, että Venäjän pyrkii estämään heidän kannaltaan vihollisdroonien pääsyn Suomenlahdella Suursaaresta 50 kilomerin säteittäistä matkaa idemmäksi. Tuo eliminointikenttä yltää kuvan 4 mukaisesti Suomen Kotkaan ja käytännössä Viron rannikolle.</p><p>Kyse on siis siitä, että tuo droonien toimintaa eliminoivien sotilasyksiköiden siirto nopeasti Suursaareen ja niiden omasuojaaminen osaltaan tarvitsee helikoptereita. Viisi helikopteria on ilmeisen riittävä määrä tavaroiden ja sotilashenkilöstön siirtoon ja saaren omasuojaukseen helikoptereille kuuluvalla osuudella.</p><p>Venäjä on jo aikaisemmin harjoitellut Suursaaren pitämistä hallussaan sotilaallisessa konfliktissa (<a href="https://m.fontanka.ru/2018/07/10/109/"><u>Фонтанка 10.7.2018</u></a>).</p><p>Venäjälle Suursaari on vähän samaa kuin Suomelle Ahvenanmaa ja Ruotsille Gotlanti. Mittakaava on kuitenkin eri Ahvenanmaan ja Gotlannin kohdalla eri kuin Suursaaren kohdalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Putinin yksi lempipaikka on Suursaari, ja hän on käynyt siellä usein. Viimeksi 27.7.2019. Juttu Putinin Suursaaren sukelluspallotempauksesta tutkiakseen vanhaa vuonna 1942 uponnutta Štšuka-308-sukellusvenehylkyä (Щ-308) löytyy esimerkiksi Gazpromin sivuilta (<a href="http://spb-tr.gazprom.ru/press/news/2019/08/769/"><u>Газпром 2.8.2019</u></a>).</p><p>Valitsin tähän viitteeksi Gazpromin, koska mukana sukelluspalloreissulla oli Gazprom Transgaz Pietarin (Gazprom Transgaz Saint Petersburg) johtaja Georgij Fokin (Георгий Фокин, <a href="https://roscongress.org/en/speakers/fokin-georgiy/biography/"><u>biography</u></a>). Fokin on nykyisin mukana myös PJSC Gazpromissa, jonka tytäryhtiö on Gazprom Transgaz Saint Petersburg. Fokin on merkittävä mies Gazpromissa. Gazprom Transgaz-yhtiöt rakentavat alueilla kaasuputkistoja ja Gazprom Transgaz Saint Petersburg operoi Leningradin alueen (область) kaasuputkia, muttei kuitenkaan Suomenlahden Nord Stream -putkia.</p><p>Ajattelin aluksi, että Suursaaren helikopterikentät ja Putinin tämänkertainen vierailu liittyvät Nord Stream -kaasuputkiin, joista vanhempi kulkee saaren pohjoispuolella ja uudempi tulee kulkemaan saaren eteläpuolella, jos se nyt ylipäätään saadaan valmiiksi.</p><p>Noin ei nyt kuitenkaan ollut.</p><p>Kun Venäjä tekee sotilaallisia toimia Suursaarella, on niihin liittynyt muita tapahtumia hämäämään. Viime vuonna hämääminen oli Putinin ja Trumpin tapaaminen Helsingissä, kun laskuvarjojoukot harjoittelivat Suursaaren omahaltuunottoa hieman aikaisemmin. Suursaaren sotilaallisten toimien ajankohdat ovat harkittuja sopivaan siviilitapahtumaan liitettynä, ettei Suomessa ja Virossa tunnettaisi huolta Suursaaren militarisoinnista.</p><p>Suursaari on kuitenkin nyt militarisoitu siihen tarkoitukseen, mihin se on sangen otollinen.</p><p>Gazprom on erityinen asia Venäjälle ja yhtiön intressejä - kuten kaasuputkia - Venäjä tarvitessa suojelee myös sotilaallisesti. Venäjä suojelee kaasuputkia myös Suomenlahdella tarvittaessa sotilaallisesti.</p><p>Putinin hallinnolle kriittinen Novaja Gazeta -lehti uutisoi mielenkiintoisesti 22. joulukuuta 2009&nbsp;Putinin ystävien ja sukulaisten toimintaa kaasualalla, ja yksi noista nimetyistä oli Fokin, ei tosin lehtijutun numerolistattuna. Listattuja olivat mm. Arkadi Rotenberg, Boris Rotenberg, Gennadi Timtšenko, Viktor Khmarin, Juri Kovaltšuk. Kaikkiaan oli listattuna 13 henkilöä (<a href="https://www.novayagazeta.ru/articles/2009/12/23/39858-13"><u>Новая газета 22.12.2009</u></a>).</p><p>Nuo Gazpromin johtajaoligarkit ovat tiivistä porukkaa mukaan lukien Putin ja heillä on monenlaista &rdquo;toimintaa&rdquo; lähellä Suomen rajaa mm. Vuoksilla, joka on Vuoksen vesistön laskujoki Laatokkaan (<a href="https://munscanner.com/2018/01/vuoksa/"><u>Еще один поселок партнеров Ковальчуков 7.1.2018</u></a>).</p><p>Tällä kertaa Suursaaren militarisointi ei liity kaasuputkiin vaan on puhtaasti muu sotilaallinen asia.</p><p>Lopuksi ystävällinen vinkki Suomen Puolustusvoimille ja puolustushallinnolle:</p><p>Laatikaa suunnitelma Suomen saaristoon, miten elektronisella sodankäynnillä estetään kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten pääsy Suomen alueelle. Estoverkoston on oltava laaja ja estopisteiden on katettava koko rannikkoalue. Suomen elektronisen sodankäynnin yksiköt on kyettävä siirtämään pisteisiin tarvittaessa puolessa tunnissa. Kuten Venäjällä, 50 kilometrin peittosäde alkaa olla jo hyvää luokkaa.</p><p>Jo lähitulevaisuudessa raskaan aseistuksen ilma-alukset tulevat olemaan miehittämättömiä ja kauko-ohjattuja. Itseasiassa ne ovat jo.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suursaari on Suomelle kuulunut ja Neuvostoliitolle välirauhansopimuksessa ja lopullisesti Pariisin rauhansopimuksessa menetetty saari itäisellä Suomenlahdella.

Vaikka kuvassa 1 esitetty Suursaari on Suomenlahden ulkosaarista pinta-alaltaan suurin, on se kooltaan kuitenkin varsin pieni.  Saaren pinta-ala on vain noin 21 neliökilometriä, mikä on noin kymmenesosa Helsingin pinta-alasta.

Saari on kallioinen ja nykyisin siellä on vain muutama asukas. Saarella ei ole ollut eikä ole erityistä taloudellista merkitystä, mutta sen strateginen merkitys keskellä Suomenlahtea on ollut suuri.

Suomenlahden leveys Kotkan pituuspiirillä Suursaaren kohdalla on reilut 110 kilometriä. 10 kilometriä pitkä saari on siinä keskellä reilun 40 kilometrin päässä Kotkasta ja reilun 50 kilometrin päässä Viron rannikosta. Suursaari on todellakin keskellä Suomenlahtea.

Historiassa saaren sotilaallinen merkitys on ollut suuri ja eipä ihme, että Neuvostoliitto himoitsi sitä Suomelta osaksi Leningradin turvaa Neuvostoliiton vakiinnutettua asemansa Stalinin hallintokaudella. Saaren sijainnilla voitiin katkaista Suomenlahti saaren kohdalla. 50 kilometriä oli sotilaallisesti lyhyt matka, merellä melkein näköyhteys.

Nyt Suursaarten tapaisten saarien sotilaallinen merkitys on vähentynyt. Suomikin on jo luopunut sotilassaaristaan Suomenlahdella: Rankki, Örö ja Isosaari esimerkkeinä.

Suursaari ei tee poikkeusta. Venäjä ei tee saaresta kiinteää ja raskasta ohjustukikohtaa maalitauluksi, jota se ei nykyisessä aseteknologissa pystyisi suojelemaan. Kiinteiden raskaasti aseistettujen tukikohtien aika houkuttelevina maalitauluina on jo auttamattomasti ohi.

Saarilla tulee olemaa uusi merkitys elektronisessa sodankäynnissä torjuttaessa drooneja ja muita kauko-ohjattuja miehittämättömiä ilma-aluksia.

Suursaaren sotilaallinen merkitys on saaren Venäjälle tuomassa merialueessa, joka on esitetty kuvassa 2. Saarella ja sen eteläpuolella olevalla asumattomalla luotosaarella Venäjä muodostaa ulokkeen Suomen ja Viron väliin yltäen noin 20 kilometrin (12 meripeninkulman) päähän Viron rannikosta. Tämä on oleellisinta: meritilan kuuluminen valtiolle.

Jos saari kuuluisi edelleen Suomelle, Venäjä saattaisi konfliktitilanteessa tehdä siitä itselleen helposti hallittavan Suomen ongelman.

Kyse olisi samasta, mikä on kuulunut Venäjän toimintatapaan jo pitkään ja erityisesti vuodesta 2008 lähtien. Georgiassa vuonna 2008 Georgian sodassa alueiden Abhasian ja Etelä-Ossetian ottaminen Venäjän hallintaan ja vuonna 2014 Ukrainassa Luhanskin ja Donetskin alueiden ottaminen sodalla Venäjän hallintaan.

Venäjän periaate: jos muu ei auta, otetaan maalta alueita hallintaan niin, että maa ei voi enää toteuttaa omaa politiikkaa ottamatta huomioon Venäjää ja Venäjän intressejä valloituksen kohteeksi joutuneen maan omalla alueella.

Jäätyneitä konflikteja itäisessä Euroopassa riittää. Venäjä on todennut taktiikan toimivaksi ja Venäjä noudattaa sitä niin kauan kuin länsi ei löydä riittävää keinoa ratkaisuun. Vieraiden alueiden haltuunotto on ollut oivallinen painostuskeino Venäjälle.

Jos Krimin niemimaa tunnustettaisiin joskus Venäjälle, oleellista olisi merirajan (territorial waters) määrittely vain 12 meripeninkulman päähän rannikkoviivasta kuuluvaksi. Tätä tapausta olen käsitellyt jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Kertšinsalmessa mitataan halumme puolustaa vapaata merenkulkua Venäjän paineessa” (US-blogi 27.11.2018).

                                                                                        ****

Nato piti merellisen sotaharjoituksen Virossa toukokuussa. Harjoituksen nimi on Spring Storm (Kevätmyrsky) ja se kesti toukokuun 6. päivästä 17. päivään (Nato 13.5.2019).

Harjatukseen osallistui 10 Nato-maata sekä Suomi, Georgia ja Ukraina (yhteensä 13 maata). Olevat ja tulevat Nato-maat siis Ruotsia lukuun ottamatta. Viron armeija on järjestänyt Spring Storm -harjoituksia vuodesta 2003 ja joukot liittolaismaista ovat osallistuneet harjoituksiin vuodesta 2007. 

Tämän vuoden harjoitus oli Nato-mittakaavassakin kohtuullisen iso, muttei kuitenkaan iso. Harjoitukseen osallistui lähes 10 000 sotilasta. Maalla harjoitus tapahtui Rakveren alueella ja muutoinkin alueella, jolla asuu venäjänkielisiä virolaisia.

Merellä harjoitus käsitti A2/AD-vyöhykkeen perustamisen Suomenlahden suulle estämään venäläisen sotilaskaluston liikkeet Itämereltä Suomenlahdelle. Harjoituksissa kalustoa riitti merialuksista helikoptereihin ja hävittäjistä tankkeihin. Helikopterit olivat harjoituksissa hyvin edustettuna. Yhdysvallat toi harjoituksiin ilmavoimien AgustaWestland AW159 Wildcat-, AH-64 Apache- ja  Sikorsky HH-60 Pave Hawk -helikoptereita.

On huomattava, että myös Iso-Britannia toi vuonna 2019 Viroon pysyvämmin Wildcat- ja Apache- helikoptereita, jotka myös osallistuivat harjoitukseen. Brittiläisten helikopterien Viron-komennus on lisännyt Iso-Britannian sotilasmäärää Nato-Baltian alueella noin tuhanteen.

Britit ovat Naton Baltia-toimien suurin osallistuja. Kyse on Euroopan luoteiskulman JEF-maiden muodostamasta puolustusalueesta, johon myös Suomi ja Ruotsi kuuluvat ilman Nato-jäsenyyttä. Alue varustautuu.

Tuon Euroopan luoteiskulman puolustusalueen muodostamisesta olen paasannut monessa blogikirjoituksessa vuosien ajan (esim. US-blogi 8.5.2018) ja nyt siitä on pikkuhiljaa tulemassa viimein totta.

Harjoituksiin osallistunut ranskalainen sotilasyksikkö oli sijoitettu Tapan kaupunkiin vain reilun 100 kilometrin päähän Venäjän rajasta, mutta kuitenkin Viron puolivälin tienoille itä-länsi-suunnassa. Lähimmillään harjoitusalueet olivat noin 150 kilometrin päässä Pietarista. Harjoituksen runsaan ohjusvarustuksen kantomatka ylti reilusti Pietariin.

Harjoituksessa oli mukana myös miehittämättömiä ilma-aluksia, tällä kertaa drooneja.

                                                                                        ****

Jos Venäjä ei ole hermostunut ennen, miksi nyt?

Несмотря на то что численность военных, задействованных в этих учениях, сравнительно невысока, манёвры создают военную напряжённость на границах России. Москва вынуждена учитывать это в своих планах по обороне страны. Когда ездят танки и летают самолёты вблизи границ РФ, могут происходить различного рода инциденты. Даже если они носят непреднамеренный характер, они всё же могут быть достаточно опасными для российской стороны.” (RT 29.4.2019).

Huolimatta siitä, että tähän harjoitukseen osallistuvien sotilaiden määrä on suhteellisen pieni, harjoituksen manööverit luovat jännitteitä Venäjän rajoille. Moskova pakotetaan ottamaan tämä huomioon maan puolustussuunnitelmissaan. Kun tankit liikkuvat ja lentokoneet lentävät lähellä Venäjän rajoja, erilaisia ​​sattumuksia voi tapahtua. Vaikka ne olisivat tahattomia, ne voivat silti olla melko vaarallisia Venäjälle. ”, totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, биография) venäläiselle RT-uutiskanavalle (RT), jonka uutiset ovat ulkomaille suunnattuja.

Murahovski ei tarkentanut mahdollisia sattumuksia mitenkään.

Murahovski on Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston ja Izborsk-klubin asiantuntija sekä Isänmaan arsenaali -sotilaslehden (Арсенал Отечества) päätoimittaja. Murakhovski on Venäjällä arvostettu sotilasasioiden lausunnonantaja.

Mistä Venäjän ärtymyksessä on kyse?

Virokaan ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa. Kyse on siis sotilaallisesta infrastruktuurista ja sen tuomasta lyhyemmästä aikaulottuvuudesta sotilaallisissa toimissa.

Tuo on kysymys, miksi Venäjä yrittää estää uusien maiden liittymisen Natoon kaikin mahdollisin keinoin. Tuo on kysymys, joka on Venäjältä todettu moneen kertaan monen eri sotilashenkilön ja poliitikon suulla.

On aina muistettava, että Venäjällä ei ole kuitenkaan mitään oikeutta rajoittaa muiden maiden puolustuskykyä.

                                                                                        ****

Venäjä piti Ocean Shield -2019 -nimisen merisotaharjoituksen (Океанский щит -2019) Suomenlahdella 1.-9. elokuuta. Suomeksi harjoituksen nimi on kutakuinkin Valtamerikilpi -2019.

Venäjän ilmoituksen mukaan harjoitukseen osallistui yhteensä 49 merialusta ja taistelulaivaa, 20 tukialusta sekä 58 merivoimien ja ilmailuvoimien lentokonetta. Henkilöstöä kokonaisuudessaan harjoitukseen osallistui 10 634 ja tuossa määrässä kaikki eivät siis ole sotilaita. Venäjällä on tapana ilmoittaa harjoituksiin osallistuvien henkilömäärä noin eikä vain sotilaina. Lännessä harjoituksien henkilölaajuus ilmoitetaan yleensä troops-sanalla.

Harjoitus oli nopeasti kokoonkyhätty ja liittyi 28. heinäkuuta Pietarissa pidettyyn merivoimien pääparaatiin (Главный Военно-Морской парад, esim. Риа новости 28.7.2019), joka on vuotuiseen laivaston päivään (День Военно-морского флота РФ) liittyvä paraati ja jolla juhlistetaan Venäjän laivaston vuosipäivää. Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina pidettävä tapahtuma on mielenkiintoinen ja olen osallistunut siihen ”turistina” monena vuonna, mutten tänä vuonna.

Pietarin paraatiin osallistui 43 sota-alusta ja sukellusvenettä sekä 41 lentokonetta, kun Ocean Shield-2019 -sotaharjoitukseen osallistui 49 merialusta ja taistelulaivaa, 20 tukialusta sekä 58 meri- ja ilmavoimien lentokonetta.

Paraatista siis harjoittelemaan pikakomennuksella.

Natolla on vuotuiset Sea Shield -harjoitukset, jotka pidetään Mustallamerellä. Tänä vuonna harjoitukset pidettiin 3.-13.toukokuuta noin 2 200 sotilaan ja 20 merialuksen voimin (Nato 11.4.2019, Unian 3.4.2019).

Venäjä halusi laittaa nimen puolesta Itämeren meriharjoituksensa astetta Naton Mustanmeren harjoitusta suuremmaksi: kun Naton merisotaharjoitus Mustallamerellä on nimeltään Sea Shield (Merikilpi), Venäjän merisotaharjoitus Itämerellä on nimeltään Ocean Shield (Valtamerikilpi), vaikka Itämeri ei ole valtamerta nähnytkään. Venäjän ensimmäinen Ocean Shield merisotaharjoitus pidettiin Välimerellä 1. 9.-8. 9.2018. 

Kun Nato piti perinteiset Sea Breeze 2019 -merisotaharjoitukset Mustallamerellä 1.-12.7.2019, Venäjä aloitti samaan aikaan omat harjoituksensa 10 sota-aluksen voimin (Тасс 5.8.2019). Nato-harjoituksen laajuus oli 3 000 sotilasta, 32 sota-alusta ja 24 ilma-alusta 19 maasta mukaan lukien Ruotsi (Nato 13.7.2019, South Front 3.7.2019).

Venäjä ei ollut nimennyt harjoituksiaan, mikä osoittaa, että harjoitukset oli tällä kertaa kyhätty kokoon ilman pitkäaikaista ennakkosuunnittelua, vaikka Naton vuotuinen harjoitus on ollut hyvin Venäjän tiedossa.

Mustanmeren laivaston lehdistöpalvelu tiedotti asiaa mielenkiintoisesti:

Отряд кораблей Черноморского флота России приступил к плановым мероприятиям боевой подготовки на фоне военно-морских учений НАТО Sea Breeze – 2019.

Vapaasti suomennettuna:

Ryhmä Venäjän Mustanmeren laivaston aluksia on aloittanut suunnitellut taisteluharjoittelut Naton Sea Breeze - 2019 -sotaharjoituksen taustalla.

No, ei harjoitus harjoitteluineen ollut kovinkaan suunniteltu, kun sillä ei ollut nimeäkään.

Johtopäätös: kun Nato pitää sotaharjoituksia idässä Venäjän lähimailla, Venäjä pitää myös harjoituksia samanaikaisesti tai jälkeen. Tarvittaessa harjoitus järjestettyään pikavauhtia vähän sinne päin vain valvomaan ja tiedustelemaan Nato-harjoitusta.

                                                                                        ****

Miinalaiva Hämeenmaa rikkoi Venäjän alueellista koskemattomuutta torstaina [1.8.2019]” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa elokuun alussa (HS 2.8.2019).

Merivoimien esikuntapäällikkö Tuomas Tiilikaisen mukaan Venäjän merirajan ylityspaikka oli Suursaaren länsipuolella syvimmillään noin 600 metriä Venäjän puolella. Tiilikaisen mukaan Miinalaiva Hämeenmaan valvontatehtävään ei liittynyt "mitään provosoivaa".

Ei provosoivaa, mutta Hämeenmaa oli Suursaaren kupeessa sotilaallisissa tehtävissä eikä vain huvikseen seilailemassa.

Venäjä piti siis Ocean Shield -2019 -merisotaharjoituksen Suomenlahdella 1.-9. elokuuta.  Venäjä oli lisäksi juuri tuolloin asentamassa Suursaareen helikopterien laskeutumiseen liittyvää kenttäinfraa, josta Venäjä tiedotti julkisesti 7.8.2019 ja joka uutisoitiin samanmuotoisesti kautta koko venäläismedian (esim. Российская газета 7.8.2019, Звезда 7.8.2019 ja Regnum 7.8.2019).

Venäjän läntinen sotilaspiiri (ЗВО) toi Shield -2019 -merisotaharjoituksen aikana (”Военнослужащие ЗВО в ходе учения…”) viiden helikopterin laskeutumiseen liittyvän infran, joka käsitti nousu- ja laskeutumisalustojen lisäksi komento- ja lennonjohtopisteen (командно-диспетчерский пункт), sääasemat (метеостанция), tankkaus- ja huoltopisteen (топливо-заправочный комплекс), huoltopisteen (пункт технического обслуживания) ja erityisvalaistuksen (специальное освещение).

Helikopterien nousu- ja laskeutumispaikkojen alustat on tehty tilapäiseksi tarkoitetuista metallista lentokenttälevyistä (металлическая аэродром плита, esim. Steelguide), mutta tämä helikopteri-infra on tarkoitettu pysyvästi jätettäväksi niin, ettei sitä pureta.

Kenttä on sijoitettu saaren itärannalle kuvassa 3 esitetylle paikalle (kuva on otettu ennen infran rakentamista).

Kenttä ei liene ollut vielä valmis, kun miinalaiva Pohjanmaa tutkaili alueella asiaa loukaten Venäjän merirajaa. Pohjanmaan olisi ollut syytä tiedustella alueella vielä pari-kolme päivää. Onko miinalaiva näin tehnyt, ei ole julkisessa tiedossa.

                                                                                        ****

Mistä Suursaaren venäläisestä helikopterikentästä on kyse? Tiedustelin näkemyksiä myös Venäjällä ja Ukrainassa olevilta sotilasasioihin perehtyneiltä tutuiltani.

Viisi helikopteria ei ole sinänsä kummoinen sotilaallinen voima, mutta itseasiassa kyse on miehittämättömistä sotilaallisista vihollistahon ilma-aluksista - drooneista -, jotka Venäjä pyrkii sotilaskonfliktissa sulkemaan lähes Suomenlahden keskiosista itään. Oleellista on Suursaaren sijainti, joka muodostaa ulokkeen Suomen ja Viron merialueeseen kuvan 2 mukaisesti. Matkaa Suomen ja Viron rantaan on vielä sopivasti saaren molemmin puolin kohtuulliset puolensataa kilometriä.

Itseasiassa Venäjän läntinen sotilaspiiri harjoitteli elektronista sodankäyntiä drooneja vastaan Ocean Shield -2019 -merisotaharjoituksen yhteydessä vain mutamaa päivää ennen harjoituksen alkua. Asiasta uutisoitiin 1.8.2019 (esim. Рамблер 1.8.2019, РГ, Русское оружие 1.8.2019). Juttujen otsikko oli ”Военные под Петербургом посадили беспилотники ’противника’”, vapaasti suomennettuna ”Sotilaat lähellä Pietaria onnistuivat pitämään ’vihollis’droonit maassa”.

Kyse oli siitä, että Venäjän elektronisen sodankäynnin asiantuntijat (специалисты радиоэлектронной борьбы) pystyivät häiritsemään vihollisdroonien toimintaa aina viidenkymmenen kilometrin säteelle niin, etteivät droonit kyenneet edes nousemaan maasta. Harjoitus käsitti yli sata sotilashenkilöä ja noin kolmekymmentä ase- ja varusteyksikköä (”В учениях были задействованы более ста военнослужащих и около тридцати единиц вооружения и техники.”).

Venäjälle tuo droonien eliminointi elektronisen sodankäynnin keinoin ei ole mitään uutta. Nyt eliminointia testattiin vain lähellä sitä, missä eliminointia tultaisiin tarvittaessa myös käyttämään.

Droonit ovat ja muut kauko-ohjattavat miehittämättömät ilma-alukset ovat arkipäivää sotilaallisessa toiminnassa, niin myös Naton sotaharjoituksissa Suomenlahdella, joihin myös Suomi on osallistunut.

Kyse Suursaaren helikopterikentissä on siis siitä, että Venäjän pyrkii estämään heidän kannaltaan vihollisdroonien pääsyn Suomenlahdella Suursaaresta 50 kilomerin säteittäistä matkaa idemmäksi. Tuo eliminointikenttä yltää kuvan 4 mukaisesti Suomen Kotkaan ja käytännössä Viron rannikolle.

Kyse on siis siitä, että tuo droonien toimintaa eliminoivien sotilasyksiköiden siirto nopeasti Suursaareen ja niiden omasuojaaminen osaltaan tarvitsee helikoptereita. Viisi helikopteria on ilmeisen riittävä määrä tavaroiden ja sotilashenkilöstön siirtoon ja saaren omasuojaukseen helikoptereille kuuluvalla osuudella.

Venäjä on jo aikaisemmin harjoitellut Suursaaren pitämistä hallussaan sotilaallisessa konfliktissa (Фонтанка 10.7.2018).

Venäjälle Suursaari on vähän samaa kuin Suomelle Ahvenanmaa ja Ruotsille Gotlanti. Mittakaava on kuitenkin eri Ahvenanmaan ja Gotlannin kohdalla eri kuin Suursaaren kohdalla.

                                                                                        ****

Presidentti Putinin yksi lempipaikka on Suursaari, ja hän on käynyt siellä usein. Viimeksi 27.7.2019. Juttu Putinin Suursaaren sukelluspallotempauksesta tutkiakseen vanhaa vuonna 1942 uponnutta Štšuka-308-sukellusvenehylkyä (Щ-308) löytyy esimerkiksi Gazpromin sivuilta (Газпром 2.8.2019).

Valitsin tähän viitteeksi Gazpromin, koska mukana sukelluspalloreissulla oli Gazprom Transgaz Pietarin (Gazprom Transgaz Saint Petersburg) johtaja Georgij Fokin (Георгий Фокин, biography). Fokin on nykyisin mukana myös PJSC Gazpromissa, jonka tytäryhtiö on Gazprom Transgaz Saint Petersburg. Fokin on merkittävä mies Gazpromissa. Gazprom Transgaz-yhtiöt rakentavat alueilla kaasuputkistoja ja Gazprom Transgaz Saint Petersburg operoi Leningradin alueen (область) kaasuputkia, muttei kuitenkaan Suomenlahden Nord Stream -putkia.

Ajattelin aluksi, että Suursaaren helikopterikentät ja Putinin tämänkertainen vierailu liittyvät Nord Stream -kaasuputkiin, joista vanhempi kulkee saaren pohjoispuolella ja uudempi tulee kulkemaan saaren eteläpuolella, jos se nyt ylipäätään saadaan valmiiksi.

Noin ei nyt kuitenkaan ollut.

Kun Venäjä tekee sotilaallisia toimia Suursaarella, on niihin liittynyt muita tapahtumia hämäämään. Viime vuonna hämääminen oli Putinin ja Trumpin tapaaminen Helsingissä, kun laskuvarjojoukot harjoittelivat Suursaaren omahaltuunottoa hieman aikaisemmin. Suursaaren sotilaallisten toimien ajankohdat ovat harkittuja sopivaan siviilitapahtumaan liitettynä, ettei Suomessa ja Virossa tunnettaisi huolta Suursaaren militarisoinnista.

Suursaari on kuitenkin nyt militarisoitu siihen tarkoitukseen, mihin se on sangen otollinen.

Gazprom on erityinen asia Venäjälle ja yhtiön intressejä - kuten kaasuputkia - Venäjä tarvitessa suojelee myös sotilaallisesti. Venäjä suojelee kaasuputkia myös Suomenlahdella tarvittaessa sotilaallisesti.

Putinin hallinnolle kriittinen Novaja Gazeta -lehti uutisoi mielenkiintoisesti 22. joulukuuta 2009 Putinin ystävien ja sukulaisten toimintaa kaasualalla, ja yksi noista nimetyistä oli Fokin, ei tosin lehtijutun numerolistattuna. Listattuja olivat mm. Arkadi Rotenberg, Boris Rotenberg, Gennadi Timtšenko, Viktor Khmarin, Juri Kovaltšuk. Kaikkiaan oli listattuna 13 henkilöä (Новая газета 22.12.2009).

Nuo Gazpromin johtajaoligarkit ovat tiivistä porukkaa mukaan lukien Putin ja heillä on monenlaista ”toimintaa” lähellä Suomen rajaa mm. Vuoksilla, joka on Vuoksen vesistön laskujoki Laatokkaan (Еще один поселок партнеров Ковальчуков 7.1.2018).

Tällä kertaa Suursaaren militarisointi ei liity kaasuputkiin vaan on puhtaasti muu sotilaallinen asia.

Lopuksi ystävällinen vinkki Suomen Puolustusvoimille ja puolustushallinnolle:

Laatikaa suunnitelma Suomen saaristoon, miten elektronisella sodankäynnillä estetään kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten pääsy Suomen alueelle. Estoverkoston on oltava laaja ja estopisteiden on katettava koko rannikkoalue. Suomen elektronisen sodankäynnin yksiköt on kyettävä siirtämään pisteisiin tarvittaessa puolessa tunnissa. Kuten Venäjällä, 50 kilometrin peittosäde alkaa olla jo hyvää luokkaa.

Jo lähitulevaisuudessa raskaan aseistuksen ilma-alukset tulevat olemaan miehittämättömiä ja kauko-ohjattuja. Itseasiassa ne ovat jo.

]]>
6 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279341-venajan-uudet-sotilashelikopterikentat-suomen-entisessa-suursaaressa#comments Itämeren turvallisuustilanne Sotaharjoitukset Suomen Nato-jäsenyys Turpo Venäjän uhka Fri, 09 Aug 2019 18:17:18 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279341-venajan-uudet-sotilashelikopterikentat-suomen-entisessa-suursaaressa
Unkari on vaihtamassa lainatut Gripenit F-35-hävittäjiin vuoden 2026 jälkeen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279204-unkari-on-vaihtamassa-lainatut-gripenit-f-15-havittajiin-vuoden-2026-jalkeen <p>Tämä kirjoitus on jatkokirjoitus 3.8.2019 julkaistulle kirjoitukselle otsikolla &rdquo;<em>Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti</em>&quot; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279092-ruotsalainen-saab-gripen-ei-voi-enaa-olla-suomen-havittajakandidaatti"><u>US-blogi 3.8.2019</u></a>). Kyse on edelleen Suomen hävittäjähankinnasta.</p> <p>Neljä ensimmäistä Hornet-hävittäjää saapuivat Tampere-Pirkkalan lentokentälle 7. marraskuuta 1995. Tuon uutisen ja hävittäjien laskeutumisen voi käydä muistelemassa MTV3:n uutissivustolta, joka julkaisi nauhan retrona neljä vuotta sitten (<a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/retro-1995-ensimmaiset-hornetit-saapuvat-suomeen/5034818#gs.ucszkk"><u>MTV3 15.5.2015</u></a>). &rdquo;<em>9,5 tuntia kestänyt siirtolento St Lousista sujui hyvin</em>.&rdquo; uutisessa todetaan.</p> <p>Viimeiset 64 hävittäjän toimituksesta saapuivat Suomeen elokuussa 2000. Suomi osti yhteensä 57 kappaletta F-18C-mallin hävittäjää ja seitsemän F-18D-mallin hävittäjää, jotka nimettiin modernisoinnin jälkeen F/A-18C/D:ksi.</p> <p>Nykyisin Horneteja on 62 kappaletta. Kaksi on tuhoutunut.</p> <p>Kun Suomi osti Hornet-hävittäjät, ei kyseessä enää ollut mikään uutuus, vaan vanhasta modernisoitu versio. Kun A/B-hävittäjien käyttöönottoajankohdat ovat olleet marraskuusta 1978 lokakuulle 1983, C/D-hävittäjien käyttöönottoajankohta alkoi syyskuusta 1987. Suomelle toimitukset alkoivat siis kahdeksan vuotta myöhemmin marraskuusta 1995.</p> <p>No, sinänsä on pärjätty tänne saakka, vaikka Suomi ei ostanut mitään uutuuskonetta vaan päinvastoin.</p> <p>Suomelle Hornetit oli hyvä hankinta siinä mielessä, että ne olivat olleet käytössä jo ennen Suomea ja täysin uudelle hävittäjämallille tyypilliset lastentaudit oli saatu ratkaistua. Täysin uusi malli on aina vähintään pienoinen riski.</p> <p>Suomella on kokemusta myös epäonnistuneesta hankinnasta, millä tarkoitan Suomen NH90-helikopterihankintaa vuosina 1998-2008, missä epäonnistuttiin täydellisesti ihan kaikessa (esim. <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/77220-hs-suomen-armeijan-karmiva-nh90-luku-paljastui"><u>US 30.1.2015</u></a>, <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001930344.html"><u>IS 15.10.2016</u></a> ja <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201807202201086277"><u>IL 21.7.2018</u></a>).</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Suomen yksi ehdokas uudeksi hävittäjäksi on Boeing F/A-18E/F Super Hornet. Boeing on tarjoamassa vanhenevan hävittäjän kylkijäiseksi hävittäjän elektronisen häirinnän versiota EA-18G Growler, joka on ollut tuotannossa vuodesta 2007.</p> <p>Super Hornetin ensilento oli marraskuun 29. päivänä vuonna 1995. Suomi sai neljä ensimmäistä Hornet-hävittäjäänsä marraskuun 7. päivänä 1995 ja samana ajankohtana, kun siis Super Hornetia lennätettiin ensi kertaa taivaalla.</p> <p>Hieman hymyilyttää, että Boeing tarjoaa Suomelle nyt hävittäjää, jota se melkein olisi voinut tarjota jo edellisellä kierroksella. Mistään &rdquo;uuden karheasta&rdquo; ei ainakaan ole kysymys.</p> <p>No, jotain täytettä pitää olla tarjousprosessiin Boeingiltakin.</p> <p>Super Hornet on ollut käytössä Yhdysvaltain laivastolla kesäkuusta 2001 alkaen. Australian ilmavoimille Hornetit toimitettiin maaliskuusta 2010 lokakuuhun 2011. Lisäksi hävittäjiä on Kuwaitissa.</p> <p>Super Hornet -hävittäjän tarun loppu tulee olemaan viimeistää 2040-luvulla, kun Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki luopuvat hävittäjästä hävittäjän suurimpana ostajana viimeistään 2030-luvulla.</p> <p>Palaan Yhdysvaltain merijalkaväen ratkaisun yksityiskohtiin vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Suomi on päivittänyt kahdesti Hornet-hävittäjänsä. Noista päivityksistä myös Ilmavoimat on ilmoittanut (<a href="https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kaikki-ilmavoimien-hornetit-on-nyt-paivitetty-mlu-2-tasoon"><u>Ilmavoimat 16.12.2016</u></a>). Päivitysten yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät Yhdysvaltain Defense Security Cooperation Agencyn (<a href="https://www.dsca.mil/"><u>DSCA</u></a>) sivuilta.</p> <p>DSCA:n sivuilla <em>Finland - F-18 Mid-Life Upgrade Program</em> -otsikolla päivämäärällä 27.6.2013 on lehdistötiedote, jossa Yhdysvallat antaa luvan myydä Suomeen Hornet-hävittäjiä koskevan päivityksen (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/DSCA,%20News%20Release%2027.6.2013"><u>DSCA, News Release 27.6.2013</u></a> ja <a href="https://www.dsca.mil/sites/default/files/mas/finland_13-31_0.pdf"><u>DSCA, Transmittal No. 13-31</u></a>).</p> <p>Hankinnan enimmäishinnaksi oli arvioitu 170 miljoonaa dollaria. Tuo päivitys oli siis Suomen Hornet-päivityksistä jälkimmäinen. Ilmavoimat on kirjannut päivityksen ajankohdaksi vuodet 2012-2016.</p> <p>Englannin kielellä päivityksen sisältö oli:</p> <p>&ldquo;<em>69 [pieces] KIV-78s (Mode 5 Identification Friend or Foe), 69 [pieces] AN/APX-11-30s (Combined Interrogator/Transponders), Multifunctional Information Distribution Systems, and 32 [pieces] SUU-63 pylons. The proposed program support includes software test and integration center upgrades, flight testing, spare and repair parts, support and test equipment, transportation, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor technical and logistics support services, and other related elements of logistics support.</em>&rdquo;</p> <p>Sisällöstä löytyy netistä tietoa seuraavasti:</p> <p>Hankinnassa oli siis 69 kappaletta KIV-78-laitteita (<a href="https://gdmissionsystems.com/en/products/encryption/embedded-encryption/kiv-78-mode-5-mode-5-iff-crypto-applique"><u>General Dynamics, KIV-78</u></a>), jolla ilmeisemmin tunnistetaan omat ja viholliset (blogikirjoittajalla ei ole asiantuntemusta asiaan). 69 kappaletta AN/APX-11-30-laitteita (esim. <a href="///C:/Users/ari.pesonen.IDEASTRNET/Downloads/AN_APX-111V%20CIT%20FA-18_data%20sheet_web.pdf"><u>BAE systems, AN/APX-111(V)</u></a>), joka ilmeisemmin on radiosignaalin lähettämiseen ja vastaanottamiseen liittyvä laite tunnistukseen liittyen. 32 kappaletta SUU-63-pyloneja, jotka ovat osia, joilla ohjuksia ripustetaan siipiin.</p> <p>Raytheonilla on sittemmin ollut ilmeisesti hieman laatuongelmia noiden samojen pylonien kanssa Yhdysvaltain merivoimien toimituksissa (<a href="https://www.great.gov.uk/export-opportunities/opportunities/suu-63-pylon-upgrade-for-non-conforming-pylons"><u>UK, Department for International Trade 11.4.2019</u></a> ja <a href="https://govtribe.com/opportunity/federal-contract-opportunity/suu-63-pylon-upgrade-for-non-conforming-pylons-suu63pylon"><u>GovTribe 12.4.2019</u></a>).</p> <p>Suomi tarvitsi Horneteihin uusia ohjuksia varten uudet siipiin asennetavat kiinnityspylonit. SUU-63-pyloneita ostovaltuutukseen oli kirjattuna siis 32 kappaletta, kun Suomella oli 62 hävittäjää. Tuo tarkoittaa, että kaikilla Horneteilla ei ko. pylonien tuomaa ohjusvalmiutta.</p> <p>Ilmavoimien sivuilla päivitykseen on kirjattu lisäksi kuuluvaksi Link 16 -tietovuojärjestelmä (<a href="https://www.rockwellcollins.com/Products-and-Services/Defense/Communications/Tactical-Data-Links/TacNet-Weapon-Data-Link.aspx"><u>Collins Aerospace, Link 16</u></a>, <a href="https://www.tonex.com/link-16-tutorial/"><u>Tonex, Data Link (tutorial)</u></a>) , BOL-omasuojajärjestelmä (<a href="https://saab.com/air/electronic-warfare/countermeasure-dispenser-systems/bol-fa-18/"><u>Saab, BOL Advanced countermeasure dispenser</u></a>, <a href="https://saab.com/globalassets/publications-pdfs/eds/electronic-warfare-ew/bol_f-18_product_sheet.pdf"><u>Saab BOL F/A-18</u></a>) ja uusi GPS-satelliittipaikannusjärjestelmä.</p> <p>Ilmavoimien sivuilla myös LITENING-maalinetsintä- ja osoitussäiliöt on kirjattu tähän päivitykseen, vaikka DSCA-ostovaltuutus oli saatu jo vuonna 2008.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>DSCA:n sivuilla on <em>Finland - F-18 Mid-Life Upgrade Program </em>-otsikolla päivämäärällä 9.9.2008 lehdistötiedote, jossa Yhdysvallat antaa luvan myydä Suomeen Hornet-hävittäjiä koskevan päivityksen (<a href="https://www.dsca.mil/major-arms-sales/australia-aegis-combat-system-components-air-warfare-destroyer-program-0"><u>DSCA, News Release 9.9.2008</u></a> ja<a href="https://www.dsca.mil/sites/default/files/mas/finland_08-85.pdf"><u> DSCA, Transmittal No. 08-85</u></a>). DSCA:n sivulla on väärä otsikko lehdistötiedotteessa (&rdquo;<em>Australia - AEGIS Combat System Components for Air Warfare Destroyer Program</em>&rdquo;), mutta tiedotteen sisältö on oikein. Otsikko on ilmeisesti jäänyt kiireessä päivittämättä.</p> <p>Hankinnan arvon hinnaksi oi arvioitu 406 miljoonaa dollaria. Tuo Hornet-päivitys oli siis ensimmäinen. Ilmavoimat on kirjannut päivityksen ajankohdaksi vuodet 2006-2010.</p> <p>Täysimääräisenä päivityksen enimmäishinta - 406 miljoonaa dollaria - &nbsp;on melko hintava Suomen puolustusbudjetti huomioiden, mikäli päivitys olisi hankittu ostoluvan mukaisesti täysimääräisenä.</p> <p>Englannin kielellä päivityksen sisältö oli:</p> <p>&rdquo;<em>79 [pieces] Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT), 70 [pieces]&nbsp; AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) Radios, including Single Channel Ground and Airborne Radio System (SINCGARS), 75 [pieces]&nbsp; AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades, 72 [pieces] MIDS Electronic Interference Blanking Units, 72 [pieces] Color Cockpit Displays, 70 [pieces] Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields, 1 [piece] AGM-154C Joint Standoff Weapon (JSOW) Captive Air Training Missile, 15 [pieces] AGM-154C JSOW missiles, and 1 [pieces] Lot JHMCS Spares. The proposed program support includes recorders, receivers, devices, Joint Mission Planning system upgrades, software test and integration center upgrades, engineering change proposals, component improvement program, spare and repair parts, support and test equipment, publications and technical data, personnel training and equipment, U.S. Government and contractor technical and logistics personnel services, and other related elements of logistics support.</em>&rdquo;</p> <p>Tämä päivitys oli jo todellinen päivitys, mikäli on toimitettu ostovaltuuden mukaan.</p> <p>Päivityksellä Suomi varmisti myös Hornetien ohjusvarustuksen: <a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/jsow"><u>AGM-154C Joint Standoff Weapon JSOW</u></a>, joita oli valtuutus ostaa 15 kappaletta.</p> <p>Muusta sisällöstä löytyy netistä tietoa seuraavasti:</p> <p>Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT): <a href="https://www.rockwellcollins.com/Products-and-Services/Defense/Communications/Tactical-Data-Links/Multifunctional-Information-Distribution-System/Low-Volume-Terminal--MIDS-LVT-1.aspx"><u>Collins Aerospace-01</u></a></p> <p>AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) + Airborne Radio System (SINCGARS): <a href="https://www.rockwellcollins.com/Products-and-Services/A-Z/A/AN-ARC-210-Gen-IV-Warrior-Programmable-Digital-Communication-System.aspx"><u>Collins Aerospace-02</u></a></p> <p>AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades: <a href="http://www.fortfield.com/casefiles/Boeing%20FA-18%202010.Teal.Group.December.2010.pdf"><u>taustatieto</u></a></p> <p>Color Cockpit Displays: <a href="https://science.howstuffworks.com/f-183.htm"><u>taustatieto</u></a></p> <p>Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields (kyse on kypärätähtäinjärjestelmästä): <a href="https://defense-update.com/20060309_jhmcs.html"><u>taustatieto</u></a></p> <p>Ilmavoimien sivuilla myös kirjattuna TAMMAC-karttatietokone liikkuvan taktisen karttanäytön esittämiseen (esim. <a href="https://www.harris.com/search/site/Tammac"><u>L3Harris, TAMMAC</u></a>).</p> <p>Hornetien ohjuskyvykkyyttä oli täydennetty jo vuoden 2007 puolella (17.12.2007), kun Suomi osti 23,4 miljoonalla dollarilla 10 kappaletta AN/AAQ-28 LITENING- maalinetsintä- ja osoitussäiliöitä (<a href="https://www.northropgrumman.com/Capabilities/litening/Pages/default.aspx"><u>Northrop Grumman</u></a>, <a href="https://www.northropgrumman.com/Pages/SearchResults.aspx?k=AN%2FAAQ-28+"><u>AN/AAQ-28 LITENING</u></a>). Noilla laitteilla ohjukset liitetään hävittäjään. Tuon monianturijärjestelmän avulla hävittäjälentäjä havaitsee, seuraa, kohdistaa, jne. tarkkoja laserohjattuja tai GPS-ohjattuja ohjuksia.&nbsp;Kyse oli mahdollisuuksista asentaa Horneteihin AIM-120C-7 AMRAAM- tai esimerkiksi AIM-9X Sidewinder -ohjuksia (<a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/amraam"><u>Raytheon, AMRAAM</u></a> ja <a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/aim-9x"><u>Raytheon, AIM-9X Sidewinder</u></a>).</p> <p>Noita AN/AAQ-28 LITENING- maalinetsintä- ja osoitussäiliöitä oli ostovaltuutuksessa siis vain 10 kappaletta, joten Suomen jokainen Hornet ei ollut tuolloin eikä edelleenkään on ohjusvalmiudessa, kun niitä on 62 kappaletta.</p> <p>Jo vuonna 2008 Yhdysvallat mahdollisti Suomelle 300 kappaleen AMRAAM-ohjusoston (<a href="https://www.dsca.mil/major-arms-sales/finland-aim-120c-7-amraam-missiles"><u>DSCA, News Release 11.7.2008</u></a>, <a href="https://www.dsca.mil/sites/default/files/mas/finland_08-43.pdf"><u>DSCA, Transmittal No. 08-43</u></a>). Suomi ei ostanut kokonaismäärää pitkäkestoisessa prosessissa, joka kesti lähes seuraavan vuosikymmenen puoliväliin. Täysimääräisenä hankinnan arvo olisi ollut enimmillään 435 miljoonaa dollaria, mikä olisi ollut siis reilu kolmannes ja lähes puolet Laivue 2020 -alusten hinnasta.</p> <p>Vasta tämän vuonna 2008 alkaneen päivityksen myötä Hornetista tuli monitoimihävittäjä. Suomen Hornetista tuli laadullisesti ohjushävittäjä, mutta määrällisesti ei. Kaikissa Hornetissa ei ole AN/AAQ-28 LITENING-hankinnan suppeuden perusteella laajaa ohjusvalmiutta. Vuonna 2013 alkaneessa päivityksessä SUU-63-pyloneja otettiin 32 kappaletta, kun hävittäjine lukumäärä on 62 kappaletta.</p> <p>Johtopäätös: Suomella ei ole 62 monitoimihävittäjän muodostamaa laajaan ohjusvalmiuteen kykenevää armadaa. Suomen kaikkia Horneteja ei ole varusteltu monitoimihävittäjiksi. Venäjä tietää tasan tarkasti Suomen Ilmavoimien ohjuskyvykkyyden.</p> <p>Suomessa varastossa olevia AMRAAM-ohjuksia ei ole integroitavissa ranskalaisiin Rafale-hävittäjiin, mutta neljään muuhun hävittäjäkandidaattiin on.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Mielestäni Suomen hävittäjähankinnan ajankohta &nbsp;vuosina 2025-2030 on haasteellinen. Tuo ajankohta rajoittaa todellisia vaihtoehtoja, joilla päästään 2060-luvulle saakka huomioiden aseteknologian tuleva kehitys ilmapuolustuksessa esimerkkisi tekoälyineen ja miehittämättömine ilma-aluksineen.</p> <p>Hornetit eivät olleet mitään uutuuksia, kun ne hankittiin. Suomi oli &rdquo;innoissaan&rdquo;, kun voitiin ensi kertaa ostaa hävittäjät, jotta eivät olleet puolisiksi Neuvostoliitosta ja puoliksi Ruotsista, vaan kaikki todellakin lännestä.</p> <p>Ostos on ollut joka tapauksessa riittävän hyvä.</p> <p>Suomi aloitti siis uuden hävittäjähankinnan valmistelun vuonna 2015, kun käytössä olevien Hornetien elinkaaresta oli vielä lähes puolet jäljellä. Totta kai hävittäjien hankintaprosessit ovat pitkiä, mutta aikataulutusta on syytä kuitenkin vielä miettiä huomioiden paras mahdollinen lopputulos koko elinkaarelle eikä vain puoliväliin.</p> <p>Neljännen sukupolven hävittäjiä ei enää ole Suomen syytä ostaa 2060-luvulle saakka, vaikka kyseessä olisi sukupolven parannettu versio (4+ ja 4++). Plus-merkki merkinnässä tarkoittaa mallin päivitystä tai modernisointia.</p> <p>Ainoa vaihtoehto maailmalla juuri nyt on Lockheed Martinin F-35, jonka tilauskirjat pullistelevat toimitusvaikeuksiin saakka.</p> <p>Suomen hävittäjävaihtoehdoista heikoimmassa asemassa ovat ruotsalainen Saab Gripen E ja yhdysvaltalainen Super Hornet.</p> <p>Saab Gripen ei todellakaan ole ollut mikään myyntimenestys länsimaissa ja Euroopassa. Vaivoin on saatu ruotsalaishävittäjät kahteen itäisen Euroopan maahan, Tšekkiin ja Unkariin. Itä-Euroopassa raha on ollut tiukassa kalliisiin hävittäjähankintoihin, maiden voimavarat eivät vain ole riittäneet. Ruotsalaishävittäjäkin on kelvannut vain edullisilla ehdoilla. Pienellä Virolla ei ole hävittäjiä lainkaan.</p> <p>Otetaan noista em. maista toinen esimerkkinä, Unkari nimittäin. Ruotsi ei saanut vuonna 2001 myytyä Gripen-hävittäjiä Unkariin vaan vain vuokrattua. Toimitukset olivat vuosina 2006-2007. Vuokrasopimus hävittäjästä umpeutuu vuonna 2026, jolloin vuokra-, huolto- ja lentäjäkoulutusohjelma päättyy ja hävittäjistä tulee Unkarin omaisuutta. Eräänlainen lunastusleasing siis.</p> <p>Myös Tšekin&nbsp;Gripenit ovat vuokrattuja Unkarin tapaan.</p> <p>Unkarin armeijan lähteet paljastavat, että Unkarissa ei ole varmuutta, jatkaako se Gripeneillä vuoden 2026 jälkeen, koska kyseessä ei ole viidennen sukupolven hävittäjä, vaikka käyttöikää ja elinkaarta vuosina 2006-2007 toimituilla hävittäjillä onkin jäljellä. Gripen olisi lyhyen elinkaaren väliajan hävittäjä.</p> <p>Unkarilla on velvoitteita Natolle Slovenian ja Baltian maiden ilmavalvonnan suhteen.</p> <p>Asiasta uutisoi unkarilainen Magyar Nemzet -lehti keväällä (<a href="https://magyarnemzet.hu/belfold/lecserelhetik-a-gripen-vadaszgepeket-5370803/"><u>Magyar Nemzet 7.3.2019</u></a>). Lehti tylytti Gripeniä jutussa oikein urakalla. Jo lehtijutun alaotsikon konekäännös on armotonta luettavaa: &rdquo;<em>Vuokrasopimuksen voimassaolon päättyessä Ruotsin armeijan tarvikkeet eivät enää ole ajan tasalla</em>&rdquo;. Juttu kannattaa käydä lukemassa myös vain konekäännöksenä. Jos Gripenit eivät kelpaa enää edes Unkarille, niin kuinka sitten Suomelle?</p> <p>No, ehkä 10-20 vuoden väliajan hävittäjinä, jos odotellaan parempaa.</p> <p>Unkari olisi nyt hankimassa ensisijaisesti uudempaa viidennen sukupolven hävittäjää, josta esimerkkeinä lehtijutussa oli nimettynä Lockheed Martinin F-22 Raptor ja F-35 Lightning-II.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Gripenien lisäksi ei mene hyvin Super Horneteillakaan.</p> <p>Toistaiseksi Super Hornetia (F/A-18:n E/F-versioita) ei ole tilannut yksikään Euroopan maa, vaikka vanhempia Horneteja Euroopassa on Suomen tavoin vielä paljon. Super Hornet on käytössä lähinnä Yhdysvalloissa merivoimissa ja merijalkaväessä sekä Australian ilmavoimissa. Myös Kuwait on ostanut Super Horneteja.</p> <p>Parhaan teknisen tiedon kaikista Hornet-hävittäjämalleista mukaan lukien Super Horneteista saa yhdysvaltalaisen Teal Group Corporationin (<a href="https://www.tealgroup.com/"><u>Teal Group</u></a>) Richard Aboulafian laatimasta pdf-muotoisesta Horneteja koskevasta 18-sivuisesta asiakirjasta vuodelta 2010 (<a href="http://www.fortfield.com/casefiles/Boeing%20FA-18%202010.Teal.Group.December.2010.pdf"><u>Boeing F/A-18 Hornet, Teal Group Corporation 12/2010</u></a>).</p> <p>Teal Groupin sivuilla kannattaa käydä, jos ilmatilaan liittyvät puolustus- ja varusteluasiat kiinnostavat syvällisemmin. Useimmat ajankohtaiset julkaisut ovat tosin maksullisia.</p> <p>Kuva 1 vuodelta 2010 kertoo, miten Hornetin E/F-version - siis Super Hornetien - markkinat kuihtuvat 2010-luvulla (hävittäjien tuotantoennuste). Niin on käynyt kuten on ennustettu 2010 luvun puolivälistä alkaen.</p> <p>Vanha mikä vanha. Ikääntyvää epäkuranttia tavaraa.</p> <p>Gripen ja Super Hornet eivät siis ainakaan ole Suomen seuraavia hävittäjiä.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Yhdysvaltain merijalkaväellä (<a href="https://www.marines.mil/"><u>Marine Corps</u></a>) ja Espanjalla on hieman samanlainen tilanne kuin Suomella vanhojen Hornetien suhteen. Hävittäjä on käymässä vanhaksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi suunnitellussa uusimisaikataulussa on jäämässä Lockheed Martinin F-35 Lightning-II.</p> <p>Yhdysvaltain merijalkaväki tulee korvaamaan ikääntyvät Hornetit Lockheed Martinin F-35-hävittäjällä, mutta merijalkaväen pitäisi pärjätä kitkutellen vielä vuoteen 2032 saakka. Lockheed Martinilla on tosiaankin rutkasti F-35-tilauksia toimitettavaksi.</p> <p>Merijalkaväki ei ole mikään pieni ostaja. Merijalkaväellä on aikomus korvata kaikki hävittäjänsä F-35:llä. Niin F/A-18-Hornetit kuin myös McDonnell Douglasin AV-8B Harrier II AV-8B -maataistelukoneet kuin myös Northrop Grummanin elektronisen sodankäynnin EA-6B Prowler -koneet.</p> <p>Vanhojen vielä käytössä olevien Hornetien korjaaminen on merijalkaväen mukaan kuitenkin kallista ja tarkoitus olisi käyttää vanhimmat Hornetit uusimpien varaosina. Jos merijalkaväellä olisi kaikki Hornetit niin&nbsp;uusia kuin Suomella, tilanne olisi heille erinomainen.</p> <p>Yhdysvaltain merijalkaväki on ratkaisemassa tilannetta tavalla, joka Suomessakin on syytä tutustua huolella. Merijalkaväen osalta kyse on tilanteesta, jotka ovat syntyneet viiveistä F-35-hävittäjän tuotanto-ohjelmassa.</p> <p>Ratkaisu on esitetty tuoreessa <a href="https://www.aviation.marines.mil/Portals/11/2019%20AvPlan.pdf"><u>2019 Marine Corps, Aviation Plan</u></a> -asiakirjassa. Merijalkaväellä on Suomea vanhempi Hornet-kalusto, jolla pitäisi siis pärjätä vuoden 2030 tienoille. Asiasta uutisoi myös The National Interest -sivusto jo keväällä jutulla, jonka otsikko oli &rdquo;<em>Can the U.S. Marine Corps Keep Old F/A-18 Hornet Fighters Flying Until More F-35s Arrives?</em>&rdquo; (<a href="https://nationalinterest.org/blog/buzz/can-us-marine-corps-keep-old-fa-18-hornet-fighters-flying-until-more-f-35s-arrives-51207"><u>The National Interest 7.4.2019</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Voiko Yhdysvaltain merijalkaväki pitää vanhat F/A-18 Hornet-hävittäjät toiminnassa, kunnes lisää F-35-hävittäjiä saadaan?</em>&rdquo;</p> <p>Merijalkaväellä on tarkoitus panostaa elinkaaripäivityksessä sen uudempiin 1990-luvun Horneteihin 11 laivueen puitteissa. Kyseessä ovat yksipaikkaiset F/A-18A++- ja F/A-18C- sekä kansipaikkaiset F/A-18B- ja F/A-18D -mallit. Suomella on siis samoja 18C-mallin ja F-18D-mallin hävittäjiä 1990-luvulta ja merijalkaväellä vielä vanhempia A- ja B-malleja.</p> <p>Esimerkkinä merijalkaväen VMFA-314-laivueen (Marine Fighter Attack Squadron 314) ensimmäinen Hornet-hävittäjä otettiin käyttöön 7. tammikuuta 1983. Laivueen Hornetit ovat 80-luvulta. 2019 Marine Corps, Aviation Plan -asiakirjan mukaan laivueen Hornetit korvataan F-35-hävittäjiin vuodesta 2019 lähtien, joten poistettaville Horneteille on tosiaankin kertynyt ikää yli 35 vuotta. Vaihtoaikataulua on esitetty kuvassa 2.</p> <p>Elinkaaren pidentämiseksi merijalkaväki päivittää vanhoja Horneteja.</p> <p>Tärkein päivitys elinkaaren pidentämiseksi on uusi APG-79v4 elektronisesti skannaava matriisitutka (<a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/apg79aesa"><u>Raytheon, APG-79 AESA</u></a>), joka korvaa F/A-18:n vanhan mekaanisen tutkan. Kyse on siis AESA-tutkasta. Suomen Horneteihin ei ole päivitetty AESA-tutkaa.</p> <p>Päivitykseen kuuluvat myös F/A-18:n lentokoneautomaatio- (avioniikka) ja ohjelmistopäivitykset, uudet aseet mukaan lukien AIM-9X Block II (<a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/aim-9x"><u>Raytheon, AIM-9X Block II</u></a>) ja AIM-120D (<a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/amraam9"><u>Raytheon, AIM-120D AMRAAM</u></a>) ilmasta ilmaan laukaistavat ohjukset, laserohjatut Advanced Precision Kill Weapon System -raketit (esim. <a href="https://www.baesystems.com/en-us/product/apkws-laser-guided-rocket"><u>Bae Systems, ARKWS</u></a>) ja Joint Stand Off Weapon -liitopommit (<a href="https://www.raytheon.com/capabilities/products/jsow"><u>Raytheon, AGM-154 JSOW</u></a>). Lisäksi radiopäivityksiä sekä uudet teräväpiirtovideota ohjaamoon syöttävät Litening-maalinosoitusjärjestelmät.</p> <p>Päivityksissä kyse on taistelukyvykkyyden päivityksistä. Itse ilma-alus katsotaan lentokuntoiseksi yli 30 vuoden iästä huolimatta. Suomi on toteuttanut osan noista päivityksistä jo aiemmin, kuten edellä tässä kirjoituksessa on kerrottu. Hornetien &rdquo;<em>rakenteiden väsyminen</em>&rdquo; vastaavasti kuin Suomessa ei taida olla ongelmana rapakon takana vaikka hävittäjän ikä olisi päälle 30 vuoden.</p> <p>Kun elinkaarta on pidennettävä muutamalla vuodella, konstit ovat monet. Merijalkaväki harkitsee vanhojen F/A-18 -hävittäjien ostamista liittolaismaista. Toimintatapa ei ole uusi.&nbsp;Kanadan ilmavoimat&nbsp;osti Australian käytöstä poistuneita Horneteja.&nbsp;Yhdysvaltain merijalkaväki osti vuonna 2011 Iso-Britanniasta 72 kappaletta vanhoja AV-8 Harrier -koneita varaosiksi.</p> <p>Kun ja jos Suomi luopuu vanhoista Horneteista, voi niillekin olla ostaja vaikkapa myyjämaasta.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Espanjalla on samaa ongelmaa kuin Yhdysvalloilla vanhojen Hornetien kanssa. Käsittelin jo hieman Espanjan tilannetta kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti</em>&quot; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279092-ruotsalainen-saab-gripen-ei-voi-enaa-olla-suomen-havittajakandidaatti"><u>US-blogi 3.8.2019</u></a>).</p> <p>Myös Espanja ja Suomi ovat samantyyppisessä tilanteessa Hornetiensa kanssa. Espanjalla on uusittavana Hornetien lisäksi myös 12 kappaletta AV-8B Harrier II Plus -koneita. Espanja teki F18-hävittäjilleen 186 miljoonaa euroa maksaneen <em>Mid-Life Upgrade Program </em>-päivityksen vuosina 2004-2008, kun Suomi suoritti omien Hornetien päivityksen vuodesta 2008 alkaen (ilmavoimien mukaan vuodesta 2006 alkaen).</p> <p>Espanjalais-Horneteihinkaan ei uusi päivitys ole enää mahdollinen. Vuosien 2004-2008 päivitys koski 66 Hornetia, kun Espanjalla on yhteensä 72 Hornetia aikavälillä 22.11.1985-31.12.1990 toimitettuna. Alkujaan Espanjalla oli määrä ostaa 84 hävittäjää, mutta määrästä karsittiin 12 kappaletta.</p> <p>Espanjan hävittäjäostos liittyi maan Nato-jäsenyyteen. Maa liittyi Natoon toukokuussa 1982, kun poliittinen päätös hävittäjien ostosta tehtiin joulukuussa 1982 ja kauppa allekirjoitettiin maaliskuussa 1983.</p> <p>Espanja tarvitsee lentotukialukselleen siihen sopivan hävittäjän. Kyse olisi lyhyeen nousumatkaan ja pystysuoraan laskeutumiseen kykenevästä ns. STOVL-hävittäjästä, käytännössä F-35B-hävittäjästä, joka korvaa Harrierit. Espanjalla olisi halukkuutta siirtyä vain yhden hävittäjätyypin kantaan, joka siis olisi Lockheed Martinin F-35.</p> <p>Espanjan vanhimmat Hornetit ovat Kanariansaarilla 18A-tyyppinä, jotka olisi tarkoitus uusia samaan aikaan kuin hävittäjätoimitukset Suomeenkin alkavat vuonna 2025.</p> <p>Espanjan Hornetit ovat siis 10 vuotta Suomen Horneteja vanhempia. Vuonna 2025 niiden ikä on jo 40 vuotta (vuonna 1985 toimitetut ensimmäiset) ja nuorimmatkin 35 vuotta.</p> <p>Espanjalla tulee olemaan kiire hävittäjähankinnassa.</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p> <p>Lopuksi on syytä korostaa, ettei Suomi nyt vain hanki sellaista hävittäjää, jolla ei pärjätä riittävästi yli arvioidun elinkaaren, vaan elinkaarta jouduttaisiin pidentämään loppupäässä keinotekoisesti. Asia on etenkin hävittäjän sukupolvikysymys: 5. vai 6. sukupolvi? Nopeasti vanhentuvaa neljännen sukupolven hävittäjää en pitäisi edes harkinnassa.</p> <p>Toisaalta on myös harkittava, onko vanhan kaluston elinkaaren pidentäminen muutamalla vuodella järkevää, jos sillä saadaan uudelle hävittäjälle lisää uskottavia koko pitkän elinkaaren täyttäviä vaihtoehtoja ja ehkä myös paremmat toimitusaikataulut.</p> <p>Nyt ainoa vaihtoehto on F-35 ja kyllä muut tarjoajat sen tietävät. Ruotsi tulee reagoimaan niin, että se tarjoaa Gripenit niin halvalla, että se panee koko Suomen sekaisin. Niin poliitikot kuin koko kansan. Voi sitä mielipiteiden runsautta vuonna 2021 HX-hävittäjähankinnassa silloin!</p> <p>Tietysti Suomi voisi myös ostaa Unkarista vähän käytetyt Gripenit vuonna 2026 väliajan hävittäjiksi vuoteen 2040 saakka. Unkari luopuisi niistä mielellään. Hävittäjiä on tosin vain 14 kappaletta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus on jatkokirjoitus 3.8.2019 julkaistulle kirjoitukselle otsikolla ”Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti" (US-blogi 3.8.2019). Kyse on edelleen Suomen hävittäjähankinnasta.

Neljä ensimmäistä Hornet-hävittäjää saapuivat Tampere-Pirkkalan lentokentälle 7. marraskuuta 1995. Tuon uutisen ja hävittäjien laskeutumisen voi käydä muistelemassa MTV3:n uutissivustolta, joka julkaisi nauhan retrona neljä vuotta sitten (MTV3 15.5.2015). ”9,5 tuntia kestänyt siirtolento St Lousista sujui hyvin.” uutisessa todetaan.

Viimeiset 64 hävittäjän toimituksesta saapuivat Suomeen elokuussa 2000. Suomi osti yhteensä 57 kappaletta F-18C-mallin hävittäjää ja seitsemän F-18D-mallin hävittäjää, jotka nimettiin modernisoinnin jälkeen F/A-18C/D:ksi.

Nykyisin Horneteja on 62 kappaletta. Kaksi on tuhoutunut.

Kun Suomi osti Hornet-hävittäjät, ei kyseessä enää ollut mikään uutuus, vaan vanhasta modernisoitu versio. Kun A/B-hävittäjien käyttöönottoajankohdat ovat olleet marraskuusta 1978 lokakuulle 1983, C/D-hävittäjien käyttöönottoajankohta alkoi syyskuusta 1987. Suomelle toimitukset alkoivat siis kahdeksan vuotta myöhemmin marraskuusta 1995.

No, sinänsä on pärjätty tänne saakka, vaikka Suomi ei ostanut mitään uutuuskonetta vaan päinvastoin.

Suomelle Hornetit oli hyvä hankinta siinä mielessä, että ne olivat olleet käytössä jo ennen Suomea ja täysin uudelle hävittäjämallille tyypilliset lastentaudit oli saatu ratkaistua. Täysin uusi malli on aina vähintään pienoinen riski.

Suomella on kokemusta myös epäonnistuneesta hankinnasta, millä tarkoitan Suomen NH90-helikopterihankintaa vuosina 1998-2008, missä epäonnistuttiin täydellisesti ihan kaikessa (esim. US 30.1.2015, IS 15.10.2016 ja IL 21.7.2018).

                                                                                    ****

Suomen yksi ehdokas uudeksi hävittäjäksi on Boeing F/A-18E/F Super Hornet. Boeing on tarjoamassa vanhenevan hävittäjän kylkijäiseksi hävittäjän elektronisen häirinnän versiota EA-18G Growler, joka on ollut tuotannossa vuodesta 2007.

Super Hornetin ensilento oli marraskuun 29. päivänä vuonna 1995. Suomi sai neljä ensimmäistä Hornet-hävittäjäänsä marraskuun 7. päivänä 1995 ja samana ajankohtana, kun siis Super Hornetia lennätettiin ensi kertaa taivaalla.

Hieman hymyilyttää, että Boeing tarjoaa Suomelle nyt hävittäjää, jota se melkein olisi voinut tarjota jo edellisellä kierroksella. Mistään ”uuden karheasta” ei ainakaan ole kysymys.

No, jotain täytettä pitää olla tarjousprosessiin Boeingiltakin.

Super Hornet on ollut käytössä Yhdysvaltain laivastolla kesäkuusta 2001 alkaen. Australian ilmavoimille Hornetit toimitettiin maaliskuusta 2010 lokakuuhun 2011. Lisäksi hävittäjiä on Kuwaitissa.

Super Hornet -hävittäjän tarun loppu tulee olemaan viimeistää 2040-luvulla, kun Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki luopuvat hävittäjästä hävittäjän suurimpana ostajana viimeistään 2030-luvulla.

Palaan Yhdysvaltain merijalkaväen ratkaisun yksityiskohtiin vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.

                                                                                    ****

Suomi on päivittänyt kahdesti Hornet-hävittäjänsä. Noista päivityksistä myös Ilmavoimat on ilmoittanut (Ilmavoimat 16.12.2016). Päivitysten yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät Yhdysvaltain Defense Security Cooperation Agencyn (DSCA) sivuilta.

DSCA:n sivuilla Finland - F-18 Mid-Life Upgrade Program -otsikolla päivämäärällä 27.6.2013 on lehdistötiedote, jossa Yhdysvallat antaa luvan myydä Suomeen Hornet-hävittäjiä koskevan päivityksen (DSCA, News Release 27.6.2013 ja DSCA, Transmittal No. 13-31).

Hankinnan enimmäishinnaksi oli arvioitu 170 miljoonaa dollaria. Tuo päivitys oli siis Suomen Hornet-päivityksistä jälkimmäinen. Ilmavoimat on kirjannut päivityksen ajankohdaksi vuodet 2012-2016.

Englannin kielellä päivityksen sisältö oli:

69 [pieces] KIV-78s (Mode 5 Identification Friend or Foe), 69 [pieces] AN/APX-11-30s (Combined Interrogator/Transponders), Multifunctional Information Distribution Systems, and 32 [pieces] SUU-63 pylons. The proposed program support includes software test and integration center upgrades, flight testing, spare and repair parts, support and test equipment, transportation, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor technical and logistics support services, and other related elements of logistics support.

Sisällöstä löytyy netistä tietoa seuraavasti:

Hankinnassa oli siis 69 kappaletta KIV-78-laitteita (General Dynamics, KIV-78), jolla ilmeisemmin tunnistetaan omat ja viholliset (blogikirjoittajalla ei ole asiantuntemusta asiaan). 69 kappaletta AN/APX-11-30-laitteita (esim. BAE systems, AN/APX-111(V)), joka ilmeisemmin on radiosignaalin lähettämiseen ja vastaanottamiseen liittyvä laite tunnistukseen liittyen. 32 kappaletta SUU-63-pyloneja, jotka ovat osia, joilla ohjuksia ripustetaan siipiin.

Raytheonilla on sittemmin ollut ilmeisesti hieman laatuongelmia noiden samojen pylonien kanssa Yhdysvaltain merivoimien toimituksissa (UK, Department for International Trade 11.4.2019 ja GovTribe 12.4.2019).

Suomi tarvitsi Horneteihin uusia ohjuksia varten uudet siipiin asennetavat kiinnityspylonit. SUU-63-pyloneita ostovaltuutukseen oli kirjattuna siis 32 kappaletta, kun Suomella oli 62 hävittäjää. Tuo tarkoittaa, että kaikilla Horneteilla ei ko. pylonien tuomaa ohjusvalmiutta.

Ilmavoimien sivuilla päivitykseen on kirjattu lisäksi kuuluvaksi Link 16 -tietovuojärjestelmä (Collins Aerospace, Link 16, Tonex, Data Link (tutorial)) , BOL-omasuojajärjestelmä (Saab, BOL Advanced countermeasure dispenser, Saab BOL F/A-18) ja uusi GPS-satelliittipaikannusjärjestelmä.

Ilmavoimien sivuilla myös LITENING-maalinetsintä- ja osoitussäiliöt on kirjattu tähän päivitykseen, vaikka DSCA-ostovaltuutus oli saatu jo vuonna 2008.

                                                                                    ****

DSCA:n sivuilla on Finland - F-18 Mid-Life Upgrade Program -otsikolla päivämäärällä 9.9.2008 lehdistötiedote, jossa Yhdysvallat antaa luvan myydä Suomeen Hornet-hävittäjiä koskevan päivityksen (DSCA, News Release 9.9.2008 ja DSCA, Transmittal No. 08-85). DSCA:n sivulla on väärä otsikko lehdistötiedotteessa (”Australia - AEGIS Combat System Components for Air Warfare Destroyer Program”), mutta tiedotteen sisältö on oikein. Otsikko on ilmeisesti jäänyt kiireessä päivittämättä.

Hankinnan arvon hinnaksi oi arvioitu 406 miljoonaa dollaria. Tuo Hornet-päivitys oli siis ensimmäinen. Ilmavoimat on kirjannut päivityksen ajankohdaksi vuodet 2006-2010.

Täysimääräisenä päivityksen enimmäishinta - 406 miljoonaa dollaria -  on melko hintava Suomen puolustusbudjetti huomioiden, mikäli päivitys olisi hankittu ostoluvan mukaisesti täysimääräisenä.

Englannin kielellä päivityksen sisältö oli:

79 [pieces] Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT), 70 [pieces]  AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) Radios, including Single Channel Ground and Airborne Radio System (SINCGARS), 75 [pieces]  AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades, 72 [pieces] MIDS Electronic Interference Blanking Units, 72 [pieces] Color Cockpit Displays, 70 [pieces] Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields, 1 [piece] AGM-154C Joint Standoff Weapon (JSOW) Captive Air Training Missile, 15 [pieces] AGM-154C JSOW missiles, and 1 [pieces] Lot JHMCS Spares. The proposed program support includes recorders, receivers, devices, Joint Mission Planning system upgrades, software test and integration center upgrades, engineering change proposals, component improvement program, spare and repair parts, support and test equipment, publications and technical data, personnel training and equipment, U.S. Government and contractor technical and logistics personnel services, and other related elements of logistics support.

Tämä päivitys oli jo todellinen päivitys, mikäli on toimitettu ostovaltuuden mukaan.

Päivityksellä Suomi varmisti myös Hornetien ohjusvarustuksen: AGM-154C Joint Standoff Weapon JSOW, joita oli valtuutus ostaa 15 kappaletta.

Muusta sisällöstä löytyy netistä tietoa seuraavasti:

Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT): Collins Aerospace-01

AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) + Airborne Radio System (SINCGARS): Collins Aerospace-02

AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades: taustatieto

Color Cockpit Displays: taustatieto

Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields (kyse on kypärätähtäinjärjestelmästä): taustatieto

Ilmavoimien sivuilla myös kirjattuna TAMMAC-karttatietokone liikkuvan taktisen karttanäytön esittämiseen (esim. L3Harris, TAMMAC).

Hornetien ohjuskyvykkyyttä oli täydennetty jo vuoden 2007 puolella (17.12.2007), kun Suomi osti 23,4 miljoonalla dollarilla 10 kappaletta AN/AAQ-28 LITENING- maalinetsintä- ja osoitussäiliöitä (Northrop Grumman, AN/AAQ-28 LITENING). Noilla laitteilla ohjukset liitetään hävittäjään. Tuon monianturijärjestelmän avulla hävittäjälentäjä havaitsee, seuraa, kohdistaa, jne. tarkkoja laserohjattuja tai GPS-ohjattuja ohjuksia. Kyse oli mahdollisuuksista asentaa Horneteihin AIM-120C-7 AMRAAM- tai esimerkiksi AIM-9X Sidewinder -ohjuksia (Raytheon, AMRAAM ja Raytheon, AIM-9X Sidewinder).

Noita AN/AAQ-28 LITENING- maalinetsintä- ja osoitussäiliöitä oli ostovaltuutuksessa siis vain 10 kappaletta, joten Suomen jokainen Hornet ei ollut tuolloin eikä edelleenkään on ohjusvalmiudessa, kun niitä on 62 kappaletta.

Jo vuonna 2008 Yhdysvallat mahdollisti Suomelle 300 kappaleen AMRAAM-ohjusoston (DSCA, News Release 11.7.2008, DSCA, Transmittal No. 08-43). Suomi ei ostanut kokonaismäärää pitkäkestoisessa prosessissa, joka kesti lähes seuraavan vuosikymmenen puoliväliin. Täysimääräisenä hankinnan arvo olisi ollut enimmillään 435 miljoonaa dollaria, mikä olisi ollut siis reilu kolmannes ja lähes puolet Laivue 2020 -alusten hinnasta.

Vasta tämän vuonna 2008 alkaneen päivityksen myötä Hornetista tuli monitoimihävittäjä. Suomen Hornetista tuli laadullisesti ohjushävittäjä, mutta määrällisesti ei. Kaikissa Hornetissa ei ole AN/AAQ-28 LITENING-hankinnan suppeuden perusteella laajaa ohjusvalmiutta. Vuonna 2013 alkaneessa päivityksessä SUU-63-pyloneja otettiin 32 kappaletta, kun hävittäjine lukumäärä on 62 kappaletta.

Johtopäätös: Suomella ei ole 62 monitoimihävittäjän muodostamaa laajaan ohjusvalmiuteen kykenevää armadaa. Suomen kaikkia Horneteja ei ole varusteltu monitoimihävittäjiksi. Venäjä tietää tasan tarkasti Suomen Ilmavoimien ohjuskyvykkyyden.

Suomessa varastossa olevia AMRAAM-ohjuksia ei ole integroitavissa ranskalaisiin Rafale-hävittäjiin, mutta neljään muuhun hävittäjäkandidaattiin on.

                                                                                    ****

Mielestäni Suomen hävittäjähankinnan ajankohta  vuosina 2025-2030 on haasteellinen. Tuo ajankohta rajoittaa todellisia vaihtoehtoja, joilla päästään 2060-luvulle saakka huomioiden aseteknologian tuleva kehitys ilmapuolustuksessa esimerkkisi tekoälyineen ja miehittämättömine ilma-aluksineen.

Hornetit eivät olleet mitään uutuuksia, kun ne hankittiin. Suomi oli ”innoissaan”, kun voitiin ensi kertaa ostaa hävittäjät, jotta eivät olleet puolisiksi Neuvostoliitosta ja puoliksi Ruotsista, vaan kaikki todellakin lännestä.

Ostos on ollut joka tapauksessa riittävän hyvä.

Suomi aloitti siis uuden hävittäjähankinnan valmistelun vuonna 2015, kun käytössä olevien Hornetien elinkaaresta oli vielä lähes puolet jäljellä. Totta kai hävittäjien hankintaprosessit ovat pitkiä, mutta aikataulutusta on syytä kuitenkin vielä miettiä huomioiden paras mahdollinen lopputulos koko elinkaarelle eikä vain puoliväliin.

Neljännen sukupolven hävittäjiä ei enää ole Suomen syytä ostaa 2060-luvulle saakka, vaikka kyseessä olisi sukupolven parannettu versio (4+ ja 4++). Plus-merkki merkinnässä tarkoittaa mallin päivitystä tai modernisointia.

Ainoa vaihtoehto maailmalla juuri nyt on Lockheed Martinin F-35, jonka tilauskirjat pullistelevat toimitusvaikeuksiin saakka.

Suomen hävittäjävaihtoehdoista heikoimmassa asemassa ovat ruotsalainen Saab Gripen E ja yhdysvaltalainen Super Hornet.

Saab Gripen ei todellakaan ole ollut mikään myyntimenestys länsimaissa ja Euroopassa. Vaivoin on saatu ruotsalaishävittäjät kahteen itäisen Euroopan maahan, Tšekkiin ja Unkariin. Itä-Euroopassa raha on ollut tiukassa kalliisiin hävittäjähankintoihin, maiden voimavarat eivät vain ole riittäneet. Ruotsalaishävittäjäkin on kelvannut vain edullisilla ehdoilla. Pienellä Virolla ei ole hävittäjiä lainkaan.

Otetaan noista em. maista toinen esimerkkinä, Unkari nimittäin. Ruotsi ei saanut vuonna 2001 myytyä Gripen-hävittäjiä Unkariin vaan vain vuokrattua. Toimitukset olivat vuosina 2006-2007. Vuokrasopimus hävittäjästä umpeutuu vuonna 2026, jolloin vuokra-, huolto- ja lentäjäkoulutusohjelma päättyy ja hävittäjistä tulee Unkarin omaisuutta. Eräänlainen lunastusleasing siis.

Myös Tšekin Gripenit ovat vuokrattuja Unkarin tapaan.

Unkarin armeijan lähteet paljastavat, että Unkarissa ei ole varmuutta, jatkaako se Gripeneillä vuoden 2026 jälkeen, koska kyseessä ei ole viidennen sukupolven hävittäjä, vaikka käyttöikää ja elinkaarta vuosina 2006-2007 toimituilla hävittäjillä onkin jäljellä. Gripen olisi lyhyen elinkaaren väliajan hävittäjä.

Unkarilla on velvoitteita Natolle Slovenian ja Baltian maiden ilmavalvonnan suhteen.

Asiasta uutisoi unkarilainen Magyar Nemzet -lehti keväällä (Magyar Nemzet 7.3.2019). Lehti tylytti Gripeniä jutussa oikein urakalla. Jo lehtijutun alaotsikon konekäännös on armotonta luettavaa: ”Vuokrasopimuksen voimassaolon päättyessä Ruotsin armeijan tarvikkeet eivät enää ole ajan tasalla”. Juttu kannattaa käydä lukemassa myös vain konekäännöksenä. Jos Gripenit eivät kelpaa enää edes Unkarille, niin kuinka sitten Suomelle?

No, ehkä 10-20 vuoden väliajan hävittäjinä, jos odotellaan parempaa.

Unkari olisi nyt hankimassa ensisijaisesti uudempaa viidennen sukupolven hävittäjää, josta esimerkkeinä lehtijutussa oli nimettynä Lockheed Martinin F-22 Raptor ja F-35 Lightning-II.

                                                                                    ****

Gripenien lisäksi ei mene hyvin Super Horneteillakaan.

Toistaiseksi Super Hornetia (F/A-18:n E/F-versioita) ei ole tilannut yksikään Euroopan maa, vaikka vanhempia Horneteja Euroopassa on Suomen tavoin vielä paljon. Super Hornet on käytössä lähinnä Yhdysvalloissa merivoimissa ja merijalkaväessä sekä Australian ilmavoimissa. Myös Kuwait on ostanut Super Horneteja.

Parhaan teknisen tiedon kaikista Hornet-hävittäjämalleista mukaan lukien Super Horneteista saa yhdysvaltalaisen Teal Group Corporationin (Teal Group) Richard Aboulafian laatimasta pdf-muotoisesta Horneteja koskevasta 18-sivuisesta asiakirjasta vuodelta 2010 (Boeing F/A-18 Hornet, Teal Group Corporation 12/2010).

Teal Groupin sivuilla kannattaa käydä, jos ilmatilaan liittyvät puolustus- ja varusteluasiat kiinnostavat syvällisemmin. Useimmat ajankohtaiset julkaisut ovat tosin maksullisia.

Kuva 1 vuodelta 2010 kertoo, miten Hornetin E/F-version - siis Super Hornetien - markkinat kuihtuvat 2010-luvulla (hävittäjien tuotantoennuste). Niin on käynyt kuten on ennustettu 2010 luvun puolivälistä alkaen.

Vanha mikä vanha. Ikääntyvää epäkuranttia tavaraa.

Gripen ja Super Hornet eivät siis ainakaan ole Suomen seuraavia hävittäjiä.

                                                                                    ****

Yhdysvaltain merijalkaväellä (Marine Corps) ja Espanjalla on hieman samanlainen tilanne kuin Suomella vanhojen Hornetien suhteen. Hävittäjä on käymässä vanhaksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi suunnitellussa uusimisaikataulussa on jäämässä Lockheed Martinin F-35 Lightning-II.

Yhdysvaltain merijalkaväki tulee korvaamaan ikääntyvät Hornetit Lockheed Martinin F-35-hävittäjällä, mutta merijalkaväen pitäisi pärjätä kitkutellen vielä vuoteen 2032 saakka. Lockheed Martinilla on tosiaankin rutkasti F-35-tilauksia toimitettavaksi.

Merijalkaväki ei ole mikään pieni ostaja. Merijalkaväellä on aikomus korvata kaikki hävittäjänsä F-35:llä. Niin F/A-18-Hornetit kuin myös McDonnell Douglasin AV-8B Harrier II AV-8B -maataistelukoneet kuin myös Northrop Grummanin elektronisen sodankäynnin EA-6B Prowler -koneet.

Vanhojen vielä käytössä olevien Hornetien korjaaminen on merijalkaväen mukaan kuitenkin kallista ja tarkoitus olisi käyttää vanhimmat Hornetit uusimpien varaosina. Jos merijalkaväellä olisi kaikki Hornetit niin uusia kuin Suomella, tilanne olisi heille erinomainen.

Yhdysvaltain merijalkaväki on ratkaisemassa tilannetta tavalla, joka Suomessakin on syytä tutustua huolella. Merijalkaväen osalta kyse on tilanteesta, jotka ovat syntyneet viiveistä F-35-hävittäjän tuotanto-ohjelmassa.

Ratkaisu on esitetty tuoreessa 2019 Marine Corps, Aviation Plan -asiakirjassa. Merijalkaväellä on Suomea vanhempi Hornet-kalusto, jolla pitäisi siis pärjätä vuoden 2030 tienoille. Asiasta uutisoi myös The National Interest -sivusto jo keväällä jutulla, jonka otsikko oli ”Can the U.S. Marine Corps Keep Old F/A-18 Hornet Fighters Flying Until More F-35s Arrives?” (The National Interest 7.4.2019). Vapaasti suomennettuna: “Voiko Yhdysvaltain merijalkaväki pitää vanhat F/A-18 Hornet-hävittäjät toiminnassa, kunnes lisää F-35-hävittäjiä saadaan?

Merijalkaväellä on tarkoitus panostaa elinkaaripäivityksessä sen uudempiin 1990-luvun Horneteihin 11 laivueen puitteissa. Kyseessä ovat yksipaikkaiset F/A-18A++- ja F/A-18C- sekä kansipaikkaiset F/A-18B- ja F/A-18D -mallit. Suomella on siis samoja 18C-mallin ja F-18D-mallin hävittäjiä 1990-luvulta ja merijalkaväellä vielä vanhempia A- ja B-malleja.

Esimerkkinä merijalkaväen VMFA-314-laivueen (Marine Fighter Attack Squadron 314) ensimmäinen Hornet-hävittäjä otettiin käyttöön 7. tammikuuta 1983. Laivueen Hornetit ovat 80-luvulta. 2019 Marine Corps, Aviation Plan -asiakirjan mukaan laivueen Hornetit korvataan F-35-hävittäjiin vuodesta 2019 lähtien, joten poistettaville Horneteille on tosiaankin kertynyt ikää yli 35 vuotta. Vaihtoaikataulua on esitetty kuvassa 2.

Elinkaaren pidentämiseksi merijalkaväki päivittää vanhoja Horneteja.

Tärkein päivitys elinkaaren pidentämiseksi on uusi APG-79v4 elektronisesti skannaava matriisitutka (Raytheon, APG-79 AESA), joka korvaa F/A-18:n vanhan mekaanisen tutkan. Kyse on siis AESA-tutkasta. Suomen Horneteihin ei ole päivitetty AESA-tutkaa.

Päivitykseen kuuluvat myös F/A-18:n lentokoneautomaatio- (avioniikka) ja ohjelmistopäivitykset, uudet aseet mukaan lukien AIM-9X Block II (Raytheon, AIM-9X Block II) ja AIM-120D (Raytheon, AIM-120D AMRAAM) ilmasta ilmaan laukaistavat ohjukset, laserohjatut Advanced Precision Kill Weapon System -raketit (esim. Bae Systems, ARKWS) ja Joint Stand Off Weapon -liitopommit (Raytheon, AGM-154 JSOW). Lisäksi radiopäivityksiä sekä uudet teräväpiirtovideota ohjaamoon syöttävät Litening-maalinosoitusjärjestelmät.

Päivityksissä kyse on taistelukyvykkyyden päivityksistä. Itse ilma-alus katsotaan lentokuntoiseksi yli 30 vuoden iästä huolimatta. Suomi on toteuttanut osan noista päivityksistä jo aiemmin, kuten edellä tässä kirjoituksessa on kerrottu. Hornetien ”rakenteiden väsyminen” vastaavasti kuin Suomessa ei taida olla ongelmana rapakon takana vaikka hävittäjän ikä olisi päälle 30 vuoden.

Kun elinkaarta on pidennettävä muutamalla vuodella, konstit ovat monet. Merijalkaväki harkitsee vanhojen F/A-18 -hävittäjien ostamista liittolaismaista. Toimintatapa ei ole uusi. Kanadan ilmavoimat osti Australian käytöstä poistuneita Horneteja. Yhdysvaltain merijalkaväki osti vuonna 2011 Iso-Britanniasta 72 kappaletta vanhoja AV-8 Harrier -koneita varaosiksi.

Kun ja jos Suomi luopuu vanhoista Horneteista, voi niillekin olla ostaja vaikkapa myyjämaasta.

                                                                                    ****

Espanjalla on samaa ongelmaa kuin Yhdysvalloilla vanhojen Hornetien kanssa. Käsittelin jo hieman Espanjan tilannetta kirjoituksessa otsikolla ”Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti" (US-blogi 3.8.2019).

Myös Espanja ja Suomi ovat samantyyppisessä tilanteessa Hornetiensa kanssa. Espanjalla on uusittavana Hornetien lisäksi myös 12 kappaletta AV-8B Harrier II Plus -koneita. Espanja teki F18-hävittäjilleen 186 miljoonaa euroa maksaneen Mid-Life Upgrade Program -päivityksen vuosina 2004-2008, kun Suomi suoritti omien Hornetien päivityksen vuodesta 2008 alkaen (ilmavoimien mukaan vuodesta 2006 alkaen).

Espanjalais-Horneteihinkaan ei uusi päivitys ole enää mahdollinen. Vuosien 2004-2008 päivitys koski 66 Hornetia, kun Espanjalla on yhteensä 72 Hornetia aikavälillä 22.11.1985-31.12.1990 toimitettuna. Alkujaan Espanjalla oli määrä ostaa 84 hävittäjää, mutta määrästä karsittiin 12 kappaletta.

Espanjan hävittäjäostos liittyi maan Nato-jäsenyyteen. Maa liittyi Natoon toukokuussa 1982, kun poliittinen päätös hävittäjien ostosta tehtiin joulukuussa 1982 ja kauppa allekirjoitettiin maaliskuussa 1983.

Espanja tarvitsee lentotukialukselleen siihen sopivan hävittäjän. Kyse olisi lyhyeen nousumatkaan ja pystysuoraan laskeutumiseen kykenevästä ns. STOVL-hävittäjästä, käytännössä F-35B-hävittäjästä, joka korvaa Harrierit. Espanjalla olisi halukkuutta siirtyä vain yhden hävittäjätyypin kantaan, joka siis olisi Lockheed Martinin F-35.

Espanjan vanhimmat Hornetit ovat Kanariansaarilla 18A-tyyppinä, jotka olisi tarkoitus uusia samaan aikaan kuin hävittäjätoimitukset Suomeenkin alkavat vuonna 2025.

Espanjan Hornetit ovat siis 10 vuotta Suomen Horneteja vanhempia. Vuonna 2025 niiden ikä on jo 40 vuotta (vuonna 1985 toimitetut ensimmäiset) ja nuorimmatkin 35 vuotta.

Espanjalla tulee olemaan kiire hävittäjähankinnassa.

                                                                                    ****

Lopuksi on syytä korostaa, ettei Suomi nyt vain hanki sellaista hävittäjää, jolla ei pärjätä riittävästi yli arvioidun elinkaaren, vaan elinkaarta jouduttaisiin pidentämään loppupäässä keinotekoisesti. Asia on etenkin hävittäjän sukupolvikysymys: 5. vai 6. sukupolvi? Nopeasti vanhentuvaa neljännen sukupolven hävittäjää en pitäisi edes harkinnassa.

Toisaalta on myös harkittava, onko vanhan kaluston elinkaaren pidentäminen muutamalla vuodella järkevää, jos sillä saadaan uudelle hävittäjälle lisää uskottavia koko pitkän elinkaaren täyttäviä vaihtoehtoja ja ehkä myös paremmat toimitusaikataulut.

Nyt ainoa vaihtoehto on F-35 ja kyllä muut tarjoajat sen tietävät. Ruotsi tulee reagoimaan niin, että se tarjoaa Gripenit niin halvalla, että se panee koko Suomen sekaisin. Niin poliitikot kuin koko kansan. Voi sitä mielipiteiden runsautta vuonna 2021 HX-hävittäjähankinnassa silloin!

Tietysti Suomi voisi myös ostaa Unkarista vähän käytetyt Gripenit vuonna 2026 väliajan hävittäjiksi vuoteen 2040 saakka. Unkari luopuisi niistä mielellään. Hävittäjiä on tosin vain 14 kappaletta.

]]>
19 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279204-unkari-on-vaihtamassa-lainatut-gripenit-f-15-havittajiin-vuoden-2026-jalkeen#comments F-18 Super Hornet Hävittäjähankinnat HX-hävittäjähanke Jas Gripen 39 E/F Turpo Tue, 06 Aug 2019 19:27:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279204-unkari-on-vaihtamassa-lainatut-gripenit-f-15-havittajiin-vuoden-2026-jalkeen
Antti Rinne muutti mielensä, Kaikkonen tulee toivottavasti perässä http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279103-antti-rinne-muutti-mielensa-kaikkonen-tulee-toivottavasti-perassa <p>Antti Rinne järjesti keväällä todellisen yllätyksen. Yllättävää ei ollut se, että hänestä tuli pääministeri, vaan se mitä hän sanoi Suomen Kuvalehdessä. Ja mikä olikaan tuo hämmästyttävä lausunto?</p><p>Se että asevelvollisuuden ulottaminen naisiin on &rdquo;itsestäänselvyys&rdquo;.</p><p>Linjaus oli käsittämätön. Jo nyt koulutetaan selvästi liikaa varusmiehiä, sillä vain murto-osalle pystytään&nbsp;järjestämään riittävästi kertausharjoituksia, ja tosipaikan tullen ajanmukaista varustusta riittäisi vain harvalle. Mutta Rinne siis halusi vielä kaksinkertaistaa varusmiesten määrän nykyisestä.</p><p>Mietitäänpä, mitä tästä seuraisi. Rahaa palaisi tolkuttomasti jo ihan perusinfran rakentamiseen: mistä saataisiin kasarmit, koulutustilat, varusteet, kouluttava henkilökunta?&nbsp;</p><p>Isoin menoerä olisi se, että nykyiseen verrattuna yleinen asevelvollisuus &ndash; siis kaikkia sukupuolia koskeva &ndash; lyhentäisi naisten työuria, viivästyttäisi opintoihin pääsemistä, estäisi pääsykokeisiin valmistautumista ja laskisi työllisyysastetta. Entä mitä tehdä palveluksesta kieltäytyville: miten mahtaisivat riittää jalkapannat ja valvontapartiot? Vankipaikat?</p><p>Rinteen maanpuolustusmalli olisi välillisine kustannuksineen tuonut jopa miljardiluokan uuden rasitteen kansantaloudelle, ja aivan turhaan. Rahan vastineeksi olisi saatu aikaan vain nykyistäkin laajempi vapaudenriisto nuorille, joiden pitäisi olla töissä tai opiskelemassa.</p><p>Yleinen asevelvollisuus on niin kummallinen, epätarkoituksenmukainen ja kallis keksintö, että sellaista sovelletaan käytännössä vain Israelissa. Toisin sanoen maailman väestöstä vain promille on yleisen asevelvollisuuden piirissä, mutta Suomen nyttemmin vaikutusvaltaisin poliitikko katsoi vielä keväällä sen olevan maallemme&nbsp;<em>itsestään selvä&nbsp;</em>malli.</p><p>Jos eturivin poliitikko olisi linjannut jotain yhtä järjetöntä verotuksesta tai sosiaaliturvasta, mekkala olisi ollut kova. Mutta tasa-arvo armeijakontekstissa on aihe, josta voi sanoa ja varsinkin jättää sanomatta mitä hyvänsä, eikä se kiinnosta ketään.</p><p>Paitsi minua. Siksi seurasinkin kiinnostuneena, mitä &rdquo;itsestäänselvyydelle&rdquo; kävi hallitusneuvotteluissa.</p><p>Ja kas näin sanoo hallitusohjelma: &rdquo;Naisten edellytyksiä suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus ja palvella puolustusvoimissa parannetaan muun muassa tasa-arvotyöllä ja lisäämällä tietoisuutta naisten asepalveluksesta.&rdquo;</p><p>Ei siis enää sanaakaan naisten pakollisesta asepalveluksesta &ndash; onneksi.&nbsp;</p><p>Uuden ongelman synty estettiin, mutta vanha ongelma jäi. Sukupuolen perusteella määräytyvä pakko on megaluokan tasa-arvorikkomus, ja on surkuhupaisaa, että hallitusohjelman &rdquo;tasa-arvotyö&rdquo; on varattu sille sukupuolelle, jota ei pakoteta yhtään mihinkään.&nbsp;</p><p>Logiikka on kauniisti sanottuna nurinkurista.</p><p>Nyt käännänkin katseeni puolustusministeri Antti Kaikkoseen, jota pidän fiksuna miehenä. Hänen täytyy tajuta &ndash; ja on puheittensa perusteella tajunnutkin &ndash; että naisten ja miesten pitää olla yhdenvertaisia lain edessä.&nbsp;</p><p>Paras ratkaisu olisi se, että määrätään koko ikäluokka kutsuntoihin ja tästä isosta joukosta valitaan vapaaehtoispohjalta riviin sopivimmat ja motivoituneimmat. Puolustusvoimat saisi haluamansa ja kansalaiset yhdenvertaisen kohtelun.</p><p>Olikin murheellista kuulla, että puolustusministeri on visioimassa pakollista kansalaispalvelusta naisille. Se ei vastaisi mihinkään todelliseen tarpeeseen eikä lyhyytensä vuoksi edes ratkaisisi tasa-arvo-ongelmaa vaan päinvastoin vahvistaisi sukupuolten erilaista kohtelua ja tunkkaisia sukupuolikliseitä.</p><p>Pääministeri jo muutti mielensä naisten asevelvollisuudesta. Nyt pitää toivoa, että myös puolustusministeri uskaltaa tarkistaa kantojaan ja luopua hölmöistä kansalaispalvelushorinoista.</p><p>Mielipiteen muuttaminen ei ole häpeä. Se on, jos härkäpäisesti ajaa läpi päättömiä aivoituksia järkiargumenteista piittaamatta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinne järjesti keväällä todellisen yllätyksen. Yllättävää ei ollut se, että hänestä tuli pääministeri, vaan se mitä hän sanoi Suomen Kuvalehdessä. Ja mikä olikaan tuo hämmästyttävä lausunto?

Se että asevelvollisuuden ulottaminen naisiin on ”itsestäänselvyys”.

Linjaus oli käsittämätön. Jo nyt koulutetaan selvästi liikaa varusmiehiä, sillä vain murto-osalle pystytään järjestämään riittävästi kertausharjoituksia, ja tosipaikan tullen ajanmukaista varustusta riittäisi vain harvalle. Mutta Rinne siis halusi vielä kaksinkertaistaa varusmiesten määrän nykyisestä.

Mietitäänpä, mitä tästä seuraisi. Rahaa palaisi tolkuttomasti jo ihan perusinfran rakentamiseen: mistä saataisiin kasarmit, koulutustilat, varusteet, kouluttava henkilökunta? 

Isoin menoerä olisi se, että nykyiseen verrattuna yleinen asevelvollisuus – siis kaikkia sukupuolia koskeva – lyhentäisi naisten työuria, viivästyttäisi opintoihin pääsemistä, estäisi pääsykokeisiin valmistautumista ja laskisi työllisyysastetta. Entä mitä tehdä palveluksesta kieltäytyville: miten mahtaisivat riittää jalkapannat ja valvontapartiot? Vankipaikat?

Rinteen maanpuolustusmalli olisi välillisine kustannuksineen tuonut jopa miljardiluokan uuden rasitteen kansantaloudelle, ja aivan turhaan. Rahan vastineeksi olisi saatu aikaan vain nykyistäkin laajempi vapaudenriisto nuorille, joiden pitäisi olla töissä tai opiskelemassa.

Yleinen asevelvollisuus on niin kummallinen, epätarkoituksenmukainen ja kallis keksintö, että sellaista sovelletaan käytännössä vain Israelissa. Toisin sanoen maailman väestöstä vain promille on yleisen asevelvollisuuden piirissä, mutta Suomen nyttemmin vaikutusvaltaisin poliitikko katsoi vielä keväällä sen olevan maallemme itsestään selvä malli.

Jos eturivin poliitikko olisi linjannut jotain yhtä järjetöntä verotuksesta tai sosiaaliturvasta, mekkala olisi ollut kova. Mutta tasa-arvo armeijakontekstissa on aihe, josta voi sanoa ja varsinkin jättää sanomatta mitä hyvänsä, eikä se kiinnosta ketään.

Paitsi minua. Siksi seurasinkin kiinnostuneena, mitä ”itsestäänselvyydelle” kävi hallitusneuvotteluissa.

Ja kas näin sanoo hallitusohjelma: ”Naisten edellytyksiä suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus ja palvella puolustusvoimissa parannetaan muun muassa tasa-arvotyöllä ja lisäämällä tietoisuutta naisten asepalveluksesta.”

Ei siis enää sanaakaan naisten pakollisesta asepalveluksesta – onneksi. 

Uuden ongelman synty estettiin, mutta vanha ongelma jäi. Sukupuolen perusteella määräytyvä pakko on megaluokan tasa-arvorikkomus, ja on surkuhupaisaa, että hallitusohjelman ”tasa-arvotyö” on varattu sille sukupuolelle, jota ei pakoteta yhtään mihinkään. 

Logiikka on kauniisti sanottuna nurinkurista.

Nyt käännänkin katseeni puolustusministeri Antti Kaikkoseen, jota pidän fiksuna miehenä. Hänen täytyy tajuta – ja on puheittensa perusteella tajunnutkin – että naisten ja miesten pitää olla yhdenvertaisia lain edessä. 

Paras ratkaisu olisi se, että määrätään koko ikäluokka kutsuntoihin ja tästä isosta joukosta valitaan vapaaehtoispohjalta riviin sopivimmat ja motivoituneimmat. Puolustusvoimat saisi haluamansa ja kansalaiset yhdenvertaisen kohtelun.

Olikin murheellista kuulla, että puolustusministeri on visioimassa pakollista kansalaispalvelusta naisille. Se ei vastaisi mihinkään todelliseen tarpeeseen eikä lyhyytensä vuoksi edes ratkaisisi tasa-arvo-ongelmaa vaan päinvastoin vahvistaisi sukupuolten erilaista kohtelua ja tunkkaisia sukupuolikliseitä.

Pääministeri jo muutti mielensä naisten asevelvollisuudesta. Nyt pitää toivoa, että myös puolustusministeri uskaltaa tarkistaa kantojaan ja luopua hölmöistä kansalaispalvelushorinoista.

Mielipiteen muuttaminen ei ole häpeä. Se on, jos härkäpäisesti ajaa läpi päättömiä aivoituksia järkiargumenteista piittaamatta.

 

 

 

]]>
105 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279103-antti-rinne-muutti-mielensa-kaikkonen-tulee-toivottavasti-perassa#comments Antti Kaikkonen Antti Rinne Asevelvollisuus Turpo Sun, 04 Aug 2019 06:19:27 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279103-antti-rinne-muutti-mielensa-kaikkonen-tulee-toivottavasti-perassa
Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279092-ruotsalainen-saab-gripen-ei-voi-enaa-olla-suomen-havittajakandidaatti <p>Suomen uusi hävittäjähankinta on nimetty puolustushallinnossa HX-hankkeeksi.</p><p>Suomen uusi hävittäjä on jokin yksi seuraavista:</p><ul><li><p>yhdysvaltalainen Lockheed Martin (<a href="https://www.lockheedmartin.com/en-us/products/f-35.html"><u>kotisivut</u></a>)</p></li><li><p>ranskalainen Dassault Rafale (<a href="https://www.dassault-aviation.com/en/defense/rafale/introduction/"><u>kotisivut</u></a>)</p></li><li><p>brittiläinen Eurofighter Typhoon (<a href="https://www.eurofighter.com/"><u>kotisivut</u></a>)</p></li><li><p>ruotsalainen Saab JAS 39 Gripen E (<a href="https://saab.com/gripen/"><u>kotisivut</u></a>)</p></li><li><p>yhdysvaltalainen Boeing F/A-18E/F Super Hornet ja sen elektronisen häirinnän versio EA-18G Growler (<a href="https://www.boeing.com/defense/fa-18-super-hornet/"><u>kotisivut</u></a>, <a href="http://www.boeing.com/defense/ea-18g-growler/"><u>kotisivut</u></a>).</p></li></ul><p>Tarjokkaat ovat neljännen sukupolven hävittäjiä lukuun ottamatta F-35-hävittäjää, joka on nimetä&nbsp;reilusti viidennen sukupolven hävittäjäksi.</p><p>Suomen puolustusministeriö sai tarjouspyyntöjen vastaukset kyseisiltä hävittäjävalmistajilta tämän vuoden tammikuussa (<a href="https://www.defmin.fi/files/4227/HX_RFQ_Cover_Letter_1.0_signed.pdf"><u>HX-hanke, saatekirje 27.4.2018</u></a>, <a href="https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet/havittajahanke_hx/hx-hanke/valintaprosessi/tarjouspyynnon_vastaukset"><u>Puolustushallinto 31.1.2019</u></a>).</p><p>Parhaillaan on menossa tarjousvastausten sisällön analyysivaihe. HX-hankkeen sopimusaikataulu on kirjattu myös Rinteen hallituksen hallitusohjelman sivulle 94: &rdquo;<em>Hankintasopimus solmitaan vuonna 2021</em>.&rdquo; (<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161662/Osallistava_ja_osaava_Suomi_2019_WEB.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>Osallistava ja osaava Suomi 2019, 6.6.2019</u></a>). Kaiken kaikkiaan vuonna 2015 käynnistynyt HX-hanke uusien hävittäjien hankkimiseksi kestää 10-15 vuotta.</p><p>Yksi tärkeä hävittäjähankintaprosessiin liittyvä asiakirja päiväyksellä 8.6.2015 on puolustushallinnon laatima <em>Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta</em><em>, Loppuraportti</em> (<a href="https://www.defmin.fi/files/3168/Esiselvitys_Hornet-kaluston_suorituskyvyn_korvaamisesta.pdf"><u>ISBN 978-951-25-2680-2 pdf</u></a>).</p><p>Tuohon hieman päälle neljä vuotta sitten kirjoitettuun loppuraporttiin on syytä edelleen käydä tutustumassa, jos on jo unohtunut tai jäänyt lukematta. Pitkässä 15 vuotta kestävässä hankintaprosessissa on muistettava, mistä Suomi oikein lähti liikkeeseen, jotta reagointi tarpeellisiin muutoksiin hankinnan aikana olisi joustavaa.</p><p>Tänä vuonna tuohon loppuraporttiin perehtyminen on erityisen tärkeää eurooppalaisessa hävittäjävalmistajakentässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Nuo muutokset olivat jo neljä vuotta sitten näkyvissä, kun puolustushallinto loppuraporttia kirjoitti. Moni muukin asia on neljässä vuodessa jo lisää muuttunut ja moni asia tulee vielä muuttumaan. Nuo muutokset on osattava huomioida joustavasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen nykyiset Hornet-hävittäjät otettiin käyttöön vuosina 1995-2000 ja niiden elinkaareksi jo tuolloin hankinnan yhteydessä määritettiin noin 30 vuotta. Hornetit poistuvat käytöstä vuoteen 2030 mennessä ja poisto alkaa vuonna 2025. Aikaa alkuun on siis vaajat kuusi vuotta. 30 vuoden käyttöikä ei toki ole Horneteille enimmäisaika, jos vertaillaan esimerkiksi Espanjan uusinnan kohteina oleviin Horneteihin.</p><p>Uudet hävittäjät otetaan siis käyttöön siis vuosina 2025-2030.</p><p>Uusien hävittäjien elinkaarta ei ole määritelty puolustushallinnon HX-asiakirjoissa tarkasti muutoin kuin maininnalla:</p><p>&rdquo;<em>Mikäli Suomi päättää hankkia monitoimihävittäjän Hornet-kaluston seuraajaksi, ovat koneen potentiaali ja joustavuus avaintekijöitä, jotta hankittavalla koneella kyetään operoimaan uskottavasti vähintään 2050-luvulle saakka</em>.&rdquo; (<a href="https://www.defmin.fi/files/3168/Esiselvitys_Hornet-kaluston_suorituskyvyn_korvaamisesta.pdf"><u>ISBN 978-951-25-2680-2 pdf</u></a>).</p><p>Uudella hävittäjällä tulee olla siis joustavuutta ja potentiaalia. Potentiaali tarkoittaa yhtä kuin suorituskykyä. Joustavuus tarkoittaa päivityksiä uusille asejärjestelmille ja taistelutekniikoille.</p><p>Suomen uudet hävittäjät tulevat siis olemaan käytössä vuosista 2025-2030 vuosiin 2055-2060 saakka käyttöiän keskivälin ollessa vuosissa 2040-2045.</p><p>Hävittäjähankinnan aikataulukaavio on esitetty kuvassa 1.</p><p>Suomen puolustushallinnon laatimassa <em>Esiselvitys </em><em>Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta</em> -asiakirjassa on mielenkiintoinen toteamus koskien vuotta 2040:</p><p>&rdquo;<em><u>Yhtään uutta eurooppalaista hävittäjäohjelmaa ei ole käynnissä</u>, joten eurooppalaista <u>miehitettyä häivehävittäjää</u> ei tämänhetkisten arvioiden mukaan ole odotettavissa ennen 2040-lukua.</em>&rdquo;</p><p>Tuo häivehävittäjätoteamus ei pidä enää paikkaansa. Olettamus on osoittautumassa vääräksi. Tuohon toteamukseen palaan vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa Suomen hävittäjähankinnan perusteiden kannalta hieman kitkerästi.</p><p>Esiselvitysasiakirjan perusteella Suomen puolustushallinto ajatteli hävittäjähankintaa siis vain noin vuoteen 2040 saakka. Hävittäjien elinkaaren loppuaika on jätetty tarkasti miettimättä. On selvää, että pitkäkestoiseen hankintaan liittyvät epävarmuustekijät kasvavat tarkastelujakson loppupuolella, mutta tarkastelua ei ole syytä lopettaa elinkaaren puoliväliin.</p><p>Puolustushallinnon esiselvitysasiakirjassa muutoinkin korostettiin vuonna 2015 näköpiirissä olevan tilanteen muuttumattomuutta vuoteen 2040 saakka mm. viittaamalla Ruotsin parlamentaarisen ilmapuolustuskomitean vuonna 2013 tekemään <em>Luftförsvarsutredningen 2040</em> -selvitykseen, jossa tarkasteltiin Ruotsin ilmapuolustuksen pitkän aikajänteen kehittämistarpeita vain vuoteen 2040 saakka (<a href="https://data.riksdagen.se/fil/6A0966D4-37B4-4313-A5F9-FCE6E8B8ED9E"><u>SOU 2013:86</u></a>).</p><p>Puolustushallinnolle muistutus HX-hankkeeseen liittyen: jos hävittäjät hankitaan vuosiin 2055-2060 saakka, ei hankinnan yksityiskohtaista tarkastelua voi lopettaa alle puoliväliin vuoteen 2040. Hävittäjämaailma ei lopu vuonna 2040, vaan oikeastaan uusi vasta alkaa tuolloin.</p><p>Kuvassa 2 on esitetty hävittäjäsukupolvia toisesta aina kuudenteen sukupolveen saakka (2., 3., 4., 4+, 4++, 5. ja 6. hävittäjäsukupolvet). Kuudes hävittäjäsukupolvi tulisi siis vuoden 2040 tienoilla, mikä arvio on nyt osoittautumassa oikeaksi. Kuvan lähde on edellä mainittu puolustushallinnon laatima esiselvitys.</p><p>Ensimmäiset kuudennen sukupolven hävittäjät tulevat näillä näkymin markkinoille jo vuonna 2035. Vuosina 2025-2030 olisivat siis olemassa hävittäjätoimitusten alkaessa Suomeen siis 4., 4+, 4++ ja 5. sukupolven hävittäjät. Kuudes sukupolvi olisi markkinoilla jo viiden vuoden kuluttua siitä, kun viimeiset Suomen uudet hävittäjät otettaisiin käyttöön.</p><p>Kysymys kuuluu, minkä sukupolven hävittäjiä Suomi hankkii vuonna 2025, kun samojen hävittäjien pitää olla toimivia vielä vuosina 2055-2060?</p><p>Me tiedämme, kuinka nopeasti nykymaailmassa myös aseteknologia kehittyy. Yhtenä esimerkkinä Venäjän laseraseesta olen kirjoittanut ohimenevästi jo aikaisemmin esitellessäni yhden laseraseen testiradan ja laserasetukikohdan (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269232-venajan-mannertenvaliset-ydinohjukset-sijaintikoordinaatteineen-esittelyssa"><u>US-blogi 8.2.2019</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><em>&ldquo;Sweden to join British &lsquo;Tempest&rsquo; next-gen fighter push</em>&rdquo; oli uutisotsikko DefenceNews-uutissivustolla heinäkuun alussa (<a href="https://www.defensenews.com/global/europe/2019/07/07/sweden-to-join-british-tempest-next-gen-fighter-push/"><u>DefenseNews 7.7.2019</u></a>). Vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Ruotsi liittyy brittiläiseen seuraavan sukupolven Tempest-hävittäjän kehittämiseen</em>&rdquo;.</p><p>Kaikille, jotka ihmettelevät edellä olevaa käännöstä: englanninkielinen push-sana ei ole käännetty tässä ponnisteluksi, vaan kehittämiseksi, koska siitä jutun sisällössä on kysymys: uuden hävittäjän kehittämisestä ja luomisesta.</p><p>Ruotsi on ensimmäinen valtio, joka liittyi Iso-Britannian kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjäohjelmaan. Ruotsin liittyminen tiedotettiin tarkemmin 19. heinäkuuta RAF:n tukikohdassa Fairfordissa Royal International Air Tattoo (<a href="https://www.airtattoo.com/"><u>RIAT</u></a>) -ilmanäyttelytapahtuman yhteydessä.</p><p>Miksi Gripen-Ruotsi liittyi mukaan Iso-Britannian kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjäohjelmaan?</p><p>Kyse on vain kymmenen miljoonan asukaan Ruotsin rajallisista resursseista niin teknisesti kuin rahallisesti. Uuden hävittäjän kehittäminen on miljardi-investointi. Euroopassa yksikään valtio ei oikein enää kykene uuden hävittäjän kehittämiseen yksin huomioiden nykymaailman asettamat vaatimukset ilmapuolustukselle. On tehtävä yhteistyötä.</p><p>Ruotsin Gripenien tuotanto tulee loppumaan 2030-luvun jälkipuolella kuudennen sukupolven hävittäjien tullessa markkinoille. Ruotsissakin kootaan silloin Tempest-hävittäjiä.</p><p>Fokus on siis jo nyt hävittäjien kehitystyössä kuudennen sukupolven hävittäjissä, ei neljännen sukupolven päivityksissä eikä edes viidennen sukupolven hävittäjissä. Palaan vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa, mitä kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa ilmapuolustuskyvykkyydessä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Iso-Britannialla ja Ruotsilla tulevat olemaan samanlaiset sotilaalliset vaatimukset silloin, kun Tempest-hävittäjät otetaan käyttöön vuodesta 2035-2040. Nuo vaatimukset ovat samat jo nyt. Yksi tärkein vaatimusten asettaja on Venäjä. Kyse on samasta, mistä JEF:ssä ja muusta Euroopan luoteiskulmassa, jossa on menossa monia puolustuksen alueellisia yhteistyöhankkeita.</p><p>Ensimmäiset Tempest-hävittäjät on tarkoitus ottaa siis jo viiden vuoden kuluessa käyttöön siitä, kun viimeiset uudet hävittäjät luovutettaisiin Suomelle vuonna 2030.</p><p>&ldquo;<em>With a much more assertive Russia on their doorstep the Swedes may well look at their capability requirements for 2040 and beyond and decide <u>they need something much bigger than the Gripen</u></em>.&rdquo; (<a href="https://www.defensenews.com/global/europe/2019/07/07/sweden-to-join-british-tempest-next-gen-fighter-push/"><u>DefenseNews 7.7.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Koska Venäjä on paljon vakuuttavampi [Ruotsin] rajoilla</em><em>, ruotsalaiset saattavat hyvinkin tarkastella kyvykkyysvaatimuksiaan vuoteen 2040 ja sen jälkeiseen aikaan ja päättävät, että <u>he tarvitsevat jotain paljon suurempaa kuin Gripen</u>.&rdquo;</em></p><p>Noiden sanojen lausuja oli &nbsp;DefenseNews-sivuston jutussa Doug Barrie, joka on lontoolaisen The International Institute for Strategic Studies (<a href="https://www.iiss.org/"><u>IISS</u></a>) -tutkimuslaitoksen vanhempi sotilasilmailunanalyytikko. Noihin &ldquo;<em>koska Venäjä on paljon vakuuttavampi Ruotsin rajoilla</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>tarvitsevat jotain paljon ismpaa kuin Gripen</em>&rdquo; ilmaisuihin on ainakin minun täällä Euroopan luoteiskolkassa helppo yhtyä.</p><p>Kaikessa on pohjimmiltaan kysymys sotilaallisesta voimasta ja sen kyvykkyydessä Venäjän rajamailla. Kuka omaa parhaimman hävittäjäkyvykkyyden. Venäjä asettaa kovat haasteet.</p><p>Ruotsin lisäksi Japani, Italia ja Turkki ovat maita, jotka ovat olleet kiinnostuneita Iso-Britannian Tempest-hävittäjähankkeesta. Yhdysvallat on juuri tiputtanut Turkin Lockheed Martin F-35 -hankkeesta, joka lienee osaltaan vaikuttanut Turkin halukkuuteen. Turkki tarvitsee uudet nykyaikaiset hävittäjät, kun ja jos F-35 ei ole enää Turkin käytettävissä yhteistyöhankkeena.</p><p>Pienenä hävittäjävalmistajana Ruotsilla on ollut koko ajan suuria vaikeuksia saada Gripeneitä kaupaksi. Pitkälle neuvoteltuja kauppoja on peruuntunut, Sveitsi esimerkkinä. Natoon kuulumaton pieni Ruotsi ei vain ole uskottava hävittäjätoimittaja. Euroopan taivaalla Tšekin, Unkarin ja Ruotsin ilmavoimissa voi lentää vain 122 Gripeniä, kun esimerkiksi jo Ranskalla itsellään on Rafale-hävittäjiä 136 kappaletta.</p><p>Ruotsin yhteistyö Iso-Britannian kanssa uuden hävittäjän kehitystyössä on Ruotsille hyvästä. Ruotsi on nyt viimein ymmärtänyt tuon ja toivottavasti myös Suomessa ymmärretään tuo, kun arvioidaan Gripen-hävittäjää Suomen hävittäjävaihtoehtona. Neljännen sukupolven Gripen ei ole enää vaihtoehto.</p><p>Suomen on siis nyt hävittäjähankinnassa todellakin osattava katsoa paljon myös vuoden 2040 jälkeiseen aikaan tuon ajan vaatimusten edellyttämällä tavalla. Silloin aletaan todella vasta mitata HX-hävittäjähankinnan onnistumista Suomelle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuudennen sukupolven Tempest on vanhan brittiläisen aseteknologian suuryritys BAE Systemsin (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kotisivut"><u>kotisivut</u></a>) sekä brittiläisen Rolls-Roycen (<a href="https://www.rolls-royce.com/products-and-services/defence.aspx"><u>kotisivut</u></a>), italialaisen Leonardon (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kotisivut"><u>kotisivut</u></a>) ja eurooppalaisen MBDA:n (<a href="https://www.mbda-systems.com/"><u>kotisivut</u></a>) yhteishanke. MBDA:n suurin omistaja on BAE Systems.</p><p>Kyseessä on hanke, johon Iso-Britannia satsaa paljon eurooppalaisena sotilaallisena suurvaltana. Tempest-nimellä on Britanniassa historialliset juuret toisesta maailmansodasta.</p><p>Hävittäjän kehityshanke on iso. Iso-Britannian hallituksen on tarkoitus investoida projektiin 2 miljardia puntaa vuoteen 2025 mennessä. Ruotsin rahallisia panostuksia en löytänyt, mutta jo tehdyillä päätöksillä Ruotsilla on tarkoitus olla mukana hankkeessa vähintään kymmenen vuotta, mikä on siis Ruotsin jo hyväksymä päätös. Jatkoa tulee seuraamaan, mikäli uusi hävittäjä saadaan aikaan.</p><p>Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin sanat ovat hyvin kuvaavia:</p><p>&rdquo;<em>Att utveckla stridsflyg är oerhört långsiktiga processer så vi tycker faktiskt att <u>det är dags att börja med det som blir nästa generation efter Jas Gripen 39 E</u>. Och att staten är med och går in i det här handlar primärt om hur vi utvecklar svensk försvarsförmåga <u>långsiktigt</u> och hur klarar vi försvaret av Sveriges luftrum</em>.&rdquo; (<a href="https://www.svt.se/nyheter/inrikes/sverige-och-storbritannien-i-samarbete-om-nytt-stridsflyg"><u>SVT 19.7.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Hävittäjien kehittäminen on erittäin pitkäaikainen&nbsp; prosessi, joten mielestämme on aika aloittaa siitä, <u>mikä on seuraava sukupolvi Jas Gripen 39 E:n jälkeen</u>.</em><em> Ja se, että valtio on tässä mukana, liittyy ensisijaisesti siihen, kuinka kehitämme Ruotsin puolustuskykyä <u>pitkällä tähtäimellä</u> ja miten hallitsemme Ruotsin ilmatilan puolustusta</em>.&rdquo;</p><p>Ruotsi on siis kääntänyt katseensa jo Jas Gripen 39 E:n jälkeiseen aikaan. Kyse on vuosien 2035-2040 jälkeisestä ajasta, jolloin Suomen uusien hävittäjien elinkaaresta on käytetty alle puolet.</p><p>Ruotsissa on nyt ymmärretty, mitä myös Doug Barrie lausui ja jota käsittelin edellisessä luvussa: mikä on&nbsp; tilanne Gripen 39 E:n jälkeen.</p><p>Saabin Jas Gripen 39 E on Ruotsin viimeinen hävittäjäsukupolvi. Gripen ei ollut todellisuudessa itsensä Ruotsin vaan yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa kehitetty. Tähänkään saakka hävittäjän kehitystyö ei ole onnistunut pieneltä valtiolta yksin.</p><p>Ruotsi on siis hyvin ymmärtänyt rajansa. Toivottavasti myös Suomessa ymmärretään hävittäjävalintaa tehtäessä hyvin Ruotsin rajat.</p><p>On selvää, ettei Ruotsi tule jatkamaan Gripen-hävittäjillä, kun nykyisistä aika jättää. En puhu nyt itse hävittäjän nimestä. 100-prosenttisella varmuudella Suomi ei tule hankkimaan uusia hävittäjiään Ruotsista, ellei hankita hävittäjäkalustoa vain vuoteen 2040 saakka ja hinta olisi tällöin vain tuon elinkaaren mukainen. Jos ratkaisu oli jokin muu, se olisi poliitikkojen tekemä eikä ainakaan ammattisotilaiden.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopassa Iso-Britannian ja Ruotsin lisäksi myös Ranskalla, Saksalla ja Espanjalla on oma uuden hävittäjän kehityshanke.</p><p>Suomen yksi hävittäjävaihtoehto on yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, jota valmistaa BAE Systems yhteistyössä Airbusin (<a href="https://www.airbus.com/defence.html"><u>kotisivut</u></a>) ja Leonardon kanssa.</p><p>Myös uuden Tempest-hävittäjän valmistaja on siis BAE Systems ja mukana on myös Leonardo. Uuden Tempest-hävittäjän ja vanhan Eurofighter Typhoon -hävittäjän valmistuksessa on samoja valmistajia, mutta Airbus on siirtynyt toiseen hankkeeseen.</p><p>Typhoon on jo ikääntynyt hävittäjä ja Iso-Britannian osalta Tempest tulee korvaamaan sen vuoteen 2035 mennessä. Tuo on todettu selkeästi niin julkisuudessa kuin myös Iso-Britannian puolustusministeriön sekä myös hävittäjävalmistajan taholta:</p><p>&ldquo;<em>By 2035 it will have replaced the ageing Typhoon &ndash; once known as the Eurofighter &ndash; which <u>was</u> a genuinely pan-European aircraft.</em>&rdquo; (esim. <a href="https://www.express.co.uk/news/world/1150489/tempest-fighter-jet-typhoon-BAE-British-aerospace-EU"><u>Express 8.7.2019</u></a> ja <a href="https://nytimespost.com/kicked-off-euro-fighter-jet-project-uk-and-sweden-fight-back-with-astonishing-new-plane/"><u>The NY Times Post 8.7.2019</u></a>)</p><p>&rdquo;<em>Vuoteen 2035 mennessä se [Tempest] on korvannut ikääntyvän Typhoonin - joka tunnetaan myös nimellä Eurofighter - joka <u>oli</u> aidosti yhteiseurooppalainen hävittäjä.</em>&rdquo;</p><p>Eurofighter Typhoon oli tosiaankin alun alkujaan&nbsp;Iso-Britannian, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan välinen yhteiseurooppalainen hävittäjähanke, jossa myös Ranska oli mukana. Erimielisyydet suunnittelun johtamisesta ja operatiivisista vaatimuksista johtivat Ranskan lähtöön kehittämään omaa Dassault Rafalea.</p><p>Ranska on vähän joka paikassa änkyrä, jos asiat eivät mene Ranskan pillin mukaan. Erossa Ranska oli myös Natosta. Temperamentikas äkkiväärä, mikä äkkiväärä.</p><p>Suomen viimeiset uudet hävittäjät toimitettaisiin siis tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2030, kun Typhoonin lopun alku alkaisi jo 5-10 vuoden kuluttua. On selvää, että kun Tempest-hävittäjän kehitystyö nyt alkaa, ei vanhaa Typhoonia enää juurikaan kehitellä. Typhoonin lopun varmistaa myös ranskalaissaksalainen hävittäjähanke, josta lisää seuraavissa luvuissa.</p><p>Typhoonin kohtalo on yhtä kuin Gripenin kohtalo. Molemmat hävittäjät tulee korvaamaan Iso-Britannian ja Ruotsin osalta Tempest.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>Spain joins Franco-German alliance to develop fighter jet</em>&rdquo; oli uutisotsikko The Financial times -lehden verkkosivuilla kesäkuun puolivälissä (<a href="https://www.ft.com/content/46ea0018-910d-11e9-aea1-2b1d33ac3271"><u>FT 17.6.2019</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Espanja liittyy ranskalaissaksalaiseen liittoumaan kehittämään [uutta] hävittäjää</em>&rdquo;.</p><p>Espanjan, Ranskan ja Saksan puolustusministerit allekirjoittivat 17.6.2019 Pariisin ilmailunäyttelyssä (<a href="https://www.siae.fr/guide_pratique/dates_et_horaires.htm"><u>SIAE 2019</u></a>) sopimuksen hävittäjähankkeesta, joka kilpailee Ison-Britannian johtaman suunnitelman kanssa kehittää uusi hävittäjä Eurooppaan (<a href="https://www.forces.net/news/france-spain-and-germany-sign-european-fighter-jet-agreement"><u>Forces 17.6.2019</u></a>).</p><p>Saksan puolustusministeri oli tuolloin Ursula von der Leyen, josta tulee nyt EU-komission puheenjohtaja.</p><p>Hän hehkutti:</p><p>&rdquo;<em>This is a great day for <u>the European defence union</u> because it is the first time that we jointly launch a European combat air system. The fact that Spain joins today underlines this.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&nbsp;&rdquo;<em>Tämä on upea päivä <u>eurooppalaiselle puolustusliitolle</u>, koska nyt on ensimmäinen kerta, kun käynnistämme yhdessä eurooppalaisen ilmataistelujärjestelmän. Espanjan liittymineen tänään korostaa tätä [yhdessäoloa].</em>&rdquo;</p><p>Mielenkiintoinen on von der Leyenin käyttämä <em>the European defence union </em>-termi.</p><p>Uuden hävittäjän nimeä ei ole vielä päätetty. Kyse on kuitenkin kuudennen sukupolven hävittäjästä. Käytän tässä kirjoituksessa nimenä Dassault FCAS (<a href="https://www.airbus.com/defence/fcas.html"><u>kotisivut, Airbus</u></a>). FCAS on englanninkielinen lyhenne sanoista Future Combat Air System. Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen viittasi Pariisin ilmailunäyttelyssä uudesta hävittäjästä vain seuraavan sukupolven asejärjestelmänä (Next Generation Weapons System, NGWS).</p><p>Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoittivat ensi kerran uuden seuraavan sukupolven hävittäjän kehittämisestä jo kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2017 (esim. <a href="https://www.defensenews.com/air/2017/07/14/france-and-germany-agree-to-jointly-build-new-generation-fighter-jet/"><u>DefenseNews 14.7.2019</u></a>). Jo tuolloin kaksi vuotta sitten ilmoitettiin, että uusi hävittäjä tulee korvaamaan Rafale-hävittäjän ja Typhoon-hävittäjän vuosista 2035-2040 eteenpäin.</p><p>Dassault FCAS tulee siis korvaamaan Ranskan Rafale-hävittäjät, Saksan Eurofighter Typhoon -hävittäjät ja ehkä jopa myös Espanjan F-18 Hornet -hävittäjät vuosina 2035-2040, jos espanjalaispoliitikot saavat päättää. Suomen hävittäjäkandidaateille on siis käymässä kova kato vuosista 2035-2040 eteenpäin.</p><p>Uuden Dassault FCAS -hävittäjän valmistajina Airbus ja Ranskan Dassault Aviation ilmoittivat Pariisin ilmailunäyttelyssä, että uuden hävittäjän ensimmäinen koelento olisi jo vuonna 2026. Itseasiassa The Future Combat Air System (FCAS) oli mainittu jo tammikuussa 2016 Saksan hallituksen julkaisemassa Air Capability Strategy Paper -asiakirjassa (<a href="https://www.epicos.com/sites/default/files/airborne_priorities.pdf"><u>Air Power Development Strategy 2016</u></a>). Saksa korvaa ilmavoimiensa Panavia Tornado -taistelulentokoneet ja täydentää Eurofighter Typhoon -hävittäjiä.</p><p>Ranska oli viemässä tätäkin eurooppalaista hävittäjäkuviota Ranskalle totuttuun tapaan sen omista lähtökohdista.</p><p>Ranskalaissaksalainen usean miljardin dollarin FCAS-hanke oli mahdollista vasta sen jälkeen, kun tämän vuoden tammikuun lopulla Saksa otti huomioon Ranskan kehotukset sulkea Lockheed Martinin F-35-hävittäjät ulos tarjouskilpailusta, jossa valitaan korvaajaa Panavia Tornado -taistelulentokoneelle. Ranska oli vastustanut F-35-hävittäjän ottamista mukaan, koska se piti sitä suorana kilpailijana uudelle ranskalaissaksalaiselle hävittäjälle (<a href="https://www.dw.com/en/germany-and-france-announce-next7.2.2019"><u>Deutche Welle 7.2.2019</u></a>). Ranska agitoi asiassa Saksaa myös Airbusin kautta.</p><p>Ranska oli taas kerran todellakin omassa tyypillisessä äkkivääräelementissään junnaillessa asioita tuolla tavoin.</p><p>Saksan on korvattava Naton velvoittamana Panavia Tornadot hävittäjätyypillä, joka kykenee kuljettamaan myös ydinaseita.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen viimeiset uudet hävittäjät toimitettaisiin siis tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2030, kun Rafalen valmistus loppuisi jo 5-10 vuoden kuluttua uuden Dassault FCAS -hävittäjän hyväksi. On selvää, että kun Dassault FCAS -hävittäjän kehitystyö nyt alkaa, ei vanhaa Rafalea enää kehitellä täysin uusilla järjestelmillä vaan kehitystyö keskittyy uuteen FCAS-hävittäjään.</p><p>Tuohon on meille kaikille tuttua käytöstä poisjäävien puhelinten ja tietokoneiden käyttöjärjestelmien päivityksistä. Kehitystyön painopiste ei ole poistuvissa järjestelmissä.</p><p>Euroopan hävittäjävalmistuskenttä laitetaan nyt uusiksi. Kuudennen sukupolven myötä kolme hävittäjää poistuu (Eurofighter Typhoon, Rafale ja Gripen) ja kaksi tulee tilalle (Tempest ja Dassault FCAS).</p><p>Jos Iso-Britannialla ei olisi brexitiä, tilanne saattaisi olla toinen.</p><p>Alun alkaen Iso-Britannialla ja Ranskalla oli yhteinen ohjelma FCAS:n puitteissa, jossa tarkoitus oli miehittämättömien ilma-alusten prototyyppien kehittäminen. Ranska liittyi vuonna 2012 Iso-Britannian RAF:n Future Combat Air System (FCAS) miehittämättömien ilma-alusten kehittämiseen yhteisymmärryspöytäkirjalla.</p><p>Future Combat Air System -termi on siis syntyjään brittiläinen, ei ranskalainen eikä saksalainen.</p><p>Ranskalaisbrittiläiset yhteistyöyritykset olivat brittiläinen BAE Systems Taranis (<a href="https://www.baesystems.com/en/product/taranis"><u>BAE Systems Taranis</u></a>) ja ranskalainen Dassault (<a href="https://www.dassault-aviation.com/en/defense/neuron/introduction/"><u>Dassault nEUROn</u></a>). FCAS:n juuret ovat jo siis jo vuodessa 2012 ja juuri miehittämättömien ilma-alusten kehittämisessä.</p><p>Vuonna 2014 Ranska ja Iso-Britannia solmivat kehityssopimuksen, jonka päämäärä oli yhdistää Taranis ja nEUROn yhteiseksi miehittämättömäksi ilma-aluksi vuoteen 2016 mennessä. Täysimittaisten prototyyppien kehittäminen oli määrä alkaa vuona 2017.</p><p>Kyse ei siis ollut eikä ole mistään drooneista vaan jo tuolloin itseasiassa taistelupilveen liittyvästä miehittämättömistä ilma-aluksista. Loppuiko ranskalaisbrittiläinen hanke kesken vuonna 2017 brexitin vuoksi, en löytänyt tietoa.</p><p>Euroopassa on siis kaksi uuden kuudennen sukupolven hävittäjähanketta, joissa toisessa on mukana tällä hetkellä Iso-Britannia ja Ruotsi ja toisessa Espanja, Ranska ja Saksa.</p><p>Molemmat hankkeet tulevat todennäköisesti saattamaan jo 2030- ja tai viimeistään 2040-luvulta lähtien pikkuhiljaa vanhat brittiläiset Eurofighter Typhoonit, ruotsalaiset Gripenit ja ranskalaiset Rafalet ilmailumuseoihin. Sekä Rafale- että&nbsp;Eurofighter Typhoon -hävittäjät otettiin käyttöön pian vuoden 2000 jälkeen, joten uusinta tulee ajankohtaiseksi 35-40 vuoden käyttöiällä vuoden 2040 tienoilla.</p><p>Kolme viidestä hävittäjäkandidaatista tulee siis häviämään ennen kuin Suomen uusien hävittäjien elinkaari on edes puolessa välissä.</p><p>Suomi mukaan lukien kukaan ei ole niin harkitsematon, että ostaisi uutena hankintana 30 vuodeksi hävittäjän, jota ei tulla enää kehittämään täysimääräisesti elinkaaren puolen välin jälkeen eikä vastaisi enää tuon ajan jatkuvasti kiristyviä ilmapuolustushaasteita.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopassa suunnitellaan siis kaksi täysin uutta hävittäjätyyppiä, jotka molemmat tulevat olemaan suoraan kuudennen sukupolven hävittäjiä. Miksi kehitetään uusi kallis monien miljardien kehitystyöinvestointia vaativa hävittäjä eikä päivitetä vanhaa?</p><p>Alokkaallakin on armeijassa yleensä parempi tehdä täysin uusi asento kuin korjata vanhaa. Uusia hävittäjien kehitystyötä ei aloiteta huvin vuoksi, jos vanhojen hävittäjien päivitykset täyttää ne haasteet, joita ilmapuolustusvaateet edellyttävät.</p><p>Kyse on teknologian kehityksestä, jota ei voi enää ympätä vanhoihin hävittäjiin päivityksillä.</p><p>Ihmettelen, että puolustushallinnon vuoden 2015 <em>Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta, Loppuraportti</em> -asiakirjasta ei löydy ollenkaan FCAS-lyhennettä, ei Future Combat Air System -määritettä eikä muutakaan asiaan liittyvää. FCAS oli hyvin tiedossa jo vuonna 2015. FCAS on toki kaupallinen termi, mutta kuitenkin olisi syytä huomioida, mitä se pitää sisällään sellaista, mitä aikaisempiin hävittäjäsukupolviin ei enää ole mahdollista liittää.</p><p>Laseraseisiin ei loppuraportti myöskään usko:</p><p>&rdquo;<em>Laserjärjestelmät soveltuvat tulevaisuudessa yksittäisen kohteen, esimerkiksi aluksen, omasuojajärjestelmäksi.</em>&rdquo;</p><p>Miehittämättömän taisteluilma-aluksen käyttöönoton puolustushallinnon esiselvityksen loppuraportti arvioi ihan oikein vuoteen 2035 mennessä, viidennen sukupolven hävittäjän käyttöönoton vuoteen 2030 mennessä ja kuudennen sukupolven hävittäjän käyttöönoton vuoteen 2040 mennessä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mitä sitten kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa?</p><p>Se tarkoittaa mm. häiveominaisuuksia. Kuudennen sukupolven hävittäjä kantaa kaikki aseensa rungon sisäisissä asepaikoissa, jolloin hävittäjä voi välttää tutkan havaitsemisen. Ohjuksia on siis vähemmän kiinnitettynä siipiin näkyvästi. Viidennen sukupolven hävittäjissä&nbsp;(ainoina vielä Lockheed Martin F-22 Raptor ja Lockheed Martin F-35A Lightning II) on jo tutkaheijastusta vähentävät häiveominaisuudet, mutta ne tulevat edelleen kehittymään kuudennessa sukupolvessa.</p><p>Mielestäni häiveominaisuudet ovat se tärkein peruskomponentti, mitä aikaisempien sukupolvien hävittäjiin ei voida oikein jälkijättöisesti päivittää.</p><p>Kyse on myös kehittyneemmästä sensorifuusiosta. Toki jonkinlainen sensorifuusio on jo neljännen sukupolven hävittäjissä, mutta siitä eteenpäin on kyse verkotetusta sensorifuusiosta, mikä mahdollistaa yhteisoperoinnin hävittäjien ja droonien välillä. Kyse on esim. tunnistamisesta: että kyetään tunnistamaan hyvin tarkasti niin omat kuin vihollisen ilma-alukset, ajoneuvot sekä joukot ja välittää tämän tiedon kaikille muille taisteluyksiköille.</p><p>Kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa myös miehittämättömiä ilma-aluksia. Miehitetty hävittäjä toimii miehittämättömien ilma-alusten kanssa muodostaen oman taisteluyksikön. Yksikössä vai olla yksi hävittäjä ja vaikkapa 3-4 miehittämätöntä ilma-alusta. Kyse on taistelupilvestä (combat cloud) ja parvista (swarm strikes).</p><p>Hävittäjä on kytketty myös muuhun kuin vain ilmassa oleviin aseisiin. Ohjattavia aseita voi olla myös maankamaralla tai merellä. Tietokoneet avustavat ja ohjaavat koko laajaa taistelutapahtumaa niin, että syntyy laaja kokonaisuus eikä kyse ole vain yhdestä hävittäjästä tai taisteluyksiköstä.</p><p>Kuudennen sukupolvet hävittäjät ovat varustettavissa laseraseilla ja hypertonisilla ohjuksilla.</p><p>Rolls-Royce kehittää parhaillaan suihkumoottoriin hypersonic propulsion systems -järjestelmää, jolla pyritään kasvattaa nopeutta yli nelinkertaiseen (1372 m/s) äänennopeuteen (<a href="https://www.compositesworld.com/news/rolls-royce-reaction-engines-bae-systems-to-develop-hypersonic-propulsion-systems"><u>Rolls-Royce 31.7.2019</u></a>). Jos kaksivuotinen kehitystyö onnistuu, se tulee Tempest-hävittäjään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ruotsalainen Gripen on entistäkin epäuskottavampi vaihtoehto nyt, kun Ruotsi on liittoutumassa Iso-Britannian kanssa uuden sukupolven hävittäjän kehittämisessä. Tällä liitolla Iso-Britannian kanssa Ruotsi varmistaa sen, että hävittäjiä tullaan kokoamaan myös Ruotsissa tämän vuosisadan jälkipuolella.</p><p>Myös muilla neljännen sukupolven hävittäjillä ei ole enää tilaa Suomen uusiksi hävittäjiksi edes päivityksillä lähelle viidettä sukupolvea. Häiveominaisuudet&nbsp;ovat yksi keskeinen aihe, jota Suomi ei voi missään tapauksessa ohittaa.&nbsp;Vielä uusimpien hävittäjien kehitystyö ja rakentaminen on tässä oleellinen pointti.</p><p>Suomen nykyiset Hornetit kahdella Mid-Life Upgrade -päivityksellä on jo neljännen sukupolven hävittäjä (<a href="https://ilmavoimat.fi/ilmapuolustuksen-suorituskyvyn-kehittaminen"><u>Ilmavoimat</u></a>). Ilmavoimien mukaan Horneteja ei voi enää päivittää.</p><p>Espanja on hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Suomi. Vaikka Espanja liittyi ranskalaissaksalaiseen hävittäjähankkeeseen, eivät F-35-hävittäjiä ole vielä potkittu pois Hornetien korvaajina (<a href="https://www.defensenews.com/global/europe/2019/06/12/spains-military-still-has-eyes-for-the-f-35-despite-european-fighter-push/"><u>DefenseNews 12.6.2019</u></a>). Itseasiassa F-35-hävittäjiä on todennäköinen huomioiden aikataulutus ja Espanjan ilmatukialus Juan Carlos I, jos päätös ei politisoidu. Espanja tilasi vuonna 1983 kaikkiaan 60 EF-18A:ta ja kaksitoista kaksipaikkaista EF-18B:tä. Koneet luovutettiin ilmavoimille marraskuusta 1985 heinäkuuhun 1990.</p><p>Espanja hankki siis Hornetit vuosina 1985-1990, kun Suomi hankki kymmenen vuotta myöhemmin vuosina 1995-2000. Espanjan on määrä korvat Hornetit vuosina&nbsp;2025-2030, siis samaan aikaan kuin Suomi, vaikka hävittäjät ovat kymmenen vuotta vanhempia.</p><p>Suomen HX-hankinnan esiselvityksen &rdquo;<em>Hornet-kaluston käyttöikää rajoittaa kolme päätekijää: suhteellisen&nbsp; suorituskyvyn heikkeneminen, <u>rakenteiden väsyminen</u> ja koneen järjestelmien tuotetuen saatavuus. Hornet-kaluston elinkaaren jatkaminen aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia eikä lisäisi suorituskyvyn korvaamiseen liittyviä vaihtoehtoja. Hornetin elinkaaren jatkaminen ei ole kustannustehokas eikä Suomen puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu.</em>&rdquo; -lausuntaa (<a href="https://www.defmin.fi/files/3168/Esiselvitys_Hornet-kaluston_suorituskyvyn_korvaamisesta.pdf"><u>ISBN 978-951-25-2680-2 pdf</u></a>) ei Espanjassa tunneta eikä vielä allekirjoiteta.</p><p>Vastaavasti Ranska on ottanut käyttöön pääosan Rafale-hävittäjistä vuosina 2001-2004 heti Suomen Hornet-oston loppuajankohdan jälkeen, mutta korvaaja tulee vasta vuonna 2040, joten hävittäjät ovat käytössä vähintään 35 vuotta. On myös syytä aina varautua, että uusi Dassault FCAS-hävittäjä ei vielä valmistu aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2040.</p><p>Iso-Britannian ensimmäiset Eurofighter Typhoon -hävittäjät otetiin käyttöön vuonna 2003 heti Suomen Hornet-oston loppuajankohdan jälkeen. Korvaaja tulee vuonna 2035. On myös syytä aina varautua, että uusi Tempest-hävittäjä ei vielä valmistu aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2035 ja vanhat hävittäjät ovat käytössä vähintään 35 vuotta.</p><p>30 vuoden ikä hävittäjälle ei liene ehdoton yläraja Suomessa kuten ei muuallakaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Brittiläistä Eurofighter Typhoon- ja ranskalaista Rafale-hävittäjää tullaan varmemmin pitämään yllä päivityksillä, kuten esimerkiksi Rafalen F4-päivitys vuodesta 2023 alkaen (<a href="https://defense-update.com/20170323_rafale-f4.html"><u>Defense Update 23.3.2017</u></a>), joka lienee Suomellekin tarjottu. Kun uudet Dassault FCAS- ja Tempest-hävittäjät näkevät päivänvalon, into käytöstä poistuvien Eurofighter Typhoon- ja Rafale-hävittäjien päivityksille varmasti laimenee 2040-luvulta alkaen.</p><p>Iso-Britannian hävittäjät tulevat olemaan Lockheed Martin F-35 ja Tempest. Iso-Britannia luopuu Suomelle tarjotuista Eurofighter Typhoon -hävittäjistä vuosien 2035-2040 tienoilla. Ranska luopuu Rafale-hävittäjistä&nbsp;samoihin aikoihin.</p><p>Hävittäjävalmistajatarjokkaat tietävät tilanteen ja neljännen sukupolven hävittäjät kaiken maailman päivityksillä tulevat olemaan alennusmyynnissä. Uskallan väittää, että halvin tulee olemaan Saab Gripen ja ruotsalaiset yrittävät hämmentää Suomen poliitikot juuri halvalla tarjoushinnalla. Katsotaan, pysyykö Suomessa politiikkojen päät kylmänä.</p><p>Suomen hävittäjähankinta sattuu siis hieman hankalaan aikaan. Suomen uuden hävittäjän elinkaaressa on noin puolet aikaa vuodesta 2040 alkaen.</p><p>Suomella on vain yksi todellinen hävittäjävaihtoehto, jos hävittäjää hankitaan 2050-luvulle saakka. Tuo hävittäjä on Lockheed Martin F-35A Lightning II. Neljännen sukupolven koneita ei enää kannata ostaa kuuden ollessa jo tulossa muutaman vuoden kuluttua hankinnan päättyessä.</p><p>Jos vaihtoehto olisi jokin muu tarjotuista, pitäisi ne uusia kuudennen sukupolven hävittäjillä jo 2040-luvulla. Sekin olisi vaihtoehto, jos hinta olisi alle puolet kaavailusta.</p><p>Jos Suomen valinta olisi eurooppalainen vaihtoehto, tulisi hävittäjän olla Future Combat Air System -tyypin hävittäjä, jollainen myös Tempest tulee ominaisuuksiltaan olemaan. Jos FCAS kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä tutustumassa Airbusin sivuilla (<a href="https://www.airbus.com/defence/fcas.html"><u>Airbus, Future Combat Air System (FCAS)</u></a>).</p><p>Jos FCAS:n lyhyt historia kiinnostaa enemmän, voi käydä esimerkiksi lukemassa Global Security -sivustolla oleva jutun asiasta (<a href="https://www.globalsecurity.org/military/world/europe/fcas.htm"><u>Global Security 18.6.2019</u></a>).</p><p>Jos Naton yhteinen ilmavoimastrategia (JAP) kiinnostaa, voi siihen käydä tutustumassa Naton sivuilla (<a href="https://www.nato.int/nato_static_fl2014/assets/pdf/pdf_2018_06/20180626_20180626-joint-air-power-strategy.pdf"><u>NATO Joint Air Force Strategy 26.6.2018</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen uusi hävittäjähankinta on nimetty puolustushallinnossa HX-hankkeeksi.

Suomen uusi hävittäjä on jokin yksi seuraavista:

  • yhdysvaltalainen Lockheed Martin (kotisivut)

  • ranskalainen Dassault Rafale (kotisivut)

  • brittiläinen Eurofighter Typhoon (kotisivut)

  • ruotsalainen Saab JAS 39 Gripen E (kotisivut)

  • yhdysvaltalainen Boeing F/A-18E/F Super Hornet ja sen elektronisen häirinnän versio EA-18G Growler (kotisivut, kotisivut).

Tarjokkaat ovat neljännen sukupolven hävittäjiä lukuun ottamatta F-35-hävittäjää, joka on nimetä reilusti viidennen sukupolven hävittäjäksi.

Suomen puolustusministeriö sai tarjouspyyntöjen vastaukset kyseisiltä hävittäjävalmistajilta tämän vuoden tammikuussa (HX-hanke, saatekirje 27.4.2018, Puolustushallinto 31.1.2019).

Parhaillaan on menossa tarjousvastausten sisällön analyysivaihe. HX-hankkeen sopimusaikataulu on kirjattu myös Rinteen hallituksen hallitusohjelman sivulle 94: ”Hankintasopimus solmitaan vuonna 2021.” (Osallistava ja osaava Suomi 2019, 6.6.2019). Kaiken kaikkiaan vuonna 2015 käynnistynyt HX-hanke uusien hävittäjien hankkimiseksi kestää 10-15 vuotta.

Yksi tärkeä hävittäjähankintaprosessiin liittyvä asiakirja päiväyksellä 8.6.2015 on puolustushallinnon laatima Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta, Loppuraportti (ISBN 978-951-25-2680-2 pdf).

Tuohon hieman päälle neljä vuotta sitten kirjoitettuun loppuraporttiin on syytä edelleen käydä tutustumassa, jos on jo unohtunut tai jäänyt lukematta. Pitkässä 15 vuotta kestävässä hankintaprosessissa on muistettava, mistä Suomi oikein lähti liikkeeseen, jotta reagointi tarpeellisiin muutoksiin hankinnan aikana olisi joustavaa.

Tänä vuonna tuohon loppuraporttiin perehtyminen on erityisen tärkeää eurooppalaisessa hävittäjävalmistajakentässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Nuo muutokset olivat jo neljä vuotta sitten näkyvissä, kun puolustushallinto loppuraporttia kirjoitti. Moni muukin asia on neljässä vuodessa jo lisää muuttunut ja moni asia tulee vielä muuttumaan. Nuo muutokset on osattava huomioida joustavasti.

                                                                                        ****

Suomen nykyiset Hornet-hävittäjät otettiin käyttöön vuosina 1995-2000 ja niiden elinkaareksi jo tuolloin hankinnan yhteydessä määritettiin noin 30 vuotta. Hornetit poistuvat käytöstä vuoteen 2030 mennessä ja poisto alkaa vuonna 2025. Aikaa alkuun on siis vaajat kuusi vuotta. 30 vuoden käyttöikä ei toki ole Horneteille enimmäisaika, jos vertaillaan esimerkiksi Espanjan uusinnan kohteina oleviin Horneteihin.

Uudet hävittäjät otetaan siis käyttöön siis vuosina 2025-2030.

Uusien hävittäjien elinkaarta ei ole määritelty puolustushallinnon HX-asiakirjoissa tarkasti muutoin kuin maininnalla:

Mikäli Suomi päättää hankkia monitoimihävittäjän Hornet-kaluston seuraajaksi, ovat koneen potentiaali ja joustavuus avaintekijöitä, jotta hankittavalla koneella kyetään operoimaan uskottavasti vähintään 2050-luvulle saakka.” (ISBN 978-951-25-2680-2 pdf).

Uudella hävittäjällä tulee olla siis joustavuutta ja potentiaalia. Potentiaali tarkoittaa yhtä kuin suorituskykyä. Joustavuus tarkoittaa päivityksiä uusille asejärjestelmille ja taistelutekniikoille.

Suomen uudet hävittäjät tulevat siis olemaan käytössä vuosista 2025-2030 vuosiin 2055-2060 saakka käyttöiän keskivälin ollessa vuosissa 2040-2045.

Hävittäjähankinnan aikataulukaavio on esitetty kuvassa 1.

Suomen puolustushallinnon laatimassa Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta -asiakirjassa on mielenkiintoinen toteamus koskien vuotta 2040:

Yhtään uutta eurooppalaista hävittäjäohjelmaa ei ole käynnissä, joten eurooppalaista miehitettyä häivehävittäjää ei tämänhetkisten arvioiden mukaan ole odotettavissa ennen 2040-lukua.

Tuo häivehävittäjätoteamus ei pidä enää paikkaansa. Olettamus on osoittautumassa vääräksi. Tuohon toteamukseen palaan vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa Suomen hävittäjähankinnan perusteiden kannalta hieman kitkerästi.

Esiselvitysasiakirjan perusteella Suomen puolustushallinto ajatteli hävittäjähankintaa siis vain noin vuoteen 2040 saakka. Hävittäjien elinkaaren loppuaika on jätetty tarkasti miettimättä. On selvää, että pitkäkestoiseen hankintaan liittyvät epävarmuustekijät kasvavat tarkastelujakson loppupuolella, mutta tarkastelua ei ole syytä lopettaa elinkaaren puoliväliin.

Puolustushallinnon esiselvitysasiakirjassa muutoinkin korostettiin vuonna 2015 näköpiirissä olevan tilanteen muuttumattomuutta vuoteen 2040 saakka mm. viittaamalla Ruotsin parlamentaarisen ilmapuolustuskomitean vuonna 2013 tekemään Luftförsvarsutredningen 2040 -selvitykseen, jossa tarkasteltiin Ruotsin ilmapuolustuksen pitkän aikajänteen kehittämistarpeita vain vuoteen 2040 saakka (SOU 2013:86).

Puolustushallinnolle muistutus HX-hankkeeseen liittyen: jos hävittäjät hankitaan vuosiin 2055-2060 saakka, ei hankinnan yksityiskohtaista tarkastelua voi lopettaa alle puoliväliin vuoteen 2040. Hävittäjämaailma ei lopu vuonna 2040, vaan oikeastaan uusi vasta alkaa tuolloin.

Kuvassa 2 on esitetty hävittäjäsukupolvia toisesta aina kuudenteen sukupolveen saakka (2., 3., 4., 4+, 4++, 5. ja 6. hävittäjäsukupolvet). Kuudes hävittäjäsukupolvi tulisi siis vuoden 2040 tienoilla, mikä arvio on nyt osoittautumassa oikeaksi. Kuvan lähde on edellä mainittu puolustushallinnon laatima esiselvitys.

Ensimmäiset kuudennen sukupolven hävittäjät tulevat näillä näkymin markkinoille jo vuonna 2035. Vuosina 2025-2030 olisivat siis olemassa hävittäjätoimitusten alkaessa Suomeen siis 4., 4+, 4++ ja 5. sukupolven hävittäjät. Kuudes sukupolvi olisi markkinoilla jo viiden vuoden kuluttua siitä, kun viimeiset Suomen uudet hävittäjät otettaisiin käyttöön.

Kysymys kuuluu, minkä sukupolven hävittäjiä Suomi hankkii vuonna 2025, kun samojen hävittäjien pitää olla toimivia vielä vuosina 2055-2060?

Me tiedämme, kuinka nopeasti nykymaailmassa myös aseteknologia kehittyy. Yhtenä esimerkkinä Venäjän laseraseesta olen kirjoittanut ohimenevästi jo aikaisemmin esitellessäni yhden laseraseen testiradan ja laserasetukikohdan (US-blogi 8.2.2019).

                                                                                        ****

“Sweden to join British ‘Tempest’ next-gen fighter push” oli uutisotsikko DefenceNews-uutissivustolla heinäkuun alussa (DefenseNews 7.7.2019). Vapaasti suomennettuna ”Ruotsi liittyy brittiläiseen seuraavan sukupolven Tempest-hävittäjän kehittämiseen”.

Kaikille, jotka ihmettelevät edellä olevaa käännöstä: englanninkielinen push-sana ei ole käännetty tässä ponnisteluksi, vaan kehittämiseksi, koska siitä jutun sisällössä on kysymys: uuden hävittäjän kehittämisestä ja luomisesta.

Ruotsi on ensimmäinen valtio, joka liittyi Iso-Britannian kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjäohjelmaan. Ruotsin liittyminen tiedotettiin tarkemmin 19. heinäkuuta RAF:n tukikohdassa Fairfordissa Royal International Air Tattoo (RIAT) -ilmanäyttelytapahtuman yhteydessä.

Miksi Gripen-Ruotsi liittyi mukaan Iso-Britannian kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjäohjelmaan?

Kyse on vain kymmenen miljoonan asukaan Ruotsin rajallisista resursseista niin teknisesti kuin rahallisesti. Uuden hävittäjän kehittäminen on miljardi-investointi. Euroopassa yksikään valtio ei oikein enää kykene uuden hävittäjän kehittämiseen yksin huomioiden nykymaailman asettamat vaatimukset ilmapuolustukselle. On tehtävä yhteistyötä.

Ruotsin Gripenien tuotanto tulee loppumaan 2030-luvun jälkipuolella kuudennen sukupolven hävittäjien tullessa markkinoille. Ruotsissakin kootaan silloin Tempest-hävittäjiä.

Fokus on siis jo nyt hävittäjien kehitystyössä kuudennen sukupolven hävittäjissä, ei neljännen sukupolven päivityksissä eikä edes viidennen sukupolven hävittäjissä. Palaan vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa, mitä kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa ilmapuolustuskyvykkyydessä.

                                                                                        ****

Iso-Britannialla ja Ruotsilla tulevat olemaan samanlaiset sotilaalliset vaatimukset silloin, kun Tempest-hävittäjät otetaan käyttöön vuodesta 2035-2040. Nuo vaatimukset ovat samat jo nyt. Yksi tärkein vaatimusten asettaja on Venäjä. Kyse on samasta, mistä JEF:ssä ja muusta Euroopan luoteiskulmassa, jossa on menossa monia puolustuksen alueellisia yhteistyöhankkeita.

Ensimmäiset Tempest-hävittäjät on tarkoitus ottaa siis jo viiden vuoden kuluessa käyttöön siitä, kun viimeiset uudet hävittäjät luovutettaisiin Suomelle vuonna 2030.

With a much more assertive Russia on their doorstep the Swedes may well look at their capability requirements for 2040 and beyond and decide they need something much bigger than the Gripen.” (DefenseNews 7.7.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Koska Venäjä on paljon vakuuttavampi [Ruotsin] rajoilla, ruotsalaiset saattavat hyvinkin tarkastella kyvykkyysvaatimuksiaan vuoteen 2040 ja sen jälkeiseen aikaan ja päättävät, että he tarvitsevat jotain paljon suurempaa kuin Gripen.”

Noiden sanojen lausuja oli  DefenseNews-sivuston jutussa Doug Barrie, joka on lontoolaisen The International Institute for Strategic Studies (IISS) -tutkimuslaitoksen vanhempi sotilasilmailunanalyytikko. Noihin “koska Venäjä on paljon vakuuttavampi Ruotsin rajoilla” ja ”tarvitsevat jotain paljon ismpaa kuin Gripen” ilmaisuihin on ainakin minun täällä Euroopan luoteiskolkassa helppo yhtyä.

Kaikessa on pohjimmiltaan kysymys sotilaallisesta voimasta ja sen kyvykkyydessä Venäjän rajamailla. Kuka omaa parhaimman hävittäjäkyvykkyyden. Venäjä asettaa kovat haasteet.

Ruotsin lisäksi Japani, Italia ja Turkki ovat maita, jotka ovat olleet kiinnostuneita Iso-Britannian Tempest-hävittäjähankkeesta. Yhdysvallat on juuri tiputtanut Turkin Lockheed Martin F-35 -hankkeesta, joka lienee osaltaan vaikuttanut Turkin halukkuuteen. Turkki tarvitsee uudet nykyaikaiset hävittäjät, kun ja jos F-35 ei ole enää Turkin käytettävissä yhteistyöhankkeena.

Pienenä hävittäjävalmistajana Ruotsilla on ollut koko ajan suuria vaikeuksia saada Gripeneitä kaupaksi. Pitkälle neuvoteltuja kauppoja on peruuntunut, Sveitsi esimerkkinä. Natoon kuulumaton pieni Ruotsi ei vain ole uskottava hävittäjätoimittaja. Euroopan taivaalla Tšekin, Unkarin ja Ruotsin ilmavoimissa voi lentää vain 122 Gripeniä, kun esimerkiksi jo Ranskalla itsellään on Rafale-hävittäjiä 136 kappaletta.

Ruotsin yhteistyö Iso-Britannian kanssa uuden hävittäjän kehitystyössä on Ruotsille hyvästä. Ruotsi on nyt viimein ymmärtänyt tuon ja toivottavasti myös Suomessa ymmärretään tuo, kun arvioidaan Gripen-hävittäjää Suomen hävittäjävaihtoehtona. Neljännen sukupolven Gripen ei ole enää vaihtoehto.

Suomen on siis nyt hävittäjähankinnassa todellakin osattava katsoa paljon myös vuoden 2040 jälkeiseen aikaan tuon ajan vaatimusten edellyttämällä tavalla. Silloin aletaan todella vasta mitata HX-hävittäjähankinnan onnistumista Suomelle.

                                                                                        ****

Kuudennen sukupolven Tempest on vanhan brittiläisen aseteknologian suuryritys BAE Systemsin (kotisivut) sekä brittiläisen Rolls-Roycen (kotisivut), italialaisen Leonardon (kotisivut) ja eurooppalaisen MBDA:n (kotisivut) yhteishanke. MBDA:n suurin omistaja on BAE Systems.

Kyseessä on hanke, johon Iso-Britannia satsaa paljon eurooppalaisena sotilaallisena suurvaltana. Tempest-nimellä on Britanniassa historialliset juuret toisesta maailmansodasta.

Hävittäjän kehityshanke on iso. Iso-Britannian hallituksen on tarkoitus investoida projektiin 2 miljardia puntaa vuoteen 2025 mennessä. Ruotsin rahallisia panostuksia en löytänyt, mutta jo tehdyillä päätöksillä Ruotsilla on tarkoitus olla mukana hankkeessa vähintään kymmenen vuotta, mikä on siis Ruotsin jo hyväksymä päätös. Jatkoa tulee seuraamaan, mikäli uusi hävittäjä saadaan aikaan.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin sanat ovat hyvin kuvaavia:

Att utveckla stridsflyg är oerhört långsiktiga processer så vi tycker faktiskt att det är dags att börja med det som blir nästa generation efter Jas Gripen 39 E. Och att staten är med och går in i det här handlar primärt om hur vi utvecklar svensk försvarsförmåga långsiktigt och hur klarar vi försvaret av Sveriges luftrum.” (SVT 19.7.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Hävittäjien kehittäminen on erittäin pitkäaikainen  prosessi, joten mielestämme on aika aloittaa siitä, mikä on seuraava sukupolvi Jas Gripen 39 E:n jälkeen. Ja se, että valtio on tässä mukana, liittyy ensisijaisesti siihen, kuinka kehitämme Ruotsin puolustuskykyä pitkällä tähtäimellä ja miten hallitsemme Ruotsin ilmatilan puolustusta.”

Ruotsi on siis kääntänyt katseensa jo Jas Gripen 39 E:n jälkeiseen aikaan. Kyse on vuosien 2035-2040 jälkeisestä ajasta, jolloin Suomen uusien hävittäjien elinkaaresta on käytetty alle puolet.

Ruotsissa on nyt ymmärretty, mitä myös Doug Barrie lausui ja jota käsittelin edellisessä luvussa: mikä on  tilanne Gripen 39 E:n jälkeen.

Saabin Jas Gripen 39 E on Ruotsin viimeinen hävittäjäsukupolvi. Gripen ei ollut todellisuudessa itsensä Ruotsin vaan yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa kehitetty. Tähänkään saakka hävittäjän kehitystyö ei ole onnistunut pieneltä valtiolta yksin.

Ruotsi on siis hyvin ymmärtänyt rajansa. Toivottavasti myös Suomessa ymmärretään hävittäjävalintaa tehtäessä hyvin Ruotsin rajat.

On selvää, ettei Ruotsi tule jatkamaan Gripen-hävittäjillä, kun nykyisistä aika jättää. En puhu nyt itse hävittäjän nimestä. 100-prosenttisella varmuudella Suomi ei tule hankkimaan uusia hävittäjiään Ruotsista, ellei hankita hävittäjäkalustoa vain vuoteen 2040 saakka ja hinta olisi tällöin vain tuon elinkaaren mukainen. Jos ratkaisu oli jokin muu, se olisi poliitikkojen tekemä eikä ainakaan ammattisotilaiden.

                                                                                        ****

Euroopassa Iso-Britannian ja Ruotsin lisäksi myös Ranskalla, Saksalla ja Espanjalla on oma uuden hävittäjän kehityshanke.

Suomen yksi hävittäjävaihtoehto on yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, jota valmistaa BAE Systems yhteistyössä Airbusin (kotisivut) ja Leonardon kanssa.

Myös uuden Tempest-hävittäjän valmistaja on siis BAE Systems ja mukana on myös Leonardo. Uuden Tempest-hävittäjän ja vanhan Eurofighter Typhoon -hävittäjän valmistuksessa on samoja valmistajia, mutta Airbus on siirtynyt toiseen hankkeeseen.

Typhoon on jo ikääntynyt hävittäjä ja Iso-Britannian osalta Tempest tulee korvaamaan sen vuoteen 2035 mennessä. Tuo on todettu selkeästi niin julkisuudessa kuin myös Iso-Britannian puolustusministeriön sekä myös hävittäjävalmistajan taholta:

By 2035 it will have replaced the ageing Typhoon – once known as the Eurofighter – which was a genuinely pan-European aircraft.” (esim. Express 8.7.2019 ja The NY Times Post 8.7.2019)

Vuoteen 2035 mennessä se [Tempest] on korvannut ikääntyvän Typhoonin - joka tunnetaan myös nimellä Eurofighter - joka oli aidosti yhteiseurooppalainen hävittäjä.

Eurofighter Typhoon oli tosiaankin alun alkujaan Iso-Britannian, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan välinen yhteiseurooppalainen hävittäjähanke, jossa myös Ranska oli mukana. Erimielisyydet suunnittelun johtamisesta ja operatiivisista vaatimuksista johtivat Ranskan lähtöön kehittämään omaa Dassault Rafalea.

Ranska on vähän joka paikassa änkyrä, jos asiat eivät mene Ranskan pillin mukaan. Erossa Ranska oli myös Natosta. Temperamentikas äkkiväärä, mikä äkkiväärä.

Suomen viimeiset uudet hävittäjät toimitettaisiin siis tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2030, kun Typhoonin lopun alku alkaisi jo 5-10 vuoden kuluttua. On selvää, että kun Tempest-hävittäjän kehitystyö nyt alkaa, ei vanhaa Typhoonia enää juurikaan kehitellä. Typhoonin lopun varmistaa myös ranskalaissaksalainen hävittäjähanke, josta lisää seuraavissa luvuissa.

Typhoonin kohtalo on yhtä kuin Gripenin kohtalo. Molemmat hävittäjät tulee korvaamaan Iso-Britannian ja Ruotsin osalta Tempest.

                                                                                        ****

Spain joins Franco-German alliance to develop fighter jet” oli uutisotsikko The Financial times -lehden verkkosivuilla kesäkuun puolivälissä (FT 17.6.2019). Vapaasti suomennettuna: ”Espanja liittyy ranskalaissaksalaiseen liittoumaan kehittämään [uutta] hävittäjää”.

Espanjan, Ranskan ja Saksan puolustusministerit allekirjoittivat 17.6.2019 Pariisin ilmailunäyttelyssä (SIAE 2019) sopimuksen hävittäjähankkeesta, joka kilpailee Ison-Britannian johtaman suunnitelman kanssa kehittää uusi hävittäjä Eurooppaan (Forces 17.6.2019).

Saksan puolustusministeri oli tuolloin Ursula von der Leyen, josta tulee nyt EU-komission puheenjohtaja.

Hän hehkutti:

This is a great day for the European defence union because it is the first time that we jointly launch a European combat air system. The fact that Spain joins today underlines this.

Vapaasti suomennettuna:

 ”Tämä on upea päivä eurooppalaiselle puolustusliitolle, koska nyt on ensimmäinen kerta, kun käynnistämme yhdessä eurooppalaisen ilmataistelujärjestelmän. Espanjan liittymineen tänään korostaa tätä [yhdessäoloa].

Mielenkiintoinen on von der Leyenin käyttämä the European defence union -termi.

Uuden hävittäjän nimeä ei ole vielä päätetty. Kyse on kuitenkin kuudennen sukupolven hävittäjästä. Käytän tässä kirjoituksessa nimenä Dassault FCAS (kotisivut, Airbus). FCAS on englanninkielinen lyhenne sanoista Future Combat Air System. Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen viittasi Pariisin ilmailunäyttelyssä uudesta hävittäjästä vain seuraavan sukupolven asejärjestelmänä (Next Generation Weapons System, NGWS).

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoittivat ensi kerran uuden seuraavan sukupolven hävittäjän kehittämisestä jo kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2017 (esim. DefenseNews 14.7.2019). Jo tuolloin kaksi vuotta sitten ilmoitettiin, että uusi hävittäjä tulee korvaamaan Rafale-hävittäjän ja Typhoon-hävittäjän vuosista 2035-2040 eteenpäin.

Dassault FCAS tulee siis korvaamaan Ranskan Rafale-hävittäjät, Saksan Eurofighter Typhoon -hävittäjät ja ehkä jopa myös Espanjan F-18 Hornet -hävittäjät vuosina 2035-2040, jos espanjalaispoliitikot saavat päättää. Suomen hävittäjäkandidaateille on siis käymässä kova kato vuosista 2035-2040 eteenpäin.

Uuden Dassault FCAS -hävittäjän valmistajina Airbus ja Ranskan Dassault Aviation ilmoittivat Pariisin ilmailunäyttelyssä, että uuden hävittäjän ensimmäinen koelento olisi jo vuonna 2026. Itseasiassa The Future Combat Air System (FCAS) oli mainittu jo tammikuussa 2016 Saksan hallituksen julkaisemassa Air Capability Strategy Paper -asiakirjassa (Air Power Development Strategy 2016). Saksa korvaa ilmavoimiensa Panavia Tornado -taistelulentokoneet ja täydentää Eurofighter Typhoon -hävittäjiä.

Ranska oli viemässä tätäkin eurooppalaista hävittäjäkuviota Ranskalle totuttuun tapaan sen omista lähtökohdista.

Ranskalaissaksalainen usean miljardin dollarin FCAS-hanke oli mahdollista vasta sen jälkeen, kun tämän vuoden tammikuun lopulla Saksa otti huomioon Ranskan kehotukset sulkea Lockheed Martinin F-35-hävittäjät ulos tarjouskilpailusta, jossa valitaan korvaajaa Panavia Tornado -taistelulentokoneelle. Ranska oli vastustanut F-35-hävittäjän ottamista mukaan, koska se piti sitä suorana kilpailijana uudelle ranskalaissaksalaiselle hävittäjälle (Deutche Welle 7.2.2019). Ranska agitoi asiassa Saksaa myös Airbusin kautta.

Ranska oli taas kerran todellakin omassa tyypillisessä äkkivääräelementissään junnaillessa asioita tuolla tavoin.

Saksan on korvattava Naton velvoittamana Panavia Tornadot hävittäjätyypillä, joka kykenee kuljettamaan myös ydinaseita.

                                                                                        ****

Suomen viimeiset uudet hävittäjät toimitettaisiin siis tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2030, kun Rafalen valmistus loppuisi jo 5-10 vuoden kuluttua uuden Dassault FCAS -hävittäjän hyväksi. On selvää, että kun Dassault FCAS -hävittäjän kehitystyö nyt alkaa, ei vanhaa Rafalea enää kehitellä täysin uusilla järjestelmillä vaan kehitystyö keskittyy uuteen FCAS-hävittäjään.

Tuohon on meille kaikille tuttua käytöstä poisjäävien puhelinten ja tietokoneiden käyttöjärjestelmien päivityksistä. Kehitystyön painopiste ei ole poistuvissa järjestelmissä.

Euroopan hävittäjävalmistuskenttä laitetaan nyt uusiksi. Kuudennen sukupolven myötä kolme hävittäjää poistuu (Eurofighter Typhoon, Rafale ja Gripen) ja kaksi tulee tilalle (Tempest ja Dassault FCAS).

Jos Iso-Britannialla ei olisi brexitiä, tilanne saattaisi olla toinen.

Alun alkaen Iso-Britannialla ja Ranskalla oli yhteinen ohjelma FCAS:n puitteissa, jossa tarkoitus oli miehittämättömien ilma-alusten prototyyppien kehittäminen. Ranska liittyi vuonna 2012 Iso-Britannian RAF:n Future Combat Air System (FCAS) miehittämättömien ilma-alusten kehittämiseen yhteisymmärryspöytäkirjalla.

Future Combat Air System -termi on siis syntyjään brittiläinen, ei ranskalainen eikä saksalainen.

Ranskalaisbrittiläiset yhteistyöyritykset olivat brittiläinen BAE Systems Taranis (BAE Systems Taranis) ja ranskalainen Dassault (Dassault nEUROn). FCAS:n juuret ovat jo siis jo vuodessa 2012 ja juuri miehittämättömien ilma-alusten kehittämisessä.

Vuonna 2014 Ranska ja Iso-Britannia solmivat kehityssopimuksen, jonka päämäärä oli yhdistää Taranis ja nEUROn yhteiseksi miehittämättömäksi ilma-aluksi vuoteen 2016 mennessä. Täysimittaisten prototyyppien kehittäminen oli määrä alkaa vuona 2017.

Kyse ei siis ollut eikä ole mistään drooneista vaan jo tuolloin itseasiassa taistelupilveen liittyvästä miehittämättömistä ilma-aluksista. Loppuiko ranskalaisbrittiläinen hanke kesken vuonna 2017 brexitin vuoksi, en löytänyt tietoa.

Euroopassa on siis kaksi uuden kuudennen sukupolven hävittäjähanketta, joissa toisessa on mukana tällä hetkellä Iso-Britannia ja Ruotsi ja toisessa Espanja, Ranska ja Saksa.

Molemmat hankkeet tulevat todennäköisesti saattamaan jo 2030- ja tai viimeistään 2040-luvulta lähtien pikkuhiljaa vanhat brittiläiset Eurofighter Typhoonit, ruotsalaiset Gripenit ja ranskalaiset Rafalet ilmailumuseoihin. Sekä Rafale- että Eurofighter Typhoon -hävittäjät otettiin käyttöön pian vuoden 2000 jälkeen, joten uusinta tulee ajankohtaiseksi 35-40 vuoden käyttöiällä vuoden 2040 tienoilla.

Kolme viidestä hävittäjäkandidaatista tulee siis häviämään ennen kuin Suomen uusien hävittäjien elinkaari on edes puolessa välissä.

Suomi mukaan lukien kukaan ei ole niin harkitsematon, että ostaisi uutena hankintana 30 vuodeksi hävittäjän, jota ei tulla enää kehittämään täysimääräisesti elinkaaren puolen välin jälkeen eikä vastaisi enää tuon ajan jatkuvasti kiristyviä ilmapuolustushaasteita.

                                                                                        ****

Euroopassa suunnitellaan siis kaksi täysin uutta hävittäjätyyppiä, jotka molemmat tulevat olemaan suoraan kuudennen sukupolven hävittäjiä. Miksi kehitetään uusi kallis monien miljardien kehitystyöinvestointia vaativa hävittäjä eikä päivitetä vanhaa?

Alokkaallakin on armeijassa yleensä parempi tehdä täysin uusi asento kuin korjata vanhaa. Uusia hävittäjien kehitystyötä ei aloiteta huvin vuoksi, jos vanhojen hävittäjien päivitykset täyttää ne haasteet, joita ilmapuolustusvaateet edellyttävät.

Kyse on teknologian kehityksestä, jota ei voi enää ympätä vanhoihin hävittäjiin päivityksillä.

Ihmettelen, että puolustushallinnon vuoden 2015 Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta, Loppuraportti -asiakirjasta ei löydy ollenkaan FCAS-lyhennettä, ei Future Combat Air System -määritettä eikä muutakaan asiaan liittyvää. FCAS oli hyvin tiedossa jo vuonna 2015. FCAS on toki kaupallinen termi, mutta kuitenkin olisi syytä huomioida, mitä se pitää sisällään sellaista, mitä aikaisempiin hävittäjäsukupolviin ei enää ole mahdollista liittää.

Laseraseisiin ei loppuraportti myöskään usko:

Laserjärjestelmät soveltuvat tulevaisuudessa yksittäisen kohteen, esimerkiksi aluksen, omasuojajärjestelmäksi.

Miehittämättömän taisteluilma-aluksen käyttöönoton puolustushallinnon esiselvityksen loppuraportti arvioi ihan oikein vuoteen 2035 mennessä, viidennen sukupolven hävittäjän käyttöönoton vuoteen 2030 mennessä ja kuudennen sukupolven hävittäjän käyttöönoton vuoteen 2040 mennessä.

                                                                                        ****

Mitä sitten kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa?

Se tarkoittaa mm. häiveominaisuuksia. Kuudennen sukupolven hävittäjä kantaa kaikki aseensa rungon sisäisissä asepaikoissa, jolloin hävittäjä voi välttää tutkan havaitsemisen. Ohjuksia on siis vähemmän kiinnitettynä siipiin näkyvästi. Viidennen sukupolven hävittäjissä (ainoina vielä Lockheed Martin F-22 Raptor ja Lockheed Martin F-35A Lightning II) on jo tutkaheijastusta vähentävät häiveominaisuudet, mutta ne tulevat edelleen kehittymään kuudennessa sukupolvessa.

Mielestäni häiveominaisuudet ovat se tärkein peruskomponentti, mitä aikaisempien sukupolvien hävittäjiin ei voida oikein jälkijättöisesti päivittää.

Kyse on myös kehittyneemmästä sensorifuusiosta. Toki jonkinlainen sensorifuusio on jo neljännen sukupolven hävittäjissä, mutta siitä eteenpäin on kyse verkotetusta sensorifuusiosta, mikä mahdollistaa yhteisoperoinnin hävittäjien ja droonien välillä. Kyse on esim. tunnistamisesta: että kyetään tunnistamaan hyvin tarkasti niin omat kuin vihollisen ilma-alukset, ajoneuvot sekä joukot ja välittää tämän tiedon kaikille muille taisteluyksiköille.

Kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa myös miehittämättömiä ilma-aluksia. Miehitetty hävittäjä toimii miehittämättömien ilma-alusten kanssa muodostaen oman taisteluyksikön. Yksikössä vai olla yksi hävittäjä ja vaikkapa 3-4 miehittämätöntä ilma-alusta. Kyse on taistelupilvestä (combat cloud) ja parvista (swarm strikes).

Hävittäjä on kytketty myös muuhun kuin vain ilmassa oleviin aseisiin. Ohjattavia aseita voi olla myös maankamaralla tai merellä. Tietokoneet avustavat ja ohjaavat koko laajaa taistelutapahtumaa niin, että syntyy laaja kokonaisuus eikä kyse ole vain yhdestä hävittäjästä tai taisteluyksiköstä.

Kuudennen sukupolvet hävittäjät ovat varustettavissa laseraseilla ja hypertonisilla ohjuksilla.

Rolls-Royce kehittää parhaillaan suihkumoottoriin hypersonic propulsion systems -järjestelmää, jolla pyritään kasvattaa nopeutta yli nelinkertaiseen (1372 m/s) äänennopeuteen (Rolls-Royce 31.7.2019). Jos kaksivuotinen kehitystyö onnistuu, se tulee Tempest-hävittäjään.

                                                                                        ****

Ruotsalainen Gripen on entistäkin epäuskottavampi vaihtoehto nyt, kun Ruotsi on liittoutumassa Iso-Britannian kanssa uuden sukupolven hävittäjän kehittämisessä. Tällä liitolla Iso-Britannian kanssa Ruotsi varmistaa sen, että hävittäjiä tullaan kokoamaan myös Ruotsissa tämän vuosisadan jälkipuolella.

Myös muilla neljännen sukupolven hävittäjillä ei ole enää tilaa Suomen uusiksi hävittäjiksi edes päivityksillä lähelle viidettä sukupolvea. Häiveominaisuudet ovat yksi keskeinen aihe, jota Suomi ei voi missään tapauksessa ohittaa. Vielä uusimpien hävittäjien kehitystyö ja rakentaminen on tässä oleellinen pointti.

Suomen nykyiset Hornetit kahdella Mid-Life Upgrade -päivityksellä on jo neljännen sukupolven hävittäjä (Ilmavoimat). Ilmavoimien mukaan Horneteja ei voi enää päivittää.

Espanja on hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Suomi. Vaikka Espanja liittyi ranskalaissaksalaiseen hävittäjähankkeeseen, eivät F-35-hävittäjiä ole vielä potkittu pois Hornetien korvaajina (DefenseNews 12.6.2019). Itseasiassa F-35-hävittäjiä on todennäköinen huomioiden aikataulutus ja Espanjan ilmatukialus Juan Carlos I, jos päätös ei politisoidu. Espanja tilasi vuonna 1983 kaikkiaan 60 EF-18A:ta ja kaksitoista kaksipaikkaista EF-18B:tä. Koneet luovutettiin ilmavoimille marraskuusta 1985 heinäkuuhun 1990.

Espanja hankki siis Hornetit vuosina 1985-1990, kun Suomi hankki kymmenen vuotta myöhemmin vuosina 1995-2000. Espanjan on määrä korvat Hornetit vuosina 2025-2030, siis samaan aikaan kuin Suomi, vaikka hävittäjät ovat kymmenen vuotta vanhempia.

Suomen HX-hankinnan esiselvityksen ”Hornet-kaluston käyttöikää rajoittaa kolme päätekijää: suhteellisen  suorituskyvyn heikkeneminen, rakenteiden väsyminen ja koneen järjestelmien tuotetuen saatavuus. Hornet-kaluston elinkaaren jatkaminen aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia eikä lisäisi suorituskyvyn korvaamiseen liittyviä vaihtoehtoja. Hornetin elinkaaren jatkaminen ei ole kustannustehokas eikä Suomen puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu.” -lausuntaa (ISBN 978-951-25-2680-2 pdf) ei Espanjassa tunneta eikä vielä allekirjoiteta.

Vastaavasti Ranska on ottanut käyttöön pääosan Rafale-hävittäjistä vuosina 2001-2004 heti Suomen Hornet-oston loppuajankohdan jälkeen, mutta korvaaja tulee vasta vuonna 2040, joten hävittäjät ovat käytössä vähintään 35 vuotta. On myös syytä aina varautua, että uusi Dassault FCAS-hävittäjä ei vielä valmistu aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2040.

Iso-Britannian ensimmäiset Eurofighter Typhoon -hävittäjät otetiin käyttöön vuonna 2003 heti Suomen Hornet-oston loppuajankohdan jälkeen. Korvaaja tulee vuonna 2035. On myös syytä aina varautua, että uusi Tempest-hävittäjä ei vielä valmistu aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2035 ja vanhat hävittäjät ovat käytössä vähintään 35 vuotta.

30 vuoden ikä hävittäjälle ei liene ehdoton yläraja Suomessa kuten ei muuallakaan.

                                                                                        ****

Brittiläistä Eurofighter Typhoon- ja ranskalaista Rafale-hävittäjää tullaan varmemmin pitämään yllä päivityksillä, kuten esimerkiksi Rafalen F4-päivitys vuodesta 2023 alkaen (Defense Update 23.3.2017), joka lienee Suomellekin tarjottu. Kun uudet Dassault FCAS- ja Tempest-hävittäjät näkevät päivänvalon, into käytöstä poistuvien Eurofighter Typhoon- ja Rafale-hävittäjien päivityksille varmasti laimenee 2040-luvulta alkaen.

Iso-Britannian hävittäjät tulevat olemaan Lockheed Martin F-35 ja Tempest. Iso-Britannia luopuu Suomelle tarjotuista Eurofighter Typhoon -hävittäjistä vuosien 2035-2040 tienoilla. Ranska luopuu Rafale-hävittäjistä samoihin aikoihin.

Hävittäjävalmistajatarjokkaat tietävät tilanteen ja neljännen sukupolven hävittäjät kaiken maailman päivityksillä tulevat olemaan alennusmyynnissä. Uskallan väittää, että halvin tulee olemaan Saab Gripen ja ruotsalaiset yrittävät hämmentää Suomen poliitikot juuri halvalla tarjoushinnalla. Katsotaan, pysyykö Suomessa politiikkojen päät kylmänä.

Suomen hävittäjähankinta sattuu siis hieman hankalaan aikaan. Suomen uuden hävittäjän elinkaaressa on noin puolet aikaa vuodesta 2040 alkaen.

Suomella on vain yksi todellinen hävittäjävaihtoehto, jos hävittäjää hankitaan 2050-luvulle saakka. Tuo hävittäjä on Lockheed Martin F-35A Lightning II. Neljännen sukupolven koneita ei enää kannata ostaa kuuden ollessa jo tulossa muutaman vuoden kuluttua hankinnan päättyessä.

Jos vaihtoehto olisi jokin muu tarjotuista, pitäisi ne uusia kuudennen sukupolven hävittäjillä jo 2040-luvulla. Sekin olisi vaihtoehto, jos hinta olisi alle puolet kaavailusta.

Jos Suomen valinta olisi eurooppalainen vaihtoehto, tulisi hävittäjän olla Future Combat Air System -tyypin hävittäjä, jollainen myös Tempest tulee ominaisuuksiltaan olemaan. Jos FCAS kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä tutustumassa Airbusin sivuilla (Airbus, Future Combat Air System (FCAS)).

Jos FCAS:n lyhyt historia kiinnostaa enemmän, voi käydä esimerkiksi lukemassa Global Security -sivustolla oleva jutun asiasta (Global Security 18.6.2019).

Jos Naton yhteinen ilmavoimastrategia (JAP) kiinnostaa, voi siihen käydä tutustumassa Naton sivuilla (NATO Joint Air Force Strategy 26.6.2018).

]]>
57 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279092-ruotsalainen-saab-gripen-ei-voi-enaa-olla-suomen-havittajakandidaatti#comments F-35 Hävittäjähankinta HX-hävittäjähanke Jas Gripen 39 E/F Turpo Sat, 03 Aug 2019 18:58:22 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/279092-ruotsalainen-saab-gripen-ei-voi-enaa-olla-suomen-havittajakandidaatti
Kreikan Israel -suhde kehittynee edelleen http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278588-kreikan-israel-suhde-kehittynee-edelleen <p><strong>Kreikan vaalit [30.06.2029] toivat dramaattisen muutoksen hallitusvastuun siirryttyä radikaalivasemmiston Syriza puolueelta oikeistolaiselle New Democracy konservatiivipuolueelle ja pääministeri Aleksis Tsiprasin vaihduttua Kyriakos Mitsotakisiin. Kreikassa on talouskriisin jälkeen ollut tyypillistä, että vaalilupausten saattelemana voittanut puolue korvautuu liki seuraavissa vaaleissa oppositioon ajautuneella puolueella. Vaaleista riippumatta on odotettavissa että Kreikan läheiset suhteet Israeliin säilyvät entisellään.</strong></p><p>Kreikan vaalitulos oli selvä konservatiivien saatua 39.85% Syrizan jäätyä 31.53% ääniosuuteen. Kreikan vaalijärjestelmässä voittanut puolue saa myös ns. bonuspaikkoja ja näiden avulla Mitsotakis saavutti yksinkertaisen enemmistön parlamenttiin tarvitsematta hallitukseen apupuolueita enemmistön varmistamiseksi. Näin hallitus saatiin muodostettua parissa päivässä.</p><p>Kyriakos Mitsotakis (51) tulee jälleen yhdestä Kreikan poliittisista päädynastioista; hänen isänsä Konstantinos oli aikoinaan pääministeri, hänen sisarensa Dora Bakoyannis oli ulkoministeri ja Ateenan pormestari ja hänen veljenpoikansa Kostas Bakoyannis on nykyinen Ateenan pormestari.</p><p><img alt="" height="183" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/07/eastmed.jpg" width="275" /></p><p><em>EastMed 2018</em></p><p>Israelin suhteen Kreikka-Israel suhteet ovat kehittyneet hyvin suotuisasti viimeisen vuosikymmenen aikana - erityisesti vuoden 2010 Gaza flotillan jälkeen - ja ovat Kreikan hallitusvaihdoksista huolimatta nyt korkeimmillaan.&nbsp; Vuonna 2011 Kreikka esti toisen Gaza flotillan toteutumisen.&nbsp; Maiden suhteita kuvastaa myös se, että vuonna 2013&nbsp; Yhdysvaltain kongressiin perustettiin Kreikan ja Israelin yhteinen toimintaryhmä (Congressional Hellenic-Israel Alliance);&nbsp; mainitussa komiteassa on vaikutusvaltaisia jäseniä sekä USAn demokraateista että republikaaneista.&nbsp;&nbsp;</p><p>Pääministeri Mitsotakisin isä kohotti aikoinaan 1990 suhteet Israeliin suurlähettilästasolle; nykyinen pääministeri puolestaan vieraili Israelissa viime vuonna ja korosti kehittävänsä suhteita entisestäänkin. Myös nykyinen ulkoministeri Nikos Dendias, aiempi puolustusministeri ja sisäisen turvallisuuden ministeri, tunnetaan suurena Israelin ystävänä.</p><p>Yksi Kreikan vaalien tervetullut tulos oli uusnatsistisen Kultainen aamunkoitto puolueen tippuminen äänikynnyksen alle, aiemmin puolueella oli 18 parlamentaarikkoa ja nyt ei yhtään.</p><p>Hallitus sisältää yhden problemaattisen menneisyyden omaavan jäsenen eli maatalouden kehityksestä vastaavan ministeri Makis Voridisin joka nuorempana oli äärioikeistolaisen opiskelijaliikkeen aktivisti, perusti laittomia maahanmuuttajia vastustavan liikkeen v. 1994 ja valittiin parlamenttiin 2007 äärikeistolaisen LAOS -puolueen listoilta. Kyseinen puolue käsitti useita tunnettuja antisemiittejä. Sittemmin Voridis erosi LAOS:sta ja liittyi nykyiseen New Democracy -puolueeseen ja hän kieltää antisemitismi -syytökset kuvaten itseään kansalliseksi liberaaliksi. Arvioiden mukaan Voridisin jäsenyys hallituksessa ei vaikuta lainkaan Israelin ja Kreikan hyvällä tasolla oleviin suhteisiin.</p><p><img alt="" height="188" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2018/12/gasflags1.png" width="196" /></p><p>Israelilla on jo ennestään vahvat suhteet erityisesti puolustusyhteistyössä sekä Kreikan että Kyproksen kanssa. Israelin, Kreikan ja Kyproksen Nikosiassa helmikuussa 2016 allekirjoittama yhteistyösopimus voi omata merkittävät vaikutukset itäisen Välimeren tulevaisuuteen ja Israelille. Liittoutuma antaa Israelille uutta strategista syvyyttä haasteellisella alueella. Sittemmin mukaan on tullut myös energiayhteistyö EastMed Pipe -putkihankkeen myötä.</p><p>Israel allekirjoitti v. 2018 Kreikan, Italian ja Kyproksen kanssa alustavan sopimuksen merenalaisesta kaasuputkesta joka tuo itäisen Välimeren kaasua länsi-Euroopan markkinoille. Kypros, Kreikka ja Israel ovat pitäneet kolmikantaisia huippukokouksia on säännöllisesti &ndash; Nikosiassa tammikuussa 2016, Jerusalemissa joulukuussa 2016 ja Thessalonikissa kesäkuussa 2017. Edelleen energiasektorin yhteistyöhön liittyi neljäntenä mukaan myös Italia huhtikuussa 2017 Tel Avivissa allekirjoittamallaan julkilausumalla.</p><p>Kreikka ja Kypros ovat jo aiemmin tiivistäneet yhteistyötä Israelin kanssa paitsi energiasektorilla myös erityisesti sotilaallisen yhteistyön alalla ja pitäneet myös yhteisiä sotaharjoituksia.</p><p>Lähteet: <a href="https://besacenter.org/wp-content/uploads/2019/07/1231-A-New-Pro-Israel-Government-in-Athens-Mekel-English-final.pdf"><em>BESA</em></a> ja Israel Hayom (11.7.2019) sekä aiemmat artikkelit.</p><p><img alt="" height="293" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2017/01/cgiall.png" width="300" /></p><p><strong>Aiemmin aiheesta:</strong></p><p><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/01/28/itaisen-valimeren-kaasufoorumi/">Itäisen Välimeren Kaasufoorumi</a> </em><br /><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2018/12/01/eastmed-kaasuputkihanke-toteutumassa/">EastMed kaasuputkihanke toteutumassa</a> </em><br /><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/17/kypros-egypti-israel-ja-kreikka-turvallisuusyhteistyohon/">Kypros, Egypti, Israel ja Kreikka turvallisuusyhteistyöhön</a> </em><br /><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2016/04/30/israel-greece-cyprus-alliance-as-new-mideasteastmed-game-changer/">Israel-Kreikka-Kypros Allianssi itäisen Välimeren Game Changer</a> </em><br /><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2015/02/17/kypros-egypti-israel-ja-kreikka-turvallisuusyhteistyohon/">Kypros, Egypti, Israel ja Kreikka turvallisuusyhteistyöhön</a> </em><br /><em><em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2013/08/16/energiakolmiosta-itaisen-valimeren-game-changer/">Energiakolmiosta itäisen Välimeren Game Changer</a></em></em></p><hr /><p>Kirjoitus ensinnä ilmestynyt <a href="https://arielfi.wordpress.com/"><em>Ariel </em></a>&nbsp;-verkkojulkaisussa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kreikan vaalit [30.06.2029] toivat dramaattisen muutoksen hallitusvastuun siirryttyä radikaalivasemmiston Syriza puolueelta oikeistolaiselle New Democracy konservatiivipuolueelle ja pääministeri Aleksis Tsiprasin vaihduttua Kyriakos Mitsotakisiin. Kreikassa on talouskriisin jälkeen ollut tyypillistä, että vaalilupausten saattelemana voittanut puolue korvautuu liki seuraavissa vaaleissa oppositioon ajautuneella puolueella. Vaaleista riippumatta on odotettavissa että Kreikan läheiset suhteet Israeliin säilyvät entisellään.

Kreikan vaalitulos oli selvä konservatiivien saatua 39.85% Syrizan jäätyä 31.53% ääniosuuteen. Kreikan vaalijärjestelmässä voittanut puolue saa myös ns. bonuspaikkoja ja näiden avulla Mitsotakis saavutti yksinkertaisen enemmistön parlamenttiin tarvitsematta hallitukseen apupuolueita enemmistön varmistamiseksi. Näin hallitus saatiin muodostettua parissa päivässä.

Kyriakos Mitsotakis (51) tulee jälleen yhdestä Kreikan poliittisista päädynastioista; hänen isänsä Konstantinos oli aikoinaan pääministeri, hänen sisarensa Dora Bakoyannis oli ulkoministeri ja Ateenan pormestari ja hänen veljenpoikansa Kostas Bakoyannis on nykyinen Ateenan pormestari.

EastMed 2018

Israelin suhteen Kreikka-Israel suhteet ovat kehittyneet hyvin suotuisasti viimeisen vuosikymmenen aikana - erityisesti vuoden 2010 Gaza flotillan jälkeen - ja ovat Kreikan hallitusvaihdoksista huolimatta nyt korkeimmillaan.  Vuonna 2011 Kreikka esti toisen Gaza flotillan toteutumisen.  Maiden suhteita kuvastaa myös se, että vuonna 2013  Yhdysvaltain kongressiin perustettiin Kreikan ja Israelin yhteinen toimintaryhmä (Congressional Hellenic-Israel Alliance);  mainitussa komiteassa on vaikutusvaltaisia jäseniä sekä USAn demokraateista että republikaaneista.  

Pääministeri Mitsotakisin isä kohotti aikoinaan 1990 suhteet Israeliin suurlähettilästasolle; nykyinen pääministeri puolestaan vieraili Israelissa viime vuonna ja korosti kehittävänsä suhteita entisestäänkin. Myös nykyinen ulkoministeri Nikos Dendias, aiempi puolustusministeri ja sisäisen turvallisuuden ministeri, tunnetaan suurena Israelin ystävänä.

Yksi Kreikan vaalien tervetullut tulos oli uusnatsistisen Kultainen aamunkoitto puolueen tippuminen äänikynnyksen alle, aiemmin puolueella oli 18 parlamentaarikkoa ja nyt ei yhtään.

Hallitus sisältää yhden problemaattisen menneisyyden omaavan jäsenen eli maatalouden kehityksestä vastaavan ministeri Makis Voridisin joka nuorempana oli äärioikeistolaisen opiskelijaliikkeen aktivisti, perusti laittomia maahanmuuttajia vastustavan liikkeen v. 1994 ja valittiin parlamenttiin 2007 äärikeistolaisen LAOS -puolueen listoilta. Kyseinen puolue käsitti useita tunnettuja antisemiittejä. Sittemmin Voridis erosi LAOS:sta ja liittyi nykyiseen New Democracy -puolueeseen ja hän kieltää antisemitismi -syytökset kuvaten itseään kansalliseksi liberaaliksi. Arvioiden mukaan Voridisin jäsenyys hallituksessa ei vaikuta lainkaan Israelin ja Kreikan hyvällä tasolla oleviin suhteisiin.

Israelilla on jo ennestään vahvat suhteet erityisesti puolustusyhteistyössä sekä Kreikan että Kyproksen kanssa. Israelin, Kreikan ja Kyproksen Nikosiassa helmikuussa 2016 allekirjoittama yhteistyösopimus voi omata merkittävät vaikutukset itäisen Välimeren tulevaisuuteen ja Israelille. Liittoutuma antaa Israelille uutta strategista syvyyttä haasteellisella alueella. Sittemmin mukaan on tullut myös energiayhteistyö EastMed Pipe -putkihankkeen myötä.

Israel allekirjoitti v. 2018 Kreikan, Italian ja Kyproksen kanssa alustavan sopimuksen merenalaisesta kaasuputkesta joka tuo itäisen Välimeren kaasua länsi-Euroopan markkinoille. Kypros, Kreikka ja Israel ovat pitäneet kolmikantaisia huippukokouksia on säännöllisesti – Nikosiassa tammikuussa 2016, Jerusalemissa joulukuussa 2016 ja Thessalonikissa kesäkuussa 2017. Edelleen energiasektorin yhteistyöhön liittyi neljäntenä mukaan myös Italia huhtikuussa 2017 Tel Avivissa allekirjoittamallaan julkilausumalla.

Kreikka ja Kypros ovat jo aiemmin tiivistäneet yhteistyötä Israelin kanssa paitsi energiasektorilla myös erityisesti sotilaallisen yhteistyön alalla ja pitäneet myös yhteisiä sotaharjoituksia.

Lähteet: BESA ja Israel Hayom (11.7.2019) sekä aiemmat artikkelit.

Aiemmin aiheesta:

Itäisen Välimeren Kaasufoorumi
EastMed kaasuputkihanke toteutumassa
Kypros, Egypti, Israel ja Kreikka turvallisuusyhteistyöhön
Israel-Kreikka-Kypros Allianssi itäisen Välimeren Game Changer
Kypros, Egypti, Israel ja Kreikka turvallisuusyhteistyöhön
Energiakolmiosta itäisen Välimeren Game Changer


Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel  -verkkojulkaisussa

]]>
0 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278588-kreikan-israel-suhde-kehittynee-edelleen#comments EastMed Kreikka-Israel Turpo Sat, 20 Jul 2019 22:28:36 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278588-kreikan-israel-suhde-kehittynee-edelleen
Presidentti Niinistö, EU-puolustus ja Ranskan EI2-interventioaloite http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite <p>Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (<a href="http://international.blogs.ouest-france.fr/archive/2017/09/29/macron-sorbonne-verbatim-europe-18583.html"><u>Sorbonne speech 29.7.2017</u></a>) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla &rdquo;<em>Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe</em>&rdquo; (<a href="http://www.elysee.fr/assets/Initiative-for-Europe-a-sovereign-united-democratic-Europe-Emmanuel-Macron.pdf"><u>Elysee 26.9.2017</u></a>, <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-presidentin-Eurooppa-ehdotus-Sorbonnessa-26-09-17"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018</u></a>). Otsikko on vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa</em>&rdquo;.</p><p>Kyse englannin kielellä oli myös <em>European Intervention Initiative</em> -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin <em>eurooppalainen interventioaloite</em>.</p><p>Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. <a href="https://researchbriefings.files.parliament.uk/documents/CBP-8432/CBP-8432.pdf"><u>House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019</u></a>).</p><p>Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (<a href="https://www.theguardian.com/world/2018/jun/25/nine-eu-states-to-sign-off-on-joint-military-intervention-force"><u>The Guardian 25.8.2018</u></a>).</p><p>Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.</p><p>Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (<a href="https://www.presidentti.fi/tiedote/ranskan-presidentti-emmanuel-macron-saapuu-vierailulle-suomeen/"><u>TPK 23.8.2018</u></a>).</p><p>Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/osasto/news/finland_agrees_to_join_france-led_defence_coalition/10379658"><u>Yle 30.8.2018</u></a>). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. <a href="https://fi.ambafrance.org/Ranskan-puolustusministeri-Florence-Parly-virallisella-vierailulla-Suomessa-23"><u>Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018</u></a>). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä&nbsp;23.8.2018.</p><p>Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain &rdquo;keskusteltiin&rdquo;. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.</p><p>TP-UTVA-tiedotteessa &rdquo;keskusteltiin&rdquo;- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.</p><p>Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.</p><p>Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?</p><p>Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi &rdquo;ilmaisee kiinnostuksensa&rdquo; osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: &rdquo;<em>Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.</em>&rdquo; (<a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-puheenjohtajuus-euroopan-neuvostossa-ranskan-tekema-euroopan-interventioaloite-ja-ydinasekysymykset-esilla-tp-utva-ssa?_101_INSTANCE_YZfcyWxQB2Me_groupId=10616"><u>VN 24.8.2018</u></a>). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.</p><p>Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-219841.pdf"><u>Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018</u></a>).</p><p>Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (<a href="https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4064338/Tutkija+analysoi+Niiniston+haastattelun+Suomi+ei+ole+menossa+kovaa+kyytia+mukaan+Ranskan+interventiojoukkoihin"><u>TS 25.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.</em>&rdquo;</p><p>Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (<a href="https://areena.yle.fi/1-4507372"><u>Yle Areena 24.8.2018</u></a>). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.</p><p>Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla &rdquo;<em>Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255033-suomen-tulee-liittoutua-sinne-missa-on-sotilaallista-voimaa"><u>US-blogi 9.5.2018</u></a>). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä - 32&nbsp;404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.</p><p>Keväällä&nbsp;2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.</p><p>Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:</p><p><strong>&rdquo;</strong>Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em>&rdquo;, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>).</p><p>Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.</p><p>Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.</p><p>Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.</p><p>Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.</p><p>Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.</p><p>Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.</p><p>Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?</p><p>Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.<strong>&rdquo;</strong></p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2018-AK-201131.pdf"><u>Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018</u></a>).</p><p>Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua &rdquo;kesän mittaan&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?</p><p>Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.</p><p>&rdquo;<em>Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus&shy;aloitteisiin &ndash; Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta &rsquo;EU-yhteistyö on näpertelyä&rsquo;</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005568555.html"><u>HS 16.2.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?</em>&rdquo;, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005666005.html"><u>HS 3.5.2018</u></a>).</p><p>Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:</p><p>&rdquo;<em>On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.</em></p><p><em><u>Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta</u></em><em>. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen &ndash; kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö &ndash; lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.</em>&rdquo; (<a href="http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263963-mika-on-ei2"><u>Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.</em>&rdquo;, &rdquo;<em>Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.</em> <em>En väitä, että tässä sellaista olisi.</em>&rdquo;, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005667747.html"><u>IS 4.5.2018</u></a>). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.</p><p>Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:</p><p>&rdquo;<em>Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, <u>tuemme sitä voimakkaasti</u>. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10877039"><u>Yle 14.7.2019</u></a>).</p><p>Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.</p><p>Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.</p><p>Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (<a href="https://fr.reuters.com/article/topNews/idFRKCN1U90BQ-OFRTP"><u>Reuters 14.7.2019</u></a>).</p><p>Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.</p><p>&rdquo;<em>Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006173405.html"><u>HS 14.7.2019</u></a>). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.</p><p>Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.</p><p>Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?</p><p>Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!</em>&rdquo; (<a href="https://twitter.com/realdonaldtrump/status/1061003186125856769"><u>Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018</u></a>).</p><p>Vapaasti suometettuna:</p><p>&rdquo;<em>Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!</em>&rdquo;, Trump viestitti.</p><p>Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin &rdquo;True European army&rdquo; -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. <a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/emmanuel-macron-european-army-france-russia-us-military-defence-eu-a8619721.html"><u>The Independent 6.11.2018</u></a>). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.</p><p>Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.</p><p>Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.</p><p>Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla - niin kuin onkin - mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.</p><p>Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.</p><p>Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.</p><p>Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.</p><p>Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.</p><p>Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.</p><p>Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.</p><p>Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta &nbsp;ei ole Venäjälläkään.</p><p>Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (Sorbonne speech 29.7.2017) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla ”Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe” (Elysee 26.9.2017, Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018). Otsikko on vapaasti suomennettuna: ”Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa”.

Kyse englannin kielellä oli myös European Intervention Initiative -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin eurooppalainen interventioaloite.

Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019).

Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (The Guardian 25.8.2018).

Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.

Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (TPK 23.8.2018).

Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (Yle 30.8.2018). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä 23.8.2018.

Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain ”keskusteltiin”. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.

TP-UTVA-tiedotteessa ”keskusteltiin”- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.

Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.

Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?

Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi ”ilmaisee kiinnostuksensa” osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: ”Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.” (VN 24.8.2018). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.

Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018).

Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (TS 25.8.2018):

Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.

Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (Yle Areena 24.8.2018). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.

Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.

                                                                                         ****

Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla ”Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa” (US-blogi 9.5.2018). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä - 32 404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.

Keväällä 2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.

Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:

Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.”, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (IS 4.5.2018).

Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.

Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (HS 3.5.2018).

Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.

Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.

Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.

Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.

Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.

Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?

Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.

                                                                                         ****

Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018).

Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua ”kesän mittaan” (HS 3.5.2018). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?

Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.

Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus­aloitteisiin – Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta ’EU-yhteistyö on näpertelyä’” (HS 16.2.2018).

Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.” (Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018).

Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä. En väitä, että tässä sellaista olisi.”, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (IS 4.5.2018). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.

Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:

Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, tuemme sitä voimakkaasti. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.” (Yle 14.7.2019).

Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.

Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?

                                                                                         ****

Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.

Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (Reuters 14.7.2019).

Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.

Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.” (HS 14.7.2019). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.

Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.

Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?

Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.

                                                                                         ****

President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!” (Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018).

Vapaasti suometettuna:

Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!”, Trump viestitti.

Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin ”True European army” -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. The Independent 6.11.2018). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.

Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.

Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.

Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla - niin kuin onkin - mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.

Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.

Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.

Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.

Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.

Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.

Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.

Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta  ei ole Venäjälläkään.

Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.

]]>
7 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite#comments Emmanuel Macron EU-puolustuspolitiikka Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 15 Jul 2019 19:34:07 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278397-presidentti-niinisto-eu-puolustus-ja-ranskan-ei2-interventioaloite
Suurempi osa kyberrikoksista tulisi saada virallisen syytteen alaisuuteen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278262-suurempi-osa-kyberrikoksista-tulisi-saada-virallisen-syytteen-alaisuuteen <p>Julkaisin eilen kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Kiinalainen verkkovakoilu APT10-hakkeriryhmällä ja läntiset pilvipalvelut</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut">US-blogi 10.7.2019</a></u>). Tämä blogikirjoitus on jatkoa tuohon kirjoitukseen.</p><p>Käsittelin kirjoituksessa Kiinan valtiollista tietomurtotoimintaa APT10-hakkeriryhmällä, joka koski vähintään 12 valtiota ja johon liittyen Yhdysvalloissa tuomioistuin on antanut tuomion kahdelle hakkerille, jotka toimivat siis Kiinan valtion hyväksi. FBI on etsintäkuuluttanut kyseiset rikoksentekijät. New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksessä on nimetty myös Suomi rikoksentekokohteena (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1121706/download">USDC SDNY 17.12.2018</a></u>).</p><p>Rikoksessa kyse oli siis valtiollisesta toiminnasta, jossa toimija oli Kiinan turvallisuusministeriö.</p><p>Suomessa Kiinan hakkerointikohteena oli Valmet Oy. Valmetin hakkerointiasian uutisoi aluksi Reuters kirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Inside the West&rsquo;s failed fight against China&rsquo;s &lsquo;Cloud Hopper&rsquo; hackers</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.reuters.com/investigates/special-report/china-cyber-cloudhopper/" target="_blank" title="https://www.reuters.com/investigates/special-report/china-cyber-cloudhopper/">Reuters 26.6.2019</a></u>) ja sitä referoi Suomessa Helsingin Sanomat kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Reuters: Teollisuusjätti Valmet joutui Kiinan verkkovakoilun uhriksi</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html" target="_blank" title="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html">HS 28.6.2019</a></u>).</p><p>Tietomurron kohteeksi joutuminen on yksityisomistuksessa olevalle yhtiölle ja etenkin pörssiyhtiölle häpeäksi koettu asia. Kyse on yrityksen arvosta - pörssiyritykselle myös pörssiarvosta. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.</p><p>Helsingin Sanomien mukaan Valmet oli ulkoistanut syksyllä 2017 IT-toimintojaan ohjelmistotalo CGI:lle (<u><a href="https://www.cgi.fi/fi">kotisivut</a></u> ja <u><a href="https://www.cgi.com/en">kotisivut</a></u>). Helsingin Sanomat kysyi Valmet Oy:ltä, onko yhtiö ulkoistanut samalla myös tietoturvatoimintoja (<u><a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html">HS 28.6.2019</a></u>).</p><p>&rdquo;<em>Tietoturvaa ei ole ulkoistettu, vaan olemme viime vuosina jopa lisänneet Valmetin resursseja siihen. Kyberuhkiin varautuminen useilla jatkuvilla ja eritasoisilla keinoilla on nykypäivänä tärkeää. Luonnollisesti käytämme myös ulkoisia palveluita ja teemme jatkuvaa yhteistyötä eri osapuolten kanssa, mukaan lukien viranomaiset.</em>&rdquo; oli yhtiön vastaus.</p><p>Millaistakohan Valmet Oy:n yhteistyö on ollut viranomaisten kanssa tietoturva-asioissa? Kuinka paljon tietoturvaresursseja yhtiö on lisännyt? Jos olisin Valmet Oy:n osakkeenomistaja, haluaisin tietää. En ole Valmet Oy:n omistaja, mutta silti haluaisin tietää.</p><p>Valmet Oy ei ole tehnyt asianomistajana tietomurrosta rikosilmoitusta.</p><p>Helsingin Sanomat kirjoitti Valmet-tapauksesta liittyen KRP:hen ja Supoon:</p><p>&rdquo;<em>Keskusrikospoliisista kerrottiin HS:lle, ettei heillä ole Valmetin tapauksesta käynnissä esitutkintaa. Suojelupoliisi (Supo) ei kommentoinut tapausta.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000006157622.html">HS 28.6.2019</a></u>).</p><p>Toisin kuin yksityiset yritykset, julkisyhteisöt ja julkisyhteisöjen omistuksessa olevat yritykset ovat sen sijaan tehneet ja tekevät rikosilmoituksia tietotekniikkarikoksista.</p><p>Lahden kaupunki joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi 11.6.2019. KRP tutkii Lahden kaupungin saman päivänä tekemää rikosilmoitusta törkeänä tietojärjestelmän häirintänä (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10827423">Yle 12.6.2019</a></u>) ja tutkinta onkin jo edennyt (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10868609">Yle 9.7.2019</a></u>). Yhdellä koneella ollut haittaohjelma ehti levitä noin tuhanteen työasemaan.</p><p>Myös ulkoministeriöön tehdystä pitkäaikaisesta tietomurrosta (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-6911225">Yle 31.10.2013</a></u>) tehtiin aikaan rikosilmoitus ja poliisi tutki asiaa. Esitutkinnassa tietomurtoja tutkittiin rikosnimikkeillä vakoilu ja törkeä vakoilu, virallisen syytteen alaisia rikoksia siis (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7332824">Yle 2.7.2014</a></u>). Murto toteutettiin Uroburos-haittaohjelmalla, jonka jäljet johtavat Venäjälle (<u><a href="https://w28.2.2014/">G DATA SecurityLabs 28.2.2014</a></u> ja <u><a href="https://public.gdatasoftware.com/Web/Content/INT/Blog/2014/02_2014/documents/GData_Uroburos_RedPaper_EN_v1.pdf">G DATA SecurityLabs Uroburos RedPaper</a></u>). Uroburos-haittaohjelma tunnetaan myös nimillä Turla ja Snake.</p><p>En löytänyt netistä sivua, jossa olisi kerrottu, miten esitutkinta lopulta päättyi, siirtyikö se edes syyttäjälle ja nostettiinko syyteitä. Ilmeisesti ei, vaan prosessi tyssähti kesään 2014.</p><p>Ehkä emme kykene vielä samaan rikostekijöiden nimeämiseksi ja kiinnisaamiseksi kuin mihin monet asiantuntijablogistit ja Yhdysvallat kykenevät. Vai onko kyse politiikasta ja uskalluksen puutteesta, kun asia koskee Venäjää?</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;****</p><p>Rikoslaki 38 luku, 10 &sect; Syyteoikeus:</p><p>&rdquo;<em><u>Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä</u> viestintäsalaisuuden loukkauksesta, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, tietojärjestelmän häirinnästä, tietomurrosta tai suojauksen purkujärjestelmärikoksesta, ellei <u>asianomistaja</u> ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei rikoksentekijä rikosta tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka <u>ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.</u></em>&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L38">Rikoslaki 19.12.1889/39</a></u>).</p><p>Tietomurto on siis lähtökohtaisesti asianomistajarikos, josta asianomistajan on tehtävä rikosilmoitus, &rdquo;<em><u>ellei <strong>erittäin tärkeä</strong> <strong>yleinen etu</strong> vaadi [virallisen] syytteen nostamista.</u></em>&rdquo;</p><p>Ei ole tiedossa, että poliisi ja syyttäjälaitos ovat määritelleet kyberrikoksissa, milloin &rdquo;<em><u>erittäin tärkeä yleinen etu</u></em>&rdquo; vaatisi syytteen nostamisen. Muodostaako vieraan valtion rikollinen tietomurto erittäin tärkeän yleisen edun?</p><p>&rdquo;Yleinen etu&rdquo; on termi, johon liittyy yleensä myös poliittista harkintaa.&nbsp;Yleisen edun juridista määrittelyä on tutkailtu mm. Helsingin yliopiston <u><a href="https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3700/rautio422-444.pdf?sequence=1">Erittäin tärkeä yleinen etu syyttäjän syyteoikeuden perustana</a></u> -verkkojulkaisussa vuonna 2004.</p><p>Mielestäni, jos viestintäsalaisuuden loukkaukseen, törkeään viestintäsalaisuuden loukkaukseen, tietojärjestelmän häirintään ja tietomurtoon liittyvässä mahdollisessa rikoksessa tai suojauksen purkujärjestelmärikoksessa rikosepäily kohdistuu vieraaseen valtioon tai sen edustajiin, kyse on 38 luku 10 &sect;:n mukaisesta erittäin tärkeästä yleisestä edusta ja virallisen syytteen alaisesta rikoksesta.</p><p>Jos tietomurron ja siis tietojen anastamisen suorittaa vieras valtio tai sen edustajat, kyse on mielestäni myös vakoilusta. Rikoslaki kirjoittaa rikosnimikkeinä vakoilun tai törkeän vakoilun. Noin ainakin silloin vakoilurikos tulkittiin, kun varastettava materiaali oli vielä paperilla. Toivottavasti asiakirjojen muuttuminen digitaaliseen muotoon eivätkä internetpiuhat ole hämärtäneet ajattelua.</p><p>Rikoslaki 12 luku, 5 &sect; Vakoilu ja 6 &sect; Törkeä vakoilu:</p><p>&rdquo;<em>Joka <u>vierasta valtiota</u> hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, <u>ulkomaankauppaa</u> tai energiahuoltoa koskevasta <u>taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta</u>, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai<u> kansantaloudelle</u>, on tuomittava&nbsp;vakoilusta&nbsp;vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi</em>.&rdquo; (<u><a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L38">Rikoslaki 19.12.1889/39</a></u>).</p><p>Kyse olisi lähinnä ulkomaankaupasta taikka muusta Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta ja kansantaloudelle aiheutetusta vahingosta.</p><p>Ei ole tiedossa, miten poliisi ja syyttäjälaitos tulkitsee, milloin etenkin &rdquo;<em><u>vieraan valtion</u></em>&rdquo; tai sen edustajien suorittamassa tietorikoksissa kyse olisi mahdollisesta vakoilusta ja asia tulisi tutkia vakoilurikoksena. Ainakin ulkoministeriöön tehtyä pitkäaikaista tietomurtoa tutkittiin virallisen syytteen alaisena vakoilurikoksena. Ulkoministeriön tietomurto on siis yksi referenssi vakoilurikoksesta.</p><p>Rikoksen kohde - onko kohteena kyse valtiosta vai yrityksestä - ei voi määrittää, onko kysyessä asianomistajarikos ja virallisen syytteen alainen rikos. Määrittäjän tulee ensisijaisesti olla itse rikos.</p><p>Joka tapauksessa, vaikka rikos kohdistuisi vain yksityiseen yritykseen ja kyse olisi lähtökohdiltaan asianomistajarikoksesta, olisi asiaa syytä tutkia virallisen syytteen alaisena rikoksena silloin, kun rikoksentekijänä on mahdollinen vieras valtio tai sen edustaja.</p><p>Toki heti tutkinnan aluksi ja etenkin ilman tutkinnan aloittamista ei aina voi nimetä rikoksen tekijäksi vierasta valtiota ja/tai sen edustajia. Monessa tapauksessa tämän Kiinan APT10-tapauksen tapaan voi ulkomailta saadun tiedon perusteella kuitenkin jo tutkintaa aloittaessa nimetä vahvimmaksi tekijäkandidaatiksi vieraan vallan.</p><p>Uskallan väittää, että etenkin valtiollisten hakkereiden toimintaan kannustavasti vaikuttaa se, etteivät yksityiset yritykset tee rikosilmoituksia vaan kärsivät tappiot hiljaa nahoissaan. Hakkereiden kiinnijäämisriski on tällöin vähäisempi. Olisi hyvä, jos poliisi- ja syyttäjäviranomaiset voisivat osaltaan vaikuttaa tutkintakynnyskäytännöillään siihen, että yhä useampi kyberrikostapaus tulisi kansalliseen tai kansainväliseen poliisitutkintaan. Pitää osata siis luoda painetta rehelliseen toimintaan.</p><p>Supolle kysymys: miten ulkoministeriöön kohdistetun tiemurron tutkinta päättyi ja mitä olivat tulokset syyteharkinnan suhteen? Tutkinta ei tainnut päätyä syyttäjälle eikä oikeuteen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaisin eilen kirjoituksen otsikolla ”Kiinalainen verkkovakoilu APT10-hakkeriryhmällä ja läntiset pilvipalvelut” (US-blogi 10.7.2019). Tämä blogikirjoitus on jatkoa tuohon kirjoitukseen.

Käsittelin kirjoituksessa Kiinan valtiollista tietomurtotoimintaa APT10-hakkeriryhmällä, joka koski vähintään 12 valtiota ja johon liittyen Yhdysvalloissa tuomioistuin on antanut tuomion kahdelle hakkerille, jotka toimivat siis Kiinan valtion hyväksi. FBI on etsintäkuuluttanut kyseiset rikoksentekijät. New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksessä on nimetty myös Suomi rikoksentekokohteena (USDC SDNY 17.12.2018).

Rikoksessa kyse oli siis valtiollisesta toiminnasta, jossa toimija oli Kiinan turvallisuusministeriö.

Suomessa Kiinan hakkerointikohteena oli Valmet Oy. Valmetin hakkerointiasian uutisoi aluksi Reuters kirjoituksessaan otsikolla ”Inside the West’s failed fight against China’s ‘Cloud Hopper’ hackers” (Reuters 26.6.2019) ja sitä referoi Suomessa Helsingin Sanomat kirjoituksessa otsikolla ”Reuters: Teollisuusjätti Valmet joutui Kiinan verkkovakoilun uhriksi” (HS 28.6.2019).

Tietomurron kohteeksi joutuminen on yksityisomistuksessa olevalle yhtiölle ja etenkin pörssiyhtiölle häpeäksi koettu asia. Kyse on yrityksen arvosta - pörssiyritykselle myös pörssiarvosta. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.

Helsingin Sanomien mukaan Valmet oli ulkoistanut syksyllä 2017 IT-toimintojaan ohjelmistotalo CGI:lle (kotisivut ja kotisivut). Helsingin Sanomat kysyi Valmet Oy:ltä, onko yhtiö ulkoistanut samalla myös tietoturvatoimintoja (HS 28.6.2019).

Tietoturvaa ei ole ulkoistettu, vaan olemme viime vuosina jopa lisänneet Valmetin resursseja siihen. Kyberuhkiin varautuminen useilla jatkuvilla ja eritasoisilla keinoilla on nykypäivänä tärkeää. Luonnollisesti käytämme myös ulkoisia palveluita ja teemme jatkuvaa yhteistyötä eri osapuolten kanssa, mukaan lukien viranomaiset.” oli yhtiön vastaus.

Millaistakohan Valmet Oy:n yhteistyö on ollut viranomaisten kanssa tietoturva-asioissa? Kuinka paljon tietoturvaresursseja yhtiö on lisännyt? Jos olisin Valmet Oy:n osakkeenomistaja, haluaisin tietää. En ole Valmet Oy:n omistaja, mutta silti haluaisin tietää.

Valmet Oy ei ole tehnyt asianomistajana tietomurrosta rikosilmoitusta.

Helsingin Sanomat kirjoitti Valmet-tapauksesta liittyen KRP:hen ja Supoon:

Keskusrikospoliisista kerrottiin HS:lle, ettei heillä ole Valmetin tapauksesta käynnissä esitutkintaa. Suojelupoliisi (Supo) ei kommentoinut tapausta.” (HS 28.6.2019).

Toisin kuin yksityiset yritykset, julkisyhteisöt ja julkisyhteisöjen omistuksessa olevat yritykset ovat sen sijaan tehneet ja tekevät rikosilmoituksia tietotekniikkarikoksista.

Lahden kaupunki joutui kyberhyökkäyksen kohteeksi 11.6.2019. KRP tutkii Lahden kaupungin saman päivänä tekemää rikosilmoitusta törkeänä tietojärjestelmän häirintänä (Yle 12.6.2019) ja tutkinta onkin jo edennyt (Yle 9.7.2019). Yhdellä koneella ollut haittaohjelma ehti levitä noin tuhanteen työasemaan.

Myös ulkoministeriöön tehdystä pitkäaikaisesta tietomurrosta (Yle 31.10.2013) tehtiin aikaan rikosilmoitus ja poliisi tutki asiaa. Esitutkinnassa tietomurtoja tutkittiin rikosnimikkeillä vakoilu ja törkeä vakoilu, virallisen syytteen alaisia rikoksia siis (Yle 2.7.2014). Murto toteutettiin Uroburos-haittaohjelmalla, jonka jäljet johtavat Venäjälle (G DATA SecurityLabs 28.2.2014 ja G DATA SecurityLabs Uroburos RedPaper). Uroburos-haittaohjelma tunnetaan myös nimillä Turla ja Snake.

En löytänyt netistä sivua, jossa olisi kerrottu, miten esitutkinta lopulta päättyi, siirtyikö se edes syyttäjälle ja nostettiinko syyteitä. Ilmeisesti ei, vaan prosessi tyssähti kesään 2014.

Ehkä emme kykene vielä samaan rikostekijöiden nimeämiseksi ja kiinnisaamiseksi kuin mihin monet asiantuntijablogistit ja Yhdysvallat kykenevät. Vai onko kyse politiikasta ja uskalluksen puutteesta, kun asia koskee Venäjää?

                                                                                     ****

Rikoslaki 38 luku, 10 § Syyteoikeus:

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta, tietojärjestelmän häirinnästä, tietomurrosta tai suojauksen purkujärjestelmärikoksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi tai ellei rikoksentekijä rikosta tehdessään ole ollut yleistä posti- tai teletoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.” (Rikoslaki 19.12.1889/39).

Tietomurto on siis lähtökohtaisesti asianomistajarikos, josta asianomistajan on tehtävä rikosilmoitus, ”ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi [virallisen] syytteen nostamista.

Ei ole tiedossa, että poliisi ja syyttäjälaitos ovat määritelleet kyberrikoksissa, milloin ”erittäin tärkeä yleinen etu” vaatisi syytteen nostamisen. Muodostaako vieraan valtion rikollinen tietomurto erittäin tärkeän yleisen edun?

”Yleinen etu” on termi, johon liittyy yleensä myös poliittista harkintaa. Yleisen edun juridista määrittelyä on tutkailtu mm. Helsingin yliopiston Erittäin tärkeä yleinen etu syyttäjän syyteoikeuden perustana -verkkojulkaisussa vuonna 2004.

Mielestäni, jos viestintäsalaisuuden loukkaukseen, törkeään viestintäsalaisuuden loukkaukseen, tietojärjestelmän häirintään ja tietomurtoon liittyvässä mahdollisessa rikoksessa tai suojauksen purkujärjestelmärikoksessa rikosepäily kohdistuu vieraaseen valtioon tai sen edustajiin, kyse on 38 luku 10 §:n mukaisesta erittäin tärkeästä yleisestä edusta ja virallisen syytteen alaisesta rikoksesta.

Jos tietomurron ja siis tietojen anastamisen suorittaa vieras valtio tai sen edustajat, kyse on mielestäni myös vakoilusta. Rikoslaki kirjoittaa rikosnimikkeinä vakoilun tai törkeän vakoilun. Noin ainakin silloin vakoilurikos tulkittiin, kun varastettava materiaali oli vielä paperilla. Toivottavasti asiakirjojen muuttuminen digitaaliseen muotoon eivätkä internetpiuhat ole hämärtäneet ajattelua.

Rikoslaki 12 luku, 5 § Vakoilu ja 6 § Törkeä vakoilu:

Joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava vakoilusta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.” (Rikoslaki 19.12.1889/39).

Kyse olisi lähinnä ulkomaankaupasta taikka muusta Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta ja kansantaloudelle aiheutetusta vahingosta.

Ei ole tiedossa, miten poliisi ja syyttäjälaitos tulkitsee, milloin etenkin ”vieraan valtion” tai sen edustajien suorittamassa tietorikoksissa kyse olisi mahdollisesta vakoilusta ja asia tulisi tutkia vakoilurikoksena. Ainakin ulkoministeriöön tehtyä pitkäaikaista tietomurtoa tutkittiin virallisen syytteen alaisena vakoilurikoksena. Ulkoministeriön tietomurto on siis yksi referenssi vakoilurikoksesta.

Rikoksen kohde - onko kohteena kyse valtiosta vai yrityksestä - ei voi määrittää, onko kysyessä asianomistajarikos ja virallisen syytteen alainen rikos. Määrittäjän tulee ensisijaisesti olla itse rikos.

Joka tapauksessa, vaikka rikos kohdistuisi vain yksityiseen yritykseen ja kyse olisi lähtökohdiltaan asianomistajarikoksesta, olisi asiaa syytä tutkia virallisen syytteen alaisena rikoksena silloin, kun rikoksentekijänä on mahdollinen vieras valtio tai sen edustaja.

Toki heti tutkinnan aluksi ja etenkin ilman tutkinnan aloittamista ei aina voi nimetä rikoksen tekijäksi vierasta valtiota ja/tai sen edustajia. Monessa tapauksessa tämän Kiinan APT10-tapauksen tapaan voi ulkomailta saadun tiedon perusteella kuitenkin jo tutkintaa aloittaessa nimetä vahvimmaksi tekijäkandidaatiksi vieraan vallan.

Uskallan väittää, että etenkin valtiollisten hakkereiden toimintaan kannustavasti vaikuttaa se, etteivät yksityiset yritykset tee rikosilmoituksia vaan kärsivät tappiot hiljaa nahoissaan. Hakkereiden kiinnijäämisriski on tällöin vähäisempi. Olisi hyvä, jos poliisi- ja syyttäjäviranomaiset voisivat osaltaan vaikuttaa tutkintakynnyskäytännöillään siihen, että yhä useampi kyberrikostapaus tulisi kansalliseen tai kansainväliseen poliisitutkintaan. Pitää osata siis luoda painetta rehelliseen toimintaan.

Supolle kysymys: miten ulkoministeriöön kohdistetun tiemurron tutkinta päättyi ja mitä olivat tulokset syyteharkinnan suhteen? Tutkinta ei tainnut päätyä syyttäjälle eikä oikeuteen?

]]>
2 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278262-suurempi-osa-kyberrikoksista-tulisi-saada-virallisen-syytteen-alaisuuteen#comments Hakkerointi Kiina-keskeinen maailmanjärjestys Tietosuoja Turpo Venäjä Thu, 11 Jul 2019 11:54:03 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278262-suurempi-osa-kyberrikoksista-tulisi-saada-virallisen-syytteen-alaisuuteen
Kiinalainen verkkovakoilu APT10-hakkeriryhmällä ja läntiset pilvipalvelut http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut <p>Meille kaikille ovat tuttuja digitaaliset pilvipalvelut. Yrityksien ja yksityishenkilöiden tietokoneella aikaansaatuja tuotoksia sähköposteista yritysten kaikkein salaisimpiin asiakirjoihin tallennetaan pilveen.</p><p>Kun digitaaliset tiedot ovat pilvessä, ne eivät ole säilöttynä säilömistarkoituksessa omalla tietokoneella eikä yrityksen omalla palvelimella vaan pilvipalvelun tarjoavan yrityksen palvelimella.</p><p>Pilvipalvelu tarkoittaa siis palvelimien ja tietokoneiden verkostoa, jossa pilvipalvelun käyttäjä pääsee käsiksi digitaalisiin asiakirjoihin ja palveluihin tietokoneella tai mobiililaitteella internetin kautta melkeinpä mistä vain ja milloin vain kirjautumalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla.</p><p>Pilvipalvelujen tarjoaja on englanninkielisissä teksteissä lyhennetty yleensä MPS-lyhenteellä (Managed Service Provider). Kyse on palvelusuhteesta, jossa palveluntarjontaa hallinnoiva toimittaa asiakkaalle tietoteknistä palvelua. MPS on suomennettuna ehkä vain palveluntarjoaja tai manageroiva palveluntarjoaja. Englanninkielisissä teksteissä käytetään myös IT service provider -määritettä, mikä on suomennettuna ehkä IT-palveluntarjoaja.</p><p>MPS:ssä kyse on tietoteknisten palvelujen ulkoistamisesta asiakkaalta tai asiakasyritykseltä. Palvelusuhde on yleistynyt pilvipalvelujen synnyn myötä. MPS:n sijaan käytän tässä kirjoituksessa ICT-palveluntarjoaja-määritettä, jota on ehkä eniten Suomessa käytetty kuvaamaan tietoteknistä palveluntarjoajaa. ICT on yhtä kuin tieto- ja viestintätekniikka (information and communications technology).</p><p>Määritteitä siis riittää ja niiden kanssa menee helposti sekaisin. Esimerkiksi Fujitsu on nimennyt oman palveluntarjontansa Hybrid IT -transformaatiopalveluksi. Fujitsusta palveluntarjoajana ja hakkerointikohteena lisää myöhemmin.</p><p>ICT-palveluntarjontasuhteessa asiakasyritys ei yleensä ulkoista tietoteknistä henkilöstöä ainakaan kokonaisuudessaan eikä itse tietotekniikkaa sovellutusohjelmineen. Tietosäilönnän lisäksi pilvipalvelut ovat mahdollistaneet asiakasyrityksille esimerkiksi liiketoiminnan tietoteknisten tukijärjestelmien vuokraamista tai myymistä palveluna, missä tietoväylänä toimii maailmanlaajuinen internetverkko. Palvelimelle säilötty digitaalista palvelua tuottava tieto voi olla toisella puolella maapalloa.</p><p>Kysymys nyt kuuluu, ovatko pilvipalvelut yrityksille ja myös valtioille turvallisia digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikkoja? Kysymys nyt myös kuuluu, onko digitaalinen tietoliikenne muodossa tai toisessa toimivan pilvipalvelun ja asiakkaan välillä turvallista?</p><p>Kiina on osoittanut, etteivät digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikat eikä digitaalinen tietoliikenne välttämättä ole turvallisia. Myös Venäjä on osoittanut, etteivät ne välttämättä ole turvallisia.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kiina on asettanut tavoitteekseen olla maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kiina on asettanut tavoitteeksi olla myös maailman ykkösvaltio ohi Yhdysvaltojen vuoteen 2049 mennessä.</p><p>Kiina täyttää 100 vuotta päivämäärällä 1.10.2049.</p><p>Kiinan kommunistinen puolue täyttää 100 vuotta jo kahden vuoden kuluttua vuonna 2021. Kiinan kommunistisen puolueen nykyinen pääsihteeri Xi Jinping on puhunut ideologisena päämääräajankohtana &quot;<em>kaksi 100 vuotta</em>&quot; (&rdquo;<em>兩個</em><em>100</em><em>年</em>&rdquo;, esim. <u><a href="http://theory.people.com.cn/n1/2018/0309/c40531-29858071.html">中国共产党新闻网 9.3.2018</a></u> ja <u><a href="https://www.cna.com.tw/news/acn/201710240205.aspx">中央通訊社 24.10.2017</a></u>), mikä tarkoittaa kahta tärkeää satavuotista ajankohtaa vuosina 2021 ja 2049.</p><p>Tavoitteiden puolesta myös vuosi 2035 on Kiinassa asetettu merkitykselliseksi. Itseasiassa vuodelle 2035 Kiinan kommunistinen puolue asetti tavoitteet jo 1980-luvulla, mutta kyse tuolloin oli vain sosialismin modernisoimisen aikataulusta. Nyt tällä vuosikymmenellä Kiina on asettanut ikään kuin lisänä olla myös maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.</p><p>Lännessä on siis syytä muistaa Kiinan suhteen kolme kiinalaista tavoitevuotta: vuodet 2021, 2035 ja 2049. Nähtäväksi jää, jyllääkö maailmassa vuosina 2035 tai 2049 kiinalainen sosialismi vai vielä jokin muu.</p><p>Mitä Kiinan tavoitteekseen asettama teknologiajohtajuus sitten merkitsee?</p><p>Se tarkoittaa Kiinalle Yhdysvaltain teknologiajohtajuuden ohittamista ja olla maailmassa se taho, joka julkaisee ja ottaa ensimmäisenä käyttöön myöhemmin kaikkialle maailmaan leviävät teknologiset keksinnöt ja uutuudet.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kiina on ns. kehittyvä talous. Kiina on vielä paljon johtavia länsimaita jäljessä teknologiassa.</p><p>Kehittyvän talouden mailla talouskasvu on nopeaa ja mailla on vielä käyttämättömiä resursseja - lähinnä työvoimaa - nopean talouskasvun luomiseksi. Myös Venäjää pidetään kehittyvänä taloutena, mutta mielestäni sitä se ei missään nimessä ole, vaikka kuuluukin kehittyvien maiden BRICS-ryhmään. Luokittelen Venäjän taantuvaksi taloudeksi, jonka elinehto on energian ja muiden luonnonvarojen myynti, ei teknologia.</p><p>Maailman teknologiajohtajuus tarkoittaa, että maan on kyettävä yksin luomaan uutta sellaista teknologiaa, mitä aiemmin ei ole maailmassa kukaan muu vielä luonut. Toistaiseksi Kiina on ottanut kiinni länsimaita teknologiassa mm. yritysostoilla, työntekijärekrytoinnilla ja kouluttamalla potentiaalista opiskelija-ainestaan länsimaisissa yliopistoissa ja muissa korkea-asteen koulutuslaitoksissa.</p><p>Länsimaiden kokema ongelma on, että Kiina käyttää Venäjän tapaan myös kyseenalaisia keinoja edistääkseen omaa teknologiakyvykkyyttä. Selvällä suomen kielellä sanottuna: Kiina varastaa länsimaissa kehitettyä teknologiaa. Kiina varastaa länsimaista teknologiaa myös sangen kyseenalaisin keinoin häikäilemättömästi.</p><p>Ennen internettiä kylmän sodan aikaan tiedon - myös teknologisen tiedon - varastamiseen tarvittiin yleensä henkilö kohdemaassa: tietojen laiton luovuttaja, vakooja. Ennen internettiä kylmän sodan aikaan salaisuudet olivat paperilla kunkin yrityksen tai valtiollisen hallinnon omissa tiloissa hyllyissä ja kassakaapeissa.</p><p>Nyt tietojen varastaminen onnistuu internetin kautta varastajan kotimaasta käsin. Ei tarvita enää tietojen luovuttajia eikä vakoojia kohdemaassa kuten ennen vanhaan. Kohdemaassa ei välttämättä edes huomata, että tietoja on varastettu. Varastaminen voi kestää vuosia ennen kuin jää kiinni - jos jää ollenkaan. Viisas varas lopettaa ajoissa ennen paljastumista.</p><p>Tuosta vakoilumenetelmien muutoksesta kielii myös se, ettei enää tiedon laittomia luovuttajia tai vakoojia ole niin paljon tuomittuina kuin kylmän sodan aikaan ennen internetiä. Toki heitä edelleenkin on, esimerkkinä Edward Snowden sekä ne valtiolliset kiinalaishakkerit, jotka on nimetty myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Tietomurron ja tietojen varastamisen kohteeksi joutunut taho pyrkii salaamaan kohtalonsa. Tapahtunut tietomurto on häpeä etenkin yritykselle. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.</p><p>Huhtikuussa kaksi vuotta sitten Viestintäviraston (nykyinen <u><a href="https://www.traficom.fi/fi">Traficom</a></u>) kyberturvallisuuskeskus varoitti PwC:n (<u><a href="https://www.pwc.com/">kotisivut</a></u>) ja BAE Systemsin (<u><a href="https://www.baesystems.com/en/home">kotisivut</a></u>) raporttiin (<u><a href="https://www.pwc.co.uk/cyber-security/pdf/cloud-hopper-report-final-v4.pdf">Operation Cloud Hopper, April 2017</a></u>) perustuen APT10-hakkeriryhmän suorittamasta kybervakoilukampanjasta, jonka kohteina olivat ICT-palveluntarjoajien järjestelmät (<u><a href="http://pilvi.viestintavirasto.fi/kyberturvallisuus/tietoturvanyt/2017/04/ttn201704051453.html">Viestintävirasto 5.4.2017</a></u>).</p><p>APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatiosta varoittivat laajasti eri maiden tietoteknisestä turvallisuudesta - siis kyberturvallisuudesta - vastaavat viranomaistahot.</p><p>Suomea vastaavasti myös mm. Australian kyberturvallisuuskeskus (The Australian Cyber Security Centre, <u><a href="https://www.cyber.gov.au/">ACSC</a></u>) varoitti tiedotteellaan 4.4.2017 (<u><a href="https://www.cyber.gov.au/news/global-targeting-enterprises-managed-service-providers">ACSC 4.4.2017</a></u>).</p><p>&ldquo;<em>The <u>sustained</u> cyber intrusions by APT10 were significant and <u>focused on large scale Managed Service Providers (MSPs) - specialist companies that manage IT services and infrastructure for many medium to large businesses and organizations, both in Australia and globally.</u></em>&rdquo; totesi Australian ulkoministeri Hon Marise Payne joulukuussa 2018 APT10-hakkeriryhmän toiminnasta (<u><a href="https://minister.homeaffairs.gov.au/peterdutton/Pages/joint-media-release-with-senator-the-hon-marise-payne-attribution-of-chinese-cyber-enabled-commercial-intellectual-property.aspx">The Hon Peter Dutton MP 21.12.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>APT10:</em><em>n <u>pitkäkestoiset</u> tietoverkkorikkomukset olivat merkittäviä ja <u>keskittyivät laajamittaisesti manageroiviin palveluntarjoajiin - erikoistuneisiin yrityksiin, jotka tarjoavat IT-palveluja ja -infrastruktuuria monille keskisuurille yrityksille ja organisaatioille sekä Australiassa että maailmanlaajuisesti</u>.</em>&rdquo;</p><p>Kyse oli ICT-palveluntarjoajien pilvipalveluista, joihin APT10-hakkeriryhmä Cloud Hopper -operaatiossa kykeni tunkeutumaan. Cloud Hopper -nimi on kuvaava: pilvihyppääjä. Kyse oli siis tosiaankin tiedon välityksen ja säilönnän pilvistä ja niihin liittyvistä palveluista.</p><p>APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatio oli onnistunut. Nyt jälkikäteen me tiedämme vahvistettuna, että se oli erittäin onnistunut. Kyse oli tosiaan pitkäkestoisesta operaatiosta, jossa kiinalaiset laittoivat länsimaista tietoturvallisuutta urakalla kumoon.</p><p>Cloud Hopper -operaatiossa APT10-hakkeriryhmä kykeni tunkeutumaan kahdeksan läntisen maailman ICT-palveluntarjoajan sisään (<u><a href="https://www.reuters.com/investigates/special-report/china-cyber-cloudhopper/">Reuters 26.6.2019</a></u>).</p><p>Reutersin mukaan nämä ICT-palveluntarjoajayritykset tai näihin liittyvät olivat: Hewlett Packard Enterprise (HPE) (<u><a href="https://www.hpe.com/us/en/home.html">kotisivut</a></u>), IBM (<u><a href="https://www.ibm.com/fi-en">kotisivut</a></u>), Fujitsu (<u><a href="https://www.fujitsu.com/global/">kotisivut</a></u>), NTT Data (<u><a href="https://www.nttdata.com/global/en/">kotisivut</a></u>), Dimension Data (<u><a href="https://www.dimensiondata.com/">kotisivut</a></u>), DXC Technology (<u><a href="https://www.dxc.technology/">kotisivut</a></u>) sekä Computer Sciences Corporation (CSC) ja Tata Consultancy Services.</p><p>Edellä luettelossa mainittu DXC Technology sai alkunsa huhtikuussa 2017, kun Computer Sciences Corporation (CSC), Electronic Data Systems (EDS) ja HP:n Enterprise Services (HPE) yhdistyivät. Huhtikuussa (3.4.2017) myös Tata Consultancy Services yhdistettiin HPE:hen.</p><p>Kyse oli siis maailman suurimmista ICT-palveluntarjoajista, joiden toiminta perustuu pilvipalveluun: tieto on palveluntarjoajan pilvipalvelussa ja tieto liikkuu internettiä pitkin asiakasyrityksien ja palveluntarjoajien välillä. Listalla on viisi yritystä maailman kymmenen suurimman joukosta. Kiina keksii oivallisen tavan, kuinka päästä kiinni noiden jättien takana olevaan tietomassaan, joka perustui pohjimmiltaan pilvipalvelumekanismin heikkoon lenkkiin: tavalliseen työntekijäkirjautumiseen järjestelmässä.</p><p>Tuossa kesäkuisessa jutussa Reuters kirjoitti osuvasti noista kiinalaisinvaasion kohteeksi joutuneista yrityksistä:</p><p>&rdquo;<em>The invasion exploited weaknesses in those companies, their customers, and the Western system of technological defense</em>.&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>[Tietomurto]hyökkäys hyödynsi heikkouksia näissä yrityksissä ja niiden asiakkaissa sekä länsimaisten järjestelmien teknisessä suojauksessa.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvaltain oikeusministeriön joulukuussa 2018 prosessoiman syytteen mukaan APT10-hakkeriryhmä hyökkäsi vähintään 45 tietokoneeseen/tietokonejärjestelmään ja 25 teknologiayritykseen (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/pr/two-chinese-hackers-associated-ministry-state-security-charged-global-computer-intrusion">U.S. Department of Justice 20.12.2018</a></u>). Yhdysvaltain 12 osavaltiossa vähintään 90 tietokoneen hakkeroinnissa 15 yrityksestä seitsemän oli ilmailu- ja/tai avaruus- ja satelliittiteknologiayritystä, kolme viestintäteknologiayritystä, kolme elektronisia järjestelmiä ja laboratoriotutkimuslaitteita valmistavia yrityksiä, yksi meriteknologiayritys ja yksi öljyn- ja kaasuporaukseen liittyvä yritys.</p><p>APT10-hakkeriryhmä onnistui tunkeutumaan yrityksiin vähintään 12 maassa. Nämä maat olivat Brasilia, Kanada, Suomi, Ranska, Saksa, Intia, Japani, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Yritykset toimivat kaupassa, teollisuudessa ja teknologiassa mm. pankki- ja rahoitus-, telekommunikaatio-, kulutuselektroniikka-, pakkaus-, konsultointi-, terveydenhuolto-, bioteknologia-, autonvalmistus-, kaivos-, öljyn- ja kaasunetsintäalalla sekä lääketieteen alalla laitevalmistuksessa.</p><p>Noiden edellä mainittujen ICT-palveluntarjoajien kautta APT10-hakkeriryhmä pääsi siis eteenpäin varsinaisiin kohteisiin. Seuraavat yritykset tai valtion laitokset tietomurtokohteina on julkisuudessa nimetty:</p><p>Suomalainen Valmet (<u><a href="https://www.valmet.com/">kotisivut</a></u>), ruotsalainen Ericsson (<u><a href="https://www.ericsson.com/en">kotisivut</a></u>),&nbsp;yhdysvaltalainen Huntington Ingalls Industries (<u><a href="https://www.huntingtoningalls.com/">kotisivut</a></u>), yhdysvaltalainen Valen Analytics (<u><a href="https://valen.com/">kotisivut</a></u>) ja yhdysvaltalainen Sabre (<u><a href="https://www.sabre.com/">kotisivut</a></u>) sekä Yhdysvaltain liittohallituksen alaisen ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n Jet Propulsion Laboratory (<u><a href="https://www.jpl.nasa.gov/">kotisivut</a></u>) ja Goddard Space Flight Center (<u><a href="https://www.nasa.gov/goddard">kotisivut</a></u>).</p><p>Oheisen listan kaksi viimeistä kohdetta ovat Nasan hallinnoima avaruustekniikkakeskus ja tutkimuskeskus. On syytä olettaa, että kaksi viimeistä NASA:n hakkerointikohdetta oheisella listalla liittyy Kiinan pyrkimyksiin avaruudessa.</p><p>&rdquo;<em>Kiina aikoo rakentaa tutkimusaseman Kuuhun vuoteen 2030 mennessä</em>&rdquo; uutisoi Helsingin Sanomat huhtikuussa (<u><a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006082838.html">HS 24.4.2019</a></u>).</p><p>Tietomurron kohteeksi joutui myös norjalainen Visma (<u><a href="https://www.visma.no/?gclid=EAIaIQobChMIgM7Xn4yl4wIVxqSaCh0tegmrEAAYASAAEgKG5fD_BwE">kotisivut</a></u>), josta uutisoi Recorded Future -internetetnologiayritys helmikuussa (<u><a href="https://www.recordedfuture.com/apt10-cyberespionage-campaign/">Recorded Future 6.2.2019</a></u>). Visma toimii myös Suomessa omistaen ValueFrame- ja Severa-toiminnanohjausjärjestelmät.</p><p>Myös U.S. Department of Energy&rsquo;s Lawrence Berkeley National Laboratory (LBNL, <u><a href="https://www.lbl.gov/">kotisivut</a></u>) on nimetty murtokohteeksi. LBNL on yksi Yhdysvaltain energiaministeriön kansallisista laboratorioista ja teknologiakeskuksista.</p><p>Lisäksi APT10 onnistui tunkeutumaan Yhdysvaltain armeijan tietokoneisiin ja varastamaan sieltä arkaluonteisia tietoja yli 100 000 Yhdysvaltain laivaston palkkalistoilla olevalta. Varastettuja henkilötietoja olivat palkkalistoilla olevien nimet, sosiaaliturvatunnukset, syntymäajat, palkkatiedot, henkilökohtaiset puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.</p><p>Uskallan arvioida, että em. henkilötiedot hakkeriryhmä on saanut Yhdysvaltain laivaston pilvipalvelussa olevasta taloushallintojärjestelmästä, joka hoitaa mm. palkanmaksua.</p><p>Summa summarum: Kiina kykeni murtautumaan pilvipalvelujen kautta koko läntiseen digitaalimaailmaan. Heikko lenkki oli löytynyt.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>China hacked a Navy contractor and secured a trove of highly sensitive data on submarine warfare</em>&rdquo; oli uutisotikko The Washington Post -lehden uutissivustolla viime kesänä (<u><a href="https://www.washingtonpost.com/world/national-security/china-hacked-a-navy-contractor-and-secured-a-trove-of-highly-sensitive-data-on-submarine-warfare/2018/06/08/6cc396fa-68e6-11e8-bea7-c8eb28bc52b1_story.html?noredirect=on&amp;utm_term=.d2ab39185d45">The Washington Post 8.6.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Kiina hakkeroi laivaston toimittajan ja löysi erittäin arkaluonteisia tietoja sukellusvenesodankäynnistä</em>&rdquo;.</p><p>Kiinalaishallinto oli onnistunut siis hakkeroimaan Yhdysvaltain laivastolle työskennelleen toimittajan. Englanninkielisessä tekstissä käytetään contractor-sanaa, jota tässä tapauksessa ei ehkä ole syytä kääntää ainakaan urakoitsija-sanalla vaan ehkäpä toimittaja-sanalla. Kyseessä on siis toimittaja, joka oli tai on edelleen sopimussuhteessa laivastoon.</p><p>Tässä tapauksessa ei ole tietoa, onko hakkerointi tapahtunut toimittajan ja tilaajan käytössä olevan yhteisen pilvipalvelun kautta vai onko toimittajan työntekijöillä ollut pääsy pilvipalvelua vastaavalla kirjautumisprosessilla Yhdysvaltain laivaston omille palvelimille. Murto tapahtui todennäköisesti toimittajan&nbsp; luokittelemattoman verkon kautta suoraan. Yhdysvaltain laivasto ei siis ollut pitänyt riittävää huolta toimittajansa tietoturvasta.</p><p>Kiinalaishakkerit onnistuivat varastamaan yhteensä 614 gigatavua sukellusveneitä ja vedenalaisia aseita koskevaa arkaluonteista huippusalaista materiaalia. Hakkeroitu materiaali käsitti mm. yliäänitorjuntaohjuksia, joiden pitäisi tulla laivaston käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Hakkeroitu materiaali käsitti Sea Dragon -projektin lisäksi myös mm. merisodankäynnissä tärkeää sukellussignaali- ja sensorikirjastoa, siis digitaalista sodankäyntikirjastoa. Salaisesta Sea Dragon -projektista löytyy toistaiseksi vain hieman julkista tietoa (<u><a href="https://www.popularmechanics.com/military/weapons/a21248858/navy-sea-dragon-chinese-hackers/">Popular Mechanics 11.6.2018</a></u>).</p><p>Tässäkin tapauksessa murto siis tapahtui Yhdysvaltain laivastolle toimittavan yhteistyökumppanin kautta.</p><p>Edellä kuvattu tapahtui vuonna 2018. Jo vuonna 2015 Yhdysvaltain oikeuslaitoksessa käsiteltiin kiinalaisten hakkerointitapausta, jossa sairausvakuutusyhtiö Anthemilta (<u><a href="https://www.antheminc.com/">k</a><a href="https://www.antheminc.com/">otisivut</a></u>) varastettiin 78,8 miljoonaa asiakirjaa. FBI on etsintäkuuluttanut syyllisenä kiinalaisen Fujie Wangin (王富士) (<u><a href="https://www.fbi.gov/wanted/cyber/fujie-wang">FBI 7.5.2019</a></u>), kun Etelä-Indianan piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt asiassa oikeuspäätöksen (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1161466/download">USDC ISDI 7.5.2019</a></u>). Tähän tietomuroon ei liittynyt APT10-hakkerointiryhmää.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Mitä helvettiä sitten oikein on APT10?</p><p>APT10:n toiminta tunnetaan myös nimillä Stone Panda, menuPass, CVNX, Red Apollo ja POTASSIUM. Hakkeriryhmä on ollut laajemmin yleisessä tiedossa vuodesta 2013.</p><p>APT on lyhenne englanninkielinen sanoista &rdquo;<em>advanced persistent threat</em>&rdquo;. Suomeksi kutakuinkin &rdquo;<em>pysyvä kehittynyt uhka</em>&rdquo;, mikä kuvaa hyvin ainakin Kiinan valtiollista APT10-hakkeriryhmää.</p><p>APT-hakkeriryhmiä ja niiden suorittamia hakkerointioperaatioita on useita. Muun muassa&nbsp; <u><a href="https://www.fireeye.com/?utm_source=google&amp;utm_medium=cpc&amp;utm_content=paid-search&amp;gclid=EAIaIQobChMI7YSq_eyl4wIVkBsYCh1X8gflEAAYASAAEgICnvD_BwE&amp;gclsrc=aw.ds">FireEye</a></u>-tietoturvayhtiö on niitä listannut APT-hakkeriryhmiä ansiokkaasti: <u><a href="https://www.fireeye.com/current-threats/apt-groups.html">APT1&hellip;APT40</a></u>.</p><p>Mikä on APT10:n takana?</p><p>APT10 on Kiinan turvallisuusministeriön luomus ja sen hakkerointioperaatiot ovat Kiinan valtion luomuksia. Hakkerointi on Kiinalle valtiollista vakoilutoimintaa siinä missä Venäjällekin. Venäjä hakkeroi lisäksi luodakseen poliittista sekasortoa. Kyse on valtiollisesta toiminnasta eikä mistään nuorten nörttien irvailusta tai pätemisen tarpeesta. Kyse on teknologian varastamisesta ilmaiseksi varastamispalkalla. Sen läntisen teknologian varastamisesta, jonka kehittäminen on maksanut yrityksille ja valtioille miljoonittain ja miljardeittain.</p><p>Kiinassa APT10-hakkeriryhmää ylläpitää Kiinan turvallisuusministeriö tai tarkemmin ilmaistuna Kansantasavallan kansallisen turvallisuuden ministeriö (Chinese Ministry of State Security (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ministry_of_State_Security_(China)">MSS</a>), <u><a href="https://zh.wikipedia.org/wiki/%E4%B8%AD%E5%8D%8E%E4%BA%BA%E6%B0%91%E5%85%B1%E5%92%8C%E5%9B%BD%E5%9B%BD%E5%AE%B6%E5%AE%89%E5%85%A8%E9%83%A8">中华人民共和国国家安全部</a></u> tai <u><a href="https://www.12339.gov.cn/">中华人民共和国国家安全部</a></u>).</p><p><u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/">Intrusion Truth (入侵真相)</a></u> -blogisivustolla on blogikirjoituksissa hyvin selvitetty, mistä APT10:n läntisiin pilvipalveluihin vuodesta 2016 kohdistettu Cloud Hopper -hakkerointioperaatio tapahtui. Tuossa hakkerointioperaatiossa kautta APT10:llä oli pääsymahdollisuus itse asiassa tuhansiin pilvipalvelua ja tarjoavien yritysten asiakasyrityksiin ympäri maailmaa (<u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/2018/08/15/apt10-was-managed-by-the-tianjin-bureau-of-the-chinese-ministry-of-state-security/#more-294">Intrusion Truth 15.8.2018</a></u> sekä myös <u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/2018/08/09/was-apt10-the-work-of-individuals-a-company-or-the-state/">Intrusion Truth 9.8.2018</a></u> ja <u><a href="https://intrusiontruth.wordpress.com/2018/08/31/who-is-mr-an-and-was-he-working-for-apt10/#more-320">Intrusion Truth 31.8.2018</a></u>).&nbsp;&nbsp;</p><p>On huomioitava, että niin Kiina kuin Venäjä onkii vain sen tiedon, mitä ne hakevat ja mitä tarvitsevat. Arvioin, että APT10-hakkeriryhmä ei varastanut kaikkea sitä tietoa hyödyttömänä, mihin heillä oli pääsymahdollisuus hakkeroitujen pilvipalvelujen kautta. On myös todennäköistä, että monesta vihamielisestä tunkeutumisesta ei ole jäänyt sen kummoisempaa jälkeä kuin mitä laillinen kirjautuminen pilvipalveluun jättää. On varmasti lukuisa määrä tietojärjestelmiä, joihin ei tiedetä edes tunkeudutun.</p><p>Edellä mainituista Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston kirjoituksista 9.8.- ja 15.8.-päivätyissä kirjoituksissa on mielestäni riittävän varmasti ja tarkasti osoitettu, että APT-hakkeriryhmän takana on Kiinan turvallisuusministeriö. En toista noita perusteita enää tässä, ne ovat luettavissa noista WordPress-blogikirjoituksista. Myös yhdysvaltalaisen oikeuslaitoksen päätösasiakirja neljä kuukautta myöhemmin joulukuussa toteaa pitkälti saman, mitä Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivusto totesi jo elokuussa 2018.</p><p><u><a href="https://twitter.com/intrusion_truth?lang=fi">Intrusion Truth</a></u> -blogikirjoittaja(t) nimesi(vät) jo elokuussa 2018 Zheng Yanbinin, Gao Qiangin ja Zhang Shilongin Cloud Hopper -hakkerointioperaation tekijöiksi. Noista kolmesta hakkeroijasta Zhang Shilong (张士龙) sai myös yhdysvaltaisessa käräjätuomioistuimessa tuomion (<a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1121706/download"><u>USDC SDNY 17.12.2018</u></a>) ja on edelleen FBI:n etsintäkuuluttama (<u><a href="https://www.fbi.gov/wanted/cyber/apt-10-group">FBI 20.12.2018</a></u>). Toinen FBI:n etsintäkuuluttama samoista kolttosista käräjätuomioistuimessa tuomittuna on Hua Zhu (朱华). Zhu tunnetaan myös nimillä &ldquo;Afwar&rdquo;, &ldquo;CVNX&rdquo;, &ldquo;Alayos&rdquo; ja &ldquo;Godkiller&rdquo;. Shilong puolestaan tunnetaan myös nimillä &rdquo;Baobeilong&rdquo;, &ldquo;Zhang Jianguo&rdquo;, ja &ldquo;Atreexp&quot;.</p><p>Nuo em. Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston nimeämät kolme herraa työskentelivät Huaying Haitai Science and Technology Development Co Ltd -yrityksessä (天津华盈海泰科技发展有限公司) ja Laoying Baichen Instruments Equipment Co Ltd -yrityksessä Tianjinissa Kiinassa. Myös New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus totesi joulukuisessa oikeuspäätöksessään hakkeroinnin tapahtuneen Tianjinista käsin.</p><p>Mielestäni Kiinaa on pidettävä maailman varastajahäirikkönä numero yksi.</p><p>&ldquo;<em>More than 90 percent of the Department&rsquo;s cases alleging economic espionage over the past seven years involve China. More than two-thirds of the Department&rsquo;s cases involving thefts of trade secrets are connected to China. In the last few months of this year, our Department has announced charges in three cases alleging crimes committed at the behest of a branch of the Chinese Ministry of State Security.</em>&rdquo; (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/speech/deputy-attorney-general-rod-j-rosenstein-announces-charges-against-chinese-hackers">U.S. Department of Justice 20.12.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Yli 90 prosenttia [Yhdysvaltain] oikeuden käsittelemistä tapauksista, jotka koskevat taloudellista vakoilua viimeisten seitsemän vuoden aikana, liittyvät Kiinaan. Yli kaksi kolmasosaa oikeuden tapauksista, jotka käsittelevät kaupallisten salaisuuksien varkauksia, liittyvät Kiinaan. Kuluvan vuoden viimeisinä kuukausina oikeutemme on käsitellyt syytteitä kolmessa tapauksessa, jotka koskevat Kiinan turvallisuusministeriön toimeksiannosta tehtyjä rikoksia.</em>&quot;</p><p>Noin lausui Yhdysvaltain apulaisoikeusministeri Rod J. Rosenstein, kun New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt päätöksen APT10-tapauksessa.</p><p>Suomessa ei vielä oikein ymmärretä, kuin kyrpiintyneitä Yhdysvalloissa ollaan Kiinan harjoittamaan tällaiseen &rdquo;varasta kun voit keinolla millä hyvänsä&rdquo; -toimintaan.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kuinka sitten APT10-hakkeriryhmä toimi Cloud Hopper -hakkerointioperaatiossa?</p><p>New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus on kirjannut toimintatavan hyvin ja yksityiskohtaisesti em. päätöksessään. Toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa.</p><p>New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden 23-sivuinen päätös antaa hyvän ja luotettavan kuvan rikollisesta toiminnasta ja siitä, miten digitaalinen tietovarkaus toteutettiin. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea oikeuspäätöksen <u>MEANS AND METHODS OF THE CONSPIRACY</u> -luku sivulta 5 <u>STATUTORY ALLEGATIONS</u> -lukuun saakka sivulle 15 (<u><a href="https://www.justice.gov/opa/press-release/file/1121706/download">USDC SDNY 17.12.2018</a></u>).</p><p>APT10-hakkeriryhmän toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa ja tuo toimintatapa lienee jo huomioitu läntisissä tietoturvakäytännöissä (<u><a href="https://www.recordedfuture.com/apt10-cyberespionage-campaign/">Recorded Future 6.2.2019</a></u>, <a href="https://blog.ensilo.com/uncovering-new-activity-by-apt10"><u>enSilo Intelligence Team 24.3.2019</u></a>&nbsp;jne.).</p><p>Edellä mainitussa enSilo Intelligence Team -linkissä päivämäärällä 24.3.2019 on selvitty, kuinka APT10-hakkeriryhmä toimi viime keväänä uudella tavalla Yhdysvaltojen käräjäoikeustuomion jälkeen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä myös ATT&amp;CK&trade;-sivuston <u><a href="https://attack.mitre.org/groups/G0045/">Mitre</a></u>-sivulla. Tuolta löytyy tietoa myös APT-hakkeriryhmistä (esim.<u> </u><u><a href="https://attack.mitre.org/groups/G0006/">APT1</a></u>).</p><p>Nyt yritysten ja myös valtion tietoturvallisuudesta vastaavien tahojen on kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi APT10-hakkeriryhmän ennen tätä vuotta toteudutut tietomurtoprosessit ovat jo vanhaa maailmaa. Tietoturvassa pitää toki olla eliminoituna myös vanhat murtautumisprosessit, mutta myös ne mahdollisesti tulevat, joista ei vielä ole kokemustietoa.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Kiinalaisten lisäksi Suomessa on syytä olla tarkkana myös venäläisten suhteen. On syytä olettaa, että kiinalaisia enemmän venäläisiä kiinnostaa Suomessa maanpuolustus, ulkoasiainhallinto sekä EU-asiat.</p><p>Suomessa on syytä noteerata ne lainsäädännölliset toimet, joilla Venäjä on tehnyt sekä tietoliikenteen kontrolloinnin että samalla myös digitaalisten tietojen käytön - siis varastamisen - viranomaisen suorittamana toimena helpommaksi. Mahdollisuudet valtiollisiin tietomurtotoimiin Venäjällä luotiin jo tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Venäjällä aloitusvuotena pidän vuotta 2003 (<u><a href="http://www.consultant.ru/cons/cgi/online.cgi?req=doc&amp;base=LAW&amp;n=326371&amp;fld=134&amp;dst=1000000001,0&amp;rnd=0.41398411859267914#010113861055546347">№&nbsp;126-ФЗ 7.7.2003</a></u>), jolloin asiaan liittyvää lainsäädäntöä aloitettiin muokata Putinin astuttua valtaan vuonna 2000.</p><p>Venäjän itselleen luomat mahdollisuudet on huomioitava etenkin niiden Suomen valtion virkamiesten sekä myös niiden valtiolle toimivien yhteistyökumppanien ja toimijoiden, jotka matkustavat Venäjälle tai oleskelevat Venäjällä.</p><p>Lähtökohdaksi tulee ottaa, että venäläisviranomaiset FSB:n (<u><a href="http://www.fsb.ru/">ФСБ</a></u>) johdolla ja Roskomnadzor-viestintävalvontaviraston (<u><a href="https://rkn.gov.ru/">Роскомнадзор</a></u>) avittamana tietävät kaiken, mitä tietokoneella tai puhelimella Venäjällä teet.</p><p>&rdquo;<em>Venäjän turvallisuuspalvelu kertoo laatineensa menetelmät internet-liikenteen salauksen purkamiseksi</em>&rdquo; oli lehtijutun alaotsikko Ilta-Sanomissa jo vuonna 2016 (<u><a href="https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000001917331.html">IS 29.7.2016</a></u>). FSB kertoi muutamaa päivää aikaisemmin verkkosivuillaan, että sekä tekniset että operationaaliset menetelmät salausavainten keräämiseksi ovat olemassa (<u><a href="http://www.fsb.ru/fsb/science/single.htm!id=10437866@fsbResearchart.html">FSB 25.7.2016</a></u>).</p><p>Kyse virallisesti oli ja on laissa &rdquo;terrorismin torjunnasta&rdquo; (<u><a href="http://www.consultant.ru/cons/cgi/online.cgi?req=doc&amp;base=LAW&amp;n=201078&amp;fld=134&amp;dst=1000000001,0&amp;rnd=0.06874980999819513#06260388908974424">№ 374-ФЗ&nbsp;6.7.2017</a></u> ja <u><a href="http://www.consultant.ru/cons/cgi/online.cgi?req=doc&amp;base=LAW&amp;n=201087&amp;fld=134&amp;dst=1000000001,0&amp;rnd=0.7484335148820613#05025527585459273">№ 375-ФЗ 6.7.2016</a></u>). Lait luovat venäläisviranomaisille täydellisen pääsyn internetissä liikkuvaan tietoon.&nbsp;Tuo laki sallii myös kaikkien Venäjällä puheluita puhuvien tai teksti- ja sähköpostiviestejä lähettävien suomalaisten viestiliikenteen tallentamisen. Laki velvoittaa tele- ja internetoperaattorit niin sanotut metatiedot eli viestien tekniset välitystiedot kolmen vuoden ajan, sen sijaan sisältöjen säilyttämisvaatimus on puoli vuotta.</p><p>Noita lakeja ei kuitenkaan ole säädetty vakoilu- tai tietomurtotarkoituksessa vaan internetin kontrolloimistarkoituksessa. Tästä vuodesta lähtien tarkoituksena on myös Venäjällä olevan tietoverkon poiskytkeminen maailman muusta tietoverkosta tarvittaessa, kun lakimuutos saadaan voimaan 1.11.2019 ja 1.1.2021 (<u><a href="///C:/Users/ari.pesonen/Downloads/0001201905010025.pdf">№ 90-ФЗ 1.5.2019</a></u>).</p><p>Suomessa on siis huomioitava mahdollisuus käyttäjätunnusten ja salasanojen helpommasta päätymisestä venäläisviranomaisten tietoon silloin, kun tietokonetta ja/tai puhelinta käytetään Venäjällä.</p><p>Suomessakin on huomioitava valtiovallan toiminnassa Yhdysvaltojen tavoin se, ettei venäläisen tietoturvayhtiö Kaspersky Labin ohjelmistoja käytetä valtionhallinnossa eikä myöskään niissä yrityksissä, jotka tuottavat valtionhallinnolle arkaluontaista tietoa <u>tai</u> joilla on yhteinen pilvipalvelu valtionhallinnon kanssa.</p><p>Käsittelin aikanaan Kaspersky Labia ja sen yhteyksiä Venäjän valtionhallintoon kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäläinen tietoturvayhtiö Kaspersky Lab ja Vladimir Putin</em>&rdquo; (<u><a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244444-venalainen-tietoturvayhtio-kaspersky-lab-ja-vladimir-putin">US-blogi 14.10.2017</a></u>).</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Valtio osti ministeriöille yhteisen tietojärjestelmän - Puolustusministeriön it-pomo tyrmää: Tietoturva alle minimitason</em>&rdquo; (<u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10523622">Yle 24.11.2018</a></u>).</p><p>Valtioneuvoston kanslia tiedotti puolta vuotta aikaisemmin &quot;<em>Valtioneuvosto vauhdittaa ministeriöiden digitalisaatiota</em>&quot; (<u><a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/valtioneuvosto-vauhdittaa-ministerioiden-digitalisaatiota">VNK 21.5.2018</a></u>).</p><p>Vauhditettu digitalisaatiohanke on nimetty valtionhallinnossa VAHVA-hankkeeksi (Valtioneuvoston asianhallinnan kehittämishanke). VAHVA-hanke on suunniteltu saatavan valmiiksi syksyllä 2020, mutta se alkoi jo aikaisemmin kuin mitä Kiinan valtiollisen APT10-hakkerirymän Cloud Hopper -operaatiosta oli yksityiskohtaista tietoa.</p><p>VAHVA-hankkeen toimina-alustana toimii Tieto Oy:n <u><a href="https://campaigns.tieto.com/fi/360">Public 360&deg;</a></u> -järjestelmä. Kyse on Tieto Oy:n kehittämästä asian-, asiakirjojen- ja arkistojenhallinta -järjestelmästä.</p><p>&rdquo;<em>360&deg; voidaan toimittaa paikallisesti asennettuna tai <u>pilvipalveluna</u>, jolloin hinta määritetään käyttäjäkohtaisesti ja käytössä on vain liiketoimintaan tarvittavat ominaisuudet. <u>Koska ratkaisu on pilvipohjainen</u>, sitä on helppo säätää tarpeiden muuttuessa. 360&deg; Onlinen kaltainen <u>pilviratkaisu</u> on huomattavasti helpompi toteuttaa. Se vaatii vain vähän aikaa ja asennuksen, määrittelyn, projektinhallinnan jne. kustannukset ovat alemmat.</em>&rdquo; Tieto Oy kirjoittaa Public 360&deg; -järjestelmän mainossivulla (<u><a href="https://campaigns.tieto.com/fi/360">Public 360&deg;</a></u>).</p><p>Kiinassa ja Venäjällä valtiolliset hakkerit tuskin malttavat odottaa ajankohtaa, milloin Public 360&deg; -järjestelmä on riittävässä toiminnassa ja pääsevät kokeilemaan Tieto Oy:n järjestelmän kautta avointa pääsyä Suomen valtionhallinnon pohjattomiin asiakirjavarastoihin, jotka olisivat liitetty tuohon Tieto Oy:n pilvipalveluun ja helppoon murtautumiseen periaatteeltaan samalla tavalla kuin mitä APT10-ryhmä toteutti jo vuodesta 2006 alkaen muodossa tai toisessa aina näihin päiviin saakka.</p><p>Yritin etsiä niitä valtioita, joilla jo olisi Tieto Oy:n Public 360&deg; -järjestelmä. En löytänyt yhtään ja tuskin löydän kymmenenkään vuoden päästä. En puhu nyt Suomesta.</p><p>Suomi on epäonnistuneiden kokeilujen luvattu maa. Se ei mitään, että kokeiluissa menetetään kymmeniä miljoonia, mutta mikä vahinko, jos hakkerit imevät valtion asiakirjat parempiin tarkoituksiin. Jos Kiinan valtiolliset hakkerit onnistuvat selättämään kahdeksan maailmanluokan ICT-palveluntarjoajaa ja myös paljon muuta Yhdysvaltain laivastoa myöten, Tieto Oy:n pilvipalvelu tuskin lienee erityinen haaste enää.</p><p>Surullisena muistelen sitä valtiollisten venäläishakkereiden tunkeutumista ulkoministeriön tietokoneille ainakin kevättalvella 2013 ennen kuin ruotsalaiset naapurimme antoivat meille vinkin venäläisestä tietomurrosta (<u><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv3-suomen-ulkoministerio-laajan-verkkovakoilun-kohteena-vuosia/2369718#gs.odsx9d">MTV3 31.10.2013</a></u> ja <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7332824">Yle 2.7.2014</a></u>).</p><p>Kiusallista joka tapauksessa oli, että me suomalaiset emme itse tietomurtoa havainneet ja tietomurto todennäköisesti olisi edelleen päällä ilman ruotsalaisia. On muistettava, että myös edellä tässä kirjoituksessa nimetyt kiinalaiset hakkerit toimivat pitkäaikaisesti ainakin vuodesta 2006 vuoteen 2018 New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksen perusteella.</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; ****</p><p>Suomen valtionhallinnossa on tärkeää, että vieraiden valtojen valtiollisilla hakkeriryhmillä ei ole luvatonta pääsyä mihinkään pilvipalvelun tai muutoin internetyhteyden päässä olevaan digitaalisessa muodossa olevaan materiaaliin esimerkiksi helposti murrettavissa olevien kirjautumismenetelmien kautta. Kiinalaiset ja myös venäläiset ovat pitäneet pilkkanaan tätä läntistä tietotekniikkaa vuosien ajan.</p><p>Valtionhallinnossa on myös muistettava, että vaikka itse valtiohallinnon tietoturva olisikin läpäisemätön, valtionhallintoon liittyvien yhteistyökumppanien tietoturva ei välttämättä ole. Valtionhallinto ei tietojeni mukaan itse käytä esimerkiksi Kaspersky Labin tietoturvatuotteita, mutta jotkin valtion yhteistyökumppanit käyttävät.</p><p>Jos olisin vieraan vallan valtiollinen hakkeri vaikkapa Venäjältä ja tehtäväni olisi päästä Suomen Puolustusvoimien digitaaliseen materiaaliin, alkaisin selvittää Puolustusvoimien yhteistyökumppanien tietoturvaa ja linkityksiä Puolustusvoimiin: Millog Oy (<u><a href="https://millog.fi/">kotisivut</a></u>), Conlog Group (<u><a href="https://www.conlog-group.fi/">kotisivut</a></u>), Oy Morehouse LTD (<u><a href="http://www.morehouse.fi/fi/tuotteet/puolustus/levitettavat-kontit/">kotisivut</a></u>), Suomen Erillisverkot Oy&nbsp;(<u><a href="https://www.erillisverkot.fi/#top">kotisivut</a></u>), Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori (<u><a href="https://valtori.fi/etusivu">kotisivut</a></u>), Senaatti-kiinteistöt (<u><a href="https://www.senaatti.fi/">kotisivut</a></u>), Leijona Catering Oy (<u><a href="https://leijonacatering.fi/">kotisivut</a></u>) sekä ne eri alojen konsulttitoimistot, joiden kanssa puolustushallinnolla on erityyppisiä kausisopimuksia. Pitää aina löytää sen heikoin lenkki, josta isokin pato lähtee murtumaan.</p><p>Esimerkisi Gonlog Oy:hyn käsiksi saattaisi päästä myös Ruotsin kautta, kun ruotsalainen System Engineering Solutions 37 (<u><a href="http://ses37.com/en/home/">kotisivut</a></u>) osti yrityksen vuoden 2018 alussa.</p><p>Valtiovallan on syytä myös kontrolloida niiden yhteistyökumppanien työntekijöiden matkustusta maailmalla ja erityisesti Venäjällä, joilla on pilvipalvelujen kautta pääsymahdollisuus valtion arkaluonteiseen digitaaliseen tietoon. Itse tunnen Venäjän hyvin, mutta sama koskenee myös Kiinaa, jota en tiedä henkilökohtaisesti.</p><p>Kiinalaishakkerien onnistuminen varastaa Yhdysvaltain laivastolta arkaluonteista huippusalaista materiaalia 614 gigatavua osoittaa, kuinka tärkeää on pitää riittävää huolta myös yhteistyökumppanien tietoturvasta.</p><p>Sinisilmäinen ja hyväuskoinen ei siis saa olla. Kaikki tietovarkausmahdollisuudet on tukittava riippumatta siitä, onko tietovarkauden kohteeksi joutuminen ollenkaan todennäköistä. Epätodennäköisin kun on yleensä todennäköisintä.</p><p>Kiinalaisten ja venäläisten suhteen on myös muistettava myös heidän kärsivällisyytensä. Vuosi ei ole aika eikä mikään päämäärään pääsemiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meille kaikille ovat tuttuja digitaaliset pilvipalvelut. Yrityksien ja yksityishenkilöiden tietokoneella aikaansaatuja tuotoksia sähköposteista yritysten kaikkein salaisimpiin asiakirjoihin tallennetaan pilveen.

Kun digitaaliset tiedot ovat pilvessä, ne eivät ole säilöttynä säilömistarkoituksessa omalla tietokoneella eikä yrityksen omalla palvelimella vaan pilvipalvelun tarjoavan yrityksen palvelimella.

Pilvipalvelu tarkoittaa siis palvelimien ja tietokoneiden verkostoa, jossa pilvipalvelun käyttäjä pääsee käsiksi digitaalisiin asiakirjoihin ja palveluihin tietokoneella tai mobiililaitteella internetin kautta melkeinpä mistä vain ja milloin vain kirjautumalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla.

Pilvipalvelujen tarjoaja on englanninkielisissä teksteissä lyhennetty yleensä MPS-lyhenteellä (Managed Service Provider). Kyse on palvelusuhteesta, jossa palveluntarjontaa hallinnoiva toimittaa asiakkaalle tietoteknistä palvelua. MPS on suomennettuna ehkä vain palveluntarjoaja tai manageroiva palveluntarjoaja. Englanninkielisissä teksteissä käytetään myös IT service provider -määritettä, mikä on suomennettuna ehkä IT-palveluntarjoaja.

MPS:ssä kyse on tietoteknisten palvelujen ulkoistamisesta asiakkaalta tai asiakasyritykseltä. Palvelusuhde on yleistynyt pilvipalvelujen synnyn myötä. MPS:n sijaan käytän tässä kirjoituksessa ICT-palveluntarjoaja-määritettä, jota on ehkä eniten Suomessa käytetty kuvaamaan tietoteknistä palveluntarjoajaa. ICT on yhtä kuin tieto- ja viestintätekniikka (information and communications technology).

Määritteitä siis riittää ja niiden kanssa menee helposti sekaisin. Esimerkiksi Fujitsu on nimennyt oman palveluntarjontansa Hybrid IT -transformaatiopalveluksi. Fujitsusta palveluntarjoajana ja hakkerointikohteena lisää myöhemmin.

ICT-palveluntarjontasuhteessa asiakasyritys ei yleensä ulkoista tietoteknistä henkilöstöä ainakaan kokonaisuudessaan eikä itse tietotekniikkaa sovellutusohjelmineen. Tietosäilönnän lisäksi pilvipalvelut ovat mahdollistaneet asiakasyrityksille esimerkiksi liiketoiminnan tietoteknisten tukijärjestelmien vuokraamista tai myymistä palveluna, missä tietoväylänä toimii maailmanlaajuinen internetverkko. Palvelimelle säilötty digitaalista palvelua tuottava tieto voi olla toisella puolella maapalloa.

Kysymys nyt kuuluu, ovatko pilvipalvelut yrityksille ja myös valtioille turvallisia digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikkoja? Kysymys nyt myös kuuluu, onko digitaalinen tietoliikenne muodossa tai toisessa toimivan pilvipalvelun ja asiakkaan välillä turvallista?

Kiina on osoittanut, etteivät digitaalisen tiedon säilöntä- ja käsittelypaikat eikä digitaalinen tietoliikenne välttämättä ole turvallisia. Myös Venäjä on osoittanut, etteivät ne välttämättä ole turvallisia.

                                                                                        ****

Kiina on asettanut tavoitteekseen olla maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.  

Kiina on asettanut tavoitteeksi olla myös maailman ykkösvaltio ohi Yhdysvaltojen vuoteen 2049 mennessä.

Kiina täyttää 100 vuotta päivämäärällä 1.10.2049.

Kiinan kommunistinen puolue täyttää 100 vuotta jo kahden vuoden kuluttua vuonna 2021. Kiinan kommunistisen puolueen nykyinen pääsihteeri Xi Jinping on puhunut ideologisena päämääräajankohtana "kaksi 100 vuotta" (”兩個100”, esim. 中国共产党新闻网 9.3.2018 ja 中央通訊社 24.10.2017), mikä tarkoittaa kahta tärkeää satavuotista ajankohtaa vuosina 2021 ja 2049.

Tavoitteiden puolesta myös vuosi 2035 on Kiinassa asetettu merkitykselliseksi. Itseasiassa vuodelle 2035 Kiinan kommunistinen puolue asetti tavoitteet jo 1980-luvulla, mutta kyse tuolloin oli vain sosialismin modernisoimisen aikataulusta. Nyt tällä vuosikymmenellä Kiina on asettanut ikään kuin lisänä olla myös maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä.

Lännessä on siis syytä muistaa Kiinan suhteen kolme kiinalaista tavoitevuotta: vuodet 2021, 2035 ja 2049. Nähtäväksi jää, jyllääkö maailmassa vuosina 2035 tai 2049 kiinalainen sosialismi vai vielä jokin muu.

Mitä Kiinan tavoitteekseen asettama teknologiajohtajuus sitten merkitsee?

Se tarkoittaa Kiinalle Yhdysvaltain teknologiajohtajuuden ohittamista ja olla maailmassa se taho, joka julkaisee ja ottaa ensimmäisenä käyttöön myöhemmin kaikkialle maailmaan leviävät teknologiset keksinnöt ja uutuudet.

                                                                                        ****

Kiina on ns. kehittyvä talous. Kiina on vielä paljon johtavia länsimaita jäljessä teknologiassa.

Kehittyvän talouden mailla talouskasvu on nopeaa ja mailla on vielä käyttämättömiä resursseja - lähinnä työvoimaa - nopean talouskasvun luomiseksi. Myös Venäjää pidetään kehittyvänä taloutena, mutta mielestäni sitä se ei missään nimessä ole, vaikka kuuluukin kehittyvien maiden BRICS-ryhmään. Luokittelen Venäjän taantuvaksi taloudeksi, jonka elinehto on energian ja muiden luonnonvarojen myynti, ei teknologia.

Maailman teknologiajohtajuus tarkoittaa, että maan on kyettävä yksin luomaan uutta sellaista teknologiaa, mitä aiemmin ei ole maailmassa kukaan muu vielä luonut. Toistaiseksi Kiina on ottanut kiinni länsimaita teknologiassa mm. yritysostoilla, työntekijärekrytoinnilla ja kouluttamalla potentiaalista opiskelija-ainestaan länsimaisissa yliopistoissa ja muissa korkea-asteen koulutuslaitoksissa.

Länsimaiden kokema ongelma on, että Kiina käyttää Venäjän tapaan myös kyseenalaisia keinoja edistääkseen omaa teknologiakyvykkyyttä. Selvällä suomen kielellä sanottuna: Kiina varastaa länsimaissa kehitettyä teknologiaa. Kiina varastaa länsimaista teknologiaa myös sangen kyseenalaisin keinoin häikäilemättömästi.

Ennen internettiä kylmän sodan aikaan tiedon - myös teknologisen tiedon - varastamiseen tarvittiin yleensä henkilö kohdemaassa: tietojen laiton luovuttaja, vakooja. Ennen internettiä kylmän sodan aikaan salaisuudet olivat paperilla kunkin yrityksen tai valtiollisen hallinnon omissa tiloissa hyllyissä ja kassakaapeissa.

Nyt tietojen varastaminen onnistuu internetin kautta varastajan kotimaasta käsin. Ei tarvita enää tietojen luovuttajia eikä vakoojia kohdemaassa kuten ennen vanhaan. Kohdemaassa ei välttämättä edes huomata, että tietoja on varastettu. Varastaminen voi kestää vuosia ennen kuin jää kiinni - jos jää ollenkaan. Viisas varas lopettaa ajoissa ennen paljastumista.

Tuosta vakoilumenetelmien muutoksesta kielii myös se, ettei enää tiedon laittomia luovuttajia tai vakoojia ole niin paljon tuomittuina kuin kylmän sodan aikaan ennen internetiä. Toki heitä edelleenkin on, esimerkkinä Edward Snowden sekä ne valtiolliset kiinalaishakkerit, jotka on nimetty myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.

                                                                                        ****

Tietomurron ja tietojen varastamisen kohteeksi joutunut taho pyrkii salaamaan kohtalonsa. Tapahtunut tietomurto on häpeä etenkin yritykselle. Häpeä halutaan salata, ettei oma osaamattomuus paljastuisi. Kyse on ammatillisesta uskottavuudesta ja kyvykkyydestä, joka on haastettu tietomurrolla onnistuen.

Huhtikuussa kaksi vuotta sitten Viestintäviraston (nykyinen Traficom) kyberturvallisuuskeskus varoitti PwC:n (kotisivut) ja BAE Systemsin (kotisivut) raporttiin (Operation Cloud Hopper, April 2017) perustuen APT10-hakkeriryhmän suorittamasta kybervakoilukampanjasta, jonka kohteina olivat ICT-palveluntarjoajien järjestelmät (Viestintävirasto 5.4.2017).

APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatiosta varoittivat laajasti eri maiden tietoteknisestä turvallisuudesta - siis kyberturvallisuudesta - vastaavat viranomaistahot.

Suomea vastaavasti myös mm. Australian kyberturvallisuuskeskus (The Australian Cyber Security Centre, ACSC) varoitti tiedotteellaan 4.4.2017 (ACSC 4.4.2017).

The sustained cyber intrusions by APT10 were significant and focused on large scale Managed Service Providers (MSPs) - specialist companies that manage IT services and infrastructure for many medium to large businesses and organizations, both in Australia and globally.” totesi Australian ulkoministeri Hon Marise Payne joulukuussa 2018 APT10-hakkeriryhmän toiminnasta (The Hon Peter Dutton MP 21.12.2018).

Vapaasti suomennettuna:

APT10:n pitkäkestoiset tietoverkkorikkomukset olivat merkittäviä ja keskittyivät laajamittaisesti manageroiviin palveluntarjoajiin - erikoistuneisiin yrityksiin, jotka tarjoavat IT-palveluja ja -infrastruktuuria monille keskisuurille yrityksille ja organisaatioille sekä Australiassa että maailmanlaajuisesti.

Kyse oli ICT-palveluntarjoajien pilvipalveluista, joihin APT10-hakkeriryhmä Cloud Hopper -operaatiossa kykeni tunkeutumaan. Cloud Hopper -nimi on kuvaava: pilvihyppääjä. Kyse oli siis tosiaankin tiedon välityksen ja säilönnän pilvistä ja niihin liittyvistä palveluista.

APT10-hakkeriryhmän Cloud Hopper -operaatio oli onnistunut. Nyt jälkikäteen me tiedämme vahvistettuna, että se oli erittäin onnistunut. Kyse oli tosiaan pitkäkestoisesta operaatiosta, jossa kiinalaiset laittoivat länsimaista tietoturvallisuutta urakalla kumoon.

Cloud Hopper -operaatiossa APT10-hakkeriryhmä kykeni tunkeutumaan kahdeksan läntisen maailman ICT-palveluntarjoajan sisään (Reuters 26.6.2019).

Reutersin mukaan nämä ICT-palveluntarjoajayritykset tai näihin liittyvät olivat: Hewlett Packard Enterprise (HPE) (kotisivut), IBM (kotisivut), Fujitsu (kotisivut), NTT Data (kotisivut), Dimension Data (kotisivut), DXC Technology (kotisivut) sekä Computer Sciences Corporation (CSC) ja Tata Consultancy Services.

Edellä luettelossa mainittu DXC Technology sai alkunsa huhtikuussa 2017, kun Computer Sciences Corporation (CSC), Electronic Data Systems (EDS) ja HP:n Enterprise Services (HPE) yhdistyivät. Huhtikuussa (3.4.2017) myös Tata Consultancy Services yhdistettiin HPE:hen.

Kyse oli siis maailman suurimmista ICT-palveluntarjoajista, joiden toiminta perustuu pilvipalveluun: tieto on palveluntarjoajan pilvipalvelussa ja tieto liikkuu internettiä pitkin asiakasyrityksien ja palveluntarjoajien välillä. Listalla on viisi yritystä maailman kymmenen suurimman joukosta. Kiina keksii oivallisen tavan, kuinka päästä kiinni noiden jättien takana olevaan tietomassaan, joka perustui pohjimmiltaan pilvipalvelumekanismin heikkoon lenkkiin: tavalliseen työntekijäkirjautumiseen järjestelmässä.

Tuossa kesäkuisessa jutussa Reuters kirjoitti osuvasti noista kiinalaisinvaasion kohteeksi joutuneista yrityksistä:

The invasion exploited weaknesses in those companies, their customers, and the Western system of technological defense.”

Vapaasti suomennettuna:

[Tietomurto]hyökkäys hyödynsi heikkouksia näissä yrityksissä ja niiden asiakkaissa sekä länsimaisten järjestelmien teknisessä suojauksessa.

Yhdysvaltain oikeusministeriön joulukuussa 2018 prosessoiman syytteen mukaan APT10-hakkeriryhmä hyökkäsi vähintään 45 tietokoneeseen/tietokonejärjestelmään ja 25 teknologiayritykseen (U.S. Department of Justice 20.12.2018). Yhdysvaltain 12 osavaltiossa vähintään 90 tietokoneen hakkeroinnissa 15 yrityksestä seitsemän oli ilmailu- ja/tai avaruus- ja satelliittiteknologiayritystä, kolme viestintäteknologiayritystä, kolme elektronisia järjestelmiä ja laboratoriotutkimuslaitteita valmistavia yrityksiä, yksi meriteknologiayritys ja yksi öljyn- ja kaasuporaukseen liittyvä yritys.

APT10-hakkeriryhmä onnistui tunkeutumaan yrityksiin vähintään 12 maassa. Nämä maat olivat Brasilia, Kanada, Suomi, Ranska, Saksa, Intia, Japani, Ruotsi, Sveitsi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Yritykset toimivat kaupassa, teollisuudessa ja teknologiassa mm. pankki- ja rahoitus-, telekommunikaatio-, kulutuselektroniikka-, pakkaus-, konsultointi-, terveydenhuolto-, bioteknologia-, autonvalmistus-, kaivos-, öljyn- ja kaasunetsintäalalla sekä lääketieteen alalla laitevalmistuksessa.

Noiden edellä mainittujen ICT-palveluntarjoajien kautta APT10-hakkeriryhmä pääsi siis eteenpäin varsinaisiin kohteisiin. Seuraavat yritykset tai valtion laitokset tietomurtokohteina on julkisuudessa nimetty:

Suomalainen Valmet (kotisivut), ruotsalainen Ericsson (kotisivut), yhdysvaltalainen Huntington Ingalls Industries (kotisivut), yhdysvaltalainen Valen Analytics (kotisivut) ja yhdysvaltalainen Sabre (kotisivut) sekä Yhdysvaltain liittohallituksen alaisen ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n Jet Propulsion Laboratory (kotisivut) ja Goddard Space Flight Center (kotisivut).

Oheisen listan kaksi viimeistä kohdetta ovat Nasan hallinnoima avaruustekniikkakeskus ja tutkimuskeskus. On syytä olettaa, että kaksi viimeistä NASA:n hakkerointikohdetta oheisella listalla liittyy Kiinan pyrkimyksiin avaruudessa.

Kiina aikoo rakentaa tutkimusaseman Kuuhun vuoteen 2030 mennessä” uutisoi Helsingin Sanomat huhtikuussa (HS 24.4.2019).

Tietomurron kohteeksi joutui myös norjalainen Visma (kotisivut), josta uutisoi Recorded Future -internetetnologiayritys helmikuussa (Recorded Future 6.2.2019). Visma toimii myös Suomessa omistaen ValueFrame- ja Severa-toiminnanohjausjärjestelmät.

Myös U.S. Department of Energy’s Lawrence Berkeley National Laboratory (LBNL, kotisivut) on nimetty murtokohteeksi. LBNL on yksi Yhdysvaltain energiaministeriön kansallisista laboratorioista ja teknologiakeskuksista.

Lisäksi APT10 onnistui tunkeutumaan Yhdysvaltain armeijan tietokoneisiin ja varastamaan sieltä arkaluonteisia tietoja yli 100 000 Yhdysvaltain laivaston palkkalistoilla olevalta. Varastettuja henkilötietoja olivat palkkalistoilla olevien nimet, sosiaaliturvatunnukset, syntymäajat, palkkatiedot, henkilökohtaiset puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.

Uskallan arvioida, että em. henkilötiedot hakkeriryhmä on saanut Yhdysvaltain laivaston pilvipalvelussa olevasta taloushallintojärjestelmästä, joka hoitaa mm. palkanmaksua.

Summa summarum: Kiina kykeni murtautumaan pilvipalvelujen kautta koko läntiseen digitaalimaailmaan. Heikko lenkki oli löytynyt.

                                                                                        ****

China hacked a Navy contractor and secured a trove of highly sensitive data on submarine warfare” oli uutisotikko The Washington Post -lehden uutissivustolla viime kesänä (The Washington Post 8.6.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Kiina hakkeroi laivaston toimittajan ja löysi erittäin arkaluonteisia tietoja sukellusvenesodankäynnistä”.

Kiinalaishallinto oli onnistunut siis hakkeroimaan Yhdysvaltain laivastolle työskennelleen toimittajan. Englanninkielisessä tekstissä käytetään contractor-sanaa, jota tässä tapauksessa ei ehkä ole syytä kääntää ainakaan urakoitsija-sanalla vaan ehkäpä toimittaja-sanalla. Kyseessä on siis toimittaja, joka oli tai on edelleen sopimussuhteessa laivastoon.

Tässä tapauksessa ei ole tietoa, onko hakkerointi tapahtunut toimittajan ja tilaajan käytössä olevan yhteisen pilvipalvelun kautta vai onko toimittajan työntekijöillä ollut pääsy pilvipalvelua vastaavalla kirjautumisprosessilla Yhdysvaltain laivaston omille palvelimille. Murto tapahtui todennäköisesti toimittajan  luokittelemattoman verkon kautta suoraan. Yhdysvaltain laivasto ei siis ollut pitänyt riittävää huolta toimittajansa tietoturvasta.

Kiinalaishakkerit onnistuivat varastamaan yhteensä 614 gigatavua sukellusveneitä ja vedenalaisia aseita koskevaa arkaluonteista huippusalaista materiaalia. Hakkeroitu materiaali käsitti mm. yliäänitorjuntaohjuksia, joiden pitäisi tulla laivaston käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Hakkeroitu materiaali käsitti Sea Dragon -projektin lisäksi myös mm. merisodankäynnissä tärkeää sukellussignaali- ja sensorikirjastoa, siis digitaalista sodankäyntikirjastoa. Salaisesta Sea Dragon -projektista löytyy toistaiseksi vain hieman julkista tietoa (Popular Mechanics 11.6.2018).

Tässäkin tapauksessa murto siis tapahtui Yhdysvaltain laivastolle toimittavan yhteistyökumppanin kautta.

Edellä kuvattu tapahtui vuonna 2018. Jo vuonna 2015 Yhdysvaltain oikeuslaitoksessa käsiteltiin kiinalaisten hakkerointitapausta, jossa sairausvakuutusyhtiö Anthemilta (kotisivut) varastettiin 78,8 miljoonaa asiakirjaa. FBI on etsintäkuuluttanut syyllisenä kiinalaisen Fujie Wangin (王富士) (FBI 7.5.2019), kun Etelä-Indianan piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt asiassa oikeuspäätöksen (USDC ISDI 7.5.2019). Tähän tietomuroon ei liittynyt APT10-hakkerointiryhmää.

                                                                                        ****

Mitä helvettiä sitten oikein on APT10?

APT10:n toiminta tunnetaan myös nimillä Stone Panda, menuPass, CVNX, Red Apollo ja POTASSIUM. Hakkeriryhmä on ollut laajemmin yleisessä tiedossa vuodesta 2013.

APT on lyhenne englanninkielinen sanoista ”advanced persistent threat”. Suomeksi kutakuinkin ”pysyvä kehittynyt uhka”, mikä kuvaa hyvin ainakin Kiinan valtiollista APT10-hakkeriryhmää.

APT-hakkeriryhmiä ja niiden suorittamia hakkerointioperaatioita on useita. Muun muassa  FireEye-tietoturvayhtiö on niitä listannut APT-hakkeriryhmiä ansiokkaasti: APT1…APT40.

Mikä on APT10:n takana?

APT10 on Kiinan turvallisuusministeriön luomus ja sen hakkerointioperaatiot ovat Kiinan valtion luomuksia. Hakkerointi on Kiinalle valtiollista vakoilutoimintaa siinä missä Venäjällekin. Venäjä hakkeroi lisäksi luodakseen poliittista sekasortoa. Kyse on valtiollisesta toiminnasta eikä mistään nuorten nörttien irvailusta tai pätemisen tarpeesta. Kyse on teknologian varastamisesta ilmaiseksi varastamispalkalla. Sen läntisen teknologian varastamisesta, jonka kehittäminen on maksanut yrityksille ja valtioille miljoonittain ja miljardeittain.

Kiinassa APT10-hakkeriryhmää ylläpitää Kiinan turvallisuusministeriö tai tarkemmin ilmaistuna Kansantasavallan kansallisen turvallisuuden ministeriö (Chinese Ministry of State Security (MSS), 中华人民共和国国家安全部 tai 中华人民共和国国家安全部).

Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivustolla on blogikirjoituksissa hyvin selvitetty, mistä APT10:n läntisiin pilvipalveluihin vuodesta 2016 kohdistettu Cloud Hopper -hakkerointioperaatio tapahtui. Tuossa hakkerointioperaatiossa kautta APT10:llä oli pääsymahdollisuus itse asiassa tuhansiin pilvipalvelua ja tarjoavien yritysten asiakasyrityksiin ympäri maailmaa (Intrusion Truth 15.8.2018 sekä myös Intrusion Truth 9.8.2018 ja Intrusion Truth 31.8.2018).  

On huomioitava, että niin Kiina kuin Venäjä onkii vain sen tiedon, mitä ne hakevat ja mitä tarvitsevat. Arvioin, että APT10-hakkeriryhmä ei varastanut kaikkea sitä tietoa hyödyttömänä, mihin heillä oli pääsymahdollisuus hakkeroitujen pilvipalvelujen kautta. On myös todennäköistä, että monesta vihamielisestä tunkeutumisesta ei ole jäänyt sen kummoisempaa jälkeä kuin mitä laillinen kirjautuminen pilvipalveluun jättää. On varmasti lukuisa määrä tietojärjestelmiä, joihin ei tiedetä edes tunkeudutun.

Edellä mainituista Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston kirjoituksista 9.8.- ja 15.8.-päivätyissä kirjoituksissa on mielestäni riittävän varmasti ja tarkasti osoitettu, että APT-hakkeriryhmän takana on Kiinan turvallisuusministeriö. En toista noita perusteita enää tässä, ne ovat luettavissa noista WordPress-blogikirjoituksista. Myös yhdysvaltalaisen oikeuslaitoksen päätösasiakirja neljä kuukautta myöhemmin joulukuussa toteaa pitkälti saman, mitä Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivusto totesi jo elokuussa 2018.

Intrusion Truth -blogikirjoittaja(t) nimesi(vät) jo elokuussa 2018 Zheng Yanbinin, Gao Qiangin ja Zhang Shilongin Cloud Hopper -hakkerointioperaation tekijöiksi. Noista kolmesta hakkeroijasta Zhang Shilong (张士龙) sai myös yhdysvaltaisessa käräjätuomioistuimessa tuomion (USDC SDNY 17.12.2018) ja on edelleen FBI:n etsintäkuuluttama (FBI 20.12.2018). Toinen FBI:n etsintäkuuluttama samoista kolttosista käräjätuomioistuimessa tuomittuna on Hua Zhu (朱华). Zhu tunnetaan myös nimillä “Afwar”, “CVNX”, “Alayos” ja “Godkiller”. Shilong puolestaan tunnetaan myös nimillä ”Baobeilong”, “Zhang Jianguo”, ja “Atreexp".

Nuo em. Intrusion Truth (入侵真相) -blogisivuston nimeämät kolme herraa työskentelivät Huaying Haitai Science and Technology Development Co Ltd -yrityksessä (天津华盈海泰科技发展有限公司) ja Laoying Baichen Instruments Equipment Co Ltd -yrityksessä Tianjinissa Kiinassa. Myös New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus totesi joulukuisessa oikeuspäätöksessään hakkeroinnin tapahtuneen Tianjinista käsin.

Mielestäni Kiinaa on pidettävä maailman varastajahäirikkönä numero yksi.

More than 90 percent of the Department’s cases alleging economic espionage over the past seven years involve China. More than two-thirds of the Department’s cases involving thefts of trade secrets are connected to China. In the last few months of this year, our Department has announced charges in three cases alleging crimes committed at the behest of a branch of the Chinese Ministry of State Security.” (U.S. Department of Justice 20.12.2018).

Vapaasti suomennettuna:

Yli 90 prosenttia [Yhdysvaltain] oikeuden käsittelemistä tapauksista, jotka koskevat taloudellista vakoilua viimeisten seitsemän vuoden aikana, liittyvät Kiinaan. Yli kaksi kolmasosaa oikeuden tapauksista, jotka käsittelevät kaupallisten salaisuuksien varkauksia, liittyvät Kiinaan. Kuluvan vuoden viimeisinä kuukausina oikeutemme on käsitellyt syytteitä kolmessa tapauksessa, jotka koskevat Kiinan turvallisuusministeriön toimeksiannosta tehtyjä rikoksia."

Noin lausui Yhdysvaltain apulaisoikeusministeri Rod J. Rosenstein, kun New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus oli tehnyt päätöksen APT10-tapauksessa.

Suomessa ei vielä oikein ymmärretä, kuin kyrpiintyneitä Yhdysvalloissa ollaan Kiinan harjoittamaan tällaiseen ”varasta kun voit keinolla millä hyvänsä” -toimintaan.

                                                                                        ****

Kuinka sitten APT10-hakkeriryhmä toimi Cloud Hopper -hakkerointioperaatiossa?

New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeus on kirjannut toimintatavan hyvin ja yksityiskohtaisesti em. päätöksessään. Toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa.

New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden 23-sivuinen päätös antaa hyvän ja luotettavan kuvan rikollisesta toiminnasta ja siitä, miten digitaalinen tietovarkaus toteutettiin. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea oikeuspäätöksen MEANS AND METHODS OF THE CONSPIRACY -luku sivulta 5 STATUTORY ALLEGATIONS -lukuun saakka sivulle 15 (USDC SDNY 17.12.2018).

APT10-hakkeriryhmän toimintatapa on esitetty myös monessa lehtijutussa ja tuo toimintatapa lienee jo huomioitu läntisissä tietoturvakäytännöissä (Recorded Future 6.2.2019, enSilo Intelligence Team 24.3.2019 jne.).

Edellä mainitussa enSilo Intelligence Team -linkissä päivämäärällä 24.3.2019 on selvitty, kuinka APT10-hakkeriryhmä toimi viime keväänä uudella tavalla Yhdysvaltojen käräjäoikeustuomion jälkeen. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä myös ATT&CK™-sivuston Mitre-sivulla. Tuolta löytyy tietoa myös APT-hakkeriryhmistä (esim. APT1).

Nyt yritysten ja myös valtion tietoturvallisuudesta vastaavien tahojen on kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi APT10-hakkeriryhmän ennen tätä vuotta toteudutut tietomurtoprosessit ovat jo vanhaa maailmaa. Tietoturvassa pitää toki olla eliminoituna myös vanhat murtautumisprosessit, mutta myös ne mahdollisesti tulevat, joista ei vielä ole kokemustietoa.

                                                                                        ****

Kiinalaisten lisäksi Suomessa on syytä olla tarkkana myös venäläisten suhteen. On syytä olettaa, että kiinalaisia enemmän venäläisiä kiinnostaa Suomessa maanpuolustus, ulkoasiainhallinto sekä EU-asiat.

Suomessa on syytä noteerata ne lainsäädännölliset toimet, joilla Venäjä on tehnyt sekä tietoliikenteen kontrolloinnin että samalla myös digitaalisten tietojen käytön - siis varastamisen - viranomaisen suorittamana toimena helpommaksi. Mahdollisuudet valtiollisiin tietomurtotoimiin Venäjällä luotiin jo tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Venäjällä aloitusvuotena pidän vuotta 2003 (№ 126-ФЗ 7.7.2003), jolloin asiaan liittyvää lainsäädäntöä aloitettiin muokata Putinin astuttua valtaan vuonna 2000.

Venäjän itselleen luomat mahdollisuudet on huomioitava etenkin niiden Suomen valtion virkamiesten sekä myös niiden valtiolle toimivien yhteistyökumppanien ja toimijoiden, jotka matkustavat Venäjälle tai oleskelevat Venäjällä.

Lähtökohdaksi tulee ottaa, että venäläisviranomaiset FSB:n (ФСБ) johdolla ja Roskomnadzor-viestintävalvontaviraston (Роскомнадзор) avittamana tietävät kaiken, mitä tietokoneella tai puhelimella Venäjällä teet.

Venäjän turvallisuuspalvelu kertoo laatineensa menetelmät internet-liikenteen salauksen purkamiseksi” oli lehtijutun alaotsikko Ilta-Sanomissa jo vuonna 2016 (IS 29.7.2016). FSB kertoi muutamaa päivää aikaisemmin verkkosivuillaan, että sekä tekniset että operationaaliset menetelmät salausavainten keräämiseksi ovat olemassa (FSB 25.7.2016).

Kyse virallisesti oli ja on laissa ”terrorismin torjunnasta” (№ 374-ФЗ 6.7.2017 ja № 375-ФЗ 6.7.2016). Lait luovat venäläisviranomaisille täydellisen pääsyn internetissä liikkuvaan tietoon. Tuo laki sallii myös kaikkien Venäjällä puheluita puhuvien tai teksti- ja sähköpostiviestejä lähettävien suomalaisten viestiliikenteen tallentamisen. Laki velvoittaa tele- ja internetoperaattorit niin sanotut metatiedot eli viestien tekniset välitystiedot kolmen vuoden ajan, sen sijaan sisältöjen säilyttämisvaatimus on puoli vuotta.

Noita lakeja ei kuitenkaan ole säädetty vakoilu- tai tietomurtotarkoituksessa vaan internetin kontrolloimistarkoituksessa. Tästä vuodesta lähtien tarkoituksena on myös Venäjällä olevan tietoverkon poiskytkeminen maailman muusta tietoverkosta tarvittaessa, kun lakimuutos saadaan voimaan 1.11.2019 ja 1.1.2021 (№ 90-ФЗ 1.5.2019).

Suomessa on siis huomioitava mahdollisuus käyttäjätunnusten ja salasanojen helpommasta päätymisestä venäläisviranomaisten tietoon silloin, kun tietokonetta ja/tai puhelinta käytetään Venäjällä.

Suomessakin on huomioitava valtiovallan toiminnassa Yhdysvaltojen tavoin se, ettei venäläisen tietoturvayhtiö Kaspersky Labin ohjelmistoja käytetä valtionhallinnossa eikä myöskään niissä yrityksissä, jotka tuottavat valtionhallinnolle arkaluontaista tietoa tai joilla on yhteinen pilvipalvelu valtionhallinnon kanssa.

Käsittelin aikanaan Kaspersky Labia ja sen yhteyksiä Venäjän valtionhallintoon kirjoituksessa otsikolla ”Venäläinen tietoturvayhtiö Kaspersky Lab ja Vladimir Putin” (US-blogi 14.10.2017).

                                                                                        ****

Valtio osti ministeriöille yhteisen tietojärjestelmän - Puolustusministeriön it-pomo tyrmää: Tietoturva alle minimitason” (Yle 24.11.2018).

Valtioneuvoston kanslia tiedotti puolta vuotta aikaisemmin "Valtioneuvosto vauhdittaa ministeriöiden digitalisaatiota" (VNK 21.5.2018).

Vauhditettu digitalisaatiohanke on nimetty valtionhallinnossa VAHVA-hankkeeksi (Valtioneuvoston asianhallinnan kehittämishanke). VAHVA-hanke on suunniteltu saatavan valmiiksi syksyllä 2020, mutta se alkoi jo aikaisemmin kuin mitä Kiinan valtiollisen APT10-hakkerirymän Cloud Hopper -operaatiosta oli yksityiskohtaista tietoa.

VAHVA-hankkeen toimina-alustana toimii Tieto Oy:n Public 360° -järjestelmä. Kyse on Tieto Oy:n kehittämästä asian-, asiakirjojen- ja arkistojenhallinta -järjestelmästä.

360° voidaan toimittaa paikallisesti asennettuna tai pilvipalveluna, jolloin hinta määritetään käyttäjäkohtaisesti ja käytössä on vain liiketoimintaan tarvittavat ominaisuudet. Koska ratkaisu on pilvipohjainen, sitä on helppo säätää tarpeiden muuttuessa. 360° Onlinen kaltainen pilviratkaisu on huomattavasti helpompi toteuttaa. Se vaatii vain vähän aikaa ja asennuksen, määrittelyn, projektinhallinnan jne. kustannukset ovat alemmat.” Tieto Oy kirjoittaa Public 360° -järjestelmän mainossivulla (Public 360°).

Kiinassa ja Venäjällä valtiolliset hakkerit tuskin malttavat odottaa ajankohtaa, milloin Public 360° -järjestelmä on riittävässä toiminnassa ja pääsevät kokeilemaan Tieto Oy:n järjestelmän kautta avointa pääsyä Suomen valtionhallinnon pohjattomiin asiakirjavarastoihin, jotka olisivat liitetty tuohon Tieto Oy:n pilvipalveluun ja helppoon murtautumiseen periaatteeltaan samalla tavalla kuin mitä APT10-ryhmä toteutti jo vuodesta 2006 alkaen muodossa tai toisessa aina näihin päiviin saakka.

Yritin etsiä niitä valtioita, joilla jo olisi Tieto Oy:n Public 360° -järjestelmä. En löytänyt yhtään ja tuskin löydän kymmenenkään vuoden päästä. En puhu nyt Suomesta.

Suomi on epäonnistuneiden kokeilujen luvattu maa. Se ei mitään, että kokeiluissa menetetään kymmeniä miljoonia, mutta mikä vahinko, jos hakkerit imevät valtion asiakirjat parempiin tarkoituksiin. Jos Kiinan valtiolliset hakkerit onnistuvat selättämään kahdeksan maailmanluokan ICT-palveluntarjoajaa ja myös paljon muuta Yhdysvaltain laivastoa myöten, Tieto Oy:n pilvipalvelu tuskin lienee erityinen haaste enää.

Surullisena muistelen sitä valtiollisten venäläishakkereiden tunkeutumista ulkoministeriön tietokoneille ainakin kevättalvella 2013 ennen kuin ruotsalaiset naapurimme antoivat meille vinkin venäläisestä tietomurrosta (MTV3 31.10.2013 ja Yle 2.7.2014).

Kiusallista joka tapauksessa oli, että me suomalaiset emme itse tietomurtoa havainneet ja tietomurto todennäköisesti olisi edelleen päällä ilman ruotsalaisia. On muistettava, että myös edellä tässä kirjoituksessa nimetyt kiinalaiset hakkerit toimivat pitkäaikaisesti ainakin vuodesta 2006 vuoteen 2018 New Yorkin eteläisen piirikunnan käräjäoikeuden päätöksen perusteella.

                                                                                        ****

Suomen valtionhallinnossa on tärkeää, että vieraiden valtojen valtiollisilla hakkeriryhmillä ei ole luvatonta pääsyä mihinkään pilvipalvelun tai muutoin internetyhteyden päässä olevaan digitaalisessa muodossa olevaan materiaaliin esimerkiksi helposti murrettavissa olevien kirjautumismenetelmien kautta. Kiinalaiset ja myös venäläiset ovat pitäneet pilkkanaan tätä läntistä tietotekniikkaa vuosien ajan.

Valtionhallinnossa on myös muistettava, että vaikka itse valtiohallinnon tietoturva olisikin läpäisemätön, valtionhallintoon liittyvien yhteistyökumppanien tietoturva ei välttämättä ole. Valtionhallinto ei tietojeni mukaan itse käytä esimerkiksi Kaspersky Labin tietoturvatuotteita, mutta jotkin valtion yhteistyökumppanit käyttävät.

Jos olisin vieraan vallan valtiollinen hakkeri vaikkapa Venäjältä ja tehtäväni olisi päästä Suomen Puolustusvoimien digitaaliseen materiaaliin, alkaisin selvittää Puolustusvoimien yhteistyökumppanien tietoturvaa ja linkityksiä Puolustusvoimiin: Millog Oy (kotisivut), Conlog Group (kotisivut), Oy Morehouse LTD (kotisivut), Suomen Erillisverkot Oy (kotisivut), Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori (kotisivut), Senaatti-kiinteistöt (kotisivut), Leijona Catering Oy (kotisivut) sekä ne eri alojen konsulttitoimistot, joiden kanssa puolustushallinnolla on erityyppisiä kausisopimuksia. Pitää aina löytää sen heikoin lenkki, josta isokin pato lähtee murtumaan.

Esimerkisi Gonlog Oy:hyn käsiksi saattaisi päästä myös Ruotsin kautta, kun ruotsalainen System Engineering Solutions 37 (kotisivut) osti yrityksen vuoden 2018 alussa.

Valtiovallan on syytä myös kontrolloida niiden yhteistyökumppanien työntekijöiden matkustusta maailmalla ja erityisesti Venäjällä, joilla on pilvipalvelujen kautta pääsymahdollisuus valtion arkaluonteiseen digitaaliseen tietoon. Itse tunnen Venäjän hyvin, mutta sama koskenee myös Kiinaa, jota en tiedä henkilökohtaisesti.

Kiinalaishakkerien onnistuminen varastaa Yhdysvaltain laivastolta arkaluonteista huippusalaista materiaalia 614 gigatavua osoittaa, kuinka tärkeää on pitää riittävää huolta myös yhteistyökumppanien tietoturvasta.

Sinisilmäinen ja hyväuskoinen ei siis saa olla. Kaikki tietovarkausmahdollisuudet on tukittava riippumatta siitä, onko tietovarkauden kohteeksi joutuminen ollenkaan todennäköistä. Epätodennäköisin kun on yleensä todennäköisintä.

Kiinalaisten ja venäläisten suhteen on myös muistettava myös heidän kärsivällisyytensä. Vuosi ei ole aika eikä mikään päämäärään pääsemiseksi.

]]>
13 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut#comments Hakkerointi Kiina-keskeinen maailmanjärjestys Tietosuoja Turpo Venäjä Wed, 10 Jul 2019 07:00:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278215-kiinalainen-teollisuusvakoilu-apt10-hakkeriryhmalla-ja-lantiset-pilvipalvelut
Uhka pohjoisesta: Iran c/o Hizbollah http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278199-uhka-pohjoisesta-iran-co-hizbollah <p><strong>Skenario Iranin ja Israelin välisen konfliktin eskaloitumisesta täysimittaiseksi sodaksi ei välttämättä ole täysin absurdi. Sodanuhka oli lähellä Iranin pudotettua kesäkuussa modernin USAn droonin jolloin eri lähteiden mukaan presidentti Donald Trump oli jo antamassa lupaa kostoiskuun laimentaen sen viimehetkessä vain kyberhyökkäykseksi.</strong></p><p>Mitä olisi voinut tapahtua jos USA olisi laukaissut ohjuksensa Iraniin? Tri Eitan Azani, IDC Hertzliyan Libanonin asioihin erikoistunut tutkija, sanoo Hizbollahin tällaisessa tilanteessa todennäköisesti laukaisevan mittavan ohjusiskun Israeliin joka puolestaan johtaisi mittavaan konfliktiin naapureiden kesken. Syynä tähän tapahtumakulkuun on Iranin miljardien dollareiden sijoitukset Hizbollahin kehittyneisiin ohjuksiin näiden käyttämiseksi Israelia vastaan tilanteen niin vaatiessa.</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="372" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/07/hezbollah_chart_final-03.jpg?w=547" width="547" /></p><p><em>Shaan Shaikh, &quot;Missiles and Rockets of Hezbollah,&quot; Missile Threat, Center for Strategic and International Studies, June 26, 2018, last modified May 20, 2019, https://missilethreat.csis.org/country/hezbollahs-rocket-arsenal/.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Sitten Libanonin vuoden 2006 sodan ja erityisesti Hizbollahin sotilasjohtaja Imad Mughniyahin surmaamisen jälkeen vuonna 2008, Iran on kontrolloinut Hezbollahin asevoimia suoraan ja vahvasti. Täten Libanoniin sijoitetut ohjukset voidaan katsoa kuuluvan Iranien asevoimien arsenaaliin. Samoin USAn (tai Israelin) hyökätessä Iraniin tämä voisi määrätä myös toisen tukemansa organisaation, Palestinian Islamic Jihadin, laukaisemaan omat ohjuksensa Gazasta Israeliin.</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="150" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/07/hezbollah-gas-rigs.jpg?w=300" width="300" /></p><p><em>Hizbollahin sivusto esittää järjestön uhkaavan myös Israelin kaasukenttiä Välimerellä. Photo: Screenshot.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Israel on tehnyt lukemattomia ilmaiskuja iranilaisiin, syyrialaisiin ja libanonilaisiin kohteisiin estääkseen Hizbollahia saamasta yhä tehokkaampia ohjuksia. Myös nämä ilmaiskut saattavat jossain vaiheessa kertautua nykyistä laajempaan laukaustenvaihtoon Iranin ja Israelin kesken.</p><p>Prikaatinkenraali (res.) Amnon Sofrin, aiempi Mossadin tiedustelujohtaja, on analysoinut Hizbollahin asevoimien nykytilaa. Sofrinin mukaan Hizbollah on Syyrian sodassa menettänyt noin 2500 taistelijaa mutta vastikkeeksi saanut myös merkittävää sotakokemusta. Israelin osalta suurin uhka Hizbollahin taholta on kyseisen organisaation hallussa olevat 100 000-150 000 ohjusta ja rakettia; näistä muutaman tuhannen &ndash; Scud -ohjukset ml - kantama on satoja kilometrejä eli ne kattavat koko Israelin alueen. Pidemmän kantaman ohjusten muuntaminen täsmäohjuksiksi on ollut useiden Israelin ilmaiskujen kohteena, Iran ja Hizbollah ovat kuitenkin kehittäneet näihin ohjuksiin GPS pohjaisen ohjausmoduulin. Tällä hetkellä Hizbollahilla on noin 200 tällaista täsmäohjusta joista jokainen kykenee kuljettamaan mukanaan satoja kiloja räjähteitä.</p><p>Sofrin myös huomautti, että IDF:n tuhottua kuusi Libanonista Israeliin johtanutta hyökkäystunnelia oli tämä merkittävä takaisku Hizbollahin operatiivisille suunnitelmille koska nyt organisaatio on epävarma siitä kuinka syvälle Israelin tiedustelupalvelu on tunkeutunut Hizbollahin sisään.&nbsp; (Hizbollahin hyökkäystunneleista taustoitusta mm&nbsp;<em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2019/01/01/operaatio-northern-shield/" rel="bookmark">Operaatio Northern Shield</a>&nbsp;</em>&nbsp;).</p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="875" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2019/01/Hezbollah18.gif?w=547" width="547" /></p><p>Aiempi IDF:n pohjoisen lohkon varaesikuntapäällikkö kenraalimajuri (res.) Yair Golan on todennut Hizbollahin pitkän kantaman täsmäohjusten todella olevan suurin uhka Libanonista Israeliin mutta huomauttaa samalla, että mitä pidempi kantomatka ohjuksella on sitä paremmat mahdollisuudet Israelin ohjuspuolustusjärjestelmällä -Arrow, David&#39;s Sling ja Iron Dome - on niiden lento keskeyttää.&nbsp; (ohjuspuolustuksesta lisää mm&nbsp;<em><a href="https://arielfi.wordpress.com/2016/03/07/israelissa-nyt-maailman-kehittynein-ohjuspuolustus/" rel="bookmark">Israelissa nyt maailman kehittynein ohjuspuolustus</a></em>).</p><p>Iranin ulkoministeri Mohammad Javad Zarif on twitterissä lausunut ettei Iran ensimmäisenä aloita sotaa mutta jos se siihen pakotetaan ei sodasta tule lyhyt. Jos Iran pakotetaan sotaan tulee Israel myös osaksi konfliktia liki kaikissa skenaarioissa.</p><p>Lähde: <a href="https://www.israeldefense.co.il/en/node/39226"><em>Israel Defense</em></a></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="547" src="https://arielfi.files.wordpress.com/2016/03/hezbollah-missile-threat-map1.jpg?w=547" width="547" /></p><p><em>Hizbollahin ohjusuhka Israeliin v. 2016. Nyt uhka suurempi ohjusten määrän ja laadun kehittymisen myötä.</em></p><p>&nbsp;</p><hr /><p>Kirjoitus ensinnä ilmestynyt <a href="https://arielfi.wordpress.com/"><em>Ariel </em></a>&nbsp;-verkkojulkaisussa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Skenario Iranin ja Israelin välisen konfliktin eskaloitumisesta täysimittaiseksi sodaksi ei välttämättä ole täysin absurdi. Sodanuhka oli lähellä Iranin pudotettua kesäkuussa modernin USAn droonin jolloin eri lähteiden mukaan presidentti Donald Trump oli jo antamassa lupaa kostoiskuun laimentaen sen viimehetkessä vain kyberhyökkäykseksi.

Mitä olisi voinut tapahtua jos USA olisi laukaissut ohjuksensa Iraniin? Tri Eitan Azani, IDC Hertzliyan Libanonin asioihin erikoistunut tutkija, sanoo Hizbollahin tällaisessa tilanteessa todennäköisesti laukaisevan mittavan ohjusiskun Israeliin joka puolestaan johtaisi mittavaan konfliktiin naapureiden kesken. Syynä tähän tapahtumakulkuun on Iranin miljardien dollareiden sijoitukset Hizbollahin kehittyneisiin ohjuksiin näiden käyttämiseksi Israelia vastaan tilanteen niin vaatiessa.

 

Shaan Shaikh, "Missiles and Rockets of Hezbollah," Missile Threat, Center for Strategic and International Studies, June 26, 2018, last modified May 20, 2019, https://missilethreat.csis.org/country/hezbollahs-rocket-arsenal/.

 

Sitten Libanonin vuoden 2006 sodan ja erityisesti Hizbollahin sotilasjohtaja Imad Mughniyahin surmaamisen jälkeen vuonna 2008, Iran on kontrolloinut Hezbollahin asevoimia suoraan ja vahvasti. Täten Libanoniin sijoitetut ohjukset voidaan katsoa kuuluvan Iranien asevoimien arsenaaliin. Samoin USAn (tai Israelin) hyökätessä Iraniin tämä voisi määrätä myös toisen tukemansa organisaation, Palestinian Islamic Jihadin, laukaisemaan omat ohjuksensa Gazasta Israeliin.

 

Hizbollahin sivusto esittää järjestön uhkaavan myös Israelin kaasukenttiä Välimerellä. Photo: Screenshot.

 

Israel on tehnyt lukemattomia ilmaiskuja iranilaisiin, syyrialaisiin ja libanonilaisiin kohteisiin estääkseen Hizbollahia saamasta yhä tehokkaampia ohjuksia. Myös nämä ilmaiskut saattavat jossain vaiheessa kertautua nykyistä laajempaan laukaustenvaihtoon Iranin ja Israelin kesken.

Prikaatinkenraali (res.) Amnon Sofrin, aiempi Mossadin tiedustelujohtaja, on analysoinut Hizbollahin asevoimien nykytilaa. Sofrinin mukaan Hizbollah on Syyrian sodassa menettänyt noin 2500 taistelijaa mutta vastikkeeksi saanut myös merkittävää sotakokemusta. Israelin osalta suurin uhka Hizbollahin taholta on kyseisen organisaation hallussa olevat 100 000-150 000 ohjusta ja rakettia; näistä muutaman tuhannen – Scud -ohjukset ml - kantama on satoja kilometrejä eli ne kattavat koko Israelin alueen. Pidemmän kantaman ohjusten muuntaminen täsmäohjuksiksi on ollut useiden Israelin ilmaiskujen kohteena, Iran ja Hizbollah ovat kuitenkin kehittäneet näihin ohjuksiin GPS pohjaisen ohjausmoduulin. Tällä hetkellä Hizbollahilla on noin 200 tällaista täsmäohjusta joista jokainen kykenee kuljettamaan mukanaan satoja kiloja räjähteitä.

Sofrin myös huomautti, että IDF:n tuhottua kuusi Libanonista Israeliin johtanutta hyökkäystunnelia oli tämä merkittävä takaisku Hizbollahin operatiivisille suunnitelmille koska nyt organisaatio on epävarma siitä kuinka syvälle Israelin tiedustelupalvelu on tunkeutunut Hizbollahin sisään.  (Hizbollahin hyökkäystunneleista taustoitusta mm Operaatio Northern Shield  ).

 

Aiempi IDF:n pohjoisen lohkon varaesikuntapäällikkö kenraalimajuri (res.) Yair Golan on todennut Hizbollahin pitkän kantaman täsmäohjusten todella olevan suurin uhka Libanonista Israeliin mutta huomauttaa samalla, että mitä pidempi kantomatka ohjuksella on sitä paremmat mahdollisuudet Israelin ohjuspuolustusjärjestelmällä -Arrow, David's Sling ja Iron Dome - on niiden lento keskeyttää.  (ohjuspuolustuksesta lisää mm Israelissa nyt maailman kehittynein ohjuspuolustus).

Iranin ulkoministeri Mohammad Javad Zarif on twitterissä lausunut ettei Iran ensimmäisenä aloita sotaa mutta jos se siihen pakotetaan ei sodasta tule lyhyt. Jos Iran pakotetaan sotaan tulee Israel myös osaksi konfliktia liki kaikissa skenaarioissa.

Lähde: Israel Defense

 

Hizbollahin ohjusuhka Israeliin v. 2016. Nyt uhka suurempi ohjusten määrän ja laadun kehittymisen myötä.

 


Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel  -verkkojulkaisussa

]]>
3 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278199-uhka-pohjoisesta-iran-co-hizbollah#comments Hizbollah Israel-Iran konflikti Turpo Tue, 09 Jul 2019 16:07:40 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278199-uhka-pohjoisesta-iran-co-hizbollah
Israel´s Eastern Border? http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277625-israel-s-eastern-border <p><strong>&ldquo;<em><strong>Under certain circumstances, I think Israel has the right to retain some, but unlikely all, of the West Bank.&rdquo; </strong></em></strong><strong><strong>(US ambassador to Israel, David Friedman)</strong></strong></p> <p>Ever since the Six Day War in June 1967, innumerable plans have been put forward from the Left, the Right and the Center about what to do with the historic land &ndash; and its inhabitants &ndash; that suddenly and quite unexpectedly fell under Israel&rsquo;s control &ndash; plans regarding ways to divide sc West Bank up or annex it or part of it to Israel, without imperiling the country&rsquo;s Jewish majority.</p> <p>From my viewpoint in Israel&#39;s political sphere there is two main lines to approach this dilemma: Right-wing plans for annexation and left-wing plans for separation. In addition there is the maximalist alternative plans from the Right &ndash; annex all of the territories Israel gained during the Six Day War &ndash; and also the maximalist plans of the Left: a complete withdrawal from all the territories. Few Israelis, nor I, advocate such a policy, so over the years there have been numerous variations on this theme.</p> <p>Sure there is also a zero-alternative, to do nothing else than keep &ldquo;status quo&rdquo;. This alternative, however, is leading towards undemocratic &ldquo;One-state&rdquo; solution, which in my opinion is one of the worst scenarios. According <em><em><a href="http://fathomjournal.org/dont-believe-the-hype-the-settlers-have-not-made-the-two-state-solution-unachievable/">Fathom</a></em> </em>approximately 590,000 Jews living beyond the Green Line can be divided into three groups. The first group is the approximate 200,000 Israelis who live in the 12 Jewish neighbourhoods of East Jerusalem, which will undoubtedly remain under Israeli sovereignty in any agreement. The second group is some 300,000 settlers who live in the so called &lsquo;settlement blocs,&rsquo; located west of the security barrier which are usually very close to the Green Line. The vast majority of these settlements are also likely to remain under Israeli sovereignty. Only the third group, comprising 90,000 settlers &ndash; less than 20 per cent of the entire population of those living beyond the Green Line &ndash; who live beyond the route of the security barrier, needs to be addressed at the present time.</p> <p><strong>Right-wing plans: Annexation</strong></p> <p>During last years especially right-wing circles have promote partial annexation schemes &ndash; in the territorial, functional, and personal realms &ndash; within Area C. These alternatives include confining the annexation to settlement blocs, extending sovereignty to the territory of Israeli settlements, or applying Israeli legislation to Israeli residents of the West Bank. At least 60 pieces of legislation were drafted by right-wing members of the Knesset during the last parliament to move Israel from a state of de facto to de jure annexation, according to a <a href="https://www.yesh-din.org/en/legislation/" rel="noopener" target="_blank">database</a> by Yesh Din, an Israeli human rights group. eight have passed into law.</p> <p>The alternative plans from the Right range from extending Israeli sovereignty over all of Judea and Samaria and encouraging the Palestinians there to leave, to annexing Area C, and giving the 80,000 Palestinians living there Israeli citizenship.</p> <p>On the far Right of the spectrum there is e.g. <a href="https://www.jpost.com/Six-Day-War-Anniversary/One-valuable-pie-innumerable-ways-to-slice-it-492175">a plan articulated by former Likud MK Moshe Feiglin</a> , who advocates a plan for Jewish sovereignty over Judea and Samaria while the Arab population would either emigrate voluntarily with the aid of a &ldquo;generous emigration grant&rdquo; or receive permanent residency &ndash; similar to Green Card status in the US &ndash; but be unable to vote.</p> <p><strong>Left-wing plans: Separation</strong></p> <p><strong>&ldquo;<em><strong><em>F</em><em>ence is not a political border, it is not a security border, but rather another means to assist in the war on terror.&rdquo;</em></strong></em><strong>(Israeli PM Ariel Sharon)</strong></strong></p> <p>Former Leader of the Israeli opposition &ndash; and Labor/Zionist Union &ndash; Isaac Herzog proposed to divide the land between the Israelis and Palestinians. Following a quote from interview of Isaac Herzog in<em><em><a href="http://fathomjournal.org/we-must-divide-the-land-an-interview-with-isaac-herzog/"><u>Fathom</u></a></em></em>:</p> <p><em>I speak in a very frank and open manner. I believe that Israel must move for peace. We must move towards the division of the land between the Palestinians and us in order to maintain the future of Israel as a Jewish democratic state.&nbsp;We will be here and you, Palestinians, will be there&hellip;Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.&rdquo;</em></p> <p>Politically, the idea &ldquo;us here, them there&rdquo; harkens back to Yitzhak Rabin, who used that as a campaign slogan in 1992. Later former Prime Minister Ehud Olmert proposed a <strong><a href="http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3257780,00.html">similar unilateral separation</a></strong> in the West Bank. Herzog&rsquo;s plan seems likely to garner support among the centrist, center-left and even parts of the center-right Israeli voter base.</p> <p>&nbsp; <img alt="" height="584" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/nc3a4yttc3b6kuva-103-e1560729611619.png" width="450" /></p> <p>A key factor in determining the West Bank sc Separation Barrier&rsquo;s (security fence)route was the location of settlements, thereby laying the groundwork for the de facto annexation of 81 settlements (including the 11 neighborhoods built in East Jerusalem). As of September 2017 some 460 kilometers (about 65% of the planned barrier) had been completed. Another 53 kilometers (about 7.5%) were under construction, and construction had yet to begin on some 200 kilometers.&nbsp; The security fence/separation barrier is the largest infrastructure project in Israel&#39;s history. Each kilometer of fence costs approximately $2 million.</p> <p><img alt="" height="75" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wbs-e1561249127164.gif?w=450" width="450" /></p> <p><strong>Domino Effect: The worst scenario by <em><a href="http://en.cis.org.il/wp-content/uploads/2018/12/RAMIFICATIONS-OF-WEST-BANK-ANNEXATION.pdf">Commanders for Israel&rsquo;s Security (CIS)</a></em></strong></p> <p>Commanders for Israel&rsquo;s Security (CIS) is a non-partisan movement. Its members are retired generals and equivalents in Israel&rsquo;s security services (the IDF, the Shin Bet, Mossad and Israel Police). In October 2018 the group published a study <em><a href="http://en.cis.org.il/wp-content/uploads/2018/12/RAMIFICATIONS-OF-WEST-BANK-ANNEXATION.pdf">Ramifications of West Bank Annexation</a></em> which describes the worst scenario following possible West Bank, or part of it, annexation:&nbsp; The Domino Effect. According study the annexation might lead to the collapse of the Palestinian Authority and the absence of an alternative government authority will force Israel to seize control of Areas A and B and to impose upon them a Military Administration regime. The annexation of the entire West Bank will constitute the irreversible abandonment of the trend toward separation and the de facto adoption of a one-state outcome.</p> <p>Until a new security fence is constructed along the new borderline around the annexed territories entry from the Military Administration areas into Israel will be easy. This carries the risk of a drastic rise in security threats. Also according CIS to create a physical barrier between the annexed area and the remainder of the West Bank will require the relocation of the existing Security Fence to a new line, over twice as long (1,787 km compared to approximately 766 km planned of the Security Fence).</p> <p><img alt="" height="470" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/nc3a4yttc3b6kuva-105-e1560732527998.png" width="450" /></p> <p><strong>A new analysis</strong></p> <p>Recently, in the midst of the last election campaign (April 2019), a group of retired senior security officials in the defense establishment was telling voters that the elections would spell the difference between separation and annexation. The <a href="https://www.israelhayom.co.il/article/659289">Commanders for Israel&rsquo;s Security movement appealed to PM</a> Netanyahu with warning that annexation of parts of the West Bank would endanger the residents of Israel.<em> &quot;The application of Israeli law to all or part of Judea and Samaria - not in the framework of a political settlement - will lead to a chain reaction that will seriously harm the security of the state, its economy and its regional and international standing. </em><em>We want to warn in advance that what will begin with the application of sovereignty over a limited area will inevitably deteriorate to the total annexation of Judea and Samaria, to the millions of Palestinian residents. The decision of the Knesset to pass the legislation of annexation, however partial, can only be interpreted by the Palestinian Authority and the countries of the region and the world as a slamming of a door to a future political settlement,&quot;</em> the officials wrote.</p> <p>A new analysis<strong> -</strong><em> </em><em><a href="https://besacenter.org/mideast-security-and-policy-studies/west-bank-area-c-israel/">The West Bank&rsquo;s Area C: Israel&rsquo;s Eastern Line of Defense</a> - </em><em>b</em><em>y Maj. Gen. (res.) Gershon Hacohen </em> explores the strategic-military implications of the establishment of a Palestinian state along the pre-June 1967 lines.<em> </em>Its central thesis is &rdquo;<em>that the creation of such a state, on the heels of the IDF&rsquo;s total withdrawal from the West Bank, will not only deprive Israel of defensible borders but will almost certainly lead to the advent of a terrorist entity like the one created in the Gaza Strip - at a stone&rsquo;s throw from the Israeli hinterland.&rdquo;</em> According Gershon Hacohen, Israeli proponents of the IDF&rsquo;s withdrawal from the West Bank, including most retired IDF/security establishment senior officials, base their strategic-military argumentation on four axiomatic assumptions:</p> <p>IDF/CIS: <em>Territorial separation between Israelis and Palestinians, including massive evacuation of Jewish West Bank neighborhoods, will delineate borders, reduce friction, and create stability. </em></p> <p>In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat: <em>Massive evacuation of West Bank Jewish neighborhoods will not ameliorate the conflict, as argued by proponents of the twostate solution. Quite the reverse, in fact. The removal of the well-integrated Jewish neighborhoods from the West Bank will force all counterterrorist activities to be launched from inside Israel into the Palestinian population centers, where they will be met with tough resistance, which &ndash; as taught by the Gaza experience &ndash; necessitates the employment of massive military force. </em> <img alt="" height="80" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2018/06/me_full_logo_loading-e1561296272697.gif?w=150" width="150" /></p> <p>IDF/CIS: <em>If the security situation becomes completely untenable, the Israeli government will not hesitate to decide to embark on any necessary military operation. Should stability deteriorate to the point of an unbearable threat, the IDF will be able to remove this security threat within days. </em></p> <p>Hacohen opposes:<em> </em> <em>The claim that the IDF will be able to remove the threat of a fullfledged West Bank terrorist entity within days, along the lines of the astounding June 1967 victory, cannot be further removed from reality, even if Israel is not forced to fight on several fronts simultaneously. Suffice it to say that the operational difficulties faced by the Western armies in Afghanistan, Iraq, and Syria, especially in densely populated, built-up areas like Mosul and Aleppo, illustrate the callousness of ignoring the existential security-strategic threat attending total West Bank withdrawal and the establishment of a Palestinian state in this area. </em></p> <p>IDF/CIS:<em> Israel&rsquo;s withdrawal from the West Bank and the end of the &ldquo;occupation&rdquo; will give any such military operation broad international backing.</em></p> <p>Hacohen opposes:<em> </em> <em>Judging by the experience of the three Hamas-Israel wars (2008-9, 2012, and 2014), not only would the West Bank&rsquo;s recapture not receive international legitimacy but Israel would face heavy international pressure to immediately withdraw its forces. The recapture of the West Bank would constitute the conquest of a sovereign state.</em></p> <p><strong>Democratic or Jewish state?</strong></p> <p>According Hacohen proponents of the two-state solution predicate their position on two parallel sets of arguments: political-ideological and strategic-military. On the first level, they claim that Israel&rsquo;s continued control of the West Bank erodes its democratic nature, while solving this problem by annexing the territory and making its Palestinian residents Israeli citizens will spell the end of Israel as a Jewish state.</p> <p>In my opinion this approach is totally correct as also I think that the core problem is whether Israel is a democratic state including its Palestinian residents from disputed territories or a Jewish State separating Israeli citizens from most part of Palestinian residents in West Bank; Israel can be democratic only if all its citizens have equal human and political rights.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt="" height="389" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/israel-options.jpg" width="354" /></p> <p><strong>Security?</strong></p> <p>In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat; his claim is based on following arguments:</p> <p>&bull;<em> Hezbollah&rsquo;s operational doctrine &ndash; embraced by Hamas with necessary adaptations to the Gaza context, which will almost certainly be adopted in the West Bank after the Israeli withdrawal &ndash; foreshadows a lethal security threat from a Palestinian state in the mountainous terrain overlooking Israel&rsquo;s narrow coastal plain, with its multiple strategic assets.</em></p> <p>&bull;<em> This security threat will increase considerably in the event of a parallel conflagration in Gaza, Lebanon, and possibly Syria. The addition of a West Bank state to the equation is liable to place the IDF in a dire predicament &ndash; not only in terms of resource scarcity (manpower, ammunition, intelligence gathering capabilities, etc.) but also because of the operational-strategic constraints on its ability to launch a decisive offensive in the West Bank.</em></p> <p>&bull;<em> The demilitarization of the future Palestinian state &ndash; a precondition for its establishment in the perception of those favoring this option &ndash; is a pipedream, as evidenced by the resounding failure to demilitarize the Gaza Strip despite the PLO&rsquo;s commitment to this step in a number of signed agreements.</em></p> <p>&bull;<em> The absence of an Israeli presence along the Jordan Valley will create a land continuum between the Palestinian state and the Arab world east of the Jordan River thus making it exceedingly difficult to prevent the arming of the (supposedly demilitarized) new state. </em></p> <p>The main weakness, in my opinion, is that Hacohen&rsquo;s study focuses exclusively on the strategic-military implications of the attempts at conflict resolution rather than their political-ideological dimensions.In the words of Maj. Gen. (res.) Amram Mitzna: &ldquo;In the age of long-range missiles there is no importance for strategic depth. Agreements will provide us with greater security than strategic depth.&quot;&nbsp;&nbsp;I also agree with IDF Chief-of-Staff Lt. Gen. (res.) Dan Halutz, who said (in Yediot Ahronot, Jan. 16, 2015) that <em>&ldquo;The IDF will be able to defend every line defined by the political leadership. It is worth noting that the greatest military victory (after the War of Independence) was won in 1967 from within the border that the current leadership describes as indefensible.&rdquo;</em>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt="Israel missile defence By Ari Rusila figure" height="253" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/03/isrdef.png?w=450" width="450" /></p> <p><strong>New threads and defence?</strong></p> <p>Sure also Hacohen is right saying that circumstances now are different than -67, e.g. urbanisation of the fighting space means that<em> </em>military planners have to incorporate the needs of the civilian population into their operational planning while being fully attentive to humanitarian, political, legal, ethical, and media considerations, among others.</p> <p>In my opinion IDF is well prepared both at technical level as well in its strategy for new circumstances, threads and challenges. In the words of Chief-of-Staff Gadi Eizenkot&rsquo;s August 2015 doctrinal pamphlet The IDF&rsquo;s Strategy:<em> &ldquo;The IDF&rsquo;s main approach to achieving a decision is the creative approach, based on focused offensive elements that target the enemy&rsquo;s weak points while exploiting relative advantages, notably momentum, pace of action and initiative, whose integration achieves shock and surprise.&rdquo; </em> <img alt="Israel military doctrine" height="338" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/08/mildoctrine.png?w=450" width="450" /></p> <p>From my point of view Israel&#39;s borders are defensible even if Israel annexes only 5-15% of West Bank and after Security Barrier has completed.&nbsp; I base this claim e.g. with following aspects:</p> <ul><li>Israel has military and intelligence edge and I don&#39;t have any doubts that it can keep this edge also in future,</li><li>IDF, Mossad, Shin Bet etc can copy fast and flexible way to any new threads and challenges be they kite balloon or cyber attacks e.g. due first class ecosystem supporting new innovations,</li><li>IDF is developing whole time both technic and strategic levels and probably it will have also enough financial resources to be updated based to its popular support in Israeli society;&nbsp; IDF is one of the most respected organisations in Israel.</li></ul> <p>If aspects mentioned above are valid it makes possible political decisions - negotiated or unilateral -&nbsp; like separation and relocating outposts.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;<img alt="" height="150" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wall.jpg?w=150" width="150" /></p> <p>&nbsp;</p> <p>The fact is that separation e.g. with <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Israeli_West_Bank_barrier">security barrier seems to be effective</a> : Since construction of the fence began, the number of attacks has declined by more than 90%. The number of Israelis murdered and wounded decreased by more than 70% and 85%, respectively, following the erection of the fence. Israeli officials (including the head of the <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Shin_Bet">Shin Bet</a>) have said that in the areas where the barrier was complete, the number of hostile infiltrations has decreased to almost zero as the barrier made it much harder to conduct attacks inside Israel. Sure the security/separation barrier limits the ability of the resistance to arrive deep within Israeli territory to carry out suicide bombing attacks, but same time terrorist organizations are looking for other ways to attack. One should also note that attacks have decreased due to increased pursuing of Palestinian militants by the Israeli army and intelligence organizations.</p> <p><img alt="" height="186" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wba-e1561253233945.gif?w=300" width="252" /> <em>Haaretz Poll, May 2019</em></p> <p>In my article <em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/09/16/constructive-unilateralism-leftist-approach-to-israel-palestine-conflict/"><em><u>Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict</u></em></a></em><u> </u><em>&lsquo; </em>&nbsp;have referred some of new leftist initiatives which in my opinion are steps forward and also to the right direction as well including required new roadmap for better future. I don&rsquo;t see constructive unilateral steps as goal but more as strategy and process which will lead towards a comprehensive agreement.&nbsp;&nbsp;It also might be that what&rsquo;s left of the West Bank will become cantons or autonomy under Jordan&rsquo;s administrative rule or (confederation).</p> <p><strong>My view</strong></p> <p>Partial (right-wing) annexation schemes may be a step away from separation and toward One-State reality &ndash; to a single binational state. Partial unilateral annexations might indeed lead to the termination of security coordination by the Palestinian Authority (PA) or its collapse. Israel would be forced to respond to the security and civil affairs vacuum created and the accompanying side-effects, including a potential wave of violence. In such a scenario, Israel will need to seize control of the entire West Bank.&nbsp; In my opinion this scenario will either end Israel as Jewish state or democratic state.</p> <p>In my opinion the best solution for Israel-Palestine conflict is the Three-State solution where Gaza will be annexed to Egypt (Sinai option) and most part (80-90%) of West Bank will be annexed to Jordan (Jordan option). This solution however does not have wider support in Jordan nor among international community. Instead the Two-State solution has wide regional and international support but the road map to achieve this outcome has been dead for decades. From my point of view the core challenges in Israel-Palestine conflict are:</p> <ul><li>how some long term solution could be achieved with a minimal evacuation of Jews from the West Bank,</li><li>how to make, from Israeli side, constructive unilateral actions without endangering cooperation with Palestinian Authority,</li><li>how to keep door open for viable Palestinian state in future</li></ul> <p>Implementing Two-State based to separation is not new idea in Israel&#39;s political (centre)left.&nbsp; Indeed Prime Minister Ehud Barak agreed (at the July 2000 Camp David summit and the January 2001 Taba summit) to the establishment of a Palestinian state in the entire Gaza Strip and 95% of the West Bank, which would also control the Jordan Valley. Similarly sweeping concessions were also made by Prime Minister Ehud Olmert in the November 2007 Annapolis conference.</p> <p><img alt="" height="340" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2019/06/wbeconomicpeace-2.gif?w=212" width="240" /></p> <p>I didn&rsquo;t mention Gaza as in my opinion there is already realistic plans for viable Palestinian state or autonomy for Gaza including reconstruction and investment plans, extra land (Sinai Option), border posts and international port etc. First steps to implement these plans have been long-term ceasefire (hudna) between Israel and Hamas and there is already earmarked donations reserved to implement this plan in Arabic states, US, Israel and wider international community.</p> <p>As preliminary part of coming Trump&rsquo;s peace deal the same idea like for Gaza &ndash; from economic peace to political peace &ndash; is possible also in West Bank. In June/July 2019 will be held sc &quot;Peace to Prosperity&quot; workshop in Bahrain and it is a pivotal opportunity... to share ideas, discuss strategies and galvanize support for potential economic investments and initiatives that could be made possible by a peace agreement. Jordan, Egypt and other Arab countries as well Israeli business men will attend to workshop; however, Palestinian officials have confirmed they will not be in attendance.</p> <p><strong><strong>Related articles:</strong></strong></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/08/22/peacemaking-a-holistic-approach/"><em><u>Peacemaking &ndash; </u></em></a></em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/08/22/peacemaking-a-holistic-approach/"><em><u>a Holistic Approach</u></em></a></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2018/08/19/new-roadmaps-to-two-state/"><u>New Road Maps to the Two-State</u></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/05/10/israeli-palestinian-conflict-a-revised-hybrid-model-as-solution/"><em>Israeli-Palestinian Conflict: A Revised Hybrid Model as Solution</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2012/11/04/palestinians-put-jordanian-option-on-the-table/"><em>Palestinians Put Jordanian Option on the Table</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2017/03/08/5515/"><em>Israel-Palestine Conflict: Regional&nbsp;Approach</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/03/30/israels-5-strategy-options-regarding-west-bank-after-abbas/"><em>Israel&rsquo;s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/11/19/trump-presidency-brings-realpolitik-back-to-mid-east/"><em>Trump Presidency Brings Realpolitik Back To Mid-East</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/10/28/constructive-unilateralism-ii-as-solution-to-israeli-palestinian-conflict/"><em>Constructive Unilateralism (II) as Solution to Israeli-Palestinian Conflict</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2016/01/26/herzog-plan-security-barrier-around-the-major-settlement-blocs-of-west-bank/"><em>Herzog&rsquo;s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank</em></a></em></p> <p><em><a href="https://arirusila.wordpress.com/2015/11/17/analysis-resolving-the-israeli-palestinian-conflict/"><em>Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict</em></a></em></p> <p>&nbsp;</p> <p><img alt=" Prof. Hillel Frisch/BESA Center]" height="915" src="https://arirusila.files.wordpress.com/2016/03/besainfog1.png?w=450" width="450" /></p> <hr /><p><strong><em>This article first appeared in <a href="http://arirusila.wordpress.com"><em>Conflicts by Ari Rusila</em></a> -blog</em></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Under certain circumstances, I think Israel has the right to retain some, but unlikely all, of the West Bank.” (US ambassador to Israel, David Friedman)

Ever since the Six Day War in June 1967, innumerable plans have been put forward from the Left, the Right and the Center about what to do with the historic land – and its inhabitants – that suddenly and quite unexpectedly fell under Israel’s control – plans regarding ways to divide sc West Bank up or annex it or part of it to Israel, without imperiling the country’s Jewish majority.

From my viewpoint in Israel's political sphere there is two main lines to approach this dilemma: Right-wing plans for annexation and left-wing plans for separation. In addition there is the maximalist alternative plans from the Right – annex all of the territories Israel gained during the Six Day War – and also the maximalist plans of the Left: a complete withdrawal from all the territories. Few Israelis, nor I, advocate such a policy, so over the years there have been numerous variations on this theme.

Sure there is also a zero-alternative, to do nothing else than keep “status quo”. This alternative, however, is leading towards undemocratic “One-state” solution, which in my opinion is one of the worst scenarios. According Fathom approximately 590,000 Jews living beyond the Green Line can be divided into three groups. The first group is the approximate 200,000 Israelis who live in the 12 Jewish neighbourhoods of East Jerusalem, which will undoubtedly remain under Israeli sovereignty in any agreement. The second group is some 300,000 settlers who live in the so called ‘settlement blocs,’ located west of the security barrier which are usually very close to the Green Line. The vast majority of these settlements are also likely to remain under Israeli sovereignty. Only the third group, comprising 90,000 settlers – less than 20 per cent of the entire population of those living beyond the Green Line – who live beyond the route of the security barrier, needs to be addressed at the present time.

Right-wing plans: Annexation

During last years especially right-wing circles have promote partial annexation schemes – in the territorial, functional, and personal realms – within Area C. These alternatives include confining the annexation to settlement blocs, extending sovereignty to the territory of Israeli settlements, or applying Israeli legislation to Israeli residents of the West Bank. At least 60 pieces of legislation were drafted by right-wing members of the Knesset during the last parliament to move Israel from a state of de facto to de jure annexation, according to a database by Yesh Din, an Israeli human rights group. eight have passed into law.

The alternative plans from the Right range from extending Israeli sovereignty over all of Judea and Samaria and encouraging the Palestinians there to leave, to annexing Area C, and giving the 80,000 Palestinians living there Israeli citizenship.

On the far Right of the spectrum there is e.g. a plan articulated by former Likud MK Moshe Feiglin , who advocates a plan for Jewish sovereignty over Judea and Samaria while the Arab population would either emigrate voluntarily with the aid of a “generous emigration grant” or receive permanent residency – similar to Green Card status in the US – but be unable to vote.

Left-wing plans: Separation

Fence is not a political border, it is not a security border, but rather another means to assist in the war on terror.”(Israeli PM Ariel Sharon)

Former Leader of the Israeli opposition – and Labor/Zionist Union – Isaac Herzog proposed to divide the land between the Israelis and Palestinians. Following a quote from interview of Isaac Herzog inFathom:

I speak in a very frank and open manner. I believe that Israel must move for peace. We must move towards the division of the land between the Palestinians and us in order to maintain the future of Israel as a Jewish democratic state. We will be here and you, Palestinians, will be there…Live your lives, improve your economy, create employment. The blocs under Israeli sovereignty will be part of the permanent solution. They will serve as recipients of settlers from outside the major blocs.”

Politically, the idea “us here, them there” harkens back to Yitzhak Rabin, who used that as a campaign slogan in 1992. Later former Prime Minister Ehud Olmert proposed a similar unilateral separation in the West Bank. Herzog’s plan seems likely to garner support among the centrist, center-left and even parts of the center-right Israeli voter base.

 

A key factor in determining the West Bank sc Separation Barrier’s (security fence)route was the location of settlements, thereby laying the groundwork for the de facto annexation of 81 settlements (including the 11 neighborhoods built in East Jerusalem). As of September 2017 some 460 kilometers (about 65% of the planned barrier) had been completed. Another 53 kilometers (about 7.5%) were under construction, and construction had yet to begin on some 200 kilometers.  The security fence/separation barrier is the largest infrastructure project in Israel's history. Each kilometer of fence costs approximately $2 million.

Domino Effect: The worst scenario by Commanders for Israel’s Security (CIS)

Commanders for Israel’s Security (CIS) is a non-partisan movement. Its members are retired generals and equivalents in Israel’s security services (the IDF, the Shin Bet, Mossad and Israel Police). In October 2018 the group published a study Ramifications of West Bank Annexation which describes the worst scenario following possible West Bank, or part of it, annexation:  The Domino Effect. According study the annexation might lead to the collapse of the Palestinian Authority and the absence of an alternative government authority will force Israel to seize control of Areas A and B and to impose upon them a Military Administration regime. The annexation of the entire West Bank will constitute the irreversible abandonment of the trend toward separation and the de facto adoption of a one-state outcome.

Until a new security fence is constructed along the new borderline around the annexed territories entry from the Military Administration areas into Israel will be easy. This carries the risk of a drastic rise in security threats. Also according CIS to create a physical barrier between the annexed area and the remainder of the West Bank will require the relocation of the existing Security Fence to a new line, over twice as long (1,787 km compared to approximately 766 km planned of the Security Fence).

A new analysis

Recently, in the midst of the last election campaign (April 2019), a group of retired senior security officials in the defense establishment was telling voters that the elections would spell the difference between separation and annexation. The Commanders for Israel’s Security movement appealed to PM Netanyahu with warning that annexation of parts of the West Bank would endanger the residents of Israel. "The application of Israeli law to all or part of Judea and Samaria - not in the framework of a political settlement - will lead to a chain reaction that will seriously harm the security of the state, its economy and its regional and international standing. We want to warn in advance that what will begin with the application of sovereignty over a limited area will inevitably deteriorate to the total annexation of Judea and Samaria, to the millions of Palestinian residents. The decision of the Knesset to pass the legislation of annexation, however partial, can only be interpreted by the Palestinian Authority and the countries of the region and the world as a slamming of a door to a future political settlement," the officials wrote.

A new analysis - The West Bank’s Area C: Israel’s Eastern Line of Defense - by Maj. Gen. (res.) Gershon Hacohen explores the strategic-military implications of the establishment of a Palestinian state along the pre-June 1967 lines. Its central thesis is ”that the creation of such a state, on the heels of the IDF’s total withdrawal from the West Bank, will not only deprive Israel of defensible borders but will almost certainly lead to the advent of a terrorist entity like the one created in the Gaza Strip - at a stone’s throw from the Israeli hinterland.” According Gershon Hacohen, Israeli proponents of the IDF’s withdrawal from the West Bank, including most retired IDF/security establishment senior officials, base their strategic-military argumentation on four axiomatic assumptions:

IDF/CIS: Territorial separation between Israelis and Palestinians, including massive evacuation of Jewish West Bank neighborhoods, will delineate borders, reduce friction, and create stability.

In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat: Massive evacuation of West Bank Jewish neighborhoods will not ameliorate the conflict, as argued by proponents of the twostate solution. Quite the reverse, in fact. The removal of the well-integrated Jewish neighborhoods from the West Bank will force all counterterrorist activities to be launched from inside Israel into the Palestinian population centers, where they will be met with tough resistance, which – as taught by the Gaza experience – necessitates the employment of massive military force.

IDF/CIS: If the security situation becomes completely untenable, the Israeli government will not hesitate to decide to embark on any necessary military operation. Should stability deteriorate to the point of an unbearable threat, the IDF will be able to remove this security threat within days.

Hacohen opposes: The claim that the IDF will be able to remove the threat of a fullfledged West Bank terrorist entity within days, along the lines of the astounding June 1967 victory, cannot be further removed from reality, even if Israel is not forced to fight on several fronts simultaneously. Suffice it to say that the operational difficulties faced by the Western armies in Afghanistan, Iraq, and Syria, especially in densely populated, built-up areas like Mosul and Aleppo, illustrate the callousness of ignoring the existential security-strategic threat attending total West Bank withdrawal and the establishment of a Palestinian state in this area.

IDF/CIS: Israel’s withdrawal from the West Bank and the end of the “occupation” will give any such military operation broad international backing.

Hacohen opposes: Judging by the experience of the three Hamas-Israel wars (2008-9, 2012, and 2014), not only would the West Bank’s recapture not receive international legitimacy but Israel would face heavy international pressure to immediately withdraw its forces. The recapture of the West Bank would constitute the conquest of a sovereign state.

Democratic or Jewish state?

According Hacohen proponents of the two-state solution predicate their position on two parallel sets of arguments: political-ideological and strategic-military. On the first level, they claim that Israel’s continued control of the West Bank erodes its democratic nature, while solving this problem by annexing the territory and making its Palestinian residents Israeli citizens will spell the end of Israel as a Jewish state.

In my opinion this approach is totally correct as also I think that the core problem is whether Israel is a democratic state including its Palestinian residents from disputed territories or a Jewish State separating Israeli citizens from most part of Palestinian residents in West Bank; Israel can be democratic only if all its citizens have equal human and political rights.

 

 

Security?

In his study Hacohen rejects this strategic-military reasoning altogether claiming that withdrawal from the West Bank and the Jordan Valley and the establishment of a Palestinian state in these territories will confront Israel with an unprecedented security threat; his claim is based on following arguments:

Hezbollah’s operational doctrine – embraced by Hamas with necessary adaptations to the Gaza context, which will almost certainly be adopted in the West Bank after the Israeli withdrawal – foreshadows a lethal security threat from a Palestinian state in the mountainous terrain overlooking Israel’s narrow coastal plain, with its multiple strategic assets.

This security threat will increase considerably in the event of a parallel conflagration in Gaza, Lebanon, and possibly Syria. The addition of a West Bank state to the equation is liable to place the IDF in a dire predicament – not only in terms of resource scarcity (manpower, ammunition, intelligence gathering capabilities, etc.) but also because of the operational-strategic constraints on its ability to launch a decisive offensive in the West Bank.

The demilitarization of the future Palestinian state – a precondition for its establishment in the perception of those favoring this option – is a pipedream, as evidenced by the resounding failure to demilitarize the Gaza Strip despite the PLO’s commitment to this step in a number of signed agreements.

The absence of an Israeli presence along the Jordan Valley will create a land continuum between the Palestinian state and the Arab world east of the Jordan River thus making it exceedingly difficult to prevent the arming of the (supposedly demilitarized) new state.

The main weakness, in my opinion, is that Hacohen’s study focuses exclusively on the strategic-military implications of the attempts at conflict resolution rather than their political-ideological dimensions.In the words of Maj. Gen. (res.) Amram Mitzna: “In the age of long-range missiles there is no importance for strategic depth. Agreements will provide us with greater security than strategic depth."  I also agree with IDF Chief-of-Staff Lt. Gen. (res.) Dan Halutz, who said (in Yediot Ahronot, Jan. 16, 2015) that “The IDF will be able to defend every line defined by the political leadership. It is worth noting that the greatest military victory (after the War of Independence) was won in 1967 from within the border that the current leadership describes as indefensible.” 

 

Israel missile defence By Ari Rusila figure

New threads and defence?

Sure also Hacohen is right saying that circumstances now are different than -67, e.g. urbanisation of the fighting space means that military planners have to incorporate the needs of the civilian population into their operational planning while being fully attentive to humanitarian, political, legal, ethical, and media considerations, among others.

In my opinion IDF is well prepared both at technical level as well in its strategy for new circumstances, threads and challenges. In the words of Chief-of-Staff Gadi Eizenkot’s August 2015 doctrinal pamphlet The IDF’s Strategy: “The IDF’s main approach to achieving a decision is the creative approach, based on focused offensive elements that target the enemy’s weak points while exploiting relative advantages, notably momentum, pace of action and initiative, whose integration achieves shock and surprise.” Israel military doctrine

From my point of view Israel's borders are defensible even if Israel annexes only 5-15% of West Bank and after Security Barrier has completed.  I base this claim e.g. with following aspects:

  • Israel has military and intelligence edge and I don't have any doubts that it can keep this edge also in future,
  • IDF, Mossad, Shin Bet etc can copy fast and flexible way to any new threads and challenges be they kite balloon or cyber attacks e.g. due first class ecosystem supporting new innovations,
  • IDF is developing whole time both technic and strategic levels and probably it will have also enough financial resources to be updated based to its popular support in Israeli society;  IDF is one of the most respected organisations in Israel.

If aspects mentioned above are valid it makes possible political decisions - negotiated or unilateral -  like separation and relocating outposts.

 

  

 

The fact is that separation e.g. with security barrier seems to be effective : Since construction of the fence began, the number of attacks has declined by more than 90%. The number of Israelis murdered and wounded decreased by more than 70% and 85%, respectively, following the erection of the fence. Israeli officials (including the head of the Shin Bet) have said that in the areas where the barrier was complete, the number of hostile infiltrations has decreased to almost zero as the barrier made it much harder to conduct attacks inside Israel. Sure the security/separation barrier limits the ability of the resistance to arrive deep within Israeli territory to carry out suicide bombing attacks, but same time terrorist organizations are looking for other ways to attack. One should also note that attacks have decreased due to increased pursuing of Palestinian militants by the Israeli army and intelligence organizations.

Haaretz Poll, May 2019

In my article Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict  have referred some of new leftist initiatives which in my opinion are steps forward and also to the right direction as well including required new roadmap for better future. I don’t see constructive unilateral steps as goal but more as strategy and process which will lead towards a comprehensive agreement.  It also might be that what’s left of the West Bank will become cantons or autonomy under Jordan’s administrative rule or (confederation).

My view

Partial (right-wing) annexation schemes may be a step away from separation and toward One-State reality – to a single binational state. Partial unilateral annexations might indeed lead to the termination of security coordination by the Palestinian Authority (PA) or its collapse. Israel would be forced to respond to the security and civil affairs vacuum created and the accompanying side-effects, including a potential wave of violence. In such a scenario, Israel will need to seize control of the entire West Bank.  In my opinion this scenario will either end Israel as Jewish state or democratic state.

In my opinion the best solution for Israel-Palestine conflict is the Three-State solution where Gaza will be annexed to Egypt (Sinai option) and most part (80-90%) of West Bank will be annexed to Jordan (Jordan option). This solution however does not have wider support in Jordan nor among international community. Instead the Two-State solution has wide regional and international support but the road map to achieve this outcome has been dead for decades. From my point of view the core challenges in Israel-Palestine conflict are:

  • how some long term solution could be achieved with a minimal evacuation of Jews from the West Bank,
  • how to make, from Israeli side, constructive unilateral actions without endangering cooperation with Palestinian Authority,
  • how to keep door open for viable Palestinian state in future

Implementing Two-State based to separation is not new idea in Israel's political (centre)left.  Indeed Prime Minister Ehud Barak agreed (at the July 2000 Camp David summit and the January 2001 Taba summit) to the establishment of a Palestinian state in the entire Gaza Strip and 95% of the West Bank, which would also control the Jordan Valley. Similarly sweeping concessions were also made by Prime Minister Ehud Olmert in the November 2007 Annapolis conference.

I didn’t mention Gaza as in my opinion there is already realistic plans for viable Palestinian state or autonomy for Gaza including reconstruction and investment plans, extra land (Sinai Option), border posts and international port etc. First steps to implement these plans have been long-term ceasefire (hudna) between Israel and Hamas and there is already earmarked donations reserved to implement this plan in Arabic states, US, Israel and wider international community.

As preliminary part of coming Trump’s peace deal the same idea like for Gaza – from economic peace to political peace – is possible also in West Bank. In June/July 2019 will be held sc "Peace to Prosperity" workshop in Bahrain and it is a pivotal opportunity... to share ideas, discuss strategies and galvanize support for potential economic investments and initiatives that could be made possible by a peace agreement. Jordan, Egypt and other Arab countries as well Israeli business men will attend to workshop; however, Palestinian officials have confirmed they will not be in attendance.

Related articles:

Peacemaking – a Holistic Approach

New Road Maps to the Two-State

Israeli-Palestinian Conflict: A Revised Hybrid Model as Solution

Palestinians Put Jordanian Option on the Table

Israel-Palestine Conflict: Regional Approach

Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas

Trump Presidency Brings Realpolitik Back To Mid-East

Constructive Unilateralism (II) as Solution to Israeli-Palestinian Conflict

Herzog’s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank

Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict

 

Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas [Source: Prof. Hillel Frisch/BESA Center]


This article first appeared in Conflicts by Ari Rusila -blog

]]>
5 http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277625-israel-s-eastern-border#comments Israel-Palestine conflict Lähi-idän konflikti Turpo Sun, 23 Jun 2019 14:09:16 +0000 Ari Rusila http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277625-israel-s-eastern-border
Työllistämisen avaimia tarjotaan Rinteelle Berliinistä ja Pariisista http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista <p>Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.</p><p>Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.</p><p>Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.</p><p>Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):</p><p>&quot; Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa.&quot;</p><p>Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.</p><p>Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( &quot; the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company&#39;s four home markets&quot; , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.</p><p>Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.</p><p>Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä &quot; kotimarkkinavaltiona&quot; kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.</p><p>Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.</p><p>Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.</p><p>Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi.&nbsp;Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan.&nbsp;</p><p>Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.</p><p>Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen &quot; kohtalonkysymys&quot;. Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin &quot; pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi&quot;.</p><p>Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmailu-ja avaruusteollisuuden yhteistyö olisi avain Rinteen hallituksen määrällisen työllistämistavoitteen saavuttamiselle. Yksistään Suomen valtio ja Finnair ostavat tämän toimialan tuotteita runsaasti yli miljardin dollarin edestä vuosittain lähinnä Yhdysvalloista.

Ilmailu- ja avaruusteollisuus on Euroopan työllistäjänä ja huipputeknologioiden kehittäjänä keskeisessä asemassa. Ranskan ja Saksan valtioiden yli vuosikymmenien jatkuneen määrätietoisen teollisuuspolitiikan seurauksena Eurooppa muodostaa näillä toimialoilla varteenotettavan kilpailijan Yhdysvalloille. Samalla Euroopan riippuvuus Yhdysvaltalaisesta teknologiasta on näillä toimialoilla ratkaisevasti vähentynyt.

Toimialan Eurooppalainen ydin on Amsterdamiin EU yhtiönä rekisteröity Airbus konserni. Ranskan, Saksan ja Espanjan valtiot kontrolloivat tätä julkista pörssiyhtiötä strategisen määräysvalta osakkuuden ( n. 26 %) kautta. Yhdistyneet kuningaskunnat erosi tästä konsortiosta 2012, kun BEA liittyi Yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin keskeiseksi kumppaniksi. Ruotsalaisen Saab konsernin elinkelpoisuuden takaa sen keskeinen alihankkijarooli Airbusille.

Saksan ja Ranskan johto on jo vuosia pyrkinyt saamaan uusia valtiopartnereita tähän konsortioon. Kansleri Merkel ja Presidentti Macron ovat viimeisen viiden vuoden aikana tiheään esittäneet sekä yleisiä että yksittäisiä kutsuja tämän valtiollisen teollisuusyhteistyön laajentamiseksi( kuten Macron viime elokuussa konkreettisesti myös Suomelle). Tuorein esimerkki tulee Ranskan Ilmailu-ja avaruusteollisuus toimialayhdistyksen puheenjohtaja ja Dassault konsernin ( jossa Airbus merkittävä vähemmistöomistaja) Éric Trappeurin avoimessa kirjeessä ( Le Figaro 23.5 2019, s.19):

" Euroopan Unionin on sitouduttava kunnianhimoiseen strategiaan, jolla pyritään säilyttämään ( Euroopan) ilmailu- ja avaruusalan kilpailukyky, erityisesti Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, jotka investoivat voimakkaasti ja soveltavat tässä usein aggressiivistakin politiikkaa."

Airbus konsernin emoyhtiö Airbus SE on siis tämän erittäin menestykselliseksi osoittautuneen poliittisen yhteistyön käytännön ilmentymä. Sen valtio-omistajien politiikkana on allokoida yhtiön investoinnit ja keskeinen tuotantokapasiteetti omistajamaihin niiden omistusten suhteessa. Tällä haavaa konserni työllistää Ranskassa ja Saksassa kummssakin vajaat 50 tuhatta työntekijää suoraan ja alihankintaketjujensa kautta epäsuorasti useita satoja tuhansia. Runsaat 4% yhtiöstä omistavassa Espanjassa yhtiö työllistää suoraan n. 12000 työntekijää.

Yhdistyneiden kuningaskuntien omistuksen jäänteenä ( " the UK is one of the founding nation of the airbus consortium and one of the company's four home markets" , ks. airbus in the united kingdom , www airbus.com) yhtiö työllistää siellä erityisesti lentokoneiden siipirakenteita valmistavissa 25 tuotantolaitoksissan noin 14000 työntekijää. Airbus SE tiedotti vuosi sitten kesäkuulla Brexitistä johtuen lopettavansa kaikki investointinsa Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevaan noin 100.000 ihmistä työllistävään alihankintaketjuunsa ja valmistelevansa 12000 henkeä työllistävien kahden keskeisimmän tuotantolaitoksensa siirtoa EUn alueelle.

Yksistään Suomen valtio ja Finnair ovat 90 luvulta lähtien ostaneet tämän toimialan tuotteita voittopuolisesti Yhdysvalloista vuosittain yli miljardin dollarin edestä. Suomen pienellä mutta osaavalla avaruus- ja ilmailuteollisuus toimialalla toimii noin 160 yritystä, ja se työllistää noin 1600 henkilöä, generoiden n. 1,4 Mrd euron liikevaihdon, josta vientiä noin 50%. ( ks. PIA ja Space Finland). Toimialan keskittymiä on Pirkanmaalla ja Oulussa.

Airbusin omistajavaltioiden yhteistyökutsuun osallistumisella voitaisiin Rinteen hallituksen määrällinen työllistämistavoite saavuttaa: Ostamalla Espanjan omistusta vastaava noin 4%n omistusosuus yhtiöstä Suomi voisi yhtiön uutena neljäntenä " kotimarkkinavaltiona" kolmen nykyisen omistajavaltion konsortiosopimuksen mukaisesti edellyttää noin 12000 suoran ja kymmenien tuhansien epäsuorien työpaikkojen kehkeyttämistä arviolta noin viiden vuoden horisontissa. Tämä olisi saavutettavissa esimerkiksi yksistään Englannissa olevien kahden siipitehtaan siirtämisellä Suomeen. Konsernin valtava toimintavolyymi, tuotekirjo ja vuosittainen investointivolyymi huomioiden, tämä tavoite olisi täysin realistinen.

Suomi tarjoaa teknistaloudellisesti kaikki edellytykset tällaisen investointistrategian toteuttamiselle. Parhaimpana referenssinä tästä on Nokia yhtiön kyky 90 luvun alussa alle viidessä vuodessa kehkeyttää Saloon, Tampereelle ja Ouluun useita kymmeniä tuhansia elektroniikan työpaikkoja. Airbus konserni omaa tunnetusti ainutlaatuiset teollis/taloudellis/logistiset kuin myös kulttuuriset kyvyt synnyttää ja menestyksellisesti koordinoida ja verkottaa tuotantonsa kotimarkkina-maissaan omistajavaltioiden intressien mukaisesti.

Suomen valtion investointi olisi toteutettavissa valtiontalouden kannalta neutraalisti. Strategisesti vähämerkityksellisemmät pörssiosakeomistukset vaihdettaisiin osinkotuotoltaan ja riskiltään huomattavasti vakaampaan sijoitukseen Airbus SEssä. Todennäköisesti helpoimmin toteutettavissa oleva investointi menettely tämän strategisen työllistämistavoitteen saavuttamiseksi olisi ostaa Ranskan ja Saksan valtioilta kummaltakin n. 2 % Airbus konsernin ei julkisen kaupankäynnin kohteena olevia, konsortiosopimuksen oikeudet takaavia määräysvaltaosakkeita. Markkinahintaisesti hinnoitellen tämän kokoisen osakeomistuksen hinta olisi noin 4 miljardia euroa. Mahdollisesti vaadittava ylihinta eli preemio osakkeisiin sitoutuvasta määräysvallasta on yksi neuvottelukysymys konsortiosopimuksesta Ranskan, Saksan ja Espanjan kanssa neuvoteltaessa.

Ehdotuksen kansantaloudellisia, valtiontaloudellisia ja teollistaloudellisia tavoitteita ei ole asiantuntijoiden toimesta kiistetty tai pidetty epärealistisina. Päinvastoin, ne on sinällään nähty hyvinkin realistisina, mutta Suomen nykyisen -90 luvun alusta faktisesti Yhdysvaltoihin kiinnittyneen ulko-, ja turvallisuuspolitiikan kannalta erittäin vaikeasti toteutettavissa olevana. Yhdysvaltojen geopoliittisesta näkökulmasta kyseessä olisi sille selkeä strateginen menetys Euroopassa Saksan ja Ranskan eduksi. Tästä strategisesta jännitteestä juontuu mm. Yhdysvaltojen koventunut retoriikka Saksaa ja Ranskaa kohtaan, jotka omassa retoriikassaan ( vrt. esim tuoreeltaan yllämainittu Trappier Figarossa) myös ovat jatkuvasti koventaneet sanavalintojaan. 

Suomelle kysymys on siis äärimmäisen vaikea: Kansan- ja valtiontaloutemme kannalta valuuttapohjainen miljarditasolla oleva kauppatasevaje tällä toimi-alalla venyttää valtion kestokykyä kaikilla mittareilla kohtuuttomasti. Toisaalta tämä taloudellinen uhraus nähdään turvallisuuspolitiikkamme konservatiivisiivessä ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna: -90 luvun alun poikkeustilanteessa Suomen poliittinen johto sitoi Suomen hahmotettavissa olevan tulevaisuushorisontin ajaksi ( 30 vuotta) osaksi Pentagonin pohjois euroopan sotilasdoktriinia. Tämä sitoutuminen oli luonteeltaan ja vaikuttavuudeltaan huomattavasti strategisempi, kuin mitä silloinen tai nykyinenkään pelkkä liittyminen puolustusliitto Natoon olisi ollut.

Kohtalon kysymys nykyiselle Antti Rinteen hallitukselle onkin: haluaako se turvata todella haastavien kansantaloudellisten tavoitteidensa toteutumista avaamalla neljän valtion ( Ranska, Saksa, Espanja, Suomi) keskeiset neuvottelut Airbus konsernin omistuksen kautta toteutettavalle ilmailu-ja avaruusteollisuuden tuotantoyhteistyölle. Tämän vastapainona hallitukselle syntyisi toinen " kohtalonkysymys". Miten hallita tästä syntyvä uusi turvallisuuspoliittinen jännite- ulko- ja turvallisuuspoliittisen asiantuntijan sanoin " pyllistys Washingtonille ja Pentagonille Berliinin ja Pariisin eduksi".

Suurpoliittisen jännitystilan oheisvaikutusten hallitsemiseksi Suomen ulkopoliittinen johto ( TP-Utva) luonnollisesti muotoilisi julkiset perusteet tällaiselle neuvottelu-mandaatille hyvin laveasti: Kansantaloutensa kestävyyden lisäämiseksi Suomi avaa yhtä-aikaiset rinnakkaiset tunnustelut Yhdysvaltojen, Yhdistyneiden Kuningaskuntien, Ranskan, Saksan ja Ruotsin kanssa sen selvittämiseksi, millä strategisilla tuotantoyhteistyöllisillä keinoilla nykyään Suomelle kestämätön kauppa-vaje ilmailu- ja avaruusteollisuudessa näiden valtioiden kanssa tavoiteltavien sopimusten kautta olisi tasapainoitettavissa. Todettakoon lopuksi, että koska kyseessä on k.o. vajeen pääosin puolustustus- ja huoltotaloudellisen epätasapainon poistamisesta, eivät WTOn ja EUn kaupan avoimuus ja kilpailurajoitussäännökset tällaisia neuvotteluja tai järjestelyjä rajoittaisi tai sääntele.

]]>
0 http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista#comments Hallitusohjelma 2019 HX-hanke Turpo Työllisyys Wed, 19 Jun 2019 21:26:16 +0000 Kai Luotonen http://kailuotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277528-tyollistamisen-avaimia-tarjotaan-rinteelle-berliinista-ja-pariisista
Presidentin viesti: hävittäjäkauppafinalistien puollettava turvatakuita Suomelle http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle <p><br />Odotettuakin suuremmaksi valtiomieheksi osoittautunut Sauli <strong>Niinistö </strong>sai <a href="https://areena.yle.fi/1-4584856?autoplay=true" target="_blank">Saksan liittopresidentin kiemurtelemaan Naantalissa</a> jopa astetta paria vaivaantuneemmin kuin USA:n, Ranskan, Britannian ja Ruotsin johtajat aiemmissa viimeaikaisissa tilanteissa. Presidenttimme&nbsp;yllätti heidätkin niin ikään tilannetajullaan ja pelisilmällään. Toistaiseksi vahvistamattoman ns. syväkurkkutiedon mukaan Niinistö on asettanut hävittäjäkilpailutuksen 1.1.2020 alkavalle finaalikierrokselle hyväksyttäville ehdokkaille salaisen kynnysehdon:&nbsp;</p><p>&quot;<em>HX-tarjoajamaat sitoutuvat EU:n ja Naton jäsenmaina puoltamaan ja vaatimaan Suomelle myönnettäviä turvatakuita. Sitovan turvatakuumaininnan tulee sisältyä EU:n 42.7-turvatakuulausekkeeseen ja Naton peruskirjan artikla 5:een tehtäviin lisäyksiin (FinEU42.7+FinNATOart5/2020<strong>*</strong>), ja ne oikeuttavat Suomen tarvittaessa täysimääräiseen sotilaalliseen apuun sen tullessa vieraan vallan taholta uhatuksi ja apua pyytäessään kumppanimailta. Virallista Nato-jäsenyyttä ei vaadita Suomen poikkeavan kv-aseman johdosta geopoliittisen vastakkainasettelunhallinnan strategian mukaisesti.</em>&quot;&nbsp;</p><p>Kerrankin Suomi-neidolla on neuvotteluvaltti, joka hämmentää vastapuolen... Turvatakuistahan on yleensä ottaen turhanpuoleista vihjailla silloin, kun ei ole valmis sitoutumaan täysjäsenyyteen eikä kainalossa ole mitään, millä tehdä kauppaa. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/HX-h%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4hanke" target="_blank">Kymmenen miljardin euron taistelukonehankinta</a> ei ole merkityksetön asia edes suurimmille ja mahtavimmille valtioille maailmassa, eikä myöskään EU:lle tai Natolle. Ei taloudellisena eikä&nbsp; sotilaspoliittisena tai geopoliittisena valintana. Finaalikierroksen kynnysehto toimii myös tosipaikan kriteerinä tyyliin &#39;mistä tunnet sä ystävän&#39;. Vaikka yli puolet tarjoajamaista karsiutuisi eikä enää lähtisi tuolle viimeiselle kilpailutuskierrokselle, olisi asia saanut sekä EU:ssa että Natossa että brexit-Britanniassa ja länsinaapurissammekin rutkalti ansaitsemaansa huomiota. Menetettävää on vähemmän kuin potentiaalia saavuttaa jotain haluttua. Hävittäjiähän ovat tarjonneet merkittävät EU-maat ja Nato-maat, eikä Ruotsikaan ole meille pikkunaapuri.</p><p>Presidentti Niinistö on onneksemme ymmärtänyt, että hävittäjäkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle eikä tarjoajillekaan pelkkä ostajan ja myyjäyritysten välinen taloudellinen oikeustoimi tarjouspyyntöineen ja kilpailutuksineen. Valtiot intresseineen ja geopolitiikka ovat aina keskeiset toimijat tämän tason päätöksenteossa (vrt. 1. atomivoimala ja VR:n sähköjunat). Useinkaan ei kaikkia sopimusehtoja ja epävirallisia poliittisia ym. klausuuleja kirjata kattavasti auki selkokielellä virallisiin tarjouspyyntöihin ja tarjousasiakirjoihin, mutta valtiotasolla ne silti ovat faktillisesti tosia ja sitovia korkeiden osapuolten tunnustaessa yhteisymmärryksessä niiden tarkoituksen ja merkityksen.&nbsp;</p><p>Lisäksi Niinistö on ymmärtänyt tämänkertaisen tarjouskierroksen erityisluonteen. Vastakaupat ja teollisen yhteistyön näkymät työllisyyskuvioineen ja huoltovarmuusnäkökulmineen ovat olleet toki aiemminkin mukana tarkastelussa hinnan ja teknisten ominaisuuksien ohella. Sellainen johti jo Hornet-kaupoissa selkeän geopoliittiseen turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun. Yhdysvaltalainen kone oli tuolloin paras ratkaisu myös ja nimenomaan USA-sidoksen ja Nato-suhteen korostumisen kannalta. Nyt kuviot ovat monella tapaa myös toiset. Enää emme voi vilauttaa neuvotteluvalttina&nbsp; vaihtoehtomörköä potentiaalisesta mutta jo vuosia sitten poissulkemastamme Venäjä-valinnasta. Suhoi ei päässyt kilpailutukseen, mutta Länsikään ei enää ole niin yhtenäinen ja selkeä käsite kuin aiemmin.</p><p>Vaikka kaikki <strong>HX</strong>-kilpailutuksen tähän vaiheeseen selvinneet hävittäjäntarjoajat ovat valtiotasolla keskenään jonkinasteisia liittolaisia ja/tai yhteistyökumppaneita, ne myös aidosti kilpailevat keskenään kaupasta. Lisäksi Nato ja sen merkittävimmät jäsenmaat ovat ilmaisseet diplomaattisen varovaisesti toivovansa Suomen jossain itselleen sopivassa vaiheessa hakevan täysjäsenyyttä, mikä puolestaan meillä koettaisiin konkreettisemmaksi turvallisuustekijäksi kuin nykyinen epämääräinen ja jäsentymätön EU:n 24.7-klausuuli. Kaikki myös ymmärtävät, että Suomi-neidolla on kuitenkin tietty peruskainous uskaltaa osoittaa valitsevansa sitoutumiskumppaninsa enemmän oman sydämensä kuin esimerkiksi geopoliittisen pakkonaapuruuden velvoittamana.&nbsp;</p><p>Kansallinen turvallisuus ja itsenäisyytemme säilyminen on toki arvokkainta, mitä Suomi-neito tietää ja omistaa. Sitä suojellakseen neito on paljolti pidättäytynyt sydämenasioidensa julkisesta repostelusta ja saavuttanutkin sinkkuna jo kunnioitetun yli sadan vuoden iän. Sitä voitaneen pitää jo riittävänä itsenäisen päätöksenteon kannalta, tulipa niitä kilpakosijoita enää faktisesti ottaen eri ilmansuunnilta tai ei. YYA-vuosien kokemusten viisastuttamana ei hävittäjäkilpailutukseen enää päästetty mukaan lainkaan käytökseltään vastenmielisimpiä ehdokkaita. Se osoittaa, ettei kyse ole mistään vanhan piian syndroomasta, vaan meillä on jo aidosti varaa valita. Suomi-neitohan on usein tullut ahdistelluksi ja jopa pakkoamputoiduksi itäisen kilpakosijan toimesta, ja onpa itsenäisyysaikamme alkuperäisiä alueita yhä vieläkin turhan omistushaluisen itänaapurimme hallussa. Suhteiden kriisiytyminen on aina tapahtunut naapurin aloitteesta, eikä pelkkä lähestystymiskielto riittäne &nbsp;jatkossakaan turvaamaan Suomi-neidon koskemattomuutta.</p><p>Itsenäisyyden ja Suomi-neidon koskemattomuuden puolustamiselle keskeisen tärkeä HX-hanke on kalliihko millä mittarilla tahansa laskettuna. Veronmaksajan onkin vaadittava uhraukselleen vastinetta, mahdollisimman täysimääräisesti koko valtavalle rahasummalle. Lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7&ndash;10 miljardia euroa, millä voisi hoitaa esimerkiksi taannoisen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8487839" target="_blank">turvapaikkakriisin aiheuttamat menot kokonaisen vuosikymmenen ajan</a>.&nbsp;</p><p>Kuinka tuo HX-hankinnasta saatava vastine sitten maksimoidaan? Sauli Niinistö näyttää oivaltaneen jujun. Hän on saamiemme tietojen mukaan tehnyt suurten johtajien tilannekohtaisista vaivaantuneisuuspuuskista nämä huomiot:</p><p>- Kuten <strong>Saksan </strong>liittopresidentin neljännespaniikkihäiriöisestä eli lähes suomalaistyylisestä tuppisuisuuspuuskastakin voimme päätellä, valtaosalla EU-jäsenmaista ei ole kovinkaan suurta intoa kertoa esimerkiksi Venäjälle, että ne aikoisivat tosipaikan tullen puolustaa sen jossain vaiheessa uhriksi valitsemaa Suomi-neitoa. Siis kun tämä ei kerran ole katsonut tarpeelliseksi liittyä Natoon. Ei, vaikka Suomi ilmoitti etujoukoissa auttavansa Ranskaa sen pyytäessä 42.7-konsultaatioita EU-jäsenmailta. Kuitenkin EU järjestönä ja jäsenmaittensa tasolla ja varsinkin tarjouskilpailussa mukana olevien valtiotasolla kovastikin toivoo saavansa kaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen. Turvatakuista puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia.&nbsp;</p><p>- Kuten huomasimme aiemmin, myös presidentti <strong>Macronin </strong>kivenpehmeä diplomaatinpokka oli koetuksella Suomen tarjoaman EU42.7-avun vertautuessa mahdollisiin Suomi-neidon turvatakuisiin Venäjän pieniä vihreitä miehittäjiä ja uusia hävittäjiä vastaan. <strong>Britannia </strong>jättää EU:n, mutta sotilaallisen <strong>JEF</strong>-yhteistyömme luonteesta puhuminen HX-hankkeen yhteydessä muistuttaa sen mukanaolosta yhden tarjoajan valtiotaustana.&nbsp;</p><p>- Kuten olemme huomanneet, <strong>Ruotsissa </strong>ei lause <em>Finlands sak är vår</em> tarkoita välttämättä edelleenkään enempää kuin se tarkoitti vuosina 1939-44, jos ihan sitäkään kun kerran syitä ei ole näkyvissä. Nykyinen pääministeri samoin kuin edeltäjänsäkin toivoo kuitenkin kovastikin saavansa hävittäjäkaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen - samalla muistuttaen toivovansa, että Suomi pitää hävittäjäkaupat ja liittoutumisasiat turvatakuineen erillään. Niistä puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. Ruotsi on kuitenkin myös EU:n jäsenmaa ja samalla meidän 42.7-liittolaisemme. Koplaaminen on alunperin ruotsinkielinen lainasana.&nbsp;</p><p>- Kuten huomasimme, presidentti <strong>Trump </strong>yritti taannoin ohittaa Niinistön turvatakuuvihjauksen kertomalla oman maansa medialle hienon ennakkouutisen, että Suomi olisi muka jo tehnyt päätöksen yhdysvaltalaisen hävittäjän valinnasta. Vaikka päätös olisikin ollut jo melkein valmis, oli tuo viimeinen hetki Sauli Niinistön huomata, että sitä ei todellakaan pidä kertoa. Presidenttimme tarttui Trumpin lipsahdukseen heti ja korjasi sen muistuttaen koko maailmaa, että jotain kaupanteossa on vielä kesken. Kun siitä sovitaan, it&#39;s a Deal. - Kiitos, Sauli! Emme äänestäneet Sinua turhaan toiselle kaudelle - ks. tarkemmin <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-enta-nyt-sauli-vainamo-niinisto" target="_blank">Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?</a>&nbsp;</p><p>Oli todellakin paikallaan muistuttaa asiasta juuri tuolloin, kun Trumpia oli muistutettu metsänhoitomallimme lisäksi jälleen kerran myös muiden amerikkalaisten tietämistä Suomi-faktoista. Monien Nato-maiden jäsenmaksupinnaruutta useasti tuskailleen Trumpin oli hyvä palauttaa mieleen, että Suomi tunnetaan historiallisesti saunan ja sisun lisäksi myös maailman luotettavimpana velanmaksajana. Puolustusbudjetin Nato-tasokriteeritkin olemme täyttäneet monia merkittäviä jäsenmaita paremmin. Ja se, että emme ole suostuneet vielä hakemaan amerikkalaistenkin usein suosittelemaa Nato-jäsenyyttä, saattaa tulla ihan hyvin ymmärretyksi Trumpin hallinnossa, joka on moneenkin otteeseen sanonut, että olisi hyvä voida tulla toimeen Venäjän kanssa.</p><p><br />* <strong>SIIS</strong>: HX-kilpailutuksessa viimeiselle kierrokselle hyväksyttävien on sitouduttava 1.1.2020 mennessä puoltamaan ja vaatimaan kaikissa asiaa käsittelevissä elimissä erityisesti EU:ssa ja Natossa Suomelle myönnettäviä turvatakuita tarkoittavien kv-oikeudellisesti sitovien julkisten/ei-julkisten sopimusasiakirjojen FinEU42.7 ja FinNATOart5/2020 hyväksymistä ja hyväksyttävä ja sisäistettävä ne itse täysimääräisesti niin nykyistä kuin tulevia valtionhallintojaan sitovasti. Tämä sopimus ei raukea, eikä sen merkitys muutu sen mukaan, mikä tarjoaja lopulta tulee valituksi HX-hankinnan toimittajaksi. Viimeinen mahdollisuus parantaa hävittäjäkauppaa tukevaa turvatakuutarjoustaan ajoittuu lokakuun 14. päivään vuonna 2020, jolloin vietetään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha" target="_blank">itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten rajojen kansainvälisen rauhanomaisen sopimisen eli Tarton rauhan</a>&nbsp;100-vuotisjuhlavuoden huipennusjuhlallisuuksia.&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>Lue myös: <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250162-enta-nyt-sauli-vainamo-niinisto" target="_blank">Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö?</a>&nbsp;<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Odotettuakin suuremmaksi valtiomieheksi osoittautunut Sauli Niinistö sai Saksan liittopresidentin kiemurtelemaan Naantalissa jopa astetta paria vaivaantuneemmin kuin USA:n, Ranskan, Britannian ja Ruotsin johtajat aiemmissa viimeaikaisissa tilanteissa. Presidenttimme yllätti heidätkin niin ikään tilannetajullaan ja pelisilmällään. Toistaiseksi vahvistamattoman ns. syväkurkkutiedon mukaan Niinistö on asettanut hävittäjäkilpailutuksen 1.1.2020 alkavalle finaalikierrokselle hyväksyttäville ehdokkaille salaisen kynnysehdon: 

"HX-tarjoajamaat sitoutuvat EU:n ja Naton jäsenmaina puoltamaan ja vaatimaan Suomelle myönnettäviä turvatakuita. Sitovan turvatakuumaininnan tulee sisältyä EU:n 42.7-turvatakuulausekkeeseen ja Naton peruskirjan artikla 5:een tehtäviin lisäyksiin (FinEU42.7+FinNATOart5/2020*), ja ne oikeuttavat Suomen tarvittaessa täysimääräiseen sotilaalliseen apuun sen tullessa vieraan vallan taholta uhatuksi ja apua pyytäessään kumppanimailta. Virallista Nato-jäsenyyttä ei vaadita Suomen poikkeavan kv-aseman johdosta geopoliittisen vastakkainasettelunhallinnan strategian mukaisesti.

Kerrankin Suomi-neidolla on neuvotteluvaltti, joka hämmentää vastapuolen... Turvatakuistahan on yleensä ottaen turhanpuoleista vihjailla silloin, kun ei ole valmis sitoutumaan täysjäsenyyteen eikä kainalossa ole mitään, millä tehdä kauppaa. Kymmenen miljardin euron taistelukonehankinta ei ole merkityksetön asia edes suurimmille ja mahtavimmille valtioille maailmassa, eikä myöskään EU:lle tai Natolle. Ei taloudellisena eikä  sotilaspoliittisena tai geopoliittisena valintana. Finaalikierroksen kynnysehto toimii myös tosipaikan kriteerinä tyyliin 'mistä tunnet sä ystävän'. Vaikka yli puolet tarjoajamaista karsiutuisi eikä enää lähtisi tuolle viimeiselle kilpailutuskierrokselle, olisi asia saanut sekä EU:ssa että Natossa että brexit-Britanniassa ja länsinaapurissammekin rutkalti ansaitsemaansa huomiota. Menetettävää on vähemmän kuin potentiaalia saavuttaa jotain haluttua. Hävittäjiähän ovat tarjonneet merkittävät EU-maat ja Nato-maat, eikä Ruotsikaan ole meille pikkunaapuri.

Presidentti Niinistö on onneksemme ymmärtänyt, että hävittäjäkauppa ei ole koskaan ollut Suomelle eikä tarjoajillekaan pelkkä ostajan ja myyjäyritysten välinen taloudellinen oikeustoimi tarjouspyyntöineen ja kilpailutuksineen. Valtiot intresseineen ja geopolitiikka ovat aina keskeiset toimijat tämän tason päätöksenteossa (vrt. 1. atomivoimala ja VR:n sähköjunat). Useinkaan ei kaikkia sopimusehtoja ja epävirallisia poliittisia ym. klausuuleja kirjata kattavasti auki selkokielellä virallisiin tarjouspyyntöihin ja tarjousasiakirjoihin, mutta valtiotasolla ne silti ovat faktillisesti tosia ja sitovia korkeiden osapuolten tunnustaessa yhteisymmärryksessä niiden tarkoituksen ja merkityksen. 

Lisäksi Niinistö on ymmärtänyt tämänkertaisen tarjouskierroksen erityisluonteen. Vastakaupat ja teollisen yhteistyön näkymät työllisyyskuvioineen ja huoltovarmuusnäkökulmineen ovat olleet toki aiemminkin mukana tarkastelussa hinnan ja teknisten ominaisuuksien ohella. Sellainen johti jo Hornet-kaupoissa selkeän geopoliittiseen turvallisuuspoliittiseen kokonaisratkaisuun. Yhdysvaltalainen kone oli tuolloin paras ratkaisu myös ja nimenomaan USA-sidoksen ja Nato-suhteen korostumisen kannalta. Nyt kuviot ovat monella tapaa myös toiset. Enää emme voi vilauttaa neuvotteluvalttina  vaihtoehtomörköä potentiaalisesta mutta jo vuosia sitten poissulkemastamme Venäjä-valinnasta. Suhoi ei päässyt kilpailutukseen, mutta Länsikään ei enää ole niin yhtenäinen ja selkeä käsite kuin aiemmin.

Vaikka kaikki HX-kilpailutuksen tähän vaiheeseen selvinneet hävittäjäntarjoajat ovat valtiotasolla keskenään jonkinasteisia liittolaisia ja/tai yhteistyökumppaneita, ne myös aidosti kilpailevat keskenään kaupasta. Lisäksi Nato ja sen merkittävimmät jäsenmaat ovat ilmaisseet diplomaattisen varovaisesti toivovansa Suomen jossain itselleen sopivassa vaiheessa hakevan täysjäsenyyttä, mikä puolestaan meillä koettaisiin konkreettisemmaksi turvallisuustekijäksi kuin nykyinen epämääräinen ja jäsentymätön EU:n 24.7-klausuuli. Kaikki myös ymmärtävät, että Suomi-neidolla on kuitenkin tietty peruskainous uskaltaa osoittaa valitsevansa sitoutumiskumppaninsa enemmän oman sydämensä kuin esimerkiksi geopoliittisen pakkonaapuruuden velvoittamana. 

Kansallinen turvallisuus ja itsenäisyytemme säilyminen on toki arvokkainta, mitä Suomi-neito tietää ja omistaa. Sitä suojellakseen neito on paljolti pidättäytynyt sydämenasioidensa julkisesta repostelusta ja saavuttanutkin sinkkuna jo kunnioitetun yli sadan vuoden iän. Sitä voitaneen pitää jo riittävänä itsenäisen päätöksenteon kannalta, tulipa niitä kilpakosijoita enää faktisesti ottaen eri ilmansuunnilta tai ei. YYA-vuosien kokemusten viisastuttamana ei hävittäjäkilpailutukseen enää päästetty mukaan lainkaan käytökseltään vastenmielisimpiä ehdokkaita. Se osoittaa, ettei kyse ole mistään vanhan piian syndroomasta, vaan meillä on jo aidosti varaa valita. Suomi-neitohan on usein tullut ahdistelluksi ja jopa pakkoamputoiduksi itäisen kilpakosijan toimesta, ja onpa itsenäisyysaikamme alkuperäisiä alueita yhä vieläkin turhan omistushaluisen itänaapurimme hallussa. Suhteiden kriisiytyminen on aina tapahtunut naapurin aloitteesta, eikä pelkkä lähestystymiskielto riittäne  jatkossakaan turvaamaan Suomi-neidon koskemattomuutta.

Itsenäisyyden ja Suomi-neidon koskemattomuuden puolustamiselle keskeisen tärkeä HX-hanke on kalliihko millä mittarilla tahansa laskettuna. Veronmaksajan onkin vaadittava uhraukselleen vastinetta, mahdollisimman täysimääräisesti koko valtavalle rahasummalle. Lentokonehankinnan hinnaksi arvioidaan 7–10 miljardia euroa, millä voisi hoitaa esimerkiksi taannoisen turvapaikkakriisin aiheuttamat menot kokonaisen vuosikymmenen ajan

Kuinka tuo HX-hankinnasta saatava vastine sitten maksimoidaan? Sauli Niinistö näyttää oivaltaneen jujun. Hän on saamiemme tietojen mukaan tehnyt suurten johtajien tilannekohtaisista vaivaantuneisuuspuuskista nämä huomiot:

- Kuten Saksan liittopresidentin neljännespaniikkihäiriöisestä eli lähes suomalaistyylisestä tuppisuisuuspuuskastakin voimme päätellä, valtaosalla EU-jäsenmaista ei ole kovinkaan suurta intoa kertoa esimerkiksi Venäjälle, että ne aikoisivat tosipaikan tullen puolustaa sen jossain vaiheessa uhriksi valitsemaa Suomi-neitoa. Siis kun tämä ei kerran ole katsonut tarpeelliseksi liittyä Natoon. Ei, vaikka Suomi ilmoitti etujoukoissa auttavansa Ranskaa sen pyytäessä 42.7-konsultaatioita EU-jäsenmailta. Kuitenkin EU järjestönä ja jäsenmaittensa tasolla ja varsinkin tarjouskilpailussa mukana olevien valtiotasolla kovastikin toivoo saavansa kaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen. Turvatakuista puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. 

- Kuten huomasimme aiemmin, myös presidentti Macronin kivenpehmeä diplomaatinpokka oli koetuksella Suomen tarjoaman EU42.7-avun vertautuessa mahdollisiin Suomi-neidon turvatakuisiin Venäjän pieniä vihreitä miehittäjiä ja uusia hävittäjiä vastaan. Britannia jättää EU:n, mutta sotilaallisen JEF-yhteistyömme luonteesta puhuminen HX-hankkeen yhteydessä muistuttaa sen mukanaolosta yhden tarjoajan valtiotaustana. 

- Kuten olemme huomanneet, Ruotsissa ei lause Finlands sak är vår tarkoita välttämättä edelleenkään enempää kuin se tarkoitti vuosina 1939-44, jos ihan sitäkään kun kerran syitä ei ole näkyvissä. Nykyinen pääministeri samoin kuin edeltäjänsäkin toivoo kuitenkin kovastikin saavansa hävittäjäkaupat kotiin mahdollisine yhteistyökuvioineen - samalla muistuttaen toivovansa, että Suomi pitää hävittäjäkaupat ja liittoutumisasiat turvatakuineen erillään. Niistä puhuminen tässä yhteydessä olisi vähän kuin styylattaisiin liian julkeasti ilman molemminpuolisia valtuuksia. Ruotsi on kuitenkin myös EU:n jäsenmaa ja samalla meidän 42.7-liittolaisemme. Koplaaminen on alunperin ruotsinkielinen lainasana. 

- Kuten huomasimme, presidentti Trump yritti taannoin ohittaa Niinistön turvatakuuvihjauksen kertomalla oman maansa medialle hienon ennakkouutisen, että Suomi olisi muka jo tehnyt päätöksen yhdysvaltalaisen hävittäjän valinnasta. Vaikka päätös olisikin ollut jo melkein valmis, oli tuo viimeinen hetki Sauli Niinistön huomata, että sitä ei todellakaan pidä kertoa. Presidenttimme tarttui Trumpin lipsahdukseen heti ja korjasi sen muistuttaen koko maailmaa, että jotain kaupanteossa on vielä kesken. Kun siitä sovitaan, it's a Deal. - Kiitos, Sauli! Emme äänestäneet Sinua turhaan toiselle kaudelle - ks. tarkemmin Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 

Oli todellakin paikallaan muistuttaa asiasta juuri tuolloin, kun Trumpia oli muistutettu metsänhoitomallimme lisäksi jälleen kerran myös muiden amerikkalaisten tietämistä Suomi-faktoista. Monien Nato-maiden jäsenmaksupinnaruutta useasti tuskailleen Trumpin oli hyvä palauttaa mieleen, että Suomi tunnetaan historiallisesti saunan ja sisun lisäksi myös maailman luotettavimpana velanmaksajana. Puolustusbudjetin Nato-tasokriteeritkin olemme täyttäneet monia merkittäviä jäsenmaita paremmin. Ja se, että emme ole suostuneet vielä hakemaan amerikkalaistenkin usein suosittelemaa Nato-jäsenyyttä, saattaa tulla ihan hyvin ymmärretyksi Trumpin hallinnossa, joka on moneenkin otteeseen sanonut, että olisi hyvä voida tulla toimeen Venäjän kanssa.


* SIIS: HX-kilpailutuksessa viimeiselle kierrokselle hyväksyttävien on sitouduttava 1.1.2020 mennessä puoltamaan ja vaatimaan kaikissa asiaa käsittelevissä elimissä erityisesti EU:ssa ja Natossa Suomelle myönnettäviä turvatakuita tarkoittavien kv-oikeudellisesti sitovien julkisten/ei-julkisten sopimusasiakirjojen FinEU42.7 ja FinNATOart5/2020 hyväksymistä ja hyväksyttävä ja sisäistettävä ne itse täysimääräisesti niin nykyistä kuin tulevia valtionhallintojaan sitovasti. Tämä sopimus ei raukea, eikä sen merkitys muutu sen mukaan, mikä tarjoaja lopulta tulee valituksi HX-hankinnan toimittajaksi. Viimeinen mahdollisuus parantaa hävittäjäkauppaa tukevaa turvatakuutarjoustaan ajoittuu lokakuun 14. päivään vuonna 2020, jolloin vietetään itsenäisen Suomi-neidon alkuperäisten rajojen kansainvälisen rauhanomaisen sopimisen eli Tarton rauhan 100-vuotisjuhlavuoden huipennusjuhlallisuuksia. 
 

Lue myös: Entä nyt, Sauli Väinämö Niinistö? 
 

]]>
19 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle#comments HX-hävittäjähanke Kultaranta-keskustelut Sauli Niinistö Nato turvallisuuspolitiikka liittoutuminen Tarjouskilpailu Turpo Tue, 18 Jun 2019 11:02:09 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277468-presidentin-viesti-havittajafinalistien-puollettava-turvatakuita-suomelle
Oikeuspäätös syrjintätapauksessa - miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia <p>Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.</p><p>Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.</p><p>Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli &quot;tavallinen työntekijä&quot;, joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>).</p><p>Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.</p><p>&rdquo;<em>Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut <u>hänelle <strong>annetun</strong> ja myös <strong>Puolustusvoimista</strong> <strong>tulleen</strong> kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan <strong>ohjeen</strong></u> lainmukaisuuden</em>&rdquo;, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006145393.html"><u>HS 17.6.2019</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli <strong><u>annettu ohje</u></strong> ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta</em>&rdquo;, käräjäoikeus toteaa.</p><p>Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.</p><p>Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.</p><p>En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.</p><p>Yle on jo jutussaan (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10835592"><u>Yle 17.6.2019</u></a>) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.</p><p>Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.</p><p>Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.</p><p>Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan <u>omaehtoista</u> käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?</p><p>Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.</p><p>Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin &rdquo;erikoistapaus&rdquo;, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?</p><p>Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.</p><p>Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. &nbsp;Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.</p><p>Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.</p><p>Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.</p><p>Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006144545.html"><u>HS 16.6.2019</u></a>).</p><p>Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.</p><p>Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.</p><p>Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla &rdquo;<em>Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006093253.html"><u>HS 4.5.2019</u></a>).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin käräjäoikeus antoi tänään päätöksensä ns. Puolustusvoimien kaksoiskansalaisuussyrjintätapauksessa.

Käräjäoikeuden päätös koski Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, joka oli hakenut töitä Vekaranjärven varuskuntaravintolasta ja jolta oli evätty työpaikka kaksoiskansalaisuuden perusteella.

Asianomistajan työntekijärekrytointia varuskuntaravintolaan hoitanut henkilöstövuokrausfirman palveluesimies kertoi oikeudessa, että hän oli "tavallinen työntekijä", joka oli toiminut vain saamiensa ohjeiden mukaan. Palveluesimies oli kertonut, että ohje kaksoiskansalaisten kohteluun oli tullut Puolustusvoimilta, Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseerilta (Yle 17.6.2019).

Päätöksessään käräjäoikeus katsoi, että kaksoiskansalaisten kelpaamattomuudesta oli annettu ohje ja että rekrytointiyrityksen työntekijä vain noudatti ohjetta. Tuon ohjeen antaja oli käräjäoikeuden mukaan Puolustusvoimat.

Asiassa ei ole voitu kohtuudella olettaa, että [henkilöstövuokrausfirman palveluesimies] olisi kyseenalaistanut hänelle annetun ja myös Puolustusvoimista tulleen kaksoiskansalaisten työnhakijoiden epäämistä koskevan ohjeen lainmukaisuuden”, käräjäoikeus totesi varuskuntaravintolan työntekijärekrytointia hoitaneen palveluesimiehen syyttömyydestä (HS 17.6.2019).

Toisin kuin edellä kerrotuissa syyttämättäjättämispäätöksissä, Leijona Catering Oy:lle hakeneiden kaksoiskansalaisten epäämisestä oli annettu ohje ja että [palveluesimies] oli ainoastaan noudattanut tätä tiedossaan ollutta ohjetta”, käräjäoikeus toteaa.

Käräjäoikeus kumosi rekrytointia hoitaneen Kairest Oy:n palveluesimiehen syrjintäsyytteen, koska tämä toimi saamiensa ohjeiden mukaan. Käräjäoikeus totea päätöksessään melko suoraan, että ohjeet ovat siis tulleet Puolustusvoimilta.

Helsingin käräjäoikeuden päätös mielenkiintoinen. Todella mielenkiintoinen. Päätöksessä itseasiassa todetaan ohjeen antajana syyllinen, jota ei ole edes syytetty: Puolustusvoimat.

Käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti ohjeet on antanut Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeri, joka on Puolustusvoimien virkavastuulla toimiva virkamies. Mies edustaa siis Puolustusvoimia lainsäädännöllisenä toimijana.

En kiinnitä erityistä huomiota Vekaranjärven varuskunnan turvallisuusupseeriin. Puolustusvoimien komentorakenne on hierarkkinen. Puolustusvoimissa alainen ei tee mitään, jos esimies ei käske. Turvallisuusupseerikaan ei tee mitään, mitä hänen esimiehensä ei käske. Hierarkiassa melko alhaalla oleva turvallisuusupseeri ei tällaisia ohjeita itse todellasikaan keksi.

Yle on jo jutussaan (Yle 17.6.2019) todennut, että valtakunnansyyttäjänviraston olisi pakko miettiä, tulisiko asiassa käynnistää selvitys siitä, kuka on kaksoiskansalaisuutta syrjivän ohjeistuksen ja Suomen lainsäädännön vastaisen toiminnan takana Puolustusvoimissa.

Niin, Puolustusvoimat on syytä tutkia, mutta syytä on tutkia myös itse syyttäjälaitos.

Toimiko itse syyttäjälaitos sillä huolellisuudella, mitä lainsäädäntö edellyttää?

                                                                                       ****

Puolustusvoimien laatima lainvastainen ohje on siis käräjäoikein perusteella enemmän kuin todennäköinen.

Käräjäoikeuden päätöksen perusteella Keskusrikospoliisi on tehnyt työnsä heikosti. Poikkeuksellisen heikosti, koska tällaista vastaavaa suorastaan omaehtoista käräjäoikeuden ripitystä ei minun mieleeni tule historiasta koskien poliisiviranomaisen tutkintaa ja syyttäjälaitoksen syyteharkintaa. Käräjäoikeus suorastaa syyttää Puolustusvoimia siitä, mistä syyttäjä ei ole edes esittänyt syytettä ja mitä poliisiviranomainen ei ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Onko Keskusrikospoliisi suorittanut tutkinnan Puolustusvoimien osalta sillä huolellisuudella kuin mitä siltä edellytetään?

Keskusrikospoliisi ei todellakaan ole suorittanut tutkintaa riittävällä huolellisuudella.

Herää kysymys, onko Puolustusvoimat Keskusrikospoliisille jokin ”erikoistapaus”, jota tutkitaan toisin perustein kuin muita mahdollisiin rikoksiin syyllistyneitä?

Se, mihin minä kiinnitän erityisen huomion käräjäoikeuden päätöksessä, on syyttäjän toiminta. Miksi syyttäjä ei syyttänyt Puolustusvoimia siitä, mistä Helsingin käräjäoikeus suorastaan syyttää Puolustusvoimia päätöksessään: lain vastaisen ohjeen antamisesta kaksoiskansalaisten palkkaamisesta Puolustusvoimien työtehtäviin, Puolustusvoimien hallinnassa olevilla alueilla tapahtuviin työtehtäviin tai Puolustusvoimia lähellä olevien yhteistyökumppaneiden työtehtäviin niin, että työnantaja syyllistyy Puolustusvoimien takia lainvastaiseen toimintaan.

Olen ilmaissut näkemykseni jo aikaisemmin, missä määrin kaksoiskansalaisia olisi syytä olla Puolustusvoimien palveluksessa turvallisuusnäkökohdat huomioiden.  Laillisuus menee kuitenkin kaiken yli. Puolustusvoimat eivät ole laillisuuden eikä rikostutkinnan rajojen ulkopuolella.

Puolustusvoimat ei voi toimia vastoin lakia eikä vastoin lain kirjainta. Tämän tänään annetun käräjäoikeuden päätöksen kerta ei ole ensimmäinen. Viime aikoina Puolustusvoimat on toiminut lain rajoilla ja ylittäen ne oikein urakalla.

Laillisuusasiat eivät ole selviä edes Puolustusvoimien sisällä. Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudellinen osasto ei saa tietoja Puolustusvoimien sisältä Ilmavoimista kuin äärimmäisin keinoin.

Viittaan Puolustusvoimissa Ilmavoimien Lemmenjoen majan harjoitustapahtumiin, joita Ilmavoimat ei ole halunnut avata edes Puolustusvoimien pääesikunnan oikeudelliselle osastolle (HS 16.6.2019).

Todella sekaisin tuntuu siis olevan Puolustusvoimien laillisuusasiat. Toivottavasti uusi Puolustusvoimien komentaja saa niistä jotain selvää, kun nykyinen eroava ei niistä saanut selvyyttä eikä hänellä näyttänyt olevan suurtakaan halukuutta selvittää näitä laillisuusasioita.

Puolustusvoimien on noudatettava lainsäädäntöä kirjaimellisesti. Edes Puolustusvoimille ei sallita omia lakivirityksiä. Puolustusvoimien on siirryttävä tässä asiassa viimein nykyaikaan, vaikka se näyttää synnyttävän tuskaa.

Näiden viimeaikaisten puolustusvoimien laillisuusasioiden epämääräisyyden taustalla on myös Puolustusvoimien hyvä veli -verkosto, josta Puolustusvoimilla ei ole suurtakaan halukkuutta päästä omaehtoisesti eroon. Viittaan esimerkiksi Jarmo Huhtasen kirjoitukseen otsikolla ”Puolustusvoimain komentajaa koskeva esitutkinta nostaa taas esiin epäilyjä sotilaiden hyvä veli -verkostoista” (HS 4.5.2019).

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia#comments Jarmo lindberg Kaksoiskansalaisuus Puolustusvoimat Turpo Mon, 17 Jun 2019 16:26:31 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277436-oikeuspaatos-syrjintatapauksessa-miksi-syyttaja-ei-syyttanyt-puolustusvoimia